KUINKA PÄÄDYIN ASUNTOSÄÄSTÄJÄKSI

29.10.2016

Maaginen asunnonsäästö kalenteri. Ostin aina samanlaisen joka vuodelle ja askartelin kannen siihen itse.
Sain kommentin liittyen postaukseeni Asuntosäästövinkkejä. Kommentoijaa kiinnosti tietää enemmän omista lähtökohdistani, kuinka aloin säästämään asuntoa ja . Opiskelinko samalla vai olinko vain töissä? Miten asuin ja jouduinko maksamaan vuokraa? Ja miten pystyin säästämään omaan asuntoon kun pk-seudulla vuokrat ovat niin korkeita? Ensinnäkin kiitos kommentistasi ja tässä oli vastauksia kysymyksiisi. :)

Aloin säästämään asuntoon virallisesti vähän ennen kuin täytin 19-vuotta. Tuolloin olin kokopäiväisenä töissä ja tein täysiä työviikkoja. Menin aika suoraan lukion jälkeen töihin. Hain opiskelemaan Valtiotiedettä ja luin kokeeseen monta tuntia päivässä. En tullut valituksi kouluun, ensin olin hurjan pettynyt, mutta myöhemmin tajusin, että se ei todellakaan olisi ollut minun alaani. Tuolloin haaveilin tutkijan ammatista ja halusin tutkia tuloeroja. Tuloerot kiinnostavat minua edelleen ja en olen tyytyväinen, kun hain silloin kouluun, vaikka en päässytkään sisään. Pääsykoekirjasta muistan edelleenkin sanasta sanaan lauseita. :D Eniten kuitenkin olen ylpeä siitä, että päätin hakea kunnianhimoisesti Yliopistoon lukemaan Valtiotiedettä, koska minulla ei todellakaan ollut mitkään kummoiset ylioppilaspaperit ja pääsemiseni kouluun ei jäänyt kuitenkaan monen pisteen päähän. En hakenut uudelleen Valtiotieteeseen, koska minulla tuli olo, ettei se olisi minua varten. 

Eräänä päivänä aloin miettiä, että mitä oikein haluan elämältäni. En osannut silloin vastata itselleni, että mikä minusta tuli isoja niinpä aloin keskittyä siihen, mitä haluan isona. Tähän kysymykseen minulla oli heti vastaus! Haluan asua omassa omistusasunnossa. Mietin, ensin, että great se on mahdotonta ja olin vieläkin pettynyt, kun koulujuttuni eivät olleet menneet suunnitelmien mukaan. Olo oli, kuin olisi tuhlannut vuoden turhaan ja pänttännyt ei mitään varten. Päätin kääntää tämän voitokseni. Ajattelin, että kouluun pääseminen oli kuitenkin aika lähellä, ottaen huomioon minun keskiverto ylioppilaspaperini. Sain siitä puhtia, että kyllä onnistun säästämään asunnon. Se olisi kuitenkin vain itsestäni, ei muiden menestyksestä kiinni.

Asuin tuolloin poikaystävän (nykyinen ex-poikaystävä) kanssa Töölössä ja olimme hyvällä tuurilla saaneet Helsingin Takatöölöstä vuokrakaksion. Löysimme asunnon ihan Oikotieltä ja vuokrasimme sen yksityiseltä vuokranantajalta. Kyse ei ollut siis sukulaisen tai tutun tutun asunnosta. Vuokramme oli sijaintinsa puolesta suht "edullinen", joten pystyin alkaa laittamaan säästöön rahaa.

Minulla on synttärit maaliskuun alussa ja ennen 19-vuotis synttäreitäni muistaakseni helmikuussa marsin pankkiin ja loin Aspitilin. Pankissa päädyin ratkaisuun, että suoraan palkkapäivänäni palkasta lähtisi osa aspiin.
Pankista tultuani lähdin suomalaiseen kirjakauppaan ja ostin kalenterin. Kalenterin taakse tein laskelmat paljonko sain palkkaa ja kuinka suuri osasta menisi pakollisiin menoihin. Pakolliset menot minulla olivat, vuokra, ruoka, bussikortti ja kuntosalikortti. Loppu osasta palkkaa jäisi rahaa menoihin ja joihinkin pakollisiin kosmetiikkatuotteisiin. Yritin silloin välttää vaatteiden ostamista, koska niihin sitä rahaa helposti minulla paloi. Lisäksi aikaisemman kulutushysterian myötä kaappeihin oli kyllä kertynyt vaatteita, etten tarvitsisi mitään vähään aikaan. Ostin aivan välttämättömät vaatteet ja aina alesta. En esimerkiksi säästön aikana ostanut yhtäkään uutta talvitakkia. Mieli kyllä tottakai teki, mutta pärjäsin hyvin vanhoilla takeilla. Aika monestihan sitä pärjää vanhoilla vaatteilla, mutta vain kauppojen houkutukset saavat meidät ostamaan uusia lisää. Merkkasin joka ainoan menoni kalenteriin. Näin pystyin seuraamaan mihin rahani menivät ja pysyin budjetissani. Laskin jokaiselle päivällä käyttösumman, paljon sain käyttää rahaa. Jos ostin esimerkiksi uudet salikengät, laskin kuinka monen päivän käyttösumman päivän se kulutti tai, kuinka paljon se pienensi päiväkohtaista käyttösumma rahaani. 


Esimerkki menojeni kirjauksesta. Mr. Bear kutsuu rakasta kalenteriani Madbookiksi :D 

Ruoka on oikeasti sellainen asia, mistä minun on helppo säästää. Pystyn syömään monipuolisesti ja edullisesti samaan aikaan. Osaan laittaa ruokaa, mutta en erityisesti pidä ruuanlaitosta. 
Kokkasin itse aina kaikki ruokani ja ostin sesongin mukaan tuotteita ja siinä säästää jo paljon. Esimerkiksi syksyllä kaali on melkein ilmasta ja silloin teinkin suuret kattilalliset kaalikeittoa pakkaseen. Kaalikeitto ja kaalilaatikko on muuten lempiruokani, vaikka se onkin valtaväestön inhokki ruoka. Muita edullisia kotiruokia ovat, makaroonilaatikko, munakas, kasvissosekeitto, porkkanakeitto, kasviswokki yms. Ruokavalioni oli tuolloin todella kasvispainotteinen ja söin lihaa harvoin. Tämä tottakai tuki ruokabudjetissa pysymistä, koska liha on kallista. Omalla kohdallani muutenkin sinänsä helppoa, kun yksin sinkkunaisena söin enimmäkseen kasvisruokaa. En ole ikinä tykännyt esimerkiksi juustoista, jotka ovat hintavampi elintarvike.
En polta tai juo kahvia. Tämäkin on pitemmän päälle suuri kuluerä, missä monet voivat säästää paljonkin. Lähinnä puhun nyt tupakasta. Tottakai jos on koukussa, vaikka Roberts coffee :n kahveihin ja ostaa niitä usein on siinäkin suuri kuluerä, mikä on he


Ja siis erosimme eksäni kanssa jossain vaiheessa ja silloin hyvä ystäväni oli vailla asuntoa ja hän muutti luokseni Töölöön ja pystyin näin pitämään edukkaan vuokra-asuntoni. Asuimme ystäväni kanssa noin vuoden yhdessä, mutta hän pääsi kouluun ja sai opiskelijakämpän, joka oli kuitenkin edullisempi, kuin Töölön asuntomme. Silloin mietin, että otan toisen kämppäkaverin, mutta sain kuulla vuokranantajaltani, että hän on aikeissa myydä asuntomme. Alkoi asunnon etsiminen ja löysin Oikotieltä vuokra-ilmoituksen soluasunnosta, jossa olisi suuri huone tarjolla. Vuokra ei ollut paha ja laskin, että saisin mahdutettua omaisuuteni sinne. Taas kerran asunnon saamisessa kävi minulla hyvä tuuri ja sain tämän huoneen. Asunto oli Kalliossa ja minulla oli oikein kiva huone pariovilla ja parkettilattioilla, siihen se hyvä sitten jäikin. Kämppäkaverini oli oikea elämäntapa intiaani.. Yhteinen jääkaappi oli haisi usein homeelta ja jouduin monta kertaa heittämään ruokia roskiin, koska hän oli jättänyt ruokia jääkaappiin pilaantumaan. Tiedätkö puhun nyt aikuisesta melkein kolmikymppisestä miehestä, joka eli taitelija elämää sossun tuilla ja ei ollut ikinä tehnyt oikeita töitä. Hänen kanssaan otettiinkin monta kertaa yhteen. 

Vihasin mennä kotiin tuolloin. Koti pitäisi olla paikka, jossa on ihana olla ja rentouttava olla. Ei paikka, jossa on paha ja stressaava olla. Olin niin iloinen, kun sain lipunmyyjänä töitä ja vietin kaikki viikonloppu illat baarissa lippuja myyden, laseja blokaten ja pöytiä pyyhkien. Palkka ei todellakaan ollut kummoinen ja kyseisessä baarissa ei maksettu edes yö lisiä. Tein viime vuoden syksyllä kaikki illat baarissa töitä lukuunottamatta kahta viikonloppu vapaata ja nyt ei puhuta koko vkl vapaasta vaan pelkästä lauantaista. Pahimmillaan olin töissä perjantaina ensin päivätöissäni kuuteen asti ja sitten baarissa kymmenestä aamu neljään, seuraavana aamuna kymmeneksi päivätöihin ja illalla taas baariin ja joskus kaiken tähän päälle oli vielä sunnuntaityöt ja siitä se uusi työviikko sitten alkoikin.


Miksi kalenterit/päiväkirjat ovat näin tunteellisia? :D En vihaa Kalliota, Kallion vika ei ollut huono tuuri kämppäkaverista. Vieläkin tulee kyllä puistatus ja kylmät väreet, kun edes autolla menen vanhan asuinpaikan ohi. Kiva muuten huomata kalenterista, että olen taas menossa Kurikkaan suurin piirtein samoihin aikoihin, kun tuolloin.
Ensiviikolla blogi päivittyy nimittäin Kurikasta käsin, kun lähden 83-vuotiaan mummani luo avuksi!

Otin tuolloin kaikki työtarjoukset vastaan, koska halusin vain saada tarpeeksi rahaa asuntoa varten. Säästin aivan kaiken ylimääräisen. Rahaa ei kulunut, koska olin aina töissä. Näin jälkeen ajateltuna on kyllä ihme, että nykyinen  mieheni jaksoi olla kanssani kun olin niin keskittynyt asuntoprojektiin. Oikotien sivuja tuli selattua harvase päivä. En muistakaan viime syksystä hirveästi, moni varmasti kauhistelee tälläistä työrytmiä ja miettii oliko se sen arvoista? Nyt kirjoittaessani tätä postausta oman kotini sohvalta, totean vain, että kyllä se oli!

Asuntosäästö projekti oli pitkä, mutta lopulta sekin aika meni nopeasti. Minulla oli onnea, kun sain vuokrattua yksityisiltä vuokramarkkinoilta edukkaan asunnon. En silti, missään nimessä voi sanoa asuneeni edullisessa asunnossa. Pääkaupunkiseudun vuokrat ovat aivan kohtuuttoman kalliita, silti joukossa on niitä edullisempiakin kämppiä. Ja jos ei edukasta vuokra-asuntoa löydy, silloin pitää miettiä onko valmis muuttamaan jonnekin muualle. Tottakai matkakustannukset ja työmatkat pitää ottaa huomioon, mutta kannattaa miettiä mikä on itselle paras vaihtoehto. Itse en olisi ikinä halunnut muuttaa Kallioon ja en varsinkaan Solu asuntoon kahden ventovieraan kanssa. Ajattelin, että se on vain väliaikaista ja, että mieluummin säästän vuokrakustannuksissa, kuin että muutan kalliiseen yksiöön ja oman asunnon ostaminen olisi siirtynyt kauvemmaksi. 

Nyt kun olen saavuttanut yhden unelmani, on minulla on jo seuraava mielessä. Haluan kouluun ja tiedän mihin kouluun. En paljasta sitä vielä, koska ajattelen sen tuovan huonoa onnea. Kerron kyllä myöhemmin koulusta, kun sen aika on kypsä. 

Ei ollut helppoa säästää asuntoa, se vaati paljon sitoutumista säästöön ja paljon työtä ja itsekuria. Se tunne kun olin allekirjoittanut kauppakirjat ja, kun pääsin vihdoin muuttamaan oli aivan uskomaton. Kokemus oli myös äärimmäisen hyvä, koska se pakotti minut kasvamaan aikuiseksi. Ei voinut juhlia viikonlopusta toiseen ja piti tehdä valintoja, että mitä halusi ostaa. Tämä ajanjakso myös muutti minut täysin. Materialistista vetyperoksidi blondista, joka biletti illat yökerhoissa tuli järkevä kuluttaja, hieman maanläheisempi, itsenäinen nainen, joka luottaa itseensä ja ei tarvitse uutta biletoppia päällensä tunteakseen oman arvonsa. Tottakai olen ehdoton esteetikko vieläkin ja nautin sisustamisesta ja kauniista vaatteista. Enää tavarat ja vaatteet eivät tuo elämääni sisältöä, jos joku tuote on kaupassa huokuttava voin jättää sen sinne. Se ei kutsu minua ostamaan itseään. Jos saan kotona ahaa elämyksen ja haluankin kyseisen tuotteen niin elämäni ei kaadu siihen jos se ei ole enää myynnissä. Aina niitä kivoja juttuja tulee lisää kauppoihin ja tärkeintä ovat ihmiset ja läheiseni.


Piti laittaa vielä iloinen muisto kesältä, jolloin menimme tyttöjen kanssa Summer Soundeille.
Tämä kuva löytyi kalenterin välistä ja tuli niin kivat muistot mieleen siitä reissusta. :) <3

Yksi vinkki vitonen vielä tuli mieleen, en muista kirjoitinko sitä säästövinkkeihini. Se on sen verran hyvä vinkki, että ei haittaa vaikka se tulisi nyt kahteen kertaan. Hae asumistukea! En ollut ikinä ajatellut oman "edullisen" vuokrani olevan niin korkea, että saisin asumistukea. Fakta kuitenkin on, että pääkaupunkiseudulla ja varsinkin Helsingin keskustassa vuokrat ovat niin kalliita, että edullinen vuokra on korkea. No tein hakemuksen toiveikkaana ja sainkin asumistukea noin 100€ kk :ssa, mikä omiin tuloihini oli iso lisä. Laitoinkin aina asumistuen suoraan säästöön. Monet pitävät nolona hakea asumistukea, en ymmärrä miksi? Minä olin silloin työssäkäyvä nuori ja maksoin veroja valtion kassaan, toisesta työstä jopa melkein -40% veroa. Sen takia tuet on, että niitä voi hakea, monesti vaan niistä ei tarpeeksi tiedetä tai luullaan ettei niihin olla oikeutettuja. Sain kahdessa vuodessa asumistukea yhteensä noin 2000€. Se on suuri summa säästöön! Laittakaa rohkeasti hakemus asumistuesta, hakemuksen laitto onnistuu netissä, tarvitset siihen kopiot vuokrasopimuksesta ja palkkakuitista. Muuten se on muutama klikkailu ja hakemiseen menee noin kaksi minuuttia. Saat vastauksen noin parissa viikossa ja voit hakea asumistukea jopa takautuvasti edeltävältä kuukaudelta.

Tälläistä tekstiä, toivottavasti sait kysymyksiisi vastauksia. Vastailen mielelläni teidän kysymyksiin. Kuvat ovat vanhasta kalenteristani ja tuli kyllä niin nostalginen olo kalenteria selatessa. Tuntuu, että siitä on pitkä aika, vaikka ei siitä kyllä ole. Nyt on vain uudet asiat ja tavoitteet mielessä. :)

















2 kommenttia

  1. Kiitos kovasti kun vastasit kysymyksiin! Sain tekstistäsi paljon motivaatiota ryhtyä viimeinkin myös itse asuntosäästäjäksi. Hieman pelottaa pystynkö olemaan yhtä säästäväinen kuin sinä, mutta askel kerrallaan. Nostan hattua, että jaksoit saattaa projektisi loppuun ja saavutit unelmasi.

    Tsemppiä myös muiden unelmien tavoitteluun! Toivottavasti pääset haluamaasi kouluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva, että postauksesta oli sinulle hyötyä. Ihan varmasti onnistut! Ja aloita säästäminen, vaikka vähän pienemmin askelin niin säästäminen lähtee varmasti hyvin liikkeelle. Kirjoitan varmasti myöhemmin asunnon hankkimiseen ja valintaan liittyviä postauksia, joten jää kuulolle.

      Tsemppiä sinne asuntosäästämisen aloittamiseen, pidän sinulle peukkuja! :)
      Kivaa sunnuntai iltaa. :)

      Poista

Latest Instagrams

© Siiri Kiviharju. Design by FCD.