ANNA ANTEEKSI

5.12.2016

Parisuhteessa tulee usein tilanteita, jossa pyydetään tai annetaan anteeksi.
Itse en pääse riidan yli ennen, kuin minulta on pyydetty tai minulle on annettu anteeksi.
Aloinkin miettiä, että mitä kaikkea sana "anteeksi" oikein pitää sisällään ja, milloin sen aika oikein on?
Minun on aina ollut tosi helppo pyytää ja antaa anteeksi. Monille anteeksi pyytäminen ja sana anteeksi on yhtä vaikea sana, kuin pala vierasta kieltä.
Olenkin alkanut miettiä käytänkö koko anteeksi sanaa väärin? Anteeksi pyytäminenhän tarkoittaa, että myöntää oman virheensä ja pahoittelee sanojaan tai tekemisiään. Anteeksi pyytämiseen vastataan anteeksiannolla, joka tarkoittaa, että sitten annetaan anteeksi.
Ja tässä kohtaa kelloni hälyyttävät, koska itse monesti "annan anteeksi", mutta kuitenkin itse mietin ja palaan riideltyyn asiaan. Onko tämä anteeksiantoa, jos asiaa on selvästi mietittävä ja pohdittava, vaikka sitten vain itsekseenkin? Onko silloin oikeasti antanut toiselle anteeksi?

Minun mielestäni ei ole, silloin on vain lausuttu nuo kultaiset anteeksipyynnön sanat, mutta niitä ei oikeasti tarkoitettu. Eikä kai siinäkään mitään väärääkään ole, mutta isommissa riidoissa tälläinen riitojen oikaisu anteeksipyynnön varjolla voi nopeasti puraista perseestä.
Monessa parisuhteessa varmasti 90% riidoista on aivan turhanpäiväisiä riitoja, jossa loppupeleissä on ihan sama onko sille toiselle annettu anteeksi imuroinnin unohtaminen tai huonon päivän kiukkuilu.

Isommissa riidoissa olen itse huomannut toimivaksi, että lausun nuo anteeksiannon sanat vasta sitten, kuin niitä oikeasti tarkoitan. Silloin toinen tietää, että hei tässä on vielä jotain mietittävää ja, ettei toinen ole vielä valmis anteeksi antoon. Eikä niin, että annetaan jokapäivä anteeksi sama asia, mutta toisen tullessa töistä kotiin nostetaan samantien kissa pöydälle. Se ei ole reilua häntä eikä sinua kohtaan.



Olen oppinut tästä suhteesta sen, että anteeksi antoa ei turhaan jaella eikä sitä turhaan pyydellä. Aluksi tämä ero meidän ajattelutavoissa oli minusta puistattava. Kuinka joku ei halua pyytää anteeksi, nehän ovat vain sanoja? Tai kuinka joku voi olla niin karu, ettei anna anteeksi?
Tämä on ollut suuri ero suhteessamme ja monesti riidatkin vain jatkuivat ja jatkuivat tämän erilaisen ajattelutavan myötä. Minulle anteeksipyyntö oli vain sanoja, mutta jos ne ovat sanoja toiselta niin miksi uni ei ala illalla tulemaan, pää lyö tyhjää tai sydän hakkaa ilman näitä sanoja? Eivät ne taida ollakaan vain sanoja ja pitäähän näitä sanoja tarkoittaakin.

Nämähän ovat tietysti erilaisia ajattelumalleja. Täytyy kyllä todeta, että olen itsekin alkanut siirtyä mieheni ajattelutapaan. Annan anteeksi, vain jos sitä tarkoitan. En myöskään pyydä sitä, jos en mielestäni ole tehnyt mitään väärää.
Voisi luulla, että tällainen samanlaisen ajattelumallin muodustuminen suhteen molemmille osapuolille olisi riitoja vähentävä tekijä? No ei se kyllä aluksi ollut.
Voitte kuvitella, jos toinen on tottunut samaan anteeksi tai uskoo, että toinen pyytää heti anteeksi niin riitatilanne on ihan uudenlainen, kun kumpikin pitää päänsä. Alun jälkeen se on kyllä helpottanut, koska riitoihin ei tarvitse enää myöhemmin palata, kun ne on kerran käsitelty ja kerran annettu anteeksi.
Anteeksianto ei ole muuttunut suussani vieraaksi kieleksi eikä sitä ole sen vaikeampi sanoa kuin ennenkään. Olen vain alkanut säästämään sitä hieman.

Huomasin aikaisemmin pakenevan sen taakse. Pyydät anteeksi nopeasti, et välttämättä edes tiedä mistä olet pyytänyt anteeksi ja, et näin ehkä oppinut riidasta mitään tai saatat vahingossa loukata tai ärsyttää toista juuri samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Tai annat anteeksi jonkun asian, mistä et ole päässyt yli. On huomattavasti helpompaa palata kesken eräiseen asiaan, kun asiaan joka on jo "sovittu". Se turhauttaa toistakin ja, jopa luottamuskin voi huojua, kun ei ikinä voi tietää onko toinen päässyt jonkun asian yli vai ei.

Ja niinkuin olen aikaisemminkin sanonut kaikkia asioita ei tarvitse antaa anteeksi. On paljon asioita suhteessa, joita en minäkään nielisi. On sellaisia asioita, jotka pystyy ajan kanssa antamaan anteeksi. Sellaisia asioita, joista ei tiedä pystyykö antamaan anteeksi, vaikka kuinka haluaisikin.
Parisuhteessa on kuitenkin hyvä miettiä niiden asioiden painoa ja pystyykö yhteistä tietä jatkamaan jos ei anna anteeksi. Jos pystyy vain unohtamaan ne asiat, sulkemaan ne pois mielestä ja jatkamaan antamatta anteeksi niin ehkä silloin. Ehkä silloin anteeksianto tulee ajan kanssa, vaikka vanhoihin asioihin ei enää palattaisikaan ja anteeksiantoa ei ääneen toiselle lausuttaisikaan.
Päässäni kyllä tiedän heti, missä se raja menee, mutta kun on sydän mukana niin sen rajan löytäminen ei ole aina niin helppoa.

Tällaisia ajatuksia anteeksi pyytämisestä ja anteeksiannosta.
Nämä asiat ovat pyörineet paljon viime aikoina mielessä ja halusin kirjoittaa ne itselleni. Suhteisiin liittyvistä postauksista on kuitenkin pidetty niin ajattelin julkaista tämän pohdinnan.

Viikonloppu ja koko viikko oli aika moni vivahteinen ja ehkä kirosin sen, kun toivoin yhtä hyvää viikkoa kuin viime viikko. Nimittäin onnistuin telomaan sormeni salin oven väliin ja se halkesi aika pahasti. Sain lauantaina ruokamyrkytyksen ja Mr. Brear on ollut koko viime viikon kipeänä ja hänen flunssakin sitten tarttui minuun. Että sellaista täällä, mutta viime viikossa oli myös kaikkea kivaa!
Ja tälle viikolle kirjoitan lupaamani kahvila suosituksen, asukuvia, joulusisustuspostauksen ja yhden herkullisen ja helpon keksi ohjeen.
Ihanaa maanantaita kaikille!
- S



2 kommenttia

  1. Mitkä asiat on semmoisia mitä et ole antanut anteeksi? Mitä sulle ei ole annettu anteeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pettämistä en pystyisi antamaan anteeksi, mutta en ole vielä joutunut sellaiseen tilanteeseen, että olisin joutunut miettimään tätä. On hienoa, että jotkut pääsevät pettämisestäkin yli! Mutta jos minua petettäisiin niin en haluaisi olla suhteessa, missä joutuisin aina miettimään tapahtuuko niin uudelleen. Ja tunnen oman luonteeni sen verran hyvin, että miettisin aina.
      Rakkaus vaikuttaa aika paljon anteeksi antamiseeni. Jos vain tapailisin tai, vaikka ihan seurustustelisin, mutta en olisi rakastunut niin olisin huomattavasti kylmempi näissä asioissa. Oikeastaan pystyn antamaan anteeksi kaiken (pettämistä lukuunottamatta), jos tunnen, että vastapuoli on siinä tilanteessa rehellinen minua kohtaan. Osaan omasta mielestäni asettua aika hyvin toisen asemaan ja ymmärtää häntä, mikä ainakin parisuhteessa helpottaa anteeksi antamista. Jos en koe rakkautta toista kohtaan, saattaa pienempikin valhe olla kohtalokas, koska olen oppinut karsimaan ihmisiä ympäriltäni. Tämä taas varmasti johtuu siitä, että haluan pystyä luottamaan läheisiini, sillä olen itse hyvin lojaali.
      Nykyisessä suhteessa kaikki on annettu anteeksi ajan mittaan, mutta anteeksi anto ei ole välttämättä tippunut juuri sillä hetkellä, kun olen anteeksi pyytänyt.
      Aikaisemmissa suhteissani olen saattanut toimia äkkipikaisesti ja tehnyt tyhmiä "my way or the highway" ratkaisuja, mitä en ole välttämättä saanut anteeksi.

      Poista

Latest Instagrams

© Siiri Kiviharju. Design by FCD.