SEKAISIN

7.2.2017

Tulin kirjoittelemaan, että mitä mulle kuuluu. Laitoin tähän samalla kuvat vaatteista, millä oon pitkin viime viikkoa hiihtänyt. Näähän on samat, kuin mun muutama päivä sitten esitellyssä sporttisessa asussa. Ulkona oli niin kylmä, ettei kuvista näkynyt oikein kuin vilaukselta, mitä takki ja kaikki kerrokset piilottivat sisäänsä. Rentoa sporttista ja naisellista. Treenitrikoot on vain mun juttu.
Viikonloppu meni kivasti ja aika rennoissa merkeissä. Kotona hengaillen ja käytiin Mr. brearin kanssa lauantaina vähän ulkona tuulettumassa ystävien kanssa, mutta muuten aikalailla rennosti kotona.

Viime viikolla ja pakko myöntää, että tälläkin viikolla mun pää on ollu jotenkin täynnä.
Ajatuksia, pelkoja ja mietteitä tulevaisuudesta. Ja se on kai ihan normaalia välillä ollakin vähän eksyksissä. Mulle vaan ei oo. Mä oon oikeasti aina tienny, mitä mä haluan. Ja nyt tulevaisuus tuntuu jotenkin pelottavalta. Ehkä mä poden jotain ikäkriisiä, koska alle kuukauden päästä mittariin tulee 24-vuotta.
Tuntuu oikeasti lapselliselta ees kirjoittaa toi, mutta jos ollaan rehellisiä niin joo. Hassua on, että en oo ees aikasemmin pohtinut esimerkiksi, että missä mä oon 24-vuotiaana. Ei oo ikinä ollut mitään pakko olla sitä ja tätä ennen kuin täyttää 24-vuotta. Eikä mulla oo ees vanha olo. Tuntuu vaan, että vuodet on menny tosi nopeasti.
Ja onhan se fine välillä kriiseillä, mutta tuntuu hassulta. Tuntuu siltä, ettei mulla oo mitään syytä ja oikeutta kriiseillä. On kiva työ, mies, ystäviä, oma kämppä ja muutenkin kiva tilanne elämässä.

Sali on kulkenut hyvin ja mun paino on pudonnut melkein tavoitteeseen. Se on nyt 52kg :ssa ja olo tuntuu hyvältä. Sali on ehkä kulkenut vähän liiankin hyvin. Se on mulle paikka, missä voin liian hyvin keskittyä muuhun, kun olennaiseen. Paikka, jossa mun mieli tyhjentyy. Sehän on hyvä, että treeni kulkee, mutta ei aina voi mennä salille jos haluaa paeta omia ajatuksiaan. Oon aina ajatellu, että asiat pitää käsitellä ennen kuin niistä tulee ongelma. Ei siis oo hyvä, että aina meen sinne salille nollaamaan päätä sen sijaan, että oikeasti miettisin, että mikä on vialla.

No mitä jos ei tiedä, mikä on ongelma?

Mitä sitten pitää käsitellä?

Koitan nyt tällä viikolla olla mahdollisimman rehellinen itselleni ja selvittää, mikä on ongelma.
Miks mun pää on täynnä pelkoja ja ajatuksia ja miksi tulevaisuus kuumottaa. Onko tää joku normaali epäselvä olotila, joka lähtee pois vai johtuuko se jostain ihmisestä tai asiasta? Pitääkö tehä muutosta jossain asiassa vai riittääkö yksinkertaisesti vain aika.
Jokatapauksessa tää mimmi lähtee nyt töihin ja sit salille. Lisäksi mun pikkusiskolla on tänään synttärit eli vähän juhlimista perheen kanssa. Tyyppi täyttää jo 14-vuotta. Siskon pupusta on tullut jo isotyttö! Mumman tila on muuten parempi ja äiti on ollut Kurikassa siitä asti apuna, kun mä tulin takas kotiin.

Näin mä kirjoitin aamulla klo. 8.28, kunnes tajusin, että EI APUA mun pitäis olla matkalla töihin.
No heitin työvaatteet päälle ja lähdin matkaan. En onneksi ollut kuin muutaman minuutin myöhässä.
Eli kaiken lisäksi oon ollu viime aikoina tosi hajamielinen, koska tää oli eka kerta ikinä, kun edes myöhästyin töistä. Onneksi huomenna on vapaa! Ei ole väsynyt olo, koska olen nukkunut viime aikoina, kuin pieni possu sellaisia 9-10h yöunia. Tämäkin on varsin epätavallista käytöstä, mutta hei silloin pitää nukkua, kun nukuttaa.
Mun huomiseen vapaaseen kuuluu ystävän kanssa treffaamista, bloggaamista ja, sitä ajatusten selvittelyä. Salille aion tosiaankin mennä, sillä tänään en ehtinyt, kun jäin ylitöihin ja menin sieltä suoraan pikkusiskoa juhlistamaan. Tänään oli kiva hengata perheen kanssa päivällä pitkästä aikaa. Mun pikkusisko oli ihana ja suostui nappaamaan musta vielä asukuvatkin samalla kun mentiin syömään. Hyvin pörröisiä asukuvia tulossa.
Nyt aion hengata kotona sohvalla ja Mr. Bear :n näytti kolistellen tulevan kotiin. Vois pitkästä aikaa katsoa Netflixiä ja valvoa myöhään. Huomenna sitten aloittaa aamu rennosti ja jos aurinko paistaa niin kävellä vaikka salille. Toivottavasti huomenna aurinko paistaa yhtä kauniisti, kun tänään ja saan pään sumuun vähitellen selkeyttä.



6 kommenttia

  1. Hyvä teksti. Osu ja upposi. <3 Lohdullista tietää, et joku muukin ajattelee ja kokee samankaltaisia tunteita. Yksi päivä keskellä päivää kaupassa vaan alkoi kyyneleet valumaan.. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, toivottavasti säkin saat sun ajatukset kasaan. <3

      Poista
  2. Ihmiskunta tänä päivänä on just sellasta, että jos niitä ongelmia ei oo niin sitten niitä keksitään päästä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei haloo, et voi tietää mitä joku toinen on kokenut!!

      Poista
    2. Kirjoittaja itse kirjoitti, että on "mies, työ, ystävät yms". Eikö toi viittaa siihen, että kaikki on hyvin? XD

      Poista
    3. Hei, puhut ihan asiaa. Muistuttaisin kuitenkin, että en kuitenkaan ihan kaikkea täällä blogissa kerro. No mutta ihan varmasti ja toivonkin, että olet oikeassa että nämä ongelmat on vaan oman "pään keksimiä" ja sulavat nopeasti pois. :)

      Poista

Latest Instagrams

© Siiri Kiviharju. Design by FCD.