10 SYYTÄ MIKSI VIHATA KEVÄTTÄ

31.3.2017


Katselin eilen koneelta kesästä kuvia ja iski ikävä. Super ikävä. Kylmä totuus on kuitenkin se, että jo kesään on vielä aikaa. Vielä kylmempi totuus iski aamulla, kun ikkunasta pilkotti talvinen maisema.  Otsikko voi johtaa harhaan, että olisin kevään vihaaja. En ole, rakastan kevättä. Kaikkea sitä valoa, värejä ja iloisuutta. Pitäisi kuitenkin nauttia nykyhetkestä eikä haikailla koko ajan tulevaa ja varsinkin kun nyt ei auta, kun takatalvi iski. Pakko kuitenkin myöntää, että viime viikon aamulenkillä jo kurkin toiverikkaana tien poskiin ja yritin bongailla leskenlehtiä. Haaveilu kuitenkin loppui lyhyeen ja todellisuus iski taas nopeasti, kun liukastuin. Onnistuin liukastumaan niin pahasti, että olkapääni meni sijoiltaan. Sen verran voin kertoa, ettei vielä mikään ole tähän ikään mennessä sattunut yhtä paljon. Myöhemmin lääkärissä sitä yhden lääkärin ja kahden hoitajan avulla väännettiin paikoilleen. Auts...

Päätin listata syitä, miksi nauttia vielä näistä viimeisistä talven päivistä kesää odotellessa. (Vaikka tosin sulat tiet, keväälle 1-0.)

Kevät ja valo tuovat pölyn esiin. Pölyä voi bongata kauniita kimalluksena ilmasta käsin.

Koiran kakkoja pilkistää esiin joka puolelta. (Koirakuume myös iskee...)

Siitepöly allergikon kauhu aikaa. Turha haaveilla mistään auringonpaisteisista metsälenkeistä, kun lenkillä vain saa haukkoa henkeään.

Hiekka, joka kantautuu sisään. Eteinen muuttuu karkeaksi hiekkalaatikoksi.

Sisustusvimma iskee pahemman kerran, kun kaikkialla on kauniita uusia raikkaan värisiä sisustusjuttuja.

Pääsiäinen tulee eli taas yksi kalorinen juhlapyhä lisää. Juuri kun joulusilavat oli sulatettu.

Virpojat. Niihin ei ikinä osaa valmistautua, joko ne unohtaa tai sitten, kun varaudut niin virpojiin niin pienet noidat ovat tipotiessään. 

Ahdistus kesäkunnosta kasvaa ja jokapäivän voi aloittaa miettimällä, jos huomenna aloittaisi dieetin ehtisikö nyt vielä kesäkuntoon.

Nettikaupat pursuavat ihania kevät ja kesävaatteita ja tietokoneen hiiri vaan itsestään klikkailee uutuuksia ostoskoriin.

Kuka haluaisikaan mennä kellariin tai kaivelemaan kaappeja kevät takeista?
 Talven nopea hoikistava jalkadieettikin päättyy eli michelin takki päälle ja silmän räpäyksessä reidet näyttivät hetkessä kapeammilta.


PS. Kevät tule jo. Tule nopeasti! :D

NO HELLOU!

30.3.2017

No hellou, long time no see! Tää mimmi ois taas back to bisness. Mitä yli viikko meni hiljaisuutta? Mikä syy?
No oli vaan niin paljon kaikkea, että blogin kirjoittaminen ei tuntunut hyvältä. Eikä olis kyllä jaksanut kirjoitellakaan, koska viime viikko meni kirjaimellisesti kokonaan töissä, porukoiden luona siivoten, asioita hoitaen ja omaa kotia järjestellen. Tuli viime viikolla itsekin lääkärissä vierailtua useampaankin otteeseen. Kaaduin jäisellä lenkkipolulla ja olkapää meni sijoiltaan. Voin sanoa, että oli sen verran kivulias kokemus, että sen jälkeen kipukynnys toivottavasti kasvoi sadalla prosentilla.
Välillä on niitä hetkiä, kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Viime viikko ja tän viikon alkuviikko on olleet just niitä. Huoli läheisistä on painanut rintaan ja omatkin ongelmat ovat tuntuneet tavallista isommilta.

Olo ei ole, kuin uudesti syntyneellä, mutta olo on kevyempi ja osittain helpottunut. Nyt voi jo nauraa esimerkiksi kaikille kommelluksille, mitä tässä on päässyt viime päivinä tapahtumaan. Esimerkiksi viime perjantaina yhdentoista aikaan illalla löysin itseni yrittämässä työntää lumeen kiinni jäännyttä pakettiautoa keskellä sysipimeää mökkitietä Heinolassa. Mainittakoon vielä, että Mr. Bear istui kainalosauvojen kanssa kuskin paikalla. Auto ei muuten sitten liikahtanut milliäkään. Aika hyvä rentouttavan mökkiviikonlopun aloitus? Täydet pisteet miehen kavereille, jotka seuraavana aamuna saivat kolmen hengen voimin suuren pakettiauton mahdottoman näköisestä paikasta hangesta irti ja vedettyä pakettiautoa kiitettävän matkaa ylämäkeä pitkin ylös! Naisväen tehtävä oli sillä aikaa seistä pois tieltä ja hörppiä siideriä tiensivussa. Hyvä paikka naisille ja vuoden ahkeruuspalkinto meni miehille!

Mitäs muuten tykkäätte blogin uudesta ulkoasusta? Omaan silmään se on modernimpi ja selkeämpi, kuin vanha look. Lisäksi ylhäältä löytyy sivut, josta esimerkiksi meitsiin voi ottaa yhteyttä. Ja hei tää muikkeli siirtyi nykyaikaankin ja snapchat on vihdoin luotu! Siitä teen myöhemmin oman sivun blogin yläreunaan. Viime viikon aikana onnistuin nimittäin myös hajottamaan puhelimeni näytön perusteellisesti ja snapchattailyt on vielä olleet jäissä, kun etukameralla otetut kuvat on yhtä sumua. Kännykkä onneksi pääsee tänään korjaukseen, joten pian meitsi ottaa snapin haltuun. Snapcahista voi mua alkaa seurailemaan nimellä siirikiviharju .

Pahoittelut katoamisesta ja radiohiljaisuudesta. Täällä kuitenkin taas ollaan uusien juttujen ja vanhojen vitsien kera! ;-)

MITEN MENI HERKKULAKKO NIINKUIN OMASTA MIELESTÄ

15.3.2017

Kerroin aikaisemmin aloittaneeni kuukauden mittaisen sokerilakon. Pannassa oli kuukauden ajan keksit, karkit, pullat yms. No miten se sokerilakko meni noin niinkuin omasta mielestä...?
Ekat seitsemän päivää oikeasti sain taistella itseni kanssa, etten olisi ryöminyt keittiöön kaappeja kaivelemaan. Oikeasti teki mieli keksiä ja pullaa niin paljon. Lakon toisena päivänä töihin oli ilmestynyt Tobleronea ja korvapuusteja. Koko taukotilamme tuoksui makealta. En ottanut mitään, vaikka mieli teki kovasti tee kupin viereen pientä pullan palaa.
Seitsemän päivää olin lakkoilun mallioppilas, vaikka mitä tuli vastaan niin kieltäydyin. Töissä pullaa ja synttärikakkuja sateli. Kotona Mr. Bear tuntui vetävän minunkin puolestani kaikkia herkkuja. Kaikista houkutuksista huolimatta kieltäydyin niistä ja se tuntui hyvältä. Pahimpien halujen iskiessä ostin kaupasta pähkinöitä tai raakapatukan.

Sitten tapahtui se kaikista pahin, mitä sokerilakko/herkkulakko voi kohdata.
Tulin kipeäksi. Tiedättekö, kun flunssa iskee on ihana kääriytyä peittoon ja itsesääliin? Hemmotella itseään jollain hyvällä?
Siinä se ratkeaminen tapahtui ja se ratkeamisen kohde oli mansikkajäätelö. Mansikkajäätelö, joka oli ollut pakkasessamme kaksi viikkoa ja olin ostanut sen alunperin Mr. Bearille. En ollut himoinnut sitä kertaakaan ja en oikeastaan muutenkaan himoitse mansikkajäätelöä. Nyt kuitenkin tuota Valion mansikkajäätelöä teki mieli enemmän kuin koskaan. Hain sitä ensiksi kulhoon palan ja lopuksi kävin hakemassa lisää toisen palan. Lopulta mansikkajäätelöä meni puoli litraa kerralla.
Mikä on valtava määrä! Ja valtava määrä minulle!
Vaikka olenkin ollut oikea sokerihiiri niin pieni määrä on saanut makeanhimoni kuriin. Miten ihmeessä olin edes jaksanut syödä niin paljon mansikkajäätelöä kerralla?



Mansikkajäätelön syömisen jälkeen olo ei kuitenkaan ollut yhtään hullumpi. Ei tullut morkkista tai epäonnistumisen fiilistä. Eikä valintaani tarvinnut edes perustella itselleni ja syyttää flunssaa ratkeamisesta. Jatkoin lakkoa ratkeamisesta huolimatta, sillä miksi ei?
Makeaa ei ratkeamisen jälkeen tehnyt mieli seuraavaan viikkoon, kunnes töissä oli työkaverin syntymäpäiväkakkua. En edes muistanut koko herkkulakkoa ja otin kakkua lautaselle.
Oli hyvää ja jälleen ei morkkista. Muistin sokerilakon vasta, kun matkasin töistä kotiin ja aloin miettimään koko lakkoa.
Kaksi ratkeamista ja ei ollut edes kuukausi mennyt. Muutama viikko? Säälittävää... Mietin aluksi, mutta sitten aloin pohtia noita viikkoja hieman syvällisemmin.

En ollut hamunnut keksiä ja pullaa edes sitä pientä määrää joka päivä. Minun ei iltaisin iskenyt hirveä pakonomainen tarve herkutella. Vieläkin mieleni tekee mieli makeaa, mutta paljon vähemmän. Ei joka ilta sitä kahta jaffakeksiä sun muuta pientä. Kaupassa mukaan ei tarttunut mitään pientä naposteltavaa ja aloinkin tehdä huomaamattani terveellisempiä napostelu valintoja. Pähkinät ja raakapatukat ovat tulleet jäädäkseen. Lisäksi huomasin, että jos ei kaapissa ollut mitään niin minun ei ollut tarve saada mitään. Ei siis enää tullut mieleenkään lähteä illalla lähikauppaan hakemaan jotain. Kun kaupasta ei myöskään automaattisesti ostanut mitään niin kaiken sen makean puputtaminen yksinkertaisesti vain jäi vähemmälle.
En kaipaa enää sokeria niin paljon ja en koe enää syyllisyyttä tai pakonomaista tarvetta mussuttaa edes sitä pientä annosta jotain hyvää iltaisin. En palkitse itseäni, sillä pienellä määrällä makeaa.
Vaikka lakkoni epäonnistui niin huomasin silti selvän muutoksen. Oloni parani ja opin olemaan armollisempi itselleni. Herkkuja en aio laittaa kokonaan pannaan, koska sitten tapahtuu varmasti tarpeeton iso ratkeaminen. Ei kiitos puolta litraa mansikkajäätelöä enää kerralla.

Pieni herkuttelu, vaikka kerran viikossa ei ole pahitteeksi. Silloin, kun unohdin lakon ja otin töissä synttärikakkua en ottanut suurta palaa, vain pienen siivun. Se tyydytti makeanhimoni täysin. Olen siis onnistunut muuttamaan jokapäiväisen pienen herkuttelun yhdeksi päiväksi viikossa. Yksi herkkupäivä viikossa on huomattavasti pienempi pahe kuin joka päivä jotain.
Kyllä minä nytkin herkuttelen päivittäin nimittäin lempiruuan valmistamisella, pähkinöillä, hedelmillä, raakapatukoilla ja sitten kerran viikossa, vaikka ihan rehellisellä pullalla tai karkilla. Huomasin myös, että jos kokkailin lempiruokiani lohikeittoa ja ihania salaatteja niin unohdin herkut.

Sentakia olenkin päättänyt jatkaa lakkoa! Hieman armollisemmin kuitenkin, ettei tuollaisia överi ratkeamisia tule. Jos tekee mieli jotain niin ajattelen lakkoa ja yritän olla syömättä sitä. Pitää sen herkuttelun ihan minimissä esim yhdellä kerralla viikossa ja vähitellen päästä siitäkin eroon.
Olen kuitenkin parin viikon aikana onnistunut supistamaan jokapäiväisen herkuttelun päivään viikossa. Tavoitteena olisi saada supistettua herkuttelua esimerkiksi yksi herkkupäivä kahteen viikkoon.
Sellaisia höpöttelyjä herkkulakosta. Kuvissa vilahtaa eilistä asua, mistä oma postauksensa huomenna.


Mites teidän herkkulakot on sujuneet? :)

RAAHAA SE PYLLY LENKILLE

14.3.2017

Kerroin eilen, että aloitan taas aamulenkkeilyn ja sovin itseni kanssa, että ainakin kaksi kertaa aamulla olisi sinne lenkille mentävä. Kaksi kertaa aamulenkkejä viikossa on lukemana niin pieni, etten omassa elämäntilanteessa voisi syyttää, kuin laiskuutta, jos en saisi siitä pidettyä kiinni.
Reilu vuosi sitten asuessani Helsingissä kävin lenkillä joka arki aamu satoi tai paistoi.
Muuttaessani Espooseen niin lenkkeily pikku hiljaa jäi ja ainakin nyt talven aikana ovat arkipäivän aamulenkit olleet ihan minimissä. Töölössä asuessani rakastin juosta pitkin Töölönrantaa, keskuspuistossa hevostallien vierestä ja pastellin väristen Etu-Töölön talojen ohi. Moni nauttii nimenomaan luonnossa juoksemisesta ja siitä rauhallisesta tunteesta, kun on vain yksin omien ajatusten kanssa.
Minä olen aina ollut kaupunkityttö henkeen ja vereen. Aamulla ajoitettu juoksulenkki, kun ensimmäiset sporat ujeltavat ohi ja se hetki, kun koko kaupunki on ihan rauhallinen ennen aamuruuhkan sykettä on minusta aivan parasta. Kaipaan Espooseen merta, vaikka onhan koko tämä Helsingin kiinni kasvanut pikkuveli täynnä järviä. Kaipaan keskellä tietä nukkuvia valkoposkihanhia. Ikkunoita, joista joka kolmannessa pilkottaa Lokki valaisin. Kesä lauantain jälkeistä hävitystä Elielinaukiolla, kun voi pohtia olivatko eilen kaikki syömässä mäkkiruokaa elielinaukolla ja roskapönttöjen lähteneen livohkaan koko touhulta.
Kaipaan Stadin aamulenkkejä.

Tänä aamuna Mr. Bearin herätessä töihin ja todetessa, että minun pitäisi lähteä aamulenkille, koska on epäreilua, kun saan jäädä sänkyyn pidemmäksi aikaa... Muistin eilisen asettamani tavoitteen aamulenkistä ja vedin lenkkikamat päälle ja suuntasin aamulenkille.

Ja onneksi lähdin aamulenkille, sillä vitsi on ollut energinen fiilis koko päivän. Aamulla ilma oli ihanan raikas ja kirpakka. Heräsi oikein kunnolla ja oli ihanaa olla aamulenkillä pitkästä aikaa!
Juoksin metsässä ja ristin sielua ei tullut vastaan.
Huomasin myös, että raikas metsän tuoksu on kivempi lenkki tuoksu, kuin tupakan haju nenään. Lisäksi kettu jolkotteli lenkkipolulla vastaan. Lähikaupan kassa hymyili ja toivotti iloisesti hyvät huomenet, kun laitoin ostokseni kassan liukuhihnalle. Ei ilmeisesti ollut aamukassalla pelkoa, että asiakkaana olisi jo ehtinyt olla jo joku innokas aamukaljojen ostaja tai juoksu kaljojen hankkija.
Kai se on puolensa Espoossa lenkkeilyssäkin?
Pakko kuitenkin myöntää, että silti Stadin savuiset aamulenkit voittavat silti Espoon metsälenkit...

Ja otsikko on itseäni varten: Nyt muija ei mitään tekosyitä, vaan lähdet sinne aamulenkille.
Siitä tulee oikeasti niin hyvä fiilis kokopäiväksi. Ihan sama, missä juokset oli maisema, mikä tahansa... kunhan lähet sinne lenkille!

Näin freshinä ei aamulla oltu, vaan kuvat ovat aiemmalta iltalenkiltä.

Löytyykö sieltä aamulenkillä kävijöitä ja millainen on sinun suosikki lenkkipaikkasi? :)

PARISUHDEKRIISEILYÄ JA VIIKONLOPUN VIETTOA

13.3.2017

Niinkuin ystäväni hyvin kommentoi "Foliomuija". Foliomuija lookilla mentiin läpi viikonlopun. :D
Viime viikko meni multa täysin ohi. Parisuhde osaa teettää välillä kivoja aktiviteetteja.
Sellaisia, ettei oikein mikään kiinnosta, kun rintaa puristaa ja pää on täynnä kysymysmerkkejä. Varmaan kaikille parisuhteessa oleville tuttu ja turha harrastus? Sellaista se suhteessa oleminen välillä on.
En halua avata sitä, mistä täällä on keskusteltu ja tapeltu viime viikot. Kyllä tiedän, että on ärsyttävää ensin kertoa jotain ja sitten jättää kertomatta paremmin asia. Haluan silti pitää blogin rehellisenä paikkana ja tämä on minulle, kuin päiväkirja. Aina ei mene hyvin. Miksi en voisi kirjoittaa sitä?
Kaikkea minun ei myöskään tarvitse jakaa täällä. Minulla on oikeus pitää kiinni yksityisyydestäni ja myöskin kunnioittaa parisuhdettani. Olen jo pitkään luonnostellut postausta parisuhderiidoista, minkä ihan varmasti tulen julkaisemaan, mutta näitä yksittäisiä tapauksia en vain halua avata sen enempää. Lisäksi se varmasti tekisi kipeääkin ja olisi jotenkin omille silmille liian totuuden mukaista tekstiä.
Nyt kuitenkin on kaikki taas hyvin ja riidat käsitelty ja sovittu. Tästä toivottavasti mennään vain eteenpäin. Viime viikko oli kuitenkin sen verran kuluttava, että tuli nukuttua joka yö tosi pitkiä yöunia.

Huomasin muuten, että kehoni on valmistanut uuden suoja mekanismin parisuhderiitoihin. Ennen en saanut mitenkään nukuttua, kun oli asioita niin sanotusti käsiteltävänä. Nyt kun riita on päällä nukun paljon, osaan rauhoittua illalla ja mennä nukkumaan. Arki sujuu ongelmitta, töissä en mieti mitään koti asioita, salille menen normaalisti. Ahdistus tulee vasta koti-ovella, jos riita on selvittämättä. Moni voi pitää tätä karuna ja kylmänä, mutta itse olen tyytyväinen muutoksesta. Töissä et voi muuttaa asiaa ja töissä pitääkin minusta keskittyä vain töihin. Se, että suuntaat salille ei muuta riitaanne. Saan ainakin itse vain energiaa ja voimaa salilta. Monesti ahdistuneena minulle ei ruoka maistu niin kova treeni pitää myös huolta siitä, että nälkä tulee ja syömisrytmi pysyy normaalina. Myöskin, kun on nukkunut ja syönyt hyvin niin olo ei ole niin turhautunut ja ei tule lisää riitaa ihan pienimmästäkin asiasta.


Kaikkien viime viikon ja viikonlopun kriisien lisäksi on tullut syötyä hyvin. Kaikki salaatit, kalat ja keitot ovat kutsuneet. Olenkin koko viikon puputtanut salaattia erilaisina variaatioina menemään.
Ja ei me koko viikonloppua onneksi kriiseilty. Eilen käytiin ulkona ja ollaankin alettu suunnittelemaan pientä keittiön ilmeen muutosta. Jep nyt kuulostaakin vähän räjähdysherkältä parisuhdetekemiseltä kriiseilyn jälkeen. Lekaa ja vasaroita käteen niin katsotaan miten ensi viikko menee... No ei. :D Mies on kokenut remonttimies niin siitä ei saada lisää kipinää aikaan. Vaan oma natinani vähenee, sillä minun on jo vähän aikaa tehnyt mieli aloittaa muutosprojekti keittiöön.

Keittiön muutos idea lähti kokonaan siitä liikkeelle, kun eilen oltiin askartelemassa betonilevyä miehen kaverin pöytään. Valon lisääntyessä huomaan koko ajan enemmän virheitä kodissani ja keittiön tasot ovat yksi sellainen asia, joka kaipaa muutosta. Tarkoitus olisikin päivittää puiset keittiön tasot uusiin. Lisäksi haluaisin betonista tehdyn tason, joka toimisi extra laskutilana ja samalla toimittaisi keittiön pöydän virkaa. Nyt meillä on sellainen, mutta sekin on puusta tehty. Puutasot ovat kauniit, mutta niiden ylläpitäminen on oma urakkansa. Senkin takia uusien tasojen laittaminen olisi ajankohtaista.
Tällä viikolla onkin tarkoitus suunnata sisutuskaupoille ja alkaa suunnitella tulevaa pikku urakkaa.
Keittiö ja keittiön muutos postausta siis tulossa, kunhan pääsemme projektiin kunnolla kiinni.

Tää viikko on pyhitetty treenille ja auringon valolle. Tuli niin hyvä fiilis, kun katsoin aamulla säätiedotusta tv :stä ja aurinkoa oli luvattu koko viikoksi. Nyt voisi aloittaa taas aamulenkkeilyn!
En ole tehnyt aamulenkkejä aikoihin, kun pimeys ja kylmä ilma ovat ajaneet tämän vilukissan sisätiloihin salille.
Aloitankin tämän viikon lupauksella: kaksi aamulenkkiä per viikko.
Määrä on niin pieni, ettei siitä voi lipsua. Minulle tällaisten tavoitteiden asetttaminen helpottaa niiden toteuttamista. Esimerkiksi ostolakkoni on sujunut mallikkaasti ja en ole ostanut oikeasti yhtään mitään. Eilen jopa mietin, että jatkan sitä toukokuuhun asti. Tai ainakin niin, etten osta uusia vaatteita ja asusteita. Kodin asiat voisin ottaa lakosta pois, koska remontin innoittamana olisi kiva ostaa jotain pientä piristystä keittiöön. Uusia keittiöpyyhkeitä, keittiön matto ja leipälaatikko olisi juttuja, jolle oikeasti olisi käyttöä!
Herkulakon puiminen vaatii ihan oman postauksen, sillä olen kokenut varsinaisia ahaa elämyksiä täällä siihen liittyen. Nyt lähden imuroimaan äidille ja siitä salille ja töihin. Vitsi tuntuu hyvältä kirjoittaa muutaman päivän tauon jälkeen. Toivottavasti teillä oli ihana ja vähemmän draamainen viikonloppu, kun meitsillä.

Ihanaa uuden viikon alkua! <3 - S

KEVYTKENKÄINEN NAINEN

9.3.2017


Onko seksistä avoimesti puhuva nainen kevyt kenkäinen tai ihan jopa rumasti sanottuna huora?
Nyt haluan kirjoittaa jostain niinkin meille suomalaisille kiusallisesta aiheesta, kun seksistä. Seksistä nuoren naisen näkökulmasta ja siitä, kuinka loppujen lopuksi on vaikea puhua seksistä ilman tuomituksi tulemista.
Miksi halusin kirjoittaa tästä? Minua mietityttänyt nimittäin yksi asia jo jonkin aikaa.
Minusta tuntuu, että seksi on vieläkin tabu, josta ei saa puhua. Ei saa kertoa mitä haluaa, missä haluaa, ketä haluaa ja montako kertaa haluaa. Tai saa kertoa, jos on mies. Nainen, joka kertoo on kevyt kenkäinen tai se huora.
Mieheltä jopa odotetaan seksiaiheisia vitsejä ja seksistä keskustelua. Eihän ole oikea mies, jos ei vähän sänkytarinoillaan kersku.

Se on minusta vähän hassua, sillä nykypäivänä seksiä vilahtelee jokapaikasta ja sitä tuputetaan meille kaikkialta ja ihan kaikille. Hyvänä esimerkkinä selasin Nellyn nettikauppaa ja, dildot vilahtivat ruutuun. Eikä siinä mitään vikaa ole, onhan se kiva shoppailla vaatteita ja samaan pakettiin laittaa dildo tulemaan. Eihän siinä ole mitään väärää tai sen syntisempää, kuin extra sukkahousujen ostossa?
Ja varsinkin jos Kaalimadon paketin postista noutaminen tuntuu poskia helottavalta operaatiolta niin mikä ettei. Ja Nelly.com :lle tämä on tavallista lisämyyntiä siinä missä rintaliivien silikoniset olkaimetkin.

Olen huomannut, että monesti seksistä avoimesti puhuvat naiset leimataan usein heti kevyt kenkäisiksi tai jopa huoriksi.  Ja tässä tullaankin suoraan asian ytimeen, joka on minua mietityttänyt.
Minua ei oikeasti riso se, että miehen 1€ on naisen 80 senttiä vaan se, että miten oikeasti voi olla, että edelleenkin 2000-luvulla mies joka puhuu seksikokemuksistaan on sankari, mutta samantekevä nainen on huora?
Minä en ole huora, minä en vain näe seksistä keskustelussa sen kummempaa kuin formulatulosten päivittelyssä. Aina puhutaan siitä, kuka tuli maaliin ja keneltä puhkesi kumi.

Seksiin liittyy tänä päivänä paljon odotuksia ja paineita. Pornoa syytetään isona osana tästä paineiden ja odotusten luomisesta. Ja en osaa ottaa siihen sen enempää kantaa, kuin että jokainen varmasti kokee myös pornon eritavalla. Toisille se on viihdettä ja toisille se luo paineita. Ja tarkoitan nyt niin naisia, kuin miehiäkin.

Minulle porno on viihdettä. Oho nyt tuli iso paljastus, minä naisena katson pornoa. Enhän sentään...
No kyllä katson ja varmasti myös katsoo moni muukin nainen. Sen myöntäminen tuntuu vain monelle olevan vaikeaa. Ja minusta ei sitä ole pakko myöntääkään, eihän minulle kuulu toisten seksielämä. Olen vain usein huomannut, että moni nainen tuomitsee toisen naisen, jos tämä kertoo katsovansa pornoa tai, vaikka masturboivansa. Ja vielä huomiona, vaikka tämä nainen tekisi niin itsekin, hän ei vaan tuo omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan ilmi. Apua nyt tuli toinen iso salaisuus julki. Kyllä, minä runkkaan! Oho, huora, voisi moni sanoa tähän.
Mutta ei en saa runkkaamisesta rahaa tai myy mitään lisäpalveluita sen yhteydessä. Kyllä olen pannut, jopa useampaa miestä. Eikä tämä ei tee minusta tai sinusta huoraa. Kyllä olen jopa puhunut seksielämästäni välillä varsinkin avoimesti, silti vieläkään tämä ei tee minusta huoraa.

Minusta ei ole vain miesten vika, että naista pidetään huorana jos tämä on seksielämästään avoin. Tai ei välttämättä edes pidetä, mutta sellaista naista on helppo huoritella. Monet naiset tuomitsevat ihan yhtälailla, jopa välillä pahemmin, kuin miehet. Huorittelevat toisia helpommin, kuin miehet.
Mistäköhän se johtuu?
Kateudesta, paheksunnasta vai mistä?

Varmasti näistä kaikista ovathan ihmiset erilaisia. Itse veikkaan suurimmaksi syyksi, että naiset jotka eivät ole niin avoimia seksuaalisuutensa kanssa pitävät naista joka on jotenkin uhkana.
Enkä syytä siitä niitä naisia, syytän siitä sosiaalista mediaa. Tänä päivänä naisen ihanne kuitenkin on suoraan sanottuna, että pitäisi olla kodin hengetär keittiössä ja huora makuuhuoneessa.

Huora sanaa viljelläänkin, kuin Rypsin tavoin. Ainoastaan, että tämä lajike aka sana kasvaa ympäri vuotisena ja ihan koko maassa. Ompas samaa lajiketta aka sanaa tavattu naapurimaissakin ja se on tainnut levitä ihan maailmanlaajuisesti.
Itselläkin tämä huora sana lipsahtaa huulilta aivan liian helposti, joten itsekin olen sitä ihan kotikasvattanut. Välillä varsin runsaastikin ja satoa on pitänyt huudella kaupungillakin.
Huora sanasta on tullut yksi yleisimpiä kirosanoja, sitä kuulee vähintään yhtä usein kuin huoran työvälineestä keksittyä kirosanaa.

Itse olen ollut sinut oman seksuaalisuuteni kanssa ja aloittanut sukupuolielämän suht nuorena. Tässäkin tulisi muistaa, ettei ole olemassa oikeaa ikää aloittaa seksielämää ja toiset ovat vain valmiimpia, kuin toiset. Joskus vain tulee se oikea hetki harrastaa seksiä, silloin toiset miettivät ja toiset toimivat. Jokatapauksessa oli se seksi elämä aloitettu aikaisin tai myöhemmin niin ei se tee silti siitä tulevasta seksistä yhtään sen huonompaa. Ja mikä tärkeintä, se ei tee sinusta yhtään sen huorampaa.
Itse olen löytänyt oman seksuaalisuuteni ja oppinut oikeasti sen mistä tykkään vasta vuosia myöhemmin ensimmäisestä seksikokemuksestani. Seksipartnereiden määräkin on jokaiselle täysin yksilöllisistä eikä ole olemassa mitään oikeaa lukua, jolloin "on nähnyt kaiken." Toiset haluavat enemmän kokemuksia kuin toiset. Toisille vain kertyy enemmän kokemuksia. Minusta ei seksipartnerien määrä tee kenestäkään huoraa, ellei sitten ole ottanut joltain maksua suorituksesta. Silloin pitää miettiä huora käsitettä uudemman kerran.

Hassuinta on, että monesti esimerkiksi nainen joka kantaa kondomeita onkin yhtäkkiä kevyt kenkäinen ja helppo rinnastaa huoraan. Ja aijai jos tämä sama nainen erehtyy käymään sukupuolitautitesteissä, huora. Tämä on minusta erikoista ja niin tyhmää. Tämähän kertoo ainoastaan sen, että on järkevä. Sukupuolivalistus aloitetaan, kuitenkin koulussa kaikille ja tämähän vain kertoo, että ainakin jotain sieltä koulussa on opittu. Tottakai, jos sukupuolitautitesteissä pitää ravata alvariinsa, olisi silloin ehkä miettimisen paikka ja ehkä kortsun käyttökin tarpeen, mutta edelleenkin tämäkään ei tee kenestäkään huoraa.

On niin helppo todeta jonkun olevan kevyt kenkäinen tai huora ja syyllistyn tähän itsekin. Tietynlainen ulkonäkö esimerkiksi hiustenpidennykset, isot tissit tai avonainen kaula-aukko eivät kuitenkaan tee kenestäkään huoraa.
Hauskinta on, että kaikilla on selvä käsitys miltä huora näyttää.
Silti esimerksi pornotähdistä puhutaan pornotähtinä eikä huorina. Hehän eivät kirjaimellisesti myy itseään eli huoraa, vaan tekevät samalla viihdettä ja saavat siitä viihteen tekemisestä maksun. Pornotähtien ulkonäöstä varmasti huora käsite monille mieltääkin kuvan.
Miltä huora sitten oikeasti näyttää?
No onko, sillä edes oikeasti väliä? Ei ole. Kenenkään ei tarvitse huoritella toista.
Minusta ainakin naisena, se on yksi pahimpia loukkauksia, mitä naiselle voi sanoa.
Tuntuu kyllä, että vähän kaikki on tänä päivänä huoraa. Se on niin helppo sanoa niinkuin tuo lyhyt ja ytimekäs v :llä alkava kirosanakin.

Joka tapauksessa oli huora sana, kuinka helppo sanoakin niin kerrataanpa vielä, mikä sitten lopuksi ei kuitenkaan tee kenestäkään huoraa:

Huora ottaa maksun seksistä.

Masturboiminen ei tee huoraa.

Seksilelujen ostaminen ei tee huoraa.

Seksipartnerien lukumäärä ei tee kenestäkään huoraa.

Seksistä puhuminen ei tee huoraa.

Nuorena aloitettu seksielämä ei tee huoraa.

Nainen joka kantaa kondomeita ei ole huora.

Sukupuolitautitesteissä käyminen ei tee huoraa.

Kumppanin eksä ei ole huora (ellei hän ole vaihtanut kyseiseen ammattiin. :D)

Huora ei ole sinkku ystäväsi, joka saa "tehdä mitä haluaa."

Huorittelu sanallisesti ei tee kenestäkään huoraa.

Silikonit, ripsienpidennykset, geelikynnet, treenattu pyrstö yms. eivät tee huoraa.

Seksikäs pukeutuminen ei tee huoraa.

Sinusta ei tule huora, vaikka joku sinua huorittelisi.

Voit olla kodinhengetär, hyvä tyttöystävä ja vaimo ilman, että olet "huora makuuhuoneessa".

Loppukevennykseksi kerron, mitä 83-vuotias mummani sanoi, kun istuin koneella kirjoitellen blogipostausta: "On tuollaiset bloggaukset ihan huorien hommia". 
En voinut kuin nauraa hänen sutkautukselleen. Tämä tapahtui vielä samaan aikaan, kun kirjoitin tätä postausta eikä hän ollut nähnyt mistä aiheesta olin kirjoittamassa. : D

PARHAAT KUIVASHAMPOOT

8.3.2017


Hiuksiin liittyvää postausta olisi nyt taas tarjolla, mutta kaikkihan haluaa kutrit kesäksi kuntoon! Hiustenpesu välin pidentäminen oli yksi merkittävä tekijä hiusten kunnon paranemisessa. Ensimmäisinä päivinä pesuvälin pidentäminen oli ihan tuskaa, mutta kun löysin kuivashampoot niin ongelma oli ratkaistu. Olen kokeillut erilaisia kuivashampoita kalliimmista edullisempiin merkkeihin ja nämä kaksi tuotetta ovat jääneet pysyviksi lemppareiksi.


Ensiksi suosittu Batiste:n kuivashampoo, joka on varmasti monen muunkin suosikki.
Ehdoton suosikki versioni on tästä Kirsikka, joka on väriltään valkoista ja, sillä saa kivasti juurikasvua piiloon. Koska en värjää hiuksia niin minulla ei ole juurikasvua, mutta jotenkin tämä tuote kirkastaa tyveä eritavalla, kuin Batiste:n muut kuivashampoot. Tuotetta on helppo käyttää ja muutamalla suihkauksella, koko pää on puhtaan tuntuinen ja tukka ilmava. Tämä tuote ei tarvi sen pidempää esittelyä, jos et ole vielä testannut niin suosittelen lämpimästi.

Toinen suosikkini on Klorane:n kuivashampoo. Tämä on myöskin ollut pidempään suosikkini, mutta uudempi suosikkini näistä kahdesta. En ollut aikaisemmin kuulutkaan koko Klorane merkistä, mutta kaverillani oli tätä. Olimme lähdössä extempore juhlimaan ja minulla oli likainen ja lättänä tukka. Niinpä kokeilin tätä ja jäin kerrasta koukkuun.
Klorane:a myydään apteekissa ja se maksaa noin 10 euroa. Hieman kalliimpi, kuin Batiste, mutta yhdestä purkista riittää melkein koko vuodeksi. Koostumukseltaan tuote on jauhomaista, kuin talkkia. Purkista painetaan pieni määrä jauhoa kämmenille, hierotaan yhteen ja levitetään hiusjuuriin. Tuotetta ei kannata missään nimessä laittaa purkista suoraan päähän, koska sitä helposti tulee likaa ja samaan kohtaan. Käsillä tuotteen saa levitettyä tasaisesti koko tukkaan.


Jos näistä tuotteista pitäisi vielä valita se todellinen suosikki olisi se varmasti Klorane:n kuivashampoo. Riittoisuus on Klorane:n ehdoton plussa, koska Batiste tulee liiankin helposti suihkittua loppuun. Lisäksi Klorane jättää hiukset kevyen tuntuisiksi ja tuotetta ei voi oikeastaan laittaa liikaa. Jo pieni määrää riittää puhtauden tunteisiin ja tuotetta voi kerrostaa päivän mittaan tai seuraavana päivänä. Klorane antaa juuri sopivasti rakennetta ja tuuheutta ohueen tukkaan.
Tuote on jopa niin riittoisaa, että ehti jopa tulla pieni kyllästyminen ja sentakia ostinkin lisäksi vanhempaa suosikkiani Batiste:a. Vaihtelu virkistää, mutta näistä kummastakaan en luopuisi ja ottaisin autiolle saarelle mukaan. Siellähän ilmava ja puhdas tukka on huolenaihe numero 1...

BIRTHDAY OUTFIT

6.3.2017



Asukuvia viime perjantailta, kun oli mun synttärit.
Jokaisella naisella on varmasti vaatekaapissaan sellainen vaatekappale, joka on kiva, mutta sitä vaatetta ei silti osaa pitää. Joka kerta kuitenkin vaatekaapin siivouksen yhteydessä tämä vaatekappale tulee vastaan ja et edes muista milloin olet viimeksi sitä pitänyt. Vaate on liian kiva, ettei sitä voi laittaa kirpparikassiin ja se vaate saa jatkoaikaa. Pidät kyseistä vaatetta muutaman kerran vuodessa ja aina joku onnistuu kehumaan sitä silloin. Et voi luopua vaatteesta, vaan jatkat sen säilyttämistä.
Tämä punainen paita on sellainen vaate. Olen omistanut sen kolme vuotta ja pitänyt sitä maksimissaan kuusi kertaa. Tässä asussa paita toi kivasti väriä ilmeeseen ja sopi punaisen huulipunani kanssa. Jalassa minulla on Tallinnasta ostetut Zaran housut, jotka ovat aivan ihanat malliltaan ja yksityiskohdiltaan. Tykkään housujen etu osan niittivyöstä, joka tekee housuista erilaiset.



Tällaista asua tällä kertaa. Odotan niin jo kevättä, että saa kaipaa kevyemmät takit kaapista. Vaikka rakastankin lämmintä turkkiani on yliannostus siitäkin alkanut tulla esiin. Onneksi kevät on jo ovella ja kohta voi pakkailla talvitakit kellarin uumeniin.
Ihanaa viikon alkua sinne ruudun toiselle puolelle. <3


Mitä mieltä siellä ollaan tästä asusta? :)

HIUSTEN KASVATUSVINKKEJÄ

4.3.2017


Kerroin omien hiusteni tarinan tässä postauksessa. Omat hiukseni ovat joutuneet vaikka mille koetukselle ja aloitin pari vuotta sitten tunnollisen hiusten kasvatuksen. Hiukseni olivat tuolloin kokeneet. Olen kokeilut keinoja kaihtamatta, vaikka mitä poppaskonsteja hiuksiini ja haluan nyt jakaa omat niksini unelma tukan kasvattamiseen.

Ensiksi haluan kertoa pari karua faktaa ja toivon, että näitä sisäistämällä säästät aikaa ja rahaa.
Jo vahingoittunutta ja haaroittunutta latvaa ei pelasta mikään kallis hoito-öljy. Kannattaa siis aluksi aloittaa, kunnon latvan lyhennyksellä. Itse säästelin turhan pitkään latvojani ja hiukseni saivat kunnon kasvu spurtin siitä, kun vihdoin maltoin kampaajan antaa leikata niistä kunnolla pois. Latvat eivät enää haaroittuneet samalla tavalla kampaaja käyntien välissä. Älä tuhlaa kalliisiin kampaamotuotteisiin. Kaikista eniten huomasin hiuksiini vaikuttavan omat elämäntapani. Kampaamotuotteet ovat hyvä lisä, mutta ne eivät korvaa monipuolista ruokavaliota.

1. Aika
Mikään ei tapahdu nopeasti. Hiustenkasvu on jokaisella yksilöllistä. Keskimäärin hius kasvaa noin sentin kuukaudessa. Anna siis aikaa hiustenkasvatus projektille.

2. Kemikaalit.
Älä altista hiuksiasi voimakkaille kemikaaleille. Luovu hiusväreistä jos pystyt tai vähennä hiustenvärjäys minimiin. Myös monissa hiustuotteissa on haitallisia kemikaaleja hiuksille esimerkiksi. hiuslakassa on alkoholia, joka kuivattaa hiusta. Vältä turhaa muotovaahdon ja lakan käyttöä.

3.Stressi
Tähän on vaikeampi vaikuttaa, mutta ainakin minulla stressi näkyy heijastuu suoraan hiuksiini. Älä ota hiustenkasvatusprojektista sen enempää stressiä. Hiukset kasvavat kyllä. Vaikea elämäntilanne voi myös näkyä hiuksissasi, ole armollinen itsellesi hiukset eivät ole se tärkein juttu. Terveys on. Ja hyvä terveys on avain hyviin hiuksiin.

4. Raudan poisto hiuksista
Tämä on ohje etenkin vaaleahiuksisille, koska vaaleat hiukset imevät itseensä paremmin ulkoa epäpuhtauksia ja epätoivottuja mineraaleja vesijohto vedestä niinkuin rautaa. Tee raudan poisto kampaajalla tai kotona apteekista saadun askorbiinihapon avulla. Tämä on yksi merkittävä asia, mikä on varmasti parantanut hiusteni kuntoa. Joka kerta, kun kampaajani tekee raudan poiston hiuksiini hius oikein ponnahtaa korkealla hiusjuuresta. Väri on kirkkaampi ja puhtaampi. Raudan poisto myös poistaa vihertävyyttä hiuksista, mitä kasaantuneet epäpuhtaudet vaaleille hiuksille aiheuttavat.

5. Säännöllinen leikkaus
Leikkaa hiuksiasi parin kuukauden välein kampaajalla, jotta latva pysyy hyvässä kunnossa. Muista, että jos hiuslatva pääsee haaroittumaan pitää aina kampaajan kerralla pätkäistä enemmän pois. Säännöllinen hiustenleikkuu pitää latvasi kunnossa.

6. Vältä kuumia hiustenmuotoilulaitteita
Minimoi suoristusrautojen ja kihartimien käyttö, jopa fööni olisi hyvä jättää pois. Jos föönistä ei pysty luopumaan niin aina puhaltaa hiukset viileällä ilmalla kuivaksi.

7. Lisäravinteet
Biorin kuuria olen kokeillut ja sain sen avulla ihan hyviä tuloksia aikaan. Hinta on aika kallis ja nyt olenkin kokeillut edullisempaa Evonia kuuria. Raportoin sen käytöstä, kun olen syönyt sitä muutaman kuukauden. Myös sinkki, rauta ja omega kolme tabletit ovat hyvä lisä ruokavalioon.

8.Välineet
Käytä luonnonharjasta tehtyä harjaa ja kampaa hiukset harvapiikkisellä kammalla. Muoviharja TangleTeaser on monien suosikki ja käytin kyseistä harjaa itsekin monta vuotta, kunnes löysin postauksen missä bloggari kertoi sen ohentavan latvoja. Pakko kyllä sanoa, että pelkästään luonnonharjaan itsekin siirtyessäni kampaaja huomasi eron seuraavalla kampaaja kerralla. Voi olla, että oma hiuslaatuni on vain niin oikukas, ettei ihmeharja ollut oikea valinta sille. Puhelinlankaponnarit ovat yksi asia, mistä en luopuisi mistään hinnasta.

9. Hiustenlaitto
Pidä hiukset yöllä rennolla nutturalla tai löysällä letillä, jotta latvat eivät nukkuessasi hankaudu tyynyyn ja mene sotkuun. Talvisin korkea nuttura pelastaa pitemmän tukan takkuuntumisen takkia vaste.

10. Suojaus.
Suojaa talvella hiukset kylmyydeltä pipolla ja kesällä hatulla auringolta. Etelän matkaa varten on myös hyvä hankkia UV-suojan sisältämä aurinkosuoja hiuksille. Vinkkinä esim. monissa hiusten lämpösuojissa on samalla UV-suoja ja ne ovat yleensä paljon edullisempia, kuin erilliset aurinkosuojat hiuksille.

11. Pesu
Vanha kansa sanoo "Älä pese itseäsi kaljuksi." Hiukset eivät luonnostaan rasvoitu jokapäivä ja eivät tarvitse niin tiheää pesuväliä. Yritä vähentää hiustenpesua, vaikka joka toiseen päivään ja pikku hiljaa kasvattaa sitä. Kuivashampoo on hyvä pesuvälien pidentäjä.

12. Päänahka.
Pidä huoli päänahastasi. Jos se on kuiva niin kosteuta. Hyvä tapa on esimerkiksi hieroa kookosöljyä päänahkaan ja antaa sen vaikuttaa yön yli ja aamulla pese hiukset normaalin tapaan. Hiero muutenkin päänahkaa ja se vilkastuttaa päänverenkiertoa ja on todettu vauhdittavan hiustenkasvatusta.

13. Kuorinta
Päänahka näkee kaikenlaisia muotoilutuotteita jo pelkästään vuoden aikana. Joskus hidas tai estynyt hiustenkasvu voi olla tukossa olevat hiusjuuret. Apteekeissa ja kampaamoissa myydään hyviä päänahan kuorintoja, jotka kuorivat kasaantunut muotoilutuotteet pois.

14. Uni.
Terveelliset elämän tavat, stressittömyys ja kunnon yöunet vaikuttavat kaikki hiuksiisi. Niinpä nukkuminen on hyväksi koko keholle ja hiuksille.

15. Ruokavalio
Tämä kohta kesti minulle pitkään ymmärtää ja ajattelinkin kalliiden hiustuotteiden pelastavan tämän kohdan. Monipuolinen ja terveellinen ruokavalio vaikuttavat varmasti ehkä eniten siihen, miten voit vaikuttaa hiustesi kasvuun. Syö kalaa, lihaa, viljoja, kasviksia ja maitotuotteita.

16. Vesi
Runsasveden juonti. Vettä ei muutenkaan voi juoda liikaa ja se on hyväksi aineenvaihdunnalle ja iholle.

17. Oikeanlaiset hiustuotteet.
Jos latva on kuiva käytä kosteuttavaa, jos hiukset ovat vaikeasti käsiteltävät käytä silottavia tuotteita jne. Helli hiuksiasi hiusnaamiolla ja voit, jopa korvata sillä hoitoaineen kokonaan. Aina hinta ei ratkaise onko tuote hyvä vai ei.

18. Syväpuhdistus
Erilaiset hiustuotteet kertyvät päänahkaan ja hiuksiin. Ne voivat jopa tukkia hiusjuuria ja hidastaa hiusten kasvamista. Kampaamoissa myydään monia hyviä syväpuhdistavia shampoita ja markettituotteista Herbinan versio on mainitsemisen arvoinen. Älä kuitenkaan pese syväpuhdistavalla shampoolla liian usein, koska se kuivattaa hiusta.

Lisää hiusten kasvatus vinkkejä otetaan vastaan. ; )

KUVIA JA HÖPINÖITÄ

3.3.2017

Random kuvia puhelimesta ja random höpöttelyä.
Tänään on tosiaan mun syntymäpäivä ja täytän 24-vuotta. Juhlitaan Mr. Bearin kanssa synttäreitä syömisen ja leffan merkeissä, täydellistä. Ja huomenna juhlin rakkaiden mimmien kanssa synttäreitä. Kokoonnutaan syömään ja viettämään iltaa. Äitini synttärit on huomenna (joo meillä on synttärit peräkkäin) ja sunnuntaina suunnataan äidin luokse synttärikahveille. Tää viikko on menny niin nopeasti ja jotenkin ollut vähän väsynyt fiilis. Salillekin olen ehtinyt lue: jaksanut vain kerran, mikä ei todellakaan ole tapaistani. Mutta hei jos ei jaksa ja nukuttaa niin, silloin pitää nukkua. Ensi viikolla sitten paremmalla teholla.

Sitten kuviin. En tiedä mikä kala himo on iskenyt, mutta on tehnyt mieli kalaa. Yleensä laitan lohta joko medaljonkina pannulla, uunissa tai isken lohen palat lohisoppaan. Tällä viikolla olen kokkailut kuitenkin ihan uusia kalalajeja, kuten nieniää, ahventa ja siikaa. Paistettu nieriä sai kotona Mr. Bearilta paljon kehuja ja ihastuin itsekin nieriään. Etenkin ihastuin ahveneen ja sitä tulen varmasti kokkailemaan lisää. Plussaa ahvenen keveydestä 100 grammassa ahventa on vaan noin 117 kaloria. Vinkkinä laihduttajalle, joka on kyllästynyt kanaan ja kaipaa vaihtelua.

Toinen kuva on viime viikonlopulta, kun suuntasimme Mr. Bearin kanssa sukuloimaan Tampereen suunnalle. Kuvassa takapenkin matkustajaseura. Hän piti huolen, ettei minulla ollut takapenkillä kylmä, koska hän makasi sylissäni koko matkan. Siellä sitten turkki päällä ja koira sylissä matkasimme kohti Tamperetta. Ei tullut kylmä ei. Meillä oli kiva viikonloppu Tampereella ja oli hyvä lähteä tutuista ympyröistä Manseen.

Väsymys ja stressi. Nyt on ollut vähän liikaa kaikkea. Mummasta on ollut huoli ja omasta äidistä vielä suurempi huoli. Äidille kävi tapaturma ja polvileikkaus häämöttää. Olen yrittänyt olla äidille niin suureksi avuksi kuin voin ja käynyt porukailla siivoilemassa yms. Ehkä väsymys on johtunut siitä, huolesta.
Olen aloittanut viikon jokaisen päivän aamupalalla sängyssä.. Ei nyt puhuta mistään luksus aamupalasta vaan siitä, mitä olen ensimmäiseksi kaapista napannut. Kietoutunut peittoon, murustellut leipää sänkyyn ja selannut kalenteria, että missä pitää olla ja mihinkin aikaan. En ole jaksanut edes stressailla kodin siisteydestä, vaan sukat ovat jääneet lattialle ja paidat rahille kasaan.

Kuvamateriaalia postauksesta, jonka julkaisua olen jotenkin jarrutellut. Enkä tiedä mikä minua on edes oikeasti tässä aiheessa jarrutellut etten ole jo julkaissut postausta. Tulen julkaisemaan postauksen kyllä pian.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

HIUSTENI TARINA

2.3.2017

Kerron nyt hiusteni tarinan.
Hiukseni elivät vielä pari vuotta sitten kuin ikuista raivibeibin elämää. Rahaa oli pantu haisemaan ja baarin jokaista kallista cocktailia kokeiltu. Normaalit rutiinit unohdettu ja jossain vaiheessa herätty todellisuuteen, ettei näin voi jatkua.
Aloitin hiusten kemikaali juhlinnan ysiluokalla, koska kaikki muutkin niin pitihän minunkin... En edes muista miksi halusin värjätä hiukseni, kun pidin niiden väristä. Oli varmaan pakko päästä kokeilemaan noita hienoja pahvilaatikoita, missä koreili toinen toistaan kauniimpia naisia unelma hiusten kanssa. Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen kerran, kun kotona värjättiin hiuksia. Huumaava ammoniakin tuoksu, jännittävät ohjeet hiusvärin valmistamiseen ja se odotus, että minkälainen lopputulos nyt lopulta tulee. Hyvä loppu tulos muuten tuli. Paria astetta vaaleampi platinablondi. Olin koukussa.

Oikein odotettiin juurikasvun kasvua, että pääsi leikkimään astetta aikuisempia leikkejä uudelleen. Aina pikku hiljaa kasvatettiin halua vaaleampaan ja vaaleampaan suuntaan. Välillä otettiin tummia raitoja, kokeiltiin kuparin väriä. Joskus vaalean ruskeasta tulikin tumman ruskea, mutta ei se mitään, kun aina pystyi värjäämään uudestaan hiukset. Loputon hauska leikki, kunnes eränänä päivänä huomasin, että joka kampaaja käynnin jälkeen hiusten latvoista jouduttiin leikkaamaan yhä enemmän pois. Mitä ihmettä, minähän olin ollut jo pari vuotta hiustenkasvatus kuurilla ja ostanut kalliit kampaamo tuotteet ylläpitämään hiusteni kuntoa? Oli rakennepaikkaavaa naamiota, vuoden parhaaksi valittua kosteuttavaa hoitoainetta, kultti hiusöljyä ja hius suihketta joka lähtöön. Minähän vielä joka päivä käytin lämpösuojaakin hiusten suoristamisen ja kiharruksen alla. Missä vika?

No siinäpä juuri. Hiukseni kokivat vuoden ympäri niin paljon kaikkea, että on pieni ihme, että ne ovat nyt edes päässä. Minulle on aina ollut tärkeää saada pitkät hiukset. Lapsuudessa kummittelee edelleenkin katkeruus äidille ja ikuiselle polkkatukalle. Ymmärsin kyllä myöhemmin miksi äiti suosi polkkaa... Astetta jääräpäisempi pikkusiskoni ei antanutkaan kampaajan leikata polkkaa, vaan sanoi haluavansa pitkän tukan. Ja voi herra mun jee sitä huutoa suihkun jälkeen, kun pitkää tukkaa on pitänyt selvittää. Lähtökohtahan on se, että 5-vuotias ei haluaisi kammata tukkaa lainkaan...

Hiukset 3 vuotta sitten. Katsokaa tuota kuivaa latvaa ja ihailkaa liian tummaa kulmakynää.  

Mutta palataanpa takaisin omaan päähäni ja hiuksiini. Minä olin päättänyt saada pitkän tukan, oman pitkän tukan. Faktat olivat silloin karut: katkennutta eri mittaista kerrostunatta kuivaa latvaa pää täynnä. Oli siis tehtävä jotain mihin vain kovimmat ja rohkeimmat naiset pystyvät...
Leikata tukka lyhyeksi. Muistan, kun melkein itkin tuona päivänä, kun tulin kampaajalta. 18-vuotis synttärit oli tulossa ja tukka oli polkkamittainen, silloisen Siirin yksi elämän pahimpia päiviä. Hiukset oli kuitenkin leikattu ja uudet kampaajan valitsemat tuotteet hiuksille otettu käyttöön. Hiukset kasvoivatkin, mutta aina, kun ne alkoivat tuntumaan pitkiltä oli kampaajan karu tuomio, joka kerta sama. Latva oli heikko ja se oli leikattava pois. Kasvatin hiuksiani parikymppiseksi asti ja no oikeastaan, ne eivät enää kasvaneet. Kunto kyllä parani, koska en enää tehnyt värikokeiluja kotona, vaan kampaajalla korkeintaan maltillisesti laitoin raitoja.

Suurin ongelmani oli pitkään oli epä tasainen hiuslatva. Hiukset saattoivat kasvaa pitkäksikin, mutta katkeilivat aina toiselta puolelta. Eli joka kampaaja käynnillä oli traaginen hetki, kun ensiksi kampaaja kehui hiukseni kasvaneen ja sitten, kuitenkin jouduttiin leikkaamaan koko kasvatus tulos lattialle toispuolisen latvan tasaamiseksi. Tämä on muuten aikaa, milloin tosiaankin mietin, mitä kaikkea me naiset olemmekin valmiita tekemään hiusten vuoksi. Koska hiuksieni latvat katkelivat vaan toiselta puolelta oli selvitettävä, mikä sai ne katkeamaan vain toiselta puolella. Voin sanoa, että melkein käänsin koko elämäni ylös alaisin tämän asian takia. Piti yhtäkkiä kierittää nutturaa eri suuntaan, nukkua eri kyljellä ja kantaa laukkua väärällä puolella. Mikään ei muuten vieläkään selitä, miksi hiukseni katkeilivat vain toiselta puolelta.

20-vuotiaana kyllästyin ikuiseen hiusten kasvatusprojektiin ja oikein ärsytti, kun huomasi vaikka tuttujen lyhyempien hiusten kasvaneen omien ohi. Koin vahvaa tukka kateutta.
Pitkien hiusten himo oli niin valtava, että päätin ryhtyä koviin otteisiin. Merkittävimpänä oli päätös hiusväreistä luopumisesta. Otin selvää erilaisista hiusten kasvatusvinkeistä ja olenkin kokeillut, vaikka mitä. Tuloksia on tullut ajan kanssa ja nyt 23 vuotiaana (huomenna 24v..) hiukseni voivat paremmin kuin pitkään aikaan.
Minulla ei luonnostaan ole myöskään se helpoin hiuslaatu: ohut, karkea, laineikas luonnon kihara, joten kärsivällisyys on ollut koetuksella. Julkaisen omat hiusten kasvatusvinkkini omassa postauksessa, koska muuten tästä olisi tullut aivan megalomaanisen pitkä. Postaus vinkeistä on jo valmis, joten pysykää kuulolla! :)

Nykytilanne: Hiusten latvat viime perjantaina kampaajakäynnin jälkeen.

WORLD FULL OF KARDASHIANS BE YOURSELF

1.3.2017

Viimeaikoina en ole voinut olla huomaamatta lukemattomia kuvia julkisuuden naishenkilöistä kuvineen ja tekstinä aina jotain tyyliin: "In a world full off Kardashians be Diana"... Näitä erilaisia kuvia tekstien kera on pyörinyt, vaikka millä mitalla. Miksi ei vain voi olla oma itsensä?
No syy miksi halusin tulla kirjoittamaan tästä aiheesta, koska mitä jos aina omana itsenä oleminen ei ole helppoa? Mitä jos ei huomaa muuttuneensa ulkoisten paineiden myötä?
Muutos ei yleensä tapahdu nopeasti vaan pikku hiljaa niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa.
Koko tämä asia tuli mieleeni lauantaina, kun olimme Mr. Bearin kanssa lähdössä ulos. Tuttuun tapaan valmistauduin iltaan ja meikkasin eteisessä.

Mr. Bear tuli halamaan minua ja sanoi: "Oon huomannut, että sä oot alkanu meikata enemmän..." "Tiedätkö mä oon aina tykännyt, kun oot meikannut tosi luonnollisesti." Taisin vastata siihen jotain "No tykkään laittautua enemmän, kun ollaan lähdössä ulos."

Maanantai aamuna minuun iski totuus ja aloin miettimään mieheni sanoja.
Olin lähdössä tapaamiseen, jossa ulkonäöllä ei todellakaan ollut väliä ja tiesin, että olisin menossa sen jälkeen suoraan salille. Normaalisti olen laiska ja en kyllä meikkaisi jos tietäisin olevani matkalla salille. Meikkaan arkisin töihin ja, jos menen näkemään ystäviä, vaikka vapaapäivänä. Jos minulla on vapaa ja en ole lähdössä minnekään niin en meikkaa ollenkaan. Arkisin meikkaan tosi kevyesti ja koko meikkaamisessa kestää max 10 minuuttia ja silloinkin niin kauan, koska laitan ripsaria pari kerrosta ja annan kerrosten kuivua kunnolla välissä.

Viime aikoina meikkaamiseen on alkanut kuitenkin mennä vähän enemmän aikaa ja esimerkiksi olen alkanut varjostaa kasvojani Contour Kit :llä. Eihän meikkaaminen ole mikään synti ja jokainen saa meikata, vaikka kaksi tuntia aamustaan. Toiset nauttivat meikkaamisesta ja siitä saakin nauttia. Minulle se on vain yksi vähän pidempi aamurutiini. Pitkä hampaiden pesu. En edes nauti meikkaamisesta. En ole meikki hifistelijä ja käytän samoja tuotteita vuodesta toiseen. Jos kirjoittaisin blogiin meikkivinkin jostain tuotteesta olisi se silloin varmasti kokeilun arvoinen, koska olisin päätynyt siitä hehkuttamaan. Meikkaan, koska meikillä saa aikaan kivan huolitellun lookin. Koen oloni naiselliseksi, kun meikkaan.
Aloin kuitenkin pohtia miksi itse olen alkanut meikata enemmän, kun itsekin olen aina pitänyt suht luonnollisesti lookistani.

Mikä on saanut minut pakkelointi polulle?

Lyön vetoa, että osittain Instagram ja kuvat täydellisistä naisista täydellisine meikkeineen ja lookkeineen. Sosiaalinen media voi luoda painetta ilman, että sisäistää koko paineen tuntua.
Pikku hiljaa vaan alkaa muuttua ilman, että ajattelee muuttuvansa. Sosiaalinen media on, kuin vaatetrendi. Tiedättekö sen tunteen, kun näette jonkun uuden vaatekappalaan esimerkiksi leveälahkeiset housut, mitä ensiksi oikein vihaat ja, et ymmärrä koko trendiä. Pikku hiljaa, kun kuitenkin näet niitä leveälahkeisia housuja joka puolella alat lämmetä trendille...
Ja lopulta sinun on pakko myöskin saada sellaiset.
Veikkaan, että minun meikkaamiselle on tapahtunut samalla tavalla. Olen pikku hiljaa alkanut seurata meikkitrendejä ja muuttanut tapaani meikata. Eikä siinä mitään vikaa ole, paitsi..

Tuona maanantai aamuna oivallusten iskiessä keskeytin meikkaamisen. Oikeasti siihen paikkaan. Aloin tehdä ihan muita juttuja ja lähdin tapaamisen. Odotin bussia ja nappasin bussia odotellassa pari lumista maisemakuvaa äidille (joka on nyt Berliinissä) ja muutaman selfien. Katsoin ottamiani selfieitä ja oikeasti tuli kiva fiilis. En ole aikaisemminkaan tarvinnut paljoa meikkiä itseni kauniiksi tuntemiseen niin miksi olen alkanut meikata jopa arkisin enemmän. Niin itsekkäältä, kuin nyt kuulostaakin, mutta minulle tuli kaunis ja fresh olo, kun katsoin omaa kuvaani. Näytin itseltäni, omalta itseltäni. Näytän omana itsenäni kaikista kauneimmalta.



Täytän maaliskuun alussa 24-vuotta ja olen potenut pientä ikäkriisiä (jep täysin turhaa ja turhamaista.) Olen selannut vanhoja kuvia koneelta ja puhelimeltani ja näytän niissä mielestäni paljon nuoremmalta niinkuin oikeasti paljon nuoremmalta. Olenko vanhentunut vuodessa oikeasti niin paljon? No en ole. 
Meikin lisääminen on vain vanhentanut minua ja sentakia näytän selkeästi aikuisemmalta ja vanhemmalta nyt, kuin vuosi sitten. Tässä kohtaa moni varmasti ajattelee, että en vain osaa meikata. Pakko myötää etten ole mikään meikkauksen expertti, mutta kyllä minä nyt meikata osaan. Puhun paljon meikkaamisesta, mutta silti loppu ilmeeni ollut suht luonnollinen. 
Ero on vain siinä, että miksi olen käyttänyt montaa tuotetta luonnollisen ilmeen loihtimiseen, kun olisi vain riittänyt, että olisin karsinut tuotteiden määrää..
Tämä myös säästää aikaa huomattavasti.

Mitäpä sitten sille muulle ulkoiselle habitukselle, kuin meikkaamiselle on tapahtunut?
Kehon kuva on muuttunut super hoikkien mallien ihailemista luonnollisempaan ja kurvikkaamman vartalon tavoitteluun. Olen ollut tästä muutoksesta innoissani ja, koska en ole ikinä ollut mitenkään langanlaiha. Minulla on aina ollut peppua ja treenaamisen myötä se on vain kasvanut. Haha. 
Vaikka ihanne kehonkuva onkin muuttunut kurvikkaampaan eivät silti ulkonäköpaineet ole lähteneet minnekään. Ne ovat vain muuttaneet muotoaan ja ovat minusta entistä armottomampia. 
Pitäisi olla pyöreät pakarat, suuret tissit, kapea vyötärö, litteä vatsa, kiinteät käsivarret, ei selluliittia ja sopusuhtaiset kasvot. Huhhuh sanon minä, pitkä lista. 
On vaikea kokea itsensä täydelliseksi, jos joka paikasta toitotetaan millainen nainen pitäisi olla. Minusta jokainen on oikeasti kaunis ja jokaisessa löytyy jotain kaunista. Jokaisella on myös oikeus toteuttaa itseään ja ulkonäköään niinkuin haluaa. Jos haluaa meikata ajan kanssa niin silloin pitää meikata. Jos haluaa värjätä hiuksensa niin silloin pitää ne hiukset värjätä. Jos haluaa ottaa täytettä huuliin niin silloin pitää varmasti ottaa. 
Pääasia, että on itse tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. 
Tyylejä voi myös vain testata ja kuuluukin vähän testata niin se oma tyyli vähitellen löytyy ja hioutuu. Silti olisi välillä pysähtyä miettimään onko uusi muutos oikeasti tarpeen? Mistä tarve muutokselle kumpuaa.
Onko tarve laittaa esimerkiksi täytettä huuliin, koska tuntee omat huulensa liian riittämättömiksi? Vai, koska muillakin on niin itse ei voi olla tyytyväinen omiin huuliin?

Minä olen hyvin kriittinen ulkonäköni kanssa. Eikä ole minusta noloa myöntää sitä.
Se ei tee minusta epävarmaa. Se on silti totuus. Meikki leikkieni jälkeen tajusin, että millainen meikki sopii korostamaan minun parhaita puoliani. Millainen meikki lopulta tekee minut itsevarmaksi ja, missä minun on mukava olla.  Ihan niinkuin jotkut vaatekokeilut, jotkut jäävät ja toiset ovat ohimeneviä trendejä.
Mitä siihen kroppaan tulee niin minä treenaan, koska treenistä tulee hyvä fiilis ja haluan näyttää hyvältä. Miksi ei saisi treenata ulkonäön takia? Minä ainakin treenaan. Treenatumpi kroppa ei lisää onnellisuuttani, mutta lisää tyytyväisyyttä itseeni. Olen tavoitteellinen ihminen ja silloinhan elän juuri tavoitteitani kohti. Silti kohtuus kaikessa. Saan tavoitella kapeampaa vyötäröä, litteämpää vatsaa ja timmimpää peppua. Niin kauan kunnes tavoittelu on hauskaa ja mielekästä, jos siitä tulee pakkomielteistä ja elämää liikaa hallitsevaa on aika laittaa tavoittelulle loppu. Tottakai mitään asiaa ei saa ilman työtä ja aina salilla ei ole kivaa ja välillä tekisi mieli syödä irtokarkkeja kehon muokkaus mielessä.

Tarkoitan tällä nyt sitä, kun tavoitteiden tavoittelu menee yli.
Kun pää on vain täynnä ajatusta, että pitäisi olla jotain. Kun mikään ei enää riitä ja ei osata enää nauttia mistään, mitä itsellä on. Ei osata arvostaa omaa kehoa ja aina vain verrataan itseä muihin.
Tässä maailmassa missä naiskuva muuttuu koko ajan ja erilaisia nais ihanteita nostetaan koko ajan esille on hyvä pitää kiinni omasta itsestään. Välillä muistuttaa itselleen, että vaikka muut tekevät jotain tai näyttävät joltain niin itse ei tarvitse. Ja oppia arvostamaan omia hyviä kauniita piirteitä ja puolia. Huonoja puolia ei tarvitse rakastaa, mutta ainakin oppia hyväksymään ne. Ettei pilaa elämäänsä sillä, että miettii pitäisi olla. Katsokaas, kun ei tarvitse. Voit olla vain sinä ja juuri sellaisena, kun haluat. Ole paras versio omasta itsestäsi! 

 10 minuutin aamumeikki, tukka yön jäljiltä sekaisin ja miehen (minun) kotipaita päällä. Täydellisen epätäydellistä.


Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]