Slider

JOTAIN HYVÄÄ KORONASTA

16.12.2020

Suomi


Jopas vierähti tovi siitä, kun viimeksi avasin blogin. Nyt voisin aloittaa kirjoittamalla, että niin paljon on      muuttunut kuluvan vuoden aikana ja, siitä kun viimeksi kirjoitin blogiin. Ja onhan kaikki muuttunut meillä kaikilla tämän Koronan takia. Sen sijaan, että kirjoittaisin nyt patoutunutta Korona vihapostausta niin haluaisin jakaa teille omia positiivisia havaintoja Koronavuodesta.

Ystävien ja perheen merkitys on kasvanut

Monesti tällaisia hyvin monelle itsestään selviä asioita ei osaa arvostaa, kunnes niiden tukea tarvii. Itse on kuluvan vuoden aika lähentynyt hurjasti perheeni kanssa. Usein ei ole ollut aikaa vierailla niinkin kaukana, kuin kolmen minuutin matkan päässä perheeni luona. Nyt sitä aikaa on ollut ja on ollut ihana viettää aikaa perheen kesken. Ystävien kanssa on vietetty ikimuistoista vuotta ja nautittu elämän ihanista asioista koronasta huolimatta. 


Parisuhteen vahvistuminen

Koronavuosi on myös lujittanut omaa parisuhdettani. Olemme Mr. Bearin kanssa hitsautuneet tiiviimmäksi yksiköksi. Olen saanut paljon tukea ja rakkautta kuluvan vuoden aikana. Etenkin ajatus, että yhdessä selvitään kaikista haasteista on vahvistunut.


Luonnon arvostaminen

Olen aina viihtynyt luonnossa, mutta etenkin tänä vuonna olen ottanut luonnosta kaiken irti. Pitkät metsälenkit omissa ajatuksissani tai ystävien kanssa ovat olleen yksi parhaimpia aktiviteetteja. Luonnossa vietetty aika on myös muuttanut ajatuksiani kohti vihreämpiä valintoja arjessa. Enkä ole myöskään ikinä aikaisemmin sienestänyt, marjastanut ja nokkostanut näin paljon. Nokkostamisella tarkoitan nokkosten keräilyä ja se lähti ainakin kesällä itseltäni niin käsistä, että oman verbin keksiminen tuli tarpeen.


Uudet ajanvietteet

Olen seurannut innolla somesta, kun ihmiset ovat innostuneet käsitöistä. Minusta ei ole kuoriutunut edes oman elämän Picassoa eikä minusta tullut makramee mestaria. Kuitenkin olen näpertänyt kaikenlaisia käsitöitä ja tämä on tuonut minulle suurta iloa. Innostuin pitkästä aikaa jopa kaivamaan ompelukoneen ja ompelemaan itselleni vaatteita. Myös koti jooga on vienyt minut mennessään.


Pysähtyminen

Tärkeimpänä olen kuitenkin huomannut pysähtyä. Olen aikaisemmin tottunut ahminaan erilaisia töitä. Useat vuodet tein montakin työtä samaan aikaan koulun ohella. Nyt keskityin nauttimaan opiskelun tuomasta vapaa ajan määrästä ja aloin tekemään vähemmän töitä koulun ohella. Pidin myös ensimmäistä kertaa vuosiin kuukauden kesäloman. Koulun osalta sain opintoni purkkiin ja valmistun virallisesti 18 päivä tradenomiksi Metropolian ammattikorkeakoulusta. 

Lopuksi haluan sanoa kiitokset teille, jotka olette löytäneet blogini pariin ja jättäneet kommentteja, silloinkin kun en itse ole tänne löytänyt. Tulen myös myöhemmin avamaan syitä miksi en ole viime aikoina blogiini kirjoitellut. Ensiksi haluan haluan kirjoitella vähän jotain kevyempiä postauksia. Olen löytänyt paljon itselleni uusia ja toimivia kosmetiikkatuotteita, mistä haluan ehdottomasti vinkkailla blogissa. Haluan postailla hupsuimpia kauneusvinkkejä, mitä olen sortunut kokeilemaan. Toiset niistä toimivia ja toiset aivan ajantuhlausta. Kertoa kuulumisia, ajatuksiani, jakaa asu inspiraatiota ja tehdä



JÄÄTYNEEN KISSAN TARINA

21.3.2019

Eilen aamulla tapahtui jotain pysähdyttävää. Olen viime aikoina ottanut tavaksi mennä aamulenkille kuuden jälkeen. Kävelin tuttua reittiä ja tarkoitukseni oli myös käydä kaupassa ostamassa smoothieen appelsiinimehua. Rivitaloalueen läpi kävellessäni näin jotain kummallista maassa. Maassa keskellä tietä oli kissa. Kissa makasi maassa keskellä tietä. Kissa oli ollut siinä paikoillaan pidemmän aikaan, koska lumi sen ympäriltä oli sulanut. Kissa tärisi holtittomasti pakkasessa, mutta se ei kyennyt liikkumaan. Kissa oli, kuin jäätynyt paikoilleen. Mietin kaksi kertaa, mitä minun pitäisi tehdä. Eihän kissaa voinut keskelle tietä jättää. Auto olisi voinut ajaa sen päälle. 



Hetken mietittyäni nostin kissan syliin. Kissa ei pannut hanttiin ollenkaan. Kissan tassut olivat kuraiset ja hiekkaiset. Kissa makasi sylissäni täysin liikumattomana ja painoi silmänsä kiinni. Niinpä kurainen kisuli kainalossa kävelin kotiin. Pesin kissan tassut kylpyhuoneen lavuaarissa. Kissa oli edelleenkin sylissäni, kuin nukke. Se ei päästänyt pihaustakaan ja, vain oli paikoillaan. Kuivasin kissan tassut, kannoin sen sohvalle pyyheeseen käärittynä ja peittelin sen viltillä. Kissa tärisi vieläkin, mutta ei enää niin paljon, kuin kotimatkalla. Sohvalla se makasi hiljaa ja nukahti. Päätin lähteä ostamaan kissalle lähikaupasta ruokaa. Kissalla olisi varmasti nälkä. Ainakin minulla olisi, jos olisin viettänyt yön talvella pihalla makaamassa... Tuolla samalla matkalla muistin, että kissan löytöpaikan lähellä eräässä talossa oli pihalla kissoille tarkoitettu ulkoiluaitaus. Ehkäpä kissa oli tuon talon asukkaiden kissa. Ehkä heidän kissa oli lähtenyt karkumatkalle? Kävin koputtamassa kyseisen talon ovea ja oven avasi mukava mies. Mies kertoi, että  kissa ei ollut heidän kissansa ja ei ollut yhtään pahoillaan, vaikka minä aamu seitsemän aikaan koputtelin heidän ovellaan.




Kotiin tullessani kissa oli juuri siinä mihin olin sen jättänytkin. Sohvalla pyyhkeeseen ja vilttiin käärittynä. Yritin antaa kissalle kissanruokaa, mutta se ei reagoinut mihinkään. Olin ostanut kaupasta purkin tonnikalaa, koska muistan, että ollessani teininä tuttavaperheen kissanvahtina heidän vanha kissansa aina kehräsi ja innostui tonnikapurkin avaamisesta enemmän, kuin mistään muusta. Yritin tarjota kissalle tonnikalaa, mutta kissa ei reagoinut siihenkään mitenkään. Tein Facebookkiin asuinalueeni omaan ryhmään julkaisun, jos omistaja löytyisi sen avulla. Soitin Viikin eläinsairaalaan ja kerroin tapahtuneesta. Viikistä avulias nainen kyseli kissan vointia ja kyseli voisinko tuoda kissan  sinne. Valitettavasti en omista autoa, joten kissan kuljetus Viikkiin olisi ollut hankalaa. Nainen neuvoi minua soittamaan Hesyyn heti Hesyn avauduttua kello kymmeneltä ja kertoi, että sieltä voitaisiin mahdollisesti järjestää kissalle kuljetus. Ei auttanut, kuin odottaa Hesyn avautumista. Soitin töihin ja kerroin esimiehelleni tilanteesta. Esimiehelläni on kolme kissaa ja ajattelin hänen ymmärtävän, jos tulen töihin hieman myöhässä tilanteen takia. Onneksi minulla on ymmärtäväinen esimies ja hän sanoi asian olevan kunnossa. Kissa oli ollut kanssani sohvalla melkein kolmisen tuntia ja aloin jo pelkäämään, että mahtaakohan kissa selvitä. Menin kylpyhuoneeseen ja kuulin kolauksen olohuoneesta. Kissa oli yrittänyt hypätä sohvalta lattialle huonolla menestyksellä. Lattialla se retkotti sikin sokin. Nostin kissan takaisin sohvalle ja päätin kokeilla olisikohan nyt kissalla nälkä. Kissanruoka teki kauppansa ja kissa söikin hyvällä ruokahalulla melkein koko annoksen. Niin nälkä  kisulla oli ettei se varmaankaan jäänyt miettimään mihin se oli tuotu. Kissa söi ja asettui makuulle. Kissa oli selvästi lämmennyt, koska se ei enää tärissyt.

 


Menin keittiöön ja kuulin, kun kissa taas hyppäsi sohvalta. Tällä kertaa hieman onnistuneemmin, kuin edellisellä kerralla. Kissa hoiperteli ja sillä oli selvästi tasapaino hukassa. Se oli varmasti loukannut tassunsa ja sen takia jäänyt maahan kyhjöttämään. Ehkäpä se oli saanut jostain autosta osumaa yöllisellä retkellään? Kissa käveli ympäriinsä ja, joka kerta, kuin poistuin sen näköpiiristä se päätti hoiperrella perässä. Laitoin kissan pyyhkeelle keskelle olohuoneen lattiaa, josta se näki kaikkialle. Siinä me sitten yhdessä alettiin katsella Netflixiä ja odotella, milloin Hesyyn voisi soitella. Onneksi meillä oli sama Netflix maku ja Bates Motel kävi kisullekin.


Hesystä kerrottiin, että kissan nouto onnistuisi ja, että se pääsisi Viikkiin eläinlääkärille. Niinpä me odottelimme Hesyn työntekijää. Hesyn työntekijän saapuessa kuulin ensimmäisen pienen maukaisun koko kissasta. Ehkä se tajusi, että nyt kissanpäivät Espoon hotellissa olisivat ohitse. Hesyn työntekijän saavuttua nostin kisulin kuljetuskoppaan. Kisu lähti Viikkiin ja minä töihin. Töissä mietin mitenköhän kisullille nyt käy. Löytääköhän omistaja sen? Vai onko se hylätty? Mietin, että mahtaakohan omistajaa löytyä ollenkaan. Samana iltana omistaja kuitenkin löytyi. Selvisi myös, että kisu oli ollut jo pidemmän aikaa kateissa. Kisu oli ollut hukkateillä 5.5.2018 asti! Aika mieletöntä, että kisu löysi nyt kotiin. Facebook postausta kisusta oli jaettu yli 240 kertaa eri ryhmiin ja yli 1900 ihmistä oli reagoinut postaukseen. Aika uskomatonta mikä voima sosiaalisella medialla tänä päivänä on. Usein puhutaan somen haitoista, mutta tässä on yksi kisun kokoinen elävä esimerkki somen hyvistä puolista. En olisi ikinä uskonut, että kissa löytää kotiin. Eikä se olisi onnistunut ilman, että niin moni jakoi Facebook postaustani eteenpäin. Mieletöntä, että niin moni halusi auttaa ja ihanaa, että kisun tarina päättyi onnellisesti.

Pieni seikkailija<3


MIKÄ SAI LOPULTA HITAASTI KASVAVAT HIUKSENI KASVAMAAN

22.2.2019

Halusin tulla kirjoittamaan teille jostain mullistavasta, joka on saanut vihdoin omat varsin oikukkaat hiukseni kasvamaan. Kuvassa on hiukseni toissa viikolta. Blogiin olen usein kirjoitellut hiustenkasvatusprojektistani. Toissa päivänä postasin Hairlust  hiusvitamiineista. Vihdoin omat hiukseni ovat kasvaneet pitkiksi. Olen hiuksistani todella iloinen. Mä oon kasvattanut omia hiuksiani ainakin kuusi vuotta. Miettikää ei edes asuntosäästö projekti ole vienyt noin pitkää aikaa! Mun hiukset vaan kasvaa yksinkertaisesti hitaasti. Alkutilanne mistä hiuksia lähdettiin kasvattamaan oli sen verran huono, että senkin takia tässä projektissa on näinkin kauan mennyt. Omat hiukset ovat niin suomalaiset, kuin vaan voi olla. Lasimaiset, ohuet ja varsin oikukkaat. Kasvatusprojektin alussa eli kuusi vuotta sitten olin värjännyt hiuksiani kaupan voimakkaimmilla vaalennukseen tarkoitetuilla kotiväreillä. Silloin vielä tottakai väri laitettiin aina koko tukkaan kerralla mahdollisimman vaalean lopputuloksen saamiseksi. Ei puhettakaan mistään, vain tyvikasvun värjäämisestä... Tukka oli kuiva ja katkeili. Jokaisella kampaaja kerralla ei tuota rakasta pehkoa saanut lyhentääkään, kuin sen sentin. Mikä varmasti piti huolen, että latvat olivat yhtä haaroittuneet, kuin ennen kampaajan saksia viikko kampaajakäynnin jälkeen. Tein siis itse paljon virheitä, mitkä varmasti ovat hidastaneet pitkien hiusten kasvamista. Hiukseni kasvavat vielä erittäin hitaasti ei tosiaankaan sitä senttiä kuussa.... Kunnes yksi kaunis päivä huomasinkin, että wow mullahan hiukset kasvaa nykyään hiukset paljon nopeammin! Kampaajakin ihasteli hiusten kasvua ja hiusten kuntoa. Mikä sai lopulta hitaasti kasvavat hiukseni kasvamaan?

Mikä on muuttunut? Käytänkö jotain super hiustenkasvattajaa, joka on boostannut kasvua? Oonko löytänyt vahingossa jonkun uuden mahtavan hiusten kasvatusvinkin? Mähän olen kokeillut kaiken  sugarbearhair vitamiini nalleista lähtien. Olin viisivuotta värjäämättäkin hiuksia, vain siksi, että ajattelin sen nopeuttavan hiustenkasvua, hiukset eivät saaneet mitään ylimääräistä rasitusta. Hiusten värjäämättömyydestä huolimatta hiukseni kasvoivat ihan yhtä hitaasti, kuin aina ennenkin. Kampaaja pätkäisi lopulta kokonaan värjätyt ja kuivat latvani, jotta hiukset eivät katkeilisi. Siitäkin on jo vuosia aikaa ja silti hiukseni kasvoivat samaa hidasta tahtiaan. Hiusten katkeilu kyllä loppui heti, kuin seinään, mutta silti pituutta ei vaan näyttänyt tulevan. Ei sitten millään! Piti  siis ihan oikeasti kelailla, että mikä on muuttunut. Mikä on saanut hitaasti kasvavat hiukseni kasvamaan nopeasti? Onko ruokavalioni muuttunut? No ei. Söin suhteellisen terveellisesti jo tuolloin. Samoja ruokia, kuin nyt. Tiedättekö mikä on muuttunut. No helkkari mun annoskoot! 

Silloin, kun me alettiin tapailla Mr. Bearin kanssa 3,5 vuotta sitten niin Mr. Bear aina kauhisteli, että kuinka vähän mä syön. Pikku hiljaa aloin itsekin tajuamaan, että söin ihan liian vähän. Söin terveellisistä ruokaa, mutta annoskokoni olivat liian pieniä. Kuitenkaan ei ollut helppoa yhdessä yössä muuttaa omia syömistottumuksiani. Oikeasti siinä meni vuosia. Pikku hiljaa ne annoskoot kuitenkin kasvoivat lautasella. Olen ihan varma, että annoskokojen kasvattaminen on vaikuttanut hiusteni kasvuun ja kuntoon. Yksittäiset hiukseni ovat edelleen ohuet, mutta niitä on paljon. Paljon enemmän, kuin ennen. Hiukseni eivät katkeile enää samaa vauhtia, kun ne kasvavat ja mikä parasta hiukseni kasvavat paljon nopeammin!

Juon monta litraa vettä päivässä. Syön pääsääntöisesti suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti. Huolehdin hiuksistani hoitavilla tuotteilla ja hyvin harvoin lämpökäsittelen hiuksiani. Olen tehnyt noita kaikkia asioita koko hiustenkasvatusprojektini ajan. Olin jopa usean vuoden värjäämättä hiuksiani lainkaan. Kasvatin kokonaan oman hiusten värinikin takaisin! Olenkin päätellyt, että omissa hiuksissani niiden kasvuun merkittävä tekijä on ollut juuri annoskokojen kasvattaminen. Nykyään kuitenkin raidoitan säännöllisesti hiuksiani kampaajalla vaaleammaksi ja ne kasvavat silti. Ja paljon nopeammin, kuin ennen! Kampaaja ihmettelee, joka kerta, että kuinka paljon hiukseni ovat kasvaneet edellisestä kerrasta.

Annoskokojen kasvattaminen normaaliin on järkevää hyvinvoinnin ja terveyden takia. Ei pelkästään pitkien hiusten takia. Pitkät hiukset ovat vain plussaa siitä, kun elimistö saa tarpeeksi energiaa ruuasta toimiakseen. Annoskokojen kasvattaminen sai hiukseni kasvamaan paljon nopeammin. Se osoittaa, että koko keho oikeasti tarvitsee sitä monipuolista ruokaa toimiakseen. Moni nainen haaveilee pitkistä hiuksista. Moni on varmasti minun lailla kokeillut erilaisia vippaskonsteja pitkien hiusten kasvattamiseen. Eikä ne hiukset tunnu kasvavan sitten millään pitkiksi, vaikka minkä tekisi. Jokainen meistä on erilainen ja jokaisen kroppa toimii eri tavalla. Suosittelen silti miettimään olisiko syy hiusten hitaaseen kasvuun siinä, että syöt yksinkertaisesti liian vähän tai liian yksipuolisesta. Uskoisin, että minulla ainakin syy löytyi lautaselta.  

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]