SOSIAALINEN MEDIA, NYKYNAISEN PAHIN VIHOLLINEN

2.11.2016

Halusin tulla kirjoittamaan naisena olosta ja kuinka paljon paineita sosiaalinen media asettaa meille nykypäivän mimmeille. Ainahan naisilla on ollut kauneusihanteita ja paineita päästä kauneusihanteisiin, mutta kiitos Instagram, joka on pullollaan toinen toistaan kauniimpia naisia. Iltalehden otsikot, jossa nainen pääsi raskauskiloistaan eroon 15 minuutissa tai kuinka Kardasianin perheen pyllyt ja huulet kasvavat ja vyötäröt senkun kapenevat kapenemistaan. Nämä kaikki asettavat paljon paineita, mitä tänä päivänä naisen pitäisi olla. Pitäisi olla killeri kroppa, hyvät tissit, hyvä perse, pusuhuulet, pitkät ripset, lista on loputon.

Ja mikä on sitten esimerkiksi hyvä peppu, sekään ei saa olla liian suuri, mutta ei liian pienikään. Täyteläiset huulet ovat ihanne, no mitä jos olet käynyt ottamassa ne eivätkä ne ole omasi? Tätäkin kritisoidaan. Mitä jos avoimesti tavoittelet unelma kroppaasi niin sinua pidetään pinnallisena. Ei ole helppoa ei. Tottakai sosiaalinen media ei loppupeleissä aseta näitä paineita, vaan loppu peleissä asetamme ne itse. Ainahan on ollut toinen toistaan kauniimpia naisia ja aina tulee olemaan. Ja mikä sitten on kaunista, sekin on kuitenkin katsojan silmissä ja makuja on monia! Toiset tykkäävät blondeista ja toiset bruneteista niinhän se menee. Tärkeintä, että sinun kroppasi miellyttää itseäsi. Olivatpa tavoitteesi ja kauneusihanteesi, mitkä hyvänsä tärkeintä on, että sinä olet tyytyväinen lopputulokseen.

En aluksi halunnut julkaissut tätä kuvaa, koska minua häiritsi mahani ja näin kuvassa suuren vatsan.
Huomaan itse olevan välillä yli kriittinen ulkonäköni suhteen. En edes halua ajatella kuinka monella dieetillä sitä olen ollut ja tavoitellut sitä hoikempaa kroppaa. Nuorempana en tykännyt omasta muodokkaammasta pepustani. Muistan aina nuoruuden ystäväni pitkänä ja hoikkana ja ihailleen häntä ja hänen kroppaansa. Nyt olen oppinut rakastamaan omaa muodokasta peppuani, mutta olenko päätynyt rakastamaan peppuani sen takia, että olen itse alkanut olla tyytyväinen siihen vai sentakia, että olen saanut vastakkaiselta sukupuolelta kehuja pepustani? Pakko myöntää jälkimmäinen, mutta olen iloinen silti, että suhtautumiseni on muuttunut! Koska joskus tunsin oloni jopa lihavaksi peppuni takia, vaikka olen aina harrastanut urheilua ja ollut koko elämäni normaalipainoinen. Muistan lapsuudessani, että tunsin olevan pullea. Katselin viime jouluna lapsuuden kuviani ja en nähnyt pulleaa lasta, en edes pikkuisen pyöreää lasta, vaan ihan normaalipainoisen pikkutytön. Surullista, että olen ajatellut näin. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin haluaisinkin sanoa 12-vuotiaalle Siirille, että keskity leikkeihin äläkä mieti tyhmiä.

Toinen asia, mikä on monen naisen vihollinen on vaaka. Minulla on viha rakkaus suhde vaakaan. Rakastan numeroita, taulukkojen pitämistä ja minua motivoi todella paljon esimerkiksi laihduttamisessa vaa´an lukemat. Toisaalta vaaka pitäisi hävittää, koska huomaan tuijottavani sitä aivan liikaa. Kyse on vain numeroista, en vieläkään ymmärrä miksi niitä pitäisi seurata? Eikö peili ole paras tapa seurata omaa kehitystä. Itse täysin tiedostan, kuinka paljon vaa´a lukema vaikuttaa päivääni. Esimerkki aamulla katson peilistä itseäni ja olen tyytyväinen ulkonäkööni, sitten menen vaa´alle ja se näyttääkin vaikka 0.4kg enemmän kuin edellisenä aamuna. Jopas vaihtuu nopeasti mielipide peilikuvasta, heti alkaa kyllä näkyä selvää turvotusta mahassa ja muuta. Naurettavaa eikö? Ero on mitätön ja kukaan muu ei "näe" sitä kuin minä. Painan noin 54kg ja olen 161cm pitkä ja tosiaankaan en ole edes 56kg kiloisena edes lievästi ylipainoinen? Niin mikä saa turhautumaan 0.4kg painon noususta?

Yksi vastaus tähän on sosiaalinen median näyttävät "ihanne naiset", jotka ovat aina vain paremmassa ja paremmassa kunnossa, asettavat juuri näitä paineita. Kun joka puolella tuputetaan hoikkuutta ja konsteja bikinikuntoon niin ne jäävät päähän.
Tämä kaikki alkaa salakavalasti jo lapsena, miettikää Barbin kroppaa pitkät jalat, hullun kapea vyötärö ja isot rinnat. Barbi on vain yksi esimerkki, vanhoissa, että nykyisissä piirretyissäkin naishahmot kuvataan monesti hyvinkin seksikkäänä. Tottakai jo lapselle alkaa muodostumaan tietynlainen kuva päähän, millainen naisen kuuluu olla. Tähän onneksi vanhemmat voivat omalla esimerkillään ja roolimallilla vaikuttaa. Minulla on onneksi ollut terve kotikasvatus ja aina terveellistä ja monipuolista kotiruokaa kotona. Minulle on annettu mahdollisuudet harrastaa liikuntaa. Jalkapallon perässä tuli juostua monta vuotta ja, silloin en kyllä kertaakaan ole miettinyt olenko lihava tai laiha, tai saako jotain herkkua syödä vai ei.

Suuri kynnys oli myös julkaista tätä kuvaa, koska käsivarteni näyttävät "super" suurilta




Nykyään kehon kuvani on muuttunut. Minullekin tulee päiviä, että peilistä katsoo lihava tyttö, onneksi niitä päiviä on nykyään vähemmän ja osaan sanoa peilikuvalle: "Järki käteen nainen, yksi viikonlopun mässäilypäivä ei tee sinusta lihavaa, kyse on turvotuksesta ja se lähtee nopeasti pois".
Ja mässäilypäivälläkään en tarkoita, mitään sen suurempaa, ehkä ulkona syöminen tai karkkia tai popcornia kullan kanssa sohvalla. Olen onnellinen omasta kropastani ja tyytyväinen siihen! Tätäkin varmaan pidetään narsistisena. Ei se mitään, jokainen saa ajatella niinkuin haluaa! Toivon kuitenkin, että hän joka, pitää sitä narsistisena kokee joskus samanlaisen tyytyväisyyden tunteen itse katsoessaan peiliin. Se ei ole muilta pois, jos on iloinen omasta kropasta.

Naisilla on myös huono tapa verrata toisiaan keskenään. En huutele täältä korkealta valkoisen hevosen selästä, sorrun itsekin välillä tähän samaan. Tämä kuitenkin on loputon suo ja olen tietoisesti yrittänyt lopettaa sitä. Ja ihan oikeasti se on mahdollista lopettaa, kun vaan keskittyy niihin asoihin mistä itse omassa ulkonäössään pitää hyvinä puolina ja lopuksi huomaakin pitävänsä koko paketista ja niin sen kuulukin olla. Ja näin minullekin on käynyt. Olen alkanut viihtyä itse omassa kehossani ja rakastamaan sitä, ihan kaikkea siinä.

Tässä pylly oli "jättimäinen"
On myös naisia, niitä kaikista epävarmimpia tapauksia, jotka kääntävät oman epävarmuuden ilkeydeksi toisia kohtaan. Tälläiset naiset, jotka oikeasti ovat epävarmoja itsestään eivät juuri kehu muita naisia. He vaikuttavat varmoilta ja tyytyväiseltä omaan kroppaansa, mutta totuus on kaikkea muuta. Heillä on myös tarve saada muilta kehuja ja he helposti mollaavat muita heidän ulkonäöstään. He pilkkaavat muita ihmisiä ja asioita, joita oikeasti haluaisivat itse ja joita he itse haluaisivat olla. Inhoan tälläisiä ihmisiä.

Uskon, että tätäkin on sosiaalinen media omalla tavallaan lietsonut. Nykyään on niin helppo mennä arvostelemaan muita ja heidän ulkonäköään anonyymisti. Olen aina miettinyt, mitä tälläisen kommentoinnin takana on? Tuoko se tosiaan kommentin kirjoittajalle paremman mielen? Kestäisikö hän itse kritisointia omasta ulkonäöstään?

Tässä "maha" ärsytti


No miksi sitten laittaa itsestä kuvia nettiin, jos niihin ei ole tyytyväinen? No ihan sentakia, että oma järki vähän avautuisi. Ihan sama, mitä joku muu ajattelee näistä kuvista. Pääasia, että olen itse sinut niiden ja kroppani kanssa ja voin nyt ajatella, kuinka hupsua oli edes ajatella noita kuvatekstien mietteitä. Tiedän, että siellä moni mimmi painii ihan samojen ajatusten ja ongelmien kanssa. Toivon, että tästä postauksesta joku saa herätyksen ja näkee itsensä kauniimpana peiliin katsoessa. Ja jos on vaikka ostamassa vaakaa voi miettiä onko sille todella tarvetta.

Jos joskus saan lapsia haluan opettaa hänen olevan tyytyväinen omaan ulkonäköönsä ja myös sen, että toisten mollaaminen on ihan turhaa. Toisen läskiksi haukkuminen ei laihduta itseäsi tai varmasti se ei tuo edes sinulle parempaa mieltä. Muistan aina elävästi, kun lukiossa tuttu kommentoi samassa lukiossa olevan tytön akneihoa ja kauhisteli tätä. No en tiedä iskikö karma vai mikä, mutta kommentoijalle itselle puhkesi todella paha akne.

Minulle tie tyytyväisyyteen omaa kroppaani kohtaa on alkanut omien pikku virheiden hyväksymisestä. Minulla on syntymämerkki vatsassa, joka ennen vaivasi minua. Nykyään en edes muista koko asiaa.
Yritän olla vertailematta omaa kroppaani muihin. Terveellisellä ruokavaliolla ja treenillä olen tyytyväinen omiin saavutettuihin tuloksiin. En myöskään anna muiden viedä sitä iloa niistä pois minulta. On ihan ok sanoa, että itse näyttää hyvältä ja seksikkäältä. Se ei ole itsekästä, narsistista, vaan ihan tervettä itsekehua.
Tottakai tässäkin on hyvä muistaa tilanne taju. Esimerkiksi omien lihaksien esitteleminen on mautonta kaverin edessä, jonka tietää olevan tyytymätön omaan kehoonsa. Silloin sinä olet hänelle se Instagrammin povipommi, joka saa hänen olonsa pieneksi ja mitättömäksi.
Tärkeintä on oppia rakastamaan itseään sellaisena kun on. Ja jos sitten edelleen kaipaa muutosta ulkonäölle, oli kyse sitten laihdutuksesta tai suuremmista huulista niin tekee asialle jotain. Elämä on turhan lyhyt miettimiseen mitä muut ajattelevat, tärkeintä on, että olet itse onnellinen.

Tulipas pitkä teksti. Sainpas ajatukseni ulos. Olisi kiva saada teidän kommentteja ja ajatuksia aiheesta!

 <3 -S


Lähetä kommentti

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]