UUSI RAKKAUS

30.11.2016


Viime viikon ikävät uutiset ja tunteet olivat kuitenkin pientä verrattuna tunteisiin, mitä sain aikaisemmin sinä samana päivänä kokea. Pääsin nimittäin näkemään kummipoikaani ensimmäistä kertaa. Menetin sydämeni hänelle täysin ja en varmasti ikinä osaa sanoa ei tälle pienelle kullannupulle.
Olen niin onnellinen, että vanhin ystäväni pyysi minua tämän pienen pojan yhdeksi kummiksi.
Ystäväni ja minä olemme tunteneet oikeastaan aina, koska äitimme saivat meidät lähekkäin ja niin meistä oikeastaan tuli ystäviäkin. Hän on ensimmäinen ystäväni ja me olemme tunteneet oikeastaan aina. Olemme asuneet samassa pihapiirissä lapsena, äitimme ovat olleet samassa työpaikassa ja molemmat ovat olleet yksinhuoltajia. Voisin sanoa, että ystäväni ja minun lapsuuteni ovat varmasti olleet aika identtiset. :D

Kuinka joku voi olla näin pieni ja valloittava<3
Kummina aion olla tukena, turvana ja mahdollisimman paljon läsnä. Sitten, kun et ole enää noin pieni ja en pelkää, että menet rikki niin tulet kummitädin luokse paljon kyläilemään.
Koko tämä kummius on minulle ihan uusi juttu. Ihana ja merkittävä juttu, mistä tuli heti astetta aikuisempi ja tärkeämpi olo.

Voin rehellisesti kertoa, etten ole kovin lapsirakas ihminen. Minulla ei ole ollut ikinä vauvakuumetta ja olen enemmän söpöjen koirien, kuin vauvojen perään. Tässä kun kyse, läheisen pienestä vauvasta niin huomaan, että käyttäydyn ihan eritavalla. Minä en lässytä vauvoille, mutta hänelle toistelin varmaan sata kertaa "Voi kuinka olet pieni" ja "Voi kuinka olet sileä". Hän herätti minussa heti sellaisen olon, että hänelle ei saa tapahtua mitään pahaa. Eikä varmasti tulekaan tapahtumaan, kun hänellä on turvalliset ja ihanat vanhemmat ja kasa kummeja pitämässä hänestä huolta.
Minä ainakin aion pitää parhaani mukaan.<3

Kuvassa vilahtaa uusi bomber takki. Parempia kuvia bomberista on tulossa. :)

JOULUMIELI SAAPUI

29.11.2016

En ole ikinä myöntänyt olevani mikään suurin joulufiilistelijä. Välillä on jopa kauhistuttanut Joulun kaupallisuus. Joulusuklaat hiipivät kauppoihin vuosi vuodelta aina vain aikaisemmin.
Joulu on minulle ihana juhla, jota vietän perheeni kanssa. Olen sen aina viettänyt joulun Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa. Yleensä se joulun odotus on alkanut silloin, kun auto on startannut parkkipaikalta kohti Kurikkaa. Enkä ole kotiin joulua sen kummemmin laittanut, koska Kurikassa Joulu on vietetty. Muutama vuosi sitten vanhempieni luokse ilmestyi tekokuusi ja äiti on kyllä alkanut laittaa joulua myös kotikotiin, vaikka hekin tulevat Kurikkaan. Äiti laittaa jouluvaloja ja erilaisia lyhtyjä niin paljon, että varmasti myös sentakia vierastan joulunlaittamista kotiin. Viime vuonna jopa kylpyhuoneessa oli jonkinlainen jouluvaloviritelmä.

En myöskään tunnusta pitäväni jouluruuista sitten yhtään. Joulukinkun päälle en ole ikinä ymmärtänyt ja jokavuotiset pakastealtaan jättikinkut ovat minulle aina mysteeri. Mietin kuka niitä ostaa. Vaikka tiedän, että vastaus on suurin osa suomalaisista. Lanttulaatikko on suorastaan itsemurha ja lipeäkala joulun suurin vitsi. Hirveä vaiva kalan takia, joka ei sitten kaiken sen vaivannäön jälkeen maistu yhtään miltään. Minun jouluateriani koostuu lähinnä graavilohesta, maksalaatikosta ja rosollista, josta olen oppinut pitämään monen vuoden mumman painostuksen jälkeen. Köyhää ja melkein totaalikieltäytyjä jouluateriaani täydennän kyllä erilaisilla konvehdeilla, joulutortuilla, juustoilla ja pipareilla.

Pipareita leivon tasan kerran vuodessa kaupan valmistaikinasta itsenäisyyspäivänä äidin luona. Joulutorttuja olen tehnyt itse kerran elämässäni monta monta vuotta sitten. Muistan silloin olleen heinäkuu. Teki kaverin kanssa mieli jotain makeaa ja jostain kumman syystä pakkasessa oli torttutaikinaa ja jääkaapissa luumuhilloa. Hyviähän joulutortut ovat! En vain itse tule niitä tehneeksi, kun joulun aikaan niitä tuntuu olevan vähän jokaisessa kahvipöydässä tarjolla ja saan siitä kiintiöni täyteen.
Riisipuuro on ainoa jouluherkku johon olen täysin kiintynyt. Voisinkin syödä riisipuuroa ympäri vuoden ja jos se olisi nopeampi valmistaa niin varmasti söisinkin.

Olen ostanut koko elämäni aikana tasan kaksi joulukoristetta, jotka molemmat olivat kuusenkoristeita. Robotti kuusenkoristeen ja jotakin niinkin perinteistä, kuin glitterisen Budha kuusenkoristeen. Molemmat roikkuivat entisen asuntoni ovessa ja kokivat kohtaloksi pudota ovesta ja hajosivat. Minulla on joku juttu kuusenkoristeisiin ovessa, koska tajusin juuri, että tälläkin hetkellä ulko-ovessani roikkuu jostain saatu käsipeili kuusenkoriste. :D

Tänä vuonna Joulusta tulee hyvinkin erilainen ja ehkä siksi olenkin löytänyt enemmän itsestäni joulufiilistelijän.
En mene tänä vuonna Kurikkaan viettämään Joulua, sillä olisin saanut töistä vain jouluaaton vapaaksi ja Kurikkaan ei kannata ajella 350km matkaa yhden päivän takia. Niin paljon, kuin halusinkin sinne lähteä on tämä ratkaisu tänä vuonna järkevämpi. Kurikassa vietettyihin Jouluihin on sisältynyt niin paljon rakkautta, pitkiä perinteitä ja ihania muistoja. Tuntuu vähän hassulta viettää Joulua täällä, kun on tähän mennessä viettänyt kaikki joulunsa suurin piirtein samalla tavalla. Vaikka en mikään ääretön joulu ihminen olekaan niin Joulu on minulle tärkeä juhla. Silloin rauhoitutaan, laiskistuaan, rentoudutaan, syödään hyvin, jännitetään lahjoja ja ollaan perheen kanssa.

Tänä vuonna vietän joulun Mr. Brearin vanhempien luona ja odotan oikeastaan Joulua innolla. Tottakai pieni osa sydämestäni särkyi, kun piti kertoa mummalle, etten pääse Jouluksi Kurikkaan. Mumma tietysti ymmärsi tilanteen täysin ja onneksi muu perheeni menee Kurikkaan viettämään Joulua hänen kanssaan. Silti on samalla jännittävää mennä jouluksi muualle ja näkemään miten sitä Joulua vietetään toisessa perheessä. Mr. Brearin äiti on loistava kokki ja joulupöytä on varmasti herkullinen. Nyt täytyy varmaan laajentaa omaa jouluruokavaliota ja ihan kohteliaisuudesta maistella erilaisia jouluruokia.

Ensikertaa oikeasti mietin Joulun laittamista kotiin. Isän ostaman vanhan pienen tekokuusen hakemista äidiltä omaan kotiimme. Olen myös haaveillut paperitähdestä olohuoneemme ikkunassa. Ja sellaisen lumisadepallo olisi ihana pöydälle koristeeksi.
Ensimmäiset glögitkin on joutu ja piparkakut maisteltu. Oikeasti mitä ihmettä minulle on tapahtunut.

No itse kuviin, Joulua on päässyt tallentumaan puhelimeenkin salaa.
Ensimmäisessä kuvassa tietysti joulukadun avaus Aleksanterinkadulla. Ihmisiä oli yllätys yllätys paljon liikkeellä ja itse satuin paikalle sattumalta ja nappasin kuvan.
Maailman söpöin koriste. Minusta tämä pingviini oli niin sympaattinen Bulevardilla liikkeen edessä.
Lisää kuvia Bulevardilta iki ihana Ekberg oli taas taikonut ikkunaan hienon piparkakkutalokaupungin. Ja lopuksi joulukalenteri, jonka hankin Mr. Brearille. Älkää kysykö, mitä Marsu tekee kuvassa. Mr. Brear siirtelee sitä kodissamme uusiin paikkoihin ja jos laitan sen piiloon niin ei mene kauvaa, kun taas marsu pilkistää jostakin kolosta.

Löytyykö sieltä joulufiilistelijöitä vai alkaako joulu tulla jo korvista ulos? :D
 -S

VIIME VIIKON PARHAAT HETKET

28.11.2016

Viime viikolla tapahtui vaikka mitä. Ja oikeastaan oli tosi ihana viikko, vaikka sainkin kuulla huonoja uutisia, etten tullut valituksia kouluun mihin olin hakenut. Halusin tulla jakamaan kaikki viime viikon ihanat hetken teidän kanssa. Ehkä tästäkin viikosta tulee ihan yhtä mahtava. Ainakin nyt tätä kirjoittaessani näen auringon paistavan ulkona pilvien välistä. Aika lupaava alku siis. Viime viikko oli kuitenkin pimeääkin pimeämpi, vaikka se olikin ihan mahtava!
Tässä tulevat viime viikon parhaat hetkeni. :)


Random kahvittelua ja pyörimistä Stadissa parhaan kaverin kanssa.
Huvitti, kun molemmat ollaan oikeita kalenteri hirmuja ja, kun sovittiin yhteisistä viikonloppu suunnitelmista niin kummatkin leväyttivät kalenterit auki pöydille. Vitsi, kuinka olikaan ihana vain pyöriä Punavuoren liikkeissä ilman sen suurempaa päämäärää tai kiirettä ja vain eksyä lounaalle ihan uuteen paikkaan. Ja loistopaikkaan eksyimmekin. Löysimme aivan ihanan kahvilan, jossa hintalaatusuhde oli enemmänkin kuin kohdillaan. Lounas oli maultaan erinomainen ja suuri.
Teen tästä kahvilahelmestä oman postauksen myöhemmin. Nyt on sen verran ihanasta paikasta kyse, että pakko hehkuttaa tätä.

Viikon rakkauden täyteisin hetki oli kummipoikani näkeminen.
En tosiaankaan ole vauva ihminen. Enemmän katson kaupungilla ihmisten koiria, kuin vauvoja. Mutta hän, hän on täydellinen. Hän on minun ensimmäinen kummilapseni ja en malta odottaa seurata hänen kasvuaan ja olla osa hänen elämäänsä.
Ja kerrankin saa tilaisuuden ostella lasten vaatteita, jotka ovat välillä paljon hienompia kuin aikuisten. Esimerkiksi miksei aikuisille myydä farkkuja, jossa on kissan päät polvien kohdalla? Jossain vaatekaupassa tälläiset bongasinkin ihan aikuisille, mutta ne myytiin heti loppuun. Nyyh.

80-luvun hittejä, kyllä oh yes. Kummipoikani isä rakastaa romanimusiikkia ja 70- ja 80 luvun hittejä. Niitähän sitten kuunneltiin. Nämä musiikkivideot ovat kyllä ihan parhaita ja vitsi me naurettiin näille. Tapasin kummipoikani isän ensimäistä kertaa ja hän on syntyperältään turkkilainen. Hän mursi kyllä kaikki ennakkoluulot, joita minullakin on ollut turkkilaisia miehiä kohtaan! Hän oli niin hauska, avoin, ystävällinen, lämmin ja mikä parasta hän tekee ystäväni niin onnelliseksi. En ole ikinä nähnyt häntä yhtä onnellisena.


Suorastaan leijuin tapamaan toista parasta ystävääni dinnerille.
Viikon ihana hetki sekin, josta valitettavasti minulla ei ole kuvia. Syy selittyy sillä, että kummipoikani isä kokkasi meille ruokaa sillä aikaa, kun me vaihdoimme kuulumisia äidin kanssa kuulumisia. Ja hyvää ja terveellistä ruokaa kokkasikin. Niin hyvää, että päivälliseni vaihtui vihreään teehen ja hunajaan. :D

Viikonlopun hyviä hetkiä oli myös tyttöjen ilta, joka oli niin raikalas, ettei illan kuva antia voi vaan julkaista. Aloittelimme iltaa meillä ja jatkoimme siitä Stadiin baariin, jossa toinen hyvä ystäväni oli kaveriporukalla iltaa viettämässä. Ja huikea ilta meillä olikin, joka päättyi pehmeään aamuun meillä paahtoleivän, vanukkaiden ja sinkkuelämää leffan siivittämänä suoraan sängystä käsin.



Lauantain päivän paras, kotipizzasta dagen efter ruokaa ja sängyssä syöminen sai jatkua. Itse en ole suuri pizzan ystävä ja sain ceasar salaatin. Tämä on kyllä hupsuin ceasar salaatti minkä olen syönyt, koska juusto on selvää pizzajuustoraastetta. No dagen efter ruokana tämä kelpasi paremmin, kuin hyvin. Vietimme Mr. Brearin kanssa koko päivän sohvalla leffoja katsellen ja perjantaista toipuen.
Meilläkin välillä työt menevät todella päällekkäin niin tällainen kokopäiväinen laiskottelu toisen kanssa on luksusta.

Tosi miehetkin lämpenee kunnon mansikkakermakakulle!
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä vietimme Mr. Brearin synttäreitä vielä sunnuntainakin. Kävimme hänen äidillään syömässä ja kakkukahveilla. Oli tosi hyvää kakkua ja en edes muista milloin viimeksi olisin syönyt täytekakkua. Varmaan omissa ylioppilasjuhlissani.
Tykkään tästä tilannekuvasta niin paljon. Kaunis ja jokseenkin naisellinen kermakakku, jonka takana pääkallotatuoinnit vaan vilisevät. :D

Tällaisia hetkiä ja nyt kohti uutta viikkoa. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)  -S

KEVYT JA MAUKAS KASVISKEITTO

Tässä se nyt on nimittäin elämäni rumin ja maukkain ravintolassa nauttimani kasviskeitto. Minä olen syönyt keittoja paaaaljon. Tämän kasviskeiton nautin Milanossa ja tarjoilija suositteli sitä itse, kun sain keiton eteeni ajattelin mielessäni, että nyt tarjoilija halusi näpäyttää tyhmää turistia. Ennakkoluulot olivat korkealla ja katsoin kateellisena Mr. Brearin vasikka annosta, mutta oi joi kuinka väärässä olinkaan!
Tämä kasviskeitto oli aivan mielettömän hyvää ja, kun sitä lusikoin niin raaka-aineet olivat kaikki ihan tuttuja. Kaikki maku oli jotenkin taijottu keiton liemeen. Kyseessä oli siis ihan tavallisista raaka-aineista valmistettu kasviskeitto, jota oli vain maustettu taidokkaasti.
Innostuin kokeilemaan keittoa kotona, koska niinkuin eilen kerroin niin täällä ollaan oltu dieetillä jo muutaman viikon ajan. Ajattelin, että tässä olisi loistava maukas, terveellinen ja kevyt kasviskeitto.

Keiton kanssa tarjoiltiin valkosipuli krutonkeja ja ne kyllä toivat lisää makua ja kivaa rapeutta pehmeään kasviskeittoon. Krutongithan eivät ole siitä terveellisimmästä päästä ja olenkin jättänyt ne pois ja nauttinut keiton pannulla paahdettujen ruisleipäpalojen kanssa.
Ruisleipäpalat pyörittelin pannulla tilkassa oliviiöljyä, chiliä ja valkosipulia.

Ulkonäkö voi pettää
Omasta keitostani ei tullut näin tummaa ja siitä tuli paljon kauniimman näköistä. Maku on tosiaan tuossa noita akan keiton näköisessa liemessä niin uskon mitä rumempaa keittoa saat aikaiseksi sitä parempaa siitä tulee. Tämä resepti on siitä helppo, että keiton sekaan voi heittää oikeastaan mitä juureksia tai kasviksia jääkaapista löytyy. Lisäksi tälläiset kasviskeitot on edullisia valmistaa, vaikka aineslista on pitkähkö eivät juurekset ja kasvikset maksa paljoa ja mausteista riittää monta kertaa.

KEITTOON TARVITSET:

punasipulia
sipuli
3 perunaa 
2 porkkanaa
pinaattia (pakaste)
herneitä (pakaste)
suolakurkkua (esim felix)
valkoisia papuja
paprika
tomaattia
lehtipersiljaa
lipstikkaa
2kpl kasvisliemikuutioita
mustapippuria
maustepippuria
laakerinlehtiä
kuivattua basilikaa
suolaa



KEITON VALMISTUS:

Kuori perunat ja leikkaa kuutioiksi ja laita kattilaan. Kuoritut porkkanat ohuiksi viipaleiksi perunoiden joukkoon. Lisää kasvisliemikuutio, 4kpl laakerinlehtiä ja kuivat mausteet. Lisää valkoiset pavut, pinaatti, herneet ja suolakurkun palat. Kaada suolakurkkupurkin maustelientä keiton sekaan. Pilko tomaatti ja puolikas paprika pieniksi kuutioiksi ja lisää joukkoon. Anna keittyä puolisen tuntia ja lisää reilusti tuoreita yrttejä joukkoon. Maistele aina välillä miltä keitoksesi maistuu ja annan keittyä matalalla lämmöllä vielä 10 minuttia. Nauti keitto valkosipulikrutonkien tai mainitsemieni pannulla paahdettujen ruisleipäpalojen kanssa. 


PARHAAT LAIHDUTUSVINKIT

27.11.2016

Aamupala nro1 eli tuorepuuro jatkaa voittokulkuaan. Helpon ja hyvän reseptin löydät tästä postauksessa.

Kerroin haluavani pudottaa hieman painoa jouluksi. Sain kommentin liittyen laihdutukseen ja omaan ruokavaliooni. Ja ajattelin siihen liittyen koota postauksen.
Syön perusterveellistä kotiruokaa ja aamuni alkaa yleensä puuron voimin. En välttele mitään ruoka ainetta, hiilareita tai maitotuotteita. Harvemmin kaupasta tulee vaaleaa leipää ostettua, mutta jos sitä mieleni tekee niin sitten sitä ostan. Suosin täysjyvätuotteita, kasviksia, hedelmiä, lihaa ja kalaa. Eli oikeasti ihan tavallista kotiruokaa. Lähinnä ajattelin jättää nyt herkut vähemmälle ja palata takaisin normaaliin salirytmiini.

Painan tällähetkellä 54kg ja pituutta on sellaiset noin 160cm. Tosiaan muutama kevennysviikko on jo takana, jonka aikana painoa on pudonnut noin 3kg. Tämä kolme kiloa koostuu varmasti lähinnä nesteistä, mutta olo on kevyempi ja kyllä tuolla vaa´an lukemalla on ainakin itselle suuri psykologinen vaikutus.
Minun on helppo puhua painostani ja painoni ei ole mikään salaisuus. Ymmärrän kuitenkin, että monet eivät halua omaan painoaan paljastaa ja minusta toisen painon utelu on aika tökeröä.
Olen asettanut itselleni tavoitepainoksi 50-51kg. Eli 3-4 kiloa olisi vielä tavoitteena sulattaa tästä varresta pois. Painoni on vaihdellut 51kg-58kg välillä ja nyt olisi tarkoitus päästä ärsyttävästä jojoilusta eroon. Onneksi kuitenkin yleensä se paino sahannut siellä 54-56kg välillä. Korkeimmillaan olen painanut 61kg lukioaikoina, kiitos tanssin lopettamisen ja alkoholin löytämisen myötä. En ole onneksi silloinkaan kokenut olevani lihava, vaikka vanhoista kuvista näen kyllä paljon pyöreämmän tytön. Lukiossa en edes muista kokeneeni mitään ulkonäköpaineita, sillä jos nyt aamulla puntari näyttäisi yhtäkkiä edes 59kg niin varmasti salille lähdettäisiin välittömästi oven karmit kaulassa.

Lähinnä tavoitteena olisi kiinteytyä, lopettaa jojoilu painon kanssa ja päästä omaan tavoitepainoon. En tiedä miksi se on juuri jossain siinä 50- 51kg välillä. Se vaan tuntuu minulle hyvältä lukemalta. Pidän omista muodoistani ja en halua langan laihaksi. Oma ihanne kroppani on treenattu ja muodokas vartalo. En tavoittele mitään huikeaa kireystasoa ja haluan säilyttää kavereiden kutsuman ghettobootyni.

Lupaan poistaa kuluneen punaisen kynsilakan viimeistään maanantaina pois! :D

Minulle stressi kerryttää kiloja. Jos stressaan niin unohdan syödä, nälkä katoaa ja sitten illalla syödään senkin edestä. Tämä on huono ja petollinen tapa, josta olen yrittänyt päästä irti jo pidemmän aikaa. Tämä on vaatinut itseltä kyllä kovaa tahtoa, mutta muutamalla keinolla olen päässyt siitä pikku hiljaa eroon.
Esimerkiksi teen suuren erän ruokaa ja purkitan siitä valmiiksi töihin monelle päivälle eväät ja otan hedelmiä välipalaksi. Kun ruoka on valmiina purkeissa se on helppo ottaa töihin. Syötyäni aamulla ja päivällä niin ei myöskään illalla sitten nälkä yllätä. Olen tavallaan sopinut itseni kanssa, etten syö mitään suurta enää kahdeksan jälkeen. Kevyen iltapalan esimerkiksi hedelmän.
Monesti olen töistä kotona vasta seitsemän aikaan ja syöminen venyy myöhälle niin sitten jätän iltapalan syömättä. Tämän teen en kaloreiden takia, vaan ihan sentakia, että sitten aamulla minulla on taas nälkä ja aamupala maistuu. Jos aamulla ei ole nälkä niin koitan syödä edes jotain, jotain mielekästä ja herkullista. Rakastan smoothieta ja minulla löytää aina jääkaapista mansikkaa, banaania, maitorahkaa ja appelsiinimehua. Silloin, kun aamulla ei ole nälkä ja puuro ei maistu niin hurautan nopeasti smoothien, minkä saan helposti alas.

Nyt elämässäni moni stressaava asia on selkiytynyt ja tuntui sopivalta ajankohdalta aloittaa painon pudottaminen. En aio ottaa siitä mitään stressiä ja edetä kehoni omaa vauhtia kohti kevyempää minua. Tottakai tulokset kannustavat minua eteenpäin, mutta olen jo nyt varsin tyytyväinen nykytilanteeseen. Olen ottanut ennen ja jälkeen kuvia, mutta olen niissä täysin alasti, aamupörröisenä, suu auki, ilman meikkiä ja suihkuun menossa, joten niitä tuskin tulen julkaisemaan. Vaikka ne varmasti jopa kriittisen paikkojen sensuroimana olisivatkin suurta viihdettä. :D

Miellän aina saliselffieiden ottamisen noloksi, mutta jos sali on tyhjä niin käytän tilaisuuden nopeasti hyväksi.
Jonkun pitäisi alkaa tallentaa vielä nolompia ilmeitäni, kun joku muu saapuu paikalle ja leikin, ettei näin tapahtunut. :D

Olen jättänyt herkut vähemmälle, lisännyt liikuntaa ja alkanut seuraamaan kaloreita. Alkoholin käyttöä olen rajoittanut, mutta täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa.., että kirjoitan tätä postausta lauantai iltana ja tämä päivä on mennyt kyllä niin krapulan kourissa ku vaan olla ja voi. Juhlimme Mr. Brearin synttäreitä perjantaina. -Ja toinen rehellisyyden nimissä tehny tunnustus tähän väliin, joo kyllä hänellä oli synttärit, joita hän juhli äijä porukalla. Minä ja paras ystäväni aka vaimoni vietimme hyvin kostean tyttöjen illan, joka päättyi siihen, että myös heräsin vaimoni vierestä ja Mr. Brear sai nukkua yön sohvalla. Puolustan kyllä nyt ratkaisuamme, sillä että ystäväni puhelin meni rikki (aiemmin päivällä) ja hänen olisi ollut hyvin vaikea päästä kotiin ilman reittiopasta.
Tämän päivän ruokavalio on mm. koostunut paahtoleivästä ja jacky makupalasta, jotka nautimme ystäväni kanssa sängystä käsin Sinkkuelämä leffaa katsoen. Olipahan hauska ilta ja oli kiva olla pitkästä aikaa ulkona!

Tänään sunnuntaina jatkoin postauksen kirjoittamista ja aamulenkilläkin on tullut jo käytyä ja puuroa kauhittu lautaselta. Nyt on kiva palata arkeen (minulla on tänään työpäivä) ja rutiineihin. Yksi ratkeamus tänään on kyllä edessä, sillä myöhemmin menemme Mr. Brearin äidin luokse juhlimaan synttäreitä ja mansikkakermakakkua on varmasti tarjolla.

Tässä kuitenkin omat parhaat vinkit laihduttamiseen !

- Laske kaloreita. Se on erittäin helppoa esim Lifesum apin avulla. Lifesumin ilmaisversiota olen itse käyttänyt ja ainakin minua tämä appi on motivoinut minua tosi hyvin. Voit asettaa sinne omat tietosi paino, pituus, ikä, tavoitteesi yms. ja appi laskee suoraan kuinka monta kaloria voit syödä päivän aikana laihtuaksesi ja voit itse valita, mikä on sinulle oikea tahti pudottaa painoa.

- Laihtuminen on pääasiassa matematiikkaa ja yksi kilo rasvaa on noin 7000 kcl. Voit laskea netistä erilaisten kalorilaskureiden avulla päivittäisen kalorin kulutuksesi. Esimerkiksi tästä. Osaat suurinpiirtein ajatella kuinka paljon sinun tulee liikkua ja vähentää päivittäistä kalorinkulutustasi jp pelkästään yhden kilon laihduttamiseen.

- Itse syön dieetillä noin 1200 kaloria päivässä. Älä syö liian vähän! Keho voi mennä säästöliekille ja, silloin kaikki mitä syöt tarttuu sinuun kuin purkka kenkään. Aineenvaihdunnan ja terveyden kanssa ei tulisi pelleillä. Ja kyllä itsekin on tullut pelleiltyä ja oltu ihme 248 dieeteillä.

Tältä näyttää kyseinen Lifesum appi

Merkkaan kaikki päivän syömiset ja liikkumiset tänne.


- Säännöllinen liikunta. Taas on salin juoksumatto ja crosstrainer alkanut kulumaan ja painojakin on tullut nosteltua.

- Karsi herkut pois, mutta älä kiellä herkkuja itseltäsi kokonaan. Näin niistä tulee suurempi kiusaus. Olen muutamana päivänä palkinnut itseni kahdella keksillä teen kanssa. Toki on parempi jos pystyt välttelemään niitä kokonaan, mutta itse en ole valmis totaalikieltäytyjäksi.

- Koita välttää syömistä illalla. Itse yritän olla syömättä, mitään raskaampaa seitsemän jälkeen, mutta kun työpäivä venyy myöhäiseksi niin sitten on tottakai syötävä kunnolla kotona kelloa katsomatta.

- Nuku riittävästi. Kunnon hyvät yöunet auttavat jaksamaan ja lisäävät puhtia salille.

- Ole kärsivällinen ja pitkäjänteinen. Et ole yhdessä yössä lihonut ylimääräisiä kiloja ja yhdessä yössä ne eivät myöskään lähde pois. Jos sorrut viinilasilliseen, viinipullolliseen tai jäätelöön niin ei silloin tarvitse heittää koko tekemääsi työtä hukkaan, vaan jatka vaan siitä eteenpäin.

- Ole armollinen, jos syöt 80% terveellisesti ja monipuolisesti voit välillä palkita itsesi jollain herkulla. Itse ajattelen näin, että mieluummin etenen rauhassa kohti tavoitteitani, kuin hirveällä kiireellä ja vauhdilla, joka saattaa purkautua sitten siihen, että ostan koko kaupan tyhjäksi kerta heitolla.

- Juo paljon vettä. Näin pidät aineenvaihduntasi vilkkaana. Aamulla aloitan päiväni juomalla suuren vesilasillisen vettä. Minulla on aina vesipullo töissä, jota täyttelen pitkin päivää. Kotona yöpöydällä on vesipullo mistä hörpin kotona ollessani vettä.

- Älä tee dieetistä tylsää. Ei se tarkoita pelkkää paljasta kanaa ja parsakaalia. Syö monipuolisesti, jotta et tylsisty syömisiisi. Käytä sinulle tuntemattomia mausteita, osta tuoreita yrttejä ja, vaikka niitä yli kalliita tuoreita mustikoita kaupasta. Mieluummin syöt mustikoita rasian, kuin suklaapatukan.

- Älä juo kaloreita. Itse en nyt juo muutenkaan kahvia ja tavallisessa kahvissa ei käsittääkseni päätä huimaavia summia kaloreita olekaan. Tarkoitan nyt lähinnä kaiken maailman maku lattejen välttämistä, koska niissä saattaakin piileä oikea kaloripommi. Luin jostain, että olisiko nyt ollut jossain Starbucksin latessa olisi ollut reilut 500 kaloria. HUHHUH. Kahvit eivät missään muodossa kuulu omalle wanted listalle, mutta mehut ja limut sitäkin enemmän. Nyt olen yrittänyt jättää ne ihan minimiin. Lukuunottamatta appelsiinimehua, mitä kuluu pieni loraus smoothien teossa.

Hyvältä näyttää, mutta mehun olisi voinut jättää pois.


- Painoa voi pudottaa ilman saliakin ja kotonakin voi treenata. Jos salille lähtö ennen töitä tuntuu kamalalta idealta niin tee kotona pieni kotitreeni jumppamaton ja lempi musiikkisi kanssa tai käy lyhellä 30min aamulenkillä.

- Älä anna muiden lannistaa sinua! Olen huomannut, että monesti jos kertoo olevansa dieetillä niin siihen saatetaan suhtautua hyvinkin vähättelevästi "et sä yhteen munkkiin kuole", "alkoiko taas parempi elämä". Anna ihmisten puhua! Tällainen johtuu yleensä siitä, että poetaan huonoa omatuntoa, kun ei ole itse jaksettu tehdä muutosta. Pidä kiinni omista päätöksistäsi! :)

Tb kuva kesältä, juuri salille lähdössä.


Lisäksi olen aikaisemmin kirjoittanut erilaisista hyvinvointikirjoista, joista itse olen saanut paljon inspiraatiota ja motivaatiota niin treeniin kuin ruokavalioon. Postaukset löytyvät tästä ja tästä.
Tälläisillä jutuilla tänään ja osuvasti postaus ajoittuu nyt sunnuntaille niin maanantaina voi aloittaa sen paremman elämän. Voin muuten kertoa, että sen voi aloittaa jo sunnuntainakin.
Jos teille heräsi kysymyksiä niin laittakaa kommenttiboksiin rohkeasti viestiä.

Mitkä on sun parhaat vinkit laihduttamiseen? Ihanaa sunnuntaita kaikille!
- S <3

I`M A CAT

25.11.2016


Eilen jos olisin kirjoittanut tätä postausta... noo ensiksi olisi varmaan tietokone lentänyt seinään. Tai jos en olisi hetkellisestä pettymyksestä heittänyt konetta seinään ja olisin alkanut kirjoittaa olisi varmaankin näppäimistö saanut pienen kosteusvaurion kyynelistä.
Jep pääsykoetulokset tulivat ja en päässyt sisään. Sisäänpääsy jäi kiinni kahdesta pisteestä.
Eilen, kun luin pääsykoetulos sähköpostia olivat fiilikset kyllä matalalla ja loppu ilta menikin Mr. Brearin kainalossa pettymystä niellen. Ensin selasin hullun lailla itkuisena netistä tietoa koulutuksista ja pisterajoista ja sitten Mr. Brear otti koneen pois ja otti minut sohvalle syliin. <3
Kyllä olen pettynyt, sillä halusin kovasti kouluun. Enkä taatusti ollut ainoa niin halusi moni muukin.

Minä olen pettynyt, koska nyt ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että tiedän mitä haluan tehdä ja haluan mennä kouluun. Minulla on ikävä opiskelua. Ja tärkeintä olen oikeasti valmis kouluun!
Jos olisin mennyt kouluun suoraan lukion jälkeen olisi koulun käyntikin ollut erilaista. Olisin silloin mennyt kouluun, "koska on järkevä mennä kouluun", "mitä muutakaan olisin tehnyt", "opiskelu on aina hyvä asia", "kaikki muutkin menee kouluun" ja "saan lisäaikaa miettiä mitä haluan isona".
Syitä nämäkin, mutta itselleni nämä syyt olisivat olleet vääriä. Tarkoitan nyt omalla kohdallani vääriä sentakia, että opiskelu olisi voinut olla itselleni vain koulun suorittamista ja sen läpäisemistä. En olisi välttämättä jaksanut paneutua kouluun lukion jälkeen. Olisin varmasti valmistunut ajoissa, mutta ehkä kokeita enemmän keskittynyt opiskelijabileisiin ja opiskelija elämän rientoihin.


Nyt kun on työelämässä vierähtänyt muutama vuosi osaan arvostaa koulua ihan erilailla. Ja puhun nyt täysin itsestäni.
Olen varma, että esimerkiksi kun pikku siskoni valmistuu lukiosta on hänellä kirkkaat suunnitelmat minne kouluun hän hakee seuraavaksi. Ja varmasti monella muullakin nuorella on ja, vaikka ei olisikaan niin kouluhan voi avata uusia kiinnostuksen kohteita ja selkiyttää mitä haluaa. Koulu on minusta aina hyväksi. Silti nykyajassa pidän sitä erityisen hyvänä asiana, että uraa ja menestystä voi luoda ilmankin koulua. Tästä hyvänä esimerkkinä bloggarit, vbloggarit, tubettajat yms. Sosiaalinen media on valtaa tänä päivänä ja omilla käsityötaidoillakin esimerkiksi tatuoijana voi päästä pitkälle, jos vain osaa hyödyntää näitä sosiaalisen median kanavia. Tatuoija esimerkki tuli ensimmäiseksi mieleeni, koska apua olen miettinyt oman tatuoinnin ottamista. Kirjoitan tästä lisää myöhemmin, koska tämä on vielä ihan uusi juttu minullekin...

Mutta itse asiaan takaisin, minä oikeasti haluan ehdottomasti kouluun! Ja nyt ei auta, kun petrata niitä  omia heikkouksia ja hakea keväällä uudestaan. Ajatella, että ei helvetti mä pääsen silloin sisään.
Eilinen oli pieni tappio itselleni, sillä olin odottanut kouluun pääsyä ja opiskelun alkua niin paljon. Tämä tappio täytyy nyt vain niellä ja mennä eteenpäin. Tehdä lujasti töitä ja hakea uudelleen. Kyllä mä vielä sinne kouluun pääsen.
Minulla on kaikki asiat nytkin hyvin ja nyt voin vain odottaa kirjan uuden kappaleen aukeamista. Odotan sitä innolla, olen valmis siihen ja, kun se päivä tulee aion ottaa siitä kaiken ilon irti.



Kerran eräs mies menneisyydestä sanoi minulle: "Siiri sä ole kissa." Katsoin häntä pitkään ja mietin jaahas, mikä kommentti tämä nyt on ja hän jatkoi: "Sä oot kissa, sä tiput aina jaloilles".
Tämä on ehdottomasti yksi kauneimmista asioista, mitä minulle on koskaan sanottu.
Suhde tämän miehen kanssa ei kestänyt muutamaa kuukautta pidempään, mutta näistä sanoista ja omista oivalluksista näihin sanoihin liittyen olen hänelle ikuisesti kiitollinen.
Ja niinhän se onkin. Minä olen kissa.
Olen monta kertaa kiivennyt korkeaan puuhun ja tipahtanut. Ja, vaikka kuinka monta kertaa!
Mutta minä olen tipahtanut jaloilleni joka kerta ja niin tipahdin nytkin. Tästä mennään eteenpäin.

Lopuksi haluan onnitella kaikkia, jotka pääsivät hakemaansa kouluun! :)

Ja erityisesti haluan onnitella ja nostaa hattua (kanilakkia) hyvälle ystävälleni (vanhalle sudelle), joka myös sai haluamansa opiskelupaikan. Jos luet tätä niin olen super ylpeä sinusta ja niin onnellinen sinun puolesta. Tämä ehdottomasti luo myös minuun lisää uskoa, että kyllä minäkin sinne kouluun pääsen! :)




VIIME PÄIVINÄ

24.11.2016

Syönyt mitä ihanimpia aamu- ja iltapaloja. Smoothieta ja tuorepuuroa on kulunut enemmän, kuin varmaan laissa sallitaan. Olen ostanut tuoreita marjoja niiden päälle, vaikka makeissa marjoissa onkin varsin suolaiset hinnat näin talvisin.

Tehnyt paluun salille ja innostunut treenaamaan myös kotona. Ihanaa vähän keventää oloa ja kroppaa. Mitään sen suurempia tavoitteita ole, kuin muutama kilo pois.

Hamunnut kaupasta pehmeitä neuleita ja perus trikoopaitoja. Beigen sävyt ovat siintäneet silmissäni.

Löytänyt nahan uudestaan. Fiilistellyt uutta nahkahametta ja ikävöinyt vanhoja nahkahousuja, jotka kaipaavat ompelijaa.

Nauttinut töissä olosta. Vaikka loma teki hyvää niin on ollut kiva palata arkeen.

Nauttinut kotona olosta ja pikku hiljaa miettinyt joulun merkkien laittamista myös kotiin. Ei paljoa, vain vähän.. Isin ostama vanha pieni tekokuusi ja paperinen joulutähti ikkunaan.

Aloittanut uuden kirjan lukemisen. Viime kerrasta oikean kirjan parissa oli kulunut aivan liian pitkä aika. Aloin lukemaan Nälkäpeli kirjasarjan ensimmäistä osaa. Nälkäpeli elokuvat ovat minusta olleet ihan ok. Nälkäpeli kirja kyllä vie voiton elokuvasta.

Tehnyt herkullisia keittoja. Tuoreet yrtit piristävät keittoa, kuin keittoa. Klassinen lohikeittokin sai uusia ulottuvuuksia tuoreen persiljan ja lipstikan avulla.

Jännittänyt kouluun pääsyä. Onneksi huomenna tämä piina loppuu.

Odottanut itsenäisyyspäivää. Itsenäisyyspäivään liittyy perheessämme pitkät perinteet. Silloin koko perhe kokoontuu leipomaan piparkakkuja ja kokoamaan piparitaloa. Linnanjuhlia katsotaan yhdessä ja tottakai pukuja arvostellaan. Itsenäisyyspäivä on kuin joulusta maistiainen.

Nähnyt ystäviä ja odottanut erään pienen herran näkemistä. Hän on minun pieni 5 viikkoinen kummipoika ja on suuri kunnia olla yksi hänen kummitädeistään. <3




MUMMON MÖKIN KUVIA

23.11.2016

Kasa kuvia kurikasta. Minulle välittyy näistä kuvista niin kotoinen ja turvallinen olo. Jokaisen kuvan asia on ollut liki saman näköinen aina. Oikeita oman mummolan tunnusmerkkejä siis!
Kuvassa nro.1 tyylikkäästi meitsi pienenä. Kyllä synnyin kaljuna ja hiukset kasvoi päähän, kun olin  2-vuotias. No tässä ilman hiushaituvaakaan näytän silti hyvin tyytyväiseltä.

Mumman Pelargoniat kukkivat vielä marraskuussakin sisällä. Ei ole tainnut kasvienhoito taidot periytyä tänne suuntaan...
Päivä ennen kun lumi ehti laskeutua. Itse tehty betonista valettu Raparperin lehti.
Rakastan ulkorakennusten vanhoja avaimia. Tämä avain on luonnossa 10cm pitkä
Pidän eriyisesti koivun pinnasta ja haluaisin ehdottomasti kehitellä koivuhaloista jonkun sisustuselementin kotiin.
Mumman kummalliset ruman kauniit kukat. Oli lajike mikä hyvänsä tuolla taloudessa se säilyy. 
Kolmen sukupolven tarraliimailut puuhellan kaakeleihin.
Äiti on liimannut joskus punatulkut ja yllätys yllätys oli minun ja siskonikin pakko saada liimata omat tarrat kaakeileihin. 
Jos pitäisi valita maailman kummallisin sisustuselementti olisi ehdottomasti ryijyt. Kuka oikeasti haluaa maton seinälle? 
Kaappikello on mumman isän ja äidin häälahja. Kello lyö joka tunti yhtä monta kertaa, kun on kellokin.
Vanha peilipöytä. Tässä pienenä kampasin hiuksia ja leikin prinsessaa.
Oma sukuvaakunamme. Minulle itseasiassa selvisi vasta viime reissulla mikä tämä viiri olikaan.
Se on ollut kirjahyllyn päällä aina, mutta en ollu ikinä oikeastaan ajatellut mikä se on, kunnes nyt kysyin mummalta.
Isäni ostama taulu mummalle.  Joskus kun tämä jää minulle ajattelin kehystää taulun modernimmin ja laittaa omaan kotiin.
Isäni teettämä muotokuva minusta. En voi suhtautua tähän kuin huumorilla.
Kiva, että joku ikuisti lapsuuden traumat super lyhyen polkkatukan ja babyfacen tauluksi, josta ne aina muistuttavat.. :D
Posliinilautasia
Sain mummalta idean, että ostan erilaisia lautasia ja laitan ne seinälle. En ole niin taulu ihmisiä ja meillä taitaa olla yksi pieni taulu seinällä, joka sekin on Mr. Brearin.
Pidän peileistä enemmän seinillä, kuin tauluista. Peilit avartavat tilaa. Ja erityisesti ikkunan lähelle asetetut peilit peilaavat kivasti ikkunasta näkyvää metsää ja muuttuvat, kuin tauluiksi. Taloni edessä on suuri vaahtera, joka peilasi punaisia lehtiään suoraan kotiimme. Se näytti niin kivalta! Lumi voisi tulla takaisin, että saisin "valkoisen tauluni takaisin sisälle". Alkaa pikku hiljaa tämä harmaataulu ja pimeys kyllästyttää.
Tälläinen muutaman lautasen rykelmä voisi kuitenkin itsellä toimia. Pitää koluta kirpputoreja ja löytää, vaikka muutama cool vanha arabian lautanen ja sekoitella niitä modernimpien lautasten kanssa. Lautasten värimaailmana voisi olla jotain hopeaa, valkoista ja ehkä tumman sinistä tuomaan väriä.
Tälläisiä kuvia ja tunnelmia tänään. Tuli ihan järkyttävän ikävä mumman luo.<3

MAAILMAN PARAS JA HELPOIN TUORE-PUURO

22.11.2016


Mähän oon selväpuuro tyttö! Minä ja puuro ollaan vannottu rakkautta toisillemme jo usean vuoden ajan. Toistaiseksi meidän suhteessa ei ole ollut mitään vikaa. Puuro ei oo pettänyt mua kertakaan. Rehellinen kaurapuuro veteen tehtynyä on auttanut mua selviämään kiireisistä aamuista. Maitoon tehty suklaamannapuuro tai kaurapuuro mansikkahillon kera on hillinnyt suurta sisäistä sokerihiirtäni.
Tuttu ja lohdullinen riisipuuro on ollut arjen piristys ja herkku hetki. Ruispuuro on toiminut ruokana, kun joskus tili on näyttänyt nollaa. Jep minä ja puuro meillä on ollut pitkä ja hyvä suhde. Ei olla kyllästytty, vaikka ollaan päivittäin kohdattukin. Nyt voin ilokseni ilmoittaa, että uusi puuro on saapunut maailmaani. Nimittäin tuore sellainen.

Kaikenlaisia tuorepuuroja on hypetetty jo jonkin aikaa. Chiasiemenistä tehtyjä tuorepuuroja minun on pitänyt testata jo jonkin aikaa, mutta ajatus siemenistä tehdystä puurosta on jotenkin vieraannuttava. (Joko nyt huomaatko kuinka läheinen suhde puuroon minulla on. ) Loman jälkeen kollegani kertoi minulle, että on siirtynyt aamupalassaan täysin tuorepuuroon ja, että hänellä on maailman helpoin ja maukkain ohje sen tekoon. No läheisen suostuttelu ja vakuuttelu riitti ja lähin kokeilemaan tuorepuuroa.


Tein eilen kokeilu erän. Aikaa tähän meni minuutti ja mikä makuelämys olikaan seuraavana aamuna minua odottomassa jääkaapissa. Kyllä tuorepuuro koukutti myös minut.
Resepti on oikesti helppo ja pommin varma ja jokainen voi muokata siitä omaan makunsa sopivan.

 Teen oman maun mukaisesi tuorepuuro:

1 dl kaurahiutaleita - 1 dl nestettä - 1 dl massaa - 1 rkl makua - ja koko setti tekeytymään jääkaappiin yöksi.

Neste = mantelimaito, soijamaito, maito, vesi, piimä

Massa = rahka, luonnonjogurtti, banaani, raejuusto, jogurttirahka

Maku = kaakaojauhe, kaneli, pähkinärouhe, hunaja tai vaniljan makuinen proteiinijauhe

Itse olen tehnyt puuron käyttämällä kaurahiutaleita, mantelimaitoa, maitorahkaa ja teelusikallisella hunajaa. Olen kokeillut tehdä puuroa myös ilman makeutusta ja se oli loistavaa silloinkin.
Tätä on nyt syöty rakkaudella pari aamua ja vatsakin on kiittänyt. <3


MILANON ASU

21.11.2016


Tässä olisi Milanon asukuvat. Olisin voinut kulkea kameran kanssa siellä, vaikka koko päivän. Siellä oli vaikka, mitä ihania paikkoja, jossa olisi voinut kuvata asukuvia. Mr. Brearin kanssa oltiin kuitenkin viettämässä laatuaikaa niin kuvailut jäivät vähemmälle. Mr. Brear ei ole ikinä suoraan myöntänyt vihaavansa asukuvien ottamista.... mutta ehkä se on vähän samoilla tunteilla, kun minulla on hänen pyykkiensä pesu. Ei mieli puuhaa, mutta mitä sitä ei toisen eteensä tekisi.
Nämä kuvat on napattu pikaisesti jonkun sivukuvan varrelta, sillä olimme juuri menossa syömään. Päällä muuten luotto harmaa neuleeni ja lempi mustat housuni. Onneksi olin pakannut mukaani balleriinat, koska siellä niillä tarkeni ihan hyvin.
Haluan jatkossa ehdottomasti lisää asukuvia. Pidän olla kameran takana, mutta nyt syksyllä on ollut hankala järjestää aikaa, jonkun kanssa joka kuvat voi napata ja siihen aikaan, kun on vielä valoa.
Nyt kun työvuorotkin ovat pääasiassa iltaa niin varmasti tulee napsittua kotona kuvia peilin kautta.
Onneksi muuten kotoani löytyy kahdet peilipintaiset liuku ovet ja suuri peili vielä olohuoneesta. Ja eihän ne peilikuvat ole yhtään sama juttu, kun toisen ottamat kuvat, mutta näillä mennään nyt. Yritän käyttää kaikki otolliset asukuva tilaisuudet hyödykseni. ;)
Pitemmittä puheitta Rooman asua. Tuttua ja turvallista ja oikein itseäkin ärsyttää, että tässä on melkein samat vaatteet, kun syksyn asukuvissa. Tämä on kyllä loistava merkki siitä, että hyvälaatuiset ja turvalliset ikisuosikit toimivat aina.









Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]