Slider

10 X TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA

14.7.2018

Minusta on kiva lukea muiden blogeista random nippelitietoja bloggaajasta, joten  mennään suoraan asiaan... Tätä, et tiennyt minusta.

Sain ensi pusuni ollessani 13-vuotias. Muistan edelleen sen hetken ja ajatukset päässäni "Apua onks tää nyt se hetki, kun mua pussataan". "Osaankohan suudella?". Mitä ilmeisemmin osasin. Muistan edelleen tuon tilanteen ja, mitä minulla oli päälläni tuolloin (fudiskamat).

Pelasin nuorempana monta vuotta jalkapalloa. Jalkapalloa tulee edelleenkin katsottua tv:stä ja nyt MM kisoista olenkin ollut aika innoissani kotona. Kannatan Saksaa, vaikka kyllä Islannin joukkue lämmittää myös sydäntäni. Vuodatin pari kyyneleltä, kun Saksa putosi. Ehkä tosin kuukauden ajan kohdalla ja Saksan huonolla jalkapallolla saattoi olla jotain tekemistä kyyneliini. ; D

Olen valmistunut aikuislukiosta. Aloitin opiskelut tavallisessa lukiossa, mutta lukion vuosikurssiltamme taisi lopettaa oikeasti yli 30% aloittaneista. Ei mennä syihin sen enempää, mutta päätimme parhaan ystäväni kanssa vaihtaa aikuislukioon. Valmistuin Eiran Aikuislukiosta ihan ajallaan ja minulla on aikuislukiosta, vain hyvää sanottavaa. Yksi fiksumpia omia päätöksiäni nuorempana oli vaihtaa aikuislukioon.

Minulla oli teininä pakkomielle oman kissan ottamisesta. Halusin ehdottomasti oman Norjalaisen metsäkissan. Onneksi äitini piti pintansa ja katti jäi saamatta. Kissat ovat ihania, mutta se kissa olisi jäänyt kuitenkin vanhemmille hoidettavaksi.

En pidä auringon ottamisesta. Ennen palvoin väkipakolla aurinkoa, jotta saisin kauniin ruskettuneen värin. Näin myöhemmin olen todennut, että sen värin saa iholle purkistakin. Ja tulevalla Etelän reissullemme pakkaan suosiolla megakertoimet mukaan ja nautin auringosta viileämmässä varjon alla.

En syö sianlihaa. En, vain pidä sen mausta. Pitkästä aikaa maistoin viime Jouluna joulukinkkua, mutta ei, kun ei mene alas niin ei mene. 

Olen todella itsenäinen ja valmistaudun aina pahan päivän varalle. Välillä havahdun, että on kulunut pitkä aika, kun olen esimerkiksi ollut yhteydessä perheeseeni. Toisinaan minua myös kutkuttaa ajatus, että jos jäisin työttömäksi, miten sitä pärjäisi ja, miten sitä käyttäisi rahaa. En tosiaankaan toivo tätä, mutta en mahda ajatusleikilleni mitään.

En pidä ruuanlaitosta. Kerran yksi ex tapailemani henkilö totesi, että naisen paikka on keittiössä ja, se riittikin omaan kiinnostuksen lopahtamiseen kyseistä henkilöä kohtaan. :D

En haikaile vanhoja aikoja. Monesti ihmiset kaipailevat elävänsä hetkiä uudestaan tai kaipaavat aikoja, kun olivat tietyn ikäinen. Olen aina elänyt hetkessä ja nauttinut siitä. Vanhat hyvät muistot ovat ihania ja niitä on mukava muistella, mutta minulle riittää muistelu enkä koe, että haluaisin elää niitä uudelleen.

Tätä et tiennyt minusta vai tiesitkö? Yllättikö joku? :)



HUONO LAPSI

12.7.2018

Kesäkuussa juhlittiin uusia ylioppilaita ja kouluista valmistuvia. Iltalehdessä oli tuolloin artikkeli, mikä käsitteli aihetta, minkälaista häpeää seuraa siitä, kun oma lapsi ei valmistu. Luin artikkelin haastatteluja, missä yksi vanhempi kertoi suvussa aiheutuneen välirikkoja, kun lapsi ei valmistunut ja toinen vanhempi häpesi, kun oma lapsi ei päässyt ylioppilaaksi. Sitten olisi se kommentti, joka särähti korviini. "Kamala, kun minun lapseni on huono lapsi, kun ei valmistunut ajoissa. Minusta jotenkin tuntuu käsittämättömältä, että joku kuvaili lastaan huonoksi lapseksi, koska tämä ei valmistunut ajallaan ylioppilaaksi. Tekeekö se huonon lapsen, jos koulu venähtää vuodella tai? Tai mitä jos tuo valkolakki jää kokonaan ponnisteluista huolimatta saamatta? Onko tämä nuori sitten huono lapsi? Minusta ei todellakaan. Jokainen ihminen on erilainen ja jokaisella lapsellakin on omat vahvuutensa. Kylmä fakta on, että kaikki eivät ole hyviä koulussa ja jokaisesta ei voi tulla lääkäriä tai ylioppilaita, mutta ei ylioppilas papereiden puute kenestäkään huonoa lasta tee. Jos äitini olisi minulle ylioppilas kirjoituksiin mennessä kertonut kokevansa häpeää, jos en läpäise kokeita niin olisin varmaan jättänyt tahallisesti ylioppilaskirjoitukset väliin... Ilmeisesti tällaisia "huonon lapsen" ajatuksia nämäkin.

No se siitä iltalehden mieltä ylistävässä kirjoituksesta ja palataanpa otsikkoon huono lapsi. Minä koin pari kolme viikkoa sitten olevani huono lapsi. En, että siitä kukaan perheenjäsenistäni olisi minulle  siitä maininnut, vaan itselleni tuli sellainen olo. Muutin aika nuorena pois omilleni ja olen aina arvostanut omaa tilaa ja itsenäisyyttäni. Onnistun myöskin usein täyttämään kalenterini pitkälle ja syventymään omiin asioihini. Perheeni on minulle todella tärkeä, mutta näen heitä loppujen lopuksi aika harvoin. Toisaalta näen mummaani suhteellisen paljon ja vietän hänen kanssaan paljon aikaa, mutta oikeasti välillä hävettää myöntää kuinka vähän näen esimerkiksi äitiäni. Omaa äitiäni, joka asuu viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Äitienpäivänä olen aina käynyt kotona. Tänä vuonna oli ensimmäinen äitienpäivä, kun en päässyt kotiin käymään. Olin kipeä. Lupasin viedä äidin myöhemmin syömään. Kävimme syömässä, mutta arvatkaa mitä tajusin. En ollut nähnyt omaa äitiäni kahdestaan varmaan seitsemään vuoteen. Kyllä olen käynyt kotona ja nähnyt perhettäni eli siinä samalla äitiäni. Viime vuonna äiti mursi jalkansa ja kävin kotona kerran viikossa auttamassa, siivoilemassa ja viihdyttämässä äitiä, mutta jos rehellisiä ollaan olisiko tuolloin tullut mentyä niin usein kotiin, jos äidin jalka ei olisi ollut poikki?  



Minulla on hyvät välit äitini kanssa, laitamme silloin tällöin viestiä. Silloin tällöin on hyvä sanavalinta, koska olemme molemmat meneviä ja tuhat rautaa tulessa tyyppejä. Eipä ole se kuuluisa omena kauas ole puusta pudonnut. Aina voin äidille soittaa, jos siltä tuntuu. Olen silti itse laiminlyönyt häntä ja en ole viettänyt hänen kanssaan kahden keskistä aikaa. Olen suoraan sanottuna ollut huono lapsi. Vuodessa käyn monta kertaa Kurikassa mumman luona, joka asuu 5-6 tunnin ajomatkan päässä. Miten voi siis olla niin hankalaa nähdä omaa äitiä, joka asuu viiden minuutin kävelymatkan päässä. Again, huono lapsi.

En ikinä sanoisi lastani huonoksi lapseksi, jos hän ei loistaisi koulussa tai, vaikka hän lähtisi maailmalle aka viiden minuutin matkan päähän eikä tulisi kylään usein. Minulle ei äiti ole, koskaan sanonut, että olisin ollut huono lapsi. Koin tämän tunteen ihan itse, koska nautin äitini seurasta ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä syömässä. Se oli hyvä muistutus, että jatkossa näen äitiäkin useammin ja yritän olla hieman parempi lapsi. En ehkä olisi tajunnut kahden keskisen ajan tärkeyttä, jos joku olisi muistutellut minulle: "Oletpa huono lapsi, kun et käy kotona." Onneksi minulla on rakastava ja ymmärtävä äiti, joka on antanut minulle kaipaamani tilaa, silloin, kuin olen sitä kaivannut. Hän on antanut minun elää omaa elämääni, tehdä omia päätöksiäni, tukenut, kun olen tehnyt virheitä ja myös antanut minun rauhassa olla välillä se "huono lapsi". Hänelle en ole ikinä ollut se huono lapsi ja se vasta on jotain, mistä olen kiitollinen. <3


KUIVAN IHON PELASTUS CLINIQUEN KOSTEUSTIIVISTE

10.7.2018

Clinique Moisture Surge Hydrating Supercharged Concentrate on ihoa tehokkaasti kosteuttava tiiviste, jonka vesigeelikoostumus kosteuttaa ihoa välittömästi intensiivisesti. Kevyeltä tuntuva tuote auttaa täyttämään ihon kosteusvarastot jopa 24 tunnin ajaksi. Ainutlaatuinen Liquid-Sphere-teknologia yhdistää kosteutta sitovat ainesosat kapseloituihin antioksidantteihin, jotka yhdessä auttavat taistelemaan ihon kuivuutta ja ulkoisia rasitteita vastaan ehkäisten ihon ennenaikaista ikääntymistä. Edeltävä teksti lainattu suoraan Elevenin sivuilta, koska en vain osannut kuvailla tuotetta itse paremmin. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta kosteustiivisteistä, mutta tähän olen ollut todella tyytyväinen. Aluksi luulin, että Clinique Moisture Surge Hydrating Supercharged Concentrate (ei sitten lyhyempää nimeä keksitty) on seerumi. Tuote on kuitenkin paksumpaa, kuin seerumi, vaikka se levittyy iholle yhtä vaivattomasti, kuin seerumi. Googlatessani tuotetta minulle selvisi, että se on kosteustiiviste! Rakenteeltaan tuote muistuttaa kiisseliä. Sain tämän kauniin ihme kiisselin hyvältä ystävältäni ja vitsi olen ollut koukussa siihen siitä asti.  Se on ollut oikea kuivan ihon pelastus! Oma ihoni on hyvä, mutta ajoittain todella kuiva. Iholleni saattaa tulla hilseileviä kausia oli sitten kesä tai talvi. Ihoni on, kuin ahne huonekasvi, jota pitää kastella koko ajan. 

Tämä kosteustiiviste on tosiaankin auttanut pitämään oman ihoni kuivuuden kurissa. Tuote on riittoisaa ja maaliskuussa saatu purkki ei ole vielä kulunut edes puoleen väliin. En käytä tuotetta päivittäin, mutta ainakin 2-3 kertaa viikossa. Pidän kosteuttavista tuotteista, mutta usein niiden pitää antaa kuivua iholla jonkin aikaa ennen meikkivoiteen levitystä. Clinique Moisture Surge Hydrating Supercharged Concentrate kuitenkin imeytyy iholle välittömästi jättäen iholle raikkaan fiiliksen.   Kiisselin seassa olevat rakeet eivät tunnu iholta miltään ja tuote vain sulaa iholle. Lisäksi purkki on kaunis ja se onkin ainoa kosmetiikka tuote, jonka olen kelpuuttanut hajuvesipullojeni kaveriksi hyllylle. Jos kärsit kuivasta ihosta niin suosittelen kokeilemaan Cliniquen kosteustiivistettä. Elevenin sivuilta tuotteen hinta näyttäisi olevan 27.30€, mikä ei ollenkaan ole paha hinta pitkäkestoisesta ja oikeasti toimivasta tuotteesta. Minulle tämä Cliniquen kosteustiiviste on ollut kuivan ihon pelastus!


*Kyseessä ei ole maksettu mainos, vaan loistavan tuotteen vilpitön suositus. :)



Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]