HERKKULAKKO

15.2.2017


Kerroin aikaisemmin päällä olevasta ostolakosta, jossa en saisi ostaa uusia vaatteita tai tavaroita huhtikuun saakka. Tämä lakko ei ole tuottanut mitään ongelmia, lähinnä mieli on levännyt, kun lompakko ei ole täyttynyt turhista kuiteista ja rahat eivät ole sulaneet turhuuksiin. Nyt kuitenkin olen aloittanut toisen lakon, jonka kanssa tulee olemaan paljon tiukempaa. Nimittäin sokerilakon.
Olen kertonut blogissani aikaisemmin pienestä sokerihiirestä, joka asuu kotonamme. Se hiiri on nimeltä Siiri...

Nyt olisi aika päästä siitä hiirestä eroon. En määrällisesti syö kerralla paljon sokeria, mutta joka päivä on saatava jotain pientä mussutettavaa. Pari jaffakeksiä teen kanssa tai vanukas ruuan jälkeen.
Ei kuullosta näin ehkä pahalta, mutta jos joka päivä (niinkuin olen vetänytkin) on jotain pientä saatava niin tulee siitä viikossa isompi määrä tarpeetonta sokeria. Minuun on iskenyt nyt hirveä kehon muokkaus innostus ja olenkin kertonut olevani dieetillä. Nyt dieetti alkaa olla loppusuoralla ja tuntuu, että nuo viimeiset kilot tarvitsevat lähteäkseen vielä enemmän tarkkaavaisuutta ruokavalioon. Painoni  on nyt 52kg :ssa ja tosiaan 2kg haluaisin vielä pois tästä varresta.
Eniten minua kuitenkin häiritsee, että sokerin himoni on ollut viime aikoina varsin hallitsevaa.
Esimerkiksi syön suuren monipuolisen ja terveellisen aterian. Minulla ei ole aterian jälkeen yhtään nälkä, ja ei jaksa edes ajatellakaan jälkiruokaa. No tunnit kuluvat ja en välttämättä edes ajattele mitään herkkuja, mutta ilta tulee ja sitten se pahin makeanhimo iskee. Taaskaan ei minun tee mieli vetää koko suklaa levyä tai keksi pakettia, mutta jotain makeaa edes vähän on saatava.

En yleensä ikinä jaksa mennä kauppaan, jos tulen töistä kotiin. Jos makeannälkä yllättää kotona niin syön hedelmän ja se unohtuu. En siis aikaisemmin ole jaksanut lähteä kauppaan/ole antanut makean nälälle periksi.
Nyt olen kuitenkin reippaasti saattanut lähteä kauppaan hakemaan jotain makeaa. Jos olen ostanut suklaata olen korkeintaan syönyt pari riviä, mutta siinäpä se juuri onkin. Loppu suklaa levy on mennyt seuraavien iltojen aikana ja taas on mussutettu jotain. Seuraavana  iltana ei ole välttämättä edes tehnyt mieli, mutta koska herkkuja on ollut tarjolla niin taas tullut syötyä.

Voisilmäpulla. Addiktio numero 1.

Mummalla huomasin sokerikoukun olevan oikeasti paha, kun ei ollut kaapeissa mitään makeaa ja kauppaan ei päässyt. Oli vaikeaa ja surullista olla mumman kanssa, kun hän oli niin huonossa kunnossa. Illalla, kun mumma oli mennyt nukkumaan teki vain mieli juoda kuppi teetä ja syödä vähän jotain makeaa. Kun mitään ei kuitenkaan ollut niin leivoin joulutorttuja ja niitä tuli mussutettua joka ilta. Tästä päätellen makeanhimoni on osittain tunnesyömistä ja, siitä pirulaisesta haluan päästä eroon. Monella on tutulla on ongelma, että syödään pahaan oloon ja siihen leikkiin en todellakaan halua lähteä itse mukaan. Siitä on varmasti vielä vaikeampi päästä eroon. En halua, että herkuista tulee minulle mitään mörköä. Ja haluankin herkutella hyvällä omalla tunnolla.
Viime aikoina on herkuttelu tuntunut vain enemmän nojaavaan tottumukseen, kuin itse haluun syödä herkkuja. Eikä ole (lukuunottamatta, sitä mansikkasuklaata sinä aikana kuussa) edes tehnyt mieli mitään, silti olen herkkuja kaupasta kantanut ja kaikkea tullut syötyä.



Puhun sokerilakosta, koska sipsiä tai suolaisia herkkuja hampurilaisia yms. minun ei tee yleensä mieli. Ainoa mihin olen jäänyt koukkuun on mikropopparit ja siitä syytän kyllän ihan Mr. Brearia. Nyt katsotaankin kuinka tiukkaa tulee tekemään, kun hän seuraavan kerran illalla poksauttelee mikrossa sen voinmakuisen popcornipussin. Kun ihana voin tuoksu täyttää keittiön ja ei voikkaan omaa tassua kulhoon laittaa.
Tämäkin on sellainen hassu juttu, että en aikaisemmin ollut edes mikään mikropopcornien ystävä. Kun olin pieni äiti oli tosi tarkka karkin syömisestä ja usein herkkupäivänä olikin kattilassa itse tehtyä popcornia. Pitkän aikaan ainoastaan leffapopcornit upposivat. Ylläri nehän ovat voista keltaisia. :D No, koska tuo mies vetelee hyvin usein popcornia niin itsekin on tullut sitä syötyä. Miksi? Varmasti vain siksi, koska pitäähän minullakin olla jotain, jos hänelläkin on...

Yksin kotona, kynttilät palaa, hieman herkkuja ja Netflixiä...


Olen huomannut, että en syö suruun tai ahdistukseen niinkuin yleensä tunnesyöjät syövät.
Minulle usein se kaksi keksiä ja kuppi teetä hetki on yhdistetty omaan hetkeen. Eli syömiseen liittyy oma aika, rentoutuminen ja rauhoitttuminen. En ole aikasemminkaan tarvinut sokeria rentoutumiseen, siitä on vaan salakalavasti tullut tapa. Tapa, josta on pikku hiljaa tullut ongelma. Ongelma, johon on nyt puututtava. Niinpä herkkujen on aika mennä pannaan niin makeiden, kuin suolaistenkin.

Herkkulakolla ei ole mitään selkeää ajan määrettä. Oikeastaan ajalla ei ole ees niin väliä, kunhan pääsen irti tästä sokerikoukusta. Olen lukenut ihmisten sokerilakoista, että yleensä kahden viikon päästä pahin makeanhimo menee ohi ja, että kuukauden jälkeen pahimmasta sokerikoukusta olisi päästy yli. Niinpä aloitan maltillisesti kuukaudella ja katson mikä olo on sen jälkeen.
Voisin, vaikka sen jälkeen alkaa pitämään jotain vanhaa kunnon karkkipäivää, jottei touhu taas menisi totuttuun kaksi keksiä päivässä malliin.

Mitä fiiliksiä herkkulakko aiheuttaa?

Aika paljon tunteita.
Helpotusta, koska oikeasti tälle sokerihimolle on pakko tehdä jotain. Helpotusta myöskin, koska voin myöntää itselleni, että se on ongelma, jonka haluan korjata ennen kuin siitä kasvaa isompi ongelma.
Pelkoa, että retkahdan, koska kuukausi ilman herkkuja ei pitäisi olla mikään vaikea asia.
Tuntuisi nololta sortua herkkuihin, kun on itse ensin kertonut ensin aloittavansa sokerilakon.
Motivoivalta, koska tämähän vain tukee kroppa projektiani ja on yksi askel eteenpäin kohti minun unelma kroppaa. Ihanalta, koska en halua, että herkuttelusta tulee ahdistava asia ja tämä on yksi tapa korjata se. Haluan nauttia elämästä enkä kytätä koko ajan syömisiäni, sentakia tällaisista huonoista tavoista haluan päästä eroon.

Onko joku muu jo aloittanut tai miettinyt herkkulakon aloittamista? :)

5 kommenttia

  1. Mä lähden mukaan herkkulakkoon ! :P Kuinka kauan sun dieetti on kestänyt tarkalleen? Kauan sulla meni saavuttaa toi paino?

    VastaaPoista
  2. Loistavaa! Tää motivoi mua, etten nyt ratkea. On tehny mieli vaikka, mitä herkkuja jo nyt. :D
    Selasin vanhoja postauksia ja kerroin dieetistä 27.11 tässä postauksessa : https://siirikiviharju.blogspot.fi/2016/11/laihdutusvinkkeja.html
    Mutta lähtöpainoni oli siinä 57 kg:n kohdalla. Eli taisi olla loka marraskuun vaihteessa. Eli tosiaankin pikku hiljaa olen dieetillä edennyt. Ennen aina halusin kaiken ja heti ja se sitten kostatui, että kilot tulivat aina jossain vaiheessa takaisin. Nyt on ollut paljon varmempi olo, kun olen kerrankin ollut kärsivällinen. Olen oikeasti syönyt kunnolla ja nostanut kalorimääriä paljon dieetin alusta. Onhan tässä vielä paljon opittavaa, mutta olo on tosi hyvä :)

    VastaaPoista
  3. oho, en tiedä miten sain noi välit tekstiin aikaan. sori. :D

    VastaaPoista
  4. Apua, mää kirjotin mun blogiin ihan samasta aiheesta eilen ja mulla on ihan samanlaisia fiiliksiä! En siis oo ajatellut mennä herkkulakkoon, mutta tossa sokeririippuvuudessa on tosi paljon samaa. Voin samastua täysin lohtusyömiseen, tottumuksiin ja siihen, että ilta on se pahin aika sortua herkutteluun. Omalla kohdalla yritän etsiä ratkaisua lapsuudesta eli pidän sen karkkipäivän kerran viikossa. Vähän on paineita, että onnistunko. :D

    Tsemppiä sulle! Rautainen itsekuri käyttöön, niin kyllä sä pärjäät! :)

    VastaaPoista
  5. Luin sun postauksen. Hyvä etten oo ainoa sokerihiiri! :D
    Tota karkkipäivää mäkin kokeilen tän lakkoilun jälkeen.
    Kiitos, joo pakko kaivaa se jostain. Mies on vaan nauranu mun sokerikoukulle ja sano, että flunssakin on vaan sokerin vierotusoireita... :"D

    VastaaPoista

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]