Slider

KUN RAKKAASEEN SATTUU NIIN SUHUN SATTUU

15.1.2019



Moikka onkohan siellä vielä ketään, kun tää muikkeli on taas pitänyt kunnon blogitauon... Blogitauko alkoi tahattomasti. Koulu alkoi rullaamaan ja arki töissä ja yhtäkkiä sitä aikaa blogata oli vähemmän. Pian sitten sainkin ikäviä uutisia liittyen mummaan, jotka veti multa melkein maton alta. Ja muutama kuukausi onkin vierähtänyt niitä käsitellessä. Tiedättekö sanonnan "Vanhuus ei tule yksin"? Se muuten pitää sitten kirjaimellisesti paikkansa. Vanhuus tuo mukanaan kaikenlaisia kolotuksia, vaivoja, erilaisia sairauksia ja niihin kaikkiin kourallisen erilaisia pillereitä. Sitten on niitä sairauksia, joita ei voi hoitaa pillereillä. Kaikki, jotka ovat blogia pidempään seuranneet tietävät, että mun mumma on mulle kaikki kaikessa. Oikeasti ihan kaikki. Jos sun rakkainta sattuu niin sua sattuu. Muhun on sattunut viime aikoina. Se ei ehkä oo näkynyt ulkoisesti,  mutta suoraan sanottuna oon ollut aika hajalla. Olin viime viikolla koko viikon Kurikassa mumman luona ja mumma oli niin heikossa kunnossa, että vein hänet sairaalaan. Kurikan terveysasemalla vietin viikon mumman seurana ja koitin olla niin suuresti avuksi, kuin vain voin. Tilanne on nyt paranemaan päin. Mummalla on keuhkoputkentulehdus, mutta hänen iässään nekin voivat olla kohtalokkaita. Mulla on suuri huoli mummasta joka päivä. Niinkuin aikaisemmin kirjoitin on niitäkin sairauksia,  joita ei voi hoitaa pillereillä. Ne vasta huolia ja surua aiheuttavat.

Lyhyesti sanottuna mun syksy ja talvi on mennyt käsitellessä asioita. Onneksi mulla on ihania ja mahtavia ystäviä, jotka on ollut mun tukena. Ja tietysti Mr. Bear. Koko viime vuosi on ollut mun elämän yksi raskain, mutta samalla myös ihanin. Ehdottomasti yksi opettavaisimpia vuosia. Oon oppinut itsestäni tosi paljon ja omasta henkisestä hyvinvoinnistani.

Jokaisella on oma tapa käsitellä elämän vaikeita asioita. Mulla on nyt käsiteltävänä tähän asti vaikein asia mitä mulle on tullut elämässä vastaan. Mä käsittelen yleensä asioita aika realistisesti. Lyömällä faktat pöytään tilanteesta. Suren hetken, suunnittelen päässäni selviytymissuunnitelman ja meen eteenpäin. Tämän hetkinen tilanne on jotenkin lyönyt mut lukkoon. En ole pystynyt lyömään asiaa pöydälle ja miettimään sitä kylmän realistisesti. Oon mieluummin kasannut töitä, menoja ja suhannut Espoo - Kurikka väliä. Blogi on pysynyt hiljaisena, koska oon käyttänyt mun energiat kaikkeen muuhun. Musta on ihana kirjoittaa ja blogi on mulle vieläkin erityisen tärkeä. Oon vaan odottanut sitä fiilistä, kun on kiva kirjoittaa. Nyt se fiilis on palannut. Oon ehkä saanut mun pään sisäisen selviytymissuunnitelman kasaan.

Tämä teksti tuntuu ehkä hieman raskaalta ja surulliselta luettavalta, mutta oon silti tosi onnellinen nyt. Mulla oli onnellinen viime vuosi on kaikista mumman sairaalareissuista huolimatta. Ja uusivuosi on lähtenyt tosi mukavasti käyntiin. Viimeisten kuukausien aikana olen vain ollut äärinmäisen huolissani mummasta ja käyttänyt vapaa aikaani muuten, kuin bloggaillen. Olen yrittänyt sopeutua tulevaan.

Nyt, kun blogi on virallisesti elvytetty eloon niin pysykää kuulolla. Palataan seuraavassa postauksessa kevyemmillä aiheilla ja olisi kiva kuulla, miten siellä ruudun toisella puolella on vuosi lähtenyt käyntiin! :)






EN ELÄ RUUALLE, ELÄN MIELITEOILLE

11.9.2018



Ruoka. Herättää meissä niin monia tunteita. Toiset rakastavat ruokaa. Päivien paras hetki on ruuanlaitto tai ihan vain hyvällä ruualla herkuttelu. Joku voi vihata ruokaa ja ajatus syömisestä voi herättää ahdistavia tunteita. Minulle ruoka on aina ollut polttoainetta. Kirjaimellisesti polttoaine kuvastaa hyvin ruuanlaittotyyliäni. Nopeaa ja helppoa polttoainetta. En nauti kokkaamisesta. Koen olevani, että minusta on kehittynyt, jopa hyvä ruuanlaittaja. Silti en pidä ruuanlaitosta lainkaan. Laitan ruokaa lähes päivittäin, mutta silti se on minulle samanlainen pakko, kuin siivoaminen. En nauti siivoamisestakaan, mutta sitäkin teen valitettavasti päivittäin. En voi sietää sotkuista kotia, mutta en siedä nälkääkään. Pääosin kokkailen kotona, jotain helppoa ja nopeaa. Ihan tavallista kotiruokaa. Pyrin syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Suhteeni ruokaan on hyvin tylsä. Syön, jotta ei olisi nälkä. Välillä minun tekee mieli jotain kummallista tai erikoista. Tänään mieleni teki blinejä. En tiedä miksi, mutta marssin kauppaan ja ostin ainekset blineihin. Ei ehkä terveellisintä arkiruokaa, mutta jos pääosin syö terveellisesti eivät yhdet blinit ruokavaliotani kaada. Viime viikolla minun teki mieli lohta ja ostin lohta. Kuuntelen usein mielitekojani. En elä ruualle, elän mieliteoille. Minulla on hyvä suhde ruokaan. Se ei tuota minulle ahdistusta, mutta ei muutenkaan sen suurempia tunteita. Uskon, että se osittain johtuu siitä, että en ole kieltänyt itseltäni mitään. Välillä tulee kausia, kun tulee syötyä enemmän epäterveellisesti, mutta myös vastapainoksi kausia, kun syön terveellisesti. 

Miksi halusin kirjoittaa teille ruuasta? Sentakia, että nykyään joka tuutista toitotetaan, kuinka pitäisi syödä. Kalaa tulisi syödä kerran viikosta. Lautasella tulisi olla puolet salaattia. Hiilihydraatteja tulisi vältellä. Superfoodeja olisi hyvä laittaa aamusmoothieen ja sitä rataa. Ruuasta on tehty trendikästä. Minusta siinä ei ole mitään vikaa. Jokainen saa minun puolestani syödä, vaikka pieniä kiviä. Minulle ruoka on pysynyt yhtä arkisena, kuin aina aikaisemminkin. Se on vain ruokaa. Se pitää minut elävien kirjoissa. On hyvä kiinnittää huomioita mitä syö, ettei huomaa elävänsä pelkällä suolalla ja sokerilla, mikä on sitten terveyden kannalta huono asia. Silti ruuasta ei tarvi ottaa ylimääräistä stressiä. Välillä on ihan ok syödä, vaikka se juustohamppari, jos sitä oikeasti tekee mieli. Tai minun tapauksessani kokata niitä blinejä. Saa kuunnella niitä omia mielitekoja, koska kenelle ne kuuluvat? Vain sinä vastaat itsellesi mitä suuhun pistät. 



Ruuanlaitosta ei myöskään tarvitse nauttia,  jos ei siitä pidä. Lähipiirissäni on eräs henkilö, joka aina yrittää innostaa minua ruuanlaittoon, joka kerta kun näemme. Hän itse elää ruuanlaitolle eikä voi käsittää, miten minua naisena ei voisi vähempää kiinnostaa viettää aikaa keittiössä. Monesti totean vain, että minua ei vain kiinnosta. Monesti sanotaan ettei toisten syömisiin saisi puuttua. Olen pääosin samaa mieltä. Kyllä minusta esimerkiksi vanhemman on ihan hyvä seurata, mitä se oma lapsi syö. Kenenkään ei ole terveellistää elää berliinin munkeilla ja energiajuomalla päivästä toiseen. Kuitenkin olen sitä mieltä, että toisen aikuisen ei  tulisi puuttua toisen aikuisen ihmisen syömiseen. Minkä haluaisin myös sanoa, että minusta olisi ihanaa, jos toisten ruuanlaittoon ei myöskään puututtaisi. Jokaisen kroppa ja mieli ovat erilaisia. Esimerkiksi minulle sopii paremmin, kuin hyvin syödä viikosta toiseen samanlaisia ruoka annoksia. Esimerkiksi salaattia, kanaa ja riisiä, kalaa ja välillä paistaa pihvi uunivihannesten kera. Sitten jonkun mieliteon iskiessä panostaa siihen ruuanlaittoon. Jos en jaksa nähdä vaivaa arkena kokkailekseni gourmet annoksia ei se tulisi olla keneltäkään pois. Ihan sama, kuin nukkumisen kanssa. Toinen haluaa nukkua aamuisin mahdollisimman pitkään eikä nousta aamulla aikaisin. Minä en mielelläni käytä ruuanlaittoon aikaa. En elä ruualle, mutta jos mieleni tekee Välimeren paellaa niin sitten sitä kokkaan. 

Mitä haluan tekstilläni sanoa, että älkää ottako stressiä ruuasta. Se on vain ruokaa... Vai onko se? Jos olet kanssani erimieltä niin nauti siitä ruuanlaitosta! Laita sellaista ruokaa, mitä sinä haluat syödä.  Älä sitä, mitä kuuluisi syödä. Laita sellaista ruokaa, mitä sinun tekee mieli syödä ja mistä sinulle tulee hyvä olo ja hyvä mieli ja, mitä sinun kroppasi tarvitsee. Hyvinvointi lähtee sinun hyvinvoinnista eikä sitä voi mitata sillä, mitä sinun lautaseltasi löytyy.

Postauksen kuviksi iskin Kreetan matkan bikinikuvat, koska ne minusta kuvastavat hyvin suhdettani ruokaan. Mikä se on? Se on normaali. Ei rasvattomin, mutta itselleni toimiva ja saa minut voimaan hyvin.


CROP TOP AND MATCHING PANTS

29.8.2018


Tämän kesän yksi suosikki asu eli crop top ja siihen matchaavat housut. Tässä asussa on viiletetty  kesän alussa pitkin Tamperetta kaverin polttareita juhlistaen ja tämä asu on napattu lukuisina kesä iltoina päälle.  Kuvat ovat viikon takaiselta Kreetan matkalta, jolloin luottoasu oli viimeksi päälläni ja nyt on sen aika myös päästä näyttäytymään blogissa. Nämä kuvat otettu illalla, kun olimme matkalla syömään Mr. Bearin kanssa. Illan hämärä valo hieman vääristävät asun väriä, sillä luonnossa kangas on vaalean punainen eikä noin beigen värinen, mitä kuvassa. Asun yhdistin rentoihin kiilakorkoihin, jotka ovat super mukavat jalassa korkeasta korosta huolimatta. Simppeli, mutta näyttävä asu, joka oli täydellinen Suomen ja Etelän helteisiin!


crop top - Nelly
housut - Nelly
kengät - Zara




Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]