HUONO HIUSPÄIVÄ, HYVÄ PIPOPÄIVÄ

Pipo on eksynyt päähäni varmaan joka kerta tällä viikolla. Se on pelastanut huonon hiuspäivänkin. Saattoipa pipo eksyä päähäni eilisiin illanviettoihinkin. Tämä on outoa, sillä en tosiaankaan ole mikään pipotyttö. Kovimmat pakkaset saivat vasta minulle pipon pakosta päähän. Silloin piti kaivaa kaapista vanha ja arvokas ruskea pipo turkis tupsulla. Ainoa pipo mikä tähän päähän sopi tai ainakin ennen oli näin. En ikinä löytänyt kaupasta oikean mallista pipoa näyttämättä ihan rouva perunapäältä.
Käytin monet talvet peräkkäin sellaisia pörröisiä korvaläppiä, koska podin lievää pipo vihaa.
Onneksi tämä on muuttunut, sillä pipo on miljoona kertaa lämpimämpi, kuin korvaläpät.
Tämä talvi on ollut varsin pipo rikasta aikaa, sillä olen kotiuttanut kaksi pipoa kotiini! Tämän mustan pipon ostin extempore ostoksena alkuviikosta. Kuvasta ei näy, mutta pipo ei ole tavallinen musta pipo vaan sen pinta on kokonaan kiiltävä. Tiikeri ei pääse raidoistaan eikä tämä harakka kiiltävien asioiden haalimisesta. Tämä vaaleanpunainen pipo oli löytö Zarasta. Se on niin pirteä ja huvittava. Minulle tulee aina hyvä mieli, kun laitan sen päähän.

Tällä viikolla olen taistellut hirveästi hiustenvärjäys himoja vastaan. En ole kolmeen vuoteen värjännyt tätä päätä ja nyt tekisi jotain muutosta mieli. Hiukseni ovat vihdoin paremmassa kunnossa kuin vuosiin niin taitaa jäädä hiusten värjäilyt vain haaveeksi. Ennen hiusväreistä luopumista olivat hiukseni nähneet varmaan kaikki kaupan vaaleistakin vaaleimmat väripaketit eli juuri ne hiuksille haitallisimmat hiusvärit. Kesti monta vuotta kasvattaa uusi tukka puhki blondatusta kuontalosta. Kuvassa hiusvärini näyttää vielä extra tummalta, koska hiustenpesusta oli saattanut vierähtää muutama hassu päivä... Ei se mitään, pipo pelasti jälleen kerran. 

Ehkä musta onkin kuoriutunut pipotyttö...