LONDON BABY

2.2.2018


Mun Baby (ehei en aio sanoa näin enää koskaan Baby tai Bae ei oo mun juttu), eli Mr. Bear vei mut viime synttärilahjaksi Lontooseen keväällä katsomaan Eric Prydziä. Tuo reissu oli ihan mahtava, jota varmasti tulen muistelemaan vielä kiikkustuolissa, jos mulla muisti vielä silloin pelaa. Nämä Lontoon kuvat nimittäin olin, vain unohtanut koneelle... Perjantain kunniaksi halusin päästää nämä kuvat päivän valoon blogin puolelle ja tulla kirjoittelemaan teille kuulumisia. Täytyy tunnustaa, että pienellä matkakuumeen poikasella voi myös olla osuutta asiaan.
Täytyy kyllä sanoa, että matkakuume on mulle harvinainen tauti. Asuntokuume, koulukuume ja  erilaiset liikuntakuumeen muunnelmat ovat  paljon tutumpia. Ehkä nyt, kun tuo koulukuume sai lääkkeensä kouluun pääsemisestä on matkakuumeelle jäänyt tilaa ja se on alkanut oireilemaan.

Kuumeista puheenollen viime keskiviikko yönä ihan oikea kuumekin iski! Otin koulussa jäykkäkouristusrokotteen ja kouluterveyden hoitaja varoittelin, että joskus rokotteesta saattaa seurata sivu oireena flunssan oireita. Mistään vakavasta ei siis ollut kyse ja kuume katosi torstai iltaan mennessä. Mulla on aina ollut vähän huonoa tuuria rokotteiden kanssa, sillä viimeksi otin rokotteen sikainfluenssaa vastaan ja kävi sama juttu. Silloin minulle nousi todella korkea kuume ja olin sängyn oma monta päivää. Nyt tämä oli pientä verrattuna siihen.






Ihanaa se olisi perjantai ja oon viettänyt todella rauhallista vapaapäivää, koska tämän päivän tunnit oli peruttu lakon takia. Olo on jotenkin tosi onnellinen ja rauhallinen. Oon miettinyt tosi paljon tulevaisuutta ja, sitä mikä musta tulee isona. En tiedä vielä vastausta tuohon kysymykseen, mutta olo on tosi odottava ja valoisa tulevaisuuden suhteen. Huomenna tulee tasan kuukausi mun synttäreihin ja täytän 25 vuotta! Voin rehellisesti sanoa, että minulla ei ole ikäkriisin häivääkään tällä hetkellä. Tämä on minusta kummallista jos ajattelen viime vuotta. Viime vuonna, kun mittariin tuli 24 vuotta niin ikäkriisiä kyllä pukkasi ovista ja ikkunoista. 

Hassua miten paljon asiat voivat muuttua yhdessä vuodessa? Oikeastaan hassua, kuinka paljon asiat voi muuttua yhdessä viikossa tai päivässä. Tällä hetkellä olo on onnellinen ja aion nauttia tästä onnellisuuden ja rauhan tunteesta. Tekisi mieli lisätä tuohon loppuun, koska ikinä ei voi tietää, koska se vaikeampi päivä tulee taas vastaan... Pessimisti ei pety niinhän sitä sanotaan. En koe olevani kuitenkaan pessimisti olen realisti, joka realistisuudella luo itselleen turvaa. Olen aina ollut sellainen ja se on osa luonnettani. Minulle luo turvaa ja vakautta myös käsitellä ja tiedostaa ne elämän nurjat puolet.

Tänään meillä on Mr. Bearin kanssa deitti-ilta ja menemme illalla katsomaan elokuviin Idän pikajunan arvoitusta. Vannoin viikolla, että tänä viikonloppuna lähden pitkästä viihteelle tuulettumaan, mutta saa nähdä. Ihanaa, kun ei ole sen suurempia suunnitelmia luotuna ja voi tehdä ihan mitä huvittaa. Sunnuntaina me suuntaamme perheen kanssa ravintolaan juhlimaan pikku siskon 15v synttäreitä. Missä ajassa pikkusisko on mennyt kasvamaan noin isoksi tytöksi. Varsinkin, kun isosisko ei ole vanhentunut päivääkään...

Aika kyllä juoksee niin nopeasti ja koko tammikuu vilahti vain ohitse. Meillä on koulusta muutaman viikon päästä jo ensimmäinen lomaviikkokin edessä. Minulla on aika varmasti suuntana Kurikka ja ajatuksena taas päästä viettämään mumman kanssa laatuaikaa kahdestaan. Mumma on onneksi voinut hyvin, mutta silti haluan mennä hänen luokseen käymään. Nyt minulla on mahdollista viettää hänen kanssaan paljon aikaa ja aion viettääkin. Ikinä ei voi tietää milloin se päivä tulee, kun yhteinen aikamme loppuu. Ajatuskin mumman menetyksestä on tuskallinen, mutta se ei muuta totuutta. Niin se elämä vaan menee. Olen joka päivä kiitollinen jokaisesta yhteisestä hetkestämme ja kaikesta, mitä hän on minulle opettanut. <3


Nyt tämä mimmi laittaa läppärin kiinni ja suuntaa ulos lenkkeilemään. Onneksi eilinen lumimyrsky lähti pois yhtä nopeasti, kun tulikin. Eilen oli jotenkin niin epätodellinen olo, kun lunta vaan satoi ja satoi eikä, sille näkynyt loppua. Mr. Bearin autokaan ei mahtunut kunnolla parkkipaikalle lumen takia! Onneksi luova karhu keksi keinot ja konstit.

Toivottavasti piditte postauksen Lontooreissumme kuvista ja teistä oli kiva lukea tällaisia kuulumisia/pieniä pohdintojani. Nyt vedän kengät jalkaan, pipon korviin ja lähden ulos!


Ihanaa viikonloppua! <3

4 kommenttia

  1. Oi vitsit on kyllä upeita kuvia Lontoosta ♥ Ja ihana kuulumispostaus, sulla on selkeästi kaikkea mukavaa luvassa lähiaikoina :) Haha, mulla kävi jäykkäkouristusrokotteen kanssa juuri samallailla, että kuumehan siinä nousi. Mulla tosin ei terkkari varoittanut mitään, sillä muuten en olisi ottanut sitä juuri silloin kun olisi ollut muutakin tekemistä kuin maata viluissaan usean peiton alla :D

    Ihanaa ja rauhallista viikonloppua ♥

    ♥: Ane

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana<3 Eikä mua sentään varoitettiin, mutta olin asenteella "nooh ei se mulle kuitenkaan iske, piikki tänne vaan" ja kappas kuinka kävi. :D

      Sulle myös Ane<3

      Poista
  2. Todella kiva kuulumispostaus kera ihanien kuvien! <3 Mulla on ollut viime aikoina todella kova hinku Lontooseen ja toivottavasti sinne myös pian pääsen! Se on siis vaan niin ihana kaupunki :) Mullakin oli vähän aikaa sitten kunnon ikäkriisi, mutta ei ole onneksi enää :D Ihanaa viikoloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon käyny siellä tuon ainoan kerran, mutta ehdottomasti ihastuin kaupunkiin. Tuli jopa sellainen olo, että sinne voisi jopa muuttaa.. :) Ikäkriisi on kamala, onneksi ollaan päästy siitä molemmat eroon! :D

      Sulle myös<3

      Poista

Latest Instagrams

© Siiri Kiviharju. Design by FCD.