AVANTO

12.1.2017

Uutena vuotena mökin järveen oli sahattu aukko, musta sellainen, musta aukko.
Tai ainakin siltä se perjantai illan pimeydessä näytti. Pelottavalta ei mitenkään kutsuvalta. Seuraavana aamuna auringon osuessa järven jäähän ja olon ollessa ei ehkä se pirtein... Tämä sama järven jäähän hakattu aukko näytti ehkä hivenen kutsuvammalta. Huom. hivenen!
Kaverini vannoi olon viristyvän ja tuntuvan raikkaalta, kun uskaltautuisi kastautumaan tuossa jäätävässä aukossa. Olihan se pakko sitten kokeilla. Ei tosin yhtä rohkeasti kuin kaverini, joka kerralla dippasi itsensä jäiseen veteen. Ensimmäisellä kerralla menin avantoon kastautumaan alaselkään asti ja toisella kerralla uskaltauduin kaulaa myöten.
Pakko kyllä sanoa, että kaverini oli oikeassa. Olo oli mitä maagisin tuon pienen pulahduksen jälkeen. Raikas ja virkistynyt ihan uudella tavalla!

Viime vuoden yksi jännimpiä ja erikoisimpia kokemuksia. Monille varmasti tuiki tavallinen ja joka vuotinen juttu. Minulle, joka vielä muutama viikko vannoi, ettei koskaan mene avantoon niin hyvä omien mukavuus alueiden ulkopuolelle pulahtaminen.








Omilta mukavuus alueilta poistuminen on muutenkin ollut yksi uuden vuoden lupauksistani. Nimittäin treeneissä oman kehitykseni kannalta olisi nyt aika tarttua tuumasta toimeen.
Isommat painot ja uusi treeni ohjelma ovat ehdottomasti edelletyksiä haluamallani kunnolle ja kropalle.

Uudenvuoden jälkeen olenkin salilla tarttunut isompiin painoihin ja vitsi se on tuntunut hyvältä. Treeni on sujunut kuin tanssi. Vielä paremmalta on tuntunut, että olen hyvässä matkassa kohti unelma kroppaani tällä kertaa fiksusti toteutettuna. Ei ole ollut ahdistusta ja vaakaa ei ole liikaa tullut tuijotettua. Kalorimääriäkin olen nostanut huimasti ja paino on silti tippunut alas päin.
Monestihan naiset syövät dieetillä liian vähän ja tätä ainakin itse olen monesti harrastanut ja siihen liian monta kertaa syyllistynyt. Enkä syytä tai tuomitse ketään. Myös minäkin halusin tuloksia nopeasti hinnalla millä hyvänsä.
Kuitenkin 1200-1400kcal ei todellakaan ole pidemmän päälle mikään hyvä kalorimäärä. Itse söin 1200kcal ensimmäisen kuukauden ajan dieetistäni, minkä jälkeen nostin kaloreita maltillisesti ylöspäin. Nyt kalorini huitelevat päivätasolla siinä 1600-1700kcal, mikä ei vieläkään todellakaan ole paljon. Paino on tällähetkellä 52 kilossa. Vielä kaksi kiloa ajattelin maltillisesti rutistaa kropastani pois ja sen jälkeen alan pikku hiljaa nostamaan kalorimääräni normaalille tasolle.

Tästä ei ollut tarkoitus tulla mikään dieettipostaus, mutta tulipas nyt kuitenkin. Ja ajankohtahan on mitä parhain, koska niin moni aloittaa sen uuden elämän uutena vuonna. Ja mikäs siinä niin minäkin olen pari vuotta sitten tehnyt ja kilot vain pikku hiljaa hiipivät takaisin. Nyt en aloittanut uutta elämää, sillä aloitin kevennysprojektini loppu syksystä. Uuden vuoden lupauksena onkin noudattaa ja ylläpitää saavutettuja tuloksia ja löytää tasapaino ikuisen jojoilun kanssa!

Painotan taas, että en ole asiantuntija ja minäkin olen vasta matkalla kohti täysin tasapainoista elämää ruokailun ja liikunnan suhteen. Jos joku kauhistelee kalorimääriäni vieläkin liian pieneksi niin voin taustatietona kertoa, että minulle on ollut aina vähän vaikea syödä. Nälkä ei helposti tule ja syöminen voi helposti unohtua. Juuri jojoiluni painon kanssa on varmasti johtunut siitä, että en dieetin jälkeenkään syö tarpeeksi. Elimistöni on saattanut olla säästöliekillä ja aineenvaihdunta jumissa. Eli lihaksille voi sanoa hyvästit ja kaikki syömäni on tullut jäädäkseen kroppaan. Sitten on tullut kesä jolloin on taas ehkä tullut juotua ja syötyä mitä sattuu ja saatu hienosti rasvaprosenttia kasvatettua entisestään ja aikaisemman nälkäkuurin tulokset tuhottua.

Nyt kuitenkin olen ja aion tehdä tämän kaiken fiksusti ja olo on mitä mainion.
Oppineempi ja onnistuneempi!
Kaikista vanhoista virheistä on näköjään opittu ja mahdollisia kompastuskiviä on huomattavasti vähemmän jatkossakin.
Järjellä, suunnitelmallisuudella ja pienellä päättäväisyydellä oikeasti pääsee jo pitkälle. Itselle tärkein asia on ollut kuitenkin kärsivällisyys ja stressin vähentäminen. On täysin turha stressata joka päivä sitä vaa´an lukemaa. Se ei mitään auta eikä varsinkaan mitään edistä.

Stressaamisesta puheenollen. Blogihiljaisuuteni on ikävästi jatkunut tammikuun puolelle. En ole ottanut tästä stressiä, koska minulla on ollut paljon suurempiakin ja tärkeämpiä huolenaiheita. Nimittäin mumma. Mumma kunto on ollut nyt vähän heikko. Eikä edes vähääkään. Tuntuu pahalta edes kirjoittaa aiheesta, kun en ole muuta päivisin ajatellutkaan. Niin rakas hän on minulle. <3

Olisin voinut kirjoittaa ja kirjoittaa ja jatkaa tätä postausta koko yön, mutta nyt on aika laittaa läppäri kiinni. Tuntuipas hyvältä kirjoittaa tauon jälkeen. Nyt voin hyvillä mielin laittaa myös silmät kiinni. :)







Lähetä kommentti

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]