HIUSTENI TARINA

2.3.2017

Kerron nyt hiusteni tarinan.
Hiukseni elivät vielä pari vuotta sitten kuin ikuista raivibeibin elämää. Rahaa oli pantu haisemaan ja baarin jokaista kallista cocktailia kokeiltu. Normaalit rutiinit unohdettu ja jossain vaiheessa herätty todellisuuteen, ettei näin voi jatkua.
Aloitin hiusten kemikaali juhlinnan ysiluokalla, koska kaikki muutkin niin pitihän minunkin... En edes muista miksi halusin värjätä hiukseni, kun pidin niiden väristä. Oli varmaan pakko päästä kokeilemaan noita hienoja pahvilaatikoita, missä koreili toinen toistaan kauniimpia naisia unelma hiusten kanssa. Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen kerran, kun kotona värjättiin hiuksia. Huumaava ammoniakin tuoksu, jännittävät ohjeet hiusvärin valmistamiseen ja se odotus, että minkälainen lopputulos nyt lopulta tulee. Hyvä loppu tulos muuten tuli. Paria astetta vaaleampi platinablondi. Olin koukussa.

Oikein odotettiin juurikasvun kasvua, että pääsi leikkimään astetta aikuisempia leikkejä uudelleen. Aina pikku hiljaa kasvatettiin halua vaaleampaan ja vaaleampaan suuntaan. Välillä otettiin tummia raitoja, kokeiltiin kuparin väriä. Joskus vaalean ruskeasta tulikin tumman ruskea, mutta ei se mitään, kun aina pystyi värjäämään uudestaan hiukset. Loputon hauska leikki, kunnes eränänä päivänä huomasin, että joka kampaaja käynnin jälkeen hiusten latvoista jouduttiin leikkaamaan yhä enemmän pois. Mitä ihmettä, minähän olin ollut jo pari vuotta hiustenkasvatus kuurilla ja ostanut kalliit kampaamo tuotteet ylläpitämään hiusteni kuntoa? Oli rakennepaikkaavaa naamiota, vuoden parhaaksi valittua kosteuttavaa hoitoainetta, kultti hiusöljyä ja hius suihketta joka lähtöön. Minähän vielä joka päivä käytin lämpösuojaakin hiusten suoristamisen ja kiharruksen alla. Missä vika?

No siinäpä juuri. Hiukseni kokivat vuoden ympäri niin paljon kaikkea, että on pieni ihme, että ne ovat nyt edes päässä. Minulle on aina ollut tärkeää saada pitkät hiukset. Lapsuudessa kummittelee edelleenkin katkeruus äidille ja ikuiselle polkkatukalle. Ymmärsin kyllä myöhemmin miksi äiti suosi polkkaa... Astetta jääräpäisempi pikkusiskoni ei antanutkaan kampaajan leikata polkkaa, vaan sanoi haluavansa pitkän tukan. Ja voi herra mun jee sitä huutoa suihkun jälkeen, kun pitkää tukkaa on pitänyt selvittää. Lähtökohtahan on se, että 5-vuotias ei haluaisi kammata tukkaa lainkaan...

Hiukset 3 vuotta sitten. Katsokaa tuota kuivaa latvaa ja ihailkaa liian tummaa kulmakynää.  

Mutta palataanpa takaisin omaan päähäni ja hiuksiini. Minä olin päättänyt saada pitkän tukan, oman pitkän tukan. Faktat olivat silloin karut: katkennutta eri mittaista kerrostunatta kuivaa latvaa pää täynnä. Oli siis tehtävä jotain mihin vain kovimmat ja rohkeimmat naiset pystyvät...
Leikata tukka lyhyeksi. Muistan, kun melkein itkin tuona päivänä, kun tulin kampaajalta. 18-vuotis synttärit oli tulossa ja tukka oli polkkamittainen, silloisen Siirin yksi elämän pahimpia päiviä. Hiukset oli kuitenkin leikattu ja uudet kampaajan valitsemat tuotteet hiuksille otettu käyttöön. Hiukset kasvoivatkin, mutta aina, kun ne alkoivat tuntumaan pitkiltä oli kampaajan karu tuomio, joka kerta sama. Latva oli heikko ja se oli leikattava pois. Kasvatin hiuksiani parikymppiseksi asti ja no oikeastaan, ne eivät enää kasvaneet. Kunto kyllä parani, koska en enää tehnyt värikokeiluja kotona, vaan kampaajalla korkeintaan maltillisesti laitoin raitoja.

Suurin ongelmani oli pitkään oli epä tasainen hiuslatva. Hiukset saattoivat kasvaa pitkäksikin, mutta katkeilivat aina toiselta puolelta. Eli joka kampaaja käynnillä oli traaginen hetki, kun ensiksi kampaaja kehui hiukseni kasvaneen ja sitten, kuitenkin jouduttiin leikkaamaan koko kasvatus tulos lattialle toispuolisen latvan tasaamiseksi. Tämä on muuten aikaa, milloin tosiaankin mietin, mitä kaikkea me naiset olemmekin valmiita tekemään hiusten vuoksi. Koska hiuksieni latvat katkelivat vaan toiselta puolelta oli selvitettävä, mikä sai ne katkeamaan vain toiselta puolella. Voin sanoa, että melkein käänsin koko elämäni ylös alaisin tämän asian takia. Piti yhtäkkiä kierittää nutturaa eri suuntaan, nukkua eri kyljellä ja kantaa laukkua väärällä puolella. Mikään ei muuten vieläkään selitä, miksi hiukseni katkeilivat vain toiselta puolelta.

20-vuotiaana kyllästyin ikuiseen hiusten kasvatusprojektiin ja oikein ärsytti, kun huomasi vaikka tuttujen lyhyempien hiusten kasvaneen omien ohi. Koin vahvaa tukka kateutta.
Pitkien hiusten himo oli niin valtava, että päätin ryhtyä koviin otteisiin. Merkittävimpänä oli päätös hiusväreistä luopumisesta. Otin selvää erilaisista hiusten kasvatusvinkeistä ja olenkin kokeillut, vaikka mitä. Tuloksia on tullut ajan kanssa ja nyt 23 vuotiaana (huomenna 24v..) hiukseni voivat paremmin kuin pitkään aikaan.
Minulla ei luonnostaan ole myöskään se helpoin hiuslaatu: ohut, karkea, laineikas luonnon kihara, joten kärsivällisyys on ollut koetuksella. Julkaisen omat hiusten kasvatusvinkkini omassa postauksessa, koska muuten tästä olisi tullut aivan megalomaanisen pitkä. Postaus vinkeistä on jo valmis, joten pysykää kuulolla! :)

Nykytilanne: Hiusten latvat viime perjantaina kampaajakäynnin jälkeen.

8 kommenttia

  1. Hyvältä näyttää, ja ihana kampaaja kun jaksoi ottaa kuvat!

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Joo niin oli ja ihana, kun teki kiharat viikonlopun kunniaksi. :)

    VastaaPoista
  3. Odotan sun hiusten kasvatus vinkkejä. Mulla kasvaa, mutta aina pitää leikkaa kaksihaarasten takia hiukset :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli ennen sama ongelma. Mulla auttoi, kun kampaaja kerran leikkasi kunnolla 5cm pois niin sen jälkeen kaksihaaraisia on tullut huomattavasti vähemmän.

      Poista
  4. Onks toi sun oman värinen tukka? Käytätkö jotain sävytettä? :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kun linkkasit postauksesi! Ihana teksti, tuli mieleen ihan joku kirjailija tästä sun tyylistäsi. Sun oma tukka näyttää kyllä todella pitkältä, ja ihan rehellisesti hius kasvaa noin sentin kuussa noin kolmen vuoden ajan, jonka jälkeen kasvu loppuu. Välttämättä mitään jäätävän pitkää tukkaa ei ikinä tule saatua. Pitäisi itsekin pyrkiä lopettamaan värjäyskierre.. menen vielä toiseen postaukseesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva, että tykkäsit! Ja kiitos ihanista sanoista, tuli niin hyvä mieli! :)
      Olet oikeassa ja näinhän se on. Kummasti vaan juuri se jäätävän pitkä tukka on se oman mielen "kaikista kaunein tukka" niin sellaista tavoittelee. Välillä sitä oikein sokaistuu tuolla ja unohtaa, että onpa se oma tukka jo pitkä. Ostin vähän aikaa sitten vielä muutamat lisä konstit, jos ne vahvistaisivat ja saisivat hiukset kasvamaan paremmin. Postailen niistä ihan tässä lähi aikoina!

      Poista

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]