PÄÄSYKOKEET OHI

3.11.2016


Olin tehnyt tämän postauksen jo eilen ja tarkoitus oli tulla julkaisemaan se jo eilen. Teksti alkoi suurin piirtein näin: "Pääsykokeet ohi ja rauhallinen ilta takana". Eilinen ei kuitenkaan mennyt niin ja nyt kirjoitankin tätä postausta bussista. Määränpäänä Kurikka.

Pääsykokeet menivät ja hmmm vaikea sanoa miten ne menivät. Pää jotenkin tyhjeni ihan täysin kokeen jälkeen. Johtuu varmasti siitä, että kokeen alussa meille ilmoitettiin, että ajasta ilmoitetaan välillä. Ajattelin päässäni, että hyvä ilmoittavat varmaan, kun koe ajasta on kulunut puolet ja sitten, kun on enää viimeiset minuuutit käsillä. Minulla on ongelmana kokeissa lievän lukihäiriön omaavana, että luen koekysymykset huolimattomasti ja etenkin matikan päättely tehtävissä minun pitää olla erityisen huolellinen. Minulta kuluu siis aikaa eniten koe kysymysten huolelliseen lukemiseen. Olin päättänyt lukea ne huolellisesti, jotten kompastuisi vaikka kompa kysymyksiin. Koe aika oli kaksi tuntia ja, se meni kyllä tosi nopeasti. Kuullen, kun kokeen valvoja kertoo 5 minuuttia olevan koe aikaa jäljellä. Iski kyllä pieni paniikki, olin onneksi tehnyt kokeen ja olin esseen kirjoituksen loppupuolella, koska kiirehän siinä tuli. Sain onneksi vastattua kaikkeen, mutta kokeen jälkeinen fiilis olisi voinut olla parempi, koska nyt jäi olo, että hutiloin.

Toisen päätä tyhjentävän hetken koin, kun lähdin kokeesta. Kerrottakoon se aluksi, että olin lähtenyt kokeeseen pyörällä.
Olen saanut kyseisen pyöräni äidiltä kolme vuotta sitten lahjaksi. Pyörä on ollut noin kolme vuotta myös käyttämättömänä. Minun aina piti raahata se Töölöön. Suunitelma aina jäi ja koska, pihaltamme tuntui tasaisin väli ajoin myös pyöriä lähtevän uusiin koteihin niin en sen takiakaan halunnut raahata sitä sinne. Kallioon se minun piti ajaa, koska siellä oli kätevä suljettu porttikongi talon omalla sisäpihalla. No tämäkin jäi haaveeksi, kun ajattelin, että täällä en tule asumaan kauaa ja en halua muuttaa pyörää. Espooseen muuttaessani ja perheeni asuessa noin viiden minuutin päässä oli pyörä helppo hakea nykyiseen kotiini. (Tässäkin kesti kyllä loppu kesään..)
NO viime viikolla päätin, että minäpä lähden reippaana pyörällä kauppaan. Oli muuten kamala reissu! Vettä sataa tihkutti, matkalla puhalsi kamala tuuli ja voitte kuvitella oliko kolme vuotta kellarissa seisseen pyörän kumeissa ilmaa? Varsin fiksu veto siis.

No ihana Mr. Brear pumppasi pyörän kumini tämän episodin jälkeen ja laitto pyörän muutenkin ajokuntoon. Eilen päätin olla fitness ja pyöräillä koepaikalle,  siinä pyöräilessä saisin muutenkin purettua omaa koejännitystäni. Matka koepaikalle sujui mallikkaasti ja olin koepaikalla reilusti ajoissa. Kokeen jälkeen lähdin ulos ja näin, kuinka lunta oli satanut 5cm maahan ja lisää tuli tuuleen kera taivaalta. Ei se mitään ajattelin, en ole sokerista tehty. Ensimmäiset ongemat tulivat, kun kesti saada pyörän lukkoa viisi minuuttia auki. Lukkopesä oli tietysti täyttynyt lumella ja avain ei kääntynyt lumen takia tarpeeksi. Onneksi sain sen voimalla ja väkivalla auki. Ja eikun sitten pyöräilemään kotiin. Lumi tarttui kivasti renkaisiin, tiet olivat todella liukkaat, ajo vaati kunnon keskittymistä ja ylämäkien ajo oli täysin mahdonta. Muistan, kun joskus kaverin kanssa lapsena vahasimme suksemme vahalla, ihan vaan vahaamisen ilosta. Sen vahaukseen jälkeen olivat kummankin suksen pohjat kuin magneetti lumelle ja kaikki lumi tarttui paksuksi kerrokseksi suksien pohjiin. Eilen oli hyvin samat tunnelmat pyörän kumieni kanssa. Hyvä, juttu tässä pyöräretkessäni oli, että kokeen jälkipuinti omassa päässäni unohtui täysin.

Kotona vaihdoin kotivaatteet päälle, keitin teetä ja söin keksejä, katselin telkkaria  ja odottelin, että milloin mies ilmoittaa itsestään, että alan kokata meille ruokaa.

Tyylikäs kotiasuni eiliseltä

No telkkarin katselu jäi vähälle ja nukahdin sohvalle. Heräsin siihen, kun Mr. Bear tuli kotiin. Mr. Brear teki nopea tilannne arvion, että muija nukkuu ja ruuanlaitossa kestää. Niinpä lähdimme extempore syömään ja leffaan. Ruuan kanssa otin lasin jos toisenkin valkoviiniä ja viimeisetkin koeajatukset oli, sillä karistettu. Kävimme katsomassa Luokkakokouksen jatko-osan ja se oli ihanan kepeä aivot narikkaan komedia. En ole nähnyt ensimmäistä osaa, mutta kuullut siitä paljon kehuja. Ja olihan se hauska. Leffan jälkeen lähdimme kotiin ja kello vetelikin yhtätoista. Pika pakkaus ja nukkumaan.

Väli huomio tähän kohtaan pääsin, kun kirjoitin tätä postausta bussista.. Sitten netti kuoli ja saavuin perille. Mumman luona tein itselleni ruokaa ja menin viattomasti kello kolme päiväunille. Heräsin nyt kolme tuntia sitten. Olo, aivan pihalla. Mietin, että lähden lenkille. Ongelma on vain se, että täällä  mumma asuu noin 5 kilometrin päässä keskustassa (ihan mestoilla siis) ja täällä ei ole katuvaloja. Pimeyttä en pelkää, mutta täällä on oikeasti niin pimeä, että lenkille pitää lähteä taskulampun kanssa. :D Unohdan joka kerta, kuinka pimeä täällä on ja kuinka nopeasti se pimeys iskee. Monesti olen ollut lenkillä ja pimeys on laskenut kesken lenkin ja, sitten on pitänyt kännykän valossa kulkea eteenpäin.

Ihanaa olla täällä pitkästä aikaa. Täällä on niin rauhallista ja luonto lähellä. Meillä on mumman kanssa erityislaatuinen suhde niinkuin olen aikasemminkin sanonut hän on minun paras ystäväni, jolle voin uskoutua mistä vain. Meillä on omat vitsit ja jutut, mistä puhua ja, mitä kukaan muu ei ymmärrä. Hän on kaikista ihmistä minulle kaikkein läheisin. Puhumme useita kertoja viikossa puhelimessa ja hänelle kerron kaiken, mitä minulle on tapahtunut.  Nyt mumma on jo kunnioittevassa 83 vuoden iässä ja niinkuin sanotaan vanhuus ei tule yksin. On kaikenlaista vaivaa koko ajan ja menemmekin mumman kanssa hänelle varattuun silmäleikkaukseen ensi viikolla. Toivottavasti silmä saataisiin  nyt kuntoon. <3

Oli pakko ottaa kuva illan koti-asusta. Himoitsen aina ihania koti-asuja, pitsisiä yöpukuja ja satiinisia pikku shortseja ja kaikkea super tyttömäistä. Totuus kuitenkin on, että olen aivan liian vilukissa ja olen aina talvisin kotona vanhoissa kulahtaneissa veluuri housuissa ja toisen kaapilta lainattu vanha t-paita päällä. En siis ole mikään kapteeni Amerikka fani, kotoa ei löytynyt muuta tarpeeksi suurta teekuppia. Sellainen on ehdottomasti ostoslistallani!

Tälläiset arkiset kotikuvat eivät ole yhtä inspiroivia, mutta halusin raottaa vähän sitä oikeaa puolta elämästäni. Itsekin inspiroidun kauniista vaatteista ja esineistä, mutta aina ei vain jaksa. Minullakin on kauniita yöpukuja kaappien piiloissa, mutta joskus vain olo tuntuu mukavemmalta rennoissa löysissä kollareissa. Ja olen oikea vilukissa, joten lämpö on etusijalla.

Minulla oli muitakin kuvia tähän postaukseen, mutta koska mummalla ei ole nettiä ja joudun jakamaan kännykästä netin ja puhelin ilmoittaa, ettei airdrop ole käytettävissä omaa yhteyspistettä käytettäessä niin näillä mennään. Koitan keksiä tähän jonkun ratkaisun huomenna! Pitää ehkä mennä lahjomaan naapureita Koskenkorvapullolla, jos saisin lainata nettiä. :D

Huomenna palataa uusilla jutuilla ja yritän kirjoitella täältä tasaiseen normaalin tahtiin 1-2 postausta per päivä ja pitää teidät ajantasalla. Kivaa iltaa sinne kaikille. Sytyttäkää kynttilöitä ja nauttikaa illasta! - S


Lähetä kommentti

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]