HAAMUJA

19.10.2016

Mikä tarve on menneisyyden haamujen kolkutella välillä ovia? Mikä tarve on välillä itse testata rajoja ja lähestyä noita menneisyyden mörköjä? Möröt eksät, melkein ironista kirjoittaa tähän, rakkaalla lapsella on monta nimeä... 

Ovatko kaikki menneisyyden haamut huonoja mörköjä vai onko siellä kilttejäkin riivanhenkiä joukossa? Sellaisia joiden kanssa on pidetty hauskaa ja nautittu elämästä, voiko heidän lumouksistaan ikinä päästä täysin vapaaksi? Voiko heidät lukita mielessä omaan taikalamppuunsa ja pitää siellä? 

Minulla ei ole ikinä ollut tarvetta koodata eksille. Lukuunottamatta kertaa, jolloin yhden eksäni kanssa erosimme hyvissä väleissä ja päätimme pysyä ystävinä. Luulin sen aluksi toimivan meillä hyvin, kunnes toisen osapuolen tunteet tulivat ilmi. Siitä tuli soppa, joka olisi voitu välttää vain kylmällä erolla ja toisen unohtamisella. Aina toki näin ei ole ja toiset pystyvät olemaan eksänsä kanssa ystäviä. 

Jos suhde päättyy kerralla niin mikä tarve on lähestyä toista vaikka vuosienkin takaa? Lähestymisessä voi olla takana vain vilpitön "Mitä kuuluu?" taustalla, mutta vain tälläinen pienikin lause voi etenkin suhteessa olevalle aiheuttaa suuren harmin ja epäluottamuksen tunteen sitä "uutta" toista kohtaan. Harmittomana aloitettu asia voi paisua isoksi ja jättää toiseen syvätkin arvet pitkäksi aikaa. 

Itsellekin on vuosien varrella tälläisiä menneisyyden haamujen lähestymisiä tullut useammakin kerran. Nämä yhteydenotot ovat lähinnä hymyilyttäneet ja olenkin jättänyt vastaamatta niihin. Ehkä silloin viestien takana on ollutkin, vain pikku haamuja, hassuja muutaman kuukauden ihastuksia.


Mitä jos suuri ja joskus tärkeäkin menneisyyden haamu ottaa yhteyttä? Onko varsinkin parisuhteessa olevalle oikein vaihtaa kuulumisia eksän kanssa, jos se on vain harmitonta kuulumisien vaihtelua? Voiko se ikinä olla täysin harmitonta? Omien kokemusten perusteella haamut ovat vain tuoneet harmia ja aina jotakin osapuolta on sattunut. Milloin on omat tunteet sekoittuneet hetkeksi, kuin ihminen mitä ei ole edes vuosiin ajatellut putkahtaa hyvien muistojen kera esiin. Uusi kumppani kokee varmasti tälläisen jokseenkin uhkaavana tai tarpeettomana. Ystävien kanssa voi tulla mielenkiintoisia keskusteluja, kun järkeä puhuva ystävä muistaa ajan, jolloin olit siipirikko. Pitääkö kuunella järkeä vai sydäntä?

Itse koen, että en vastaile tai itse edellä huhuile haamuille ollessani suhteessa. On aina hyvä miettiä miten haluaisi oman rakkaan toimivan sinua itseäsi kohtaan ja yrittää asettua kumpaaakin asemaan. Sinkkuna tilanne olisi varmasti toinen, koska silloin en satuttaisi ketään yhteydenottoon vastaamisellani. Voi olla jopa hauskaa nähdä jotain vanhaa ihastusta vuosien takaa ja päivitellä kuulumisia. Muistella menneitä ja niitä hyviä hetkiä. Huomata kuinka paljon on muututtu yhteisen tien jälkeen tai kuinka on kasvettu aikuisiksi. Tälläinen onnistunut muistelo vaatii kuitenkin aikaa. Se vaatii sen, että molemmat ovat jatkaneet elämäänsä ja vuosia on ehtinyt vierähtää. Jos liian nopeasti alkaa edes viattomasti kaivella vanhoja juttuja, huikata kuulumisia, voivat nämä haamut muuttua yllättävän nopeaksi jo luurangoiksi sinne oman kodin kaappiin. Ja niitä luurankoja voi sitten uusi parempi puoli kaivella.

Mitä jos huomaat oman rakkaasi kutsuvan haamuja luokseen? Tai ehkä se ei ole kutsu, vain viaton "Hyvää Uutta vuotta" viesti. Onko se oikein ja miten siihen pitäisi reagoida? Tärkeintä on luottaa toiseen ja hänen sanaansa. Ei pidä antaa epäluottamuksen antaa vallata mieltä. Ei pidä tehdä kärpäsestä härkästä. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty ja asia voi jättää haavat joksikin aikaa, mutta se kannattaa silti. Epäluottamus on nimittäin siitä inhottava asia, että se myös tarttuu. Jos itse epäilet kumppaniasi ja hänen tunteitaan niin kohta hän myös alkaa epäillä sinun tunteitasi. On raskasta olla myös siinä osassa, jota jatkuvasti epäilyt varjostavat.

Pitäisi aina muistaa nykytilanne ja osata arvostaa yhdessä luotua suhdetta. Ja muistaa, että ainahan ne aikaisemmatkin haamut on karkoitettu ja varmasti painavien syiden takia. Tärkeintä on luottamus, luottamus toiseen. Luottamus on yksi parhaista tavoista osoittaa toiselle, että arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa häntä. Hyvä suhde perustuu näihin kaikkiin: arvostukseen, kunnioitukseen, luottamukseen ja rakkauteen.

Nämä asiat myös tukevat toisiaan ja näistä on ehdottoman tärkeää huolehtia. Riitoja ja erimielisyyksiä tulee suhteissa aina oli se sitten haamuista, kotitöistä tai mistä ikinä lie. Esimerkiksi koet, että toinen ei kunnioita sinua tarpeeksi, silloin mietit näitä muita asioita ja mikä teillä menee hyvin. Suhteissa on välillä vaikeaa, mutta olen aina ajatellut, että vaikeista ajoista selviäminen lujittaa suhdetta enemmän kuin mikään.



Tälläisiä ajatuksia tänään. Arvatkaa muuten mistä tälläinen ajatusketju lähti liikkeelle?
Keltaisista haamuista, Stockkan hullujen päivien haamuista. Tottakai nämä asiat olivat pyörineet mielessäni ja halusin kirjoittaa näistä, mutta jotenkin se oli vain jäänyt. Hullut päivät katalogi oli jäänyt pyörimään kotiin ja, kun kiikutin sen roskiin niin ajatukset lähtivät liikkeelle.

Kuitenkin itse tärkeimpään, mitä halusin sanoa. Heittäkää haamut muualle, keskittykää nykyhetkeen, älkää roikkuko vanhoissa muistoissa. Aika kultaa muistot, mutta se ei tee niistä kultaa. Kultaus voi hyvinkin nopeasti kulua pois. Vaalikaa sitä mitä teillä nyt on ja kunnioittakaa rakkaitanne.




 Rakkautta <3 , -S.

Lähetä kommentti

Latest Instagrams

© Siiri Kiviharju. Design by FCD.