MITEN MENI HERKKULAKKO NIINKUIN OMASTA MIELESTÄ

15.3.2017

Kerroin aikaisemmin aloittaneeni kuukauden mittaisen sokerilakon. Pannassa oli kuukauden ajan keksit, karkit, pullat yms. No miten se sokerilakko meni noin niinkuin omasta mielestä...?
Ekat seitsemän päivää oikeasti sain taistella itseni kanssa, etten olisi ryöminyt keittiöön kaappeja kaivelemaan. Oikeasti teki mieli keksiä ja pullaa niin paljon. Lakon toisena päivänä töihin oli ilmestynyt Tobleronea ja korvapuusteja. Koko taukotilamme tuoksui makealta. En ottanut mitään, vaikka mieli teki kovasti tee kupin viereen pientä pullan palaa.
Seitsemän päivää olin lakkoilun mallioppilas, vaikka mitä tuli vastaan niin kieltäydyin. Töissä pullaa ja synttärikakkuja sateli. Kotona Mr. Bear tuntui vetävän minunkin puolestani kaikkia herkkuja. Kaikista houkutuksista huolimatta kieltäydyin niistä ja se tuntui hyvältä. Pahimpien halujen iskiessä ostin kaupasta pähkinöitä tai raakapatukan.

Sitten tapahtui se kaikista pahin, mitä sokerilakko/herkkulakko voi kohdata.
Tulin kipeäksi. Tiedättekö, kun flunssa iskee on ihana kääriytyä peittoon ja itsesääliin? Hemmotella itseään jollain hyvällä?
Siinä se ratkeaminen tapahtui ja se ratkeamisen kohde oli mansikkajäätelö. Mansikkajäätelö, joka oli ollut pakkasessamme kaksi viikkoa ja olin ostanut sen alunperin Mr. Bearille. En ollut himoinnut sitä kertaakaan ja en oikeastaan muutenkaan himoitse mansikkajäätelöä. Nyt kuitenkin tuota Valion mansikkajäätelöä teki mieli enemmän kuin koskaan. Hain sitä ensiksi kulhoon palan ja lopuksi kävin hakemassa lisää toisen palan. Lopulta mansikkajäätelöä meni puoli litraa kerralla.
Mikä on valtava määrä! Ja valtava määrä minulle!
Vaikka olenkin ollut oikea sokerihiiri niin pieni määrä on saanut makeanhimoni kuriin. Miten ihmeessä olin edes jaksanut syödä niin paljon mansikkajäätelöä kerralla?



Mansikkajäätelön syömisen jälkeen olo ei kuitenkaan ollut yhtään hullumpi. Ei tullut morkkista tai epäonnistumisen fiilistä. Eikä valintaani tarvinnut edes perustella itselleni ja syyttää flunssaa ratkeamisesta. Jatkoin lakkoa ratkeamisesta huolimatta, sillä miksi ei?
Makeaa ei ratkeamisen jälkeen tehnyt mieli seuraavaan viikkoon, kunnes töissä oli työkaverin syntymäpäiväkakkua. En edes muistanut koko herkkulakkoa ja otin kakkua lautaselle.
Oli hyvää ja jälleen ei morkkista. Muistin sokerilakon vasta, kun matkasin töistä kotiin ja aloin miettimään koko lakkoa.
Kaksi ratkeamista ja ei ollut edes kuukausi mennyt. Muutama viikko? Säälittävää... Mietin aluksi, mutta sitten aloin pohtia noita viikkoja hieman syvällisemmin.

En ollut hamunnut keksiä ja pullaa edes sitä pientä määrää joka päivä. Minun ei iltaisin iskenyt hirveä pakonomainen tarve herkutella. Vieläkin mieleni tekee mieli makeaa, mutta paljon vähemmän. Ei joka ilta sitä kahta jaffakeksiä sun muuta pientä. Kaupassa mukaan ei tarttunut mitään pientä naposteltavaa ja aloinkin tehdä huomaamattani terveellisempiä napostelu valintoja. Pähkinät ja raakapatukat ovat tulleet jäädäkseen. Lisäksi huomasin, että jos ei kaapissa ollut mitään niin minun ei ollut tarve saada mitään. Ei siis enää tullut mieleenkään lähteä illalla lähikauppaan hakemaan jotain. Kun kaupasta ei myöskään automaattisesti ostanut mitään niin kaiken sen makean puputtaminen yksinkertaisesti vain jäi vähemmälle.
En kaipaa enää sokeria niin paljon ja en koe enää syyllisyyttä tai pakonomaista tarvetta mussuttaa edes sitä pientä annosta jotain hyvää iltaisin. En palkitse itseäni, sillä pienellä määrällä makeaa.
Vaikka lakkoni epäonnistui niin huomasin silti selvän muutoksen. Oloni parani ja opin olemaan armollisempi itselleni. Herkkuja en aio laittaa kokonaan pannaan, koska sitten tapahtuu varmasti tarpeeton iso ratkeaminen. Ei kiitos puolta litraa mansikkajäätelöä enää kerralla.

Pieni herkuttelu, vaikka kerran viikossa ei ole pahitteeksi. Silloin, kun unohdin lakon ja otin töissä synttärikakkua en ottanut suurta palaa, vain pienen siivun. Se tyydytti makeanhimoni täysin. Olen siis onnistunut muuttamaan jokapäiväisen pienen herkuttelun yhdeksi päiväksi viikossa. Yksi herkkupäivä viikossa on huomattavasti pienempi pahe kuin joka päivä jotain.
Kyllä minä nytkin herkuttelen päivittäin nimittäin lempiruuan valmistamisella, pähkinöillä, hedelmillä, raakapatukoilla ja sitten kerran viikossa, vaikka ihan rehellisellä pullalla tai karkilla. Huomasin myös, että jos kokkailin lempiruokiani lohikeittoa ja ihania salaatteja niin unohdin herkut.

Sentakia olenkin päättänyt jatkaa lakkoa! Hieman armollisemmin kuitenkin, ettei tuollaisia överi ratkeamisia tule. Jos tekee mieli jotain niin ajattelen lakkoa ja yritän olla syömättä sitä. Pitää sen herkuttelun ihan minimissä esim yhdellä kerralla viikossa ja vähitellen päästä siitäkin eroon.
Olen kuitenkin parin viikon aikana onnistunut supistamaan jokapäiväisen herkuttelun päivään viikossa. Tavoitteena olisi saada supistettua herkuttelua esimerkiksi yksi herkkupäivä kahteen viikkoon.
Sellaisia höpöttelyjä herkkulakosta. Kuvissa vilahtaa eilistä asua, mistä oma postauksensa huomenna.


Mites teidän herkkulakot on sujuneet? :)

4 kommenttia

  1. Mä aloitin kans herkkulakon ja läskiksihän se meni. Pitäis varmaan alottaa uudestaan ja jatkaa vaan, vaikka tulisi sortuminen

    VastaaPoista
  2. Uudestaan vaan ja jos lipsut niin jatka vaan. Vastaat herkkulakosta vain itsellesi ! :)

    VastaaPoista
  3. Mut hyvinhän toi meni! Pari repsahdusta ei oo mikään paha! Omalla kohdalla karkkipäivä on ollut tämän viikon jo muutaman päivän pituinen. Meillä oli viime lauantaina kunnon paardit ja sieltä jäi herkkuja, joten pitihän ne syödä pois, ääh. Mut ens viikolla skarppaan, oikeesti. :D

    VastaaPoista
  4. Joo ens viikolla mäkin aloitan uuden herkkulakon, koska nyt viikonloppuna eilen tuli herkuteltua ja tänään syötiin niitä jämiä :D Ens viikolla me pystytään tähän ! :D

    VastaaPoista

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]