JOULU JA DIEETTI

30.12.2016

Kiire, kiire, kiire. Hei Joulu sähän menit jo. Miks tää kiire jäi päälle? Toisaalta ihan hyvä, että jäi. Nimittäin olen ollut viime päivinä erittäin aikaansaava. Kaiken muun paitsi blogin suhteen...
Eilen alkoi turhat tavarat ja vaatteet ahdistaa ja tyhjensin kaikki kotimme kaapit tuosta turhasta roinasta pois. Meni monta kassia roinaa ihan vaan roskiin ja vanhoja vaatteita kierrätykseen Uffille.
Joulun jälkeiset päivät ovat siis sulaneet töissä, salilla ja kotona projekteja päättäen. Pahoittelut hiljaisuudesta. On tehnyt mieli tulla kirjoittamaan niin monta kertaa ja kuva materiaaliakin on. Oma tyyny on vain kutsunut vain niin voimakkaasti, että on ollut pakko vastata sen kutsuun.

Halusin nyt tulla kertomaan päivitystäni omasta dieetti projektistani.
Kerroin kuukausi sitten tavoitteestani keventää oloa ja ulkomuotoa muutamasta kilosta pois.
Voin ilokseni kirjoittaa, että kivasti ja tasaisesti edelleen se paino on tippunut. Jej!
Jouluhan on monelle kunnon mässäilyjuhla ja itsekin päätin, että en aseta mitään rajoituksia jouluna itselleni. Jos tekee mieli vetää rasiallinen konvehteja niin sitten vedän sen turpaani ilman sen suurempia omantunnon kolkutuksia.

Mehän vietimmme jouluaaton ja joulupäivän Mr. Brearin äidin luona. Mr. Brearin äitihän on loistava kokki. Luulenpa hänen myös vapaa ajalla harrastavan jääkaapin täyttöä. En kyllä yhtään ihmettele miksi, koska heidän jääkaappinsa on niin suuri, että voisi syödä omamme alkupalaksi. Mainittakoon vielä, että milloin tahansa me kylään yllättäen olemme pöllähtäneetkin niin sieltä talosta ei kyllä ikinä ole tyhjin vatsoin poistuttu.

Puitteet siis suurelle syömisjuhlalle olivat täydelliset ja näyttämö katettiinkin tasaisin väliajoin, vaikka millä herkuilla. Kotona menin vaa´alle ja puntari ei näyttänytkään kauheita lukemia näiden herkullisten päivien jäljiltä. Reilu puoli kiloa oli paino noussut näiden päivien aikana. Sekin puoli kiloa oli nestepöhöä ja lähti yhtä nopeasti pois, kuin oli tullutkin.
Mainittakoon, että söin jouluna kaikkea mitä mieleni teki: joulutorttua, porkkanakakkua, konvehteja, suklaata ja sipsipussillakin käsi kävi joulupäivän yönä.
Söin kuitenkin kaikkea kohtuudella!

Olenhan kertonut täällä blogissakin, että olen vuosia sitten hankkinut pienen ja suloisen sokerihiiren lemmikiksi?

Lemmikit ovat kyllä vaativia ja kannattaa miettiä kaksi kertaa onko sinusta sokerihiiren kasvattajaa ennekuin kiikutat sen kotiisi. Pitkän aikaa annoin viattoman pikku hiireni juosta vapaana ja en asettanut, sille rajoja. Ei se mitään mittavia tuhoja ole koskaan kotona tehnytkään, mutta pikkuhiljaa pienen pieni hiireni kasvoi kasvamistaan...
Se ei ollutkaan enää pieni ja suloinen. Siitä oli kasvanut suuri ja nälkäinen. Se alkoi kiukutella, jos en antanut sille periksi. Välillä lähdin ulkoiluttamaan hiirtä iltamyöhään Alepaankin! Ei se hiiri olisi sieltä mitään tarvinnut, sillä muuten meillä kotona se saa nauttia terveellistä ja monipuolista kotiruokaa. Olin vain opettanut antamaan hiirelleni periksi liian helposti periksi.

Vihdoinkin minusta tuntuu, että minä ja hiireni olemme löytäneet yhteisen tien!
Se on alkanut oppia tavoille. Voin päästää sen vapaaksi missä vain ja milloin vain. Sokerihiireni ei enää nakertele kaikkea vastaan tulevaa ja kolua kaappeja läpi yömyöhään. Joululahjaksi saadut joulukarkitkin ovat saaneet olla rauhassa keittiön kaapissa.
Minun ei ole tarvinnut asettaa säännöksiä ja kieltoja hiirelleni. Hiiri saa nakertaa jatkossakin herkkuja. Kunhan se vain muistaa kohtuuden. Näin hiiren ja minun yhteiselämä saa jatkua rauhallisin merkein ja molemmat ovat tyytyväisiä.

Pitäähän hiirenkin saada nauttia elämästä! (;  - S






Lähetä kommentti

Latest Instagrams

© Siiri Kiviharju. Design by FCD.