Slider

EN ELÄ RUUALLE, ELÄN MIELITEOILLE

11.9.2018



Ruoka. Herättää meissä niin monia tunteita. Toiset rakastavat ruokaa. Päivien paras hetki on ruuanlaitto tai ihan vain hyvällä ruualla herkuttelu. Joku voi vihata ruokaa ja ajatus syömisestä voi herättää ahdistavia tunteita. Minulle ruoka on aina ollut polttoainetta. Kirjaimellisesti polttoaine kuvastaa hyvin ruuanlaittotyyliäni. Nopeaa ja helppoa polttoainetta. En nauti kokkaamisesta. Koen olevani, että minusta on kehittynyt, jopa hyvä ruuanlaittaja. Silti en pidä ruuanlaitosta lainkaan. Laitan ruokaa lähes päivittäin, mutta silti se on minulle samanlainen pakko, kuin siivoaminen. En nauti siivoamisestakaan, mutta sitäkin teen valitettavasti päivittäin. En voi sietää sotkuista kotia, mutta en siedä nälkääkään. Pääosin kokkailen kotona, jotain helppoa ja nopeaa. Ihan tavallista kotiruokaa. Pyrin syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Suhteeni ruokaan on hyvin tylsä. Syön, jotta ei olisi nälkä. Välillä minun tekee mieli jotain kummallista tai erikoista. Tänään mieleni teki blinejä. En tiedä miksi, mutta marssin kauppaan ja ostin ainekset blineihin. Ei ehkä terveellisintä arkiruokaa, mutta jos pääosin syö terveellisesti eivät yhdet blinit ruokavaliotani kaada. Viime viikolla minun teki mieli lohta ja ostin lohta. Kuuntelen usein mielitekojani. En elä ruualle, elän mieliteoille. Minulla on hyvä suhde ruokaan. Se ei tuota minulle ahdistusta, mutta ei muutenkaan sen suurempia tunteita. Uskon, että se osittain johtuu siitä, että en ole kieltänyt itseltäni mitään. Välillä tulee kausia, kun tulee syötyä enemmän epäterveellisesti, mutta myös vastapainoksi kausia, kun syön terveellisesti. 

Miksi halusin kirjoittaa teille ruuasta? Sentakia, että nykyään joka tuutista toitotetaan, kuinka pitäisi syödä. Kalaa tulisi syödä kerran viikosta. Lautasella tulisi olla puolet salaattia. Hiilihydraatteja tulisi vältellä. Superfoodeja olisi hyvä laittaa aamusmoothieen ja sitä rataa. Ruuasta on tehty trendikästä. Minusta siinä ei ole mitään vikaa. Jokainen saa minun puolestani syödä, vaikka pieniä kiviä. Minulle ruoka on pysynyt yhtä arkisena, kuin aina aikaisemminkin. Se on vain ruokaa. Se pitää minut elävien kirjoissa. On hyvä kiinnittää huomioita mitä syö, ettei huomaa elävänsä pelkällä suolalla ja sokerilla, mikä on sitten terveyden kannalta huono asia. Silti ruuasta ei tarvi ottaa ylimääräistä stressiä. Välillä on ihan ok syödä, vaikka se juustohamppari, jos sitä oikeasti tekee mieli. Tai minun tapauksessani kokata niitä blinejä. Saa kuunnella niitä omia mielitekoja, koska kenelle ne kuuluvat? Vain sinä vastaat itsellesi mitä suuhun pistät. 



Ruuanlaitosta ei myöskään tarvitse nauttia,  jos ei siitä pidä. Lähipiirissäni on eräs henkilö, joka aina yrittää innostaa minua ruuanlaittoon, joka kerta kun näemme. Hän itse elää ruuanlaitolle eikä voi käsittää, miten minua naisena ei voisi vähempää kiinnostaa viettää aikaa keittiössä. Monesti totean vain, että minua ei vain kiinnosta. Monesti sanotaan ettei toisten syömisiin saisi puuttua. Olen pääosin samaa mieltä. Kyllä minusta esimerkiksi vanhemman on ihan hyvä seurata, mitä se oma lapsi syö. Kenenkään ei ole terveellistää elää berliinin munkeilla ja energiajuomalla päivästä toiseen. Kuitenkin olen sitä mieltä, että toisen aikuisen ei  tulisi puuttua toisen aikuisen ihmisen syömiseen. Minkä haluaisin myös sanoa, että minusta olisi ihanaa, jos toisten ruuanlaittoon ei myöskään puututtaisi. Jokaisen kroppa ja mieli ovat erilaisia. Esimerkiksi minulle sopii paremmin, kuin hyvin syödä viikosta toiseen samanlaisia ruoka annoksia. Esimerkiksi salaattia, kanaa ja riisiä, kalaa ja välillä paistaa pihvi uunivihannesten kera. Sitten jonkun mieliteon iskiessä panostaa siihen ruuanlaittoon. Jos en jaksa nähdä vaivaa arkena kokkailekseni gourmet annoksia ei se tulisi olla keneltäkään pois. Ihan sama, kuin nukkumisen kanssa. Toinen haluaa nukkua aamuisin mahdollisimman pitkään eikä nousta aamulla aikaisin. Minä en mielelläni käytä ruuanlaittoon aikaa. En elä ruualle, mutta jos mieleni tekee Välimeren paellaa niin sitten sitä kokkaan. 

Mitä haluan tekstilläni sanoa, että älkää ottako stressiä ruuasta. Se on vain ruokaa... Vai onko se? Jos olet kanssani erimieltä niin nauti siitä ruuanlaitosta! Laita sellaista ruokaa, mitä sinä haluat syödä.  Älä sitä, mitä kuuluisi syödä. Laita sellaista ruokaa, mitä sinun tekee mieli syödä ja mistä sinulle tulee hyvä olo ja hyvä mieli ja, mitä sinun kroppasi tarvitsee. Hyvinvointi lähtee sinun hyvinvoinnista eikä sitä voi mitata sillä, mitä sinun lautaseltasi löytyy.

Postauksen kuviksi iskin Kreetan matkan bikinikuvat, koska ne minusta kuvastavat hyvin suhdettani ruokaan. Mikä se on? Se on normaali. Ei rasvattomin, mutta itselleni toimiva ja saa minut voimaan hyvin.


CROP TOP AND MATCHING PANTS

29.8.2018


Tämän kesän yksi suosikki asu eli crop top ja siihen matchaavat housut. Tässä asussa on viiletetty  kesän alussa pitkin Tamperetta kaverin polttareita juhlistaen ja tämä asu on napattu lukuisina kesä iltoina päälle.  Kuvat ovat viikon takaiselta Kreetan matkalta, jolloin luottoasu oli viimeksi päälläni ja nyt on sen aika myös päästä näyttäytymään blogissa. Nämä kuvat otettu illalla, kun olimme matkalla syömään Mr. Bearin kanssa. Illan hämärä valo hieman vääristävät asun väriä, sillä luonnossa kangas on vaalean punainen eikä noin beigen värinen, mitä kuvassa. Asun yhdistin rentoihin kiilakorkoihin, jotka ovat super mukavat jalassa korkeasta korosta huolimatta. Simppeli, mutta näyttävä asu, joka oli täydellinen Suomen ja Etelän helteisiin!


crop top - Nelly
housut - Nelly
kengät - Zara




ONNELLINEN SYKSYSTÄ

28.8.2018

Hellou, mihin tää muikkeli on kadonnnut? No ei minnekään! Tai kävin ja Kreetalla Mr. Bearin kanssa viikon verran lomailemassa. Ai, että loma teki hyvää! Mulle itselle, miehelle ja meidän parisuhteella. Otin läppärin mukaan ja mulla oli ajatuksena päivitellä blogia lomalta käsin, mutta nyt kyllä loma vei mennessään. Loma oli kaikin puolin onnistunut ja oon vieläkin ihan fiiliksissä reissusta, vaikka jo viime torstaina palattiin Suomeen takaisin. Perjantaina tein kämppään suursiivouksen isolla S:llä ja siivosin seitsemän tuntia. Niin paljon turhaa kamaa lensi roskiin ja vaatteita lähti kierrätykseen ettei tosikaan. Oon ollut jotenkin tosi innostunut turhan tavaran karsimisesta ja ehkä vähän hurahtanut minimalismiin Virven blogin innoittamana. Kotona oli tapahtunut jonkin sortin välien selvittely lipaston ja Mr. Bearin välillä, jonka johdosta lipaston laatikon pohja tippui ja halkesi. No ei ollut mikään välien selvittely, vaan oikeasti lipasto oli niin täynnä kamaa, että pohja tippui ja taittui rikki. Nyt koko lipasto sai lähteä ja tavarat sen sisältä karsittu sellaisiin, joita oikeasti tarvitsen. Suuri lipasto veti sisäänsä paljon kaikenlaista ja olikin aika yllättävää, että karsimisprojektin myötä kaikki tavarat kuitenkin mahtuivat muualle, koska niin lipaston sisältä, kuin muualtakin kodista sai karsittua niin paljon tavaraa... Työpäivän mittaisen siivouspäivän jälkeen olo oli, kuin uudesti syntyneeltä. Aion ehdottomasti jatkaa karsimistyötä ja katsoa, kuinka paljon vielä turhaa kamaa nurkista löytyykään pyörimästä. Eikä täällä nyt sentään asuta ilman sänkyä eikä minimalismini tule varmasti koskaan kunnolla iskemään vaatekaappiin. Karsin vaatteitakin isolla kädellä, mutta pidän tuosta minimalismin ajatusmallista "Jos se tuo iloa, pidä se". Vaatteet tuovat minulle iloa niin tottakai en ole niitä karsimasta. Turhat ja vähän käytetyt vaatteet saavat jatkaa matkaa kierrätykseen eiväthän ne tuo minulle iloakaan. Enkä halua hankkia uutta lipastoa rikki menneen tilalle, koska en halua alkaa jemmailemaan sinne uutta tavaraa lisää.

On jotenkin ihanaa aloittaa syksy suursiivouksen jälkeen. Ja syksy on tosiaankin täällä. Tuntuu, että viikon matkan aikana Suomeen tuli syksy kerta rysäyksellä. Ensimmäistä kertaa minua, jopa ahdisti syksyn tuleminen, koska kesä 2018 oli mahtava. Nyt kun syksy tulikin näin salakavalasti kerta rysäyksellä niin olen innoissani, että syksy on täällä. Eilen minulla oli ensimmäinen koulupäivä. Oli aika absurdia herätä aamulla kouluun, kun on ollut niin pitkä "loma" koulusta takana ja jotenkin tottunut lähtemään aamuisin töihin. Oli kyllä kiva olla koulussakin pitkästä aikaa ja jotenkin syksy tuntuu nyt tulevan oikeaan kohtaan. Kesällä on tullut rallateltua ja mentyä niin paljon, että nyt rutiinit tuntuvat oikealta. Aamulenkki, sali, koulu ja läksyt... Tulkaa olen valmis! Katsotaan mielipidettäni sitten kuukauden päästä ja odotanko innolla sitten jo joululomaa... En usko, sillä rakastan syksyä. Jos kesä 2018 oli paras kesä ikinä niin voisiko syksy 2018 olla paras syksy ikinä? Mulla on vahva fiilis, että voisi olla. Ainakin olo on sellainen. Tosi, tosi onnellinen. Koska onnellisuus on nyt ollut niin vahva tunnetila jo pitkään ajattelin kirjoitella omia ajatuksiani onnellisuudesta ihan toisen kerran. Kirjoittelen tätä postausta flunssassa, mutta ei edes flunssa saa fiiliksiäni laskemaan. Hyvä kirja ja reissu apteekkiin niin eiköhän se flunssa ole, sillä taputeltu.

Ihanaa tiistaita! <3


Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]