PÄÄN SOLMUT AVATTU

15.11.2016

Tää tulee nyt puun takaa niin teille kuin minullekin. Piti tulla kirjoittamaan matkasta ja materiaalia olisi vaikka mistä. Tätä postausta kirjoittaa rikkinäinen sydän ja yksinäinen sydän. Nyt kävi ne hetket, mitä oon pelänny jo pitkän aikaa. Rakastamani Mr. Brear ja minä jatketaan eri polkuja. Rakkaudesta tää ei oo kiinni. En oo ikin rakastanut ketään näin paljon ja kestää varmasti aikaa ennen kuin nämä tunteet menee ohi. Mutta mun on nyt mentävä ohi, Mr. Brearin ohi. Kirjoitan tätä postausta ja kyyneleet valuu läppärille.

Miksi?

Mähän olen hehkuttanut kuinka tärkeä ja rakas hän on minulle. Niin hän onkin, ihan mielettömän rakas. mutta me ei vaan toimita. Meillä on temperamentti suhde, oikeastaan yhtä vuoristorataa ollut jo pitkän aikaa. Sellaista vuoristorataa, että välillä tuntuu, että oisin tipahtanut 100 metrin korkeudesta ja monta kertaa. Ainakun olen onnellisimmillani niin tulee jotain ja taas sitä ollaan kärrystä putoamassa. Ei kukaan jaksa sellaista. Tai jaksaa, itsekin jaksoin jo pitkään, mutta en enää. Oon tuntenu olevani niin rikki, ettei enää tunnista itseään peilistä.

Minä? Rikki?

Oon aina tuntenu olevani vahva ja sinnikäs. Sellainen, joka ei paljon muiden mielipiteistä välitä ja keskittyy oman polun tallaamiseen. Esteet on ylitetty kevyesti hyppien ja vaikka, joskus on polussa on ollut mutakuoppia niin korkeitaan kenkä on niihin jäänyt. Ja se ei ole haitannut on sitten menty eteenpäin, vaikka ilman sukkaakin. Nyt tuntuu, että olisin kaulaani myöten mutakuopassa. Niin syvässä kuopassa, että tarvitsen kaikki ystäväni minut sieltä vetämään ylös.  Nyt riitti vuoristorata, haluan vaikka kävellä mudassa, mutta nyt tuntuu helpommalta kävellä yksin.

Haluan taas luottaa. Rakkaus on ihana asia, maailmasta paras tunne. Olen vain väsynyt kipuun rinnassa. Haluan rakastaa ja luottaa. Olen ihan loppu kaikkiin yllätyksiin. Kyllä ihanat yllätykset Milanoon, eivät ole olleet ainoita yllätyksiä. Nyt ne yllätykset ovat maksaneet minulle liian korkean hinnan. Luottamuksen. Olen aina asettanut tietoiset rajat, joita olen päättänyt, että jos joku ne ylittää niin silloin on minun aika lähteä. Liian kauan olen antanut näiden rajojen hämärtyä, vaikka juuri nämä rajat ovat luoneet minulle turvaa. Suhteessa pitää olla onnellinen. Onnellisuus on minulle luottamuksen ympärille rakennettua, kuin talon perustukset. En tiedä teimmekö me yhteiset perustuksemme hataralle pohjalle? Ladoimmeko vain tiiliä päällekkäin ja unohdimme laastin välistä? Ja pitkään talomme kesti myrskyt, mutta ehkä vähän kallistui kaikesta, kuin Pisan torni.
Kaltevuus ei ole tähän asti haitannut, koska talomme on ollut vankasta materiaalista ja olen luullut sen kestävän. Mieluummin otan kaltevan lujan tiilitalon, kuin kauniin ja herkän lasitalon.

Nyt on vain niin paha olla, että on pakko kirjoittaa. En kirjoita syitä tähän postaukseen, vain omista tunteistani. Minulla ei ole lasitaloa ja te lukijat, ette näe mitä minun elämässäni tapahtuu, jos en itse sitä kerro. Nyt haluan kertoa, haluan avata mieltä painavia asioita.

Tämä postaus alkoi sillä, että olin mielessäni varma, että nyt riitti. Olin surullinen ja hetken rikki. Tarvitsin jotain, millä rauhoittua ja saada rinnassa puristavan sydämen rauhoittumaan.

Aluksi haluan sanoa, että me emme ole eronneet. Miksi julkaisen tämän?

No puhtaasta rehellisyydestä itseäni ja ehkä vähän sinua kohtaan, joka olet päätynyt lukemaan blogiani. Tämä ei ole valitusvirsi. Blogi on päiväkirjani ja tältä tänään tuntui. Haluan kirjoittaa rehellisesti, kirjoittaa miltä minusta tuntuu.
Kaikille varmasti tulee suhteessa sellaisia hetkiä, että olo on neuvoton ja mitta täynnä. Tänään se hetki tuli minulle. Päätin kirjoittaa tämän postauksen ja miettiä miltä minusta tuntuu. Rehellisesti voin kertoa, että kun avasin läppärini tämän postauksen nimi oli ERO. Lyhyt ytimekäs ja pelkkää totuutta.
Olin turhautunut ja sydäntä särki. Joskus tuntuu helpommalta lopettaa, kuin jatkaa yhteistä matkaa. Se päivä ei kuitenkaan ole tänään. Se ei olisi helpompi ratkaisu.

Mitä haluan?

No en halua erota. Kyllä meillä on ollut vaikeaa. Onko se niin kamalaa myöntää?
Monet eivät voi sanoa, että suhteessa on vaikeaa. Sitten petetään hetken mielijohteesta ja tuhotaan kaikki minkä eteen on tehty töitä. Minä haluan olla rehellinen itseäni kohtaan. Minusta ei ole heikkoutta ja sanoa, että nyt menee huonosti tai, että tunteet ovat solmussa.
Sehän on varsin inhimillistä. Pitää vain aina itse punnita kuinka solmussa tunteet ovat ja voiko ne yhdessä avata.

Me ollaan alettu rakentamaan kokonaan uutta taloa. Vanha kalteva talo on pistetty pommilla palasiksi. Nyt ollaan kannettu vanhan talon palasia pois yksi kerrallaan ja tuotu uutta tiiltä tilalle. Talomme ei ole valmis, ei vielä sisustus vaiheessakaan. Se on silti meidän talomme. Yhdessä rakennettu tukevalle kivijalalle. En usko, että tästä talosta tulee vinoa. En tiedä, kristallipalloa ei saa sisustus elementiksi. Luottamus on silti suuri.

Välillä, kun päässä kuohuu ja tunteet ovat solmussa. Kannattaa ensin miettiä, ajatella ja yrittää rauhoittua. Niin minä tein tänään.
Minä temperamenttinen ja kovasanainen tyyppi, joka selviää yksinkin. Ennen olisin nostanut jo kytkintä. Nyt päätin kaasun sijaan jarruttaa.
Muuttiko tämä minua, veikö tämä palan minusta? Tunnistanko itseni vielä peilistä?
Tunnistan. Olen edelleen se sama oma itseäni. Kaikki muutos ei ole aina huonoa, joskus on hyvä muuttua. Aina riidoissa on myös kaksi puolta.

Mitä jos huomaan tulevaisuudessa tulevani petetyksi? Sitä varmasti kaikki miettivät, jossain kohtaa elämässä. En halua kokea sitä, mutta haluan ennemmin luottaa toiseen, kuin miettiä koko päivää mitä toinen tekee ja leikkiä salapoliisia. Haluan myös elää omaa elämääni, en salaisen agentin elämää. En halua katua päätöksiäni. Kaikesta oppii, elämä opettaa.

En halua tehdä hätiköityjä päätöksiä. Neuvon aina ajattelemaan asioita kaikilta kannoilta, ei vain omalta kannalta. Miettimään myös omia virheitä.
Mitä jos se ei auta, silti tuntuu pahalta?
Huonoja puolia ja hetkiä kasaantuu enemmän, kuin niitä hyviä. Tunnet olevasi parempi kuin toinen tai liian erilainen. Sitten luultavasti olet ja kannattaakin jatkaa matkaa. Omaa päätä joutuu suhteessa välillä hakkaamaan seinään, mutta jos tuntuu siltä että, seinät sortuvat päälle niin lähde. Karu neuvo, mutta sillä minä olen selvinnyt päälle kaatuvista seinistä ja pitänyt oman pääni ehjänä. Vaikka sydän on joskus särkynyt niin pää ei koskaan.

Fakta kuitenkin on, että taloja voi rakentaa uusia ja rakennus kumppaneita matkan varrella tulee varmasti lisää. Itseä on vaikeampi alkaa rakentamaan uudestaan. Loppupeleissä se oma hyvinvointi on tärkeintä.

Alunperin kirjoitin tämän vain itselleni ja ajattelin vain kirjoittaa, selvittää tunteitani ja haudata ne blogipostausluonnoksiin. Julkaisinpa nyt kuitenkin. Miksi, en ole itsekään varma. Ehkä tämä on hyvä muistutus itselleni, siitä että haluan kirjoittaa aidoista asioista ja, siitä mitä minulle tapahtuu. Elämässäni tapahtuu paljon hienoja asioita, ihania juttuja, mutta aina se ei ole ruusuilla tanssimista. Eikä se ole varmasti sitä kenelläkään. Elämä on kiemurainen matka, jossa välillä talsitaan mudassa kaulaa myöten ja etsitään itseä kaiken keskeltä. Aina ei ole helppoa, vaikka se kuinka ulkopuolisen silmin siltä näyttäisi.
Jokainen avaa päänsä solmut eritavalla. Minä kirjoitan niin ilosta, kuin surusta. Se on tehnyt minulle hyvää ja se toimii minulla.

Minä en enää itke tätä kirjoittaessani. Sydän ei enää ole kurkussa. Minä en ole edes päässäni eroamassa. En ole eroamassa missään muodossa. Tämä oli hyvä testi itselleni, mitä minä haluan.
Nyt olen käsitellyt omat tunteeni ja pelkoni ja tuonut ne esiin. Olo on helpottunut ja vapautunut. Tyyni ja rauhallinen. Onnellinen. Rakastunut ja vahva. Pää on selvä ja solmut avattu.
Sydän ei ole rikki ja yksinäinenkään. Enkä usko, että se olisi ollutkaan, vaikka olisin avannut kirjavan sanaisen arkkuni toiselle osapuolelle. Aina ei kuitenkaan tarvitse. Luottamus on palannut.
Kun selaan tätä tekstiä alkuun, ovat tunteeni täysin erilaiset. Hyvä esimerkki taas siitä, kuinka vahva tunne tuo rakkaus on. Kuinka se saa meidät tuntemaan kaikki tunteemme sata kertaa voimakkaampina.

Nyt voin aidosti alkaa kirjoittamaan postauksia ihanasta matkasta, hienosta hotellista, hyvästä ruuasta ja ikimuistoisista hetkistä Mr. Brearin kanssa. Viikonloppu meni liian nopeasti ja olisi ollut ihana jäädä Milanoon vielä muutamaksi päiväksi. Ehdottomasti haluan palata hänen kanssaan Milanoon uudestaan esimerkiksi ensi kesänä ja suunnitelmissa olisi vierailla Garda järvellä samalla. <3




6 kommenttia

  1. Ihanan rohkea ja rehellinen postaus. Tätä lukiessa tuntui samaan aikaan hyvältä ja pahalta. Osu ja uppoi.

    blacksocksinthewhitehome.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kiitos sinulle kommentista. Tämä lämmitti mieltäni. <3

      Poista
  2. Vakava ja mielenkiintoinen postaus. Mitä ihmettä tapahtui? :O
    Postaustoive: ihmissuhteet/parisuhteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja postaustoiveestasi. :)
      Välillä pitää vakavoitua ja aamulla oli tällainen olo, kun tunteet myllersivät mieltä. En avaa tapahtunutta sen enempää, vaikka ymmärrän, että se varmasti kiinnostaakin. Jääköön se parisuhteemme väliseksi asiaksi. Ainakin nyt ajattelen näin, kun asia on niin tuore. Halusin kirjoittaa omat tunteeni, koska tuntui, että lautasella oli vain liikaa. Välillä suhteessa on myrskyistä. Onneksi nyt kaikki on paremmin kuin hyvin ja kehityimme molemmat. <3

      Poista
    2. Siis ihan oikeesti tosi kiva, että julkaisit tän postauksen kumminkin, koska moni jättäis tämmöset asiat ihan omaan tietoonsa. Mun mielestä kaikkien on hyvä tietää ja muistaa, että parisuhteissa ei aina oo helppoa ja mukavaa. Ymmärrän jos et halua avata asiaa enempää eikä se haittaa :) Tsemppiä teidän suhteelle!<3

      Poista
    3. Kiitos paljon sinulle. Asia on juurikin näin. Eikä ongelmat tee parisuhteesta välttämättä huonoa, ne ovat aina välillä vain haasteena matkalla! Joskus ne lujittavat suhdetta ja joskus ne hajottavat, nyt onneksi voin sanoa, että lujitti. <3

      Poista

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]