WORLD FULL OF KARDASHIANS BE YOURSELF

1.3.2017

Viimeaikoina en ole voinut olla huomaamatta lukemattomia kuvia julkisuuden naishenkilöistä kuvineen ja tekstinä aina jotain tyyliin: "In a world full off Kardashians be Diana"... Näitä erilaisia kuvia tekstien kera on pyörinyt, vaikka millä mitalla. Miksi ei vain voi olla oma itsensä?
No syy miksi halusin tulla kirjoittamaan tästä aiheesta, koska mitä jos aina omana itsenä oleminen ei ole helppoa? Mitä jos ei huomaa muuttuneensa ulkoisten paineiden myötä?
Muutos ei yleensä tapahdu nopeasti vaan pikku hiljaa niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa.
Koko tämä asia tuli mieleeni lauantaina, kun olimme Mr. Bearin kanssa lähdössä ulos. Tuttuun tapaan valmistauduin iltaan ja meikkasin eteisessä.

Mr. Bear tuli halamaan minua ja sanoi: "Oon huomannut, että sä oot alkanu meikata enemmän..." "Tiedätkö mä oon aina tykännyt, kun oot meikannut tosi luonnollisesti." Taisin vastata siihen jotain "No tykkään laittautua enemmän, kun ollaan lähdössä ulos."

Maanantai aamuna minuun iski totuus ja aloin miettimään mieheni sanoja.
Olin lähdössä tapaamiseen, jossa ulkonäöllä ei todellakaan ollut väliä ja tiesin, että olisin menossa sen jälkeen suoraan salille. Normaalisti olen laiska ja en kyllä meikkaisi jos tietäisin olevani matkalla salille. Meikkaan arkisin töihin ja, jos menen näkemään ystäviä, vaikka vapaapäivänä. Jos minulla on vapaa ja en ole lähdössä minnekään niin en meikkaa ollenkaan. Arkisin meikkaan tosi kevyesti ja koko meikkaamisessa kestää max 10 minuuttia ja silloinkin niin kauan, koska laitan ripsaria pari kerrosta ja annan kerrosten kuivua kunnolla välissä.

Viime aikoina meikkaamiseen on alkanut kuitenkin mennä vähän enemmän aikaa ja esimerkiksi olen alkanut varjostaa kasvojani Contour Kit :llä. Eihän meikkaaminen ole mikään synti ja jokainen saa meikata, vaikka kaksi tuntia aamustaan. Toiset nauttivat meikkaamisesta ja siitä saakin nauttia. Minulle se on vain yksi vähän pidempi aamurutiini. Pitkä hampaiden pesu. En edes nauti meikkaamisesta. En ole meikki hifistelijä ja käytän samoja tuotteita vuodesta toiseen. Jos kirjoittaisin blogiin meikkivinkin jostain tuotteesta olisi se silloin varmasti kokeilun arvoinen, koska olisin päätynyt siitä hehkuttamaan. Meikkaan, koska meikillä saa aikaan kivan huolitellun lookin. Koen oloni naiselliseksi, kun meikkaan.
Aloin kuitenkin pohtia miksi itse olen alkanut meikata enemmän, kun itsekin olen aina pitänyt suht luonnollisesti lookistani.

Mikä on saanut minut pakkelointi polulle?

Lyön vetoa, että osittain Instagram ja kuvat täydellisistä naisista täydellisine meikkeineen ja lookkeineen. Sosiaalinen media voi luoda painetta ilman, että sisäistää koko paineen tuntua.
Pikku hiljaa vaan alkaa muuttua ilman, että ajattelee muuttuvansa. Sosiaalinen media on, kuin vaatetrendi. Tiedättekö sen tunteen, kun näette jonkun uuden vaatekappalaan esimerkiksi leveälahkeiset housut, mitä ensiksi oikein vihaat ja, et ymmärrä koko trendiä. Pikku hiljaa, kun kuitenkin näet niitä leveälahkeisia housuja joka puolella alat lämmetä trendille...
Ja lopulta sinun on pakko myöskin saada sellaiset.
Veikkaan, että minun meikkaamiselle on tapahtunut samalla tavalla. Olen pikku hiljaa alkanut seurata meikkitrendejä ja muuttanut tapaani meikata. Eikä siinä mitään vikaa ole, paitsi..

Tuona maanantai aamuna oivallusten iskiessä keskeytin meikkaamisen. Oikeasti siihen paikkaan. Aloin tehdä ihan muita juttuja ja lähdin tapaamisen. Odotin bussia ja nappasin bussia odotellassa pari lumista maisemakuvaa äidille (joka on nyt Berliinissä) ja muutaman selfien. Katsoin ottamiani selfieitä ja oikeasti tuli kiva fiilis. En ole aikaisemminkaan tarvinnut paljoa meikkiä itseni kauniiksi tuntemiseen niin miksi olen alkanut meikata jopa arkisin enemmän. Niin itsekkäältä, kuin nyt kuulostaakin, mutta minulle tuli kaunis ja fresh olo, kun katsoin omaa kuvaani. Näytin itseltäni, omalta itseltäni. Näytän omana itsenäni kaikista kauneimmalta.



Täytän maaliskuun alussa 24-vuotta ja olen potenut pientä ikäkriisiä (jep täysin turhaa ja turhamaista.) Olen selannut vanhoja kuvia koneelta ja puhelimeltani ja näytän niissä mielestäni paljon nuoremmalta niinkuin oikeasti paljon nuoremmalta. Olenko vanhentunut vuodessa oikeasti niin paljon? No en ole. 
Meikin lisääminen on vain vanhentanut minua ja sentakia näytän selkeästi aikuisemmalta ja vanhemmalta nyt, kuin vuosi sitten. Tässä kohtaa moni varmasti ajattelee, että en vain osaa meikata. Pakko myötää etten ole mikään meikkauksen expertti, mutta kyllä minä nyt meikata osaan. Puhun paljon meikkaamisesta, mutta silti loppu ilmeeni ollut suht luonnollinen. 
Ero on vain siinä, että miksi olen käyttänyt montaa tuotetta luonnollisen ilmeen loihtimiseen, kun olisi vain riittänyt, että olisin karsinut tuotteiden määrää..
Tämä myös säästää aikaa huomattavasti.

Mitäpä sitten sille muulle ulkoiselle habitukselle, kuin meikkaamiselle on tapahtunut?
Kehon kuva on muuttunut super hoikkien mallien ihailemista luonnollisempaan ja kurvikkaamman vartalon tavoitteluun. Olen ollut tästä muutoksesta innoissani ja, koska en ole ikinä ollut mitenkään langanlaiha. Minulla on aina ollut peppua ja treenaamisen myötä se on vain kasvanut. Haha. 
Vaikka ihanne kehonkuva onkin muuttunut kurvikkaampaan eivät silti ulkonäköpaineet ole lähteneet minnekään. Ne ovat vain muuttaneet muotoaan ja ovat minusta entistä armottomampia. 
Pitäisi olla pyöreät pakarat, suuret tissit, kapea vyötärö, litteä vatsa, kiinteät käsivarret, ei selluliittia ja sopusuhtaiset kasvot. Huhhuh sanon minä, pitkä lista. 
On vaikea kokea itsensä täydelliseksi, jos joka paikasta toitotetaan millainen nainen pitäisi olla. Minusta jokainen on oikeasti kaunis ja jokaisessa löytyy jotain kaunista. Jokaisella on myös oikeus toteuttaa itseään ja ulkonäköään niinkuin haluaa. Jos haluaa meikata ajan kanssa niin silloin pitää meikata. Jos haluaa värjätä hiuksensa niin silloin pitää ne hiukset värjätä. Jos haluaa ottaa täytettä huuliin niin silloin pitää varmasti ottaa. 
Pääasia, että on itse tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. 
Tyylejä voi myös vain testata ja kuuluukin vähän testata niin se oma tyyli vähitellen löytyy ja hioutuu. Silti olisi välillä pysähtyä miettimään onko uusi muutos oikeasti tarpeen? Mistä tarve muutokselle kumpuaa.
Onko tarve laittaa esimerkiksi täytettä huuliin, koska tuntee omat huulensa liian riittämättömiksi? Vai, koska muillakin on niin itse ei voi olla tyytyväinen omiin huuliin?

Minä olen hyvin kriittinen ulkonäköni kanssa. Eikä ole minusta noloa myöntää sitä.
Se ei tee minusta epävarmaa. Se on silti totuus. Meikki leikkieni jälkeen tajusin, että millainen meikki sopii korostamaan minun parhaita puoliani. Millainen meikki lopulta tekee minut itsevarmaksi ja, missä minun on mukava olla.  Ihan niinkuin jotkut vaatekokeilut, jotkut jäävät ja toiset ovat ohimeneviä trendejä.
Mitä siihen kroppaan tulee niin minä treenaan, koska treenistä tulee hyvä fiilis ja haluan näyttää hyvältä. Miksi ei saisi treenata ulkonäön takia? Minä ainakin treenaan. Treenatumpi kroppa ei lisää onnellisuuttani, mutta lisää tyytyväisyyttä itseeni. Olen tavoitteellinen ihminen ja silloinhan elän juuri tavoitteitani kohti. Silti kohtuus kaikessa. Saan tavoitella kapeampaa vyötäröä, litteämpää vatsaa ja timmimpää peppua. Niin kauan kunnes tavoittelu on hauskaa ja mielekästä, jos siitä tulee pakkomielteistä ja elämää liikaa hallitsevaa on aika laittaa tavoittelulle loppu. Tottakai mitään asiaa ei saa ilman työtä ja aina salilla ei ole kivaa ja välillä tekisi mieli syödä irtokarkkeja kehon muokkaus mielessä.

Tarkoitan tällä nyt sitä, kun tavoitteiden tavoittelu menee yli.
Kun pää on vain täynnä ajatusta, että pitäisi olla jotain. Kun mikään ei enää riitä ja ei osata enää nauttia mistään, mitä itsellä on. Ei osata arvostaa omaa kehoa ja aina vain verrataan itseä muihin.
Tässä maailmassa missä naiskuva muuttuu koko ajan ja erilaisia nais ihanteita nostetaan koko ajan esille on hyvä pitää kiinni omasta itsestään. Välillä muistuttaa itselleen, että vaikka muut tekevät jotain tai näyttävät joltain niin itse ei tarvitse. Ja oppia arvostamaan omia hyviä kauniita piirteitä ja puolia. Huonoja puolia ei tarvitse rakastaa, mutta ainakin oppia hyväksymään ne. Ettei pilaa elämäänsä sillä, että miettii pitäisi olla. Katsokaas, kun ei tarvitse. Voit olla vain sinä ja juuri sellaisena, kun haluat. Ole paras versio omasta itsestäsi! 

 10 minuutin aamumeikki, tukka yön jäljiltä sekaisin ja miehen (minun) kotipaita päällä. Täydellisen epätäydellistä.


9 kommenttia

  1. Kiva postaus, rehellistä.

    VastaaPoista
  2. Eikö sun mielestä toi painon pudottaminen oo menny liian pitkälle? Näytät aika laihalta jo nyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole. Haluan vielä pudottaa sen pari kiloa painoa. Tavoite paino on se 50kg. Se on minulla aina ollut sellainen tavoite, jos olo on siinä painossa liian kuihtunut niin varmasti otan muutaman kilon lisää. :)

      Poista
  3. Oot hirmuisen nätti! :) Varsinkin ylemmässä kuvassa luonnollisemmassa meikissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tulipas hyvä mieli sun kommentista. :)

      Poista
  4. jotenki sun ulkonäön perusteella susta saa pinnallisen kuvan, mut sitku ku sun tekstejä lukee niin tulee paljon syvällisempi kuva. kiva blogi sulla : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva kertoo tuhat sanaa... Hyvä selvästi, että laitan lisää sanoja niiden kanssa. :D Toivottavasti jäät seuraamaan mun juttuja :)

      Poista
  5. Ihana, rehellinen postaus! Nää on just niitä asioita, joita pitäisi tässä maailmassa tuoda enemmän esille!

    Ja mulla oli ihan sama järkytys, kun katoin joitain vanhempia kuvia, että oonko mää vanhentunut noin paljon?! En, nykyään vaan meikkiä on enemmän. Oon siis nyt edelleen 24-vuotiaana ilman meikkiä vähän turhan
    babyface, meikki vaan tekee kypsemmän näköiseksi. Toivotaan, että sama on sitten nelikymppisenä, niin ei tartte meikata olleenkaan! :D

    VastaaPoista

Latest Instagrams

© Siiri Kiviharju. Design by FCD.