AINA EI OMA PEILIKUVA MIELLYTÄ

24.9.2017

Viime aikoina peili on ollut mun vihollinen. Oma peilikuva ei nimittäin ole miellyttänyt. Ei sitten yhtään. Iho on näyttänyt kalpealta ja samealta. Silmät väsyneeltä. Silmäpussit ovat pilkistelleet harvase aamu. Vatsa tuntunut liian pehmeältä. Hiuksista puhumattakaan, jotka tarvitsivat nyt kipeästi kampaajan kesyttämistä. 

Ei ole tehnyt mieli kuvata asuja blogiin tai muutenkaan olla kameran edessä. Nämä kuvat on tältä päivältä. Näiden ottoon käytettiin puoli minuuttia, koska ei huvittanut olla kameran edessä. Katsoin kuvat nopeasti oton jälkeen läpi ja sanoin ihan sama. Ei huvittanut ottaa niitä uudestaan, vaikka valo tulikin huonosti kuviin. Ei kerta kaikkiaan tehnyt mieli olla kuvattavana enää sekunttiakaan. Itseasiassa ajattelin poistaa näistä kuvista joka ainoan.

Miksi sitten päätin julkaista nämä kuvatblogiin, jos minusta ensin tuntui tuolta ? 

Ensimmäiseksi muistutuksena itselleni, että ei kannata turhaa murehtia liikaa peilikuvaa. Joskus on, vain niitä päiviä, että olo vain tuntuu rumalta tai jotenkin huonolta. Uskon, että näitä tuntemuksia käyvät läpi jokainen joskus. Joskus näitä päiviä voi tulla useampi peräkkäin. Olla jopa koko viikko sellainen olo, ettei se oma peilikuva miellytä. Aina ei vaan voi miellyttää, ei edes itseään. Mitä olen oppinut itsestäni, että silloin, kun peilistä tuntuu katsovan joku muu ("ruma, läski") ei kannata turhaa antaa peilikuvan vaikuttaa päivään. Kyllä se minullakin vähän vaikuttaa, mutta kannattaa omien huonojen puolien suitsemisen sijaan kannattaa keskittyä niihin omiin hyviin puoliin. Niihin, jotka tekevät juuri sinusta kauniin ja uniikin. 


Toinen painava syy kuvien julkaisemiseen oli se, että minusta oli kiva julkaista asukuvia, jotka olivat juuri päällä ja ovat aitoja. Olivatpa kuvat sitten huonompi laatuisia tai oma lookkini vähän suttuisempi. Tältä mun elämässä kuitenkin näyttää. Usein tukka hapsottaa ja välillä väsyttääkin, mutta onko se huono asia? Ei ole, sehän on vain elämää. Minusta on tärkeää vähän raapaista tätä blogien usein kultaakin kiiltävämpää pintaan. Minusta on ihanaa ja inspiroivaa lukea ja katsella toinen toistaan upeampia muotiblogien kuvia. Välillä kuitenkin se saattaa sekoittaa todellisuuden tunnetta. Oma ulkonäkö voi tuntua niinä päivinä, kun peilikuva ei miellytä entistä huonommalta, jos joka paikasta esiin pulpahtelee täydellisiä lookkeja. Itsekriittisyys voi vaan kasvaa ja kaikki tuollainen itsensä toisiin vertailu vaan kasvattaa sitä. Halusin julkaista nämä kuvat korostaakseni sitä, että kaikilla on  päiviä, jolloin oma peilikuva ei miellytä. Kaikki eivät vain sano tai näytä sitä. 




Ja kokeilkaa oikeasti tuota, että keskitytte niihin omiin hyviin puoliin, silloin, kun se oma peilikuva ei miellytä! Koska illalla katsoessani peiliin olin paljon tyytyväisempi näkemään, kuin aamulla. Näistä kuvistakin, mitkä olin jo päivällä poistamassa hetkellisen oman kehon ja naaman ärsytyksen summana löysin nyt piirteitä, joita rakastan omassa kehossani.

Takki - BikBok
Toppi - Mango
Housut - Zara
Nilkkurit - Mango

ESMARA BY HEIDI KLUM

22.9.2017

Vihdoin ja viimein kauan hypetetty ja paljon mainostettu Esmara by Heidi Klum mallisto pullahti uunista ulos Suomessakin. Onko viime viikkoina voinut välttyäkään karismaattisen Heidin "Let´s Wow" sloganilta ja sormien napsautukselta? 
Ensimmäistä kertaa, kun näin Esmara By Heidi Klumin mainoksia pidin niiden raikkaasta ja letkeästä  tavasta mainostaa malliston vaatteita. Itse vaatteisiin en juurikaan kiinnittänyt hirveästi huomiota. Perus puseroita ja farkkuja ajattelin. Ainoa mikä jäi mieleeni oli Heidin itsellä päällä oleva Leopardi jakkupuku. Eläin printin ikuisessa viha rakkaus syklissä elävänä tuo jakkupuku jäi kutkuttamaan mieltäni. 

Tällä viikolla pitkän aamulenkin päätteeksi päätin käväistä Lidlissä hakemassa aamupala aineksia. Kuljin Lidlin käytäviä pitkin, kunnes silmiini bongahti pilkahdus leopardikuosio jättimäisestä vaateröykkiöstä. Vaateröykkiö osoittautui Esmara by Heidi Klumin mallistoksi ja pakkohan sitä oli päästä hypistelrmään.

Mukaani tarttui nämä leopardikuvioiset housut ja paljetti bomber. Kotona sovitin housuja ja ne istuivat täydellisesti. Silti jäin miettimään tulisiko housuille käyttöä, mutta 13,99€ hinta houkutti pitämään housut.

Pari kertaa housuja käyttäneenä voin todeta, että olipa hyvä ostos. Mukavat ja hyvin istuvat housut. Nämä voisin napata vielä mustina, mutta taitaa olla toiveajattelua, että näitä kauaa tulee enää Lidlissä vastaan. 

Mitään erikoista en näe tässä Heidi Klumin mallistossa siltikään. Pantterikuosipyörä on keksitty jo aikoja sitten. Jotkut tuotteet ovat edullisia esimerkiksi nämä housut, mutta eivät nämä malliston tuotteet nyt kovinkaan paljon eroa H&M :n vaatteista hinnan tai laadun perusteella. 

Ehkä mikä onkin ollut Lidlin (ja osittain tämän Esmara by Heidi Klumin malliston) tarkoituksena ylipäänsä on ollut tuoda asiakkaat lähelle myös Lidlin muuta valikoimaa, kuin ruokaa. Itse en nimittäin ole ostanut Lidlistä ruuan lisäksi muuta, kuin kynsilakan poistoainetta ja sukkahousuja. Syynä vain se, että ostohetkellä en muista, että sieltä saa muutakin, kuin ruokaa.

Housut - Esmara by Heidi Klum
paita - Gina tricot
Takki - Mango
Laukku - Louis Vuitton

Mitä mieltä sinä olet Heidi Klumin uudesta mallistosta Lidlille?

ÄLÄ SUUTU, MÄ SANOIN VAAN SUORAAN

21.9.2017


Tiedättekö, kun on niitä ihmisiä, jotka julistaa itsensä suorasanaiseksi ja sitten heittelee törkeitä kommentteja muiden ulkonäöstä, elämästä yms ja aina yrittävät pelastautua sen varjoon "Minä nyt vaan olen suorasanainen ja sanoin mitä ajattelin."

Äiti on aina opettanut minut suorasanaiseksi, kertomaan mun tunteita ja olemaan rehellinen. Äiti myös opetti mitä kaikkea ei aina tarvitse sanoa muille. Hän opetti mikä on suorasanaisuuden ja tyhmyyden ero. Suorasanaisuutta on kertoa oma mielipide muiden mielipiteistä välittämättä. Olemalla oma itsensä ja rehellinen muille. Tyhmyyttä on haukkua ja ilkeillä muille. Tyhmyyttä on myöskin kertoa jokainen mielipiteensä ääneen. Kaikkea, kun ei tarvitse sanoa ääneen. Esimerkiksi ystäväni oli tehnyt mustikkapiirrakkaa ja kertoi siitä työpaikallaan. Heti siihen oli jonkun pitänyt todeta suureen ääneen "Hyi pahaa". Kyllä tuo henkilö sanoi suoraan mielipiteensä, mutta oliko tuo mielipide tarpeellinen? Olisko ehkä ollut kohteliaampaa vain olla hiljaa ja miettiä omassa päässään, ettei pidä mustikkapiirakasta eikä pahoittaa kenenkään mieltä. Ja, vaikka tässä esimerkissäni kyseessä oli todella pienestä asiasta niin uskon, että jokaisella on se oma akilleen kantapää. Jokin pieni asia mistä ei halua kuulla mitään negatiivista. Sen takia aina niitä omia mielipiteitä ei pidä laukoa ääneen. 

Olen itse todella suorasanainen, mutta ymmärrän milloin pidän pääni kiinni. Minun ei tarvitse omalla käytökselläni loukata ketään tieten tahtoen. Monet asiat ovat makuasioita ja niistähän ei voi tunnetusti kiistellä. Väitän kuitenkin, että juuri makuasioista tässä maailmassa kiistellään eniten. Minä kerron oman mielipiteeni, mutta minun ei tarvitse lähteä mollaamaan tai ajamaan toista nurkkaan, jos hän on eri mieltä. Olen huomannut, että on sellaista ihmistyyppiä, joka oikein kerjää sitä, että hän saa olla erimieltä.





Tämä ihmistyyppi oikein toitottaa, kuinka hänen kantansa on juuri se oikea ja hän innostuu, kun pääsee niin sanotusti nolaamaan sinut, kun ajattelet eritavalla. Yleensä nämä ihmiset ovat kaikista herkimpiä kritiikille ja yleensä heidän äänensä vain kantaa lujemmin, ettei kukaan jaksa alkaa heitä haastamaan. Ei sillä, ettei heille pärjäisi ja omaa mielipidettä jaksaisi perustella, vaan koska tietää, että peli muuttuu usein rumaksi. Sitten kun tälle samalle ihmistyypille kerrankin napauttaa samalla mitalla takaisin he suuttuvat ja loukkaantuvat verisesti.

Minulla oli kerran sellainen kaveri, joka aina tykkäsi kertoa oman mielipiteensä jokaisesta asiasta. Hän aina vitsin varjolla mollasi muita ja heitteli ajoittain aika kipeitä kommentteja. Hän oli tunnettu tuosta omasta tavastaan ja tuota huonoa tapaa lukuunottamatta aivan loisto seuraa. Kerran kuitenkin kävi niin, että sain kommentin, joka osui minua hermoon siis suoraan akilleen kantapäähän. Sanoinpa sitten takaisin vitsikkäästi, mutta nasevasti niin tyyppihän loukkaantui. Hän loukkaantui oikein kunnolla.
Olenkin huomannut, että juuri tuo ihmistyyppi "Älä suutu, mä sanon vaan suoraan" onkin itse aika herkkänahkaista sorttia. Omat heikkoudet naamioidaan jatkuvalla muiden elämän kritisoimisella ja niistä leikkiä laskemalla. Omista heikkouksista ei haluta puhua tai niiden olemassa oloa ei edes sisäistetä.


Mitä jos puhuttaisiin suoraan toisillemme hyvän maun rajoissa?

OMA AIKA

20.9.2017


Onpas hiljaista. Perjantai ilta. Olen yksin aivan yksin. Milloin olen viettänyt perjantaita yksin? En edes muista. Milloin olen viettänyt mitään päivää yksin? En edes muista.
Nyt mies on matkoilla. Puhelin on äänettömällä, vaikka sen vilkkuvat valot vihjaavatkin tulevista viesteistä. Käännän puhelimen näytön alaspäin ja kääriydyn tiukemmin sohvalla peittoon. Tänään en tarvitse mitään muuta, kuin rauhallisuutta ja television kaukosäätimen.

Viime perjantai iltana alkoi oma aikani. En ollut edes käsittänyt kuinka oman ajan tarpeessa olin, kuin lauantai aamuna heräsin astetta kevyemmällä ololla. Takana oli ollut täydellinen perjantai. Vain minä, sohva ja Netflix. Juuri sitä mitä minä tarvitsin. Omaa aikaa, täysin omaa aikaa. Hiljaisuutta.
Tarvitsen hiljaisuutta harvoin. Olen sosiaalinen yksilö. Niin sosiaalinen, että pitkän asiakaspalvelu lähtöisen työpäivän jälkeen minulla riittää siltikin asiaa. Välillä oikein täytyy pinnistellä, että en kertoisi koko päivän sisältöäni ja kaikkia mieleen juolahtavia mielipiteitäni miehelleni. Hän kaipaa hiljaisuutta ja rauhallisuutta pitkien työpäivien. Minä voisin jatkaa puhumista unissanikin, mutta nyt en halua puhua kenellekään. Haluan olla vain hiljaa omien mietteideni kanssa.

Oma aika oon äärettömän tärkeä voimavara. Aika jona voit tehdä ihan mitä haluaa tai olla tekemättä yhtään mitään. Olin unohtanut oman ajan tärkeyden ennenkuin huomasin, mitä olin vailla. Nyt mieli on kirkas, kaikki ärsytykset kadonneet ja ajatukset soljuvat päässäni järjestyksessä.

No mitä minä tein tuona kullan kalliina omana aikanani?
Oikeastaan en hirveästi yhtään mitään. Katoin Netflixiä, siivosin kaappeja ja tein hyvää ruokaa, kävin pitkillä lenkeillä ja salilla. Ja tottakai kuuntelin vanhoja rakkausballadeja ja biisejä. Fiilistelin ja pohdin elämää.

Blogistakin tuli tahaton tauko. Tauon piti kestää päivän, se tauko venyi melkein viikoksi. Inspiraatiosta ei ole ollut puutetta. Omasta ajasta oli. Täällä ollaan takaisin ruudun toisella puolella ja olo on tosi levännyt.
Tänään keskiviikkona heräsin jo puoli seitsemän. Painan kohta julkaise kohtaa ja lähden lenkille. Tänään minulla on vapaapäivä. Ajattelin käyttää sen urheilen, blogia kirjoittaen, läksyjä tehden ja nauttien... omasta ajasta.

10 X SYKSYN TAVOITETTA

14.9.2017


Mainitsin teille hieman syksyn bucket listastani. Bucket listani oikeastaan koostuu erilaisista tavoitteistani, joita haluaisin tehdä tai aloittaa ennen Joulua. Uusi blogin ulkoasu oli tosiaan yksi näistä pienistä itselleni asettamistani tavoitteista. Halusin tulla jakamaan teille loputkin kymmenestä tavoitteestani, koska joidenkin näiden kohdalla on aikaan saamisen aloitus ollut todella tahmeaa...
Palataan talven tullessa takaisin tavoitteideni pariin ja katsotaan miten on mennyt.

Tässä tuli minun 10 x syksyn tavoitetta:

- Koulu. Mun koulutiestähän on jo aikaa ja nyt koulun penkin kulutus palasi normaali rytmiini. Oon aina ollu ihan suht tunnollinen opiskelija. Tehnyt kaikki tehtävät oli aihe kiinnostava tai ei. Nyt oon löytänyt itsestäni ihan uudenlaista kunnianhimoa ja kiinnostusta koulua kohtaa. Vuosia sitten hankala kouluaine suoritettiin kyllä läpi, mutta asenteella "kuhan menee läpi". Nyt minua oikeasti kiinnostaa uudet aineet, jopa ne minullekin vaikeat. Tavoitteenani onkin, että haluan osa myös niistä vaikeat asiat mahdollisimman hyvin enkä vain saada niistä arvosanaa. Ja ylipäänsä suoriutua hyvin, eikä jättää itseäni pulaan tehtävien palautusten kanssa.

- Liikunta. Liikunnat jäi kesältä aika minimiin. Käveltyä ja lenkkeiltyä tuli paljon, mutta rehellinen salitreeni jäi tosi minimiin. Niinpä tavoitteenani onkin palata kunnolla salille ja muuttaa säännöllisen epäsäännöllinen treenailu taas säännölliseksi. Liikunnan avulla nimittäin tämä mimmi saa parhaiten jaksotettua arjen. Ja liikunnasta saan vaan niin paljon energiaa, mitä syksyn pimeydessä ei voi olla ikinä liikaa. Muutama kesällä tarttunut kilokin voisi pudota tässä Joulua odotellessa.

- Ruokavalio. Kesä romutti täysin säännöllisen ruokavalioni. Lisäksi herkut ja alkoholin käyttö lisääntyivät kesällä ja pakko myöntää, että vieläkin on edetty/eletty todella rennolla otteella. Nyt olisi aika fiksata ruokavalio kuntoon ja jättää kissanristiäisiä väliin. Lisääntyvät treenimäärätkin kaipaavat oikeanlaista ja riittävää ravintoa.



- Säästäminen. Haluan jatkaa säästämistä. Kesällä säästöön kertyi heikommin rahaa. Nyt säästäminen tekee hankalammaksi koko päiväinen opiskelu ja siitä syystä pienentyneet tulot. Olen aina ollut varsin säästäväinen ja tiedän, että silti pystyn pihistämään pienentyneistä tuloistani säästöön enemmän.

- Nauttia opiskelija elämästä! Ihmiset usein saavat minusta, kunnon bilehile käsityksen. Tykkään käydä ulkona, mutta jätän paljon kekkereitä väliin, koska en vain jaksa lähteä ulos tai haluan viettää koti-illan. Opiskeluajan uskon kuitenkin menevän nopeasti ohi niin haluan nauttia tästä. Niin jaksamalla panostaa nyt koulussa, vaikka välillä ei aina matikan tuntia jaksaisikaan. Kuin menemällä erilaisiin opiskelijarientoihin ennakkoluuloitta ja tutustumalla uusiin ihmisiin!

- Käydä mumman luona mahdollisimman monta kertaa. Esimerkiksi tekemällä lyhyitä päivän reissuja hänen luokseen. Tuntuu ehkä monesta turhalta, mutta ne tuovat niin paljon iloa ja vaihteluvuutta hänen arkeensa.

- Nauttia syksystä. Syksy on mun lempi vuoden aika, vaikka se onkin monien inhokki. Tänä vuonna kesä olisi voinut olla vähän uskottavampi ja pidempi, mutta silti rakastan syksyä! Syksy pukeutuminen on parasta. Voi kerrostautua ihaniin vaatteisiin ja ilman, että talvitakki painaa harteita ja, että ulkona jäätyy pystyyn! Syksyn illat ovat ihanan tunnelmallisia ja kynttilöitä voi taas alkaa polttaa.

- Petrata englannin kieltäni. Puhun hyvää englantia, mutta oikein kirjoitus ja muutamat kielioppisäännöt tuottavat vaikeuksia. Rakastan kuitenkin englannin kieltä ja minusta on ihana puhua englantia paremmin. Tuoda sellaista varmuutta siihen.

-Valokuvaus. Haluan kehittyä enemmän valokuvauksessa ja hankkia oman kunnon kameran. 

- Blogi. Haluan ajan kanssa fiksata blogin ulkoasua paremmin toimivaksi. Olen pyöritellyt mielessäni esimerkiksi oman domainin hankkimista. Blogi tavoitteiden osalta olen nyt puolivälissä.





Onko sinulla tavoitteita syksylle?  :)

VIELÄ KUN KESÄÄ OLI JÄLJELLÄ

13.9.2017

Tää kesä oli ehkä historian lyhyin. Nämä kuvat napattiin elokuun puolivälissä ja silloin oli jo niin kylmä ettei edes lämpimän päivän alku-illasta tarjennut istua ulkona terassilla. Näin spontaanisti hyvää ystävääni ja täytyy sanoa, että mikä siinä on, että yleensä spontaanit ideat ovat niitä parhaimpia. Kesällä tulee oltua miljoona kertaa spontaanimpi, kuin talvena. Yritän jatkaa spontaaneita ideoita myös iltojen pimetessä ja viiletessä!
Tässä asussa huomaa syksyn hiipineen mieleen, koska asu on aivan musta. Asun värit ovat siirtyneet syksyyn, mutta muuten asu on aika kevyt! Oikea loppu kesän asu, silloin kun oli vielä kesää jäljellä.



Nahkatakki - Veromoda
Jumpsuit - Milanosta
Laukku - Lancel
 kengät - H&M


Pahoittelut heikosta kuvanlaadusta!

CORSET BELT

11.9.2017


Ensi kerran keväällä corset belttejä bongattuani ajattelin, että taas yksi trendi, jota en vaan ymmärrä. Meni pari viikkoa ja minulle tuli suuri hinku löytää oma corset belt. Kolusin kaikki kaupat läpi, mutta tottakai trendiin liian myöhän herättyäni ne olivat joka puolelta loppu. Lontoon matkalta onnistuin Zaran lentokentältä löytämään kuitenkin omani ja vitsi se on ollut käytössä. Yhdistän eniten corset belttiä valkoisen kauluspaidan pariksi, mutta löysän trikoisen t-paidankin kanssa se näytti kesällä hyvältä. Nyt olisi ihana löytää ohut löysä neule ja parittaa se corset beltin kanssa.
Tämä samainen asu on ollut monta kertaa päällä niin treffeillä, töissä, kuin illan vietoissakin ja joka kerta se sai kehuja ja mikä parasta oloni siinä mahtava.

Huomasitte varmaan blogin päivittyneen ulkoasun? Oon pitkään kasaillut syksyn bucket listaa ja blogin ulkoasun päivittäminen oli yksi asia listaltani. Perjantaina vietimme Mr. Bearin kanssa rauhallista koti-iltaa sohvalla Netflixin parissa. Kymmenen aikaan illalla keksin, että nyt alan tuumasta toimeen blogin ulkoasun kanssa. Keskenhän projekti jäi, kun silmät alkoivat lupsua kiinni. Lauantai meni ulkona aamupalaa syödessä Mr. Bearin kanssa, päivällä sängyssä lojuen ja illalla hyvää ystävää illallisen merkeissä nähden. Iltani jatkui vielä illallisen jälkeen Mr. Bearin ja hänen kavereidensa luona. Ilta venähti aamuun ja selvisimme riennoistamme, vasta eilen iltapäivällä kotiin. Eilinen menikin tästä syystä aikalailla nukkuessa ja koko päivä vilahti ohi. Joten olkaa kärsivällisiä yritän pakertaa blogini mahdollisimman mukavaksi teille sekä minulle mahdollisimman pian!


Corset Belt - Zara
Takki - RiverIsland
Kauluspaita - Gina Tricot
Kengät - H&M

BLOGIA UUDISTETAAN....

9.9.2017


FUKSIAISET

8.9.2017

Moikka, tulin kirjoittelemaan tälläiset pikamoit tänne blogin puolille. Ensiksi haluan kiittää kaikkia, jotka kommentoivat edelliseen postaukseeni. Kiva saada tietää teidän näkemyksiä asiasta ja nähdä erilaisia kantoja tähän aika paljon tunteitakin herättävään lapsi asiaan! Vastaan kaikkiin kommentteihinne ajan kanssa, illemmalla. Nyt nimittäin kohta puoliin pitäisi alkaa kerätä luita koulun penkille...

Eilen oli tosiaan fuksiaiset ja vitsi oli hauska päivä, vaikka olo ei ehkä nyt olekaan se virkein! :D
Ihan loistava tapa lisätä luokkahenkeä ja vitsi mä oon onnellinen kuinka kiva luokka mulla on! Kaikki mun luokkalaiset on aivan ihania tyyppejä ja vitsi mä odotan, mitä kaikkea me yhdessä koetaankin näiden opiskeluvuosien aikana. En olisi voinut parempaa luokkaa voinut saada. <3

Oikeastaan mulla ei ole nyt enempää asiaa ja halusin tulla vaan kiittämään eilisille kommentoijille ja jakamaan pari fiilistely kuvaa fuksiaisista.
Minusta on aina kiva saada tietää teidän mielipiteitä, olivatpa ne mielipiteet sitten aika erilaisia kuin minun. Oikeastaan juuri kommenttien takia olenkin jäänyt aikalailla koukkuun tähän koko bloggaukseen. Olen aina tykännyt herättää keskustelua ja jopa ne negatiivis sävytteisetkin kommentit ovat minusta virkistäviä. Minulle ne ovat nimittäin merkki, että ainakin joku siellä ruudun toisella puolella jaksaa lukea minun rakkaudella väännettyjä postauksiani.

Bloggauksen ehdoton suola on nimittäin te lukijat ja kaikki blogini parissa aikaa viettävät. Minusta on äärinmäisen kutkuttavaa seurailla, mistä postauksista tykätään ja mistä ei. Näin voin kehittyä itse paremmin kirjoittajana ja bloggaajana. Kritiikki on tärkeä lähde, koska on arvokasta saada palautetta blogini sisällöstä. Eriävät mielipiteet ovat aina mielenkiintoista luettavaa minulle itselle, koska ne saavat minut aina ajattelemaan, kuinka paljon erilaisia mielipiteitä maailmasta löytyy. Mietin myöskin taustoja näille mielipiteille.
Negatiiviset kommentit taas muistuttavat minua, mitä kaikkea tänne nettiin kanttaa kirjoittaa. Ja ne toimivat välillä hyvänä muistutuksena siitä, että muistan turvata omaa yksityisyyttäni. Olen todella avoin henkilö ja nämä toimivat hyvänä muistuksena, kuinka liika avoimuus voi kostautua.

Ja miten taas kävi.. Minun ei oikeastaan pitänyt enää kirjoitella teille mitään, vaan alkaa kuivailla tukkaa kouluun ja lähteä. Ja taas sormet kirjoittivat tekstiä toisensa perään.
Nyt sanon moikat ja toivottelen teille kaikille super ihanaa viikonloppua! Ja plus pahoittelut hieman aiheesta toiseen hyppivästä postauksesta, johon otsikko fuksiaiset taisi tiivistyä vain näihin kahteen kuvaan. :D

Ihanaa viikonloppua!

MÄ EN HALUA LAPSIA

7.9.2017

Eilen aamuna tapahtui jotain, jotain mikä pysäytti mun maailman hetkeksi niin suureksi hetkeksi, että aamun bloggailutkin jäin väliin. Tämä hetki oli minulle sellainen, että päätin viimein julkaista tämän postauksen, joka on maannut luonnoksissa monta kuukautta.
Olen kärsinyt viime viikot äkillisestä pahoinvoinnista. On oksettanut ja huimannut ja vatsa on kramppaillut miten sattuu. On väsyttänyt ihan mielettömät määrät. Olo ei ole ollut normaali. Enkä tiedä mistä se olisi voinut johtua. Olen nukkunut ja syönyt hyvin. Liikunta määrääkin olen pikku hiljaa alkanut kasvatella takaisin ennalleen. Välillä olo on ollut erinomainen henkisesti ja fyysisesti, mutta yhtäkkiä minua on alkanut itkettää. Minä en hirveästi itke. Itkemisessä ei ole mitään pahaa, se ei ole minulle vain luonnollinen reaktio. Viime viikkoina olen itkenyt varmaan enemmän kuin, koskaan. Itkin parhaan ystäväni läksiäisissä. Moni varmaan ajattelee, että no mikäs siinä ja ihan normaalia, mutta minä kun yleensä itke. Pienetkin asiat ovat saaneet minut herkistymään. Olen herkistynyt monta kertaa tällä viikolla esimerkiksi Australian Master Chef ohjelmaa katsoessani.

Pikku hiljaa päähäni ajatus, että mahdanko olla raskaana. En kuitenkaan heti tehnyt raskaustestiä, koska ajattelin, enhän minä voi vaan olla. En minä. Minä syön pillereitä.
Eilen aamulla sitten tein testin. Hermostuneesti aamukuudelta rapistelin raskaustesti pakkausta ja tein testin. Odotin vastaus, kunnes vihdoin testiin ilmeistyi punainen viiva. Mitä olen raskaana. Minä en se voi olla. Muita ajatuksia en oikeastaan muistakkaan, koska silmissä alkoi pyöriä, olo huimata ja piti ottaa lavuaarista tukea. Kävelin keittiöön hermostuneena juomaan vettä, hyvä etten pyörtynyt matkalla. Mr. Bear kysyi rauhallisesti: "Mikä on?" En pystynyt edes vastaamaan rapistelin vaan testiohjeita ja kävelin vessaan huojuvin askelin.
Istuin kylpyammeeni reunalle katsoin testiä uudestaan. Testiin oli ilmestynyt yksi sininen viiva ja taas aloin huojuvin käsin rapistella ohjetta.

 "Hei mä en olekkaan raskaana!!". Kävelin heti takaisin sänkyyn Mr. Bearin kainaloon. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Kerroin, että luulin olevani raskaana. 10 minuuttia piti rauhoitella omaa sydäntäni, koska olin vieläkin shokissa koko tilanteesta.
Tämä on se syy miksi halusin julkaista tämän postauksen, koska mä en halua lapsia. 
Raskaaksi tuleminen on tällähetkellä mun yksi suurimpia pelkoja. Mä en vain halua lapsia.

Mä en halua lapsia. En oo ikinä kokenut sellaista fiilistä, että haluaisin lapsia. En sano, etteikö oma mielipide voisi joskus asian suhteen muuttua, mutta nyt mä en niitä lapsia kaipaa. En sitten millään mittapuulla. Tähän voidaan todetakin todella ärsyttävästi, että se mielipide voi joskus muuttua (joo niin voi, minulla ei ole kristallipalloa enkä näe tulevaisuuteen). Usein kyllä voi saada varsin sähäköitä keskusteluja aikaan, jos jaksaa inttää viimeiseen asti, ettei halua koskaan niitä lapsia. Itse en ikinä päädy inttämään asiasta, koska olen ihminen joka ei mieti tulevaisuutta viittä vuotta pidemmällä. Tai mietin, mutta käyttäisin muotoa ”haaveilen”. Kyllä haaveilen unelma duunista, koulusta valmistautumisesta, toisen asunnon ostamisesta, omasta koirasta, mutta en haaveile lapsista tai näe niitä lapsia edes sinne 10 vuoden suunnitelmien päähän.  



Mikä mua ärsyttää kun moni ottaa henkilökohtaisesti ja suuttuu, siitä jos joku ilmoittaa, ettei halua niitä kahta pientä vauvan jalkaa kotiinsa juoksemaan. Miksi? Mitä se on kysyjältä pois? Kysymys on muutenkin mielestäni äärinmäisen henkilökohtainen. Minusta osoittaa jopa tietynlaista tahdikkuutta ja tyhmyyttä kysellä muilta haluavatko he lapsia. Jotenkin ymmärrän, kun sukulaiset kyselevät innoissaan milloin niitä lapsia tulee. En kyllä ole ikinä innostunut, kun joku oma sukulainen kysyy asiasta. Tai lähinnä minua ei haittaa vastata siihen kysymykseen ”ei en halua”. Harvoin vain pääsee tuosta aiheesta ihan noin helpolla jos vastaus on ”ei”. En halua herättää” 99% :sti siitä syntyviä lisä kysymyksiä. ”Ai miksi et halua?” Tai ainakaan kuulla sitä ärsyttävintä toteamusta ”Nooh kyllä se mielipide tuosta muuttuu”. Se, että näitä kysymyksiä udellaan ihan ventovierailta on minusta jo todella sivistymätöntä. Onko kysyjä ikinä miettinyt, mitä jos toinen ei voi saada lapsia. Mitä jos kysymyksellä osuukin toisen heikoimpaan kohtaan?  

Ja hei oikeasti mikä siinä on niin ihmeellistä, jos niitä lapsia ei halua. Ei se ole mikään uusi juttu. Kaikki eivät halua lapsia. Kaikki eivät edes pidä lapsista.  Monella leikkaakin tässä kohtaa ja tulee oikein näppärä vastakommentti ”No oothan säkin ollu joskus lapsi”. No näinpä on, mutta mitä sitten?
Jos narkkari on vieroittunut huumeista eikö hän voi tuomita muiden huumeiden käyttöä? Eikö joskus vankilassa istuneella ole oikeus pelätä kadulla muita rikollisia?
Miksi se jos ei halua lapsia on joltain muulta pois? Vai onko kysyjällä pitkäaikaisuunnitelma Suomen suuria ikäluokkia vastaan ja eläkkeiden heikentymisiä vastaan, kun lapsiluvut alkavat kasvaa? Käännyttää ihminen kerrallaan pamahtamaan paksuksi tai haaveilemaan isyydestä?
 


Fakta kuitenkin on, että meistä kaikista ei tule niitä hyviä isiä ja äitejä. Miksi siis jonkun pitäisi pakottaa itsensä tekemään lapsia? Tulisko hänestä hyvä isä tai äiti? Varmaan joistakin kyllä ja varmaan jotkut oppisivat tyytymään kohtaloonsa tai löytämään siitä iloa. En silti jaksa uskoa, että kaikkien elämässä kävisi noin. Jos on tyytyväinen elämäänsä ilman lapsia ja kokee, että ne eivät omaan elämään kuulu niin silloin niitä ei minusta tarvitse tehdä kenenkään vuoksi. 
En minäkään ala lapsia haluaa tai ihmistä, jolla on lapsia ohjeistamaan, että minun mielestäni lapsia kuuluisi olla vähintään kaksi kappaletta. Ja hyvä lapsuus vaatii ainakin sen omakotitalon ja suuren pihan, jossa lapsi voi leikkiä. Ymmärrettäkö, mitä ajan takaa? Kaikilla on olemassa omia mielipiteitä ja ajatuksia, jotka mielletään itselle parhaaksi. Se mikä toimii sinulla tai on mielestäsi parasta ei välttämättä ole aina edes mahdollista muille.

Ja jos nyt, et mahda uteliaisuudellesi mitään ja sinun on pakko tietää tahtooko se kotibileiden Pirkko lapsia tai olet ihmetellyt, että kuinka veljesi on seurustellut kymmenen vuotta ja missä ne ipanat viipyy niin tyydy siihen vastaukseen. Oli se sitten, vaikka pelkkä ”En”. Kaikki eivät välttämättä halua alkaa kertomaan sinulle, että ovat istuneet hedelmöitys hoidossa viimeiset pari vuotta turhaan. Tai ehkä he eivät halua loukata sinua sanomalla, että en pidä lapsista. Oli syy mikä hyvänsä, anna sen olla. 

Ja en vihaa lapsia. En vain koe omia lapsia mun juttuna ja ainakin nyt ja se tunne on erittäin vahva. Mulla on maailman suloisin pieni kummipoika, jota näen nyt aivan liian harvoin. <3 Hän tulee olemaan vielä monta vuotta lapsi ja todennäköisesti aina kummitädin kullannuppu, joka ei tee mitään pahaa.. Niin silti mä odotan, että tuosta reippaasta pikku taaperosta tulee isompi, jotta voin kommunikoida hänen kanssaan ja, että hän ei olisi enää niin pieni lapsi. Vaan vähän isompi lapsi

Toivon, että kukaan ei loukkaannu kirjoituksestani. Jos joku ilmoittaa minulle haluavansa lapsia on se minusta pelkästään positiivista. Ei missään nimessä minulta pois, jos joku muu haluaa lapsia. Tämä on vain, minun henkilökohtainen tämän hetkinen tunne lapsi kysymystä kohtaan. 


VIIDAKON KUNINGATAR... JA AJATUKSIA ULKONÄÖN PARANTELEMISESTA

5.9.2017

Nykynaisien pitää jokapäivä selvitä erilaisten ulkonäköpaineiden parissa.
Pitäisi olla laiha, mutta ei liian laiha lauta. Lihaksia, mutta ei liikaa, jotta ei näytä mieheltä. Luonnollinen, mutta huoliteltu. Meikata, mutta ei liikaa. Pukeutua seksikkäästi, mutta ei näyttää tyrkyltä. Kyllä te tiedätte. Sentakia julistakin, että nykynaiset ovat viidakon kuningattaria. Maailma voi olla välillä aika suuri ulkoisten paineiden viidakko, mistä joka päivä pitää selvitä pää pystyssä.

Välillä tuntuu, että sosiaalinen media tyrkyttää niin vahvasti milloin mitäkin kauneus trendiä, ettei kukaan ole siltä turvassa. Mä oon pohtinut nyt vahvasti monen kuukauden ajan huulten täyttämistä. Oon tullut siihen tulokseen asian suhteen, että en vieläkään osaa päättää haluanko mä ne muhkeammat huulet siksi, että koen omien huulien olevan jotenkin huonot vai siksi, että koska koko ajan muhkeita pusuhuulia pulpahtelee joka paikasta niin oon sentakia alkanu pitää omia huulia jotenkin liian pieninä.
No joka tapauksessa olen päättänyt, että en ennen kuin osaan vastata tuohon kysymykseen itselleni en piikin alle ole menossa. Ja jos vastaus on kyllä jälkinmäiseen kohtaan ja mieltymykseni johtuu pelkästä tämän hetkisestä buumista jätän silloinkin ehdottomasti kokeilut kokeilematta.

Ennen tätä huulibuumiakin mietin, että alahuuleni voisi olla vähän isompi niin huuleni olisivat omiin silmiini sopusuhtaiset. Silti ennen asia ei mietityttänyt minua näin paljon. Olin unohtanut koko jutun ja ollut täysin tyytyväinen omiin huuliini.


Minusta ulkonäön parantelemisessa ei ole mitään vikaa ja jokainen vetää itse rajat siihen, mikä on itselle luonnollista tai kaunista. Minä en tuomitse muita esimerkiksi huulien täytöstä, vaikka en ikinä neulan alle tulisi menemäänkään. Silloin tiedän vain, etten tarvitse sitä itse. Minulle tuollainen muutos olisi iso asia, vaikka kuinka puhutaankin, ettei lopputulos olisi pysyvä.

Vaikka kirjoitankin nykynaisten olevan viidakon kuningattaria ja puhun samassa postauksessa mietteitäni huulien täytöstä en tarkoita, että nykynaisten juuri pitäisi olla niitä muutaman vuoden takaisia tosi-tv viidakon tähtösiä. Eli ei pelkät muhkeat pusuhuulet eivät tee sinusta silmissäni nykyajan viidakon kuningatarta. Jos yhdistät ne killer asenteeseen ja seuraat omia kauneusihanteitasi niin sitten se olet sinä, ehdottomasti!

Jokainen päättää miten puikkelehtii kauneusihanteiden viidakossa. Mitkä ovat niitä juttuja, jotka itse mieltää kauniiksi omassa ulkonäössään ja mitkä tekee onnelliseksi. Nykyajan viidakon nainen arvostaa itseään ja on sujut nahoissaan! Arvostaa itseään ja omaa ulkonäköään oli se sitten, vaikka hiusten pidennyksillä, lävistyksillä, botoxilla yms. boostattu tai olit sitten ihan täysin naturelli.
Onhan ne kaikki kuitenkin ratkaisuja jotka sinä teit, jotta sinä olisit tyytyväinen itseesi, jotta sinä tuntisit olosi kauniiksi.

Viidakon Tarzan täällä moi :D

END OF THE SUMMER

4.9.2017

End of the summer. Kesä tuli ja kesä meni.
Perjantaina päätin, että uhmaan vielä kerran tätä alkavaa syksyä pukeutumalla kesäisiin sävyihin ja kesäisiin vaatteisiin. Huijasin vähän ja laitoin päälleni neuleen, mutta tuo takkina toimiva liuhuke ei ole takkia nähnytkään. Liuhuke ehkä on parhaiten kuvaava sana, koska se ei lämmitä yhtään ja on nimenomaan, kuin tehty kesä iltoihin. Kun ei ole kylmä, mutta vähän viileä ja kaipaa jotain harteille.
Perjantai oli ihmeellisen lämmin, koska edes yhdentoista aikaan illalla ei tullut, kuin vähän viileä.

Valkoiset revityt farkut ovat tänä kesänä jääneet melkein pitämättä niin halusin vetää ne vielä jalkaan. Nyt ne ovatkin jo kellarin uumenissa odottamassa ensi kesää. Platform kenkiin olen hurahtanut täysin tänä kesänä ja nämä beiget varpaat paljastavat yksilöt ovat olleet kaverilta lainassa. Mielettömän mukavat, vaikka ovatkin todella korkeat.

Syksy on tullut ja mielessä pyöriikin harmaan eri sävyt, paksut neuleet ja lämpimät suuret huivit. Vaikka kesä tuli ja meni odotan juuri tätä syksyä paljon. Minulla on paljon tavoitteita tälle syksylle. Niihin palaan myöhemmin oman postauksen kera.



Takki - Modtex
Neule - Bikbok
Housut - Zara
Kengät - Bianco


Summer always ends with good memories <3

TAVALLINEN VIIKONLOPPU 5/5

3.9.2017

Muistan, kun aloitin blogin (iik siitä kohta yksi vuosi) niin postailin useinkin tälläisiä "Viime päivinä" tai "Viikonloppu kuvina" postauksia. Tykkäsin kirjoittaa niitä, koska pääsi jaarittelmaan kaikesta maan ja taivaan väliltä. En oikein tiedä, miksi lopetin näiden postausten kirjoittamista, koska ne keräsivät kivasti blogille seuraajiakin.
Nyt halusin tulla vaan kirjoittelemaan neljän kuvan avulla omasta tavallisesta viikonlopustani, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessa täydellinen.

Viikonloppu starttasi tietysti perjantailla ja koululla. Koulun jälkeen kiirehdin kotiin vaihtamaan vaatteita ja lähdin näkemään lempityttöäni. Meillä oli selkeät suunnitelmat mennä syömään ja lasillisille. Ehdotin Naughty Brgr :a ja sinne suuntasimme. On tässä vähän tullut Espoolaistuttua, koska en osannut mennä suoraa tietä ravintolaan, vaikka olenkin käynyt siellä useamman kerran aikaisemmin. Pienen haahuilun jälkeen löysimme perille ja nauratti, kuinka läheltä, mutta kuitenkin kaukaalta olimme ravintolaa etsineet. Hyvä minä. :D
Söin Nauhty Bugr :n Nauhty hampparin eli Rotukarjan pihvi, cheddar- juustoa ja st. agur-sinihomejuustoa, rucolaa ja pekonihilloketta. Nam oli hyvää! Tätä olen kerran syönyt aikaisemmin ja hampurilainen maistui siihen asti hyvin, kunnes huomasin siinä olevan sinihomejuustoa. Varmasti, jos en olisi tiennyt asiasta olisi, silloinkin hamppari mennyt loppuun asti. Pitkän aikaa välttelin tätä ja söin heidän Nyc cheese burgeria, mikä on erinomaisen hyvää sekin. Nyt jotenkin vain tuli sellainen olo, että olen iso tyttö ja tilasin Naughtyn. Ehkä makuaistini on hieman aikuistunut, koska nyt se upposi todella hyvin. En myöskään ole pekonin ystävä, mutta tässä pekoni hilloke on enemmänkin makea kuin suolainen elementti. 5/5.
Hamppareiden ja Helsingin parhaiden bataattiranujen jälkeen suuntasimme vielä Sangria kannulle jatkamaan iltaa ja sen jälkeen kotiin. Ilta oli ihana, koska vihdoin pääsimme kunnolla höpöttelemään tyttöjen juttuja seura oli mitä parhain.<3

Toisessa kuvassa on vilaus tulevasta asupostauksesta. Ristin tämän asun kesän lopetus asuksi. Kai se on vain hyväksyttävä, että syksy tuli ja kevyemmät vaatteet voi kiikuttaa kellariin.
Tänään kulutinkin päivää kellaria siivoamalla ja syysvaatteita etsiessä. Miten paljon onkaan tavaraa kellariimme näin lyhyessä ajassa kertynytkään. Kolme kassillista rojua lensi suoraan roskiin!

Autoselfie. En edes muista milloin olisimme viimeksi viettäneen viikonloppua paljon näin Mr. Bearin  kahdestaan, jos Madeiran matkaamme ei lasketa. Oikeasti varmaan viimeksi toukokuussa! Emme edes tehneet mitään kovinkaan erikoista, mutta olipa ihana vain olla toisen kanssa. Viettää aikaa yhdessä ja mikä parasta herätä aamulla aikaisin ilman minkäänlaisia oloja lauantain riennoista. Ihan tavallista yhdessä oloa. Autoilua, hengailua ja sitä yhteistä aikaa.

Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti elokuviin meneminen. Kävimme katsomassa Logan Luckyn, jota tähditti mm. Channing Tatum, Daniel Graig ja Katie Holmes. Elokuva oli minusta tosi viihdyttävä ja kaksituntinen leffa hurahti nopeasti ohi. Huumoria ja toimintaa sopivassa määrin. 5/5

Sunnuntai menikin siivotessa ja äidin luona vieraillessa. Olinkin nähnyt äidin viimeksi alkukesästä Kurikassa. Pitäisi käydä äidillä useammin. Olen kesällä nähnyt mummaakin enemmän, vaikki äiti asuu viiden minuutin päässä ja mumma viiden tunnin ajomatkan päässä.

Tavallinen viikonloppu tuntuu nyt olevan paras aloitus uudelle viikolle!

PICTURES FROM MADEIRA

2.9.2017

Muutama kuva vielä Madeiralta. Paikka jonne aivan varmasti palaan vielä uudelleen. <3
Jotkut paikat vaan vievät sydämen kerralla. Madeira oli juuri sellainen paikka minulle. Paikallinen tarjoilija kehui Madeiran olevan mukava paikka marraskuussa, koska silloin kaupungissa järjestetään ilotulituskilpailut. Etenkin Kiinalaiset ja Venäläiset turistit suuntaavat tuolloin Madeiralle. Syksyisin ilma on vielä noin 20 asteista ja merivesi altaat ovat auki.



 


 
En niinkään ole kissa ihminen, mutta nämä kaksi tuimaa pikku kaveria sulattivat sydämeni. Madereilla oli jonkin verran kulkukissoja, mutta vähän verrattuna esimerkiksi Kreikan saariin Cossiin tai Roodokseen. Kulkukoiria oli jonkin verran, mutta koirat eivät taineet olla oikeita kulkukoiria. Koirilla oli aina pannat kaulassa ja olivat selvästi monessa paikassa tuttu ilmestys. Hassua oli huomata, että paikalliset usein päästivät omat koiransa keskellä kaupunkia vapaaksi ja antoivat omien koiriensa juosta ja leikkiä näiden kulkukoirien kanssa vapaana.

 
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Ihanaa päivää. <3

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]