STALKKERI

27.11.2017


Käyt katsomassa mun Instagram tarinoita aina, kun niitä lisäilen. Et kuitenkaan seuraa mua Instagramissa. Sulla on varmasti musta paljon mielipiteitä. Hassua, sillä mä en tunne sua. Oot stalkannut mua musta aika pitkään. Joku nelisen kuukautta sitten edes huomasin koko asian. En vaan ollut huomannut sun instagram nimimerkkiä mun instagram tarinoissa aikaisemmin. Mä en edes olis pistänyt asiaa merkille ennen, kuin sinä stalkkeri olit varmaan vahingossa tykännyt mun kuvasta ja poistanut tuon tykkäyksen. Jäit kiinni. Mä näin sen ilmoituksen. Se oli keskellä yötä kolmen aikaan. Mua ei haittaa, jos sä haluat olla mun stalkkeri. Mietin vaan, että miksi? Mietin, että oonko tosiaan niin iso osa sun elämää, että käyt tuijottelemassa mun kuvia keskellä yötä.  Sä et stalkkaa mua nimittäin mun blogin takia, mikä olisi musta jo varsin imartelevaa. Koska kyllä mäkin katselen Instagramissa inspiroivia tilejä ja seurailen toisia bloggaajia. Sä et kyllä tee sitä, jos sun pitää poistaa sun niin sanotut vahinko tykkäykset mun kuvista. 

Sä oot nyt stalkkeroinut mua aika pitkään. Oon oikeasti miettinyt, että miksi. Mä en tunne sua. Mä sanoisin, ettei olla ikinä edes tavattu, mutta sattumalta kohdattiin yhteisissä juhlissa pari viikkoa sitten. Tavattiin siis ensimmäistä kertaa. Mä olin sulle kohtelias, esittäydyin ja juttelin. Leikin, että en oo huomannut sun stalkkaamista. Ajattelin, että se on nykypäivänä ihan normaalia. En yrittänyt tutustua sen enempää  suhun, koska susta houkui, että sä et pidä musta. Ajattelin ensin, että vaan itse ajattelen nyt vähän yli, koska kyllähän se vaikuttaa, että mä tiedän. Mä tiedän, että sä oot mun stalkkeri. Mutta ei, sä et oikeasti pitänyt musta. Mä olin vessassa noissa juhlissa, kun mä kuulin oven läpi, kun sä puhuit musta pahaa toiselle mulle tuntemattomalle tytölle. Kyllä mä kuulin, vaikka tulinkin vessasta iloisena ulos ja vain heitin teille jotain small talkkia vessan ulkopuolella. Ja näytin siltä, etten olisi kuullut mitään. Sä haukuit mun ulkonäköä. Selvästi sulla on paljon mielipiteitä musta.

Olin ihmeissäni. En halunnut kysyä sulta, että mitä mä oon tehnyt sulle. Ajattelin, että se olis ollu sulle noloa. En halunnut nolata sua, koska mua vähän säälittää sun puolesta. Mä tiedän, että mä en oo tehnyt sulle mitään. Mä tiedän sen. Mä en tunne sua. Mä asun täysin eri paikkakunnalla. Meillä ei ole yhteisiä ystäviä eikä me pyöritä samoissa piireissä. Noi juhlatkin oli sattuman kauppaa. Me ollaan tavattu tasan kerran viikko sitten. Mä en edes tiennyt susta mitään, ennen kuin vain aloin miettimään, että kuka mahdat olla, koska sun nimi pomppasi niin monta kertaa esiin. Meidän ensi kohtaamisesta on nyt kulunut pari viikkoa, mutta silti mä näytän olevan sun mielessä. Olit sitten eilen vahingossa lisännyt mut facebook kaveriksi. Olit sitten poistanut sen kaveripyynnön. Ei sillä, että mä edes haluaisin stalkkeria mun kaveriksi.

Mua ei haittaa. Anna mennä ja oo mun stalkkeri. Stalkkaa mun kuvia ja lähettele jatkossakin vahingossa Facebook kaveripyyntöjä. Mä en stalkkaa onko sun nimi jatkossakin aina mun Instagram tarinoiden katsojissa. Mä en ala sun stalkkeriksi. Enkä mä jaksa miettiä miksi sä oot mun stalkkeri.  Ehkä mun ulkonäkö ärsyttää sua, ehkä sä oot ollut joskus vuosia sitten ihastunut mun mieheen tai ehkä mun naama vain ärsyttää sua? Se on ihan ymmärrettävää. Kaikista ei musta tarvitse tykätä. 

Minkä takia mä halusin kirjoittaa tästä, koska mä en aijo alistua tälläiselle käytökselle. Minusta ei kenenkään pitäisi. Jos itselle tulee epämukava olo tai kuulee tuntemattomien puhuvan itsestään pahaa niin kai sitä saa kysyä miksi? Mä en aijo enää kokea mun stalkkeria kohtaan myötätuntoa ja sääliä. Mä en enää aijo miettiä koko asiaa.

Tänä päivänä toisten kyyläys tuntuu olevan aika yleistä, koska moni jakaakin paljon elämästään sosiaalisessa mediassa. Toiset ovat käyttäneet tätä hyväkseen ja kehittäneet siitä itselleen ammatin.   On eri asia kuitenkin seurata jotain, kuin stalkata jotain. Minusta seuraaminen on positiivista ja stalkkaamisen takana yleensä negatiivisia asioita. Halutaan puhua pahaa toisesta, aiheuttaa toiselle harmia tai ehkä salaa toivotaan, että stalkkaamisella löydetään jotain negatiivista toisesta.  Itse en ole  päässyt stalkkaamiseen sisään. Seuraamiseen kyllä. Seuraan paljon blogeja, tubettajia ja ystävien, tuttujen ja tuntemattomien Instagram tilejä. Seurailen ja inspiroiduin heidän sosiaalisen median tileistään. Minulle jää inspiroitunut olo kauniista Instagram kuvasta tai mielenkiintoisesta tunteita herättävästä blogikirjoituksesta. Minulle jää seuraamisesta itselleni positiivisia kokemuksia.

En tuomitse stalkkaamista. Stalkkaamisesta voi kuitenkin jossain tapauksissa kehittyä vainoamista. Ihminen on luonnostaan utelias, joten minusta stalkkaaminenkin on tavallaan luonnollinen piirre ihmisessä vähän niinkuin mustasukkaisuus. Mutta niinkuin liiallisesta mustasukkaisuudesta voi stalkkaamisestakin koitua ongelma. Ja ongelma on nimenomaan stalkkerilla ei edes kohteella, joka ei välttämättä edes tiedä koko asiasta. Tuntuu, että stalkaaminen on tosi yleistä nykyään. Stalkataan eksää tai eksän uutta seurustelukumppania. Stalkataan vanhaa ystävää, jonka kanssa on sukset  jossain vaiheessa mennyt ristiin. Tälläinen stalkkaaminen yleensä aiheuttaa vaan pahaa oloa itse stalkkerille. Itse ole aina ajatellut, että jos joku ihminen niin sanotusti poistuu mun elämästä niin unohdan hänet. En halua aloittaa stalkkaamista. Koen sen turhana. En halua itse aiheuttaa itselleni pahaa oloa. Jos se tieto vanhan ex-ystävän tai puolison uusista ystävistä tai kuvioista satuttaa. Niin kannattako sitten mennä kurkkimaan, miltä hän näyttää tai, mitä hänelle kuuluu? Stalkkaamistakin on erilaista. Jokainen varmasti osaa eroittaa millaisesta stalkkaamisesta tulee itselle pahamieli. 

34 kommenttia

  1. Toivottavasti pääset eroon stalkkeristasi. Todella inhottavaa, että puhutaan paskaa selän takana, vaikka, ette siis tuntenut ollenkaan!! :00

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika näyttää, mutta toivotaan! :)Juuri tuo paskan puhuminen minuakin ihmetyttää eniten ja varsinkin kun ei oikeasti tunneta millään tavalla. Hassua, kun jollakin on vain niin vahva käsitys minusta, vaikka on nähnyt minut kerran..

      Poista
  2. Wow mikä pylly ja asu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :D Asusta on tulossa omaa asupostausta myöhemmin! :)

      Poista
  3. Huh, asia tekstiä! Itelläni ei oo (ainakaan toivottavasti) koskaan ollut stalkkeria, mutta en vaan pysty ymmärtään semmosta negatiivisella mielellä stalkkausta, mikä tuntuu tapahtuvan lähes pakonomasesti kuten just esimerkiks tää, mistä tässä puhut. Välillä ite saatan jotain vanhoja kavereita stalkata positiivisella mielellä, koska haluan tietää mitä niille kuuluu eikä koskaan tulis mieleenkään käyttää aikaa johonkin, joka tekis itelle vaan huonon fiiliksen. :/ Ja jos jonkun elämä kiinnostaa noin paljon, niin miksei voi mieluummin vaan toivoo sille ihmiselle sit hyvää, kerta se on syystä tai toisesta vaikuttanutkin stalkkeriin niin paljon, että kiinnostaa tuhlata vapaa-aikansa siihen stalkkaamiseen!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään. Mäkin käyn katsomassa, vaikka vanhoja lapsuuden kavereiden kuulumisia. Mutta ne onkin, sillä positiivisella asenteella niinkuin varmasti sinullakin, että "kiva kuinka hyvin joillain menee ja voikun saisi aikaiseksi ottaa yhteyttä ja nähdä".
      Niin sentakia minua vähän stalkkerini säälittääkin, koska hän selvästi käyttää hirveästi aikaa ja energiaa minun elämäni seuraamiseen. Kannattaisi käyttää se aika oman elämän parantamiseen! :)

      Poista
  4. Sulla on tosi mielenkiintoisia kirjoituksia, jotenkin niin aitoja ja suoria. Tätä tekstiä oli tosi mielenkiintoista lukea, kuin romaania.

    Itse stalkkasin eksää joskus (noloa, mutta pakko myöntää). Huomasin, että aiheutin siitä vain itselleni pahan olon. Eksä jatkoi eteenpäin ja minä elin menneisyydessä. Stalkkamisella en kuitenkaan voinut muuttaa asioita. Pääsin hänestä vasta kunnolla yli, kun lopetin stalkkaamisen. Onneksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, koska tää oli taas niitä postauksia, kun mietin vähän aikaa, että uskaltaako "julkaise" kohtaa hiirellä klikata. :)

      Varmasti moni sortuu tai on sortunut tohon. Hyvä, että tajusit, että se teki elämästäsi hankalempaa ja hienoa, että pääsit pois stalkkauskierteestä! Kiva, kun jaksoit jakaa oman kokemuksesi. Näitä on aina tosi mielenkiintoinen lukea! :)

      Poista
  5. Jäi hirveästi mietittymään kukahan sua stalkkaa. :D Rohkea kirjoitus, ehkä tää antaa vähän stalkkerille itselleen miettimistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah niin varmaan muutakin. Ainakin ystävät on jaksanu viesteillä pommittaa. En oo hirveästi tästä asiasta puhunut lähipiirillekään. :) Toivottavasti antaa!

      Poista
  6. Mäkin stalkkaan sua! :D Tosin ollaan kyllä fb kavereita ja seurataan toisiamme instassa, mutta ei olla nähty kuin muutaman kerran. Ehkä siis pitäisi kohdata useammin!

    Hyvä blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä!! :D Haa kukahan siellä on? Tässä onkin mulle miettimistä. Onneksi seuraan ig:ssä vain hyviä tyyppejä, niin sä oot joku mukava stalkkeri! ;D

      Kiva, että oot löytänyt myös mun blogiin. :)

      Poista
  7. Todella kurjaa käytöstä :( Toivottavasti stalkkeri kyllästyisi stalkkaukseen ja pääsisit hänestä eroon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Uskon, että varmasti ajan mittaan hän katoaakin. (Toivottavasti..)
      Kiva, kun kommentoit. Mietin vähän uskaltaako tätä postausta julkaista niin ihana saada samanlaisia ajatuksia tästä aiheesta.

      Poista
  8. Voi olla harmitonta stalkkaamistakin... mä käyn usein katsomassa vanhojen frendien kuvia tai FB kirjoituksia, mutta vähän sillein asenteella mitä niille kuuluu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti onkin! :) Mutta sehän onkin vähän sellaista seurailua, että mitä jollekin kuuluu. :)

      Poista
  9. Hyvä postaus, koska toivon, että ainakin joku stalkkeri lukisi tämän ja tajuaisi kuinka ahdistavaa tuollainen stalkkaaminen on!!!!! Monet eivät tajua, ettei se ole kivaa. Varsinkin kaiken maailman vanhemmat miehet stalkkaavat ja kirjoittevat esimerkiksi viestejä nuoremmille naisille. Se on jo sairasta. Kaiken lopuksi he luulevat, että he isoine kaljamahoineen ovat oikeutettuja arvostelemaan muiden kuvia ja toisen ulkonäköjä, jos he eivät saa stalkkaukselleen ja viesteilleen vastinetta. HYI HYI.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen stalkkaus mistä kerroit on kyllä tosiaankin ahdistavaa ja täyttää minusta seksuaalisen häirinnän kriteerit! Inhottaa ajatella varsinkin, kuin nuoret tytöt joutuvat sellaisen kohteeksi!! :(

      Poista
  10. Löysin vahingossa sun blogiin tän stalkkeripostauksen takia. Hei ihanan rehellinen blogi ja kerrot tosi avoimesti itsestäsi. Jotenkin tosi rennolla otteella tehty tää blogi. Liityin lukijaksi ja jään seurailemaan sun juttuja! :))

    - Anna K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana kuulla ja ihana, että jaksoit vielä kommentoida!

      Aina, kiva kuulla, kun joku on liittynyt lukijaksi :)

      Poista
  11. Mäkin jäin pohtimaan kuka sun stalkkeri on!! Toivottavasti pääset siitä eroon!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toivotaan! Kiitos vertaistuesta :)

      Poista
  12. Hyvä pointti toi vanhat ystävät. Olin pitkän aikaa ystävä yhden tytön kanssa me oltiin parhaat kaverit mutta vaan kasvettiin erilleen. Ei ollu riitaa meidän elämät vaan vei eri suuntaan ja ei enää nähty paljon ja lopuks ei ollenkaan. Mun ex kaverille tuli kauhea pakkomielle musta ja se kävi aina stalkkaamassa mua. Vieläkin käy kyylämässä mun ig tarinoita. Hauskinta on että tiedän että se puhuu musta aina pahaa. Selvästi se ei oo päässy musta yli vaikka oltiin ystäviä.
    Stalkkaaminen on nimenomaan säälittävää ja itse annan olla, jos haluaa viettää elämänsä tuijotellen mun snappchattia niin siinähän tuijottelee! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti ystävyys suhteet muistuttaa melkein parisuhteita ja jotkut ystävät suhtautuu tosi omistus haluisesti toiseen.. Toivottavasti sä pääset sun ex-ystävä stalkkerista eroon ja hän jatkaisi elämää! Fakta kun on, että kaikki ihmiset eivät pysy elämässä ja välillä tulee uusia ihmisiä. Toisten on vaan tosi vaikea hyväksyä tota. :/

      Poista
  13. Onpa siinä ilkeä stalkkeri. Toivottavasti pääset siitä eroon, tai ainakin tuo ilkeily loppuu. Itse puolestani törmäsin tänä syksynä ekaa kertaan ilkeileviin anonyymikommentteihin. Tein aiheesta postauksenkin, mutta poistin sen sillä sekin tuntui vain innostavan kyseistä tyyppiä ja ilkeilykommentit jatkuivat. En tajua miten kukaan ihminen pystyy olemaan ilkeä stalkkeri tai anonyymi, itse en vaan voi ymmärtää. Siinä on jotakin sairasta ja henkisesti aggressiivista piirrettä pakko olla mukana. Tai sitten ilkeilevä tyyppi on vaan itse niin tunteeton, säälittävä tai kohdannut itse paljon vihaa että päättää sitten kostaa seuraavalle. En ymmärrä, en todellakaan. Ja tuo että ihmiset tekevät selän takana ja anonyymisti asioita on kyllä tosi häiritsevää siinä vaiheessa kun sillä on negatiivisia ja selkeästi toisen loukkaamiseen tähtääviä piirteitä.

    Hieno nainen olet, eiköhän se stalkkeri oo vaan kade sulle tai muuten vaan joku kärttynaama joka piinaa itseään vihaamalla itseään/muita! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekaksi kiitos pitkästä kommentista, sitä oli ilo lukea. <3
      Todella inhottavaa käytöstä. Loppuivatko sinulle osoitetut ilkeät kommentit sitten? Toivottavasti loppui!!<3
      En tajua, sitä mitä ihmiset saavat tuollaisesta kiusaamisesta? Ei se omaa oloa helpota, jos toista loukkaa.
      Olit vahva ja varmasti oli fiksua olla julkaisematta postautta. Vähän niinkuin osoitit, että ei sua edes hetkauta tuollaiset kommentit! Itse olen saanut välillä ilkeitä kommentteja, mutta en toistuvia. Vähän sellaisia yksittäisiä, joten ne eivät ole ikinä jääneet mieleen. Stalkkerini onkin sitten asia erikseen, mutta ehkä postaus tehosi. En ole stalkkausta nimittäin havainnut enää sen jälkeen... :D

      Poista
    2. Aika näyttää täälläkin :) Ja siis postauksen julkaisin mutta poistin sitten kuitenkin kun jatkoi kommentointia. Nyt menee kaikki vaan suoraan roskiin enkä ajattele asiaa. Samalla toin vielä naamani esille blogiin ensimmäistä kertaa. Minua ei yksi kärtty lannista vaikka kuinka arvioisi ulkonäköäni ja toimintaani. Yrittää provota ja saada minut käyttäytymään niin kuin haluaa - tai laihtumaan mikä on blogini pointti. Mutta ei tuommonen kannusta vaan lähennä iljettää miten ilkeä joku voi olla. Luki koko blogini ja kirjoitti siitä pitkät muistiinpanotkin kyselläkseen lisäkysymyksiä jne. Huhhuh. Joillakin ei vain ole vissiin empatiakykyä vaan sen tilalla on vihaa, kateutta ja mitä lie aggressioangstia. Toivottavasti stalkkaaja jättää sinut rauhaan sinun ja ihan omaksi parhaakseenkin. Toisen mustamaalaamisestahan voi saada tietääkseni sakot tms. seurauksia jos oikein pahoja juttuja levittää. Jatka vain rohkeasti kirjoittamista, stalkkeri eläköön omassa negatiivisessa kuplassaan.

      Poista
    3. Aaa anteeksi käsitin sit väärin! Onpa kurjaa. Joo roskiin vaan ja älä todellakaan mieti sen kummempia. Vitsi täytyy kyllä sanoa, että ihmiset on välillä pihalla.. Tuo kuulostaa niin sairaalta käyttäytymiseltä...
      Ja esimerkiksi, vaikka ei olisikaan empatia kykyjä niin jokainen varmasti tajuaa, että tuollainen aiheuttaa pahan mielen, on törkeää ja täysin tarpeetonta!

      Vitsi iso halaus, kun oot jaksanut mennä tuollaisen ohi! Juuri näin ja kiitoa, kun jaoit tuon kokemuksen minulle. <3

      Poista
    4. Ei ne niin pahoja kommentteja ollut mutta ilkeileviä ja ulkonäkööni kohdistuvia. Lisäksi väänteli kaikki blogitekstini ja sanomiseni niissä ihan muuksi kuin mitä tarkoitin. Provosoi ja liioitteli selkeesti. Ja juurikin tuommosta ala-arvosta ulkonäön haukkumista muutama kommentti + että teen kaiken väärin kun en tee hänen tavallaan ja mikä mussa on vikana kun en laihdu/syö oikein-uteluja. Eipä kuulu yksityiselämäni blogiin, eikä kuulu jatkossakaan joten turha analysoida miksi olen lihonut vaikka opiskelijallahan pitäs olla niiiiin helppoa kaikki ja olisipa anonyymillakin. Itse vielä lihava itsekin, myönsi, mutta silti haukkui minua mm. norsuksi tms. Yksi anonyymi kertoi oksentaneensa suuhunsa pikkaisen. Että...olisko vielä sama. Jotenkin kirjotustyyli ja muu kuulostaa juurikin siltä kaikki. No, ihan sama, siinä urputtaa, minua ei kiinnosta hänen katkeruutensa :-)

      Kiitos <3 Eipä ne ole kuin tekstiä joka tapauksessa, ja tuntemattomalta ihmiseltä, niin ne voi jättää omaan arvoonsa suoraan. Etenkin jos ovat muka vitsikkäitä ja ala-arvoisia norsu-juttuja.

      Poista
    5. Niin ja tuon sakkojutun tms. mikä se seuraus nyt onkaan toisen mustamaalaamisesta sanoin kun kerroit tuosta stalkkerista. Toisen julkinen mustamaalaaminenhan on rikos kun menee tietylle asteelle ja siitä sitten mielestäni tulee ihan sanktiotakin sille rienaajalle ja toisen maineen pilaajalle.

      Poista
    6. No on todellakin ala-arvoista käytöstä! Ja kenellekään ei esimerkiksi kuulu toisen paino ja syömiset, vaikka kirjoittaisikin laihdutusblogia tai ihan sama minkäläista blogia. Jokaisella on oikeus pitää kiinni yksityisyydestään!

      Nimenomaan voi ja ihan sama millaisia juttuja ne olivatkaan. Sä oot upea tapaus ja varmasti mieletön mimmi. <3

      Poista
    7. Aaaw, ihana Siiri <3 Upee mimmi oot itekki! <3

      En tajua miksi niin moni lähtee lähestymään vierasta ihmistä (meidän tapauksissamme omalla naamallaan bloggaajaa) negatiivisen kautta. Miksi pitää ilkeillä, provota tai muuten stalkata joka liikettä sen sijaan että sanoisi avoimesti että hei mä tykkään lukea sun blogia tai seurata sun kuvia ja sullapa onkin hieno ja rohkea housukuva tässä postauksessa. Hienolta näyttävät sun päällä nuo byxat ja sopivat sulle!

      Josko näytetään mallia muille niin ehkä hekin oppivat pikkuhiljaa? :-) Tai sitten saavat märehtiä siellä negatiivisissa kuplissaan mutta parempi että pitävät mielipiteensä sitten itsellään eivätkä tule anonyymeina ilkeilemään tai vielä pahempaa, tuommosia teinityttöjen vessajuoruumisia selän takana lärpättämään. Surullista, todella surullista ihan näiden riidankylväjien oman sosiaalisen ja henkisen kehityksenkin kannalta että eivät voi olla toisten puolesta iloisia tai muuten tsempata ja sympata. No, mahtaa olla aika yksinäistä jos aina valitsee sen ilkeilyn tien.

      Poista
  14. Mä oon myös joskus stalkannut ihmisiä :D En voi sille mitään, että joidenki elämät vaan kiinnostanut niin paljon. Mutta eikai siinä mitää pahaa oo jos kuvia käy kattomassa :D Jokaisella on omat syynsä, kunhan ei mee ahdisteluks tai muuten vaan pahemmaks niin mun mielestä ihan ok olla vähän utelias. Tää oli jotenkin tosi mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän ton ja tollanenhan on harmitonta eikä satuta ketään! :)

      En vain ymmärrä miten jollakin voi olla vahva mielipide toisesta esimerkiksi stalkkaamisen perusteella ja sen sijaan, että haluaisi tutustua tai antaa mahdollisuuden toiselle niin seisoo omien käsityksiensä takana, mitkä perustuvat kuviin tai katkeruuteen. Ja sitten jaksetaan puhua ventovieraasta pahaa. :)

      Poista

Latest Instagrams

© Siiri Kiviharju. Design by FCD.