ENSI ASUNNON OSTAMINEN

2.2.2017

Ei ole asuntoni avain! Vaan pyöräni avain, jossa roikkuu ehkä maailman suloisin avaimenperä.

Halusin pitkästä aikaa tulla kirjoittamaan asunnon ostamiseen liittyvää postausta, koska ne ovat aina olleet varsin pidettyjä. Esittelin kotini kotipostauksessa ja ajattelin, että nyt olisi kiva avata, miten päädyin juuri tähän asuntoon. Aikaisemmat asunnon ostamiseen liittyvät postaukset löydät tästä ja tästä.

Itse asiaan miten sitten päädyin juuri tähän asuntoon?

Ensi asunnon ostajalla on paljon etuja verrattuna ostajaan, joka on jo ostanut kiinteistön/kiinteistöjä aikaisemmin.
Ensi asunnon ostaminen on suuri päätös, vaikka hyvin todennäköisesti siinä asunnossa ei tultaisi koko loppuelämää asumaankaan. Silti on hyvä miettiä mihin sitä rahansa pistää, koska tämä ensi asuntosi on hyvä pohja pesämuna sitten sitä seuraavaa asunto hankintaasi varten.
On hyvä aloittaa Aspin kerryttäminen jo ajoissa, koska asuntosäästöprojekti ei ole se lyhyin säästöprojekti. Olenkin jakanut omat säästövinkkini edellä mainituissa postauksissa.

Minusta on mielekkäämpää säästää, kun päässä on selkeä mielikuva kohteesta. Tarkoitan tällä nyt minkätyyppistä asuntoa sijainnilta, asunnon koolta ja kunnolla olet haluamassa. Kun säästökohde on oikeasti konkreettinen siihen on helpompi säästää.
Olisi hyvä myös teroittaa jo tässä vaiheessa mieleen mihin ne omat varat riittävät. Käydä pankin kanssa alustavia keskusteluja mahdollisesta lainasummasta,  miettiä onko lainallasi takaajaa tai oletko ostamassa asuntoa yksin vai puolisosi kanss?
Kaikista näistä olisi hyvä käydä alustavia keskusteluja. Varsinkin parisuhteessa, koska sitten kun se asunnon osto on käsillä ja haluttu kohde löydetty voidaan helposti lyödä nimet paperiin liian nopeasti miettimättä mihin kaikkeen se lopulta sitoo.
Minä ostin asuntoni yksin niin minun ei tarvinnut miettiä asunnon omistajuus suhteita yms.
Tosin jos joskus ostamme Mr. Brearin kanssa yhteisen asunnon on silloin nämä kaikki asiat mietittävä uudestaan ja avoimesti keskusteltava asioista.

Mitä minun tuli jo miettiä oli, että millaista asuntoa olin ostamassa.
Ensi asunnon ostaja saa kuitenkin hyvän edun valtiolta ja on vapautettu varainsiirtoverosta. Tämä on oikeasti suuri etu, sillä laskin tuolloin huvikseni, mitä se minulta olisi maksanut. Useita tuhansia euroja!

Jokaisella on eritilanne mihin ensi asuntoa ostetaan. Perheellisenä (etsitään varmaan pitempi aikaista asuntoa), sinkkuna (omaa kotia, johon rakentaa oma elämä), nuorena (ostetaan väliaikaista kotia ja mietitään tulevaa sijoitusmahdollisuutta). Karkeita esimerkkejä erilaisista tilanteista, mutta varmaan saitte kuvan, mitä hain tällä takaa. :)
Minä olisin saanut pankista enemmän lainaa, kun mitä lopulta päädyin ottamaan.
Ensiksi ajattelin ostavani asuntoa Etelä-Helsingistä ja, vaikka olin hyvin tietoinen alueen asuntojen korkeasta hintatasosta niin, silti halusin asunnon sieltä. Mikä minut lopulta yllätti oli pankkien nihkeys tarjota lainaa. Jos minulla olisi ollut lainan takaaja niin sitten olisin saanut enemmän lainaa. Periaatteesta en halunnut ketään lainan takaajaksi, sillä inhoan olla velkaa jollekin. Eihän lainan takaus sitä tarkoitakaan, mutta olen aina ollut todella itsenäinen. Nautin siitä, että pärjään itse ja minun ei tarvitse olla riippuvainen kenestäkään.
Ja tämä saikin minut toisiin ajatuksiin alueesta. Minulle oli selvää, että halusin takaisin opiskelemaan ja suurien lainanlyhennyksien maksaminen ja opiskelija elämä samaan aikaan ei houkuttanut.

Vaihdoin etsintä aluetta vanhoille kotikulmille Espooseen.
Espoon edullisempi hintataso yllätti minut täysin. Olisin saanut lainallani suuren kaksion lasitetulla parvekkeella. Samalla rahalla sai Helsingistä vaivaiset 20 neliötä. Ja nekin neliöt olisivat olleet Kalliosta. Minulla ei ole mitään Helsingin Kalliota vastaan, mutta kun juuri asuin siellä inhoamassani paikassa ja työskentelin yöt baarissa lippuja myyden niin sanotaanko näin, että näin aika paljon sitä nurjaa puolta niinä kuukausina Kalliosta. Enkä olisi edes maksua vastaan olisi ostanut sieltä asuntoa.

Ymmärrän, että nuo Helsingin Kallion 20 neliötä ovat haluttua tavaraa ja hinta niissä senkun vai nousee ja nousee tulevaisuudessa. Silti tuntui hassulta seurustelevana ostaa niin pieni asunto.
Pitää kuitenkin muistaa, että ensi asunnossa olisi asuttava se kaksi vuotta ennen kuin sen saisi laittaa  uudelleen myyntiin. Yhteenmuutosta emme olleet tuolloin edes puhuneet, mutta halu olla toisen kanssa oli vahva. Päädyinkin katsomaan Espoosta kaksioita ja kävimme yhdessä asuntonäytössäkin Mr. Brearin kanssa.

Kuitenkin minua mietitytti. Isompi asunto, isompi laina. Mitä jos? Mitä jos meille tapahtuisi jotain?
Olimme kuitenkin vasta vähän aikaa olleet yhdessä. Asuntosäästöprojektin kanssa olin ollut yhdessä jo kolme vuotta. En voisi antaa sen valua hukkaan rakkaudessa humaltuneena tehdyssä päätöksessä, koska fakta kuitenkin on, ettei koskaan voi tietää mitä tapahtuu.
Niinpä kuuntelin omaa päätäni ja mietin, mitä minä haluan ja, mitkä ovat suunnitelmani lähitulevaisuudessa.

Millainen asunto sopisi tulevaisuuteni kuvioihin?

Tulevaisuutta on vaikea nähdä ja ikinähän ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Yritin silti nähdä omaa lähitulevaisuuttani ja mitä minä siltä halusin. Minulle se oli selkeä. Koulu ja oma koti. Jos halusin kouluun ja asua omistusasunnossa niin tulisi ajatella järkevästi.
Olin kuitenkin ostamassa asuntoa yksin ja, vaikka kuinka mies osallistuisi asumiskustannuksiin (tottakai jos hän asuisi minun luonani) niin en voisi laskea sen varaan. Toistan nyt itseäni, ikinä ei voi koskaan tietää. Minulle oli tärkeä saada ostaa asunto yksin, koska olin yksin sen eteen paljon töitä tehnytkin. Opiskelijana tuloni luonnollisesti pienentyisivät ja lainanlyhennyksistä olisi silti suoriuduttava.

Niinpä päädyin kaksion sijasta katselemaan yksiöitä.
Olin tätä ennen aina asunut Helsingissä monta vuotta aika pienissä neliöissä esimerksi 37.5 neliön kaksiossa kaverin kanssa ja solussa 20 neliön huoneessa. Voitte ymmärtää, että tällöin yksiö ja jo esimerkiksi 32neliötä yksin tuntuu  tilavalta ja varsin sopivalta.
Espooseen takaisin muuttaminen tuntui aika isolta muutokselta, koska olin tottunut asumaan Stadissa. En tosiaankaan tiennyt tulisinko viihtymään Espoossa ja kuinka kauan.
Ajattelin yksiön olevan helpompi vuokrata eteenpäin, koska niistä on pääkaupunkiseudulla jatkuva huutava pula (jos Espoo alkaisi ahdistamaan).
Ihme ja kumma näin ei ole vielä käynyt ja vuosi Espoossa on mennyt oikein mukavasti. Eikä minulla ole pakottavaa tarvetta päästä täältä pois.
Halusin tulevasta kodista olevan hyvät kulkuyhteydet töihin, salille, kauppaan ja tulevaan mahdolliseen kouluun.
Lisäksi tuli miettiä asunnon kuntoa ja tulevia remontteja putkiremonttia yms.
Halusin asunnon yleisilmeen olevan siisti ja ettei suuria remontteja kuten putkiremonttia olisi aivan kulman takana.

Oikotieltä löysin kriteerejäni vastaamaan asunnon ja sovin asuntonäytön. Asuntonäytössä asunto vain tuntui oikealta ja tein siitä tarjouksen, mikä hyväksyttiin.

Nyt tulee tasan vuosi siitä, kun muutin tänne. Asunto tuntuu enemmän kuin kodilta ja olen tyytyväinen, että mietin huolellisesti asioita ennen kuin lähdin asuntoa ostamaan.
Tässä vuoden aikana on tullut, vaikka mitä yllätystä vastaan ja asunnon ostaminen on ollut erittäin opettava kokemus.
Jokaisella on eri tilanne, kun ensi asuntoa lähdetään ostamaan, mutta minä olen niin tyytyväinen, että olen toiminut juuri näin. Nämä ratkaisut ovat toimineet minulla.
Muutimme pari kuukautta oman muuttoni jälkeen yhteen mieheni kanssa ja, vaikka asuin yksiössä halusi mieheni silti muuttaa luokseni. Nyt olemme melkein vuoden asuneet saman katon alla 32 neliössä ja olemme mahtuneet tänne oikein hyvin. Asioilla vaan on tapana mennä niinkuin on tarkoitettu. <3

Pienempi asunto ja pienempi laina ovat tuntuneet hyviltä ratkaisulta myös tulevaisuuden koulua varten. Ei huoleta ajatus sitten joskus alkavasta opiskelija elämästä ja odotan sitä niin paljon!
Asunnon pohja myöskin on osoittautunut todella hyväksi. Emme ole tehneet täällä sen suurempia remontteja, kuin lattian vaihdon, mistä mies saa ottaa täyden kunnian. Vanha lattia oli tosi hyvässä kunnossa, mutta pyökin väri ei miellyttänyt minua. Niinpä vaihdoimme sen vaalean harmaaseen laminaattiin. Hyvän lattian vaihto ei edes tuntunut tuhlaukselta, koska vaihdettavia neliöitä ei ollut niin paljon. ;)

Tällaisia omia kokemuksia ensi asunnon ostamisesta. Heräsikö jotain lisäkymyksiä? :)


2 kommenttia

  1. Kiva postaus! Oon seurannut sun blogia alusta asti ja itsekin miettinyt asuntosäästön aloittamista. Ainoa vaan, et mäkin haluisin muuttaa jonnekin keskustan alueelle... Eikä taida ihan tulot nyt vielä riittää siihen. :D

    VastaaPoista
  2. Aloitat vaan rohkeasti säästämään. Ostat vaikka ensin muualta asunnon ja myöhemmin voit muuttaa keskustaan. Ne vuodet vierii yllättävän nopeasti muuallakin kuin keskustassa asuessa ja myöhemmin voi muuttaa sinne. :)

    VastaaPoista

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]