AUTATKO VAI IGNOORAATKO?

20.12.2017


Muutama lauantai sitten... Oli aamupäivä ja olin kotona lähdössä bloggarien pikkujouluille. Kirjoittelin kaikessa rauhassa teille blogipostausta ja nautin myöhäistä aamupalaa sohvalla lojuen. Mies oli lähtenyt kahvittelemaan ja minulla oli hetki omaa aikaa. Havahduin, kun jostain päin alkoi kuulumaan meteliä. Ensiksi en kiinnittänyt siihen kovinkaan paljon huomiota. Kerrostalossa, kun asun niin on luonnollista, että joskus niitä elämisen ääniä kuuluu muualtakin, kuin omien neliöiden sisältä. Ääni kuitenkin vain voimistui. Aloin kiinnittämään siihen enemmän huomioita. Kuului huutoa, meteliä ja pauketta. Ihan niinkuin jotakin heiteltäisiin pitkin kämppää. Kuullosti siltä, että jollakin oli hätä. Oikea hätä. 

Niinpä tein valinnan ja soitin hätänumeroon. Ajattelin, että jos minä joskus olisin hädässä ja kukaan ei tekisi mitään niin se olisi kamalaa. Päivän kysymys pyörikin minulla koko loppupäivän päässä: "Autatko vai ignooraatko?".  Teetkö jotain jos tuntemattomalla on hätä vai annatko olla? Minua välillä ahdistaa kuulla tarinoita siitä, että joku on ryöstetty keskellä päivää tai jotakin pahoinpidelty eikä kukaan  sivullisista ole tehnyt mitään? Miettivätkö nämä ihmiset, jotka eivät tee mitään, että mitä jos he itse olisivat hädässä niin miltä tuntuisi jos kukaan ei auttaisi. 

Me asumme rauhallisessa taloyhtiössä. En ole nähnyt täällä poliiseja, mutta se ei tarkoita, etteikö ikinä mitään pahaa voisi joskus tapahtua. Ja mitä jos joskus se paha sattuisikin omalle kohdalle? Auttaisiko  joku minua vai ignooraisivatko kaikki? Minäkin kuuntelin tuota meteliä tovin ennen kuin rohkenin soittaa hätänumeroon. Päässäni pyöri erilaisia ajatuksia. Mitä jos tuo meteli onkin jonkun lapsen kiukkukohtaus? Mitä jos kyseessä ei olekaan oikea hätä? Mietin jopa koituuko minulle jotain seurauksia siitä, että soitan apua. Kuulostaa tyhmältä näin jälkeenpäin, mutta niin minä tuolloin  tuona hetkenä mietin.  Päätin kuitenkin, että minä soitan apua. 

Ja apu tuli todella nopeasti. Tuo kamala huuto ja meteli loppui samantien, kun poliisit juoksivat ilmeisesti kyseiseen kotiin sisälle. Näin poliisit nopeasti, koska olin menossa avaamaan heille rapun ovea. Tiesin heti, että tein oikean valinnan.
Mietin kuitenkin, että mistä johtui, ettei kukaan muu naapureistani isossa taloyhtiössä tehnyt samaa valintaa? Avun soittamisessa ei kestänyt edes minuuttia? Olinko tosiaan ainoa joka kuuli tuon metelin vai ignoorasivatko kaikki muut nuo äänet? Eikö kukaan muu tosiaankaan halunnut auttaa? Rehellisyyden nimissä minäkin ensin varovaisesti laitoin taloyhtiömme Facebook ryhmään viestin kuuliko kukaan muu näitä riipiviä ääniä ja osaisiko joku paikantaa mistä nämä äänet tulivat. Sain useita vastauksia facebook viestiini saman rapun asukkailta, että he olivat kuulleet äänet ja miettineet, mikä on hätänä?



En yritä nyt seuraavalla lauseella nostaa itseäni jalustalle ja väittää itseäni paremmaksi, mutta miten voi olla, ettei kukaan saman rapun asiakkaista soittanut apua tai käynyt ovella koputtamassa? Jos kerran moni oli tullut siihen tulokseen, että joku on hätänä niin miksi kukaan ei tehnyt mitään? Äänet varmasti kuuluivat sinne vielä paremmin, kuin naapurirappuun, josta minä soitin apua. Ymmärrän, että jos on iäkäs ei halua / uskalla sekaantua muiden asioihin soittamalla apua, mutta en minäkään missään seniori talossa asu. Oli kirkas päivä. Kello ei tainnut olla edes yhtä. Varmasti joku muukin oli kotona, kuin iäkkäämmät ihmiset. Silti kukaan ei soittanut apua.

Puhelimen voi myöskin ottaa ihan kuka tahansa iästä riippumatta esiin ja soittaa. Eivätkä poliisit esimerkiksi sano väkivaltaisesti käyttäytyvälle henkilölle, jota he tulivat hakemaan että: "Tuolta se naapurin blondi. Olikohan Kiviharju nimeltään kutsui meidät paikalle." Soittaja pysyy turvassa,  vaikka auttaisi ja soittaisi apua.
Poliiseille ollaan herkästi soittamassa heti varsin pienemmistä asioista, kuten kovasta musiikista tai väärin pysäköidystä autoista. Pieni teko, jolla voi oikeasti olla hyvinkin suuri vaikutus on soittaa myöskin apua täysin tuntemattomalle. Minun soittaessani apua, kun poliisit saapuivat paikalle ja sattumalta heihin törmätessäni ulkona  heti ensimmäinen asia minkä he sanoivat oli "Kiitos, kun soitit apua". 

Haluaisinkin sanoa, että älä sinä mieti "Autatko vai ignooraatko?". Älä seuraa vierestä tai ignooraa. Pieni teko voi oikeasti pelastaa jonkun toisen hengen. Ikinä elämässä ei voi myöskään tietää jos joskus itse tarvitset apua. Jos joskus olet ignoorannut älä tee sitä enää. Auta, jos näet jonkun kaatuvan maassa. Älä kävele ohitse. Auta jos näet, että jotain lasta kiusataan. Puutu asiaan. Soita apua, jos tunnet, että sitä joku oikeasti tarvitsee. Ensi kerralla jos kuulen jonkun tarvitsevan apua en jää aikailemaan ja miettimään turhuuksia, vaan hankin sitä apua heti.

Suljetko sinä silmäsi vai autatko, kun toinen tarvitsee apua?

12 kommenttia

  1. Aluksi upea asu!! Ja hyvä pohdiskelu teksti! Mä oon muutaman kerran saanu todistaa ihmisen väliinpitämättömuuden kun 2kertaa olen auttanu pyörätuolilla kaatuneita, ihmiset vaan käveli ohi ilman että kysyi onko kunnossa itse olin ainut joka meni samantien auttamaan kukaa ei soittanut edes hätä keskukseen ja pahimmat vaihtokadun puolta ja jäi sieltä kyyläämään mutta eivät auttaneet, itse toivoisi että tälläisissä tilanteissa se avun anto olisi itsestään selvyys mutta ei:/ ja juuri tuo ei itse välttämättä tarvitse mennä paikalle vaan soittaa apua niin ammattilaiset hoitavat asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Saara! :)
      Toi on ihan kamalaa en ymmärrä välillä mikä jengiä vaivaa, kun ei tehdä mitään juuri tuollaisissa tapauksissa! Ja itsellä ainakin saa vihat päälle tuo, että ei tehdä mitään, mutta jäädään tuijottamaan. Joku jossain totesikin, että nykyään jos on vaikka onnettomuus ja joku on kuollut niin ihmisten ensi reaktio on kaivaa puhelin esiin ja alkaa kuvata tilannetta. Järkyttävää...

      Poista
  2. Kirjoitus tärkeästä aiheesta. Soitin kanssa kerran poliisit, kun näin naapurin lapsella mustan silmän ja, kun seuraavan kerran kuulin sieltä möykkää. Luulin ensiksi, että nuoret olivat keskenään nujakoineet, mutta totuus paljastui, kun kuulin kovasanaisesti isän uhkailevan poikaa. Onneksi soitin ja poika pääsi isästään eroon, koska häntä ei enää näkynyt kotona, vain tuota kamalaa isää. Toivottavasti pääsi sijoitusperheeseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että soitit. Olit rohkea, kun puutuit ja teit oikein. Kiitos kommentistasi ja, että jaoit kokemuksesi, vaikka kylmät väreet virtasivatkin, kuin luin tämän. :(<3

      Poista
  3. Hieno postaus ja hatun nosto siitä, että soitit apua! :) moni jättää tosiaan soittamatta, mutta sitten poliiseille soitellaan liian kovasta musiikista ynnä muusta "turhasta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Joo mua henk koht. ärsyttää toi, että ihan pikku asioista soitellaan poliiseille. Okei kyllä musta kovasta musiikista voi soittaa, mutta sitä ennen minusta pitäisi käydä itse siellä oven takana esimerkiksi pariin kertaan eikä heti soitella poliiseja paikalle. Siitä monesti voi tulla myös ikävä kosto kierre, että sitten sitä musiikkia soitellaan tahalteen kovaa. Itse kävisin ensiksi sanomassa, sitten laittaisin paremman puolen sanomaan ja jos se ei tehoaisi niin sitten joko valitus isännöitsijälle tai soitto poliiseille...

      Poista
  4. Jälleen yksi tunteita herättävä postaus! Hyvä, että uskalsit soittaa apua. Mielenkiintoinen blogi sinulla. Jään seurailemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Ihana kuulla, mielenkiintoisia postauksia tulossa myös jatkossa.
      Ihanaa joulun odotusta. <3

      Poista
  5. Ihana että soitit apua. Se on kurjaa miten lukee esimerkiksi fb-ryhmistä kuinka joku on esim kaatunut ja porukkaa vaan käppäilee ohi eikä auta. Itse auttaisin.
    Läheiseni liukui eilen autolla ojaan lapsoset kyydissä, eikä päässyt itse autosta ulos kun hankiaianen oli oven edessä. Muutama mieshenkilö onneksi pysähtyi auttamaan ja otti lapset vielä omaan autoonsa lämmittelemään ja odottelemaan. Onneksi on vielä auttavia, kultaisia ihmisiä:)
    En oo muuten ikinä aatellutkaan että kyllä sitä porukka soittelee kovasta musiikista ja metelistä - usein jopa ensimmäisenä eikä käydä kasvotusten ensin sanomassa mikä yleensä pitäisi tehdä ensin - mutta sitten jos jollain on hätä, ei soitella. :D
    Hyvä teksti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sinäkin. En tosin epäillyt sitä hetkeäkään! :) Onneksi on tosiaan niin paljon hyviä ihmisiä, jotka auttavat. Heitä pitäisi nostaa enemmän esiin niin muutkin tajuaisivat auttaa muita tai ottaisivat ehkä mallia!
      Yleensä se mikä koskettaa itseä nostetaan ensiksi tärkeäksi asiaksi ja toimitaan, vaikka se olisi joku niinkin pieni asia kuin kova musiikki. Helppo ajatella, ettei ole mun elämä ja sulkea pois joku ulkopuolinen meteli niin kamalta kuin se kuulostaakin... Mutta joo itseä ärsyttä toi, että soitellaan poliiseille ihan pienistä asioista. :D

      Poista
  6. Monella ei ole rohkeutta toimia tuollaisessa tilanteessa, vaikka ehdottomasti pitäisi! Hyvä kun soitit apua, enemmin soittaa apua kuin ei soita. mä oon monta kertaa joutunut soittamaan ambulanssin/poliisit, pari kertaa "ehkä turhaan", mutta silloinkin tunsin, että parempi että soitin kuin en olisi soittanut. Tosi hyvä postaus, toivottavasti joku herää tän postauksen myötä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olekaan ja tavallaan ymmärrän senkin kannan. Toivon vain, että se keneltä löytyy sitä rohkeutta toimia niin toimii eikä vain ignooraa tai ole vain liian laiska toimimaan.. Ja nimenomaan mieluummin soittaa, kun että on tekemättä mitään. En usko, että se on silloin kovin turhaan jos itsestä on tuntunut siltä, että poliiseja tarvitaan. Ja vaikka ne poliisit olisivat tulleet ns. turhaan niin ehkä se on sitten niille asukkaille vinkki että ei kannata metelöidä niin paljon, koska joku voi luulla, että on oikea hätä. :)

      Poista

Latest Instagrams

© Siiri Kiviharju. Design by FCD.