HOT MESS

4.11.2017

Olenko yksin ajatusteni kanssa vai onko tänä päivänä trendikästä olla sekaisin? Hyvä, että mielenterveys ongelmista puhutaan, mutta tuntuu, että joka toisella on joku ongelma. Ollaanko me tosiaan niin sekaisin kaikki vai onko sekin yksi trendi tähän kaikkien päälle? Käytän nyt tästä ilmiöistä itsestäni kuvaavaa käsitystä hot mess. Mielenterveys ongelmista puhuminen on oikeasti tärkeä asia ja minusta on hyvä, että niistä nykyään voi puhua avoimesti. Ihmistä ei enää välttämättä suljeta pois sosiaalisista ympyröistä, jos mielenterveysongelmat, syömishäiriöt tai alkoholinkäyttö tai huumeiden käyttö tulee esiin. Mielenterveysongelmat ovat oikeasti lisääntyneet viime vuosien aikana ja etenkin nuorilla, joten jotain todellista perää tässä hot mess ilmiöissä on takana. Eivätkä kaikki ole niin sanottuja hot mess tyyppejä, vaan ihan oikeasti sairastavat jotain sairautta.

Uskon vakaasti, että Suomessa on monia nuoria ja aikuisia, jotka kärsivät mielenterveyshäiriöistä, syömishäiriöstä ja ovat koukussa päihteisiin. Tuntuu vain, että näistä termeistä on tullut liian yleisiä sanoja ja välillä unohdetaankin mitä nuo sanat tarkoittavat oikeasti, kun niistä puhutaan. Vaikka minä kirjoitan blogia julkisesti olen oikeasti aika yksityisyyttä arvostava ihminen. Mietin blogin perustamista oikeasti vuosia ennen kuin sen perustin. Suurin syy tähän oli pelko yksityisyyden menettämisestä. Olen myöskin aika ylpeä ihminen niin hyvässä kuin huonossa. Jos minulla olisi, vaikka syömishäiriö en tosiaankaan huutelisi siitä tuolla, vaan puhuisin siitä ehkä lähimpien ystävieni kanssa. Minusta on loistavaa, jos pystyy puhumaan omista ongelmistaan avoimesti. Puhuminen tunnetusti auttaa moneen ongelmaan ja ongelman hyväksymiseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sanoista bulimia, anoreksia, alkoholisti, skitsofreenikko tai nisti on tullut yleissanoja. Minusta tuntuu, että moni käyttää noita sanoja hyväkseen esimerkiksi asioista lintsaamisen takia. Varmasti jokainen tietää jonkun tutun edes, joka on jäänyt esimerkiksi töistä pois "masennuksen" takia, mutta tiedät, että se sairasloma käytettiin juhlien ja masennuksesta ei ollut tietoakaan.



Sana migreeni oli minulle vielä neljä vuotta sitten aika tuntematon sana. Tiesin mitä se tarkoittaa, mutta en esimerkiksi tuntenut ketään, jolla olisi ollut migreeni. Siis migreeni ei mikään päideongelma, vaan yksinkertainen migreeni. Nyt tuota migreeniä kuulee joka puolelta. Kaikilla on migreeeni. Osaan luetella migreenin oireitakin pitkän liudan, vain sentakia, että olen kuullut siitä niin paljon. Migreeni on uusi trendi. Minulla ei ole ikinä ollut migreeniä, mutta se on varmasti kamala kokemus. Välillä säälittää niiden puolesta, jotka oikeasti kärsivät esimerkiksi tuosta migreenistä niin heidän voi olla vaikea saada oikeasti apua tai lääkärin ottaa heittää tosissaan, kun päivän muista potilaista jo 10 muulla on ollut migreeni. Ihan samoja ajatuksia nuo muut sanat herättävät. Joku ei ole nisti, jos hän yökerhossa päättää kokeilla huumeita. Minun entisessä elämän lähipiirissäni oli nisti. En paljasta kuka hän oli, mutta hän myöskin näytti siltä. Eikä huumausaineisiin addiktoituneen tarvitse tosiaankaan näyttää nistiltä ollakseen huumeisiin koukussa, mutta kerran kokeilu ei tee kenestäkään nistiä. Enkä missään nimessä koe kokeilua hyväksyttävänä asiana, vaan minusta pitäisi vain vähän miettiä sanojen käyttöä.



Suomessa pienet ovat piirit ja sanat kantautuvat pitkälle. Jokaisen olisi syytä miettiä itse noiden sanojen käyttöä. En ymmärrä miksi joku haluaa leimautua esimerkiksi bulimikoksi jos ei oikeaa ongelmaa oikeasti ole? Se on varmasti merkki jonkinlaisesta hätähuudosta, mutta oikeasti monissa tapauksissa tuntuu huomion haku (hot mess) olevan se pää syy.  

Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja en ala tuomitsemaan kenenkään töistä poissaoloa tai syitä siihen, mutta välillä kannattaisi miettiä millaisen kuvan itsestään muille antaa. Uskon, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joskus tulevaisuudessa saatat hakea sitä unelmatyöpaikkaa niin joku tuttu uudesta työpaikasta voikin muistaa sinut "masentuneena" tai "ongelmaisena" ja saattaa mainita tästä eteenpäin. Valitettavasti ihmiset herkemmin myös muistavat ja tarttuvat negatiivisiin asioihin, kuin positiivisiin. Välttämättä se hot mess ei ole se kriteeri, jonka takia yritys haluaa palkata sinut töihin.

Tällaisia ajatuksia klo. 5.30 lauantai aamuna. Väsymys näköjään selätetty ja paras lääke siihen oli aikaisin nukkumaan meno! :D Olisi kiva kuulla sinun mielipiteitä tästä Hot mess ilmiöstä. Vai onko teistä edes koko ilmiöitä olemassa ja ovatko vain esimerkiksi mielenterveysongelmat  vain reilusti  kasvaneet? 

10 kommenttia

  1. Todella mietityttävä teksti. Nykyään tuntuu että esim jotkut harjoittelijat työpaikoilla on poissa ja käyttää vaan näitä yleisiä, esim sitä migreeniä poissaolosyynä:D Enn tiedä onko nää yleistynyt vai käyttääkö oikeasti nykyään ihmiset niin lepsusti hankaliakin "sairauksia" siihen että poikkeaa velvollisuuksistaan.

    Mä kyllä ihailen heitä jotka pystyvät puhumaan avoimesti syömishäiriöistä sun muista, koska tunnetusti puhuminen on parasta lääkettä tuollaisiin, sen että saa purkaa asiat ovat varmasti iso ja yksi parhain apu. Etenkin jos blogissa kirjoittaa niistä, se varmasti tsemppaa jotain lukijaa joka kärsii samasta. Verstaistuki ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä. Musta vaan tuntuu, että moni nykyään jää helpommin kotiin kuin ennen..

      Ehdottomasti mielenterveysongelmista pitäisi pystyä puhumaan avoimesti. Välillä vain mietin, kuinka moni oikeasti niistä kärsii. Vertaistuki on parhautta! :)

      Poista
  2. Taas mainio postaus! Kyllä mun mielestä ongelmista pitää puhua, mutta todella monella tuntuu olevan niitä tänä päivänä. Itse vanhana anorektikkoja voin sanoa että ärsyttää kun nykypäivän teinit puhuvat koko ajan syömishäiriöistä ja oikein lietsovat niitä toisilleen. se ei tarkoita että jos joku on pyöreä että hänellä on bulimia ja laihalla anoreksia. On helppo kyllä luoda ihmisille syömishäiriö jos häneltä kysyy tai sanoo hänellä olevan syömishäiriö !

    - Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos kommentista. Kiva, saada erilaisia näkökulmia tähän kirjoitukseen! :)

      Poista
  3. Psykiatriassa työskentelevänä voin kyllä vakuuttaa, että mielenterveysongelmien takia sairaslomalle jäävät ovat sen tarpeessa. Sun ei tarvitse vaivata päätäsi sillä, mitä, miten ja missä muut sairastavat.

    Mielenterveysongelmat eivät ole trendi. Niistä puhuminen on lisääntynyt, niistä on tullut normaalimpia. Enää "hulluja" ei suljeta maaseuduille laitoksiin, pois kunnon ihmisten silmistä. Hiljalleen työstetään yhteiskuntaa siihen tilaan, että mielen sairautta ei tarvitse hävetä, vaan vaikkapa kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole sen kummallisempi sairaus kuin vaikka se migreeni. Silti mielenterveysongelmilla on aivan valtava stigma, ja mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset saavat keskimääräistä huonommin esimerkiksi somatiikan puolen hoitoa, koska oireet helposti pistetään masennuksen tai psykoosisairauden piikkiin. Se, että vähätellään mielenterveysongelmia, luonnollisesti lisää tätä stigmaa.

    Otetaan esimerkkinä masennus. Meillä on tässä vaikkapa työikäinen masentunut nainen, joka on sairaslomalla juuri sen masennuksen takia. Hänen ystävänsä kutsuu hänet kahville ja puoliksi niskavilloista raahaa hänet ihmisten ilmoille, koska muuten hän vain makaisi sängyssä ja toivoisi kuolevansa tai vaihtoehtoisesti syyllistäen itseään muun muassa seuraavin sanoin: "mullahan on kaikki hyvin", "mulla ei ole oikeutta olla masentunut", "muilla on asiat vielä huonommin", "olen tyhmä", "olen laiska" ja "olen saamaton". Sitten tulee naisen työkaveri, joka kauhistellen katsoo kuinka masentunut on poistunut kotoaan - eihän hänessä ole mitään vikaa! Hän jopa hymyilee! Siispä hän varmasti on vain huijannut olevansa masentunut. Masentuneena hän ei missään nimessä saa liikkua asuntonsa ulkopuolella tai yrittää tehdä asioita, joista hän on joskus nauttinut.

    Miltä kuulostaa? Aika paskalta? Niin mustakin. Mielenterveysongelmat eivät ole kivoja. Kukaan ei halua feikata niitä. Sairaudesta puhuminen helpottaa sen hyväksymistä, eikä kukaan kailota näistä asioista ihan vain saadakseen huomiota, sillä (kuten mainittu) mielenterveysongelmien leima on edelleen valtava. Mielenterveysongelmista kärsivät (ja sen takia esimerkiksi sairaslomalla tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevat) eivät halua olla sairaita. Ei kukaan halua maata sängyssä itkien ja miettien, mikä olisi paras tapa tehdä itsemurha. Ei kukaan halua teipata asuntonsa ikkunoita ja ovia peläten sitä, että naapuri kaasuttaa hänet hengiltä.

    Sairaus ei ole valinta.
    Vielä kerran: sairaus ei ole valinta.

    Kukaan ei valitse mielenterveysongelmaa sen enempää kuin migreeniäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      Kiitos pitkästä kommentistasi. Olet ihan oikeassa, mutta työskentelet psykiatriassa eikö niin? Jos joku haluaa kylmästi lintsata töistä mielenterveys ongelien avulla (mitä tiedän hyvin monen valitettavasti tekevän) menevät työntekijät ensiksi työterveyslääkärille. Työterveyslääkäri voi helposti antaa muutaman päivän sairaslomaa eikä tuolloin työntekijä useissa tapauksissa edes mene jatkotutkimuksiin.
      Tiedän monia jotka huijaavat työterveyslääkärillä vapaata tällä tavoin, koska tällä tavalla on varsin helppoa saada sairaslomaa. Työterveyvlääkärin on hirveän vaikea 10 min perusteella sanoa onko joku masentunut vai ei. Tämä on minusta ikävää, koska tiedän, että on useita oikeasti mielenterveysongelmista kärsiviä ja toivonkin, että heitä ei sitten aleta vähätellä tulevaisuudessa ja saavat tarvitsevan avun.

      Tiedän että mielenterveysongelmat ovat paskoja ja moni lähipiirrissäni kärsii niistä. Valitettavasti tiedän myös monia jotka osaavat käyttää niitä porsaanreikänä töistä lintsaaminen ja voivat avoimesti myöntää sen. MInä en toivo, että kenenkään oikeaa mielenterveysongelmaa vähetellään.

      Poista
  4. Mä en itse ehkä ottanut tätä näin vakavasti, kuin yllä oleva kommentoija, mutta teksti tuntui aika vähättelevältä, ja se jäi häiritsemään. Se että mielenterveysasiat on saaneet avaltavasti vaikka somekampanjoiden (esimerkiksi useat bloggarit ovat olleet mukana näissä) myötä, on äärettömän hyvä juttu. Toki mukana saattaa olla niitä mätämunia jotka fuskaa, mutta väittäisin että suurin osa puhuu ihan asiaa vaivoistaan, eivätkä liioittele. Lääkäritkin ottaa esm migreenit nykyään heti kerralla vakavasti, koska niillä on vakaviakin sivuvaikutuksia muillakin terveyden alueilla (esm itse en migreenin takia saa käyttää yhdistelmäehkäisyä, koska aivoverenkiertohäiriön riski on niin iso). Mielenterveysongelmiin liittyy myös aika painava poliittisen korrektiuden imapiiri, ainakin itse olen kokenut näin. Toki jengi heittää päivittäisissä keskusteluissaan näitä perus "vammanen" ja "hullu" -termejä erittäinkin kevyesti, mutta esimerkiksi anoreksiasta ja bulimiasta tiedetään onneksi tänä päivänä niin paljon, ettei sillä (toivottavasti) uskalleta kauheasti pelleillä. Sama pätee vaikka itsemurhaan ja vakavaan masennukseen. Meille opetetaan koulussa aika hyvin kuitenkin, että nää on vakavia ja raskaita asioita, enkä itse ole huomannut että niillä kauhean kevyesti makusteltaisiin.

    Itse olen käynyt läpi burnoutia ja masennusta, koska en osannut jäädä pois töistä ja koulusta ja pyytää apua tai puhua ääneen. Suomessa on vielä aikamoinen pärjäämismoodi ja korkea velvollisuuden- tai syyllisyydentunto kaikilla selkärangassa, ja musta tää avoimempi kulttuuri vaikka migreenin, syömishäiriön tai masennuksen myöntämisessä on tosi positiivinen juttu. Hoidot ja lääkkeetkin on paremmat, ja ihmiset tietää näistä aiheista koko ajan enemmän, joten häpeä ja stigma on pienentyneet.
    Jotkut saattaa valehdella näistä, joo, mutta mielenterveysongelmien kanssa painivilla on niin hyviä kuin huonojakin päiviä. Ei se tarkota että pitää itkeä putkeen kaks viikkoa kotona jos on saanut masennuksen takia lomaa töistä, ja migreenikohtaus saattaa hellittää, ja on ihan ok käydä vaikka kävelemässä illalla ystävän kanssa tai vaikka kaupassa keskellä päivää jos kerran pystyy - siitäkin huolimatta että lähti töistä aiemmin kotiin. Kaikki näiden asioiden kanssa painivat koittaa vaan pärjätä parhaansa mukaan, hyvä vaan jos sinne väliin mahtuu vähän ilosiakin hetkiä, juhlintaa ja hyviä päiviä. Ja ennenkaikkea hyvä jos nää ihmiset ymmärtää antaa itselleen breikin ja lepäävät sen sijaan, että piiskaisivat itseään eteenpäin tuomitsemisen, vähättelyn ja kyttäämisen pelossa.

    Tässä blogitekstissä oli pointti, ja se tuli kyllä perille, ja hienoa että uskallat kirjottaa vaikeistakin aiheista. Välillä vaan tuntuu, että mistä vaan saa kirjottaa miten vaan, koska "mulla on oikeus mun näkemykseen ja mielipiteeseen". On on, mutta vähän paistaa läpi myös se, ettei asiaa ole kauheasti tutkittu ja näkökulma on melko yksipuolinen ja vähän ehkä laput silmillä kirjotettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos sinullekin hurjan pitkästä kommentista. Ikävä jos tästä jäi sinulle pahamieli. Kirjoitan asioista oman näkemyksen ja kokemuksen perusteella. En millään voi huomioida kaikkien kantoja ja kokemuksia teksteissäni
      .
      MIelenterveysongelmista puhuminen on tärkeää ja toivon, että kaikki niistä kärsivät saavat niihin apua. En kirjoittanut tästä aiheesta ajatuksella "koska mulla on oikeus mun näkemykseen ja mielipiteeseen", vaan koska tuttuni joutui joustamaan töissä taas sadannen kerran, koska eräs kollega oli töissä poista. Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen. Jos joku on on koko ajan poissa takia kasaantuvat ne työt jollekin muulle. Omaan korvaani tuntuu hassulta, että joku sanoo olevansa masentunut juuri silloin, kun ei ole sanonut anomaansa lomaa..

      Poista
  5. Mulle jäi henkilökohtaisesti kyllä paha maku suuhun tästä tekstistä. Mielenterveysongelmista puhuminen on nykyään helpompaa ja musta on hienoa, että ihmiset uskaltavat hakea apua ongelmiinsa ja ottaa esimerkiksi sairaslomaa silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan. Mielenterveysongelmien ei tulisi vaikuttaa siihen, saatko tulevaisuudessa töitä vai et, ja mun mielestä on todella ikävää kirjoittaa niin.

    Ymmärsin kyllä pointtisi, mutta juuri tällaiset kirjoitukset ja mielipiteet saavat aikaan sen, että mt-ongelmista ei uskalleta puhua. Mun mielestä on tökeröä kirjoittaa, että mielenterveysongelmilla haetaan huomiota. Harva oikeasti haluaisi leimautua esimerkiksi bulimikoksi, mikäli ei oikeasti sitä olisi.

    Mielenterveysongelmat ei ole niin mustavalkoisia, kuin annat tässä kirjoituksessa ymmärtää. Se "masentunut" voi myös joskus nauraa, ja se anorektikkokin syö. Nää asiat ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos sinulle myös pitkästä kommentista. Valitettavaa, että sinulle jäi paha maku suuhun tekstistäni, mutta niinhän se menee, että ihmiset ovat erilaisia ja ajattelevat eri tavoin. Tämä oli minun mielipiteeni perustuen omiin kokemuksiini ja näkemyksiini elämästä. Jotkut ovat samaa mieltä ja jotkut erimieltä.

      Valitettavasti: "Mielenterveysongelmien ei tulisi vaikuttaa siihen, saatko tulevaisuudessa töitä vai et, ja mun mielestä on todella ikävää kirjoittaa niin. " tämäkin asia vaikuttaa, vaikka ei saisi vaikuttaa. On niitä, jotka elämässä taistelevat eteenpäin ja selättävät tavallaan mielenterveysongelmat. Aina eivät nallekarkit meni tasan.

      Tekstini tarkoitus ei ollut loukata ketään mielenterveysongelmista kärsivää, vaan lähinnä pistää sellaisia ihmisiä miettimään, jotka saattavat käyttää mielenterveysongelmaa hyväkseen lintsatakseen töistä. Se on minusta väärin. Ja väärin myös niitä kohtaan, jotka oikeasti mielenterveysongelmista kärsivät.

      Minun lähipiirissäni on ihmisiä, jotka oikeasti sairastavat mielenterveyshäiriöitä. Tiedän, että masentunutkin voi nauraa ja anorektikko syödä. Mutta jos oikeasti joku sanoo olevansa masentunut ja lähtee ulkomaille bilettämään niin onko se sitä? Voi olla? Mutta tuntuu tosiaan erittäin hassulta, kuin tälläiset masennukset iskevät juuri silloin, kun halutaan töistä vapaata? En tiedä miksi ihmiset tarkertuvat herkästi masennus sanaan. Eikö kukaan muu ole kuullut, että joku on lintsannut töistä masennuksen takia, jota ei oikeasti ole? Sehän on ihan sama asia, kun joku lintsaisi töistä kipeän selän takia, vaikka selkä ei olisikaan kipeä.

      Poista

Latest Instagrams

© Siiri Kiviharju. Design by FCD.