RAKKAUS

4.11.2016

Piti tulla kirjoittelemaan ihan jostain muusta, ollut jotenkin onneton päivä. Sellainen päivä, että kaikki on vain mennyt huonosti ja mieli on ollut maassa. Halusinkin tulla kirjoittamaan rakkaudesta, koska koko päiväni kääntyi noin 20 sekunnissa ihan toiseen suuntaan, kun hän tuli aurinkoisena kotiin. Hän kysyi heti ovella miten päiväni on mennyt ja sanoin, että on ollut huono päivä. Hän otti minut tiukkaan halaukseen ja kysyi, mikä on hätänä. Miten joku voi piristää noin paljon pelkällä hymyllä ja syleilyllä? Varmastikaan kukaan muu ei, sillä hetkellä olisi voinut tehdä samaa.

Rakkaus on kyllä niin eriskummallinen asia, mikään muu ei saa päätä samalla tavalla sekaisin. Mikään muu asia ei tee oloa yhtä hyväksi ja tärkeäksi. Aijai jos on sellainen päivä, että on niitä ryppyjä rakkaudessa? Mistään ei tule mitään ja pää menee ihan kokonaan sumuun. Tiedätte varmasti mistä puhun? Ikinä en myöskään ole ollut niin huolesta sekaisin, jos en ole saanut toista kiinni.

Rakkaus tuo varmuutta ja turvallisuutta elämään. Nytkin kun koulu asiat ovat vielä tavallaan auki. On selvää, että mitä haluan opiskella, mutta en tiedä pääsenkö nyt syksyn haussa sisään kouluun. On ihanaa, kun on sellainen olo, että ainakin joku on varmaa. On varmaa, että pääsenpä kouluun tai en niin on minulla hän, joka tukee jos en tule valituksi ja hän jonka kanssa voin jakaa iloni jos tulen valituksi.

Mitä rakkaus sitten on? Tunteena vahva tunne. Puristus rinnassa, jos on riitaa toisen kanssa. Puristus rinnassa jos näkee toisen pitkästä aikaa. Levollinen ja kokonainen olo, kun saa mennä toisen viereen nukkumaan ja herätä toisen vierestä. Ikävä joka voi tulla hupsun lyhyestä ajasta. Tunne, että voisi tehdä toisen puolesta mitä tahansa.

Mihin sitä toisessa rakastuu ja mistä tietää onko toinen se oikea?

En usko, mihinkään, että jokaiselle maailmassa on yksi oikea. Ei tosiaankaan ole, on ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä yksin tai, jotka eivät löydä uutta rakkautta vanhan menetetyn tilalle. Uskon, että rakkauden löytäminen on jokseenkin itsestä kiinni. Tai jos kaikki illat istuu kotona yksin oman puhelimensa kanssa niin on kyllä hyvin vaikea löytää ketään, ellei sitten ole viettänyt sitä iltaa Tinderissä. Tai jos sydän on mennyt niin rikki edellisestä suhteesta, että on vaikea luottaa toiseen ja on itsekin rikki. Silloin on vaikea rakastua saati luottaa itsensä rakastumaan ja uskomaan, että juuri se uusi rakkaus nyt kestää.

Uskon, että ihmiset kohtaavat sattuman kautta, ilman mitään sen suurempaa syytä taustalla.
Ihmiset, jotka elämäntilanteiltaan ovat samassa kohdassa päätyvät yhteen tai jos kiinnostus toista kohtaan on kasvanut rakkaudeksi jaksetaan nähdä vaivaa ja tavoitellaan myöhempää samaa elämäntilannetta. Ihmiset päätyvät yhteen ja eroavat koko ajan erilaisista syistä. Välillä se rakkaus kestää ja välillä ei. Se on kuitenkin selvää, että jos haluaa, että se rakkaus kestää vielä monenkin vuoden päästä pitää sen eteen tehdä kovasti töitä.

Minä rakastuin hänessä kovaan luonteeseen, huumorintajuun, isoihin käsivarsiin, tummiin silmiin ja itsevarmuuteen. Hän tuntuu minulle oikealta, oikealta juuri tällä hetkellä. En näe mitään syytä, miksi näin ei olisi myöhemminkin.

Chilling with Bae <3
Rakkaudessa pitää antaa itsestään jotain toiselle, pitää luopua omista salaisuuksistaan ja päästää toinen ikäänkuin oman ihon alle. Toisille se on helpompaa, kuin toisille. Itse voin suoraan sanoa, että aluksi pelkäsin omia tunteitani toista kohtaan. Minua jännitti, että oma onni oli ikään kuin toisen käsissä. Ja ei ollut helppoa myöntää itsellensä olevansa rakastunut. Loppupeleissä se taisi olla jopa vaikeampaa, kuin asian kertominen toiselle.

Vaikka rakkaus ei ole helpoin tunne käsitellä, on se kaikista voimaannuttavin tunne. Ihanaa, kun saa rakastaa ja tuntea olonsa rakastetuksi, sillä tällähetkellä se on tärkeintä, mitä minulla on.
Rakkaudesta ei voi, koskaan tietää milloin se loppuu, joskus se loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin, välttämättä se ei lopu koskaan ja joskus asiat ovat vain liian mutkikkaita. Pitää elää hetkessä, vaikka toisen menettämisen pelko tuntuisi uhkaavalta. Pitää uskoa, luottaa ja rakastaa.



Ps. Kirjoitin tämän postauksen alkuviikosta, mutta se jäi kesken ja jäi julkaisematta. Kirjoitin sen loppuun nyt ja halusin julkaista sen nyt. Muutama hassu yö on vasta kulunut ja jo nyt ikävä on kasvanut suureksi. En tiedä vielä milloin palaan kotiin.

Mumman kunto on aika heikko ja koitan jaksaa olla täällä apuna mahdollisimman pitkään. On ihana olla täällä, mutta henkisesti tämä on aika raskas reissu. Vaikea nähdä kun rakasta ja tärkeää ihmistä sattuu eikä voi ottaa kipua pois. Onneksi oloni täällä on selvästi piristänyt mummaa ja olen koittanut olla niin suureksi avuksi kuin vaan voin olla. Rakkaudesta mummaa kohtaan minäkin täällä olen.
Ei tälläinen reissu viikoksi yksin Kurikkaan muuten niin hohdokas ole. Ei autoa, ei nettiä ja lumi saapui tännekin viime yönä niin ei voi edes pyöräillä kaupungille. Olin aamulla lenkillä ja normaalisti 45min lenkissä kesti yli tunti, koska kaikki tiet olivat aivan jäässä ja liukkaita. Täällä maalla ei hiekotus ja lumen auraus toimi samalla tavalla, kuin kaupungissa. Ja onhan minulla täällä kasa sukulaisia ja kavereita, mutta ymmärrän mummaa ja haluan viettää aikaa hänen kanssaa, koska hänen takia tänne tulinkin.

Täällä on valitettavasti niin huonot yhteydet, että kun puhuin ystäväni kanssa eilen illalla puhelimessa niin puhelu katkesi kolme kertaa. Blogi on nyt täysin nettiyhteyden armoilla, mikä on sääli, koska tulisin miellelläni tänne kirjoittelemaan ja purkamaan ajatuksia. Yritän taistella yhteyksien kanssa ja päivitellä sen kerran päivässä. :)

Rakkautta! <3 -S

Lähetä kommentti

Latest Instagrams

© Siiri Kiviharju. Design by FCD.