THROUGH MY PHONE

31.1.2017



Eilistä asua, josta tulossa ihan omaa asupostausta. Ei vitsi, että tykkään tästä asusta. Kuvasta mun tyyliä niin hyvin. Naurattaa aina peilin kautta otetut kuvat tai lähinnä mun kädet niissä. Mulla on pienet kädet ja oon aina saanu kuittailua niistä miehiltä. Tässä kuvassa nää nakit näyttää kyllä aivan lapsen pulleilta käsiltä. Pitäis varmaan aloittaa joku kynsien kasvatusprojekti. Plus alkaa lakata kynsiä useammin niin kädet ehkä alkais näyttää vähemmän humoristisilta. :D

Nälkäisen ateria: Pinaatticashewmunakas suoraan pannulta nautittuna. Oli oikeasti kiljuva nälkä ja snadi kiire niin ei ehtinyt lautasta katsoa. Ja tunnustan me oltiin saatu Mr. brear :n kanssa jäätävä tiskivuori aikaan niin en halunnut tehdä yhtäkään tiskiä lisää. Pointsit miehelle joka tiskasi koko pinon yksin! Tiskivuori oli oikeasti jäätävä. Jos olisin ottanut siitä kuvan ja lähettänyt sen ystävälle niin varmasti olisi tullut aika huolestuneita viestejä takaisin, että mitä siivoushullu Siirille on tapahtunut.

Paras aamusmoothie, jota olen nauttinut vuodesta toiseen. En kyllästy siihen ikinä ja resepti on todella yksinkertainen. Ja mikä parasta ei tarvitse ostaa koko ruokakauppaa tyhjäksi. Yksinkertaista ja hyvää. Hyvä apu jopa makeannälän yllättäessä. Reseptiä tulossa! ;)

Maanantain säätä. Kuva on niin talvinen niinkuin ei olisi keväästä tietoakaan ja onhan helmikuu vasta  tosiaan alkamassakin... Järkytyin aamulla herätessäni, kun katsoin ulos ja siellä oli LUNTA. Ikkunasta se näytti kyllä söpöltä. Joulutähti sai vielä jatko ajan. Olin jo ottanut sen pois, mutta yllätys yllätys Mr. Bear halusi vielä pitää sitä ikkunassa niin tähti laitettiin takaisin. Tähdestä kuulemma tulee kiva valo ja se on kyllä totta. Ollaan iltaisin vaan hengailtu paperitähden valossa.

Testasin kaverin silmälaseja. Silmälasit muuttavat kyllä kasvojen ilmettä tosi paljon ja ehkä näytän jopa hieman viisaammaltakin. ;)

Lapsi on terve kun se leikkii. Eikö se päde meille muillekin?
Olen ostanut kaksi kertaa putkeen tulppaaneja ja ne ovat oikeasti menneet ennätys nopeasti roskis kuntoon. Eiväthän tulppaanit mitään maailman kestävämpiä kukkia olekaan, mutta silti. Nämä valkoiset kestivät vähän paremmin, kuin pinkit. Tosin lehdet muuttuivat vihreistä keltaisiksi yön aikana.

Kotiruoka. Olen niin fiilistellyt tavallisia kotiruokia. Lihapullia ja spagettia, lasagnea, kanaa ja riisiä.. Nam nam. Nyt olen täysin koukuttunut kanajauhelihasta tehtyihin lihapulliin. Riisiä en jostain syystä ole syönyt pitkään aikaan. Varmaan tuli kyllästyminen tummaan riisiin. Nyt basmatiriisi on maistunut suussa sulavalta ja vaikka suosinkin pääasiassa täysjyvätuotteita niin kyllä välillä se vaihtelu virkistää.

Uudet kengät. Tallinasta nämäkin... Olen fiilistellyt näitä kenkiä erityisen paljon, sillä mietin niiden ostos kaupassa pitkään. Kengät maksoivat 20€ eli eivät paljon, mutta mietin istuisivatko ne tyyliini. Nyt olen kehitellyt vaikka mitä asuja näiden kenkien kanssa ja onneksi ostin nämä. Haluan ainakin yhdistää ne siistimpien toimistohousujen parina, nahkahousujen kanssa ja, kun ilmat lämpenevät niin nahkahame voisi olla näiden kanssa cool yhdistelmä.


Kivaa tiistaita kaikille! :) - S

KOTIPOSTAUS

30.1.2017


Vihdoin kotipostausta kehiin. Yksi ilta aloin kirjoittamaan postausta ensi asunnon ostamisesta ja ajattelin, että ennen sitä olisi kiva esitellä oma pikku kotimme.

Asumme tosiaan Mr. Bear :n kanssa 32 neliöisessä yksiössä ja, vaikka kyse on yksiöstä olemme ainakin toistaiseksi mahtuneet tänne juuri hyvin. Minä olen tottunut asumaan pienissä kodeissa. Aikaisemmin Töölössä 37neliön kaksiossa jonka jaoimme kaverini kanssa ja sen jälkeen muutaman kuukauden Kalliossa solussa, josta minulla oli 20 neliön huone.
Minä muutin asuntoomme heti sen ostettuani ja Mr. Bear virallisesti pari kuukautta myöhemmin. Oikeasti meillä ei ole ollut tilanpuutetta ja olemme mahtuneet tänne oikein hyvin. Me molemmat olemme aikalailla minimalisteja ja mitä vähemmän tavaraa niin sen parempi.
Meillä on myös aika erilaiset työajat, joten kumpikin saa sopivasti omaa tilaa ja sitä omaa aikaa kotona, mikä on kuitenkin suhteessa hyvin tärkeää.
Ainoa asia mitä oikeasti tarvitsisin (huom. minä tarvitsen) on lisää tilaa kenkien säilytykseen...
Saan kyllä tässäkin asiassa katsoa peiliin (niitähän, muuten meillä riittää), koska juuri ostin Tallinnasta neljä paria kenkiä.. Puollustuksena kerron, että ne kaikki olivat alennuksessa. Palaan vielä omassa postauksessa tarkemmin Tallinan reissuuni.

Tässä kuitenkin tulisi esittelyä kodistamme, jossa olemme nyt vuoden asuneet. Ja ihana sanoa, mutta asuntomme tosiaan tuntuu kodilta. <3 Rakastan valkoista ja selkeyttä. Tavarat ja koriste esineet ovat aika minimissä. Silmääni miellyttää, kun pöydillä ja tasoilla ei ole mitään ylimääräistä. Kuvissa näkyvä ikkunan paperinen joulutähtikin on nyt heivattu koristelaatikkoon. Tähtihän ei ole edes kovin jouluinen, mutta minusta ikkunamme alkoi tuntua jotenkin täydeltä...



Aloitetaan pienestä eteisestämme.
Hankimme toiselle eteisen seinälle peili-ovisen vaatekaapin. Eteisessä meillä on molemmilla seinillä peili-oviset vaatekaapit, josta valkoreunaiset kaapit ovat asunnon entisen asukkaan laittamat Kirenan sisäänrakennetut liukuovelliset kaapit. Toisella puolella meillä on K-raudasta hankittu peiliovinen vaatekaappi. En ottanut siitä erikseen kuvaa, koska olisin näkynyt väkisin kuvassa, koska peilit ovat seinän molemmin puolin. Peiliovikaappi on tällainen.
Aluksi meillä ei ollut erillistä kenkäkaappia, mutta koska niitä kenkiä kuitenkin on niin halusimme (lue: minä halusin) hankkia mahdollisimman siron valkoisen kenkäkaapin, joka mahtuisi vessan oven ja olohuoneen välisen seinäkaistaleeseen. Löysimme Ikeasta omamme ja olen ollut siihen kyllä tosi tyytyväinen!

Kenkäkaapin päällä on yleensä kukkia tai huonetuoksu ja tämä kristallikulho, mistä nappaan aina aamulla avaimet ja kuulokkeet. Yleensä tästä kulhosta löytyy vielä paremman puoliskon ei niin esteettiset Al Caponen sikariaski, sytkäri ja auton avaimet. Nyt kun hän oli työmatkalla sain viikon nauttia tästä esteettisemmästä kulhon sisällöstä.
Minusta on ihana tulla kotiin jos heti eteisessä on kukkia tai hyvältä tuoksuva huonetuoksu. Pieni asia, mutta suuri vaikutus omasta mielestäni kodin ilmapiiriin.


Eteisestä aukeaa näkymä olohuoneeseen. Suoraan edessä on tanko, johon ihme ja kumma ei kukaan ole vieläkään törmännyt. Ikkunan vastakkaisella seinällä on syvennys, jonne mahtuu kivasti sänky.
Televisio on huoneemme keskellä niin, että sitä näkee katsoa sohvalta ja sängystä.
Aluksi meillä oli järjestys eritavalla ja sohva ikäänkuin jakoi huoneen kahteen tilaan ja tv oli ikkunan alla. Sekin oli ihan kiva järjestys, mutta tämä tuntuu paljon tilavammalta ja toimivammalta ratkaisulta.


Bonsai puumme on saanut pikkuisen ystävän vierelleen. Pakko myöntää nämä ovat edelleenkin ainoat huonekasvit, jotka meidän taloudessa selviävät hengissä. Pian on kyllä aika uhrata jonkun kasviparan henki, sillä kaipaan jotakin vihreää tänne.
Rakastan leikkokukkia ja ostan niitä usein siivouspäivän tai vapaapäivän kunniaksi. Leikkokukat eivät saa olla rauhassa olohuoneen pöydällä usein kovinkaan kauan, sillä Mr. Bear siirtää ne pois tv:n edestä lipaston päälle. Kukkia sitten pyöritellään edes takaisin pöydän ja lipaston välillä. Jokatapauksessa olivatpa kukat missä tahansa asuntoa ne piristävät niin paljon.



Hyvä esimerkki omasta järjestely innokkuudestani ja pakkomielteisyydestäni. Tv-tason kirjat on aina oltava järjestyksessä ja suorassa, jos ne on jostain syystä esimerkiksi painuneet hyllyn sisälle on minun laitettava ne heti suoraan. Säilytän usein läppäriä kirjojen päällä.







Sängyn vieressä oleva peili tuo syvyyttä ja avartaa huonetta. Sängyn vieressä on korkea lipasto, joka toimittaa samalla yöpöydän virkaa. Sängyn alla on ikeasta ostettu vuodevaatelaatikko, jossa säilytän alaosia ja neuleita. Tässä on yksi ratkaisu, millä saa lisää säilytystilaa pienempään asuntoon. 
Verhot sängyn edessä ovat suloiset, mutta myös yllättävän käytännölliset. 
Esimerkiksi jos toinen menee aikaisemmin nukkumaan ja toinen jää sohvalle telkkaria katsomaan niin verhot voi vetää sängyn eteen ja telkkarin valo ei häikäise. Saa ikäänkuin oman rauhan, vaikka eivät verhot ääniä estäkään. Ja joskus jostain syystä aina välillä tykkään vetää verhot kiinni nukkumaan mennessäni. 





Siinä oli meidän koti tai oikeastaan osa kodistamme. Voisin myöhemmin tehdä erikseen keittiöstä postausta. Ja kylpyhuoneesta sitten, kun olemme saaneet aikaiseksi oven yläpuolella olevaan kohtaan vaihdettua lasin. Nyt siinä on vaneri levy niinkuin usein asunnoissa on, mutta haluan siihen ehdottomasti lasin tilalle, josta kylpyhuoneeseen pääsee lisää valoa läpi ja onhan se kauniimpikin ratkaisu.
Kivaa alkanutta viikkoa! :) -S

MAALLA ASUMISEN PLUSSAT JA MIINUKSET

29.1.2017


Voisin sanoa, että olen viettänyt puolet lapsuudestani täysin maalla. Pohjanmaalle tulee vieläkin niin usein karattua, että uskalsin koota tällaisen listan maalla asumisen hyvistä ja huonoista puolista.


Hyvät puolet:

Ei ole kiire. Kaikkialla toimitaan rauhallisemmin, kuin kaupungissa. 
Kaupan kassa kyselee kuulumiset, tuttuja ja tutun tuttuja tervehditään kaupungilla ja aikataulut eivät ole niin justiinsa.

Ihmiset ovat yleisesti paremmalla tuulella ja kaikki tervehtivät toisiaan. 
Monia vuosia sitten ystäväni lähti Etelä-Pohjanmaalle mukaani ja hän ihmetteli kuinka tunnen koko kaupungin. No en minä koko kaupunkia tuntenutkaan, täällä on vain kohtelias tapa tervehtiä ja vaihtaa pari sanaa, kun joku tulee tien päällä vastaan.
Ehkä salaista suomalaista small talk :a viljellään suomalaisissa pikku kylissä? ;D

Asunnot ovat järkyttävän paljon halvempia. Omalla yksiön hinnallani saisin täältä omakotitalon pihoineen päivineen. Vuokratkin ovat tietysti roimasti halvempia. Näin kaupunkilaisen näkökulmasta ei kannata mennä edes oikotielle maaseudun asuntohintoja kurkkimaan. Itku pääsee, kun oman pikku yksiön vuokralla saisi paritalon molemmat puolikkaat vuokrattua...

Lähiruoka. Torilla on tuoreita paikallisia tuotteita ja lähikaupatkin suosivat yleensä paikallisia tuottajia. Lisäksi kesäisin ja syksyisin voi itse poimia luonnon antimet talteen. Kotimaisia kanttarelleja ei voita mikään. Tai kotimaisia mustikoita, jotka ovat miljoona kertaa ravinnerikkaampia, kuin ulkomaiset pensasmustikat.

Yleinen turvallisuuden tunne. Kaikki tuntevat kaikki ja ulkona voi liikkua turvallisesti yölläkin.
Käyn usein kesällä yöllä juoksemassa. Päivällä paarmat ja itikat kiusaavat entistä enemmän, kun ne haistavat hikoilun. Yöllä aina "tutut" maanviljelijät saattoivat moikata tai tulla uteliaisuuttaan juttusille. 

Hiljaisuus. Jos kävelet lenkillä metsään niin olet yksin omien ajatustesi kanssa.
Muutenkin ihmisiä on vähemmän niin vastaantulijoita lenkeillä on luonnollisesti vähemmän. Eikä tarvi välttämättä mennä edes sinne metsään. On ihan luonnollista, että reilun tunnin lenkillä ei välttämättä tule kuin pari hassua autoa vastaan.

Helpompi päästä kodin lähelle opiskelemaan. Seinäjoen Ammattikorkeakouluun ei ole jostain kumman syystä niin suurta tunkua, kuin esimerkiksi Pasilan pisteeseen.


Huonot puolet:

Palvelut ovat usein kaukana, ellet asu ihan kylän keskustassa. Usein silloinkin, koska palveluja tänä päivänä tykätään keskittää kohti isompia kaupunkeja. Lähimpään kauppaan voi helposti olla 5km matka tai ylikin. 

Suvaitsevaisuus himmaa yleisellä tasolla jälkijunassa. Ajat ovat muuttuneet suvaitsevaisuudessa parempaan suuntaan, mutta silti täytyy sanoa, etten haluaisi olla esimerkiksi homopoika maalla.

Työttömyysprosentit ovat korkealla ja työpaikka ei tosiaankaan ole mikään itsestään selvyys. Myöskin erilaiset koulutusmahdollisuudet ovat niukemmat, koska koulutustarjonta on hyvin paljon pienempää kuin kaupungissa.

Auton välttämättömyys. 
Kaikkialle matkustellaan autolla ja auto on oikeastaan aika välttämätön kapistus. 

Julkinen liikenne on heikonlainen, koska kaikilla on autot. 
Eli jos sinulla ei ole sitä autoa ja mielit kaupungille olet aikalailla ystävien ja sukulaisten varassa. Tottakai on taksit keksitty, mutta yhtäkkiä tulee kauppareissulle mukava lisähinta taksikyydille. Onneksi Kurikassa on vanhuksille erikseen tarkoitettu palveluauto, joka on suurinpiirtein samanhintainen, kuin meillä kaupungin sisäinen julkinen liikenne. 

Palvelujen vähäisyys. Väkeä on vähemmän ei kannata, että joka kulmassa olisi esimerkiksi kuntosalia tai ruokakauppaa. Esimerkiksi kesällä pyöräilen helposti kauppaan tai salille. Minua turhauttaa todella paljon, etten pääsen mumman luona treenaamaan ilman suuren luokan kikkailua. Talvella en pääse itse edes kauppaan. Ajatelkaa jos sinne kauppaan unohtuu jotain, silloin kun siellä on. Ei voi vain kipaista lähi Alepaan hakemaan. Tai pyörällä voi, mutta talvella sekin on yksi mahdottomuus. Mistä päästääkin seuraavaan kohtaan..

Teiden huonompi kunnospito. 
Talvisin tiet ovat todella liukkaat, koska ne eivät ole sulia niinkuin kaupungissa. Teitä ei myöskään hiekoteta yhtä hartaasti ja pienet kylätiet ovat ihan oman onnensa nojassa. 

Pieni kylä ja kaikki tuntevat kaikki. Kalajutut välillä paisuvat äärimmilleen pienessä kylässä.

Sähköt. Jos sähköt katkeavat myrskyn syystä on tietysti kannattavampaa korjata ensin sähkölinjat sieltä, mistä moni saa sähkönsä. Tätä ei moni tule ajatelleeksi ennen kuin ne sähköt ovat itsellä olleet pois päiviä.


Itse kaipaan kaupungin vilinää ja sporan ääniä, mutta en voi laittaa sitä huonoksi puoleksi, koska se on täysin tottumis -ja mielipidekysymys. Olen viettänyt niin paljon maalla aikaa, että on varsin virkistävää mennä sinne vaikka viikoksi ja kaipaan monia asioita sieltä ollessani kaupungissa.
Osaan arvostaa kaupungin, mutta myös maaseudun elämää. Kammoksun ajattelutapaa, ettei kehä kolmosen ulkopuolella ole elämää. On siellä, se on vain hieman erilaista. Kummassakin on omat puolensa niin kaupungissa kuin maaseudullakin elämisessä.
Viikon maalla olon jälkeen tosin kaipaan kaupunkiin, mutta se varmasti johtuu siitä, että koti, ystävät, sali ja työ ovat täällä. :)








KUVIA MAALTA

28.1.2017


Palataan hetkeksi vielä maalaistunnelmaan, sillä tässä olisi muutama kuva mitkä nappasin Etelä-Pohjanmaa reissultani. Tykkään näiden kuvien fiiliksestä, kun heinäseiväs, potkukella, maitotonkka, vanhat pitsit ja tarkkasilmäinen huomaa maisemakuvasta tuulimyllytkin. :)









Lopuksi vielä ihan meitsinkin naama. Tämä oli ainoa päivä koko viikosta siellä, kun olin meikannut ja pystyi ottamaan ihan julkaisu kelpoisen omasta naamasta. Mumma oli etusijalla tuolla reissulla ja, kun kahdestaan mökissä ja ulkona touhuiltiin hommia niin ei ollut kyllä yhtään väliä onko meikkiä vai ei.

Huomaa kuitenkin kuinka oma ulkoinen olemus vaikuttaa olotilaan.
Lopuksi, kun tukka oli ollut monta päivää likaisena kiinni, meikitön naama ja väsymyksestä tummat silmänaluset niin olo oli kuin eri ihmisellä, kun pääsi saunaan ja seuraavana kotiinlähtö päivänä laittoi meikkiä naamaan.
Peilistä kyllä näytti tuijottavankin ihan kuin eri ihminen. Töihinkin laittautuminen eli perus arkimeikki kasvoihin ja siistit toimistovaatteet tuntuivat luksukselta. :D

           Hellou talvipäivä! Onko muuten talvesta tullut sinulle jo täysi kyllästyminen vai ei?

RAIKAS HEDELMÄSALAATTI

27.1.2017

Hedelmäsalaatti. Ah tuo maailman helpoin ja herkullisin herkku.
En ole pitkään aikaan tehnyt hedelmäsalaattia, mutta Kurikassa mumman luona päätin tehdä sitä hänelle. Olin ihan unohtanut kuinka hyvää hedelmäsalaatti onkaan. Päiväkodissa hedelmäsalaatin pohjana oli usein säilyke hedelmäpurkki, jossa oli muutama kirkkaan punainen säilykekirsikka. Muistan, että oli aina kauhea kisa, kuka sai nuo punaiset aarteet lautaselle. En muista kertaakaan, että kaunis säilykekirsikka olisi ollut mitenkään kummoinen maku elämys, mutta silti siinä piili oma hohtonsa.
Nykyään ajatuskin säilykekirsikasta saa minulta nousemaan karvat pystyyn.
Laitoin hedelmäsalaattiin pensasmustikoita. Mustikoiden erottuva väri ja koko toivat mieleeni lapsuuden säilykekirsikat. Tosin nyt makuelämys oli kohdillaan! Nam nam ja ne olivat ehdottomasti hyvä lisä hedelmäsalaattiin.
                                                         

Minun hedelmäsalaattiini tuli:

vesimelonia
mangoa
banaania
mandariinia
säilyke persikkaa (mehussa)
mustikoita





Mumma on jo siinä iässä, ettei ruoka enää maistu niinkuin ennen. Hedelmäsalaatti teki kauppansa niin hyvin, että sitä sitä aina, kun vanha kulhollinen loppui.
Saavuin eilen illalla kotiin ja jääkaapissa on pelkkä valo. Pitäisi varmaan kauppaan kipittää ja hakea jotain jääkaapin täytettä. Illemmalla olisi vanhan ystävän synttärien rento juhlistus. Vähän skumppaa ja kakkua. Muuten tämä viikonloppu on pyhitetty rentoutumiselle Mr. Brearin kainalossa.
Kivaa viikonloppua! - S

AUTIOTALO

26.1.2017

Olen aina viehättynyt autiosta taloista ja joskus eräs entinen rakkauteni kertoi kavereiden kanssa Baltian maissa matkustaessaan livahtaneen hylättyyn Huvipuistoon. Olin tästä niin katkera, koska minäkin olisin halunnut olla kuvaamassa vanhaa tuulessa natisevaa maailmanpyörää ja karusellin kauhuleffalta näyttäviä poneja, joidenka naamat olivat vuosien saatoissa venähtäneen iloisesta pelottaviksi. En tiedä mikä autiotaloissa niin paljon kiehtoo? Ehkä se on kaikki se vanha ja kaikki kysymykset, mitä talo herättää. Kuka talossa on asunut? Miksi talo on tyhjillään?

Maaseudulla on aika paljon hylättyjä taloja tai niin sanottuja unohdettuja taloja. 
Kukaan ei enää oikein jaksa kunnostaa niitä, koska kunnostus varmaan imisi rahaa, kuin sieni tai talot ovat muuten syystä tai toisesta jääneet unholaan.
Minunkin lenkkipolkuni varrella on monta sellaista taloa, jossa on tehnyt mieli pistäytyä. Nyt aurinkoisena päivänä päätin pistäytyä yhteen niistä. 
Taloon, joka paloi vuosia sitten. Talon rippeisiin, joka on täysin unohdettu ja kasvillisuus ottaa talon rippeistä vuosi vuodelta enemmän valtaa.





Viimeisessä kuvassa talon vanhat pönttöuunit näkyvät ja, vaikka puskaa oli edessä niin oli pakko päästä puskan läpi sisälle kuvaamaan. Kun olin päässyt sisälle ja olin ottamassa kuvaa niin kännykkäni, (jossa oli vielä akkua jäljellä) simahti täysin. Siinä alkoi kyllä vähän mielikuvitus laukkamaan ja autiotalon kuvailu jäi siihen. Mielestäni ehdin ottaa yhden kuvan talon sisältä ennen akun sammumista, mutta siitä kuvasta ei ollut jälkeäkään. Kaikki muut kuvat kyllä löytyivät puhelimesta. En usko kummituksiin, mutta eipä silti ole kovin suuri hinku mennä takaisin tuonne kuvailemaan. :D

FUR & JEANS

Tämä asu on jo ennen Joulua. Silloin kun olivat ne pahimmat pakkaset lauhtuneet, mutta silti ulkona oli kylmä. Kaveri soitti ja pyysi extempore kahville ja vedin kaapista, nopeasti ekan lämpimän neuleen päälle, mikä sattui käsiin. Jalassa minulle sattui olemaan uudet Zaran alelöydöt, mitä olin juuri mallailut päälle. Omistan varmasti liikaa farkkuja, mutta nämä hopeamaalilla maalatut farkut oli pakko kiikuttaa kassalle. Ne ovat juuri minun tyyliset. Tavallisen näköiset, mutta silti jotenkin överit.

Itse asuun. Tuli kiire hypätä bussiin niin nappasin nopeat kuvat puhelimella. Tykkäsin kokonaisuudesta niin paljon. että päätin julkaista kuvat, vaikka kuvat ovatkin öhöm hieman hämyisiä.
Itse sytyn klassisen vaatekappaleen yhdistämisestä modernimpaan niinkuin tässäkin turkin yhdistäminen revittyihin farkkuihin. Tässä muuten tulevat lupaamani makeat harakkapöksyt!
Nämä farkuthan näyttävät ihan tavallisilta revityiltä farkuilta, mutta oikeasti niiden pintaan on roiskittu kauttaaltaan hopeamaalia. Maali tulee kivasti kimaltavana efektinä valoa vasten näkyviin.
Otin pinnasta lähikuvaa, missä pinta tulee hyvin esiin.
Muutenhan asu on ihan tavallista kauraa. Ruskea neule matchasi kivasti tupsupipon kanssa.






Tässä kuvassa housujen hopeamaali pääsi parhaiten oikeuksiinsa. I like ja tähän emoji missä silmien kohdilla sydämet.

Se olis nyt kotimatkan aika ja 5.5h linja-autossa istuminen edessä.
Parasta oli, että kun saavuin Kurikkaan tulin junalla. Ajattelin, että ihanaa istumista vain kahden ja puolen tunnin edestä. Sukulainen hakisi minut Seinäjoelta ja heittäisi näppärästi Kurikkaan.
Nooh Vr :n järjestelmät olivat pamahtaneet samana päivänä ja junani oli kolme tuntia myöhässä. Toivotaan, että tänään matka sujuu mallikkaasti. :D
Ihana mennä kotiin, en ole nähnyt miestäkään moneen viikkoon! Meillä meni työmatkat yms. lähdöt kurikkaan niin ristiin, että tosiaan kolme viikkoa on ehtinyt tässä välissä vierähtää.
Ehti tulla tosi iso ikävä. Iso ikävä tulee kyllä nytkin, kun pitää lähteä täältä mummanluota pois. <3

BLING BLING

25.1.2017


On ollut vähän harakka olo. Ehkä se johtuu tästä talvesta ja pimeydestä, mutta olen haalinut kaikkea kimaltavaa mieltäni piristämään. Tämä pipo oli löytö Zarasta ja se oli lähti samantien mukaaan. Se on ihanan överi ja lapsellinen. Hyvä ystäväni, joka oli mukana pipoa ostaessani yritti viimeiseen asti estelle minua ostamasta sitä. Harakka, mikä harakka oli pipo pakko saada. Olen pitänyt tätä pipoa pimeinä aamuina, kun olen talsinut salille. Muut vaatteet ovat olleet mustia ja mieli on harmaa niin lapsekas piponi on piristänyt asua ja mieltä.
Bussissa pieni tyttö tuli äitinsä kanssa kysymään, mistä kiiltävä päähineeni mahtaa olla. Ihanaa, että olen edes kuusivuotiaan tytön mielestä tyylikäs. :D
Olen sortunut myös kaikkeen muuhun kiiltävään, josta ehdottomasti turhin on kuvan Swarovski kuulakärkikynä. En vain voinut vastustaa sitä, kun sen sisällä olevat pienet kristallit kimalsivat niin söpösti. Lisäksi meidän taloudessa on aina kuulakärkikynät hukassa niin tästä kynästä sisäinen harakka pitäisi huolen.


Nyt kelpaa kirjoitella!

Harakointi ei suinkaan loppunut vielä tähän, sillä törmäsin Zarassa aivan täydellisiin ''harakkafarkkuihin". Farkut varmasti jakavat mielipiteitä, mutta minusta ne ovat törkeän makeat. Esittelen ne teille huomenna.

Lisäksi olen haaveillut oikean muhkeasta "Puff jacket" :sta niin sellainenhan oli pakko tilata.
Jo alkutalvesta kiinnitin huomiota kaupungilla hopean ja kullanvärisiin muhkeisiin talvitakkeihin. Sellainen folion värinen lyhyempi muhkea takkimalli kiinnitti useasti huomioni, kun vastaantulijalla oli sellainen. Takki kaikessa räikeydessään jäi kummittelemaan mieleeni, mutta en ikinä saanut selville mistä kyseinen takki oli hankittu.., kunnes yksi ilta taas naisella oli sellainen takki päällä ja viiletti ohitseni. Oli pakko alkaa vähän googlailemaan ja Ebay:sta löytyi kyseistä takkia.
Kyse oli Zaran takista ja oli pakko laittaa takki viikon harkinnan jälkeen tilaukseen. Ja onneksi tilasin! Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen.
Takkia en voi pääse esittelemään ennenkuin olen koti kotona, sillä takki on siellä.
Muuten olisi ollut tällä kylällä liikaa ihmettelemistä, kun olisin avaruustakki päälläni viilettänyt lenkkejä ympäri Kurikkaa. :D

 

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]