ONKO PIENIPALKKAINEN KÖYHÄ?

31.10.2017


Sain varsin tunteita herättävän kommentin  postaukseeni mikä sai minut pohtimaan köyhyyttä. Opintotuki postauksen voit lukea tästä. Kuka on oikeasti köyhä? Mikä on oikeasti köyhyyttä? Moni Afrikan lapsi on köyhä ja sen moni varmasti ymmärtää konkreettisena esimerkkinä, mutta mitä tarkoittaa köyhyys Suomessa? Monesti pienipalkkaiset mielletään Suomessa köyhäksi. Monesti opiskelijat ja opiskelijaelämä mielletään köyhäksi. Mitä sitten tarkoittaa, että on köyhä? Tekeekö pienipalkkatulo sinusta köyhän? Missä menee raja, josta tietää, että on köyhä? 

Minä olen tehnyt useita vuosia töitä niin sanotussa pienipalkkaisessa työssä. En ole kertaakaan noina vuosina kokenut itseäni köyhäksi. Nyt elän opiskelijaelämää ja tulot ovat pudonneet todella paljon. En ole silti kokenut itseäni köyhäksi. Opiskelija elämä ei ole minulle merkki köyhyydestä, itseasiassa se on minulle todella merkittävä elämänvaihe, josta aion ottaa kaiken irti.

Onko monille köyhyys pikemminkin tunnetila? 
Tiedän, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella ja painotan, että näillä seuraavilla ajatuksilla ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan. Mistä haluankin kirjoittaa ja toivottavasti herättää keskustelua on seuraava: Usein pienipalkkaiset ihmiset mielletään köyhiksi. 
Minusta se on todella outo ajatusmalli. Jos ihminen itse pärjää tuloillaan (tuolla "pienellä palkalla") ja on tyytyväinen elämäänsä niin miksi tällainen ihminen olisi mitenkään köyhä? Eihän hän ole köyhä, jos hän tulee hyvin toimeen työstä saamalla palkallaan ja kokee itse elävänsä mukavaa elämää?



Mistä johtuu, että usein pienipalkkaiset usein leimataan köyhiksi? Miksi vertailemme näin paljon? Kyllä esimerkiksi Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistökin on köyhä, jos häntä verrataan esim Microsoft-ohjelmiston luojaan Bill Gatesiin. Aika ääri esimerkki tiedän, mutta oikeasti olen miettinyt, että jos kaikki Suomen "pienipalkkaiset" leimataan köyhiksi niin aika paljon on Suomessa köyhiä. Aika moni opiskelija, myyjä, tarjoilija, kampaaja, siivoja, baarityöntekijä, vartija, lähihoitaja yms. on tällöin köyhä. Ja nämä esimerkit nyt putkahtivat ensiksi mieleeni ja aloja, missä on samanlainen palkka taso on varmasti useita kymmeniä lisää. 

Minusta monelle köyhyys tunnetila. Moni kokee olevansa köyhä, koska on pienipalkkaisessa työssä, vaikka tulisi aivan hyvin toimeen tuolla palkallaan. Pieni palkkaisuus on median ja iltalehtien lempi sana, koska raha herättää tunteita ja uutinen saa, sillä esimerkiksi "pienipalkkaisimmat ammatit,  helposti paljon näkyvyyttä. Pienipalkkaisuudesta jaksetaan siis muistutella ihmisiä usein ja varmasti muistutellaan jatkossakin.
Moni kokee olevansa köyhä, vaikka olisi kiva asunto, puoliso, auto ja muutaman kerran vuodessa heitettäisin pari hassua ulkomaan matkaa. Onko tämä köyhyyttä? No minusta ei ole ja minusta on, jopa vaarallista, kun ihmiset yhdistävät pienipalkkaisuuden köyhyyteen. Ne ovat minusta kaksi täysin eri asiaa. Köyhyys on sitä, kun ei oikeasti riitä rahaa, kun elämiseen ja oikeasti pitää katsoa, mitä sieltä kaupasta ostetaan. Ei köyhä shoppaile halvemmissa esimerkiksi halvemmissa massamuoti vaateketjuissa. Köyhä ostaa edullisempia vaatteita tarpeeseen, vaikka hankkisikin ne samoista massamuoti kaupoista. Köyhä ostaa oikeaan tarpeeseen ei tyydyttääkseen materia himoa "pakko saada uudet muodin mukaiset housut." Ei köyhällä ole rahaa shoppailla tai käydä esimerkiksi ulkona syömässä.



Enkä tarkoita, etteikö myyjä tai vartija voisi olla köyhä. Voi varmasti olla. On varmasti monia esimerkiksi monen lapsen yksinhuoltaja äitejä, joidenka rahat eivät vain tunnu riittävän kuukaudessa kaikkiin menoihin. Jos tälläinen ihminen kokee olevansa köyhä on se minusta täysin selvää. Kuluja on silloin oikeasti kuukaudessa enemmän. Köyhä voi olla myös, vaikka jos on tullut maksuhäiriö merkintä ja takana on suuret lainat, joidenka takaisin maksu haukkaa pienestä palkasta suurimman osan. Esimerkkejä on lukuisia erilaisia nämä kaksi nyt tulivat, vain mieleeni. Ehdottomasti pieni palkkainen voi olla köyhä, tilanteita on niin paljon erilaisia!

Minusta silti tuntuu, että todella moni pitää itseään köyhänä, vaikka oikeasti elämässä olisi kaikki kohdillaan taloudellisestikin. Köyhyyttä ei kuitenkaan ole se, että et pysty "pienellä palkalla" joka päivä syömään ulkona, ostamaan, joka sesongin uusinta merkkilaukkua tai ostamaan uuden karheaa Mersua pihalle. Köyhyyttä ei ole jos välttämättä haluat asua todella hyvällä sijainnilla remontoidussa kalliissa asunnossa ja maksaa kallista vuokraa, joka on yli puolet tuloistasi. 
Silloin olet pienipalkkainen, jonka menot ovat kohtuuttoman suuret palkkaasi nähden. Et ole köyhä tuolloin ja olet tehnyt oman tietoisen valinnan asumisen suhteen.



Halusin kirjoittaa tästä asiasta, koska minusta on harmillista, että moni "pienipalkkainen" tai oikeastaan normaali palkkainen kokee itsensä todella pienipalkkaiseksi ja tätä myöten köyhäksi. Minä en ole myyjä uran aikana edes pitänyt palkkaani pienenä, ihan normaalina. Aina tottakai se oli voinut olla isompi, mutta hyvin sillä pärjäsi ja kivasti eleli. Nautin silloin elämästä ihan samalla tavalla, kuin nytkin. Väittäisinkin, että osittain tuollainen köyhyys ajattelu on omasta asenteesta kiinni. Jos vertaat itseäsi koko ajan muihin ja heidän "parempi palkkaiseen elämään" varmasti olo voi tuntua köyhemmältä.  Minusta olisi kuitenkin hyvä olla tyytyväinen omaan työhön ja palkkaan, koska joskus voi tulla sellainen tilanne elämässä, kun sitä työtä ei ole. Silloin sitä varmasti tietää hyvinkin nopeasti, mitä se köyhyys oikeasti tarkoittaa, kun sitä rahaa ei ole, eikä  edes sitä "pientä palkkaa" tule mistään. 

Tämä  postaus on kirjoitettu oman iän ja elämän kokemuksen perusteella. Lähtökohtana se, että minulla ei esimerkiksi ole lapsia. Tilanteita on monia, jos on itse sairas, lapsia, vanhoja velkoja, yritys mennyt konkurssiin yms. Jokainen tietää itse milloin on oikeasti köyhä. Uskon, että on monia, joilla ne rahat eivät oikeasti riitä siihen elämiseen. Haluaisin herätellä tällä postauksella heitä, joilla on raha asiat oikeasti aika mallillaan ja pitävät/nimittävät itseään köyhiksi.



Älä siis tee tieten tahtoen itsestäsi köyhää, sillä köyhyys ei ole kaikille tunnetila.
 Joillekin se on osa arkea ja se on todellisuus. 

UNOHDIN VAIMON SYNTTÄRIT

30.10.2017


Eilen soitin sulle (parhaalle ystävälle aka vaimolle) hyvin sekavan ja väsyneen puheluun. Ei olla puhuttu viikkoihin, koska molempien aikuiselämä painaa päälle. Etenkin mun, myönnetään. Sulla oli vaimokulta synttärit ja mä  olin kokonaan unohtanut ne! Unohdin vaimon synttärit! Miten mä oon voinut unohtaa vaimon synttärit?! Okei mulla on ehkä maailman huonoin päivämuisti muutenkin. Ehkä ysiluokalla aloin muistaa, milloin Vappua juhlittiin... Mulla kesti hävettävän kauan myös oppia muistamaan Mr. Bearin synttärit. Vielä kun muistais paljon se täyttää... Senkin synttärit on nimittäin kohta. :D

Tällä postauksella ei kyllä oikeastaan ollut mitään muuta sisältöä, kuin sanoa sulle, että anteeksi. Vaikka, et sä kyllä edes ollu pahoillaan tai suuttuneen kuuloinen eilenkään, kun soitin sulle viikon myöhässä olevat onnittelut... Olit vaan hei "mä luin blogista, että sulla oli sitä ja tätä ja, että oot ollu kiireinen." Silti. Onneks sä tunnet mut, että oon vaan tällainen kaheli ihminen, joka ajoittain lappaa liikaa lautasella kahdella kauhalla, ihan niinkuin säkin. Ollaan ihan yhtä kaheleita. 

Joka kerta, kun näen ystävän nimen pomppaavan Bloglovinin ilmoituksissa, kuten "Vaimo read your post" mulle tulee hyvä mieli. Blogin yksi hyvä puoli on ehdottomasti se, että ystävätkin pysyy vähän kärryillä sun elämästä silloinkin, kun susta ei ole kuulunut mitään. Vaikka tosiaankaan ei se mikään ideaali tilanne ole.

Mun mielestä tää mun unohdus on ihan hyvä esimerkki kaikille, että aina voi onnitella ja muistaa toista, vaikka sitten myöhässä.  Mieluummin osoittaa, että välittää, kun vain antaa vaan olla jos  sattuu unohtamaan jotain tärkeää. Jokainen meistä on epätäydellinen ja tekee virheitä, mutta varmasti jokainen tarvitsee sen täydellisen ystävän. Ja, kun sellaisen löytää niin siitä kannattaa pitää tiukasti kiinni.  Osoittaa, että välittää eikä unohtaa. Ja jos unohtaa niin osoittaa, että välittää oikeasti tosi paljon.

Mun piti alunperin tulla kirjoittelemaan palkoista ja köyhyydestä. Nyt tuli vain jotain kirjaimellisesti rahaa tärkeämpää. Rahasta ja tuloista lisää huomenna. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! <3

Oli pakko laittaa nämä kuvat tänne. Varsinkin toi ensimmäinen. Muistan, kun sua nolotti, kun menin pyytämään jotain ohikulkijaa ottamaan kuvan meistä. Täytyy kyl sanoa, että kannatti. Yksi kuva, mutta niin paljon hyviä muistoja. Pitkälle ollaan päästy myös tosta kuvasta, silloin meillä molemmilla tuntu olevan elämä aika rempallaan. Asiat on muuttunut paljon, mutta mä oon tässä sua varten. <3 

NELJÄ KUVAA JA TUNNELMAA VIIKONLOPUSTA

29.10.2017

Neljä kuvaa ja tunnelmaa viikonlopusta.

Innostuneisuus.

Uusi työ, uudet kuviot ja uusi into asioihin, koska kaikki on uutta. Myöskin uusi innostus lävistyksiin. Minulla on ollut jo ala-asteella kahdet korvareijät per korvi ja yksi rustolävistys oikeassa korvassani. Rustossa pidin monta vuotta kultaista sydäntä. Sydämen hukkuessa noin vuosi sitten on rustoni jäänyt ilman korua. Korvakorutkin harvoin eksyvät korviini ja viimeiset pari vuotta olen vain satunnaisesti käyttänyt alimissa reijissä korvakoruja. Ostin tällä viikolla heräteostoksena H&M :ltä paketin erilaisia pieniä ja sieviä korvakoruja ja olenkin nyt päivittäin käyttänyt korvakoruja. Yksi uusi lävistys haavekin olisi...

Rentoutuminen ja herkuttelu.

Pari vuotta sitten en olisi vielä uskonutkaan, että minusta on tullut valkohomejuuston ystävä. Elin varmaan 20-vuotiaaksi, kun en suostunut syömään mitään muuta, kuin Oltermannia ja Edam juustoa. Tämä viikonloppu on ollut todella työpainotteista on ollut varsin terapeuttista illalla käpertyä sohvalle herkkujen kanssa. Tämän viikonlopun herkkuteluhetkeen kuului valkohomejuusto, suolakeksit ja viinirypäleet. 

Stressaaminen ja opiskelu.

Matikkaa, matikkaa, matikkaa. Aina, kun on ehtinyt ja stressaamista kokeesta. Myöskin on tullut opiskeltua muutenkin, tehtyä läksyjä ja kaikkea keskeneräistä, sillä tasan viikon päästä tämä mimmi lähtee opiskelijaristeilylle. Viimeinen rutistus ennen hauskanpitoa ja vitsi tuo risteily tulee tarpeeseen. Ihana päästä tuulettumaan ja juhlimaan hyvällä porukalla.

Joulun tunnelma.

Oikeasti katsokaa tuota kuvaa. Se on otettu olohuoneestamme. Näyttää ihan kunnon talvelta ja kunnon talvi meillä olikin, kunnes sää vaihtui loskaan ja sitten sateiseen. Olo myös tuntui ihan talvelta, koska liukastuin torstaina ihan kunnolla. En tainnut viime talvena liukastua kertaakaan ja nyt liukastuin jo ennen kuin talvi pääsi kunnolla vauhtiin. Tästä muutaman päivän kauniista valkoisista päivistä minulla on nyt jalassani suuri liila mustelma muistona. 

#EDIT: Viides tunnelma: uupumus

Kirjoitin tämän postauksen eilen myöhään lauantai iltana, koska tiesin tämän päivän lähinnä sisältävän töitä ja opiskelua. Tänään aamulla tajusin, että eilen juhlittiin Halloweenia. En tiedä kuinka isot laput silmissä olen kävellyt koko viikon, koska unohdin Halloweenin ihan kokonaan. Yleensä olen ollut aina sitä juhlimassa jossain, mutta nyt on oikeasti pitänyt vaan keskittyä työ ja koulujuttuihin. Enpä oikeasti edes muista milloin olisin ollut näin zombi ja uupunut...

TÄYDELLINEN KOTI

28.10.2017


Kuinka montaa kertaa oon blogissani maininnut, että oma koti on mulle tärkeä asia. Varmaan  joka kymmenennessä postauksessa. Koti saa elämässäni paljon paino arvoa. Olen rakentanut sen itse, minun on mukava olla siellä, se on minulle mieleinen ja koen oloni siellä turvalliseksi. Minusta on aina ihana mennä kotiin. Palasin sitten kotiin tyylikkäästä hotellihuoneesta tai oikeastaan ihan mistä vain. Koti on minulle koti. Kotia ei voita mikään. Minun kotini on täydellinen koti juuri minulle.

Kun elämä potkii päähän, töissä väsyttää, ihmissuhteissa kuohuu on koti minulle se yksi tukipilari, josta saan voimaa uuteen päivään. Koti on minulle turvapaikka. Mikä siteen tekee kodista täydellisen? Jokaisella on siihen varmasti omia mielipiteitä, mutta minulle oikeasti tärkein asia on siisteys ja tunnelma. Minulle eivät arvokkaat tavarat tee kotia. Tavaroiden täytyy olla minun näköisiäni. Tärkeintä minulle on kuitenkin siisteys. Sotkuiseen kotiin on inhottava palata oli päivä sitten mennyt miten tahansa. 

Postauksen kuvakin on aika paljas, moni voi mieltää sen turhan paljaaksi, mutta kotona hengailen usein vähissä vaatteissa. Tämän kuvan vain nappasin yksi päivä, kun fiilistelin uusia farkkujani ja juuri siivottua kotia. Lisäksi ei olisi uusi näky bongata minua kotoa farkuissa ja rintsikoissa. Ei mikään tarkoin harkittu koti asu tai mukavinkaan sellainen, vaan yleensä vaan unohdun järjestelmään ja tekemään pikasiivousta, kun aikeissa oli juuri vaihtaa ne kotivaatteet päälle. Eikä tämä kuva nyt kauheasti bikinikuvista eroa paljastavuudellaan, mikäli tämä kuva jotain järkyttää.

Mutta, jottei postaus lipsuisi ihan sillisalaatiksi halusin tulla jakamaan oman oivallukseni omasta elämästä. Kotiin on aina hyvä panostaa oli se sitten kirjaimellisesti oma koti tai vuokrattu koti. Itse myöskin päätät mihin haluat kodissasi panostaa ja mikä tekee siitä sinulle kotoisan. Toiselle täydellinen koti voi tarkoittaa harmonista oman näköistä sisustusta ja toiselle, vaikkapa täyttä jääkaappia. Koti voi olla ihan järjettömän suuri voimavara ja hyvä koti voi antaa niin paljon takaisin. Minulla on ollut elämässäni hetkiä milloin olen kokenut olevani eksyksissä ja varmasti niitä hetkiä voi tulla tulevaisuudessakin. Koti ja ihana sellainen on hyvä paikka kasata niitä omia ajatuksia, kun elämä tuntuu hankalalta. Kodista voi yrittää tehdä täydellisen kodin, josta voi ammentaa itse voimaa vaikeina hetkinä

Omaa kotia ei myöskään saisi verrata muiden koteihin. Omasta kodista voi olla ylpeä, sen ei tarvitse olla se kadun suurin lukaali ollaakseen hyvä koti, korjaan ollakseen täydellinen koti. Minusta on enemmän kuin totta, että koti kertoo  sen asukkaasta hyvin paljon. Minun kotini on suhteellisen pieni, vaalea, siisti ja järjestelmällinen, mutta kuitenkin osa tavaroista laittoman sekaisin (vaatekaappi.) 
Kotini ei ole täydellinen, mutta se tuntuu siltä. Kotini tuntuu kodilta, minun kodilta.

Eikä kotonani ole aina siistiä, joskus tiskipino on niin suuri, että haluan vain sulkea keittiön oven, vaatteita on joka puolella ja tavarat muutenkin hujan hajan. Minäkään en ole täydellinen, ulkoisesti yritän näyttää hyvältä ja sisältä saatan välillä olla sekaisin. Silloin, kun sisällä kuohuu voin kuitenkin aina turvautua kotiini. Pieneen minulle täydelliseen kotiini.

VALINTOJA, VALINTOJA

27.10.2017

Pari postausta sitten puhuin opintotuesta pohdin voiko opintotuella elää? Jos postaus jäi väliin, voit lukaista se tästä. Tulin postauksessa siihen tulokseen, että opintotuella eläminen on suurissa määrin mahdollista, mutta se on omista valinnoista kiinni. Valintoja, valintoja. Yllättävän moni  asia on niistä omista valinnoista kiinni jos alkaa tarkemmin ajatella asioita. 

Omasta elämästäni esimerkki. Minulla oli matikan koe. Tiesin koko kurssin ajan, että matikka vaatisi minulta extra ponnisteluja, koska se ei tosiaankaan ole vahvuuteni. Tiesin, sen jo sen jälkeen entistä kirkkaammin, kuin istuin matikan kokeessa ymmärtämättä tehtävistä juurikaan mitään. Tiesin, että kokeen uusinnan olevan suoraan syysloman jälkeen. Silti olin itse valinnut olevani syysloman töissä täydellä työviikolla. Tiesin, että tämä työviikkoni sijoittuisi suoraan Hullujen päivien jälkeiselle viikolle, jossa olin myös koulun päälle joka ilta töissä (ja tottakai täysillä tunneilla). Olin myöskin arvellut, että pitkästä aikaa tällainen työ repäisy ja koulun yhdistäminen vaatisi omat veronsa. Olisin varmasti väsynyt. Kuitenkin näinä kiireisinä viikkoina löysin vielä todella kivan oloisen työpaikka ilmoituksen, johon halusin hakea. Pääsin haastatteluun ja sain työn. Sovin, että aloitan työt heti ja otin itse useita vuoroja uudesta työstä, jotta pääsisin siitä kärryille mahdollisimman nopeasti. Sairastuin myös flunssaan tuona "syyslomana", se ei ollut oma valinta, mutta aina ei kaikki asiat tapahdukaan omista valinnoista johtuen. 



Onko siis ihme, että myös matikan uusinta meni myöskin penkin alle? No ei ole, mutta valintoja, valintoja. Minä halusin tehdä töitä paljon ja koko loman ajan. Minä ajattelin, että ihanaa tilaisuus tehdä extra rahaa ja tienata. Minä myöskin halusin palavasti tuon uuden työn ja näin mielessäni itseni siellä töissä. Loin tavallaan itse kiireeni ja väsymykseni ja jätin näin vähemmän aikaa opiskelulle. Sain kärsiä siitä seuraukset. En valita olen tyytyväinen valinnoistani, sillä nyt minulla on ihana, uusi  ja mielenkiintoinen työ, joka sopii täydellisesti opiskelujen ohelle. Jostain se täytyi kuitenkin alottaa ja nyt perehdytys sattui itselleni jo kiireisten viikkojen perään. Minä kuitenkin halusin ja minä valitsin. 

Tosi moni asia on oikeasti niistä omista valinnoista kiinni. Minä aika hyvin ymmärrän omat valintani ja niiden seuraukset. Nyt esimerkiksi minulla olisi ollut opiskelijabileet, joihin olisi ollut ihana lähteä. Minä en mennyt, koska koen nyt matikan kertaamisen tärkeämpänä ja tein uudessa työssäni ensimmäisen oikean työpäivän. Minä olisin voinut valita aikaisemmin tehdä lomalla vähemmän töitä ja olisin ehkä päässyt uusinnasta läpi, mutta minä valitsin toisin. Minä valitsin näin ja olen edelleenkin tyytyväinen valintaani. 

Aina eivät omat valinnat miellytä tai monesti ei edes mietitä, että tilanteesta A ollaan tultu tilanteeseen B ja syy siihen olisi itsessä. Ennen kuin langetaan valittamaan tilanteen epämiellyttävyydestä kannattaisi miettiä niitä omia valintoja. Mikä johti siihen pisteeseen ja miten siitä pääsee pois? Ei syyttää tilanteesta, vaikka poikaystävää, opettajaa, äitiä tai kaveria. Tottakai sellaisiakin tilanteita on, mutta yleisesti ottaen ei se "syyllisen etsiminen" poista ongelmaa. Se, että alkaa toimia ja tekemään uusia valintoja usein ratkaisee ongelman. 



Täällä viikonloppu on pyhitetty matikan opiskelulle (kolmas kerta toden sanoo) ja töille eli uuden työn oppimiselle. Kuulostaa ehkä tosi tylsältä viikonlopulta, mutta täytyy sanoa, että olen täysin tyytyväinen viikonlopun vietto valintaani. Ihanaa viikonloppua kaikille! :)

VOIKO OPINTOTUELLA ELÄÄ?

25.10.2017

Nyt on opiskelijaelämä aloitettu ja olenkin huomannut, että opiskelijoiden mieltä painaa monesti tenttien lisäksi yksi asia ja se asia on raha. Rahasta puhutaan melkein päivittäin: "Ei ole rahaa", "Onneks opintotuki tulee" ovat varsin tuttuja lauseita koulun käytävillä. Monille opiskelijoille (niinkuin itsellenikin) osa kuukauden tuloista tulee opintotuesta. Välillä kuuluu valitusta siitä kuinka opintotuki on liian pieni eikä se riitä elämiseen. Olen huomannut, että moni opiskelija valittaa, ettei sitä rahaa ole. Olen myöskin huomannut, että moni näistä samoista opiskelijoista kuitenkin on aina menossa uusimpiin opiskelijabileisiin. Minäkin usein päästän suustani lauseita "ääh minulla ei ole rahaa" tai "tililläni on 12euroa". Jälkimmäinen lause usein pitääkin paikkansa, sillä palkan tai tukien tullessa siirrän rahojani säästöön. Säästötililtä siirrän tarpeen mukaan rahaa käyttötililleni. Miksi teen näin? Jotta välttyisin pahimmilta impulssi ostoksilta ja se on, vain minun tapani käyttää rahaa.

Palataan kuitenkin otsikkoon. Voiko opintotuella elää?
Vastasin tähän, että se riippuu ihan sen opintotuen käyttäjästä. Jos joka opiskelijabileisiin on pakko päästä ja niissä kuluu paljon rahaa kerralla niin ei varmaan sitten se opintotuki riitä koko kuukaudeksi. Tai sitten se opintotuella eläminen on sitä hetkessä elämistä, kun mieluummin panostetaan kokemuksiin esimerkiksi opiskelijabileisiin ja siellä nesteytykseen, kuin mieluummin esimerkiksi monipuoliseen ja terveelliseen ruokaan. Minä en sano, että mikä näistä olisi oikea tapa.  Jokaisen rahasta valittavan olisi kuitenkin sitten hyvä miettiä mihin ne omat opintotuet ovat kuluneet. Loppupeleissä nämä ovat kuitenkin valinta kysymyksiä ja jokaisen omia valinta kysymyksiä. 



Opintotuki on oikeasti hieno asia ja jokaisen opiskelijan olisi hyvä arvostaa sitä. Jos opintotuki ei sitten riitä siihen omaan elämiseen niin sitten olisi hyvä hakea töitä. Tällä hetkellä mielestäni juuri opiskelijoille on parhaimmat työllistymismahdollisuudet, koska monet yritykset hakevat juuri osa aikaisia työntekijöitä. Tänä päivänä valitettavasti monet yritykset myöskin kannattavat politiikkaa, jossa he mieluummin palkkaavat monia työntekijöitä osa aikaisiksi vakituisten ja täysi päiväisten työntekijöiden sijaan. Tämä on kuitenkin opiskelijoille iso etu ja mahdollisuus löytää töitä koulun ohelle.

Asumiskustannukset ovat kaikilla erilaiset ja ne tottakai vaikuttavat monilla siihen paljonko opintotuesta jää käteen. Tuntuu ehkä hieman kylmältä todeta tähän, että ne ovat taas jokaisen omia valinta kysymyksiä. Kaikki tietävät miten sijainti, asunnon koko tai kunto vaikuttavat asumiskustannuksiin mikä monella opiskelijalla on vuokra. Aina ei ole edullisia asuntoja edes tarjolla, mutta aina on mahdollista muuttaa myöhemmin edullisempaan asuntoon. Muutto vaatii vaivaa, mutta varmasti siinäkin säästää pidemmän päälle.

Opintotuki on tarkoitettu tukemaan opiskelua. Se ei ole tarkoitettu tukemaan kenenkään ryyppäämistä. Oman kokemuksen mukaan, kun säästin asuntoa minulle jäi suurin piirtein saman verran rahaa ylimääräistä kuukaudessa (joskus enemmän, joskus vähemmän), kun nykyään saan opintotukea. Minä elin tuolla rahalla tuolloin ihan hyvin. Toki se vaati viikon ruokien suunnittelua ja ei sieltä kaupasta nyt mitä tahansa voinut kantaa kotiin, mutta hyvin sillä sai tehtyä monipuolista ruokaa. Eikä tarvinnut edes puurolla kitkutella, vaikka se onkin ehkä kukkaro ystävällisin aamupalavalinta oli sitten opiskelija tai ei. Mainitakseni vielä asuin tuolloin Taka-Töölössä eli vuokrakin oli ihan kohdillaan silloin. Enkä minä joka viikonloppua viettänyt kotona istuen. Kävin ulkona, näin ystäviä, mutta kiinnitin huomiota rahankäyttööni.



Toistaakseni miljoonannen kerran jokainen tekee omat valintansa ja jokaisella on omat lähtökohtansa (asumistilanne, perhetaustat, työtilanne yms.), mutta minä pystyisin elämään opintotuella enkä minä saanut kotoa rahallista avusta elämiseen.

Tällä hetkellä kuitenkin koen, että olen vanhempi. Olen elänyt elämässäni jo sen vaiheen, jossa jokaista pennosta piti laskea ja ostosta miettiä tarkkaan. Olen 24-vuotias ja nyt palannut kouluun. Minusta on jopa mukava olla töissä koulun ohella, koska olin kuitenkin monta vuotta täyspäiväisenä työelämässä. Minulle työ tuo turvaa ja raha mukavuuksia. Minulle on mukavuus laittaa rahaa kuukausittain säästöön ja säästössä olevat pennoset tuovat turvaa. Nyt en varmastikaan edes osaisi elää vain tukien tuomilla tuloilla, koska olen tottunut kuluttamaan. En sanoisi, ettenkö pystyisi siihen uudestaan, mutta uskon, että se vaatisi kyllä todella todella paljon totuttelua.

Ja vaikka en pystyisikään onko sen niin väliä, koska minä olen päättänyt tehdä töitä koulun ohella. Ehkä tämä postauksen sanoma onkin, että opintotuella mielestäni kykenee elämään, jos osaa oikeasti supistaa omista menoistaan ja käyttää rahaa suht järkevästi. Opintotukea tulisi osata arvostaa se on kuitenkin opiskelijalla ilmaista rahaa. Minua henkilökohtaisesti ärsyttävät ne ihmiset, jotka valittavat tukien pienuudesta taukomatta, mutta kuitenkin kuluttavat sen turhuuksiin.
Ei sen elämän tarvitse olla pelkkää säästämistä ja kitkuttelua, mutta miksi monelle tuntuu olevan niin vaikea hankkia töitä lisätulojen saamiseksi?



Moni varmasti ajattelee "ei kaikkien ole helppo saada tai löytää töitä". Ei varmasti olekaan, mutta eikö olisi hyvä aloittaa työnhaku jo nyt jos töitä tarvitsee? Koulukaan ei kestä ikuisesti ja koulu ei  valitettavasti takaa työpaikkaa. Työnteko pitäisi ajatella etuna ja omana hyötynä ei vastenmielisenä asiana. Jos itse omistaisin yrityksen ja palkkaisin uusia valmistuneita opiskelijoita töihin valitsisinko mieluummin työnhakijan, jolla on koulutuksen lisäksi jo kokemusta työn teosta vai työnhakijan, jolla on vain koulusta paperit? Valitsisin työnhakijan, jolla on kokemusta työelämästä enemmän (ja ajatellaan nyt, että muuten nämä kaksi työnhakijaa olisivat kyvyiltään yhtä vahvoilla).

Kaikki työ oli se sitten siivoamista, myyjän työ, tarjoilua, joulu apulainen postissa yms. ovat tärkeää työtä. Jokaisesta työstä myöskin saa työkokemusta. Vaikka se työkokemus olisikin täysin eri alalta, kun kyseiseen työpaikkaan haetaan se mielestäni näyttää työntekijän sinnikkyyttä ja ehkä jopa laajempaa maailmankuvaa.  Työntekijä, joka on "kärvistellyt", vaikka koulun ohella lomat työssä, josta ei ole pitänyt tai ei ole vain kokenut omana juttuna osaa varmasti arvostaa uutta työtä ehkä vähän enemmän, kuin työntekijä, joilla ei ole vertailukohdetta.

Joten haluaisin, että ihmiset arvostaisivat opintotukea. Jokainen saa käyttää sitä omiin menoihinsa  ja kuluihinsa niinkuin haluaa. Ja jos tuntuu siltä, ettei se opintotuki riitä niin otetaan sitten sitä opintolainaa (mitä tarjotaan pankeista loistavin eduin) tai hankitaan työtä, mistä saadaan lisätienestejä omien menojen ja kulujen kattamiseen.


Opintotuella voi elää on sinusta kiinni miten sillä elät! :)

TÄYDELLINEN KOTIASU

23.10.2017

Oon aina ollu jollain tapaa kateellinen niille ihmisille, jotka jaksaa myös kotona pukeutua mukaviin, mutta samalla matchaaviin asuihin. Musta olis ihana liihotella kotona pitsisissä aamutakeissa, pörrö tossuissa ja mukavissa, mutta kauniissa alusvaatteissa. Totuus on, että kun tulen kotiin revin vaatteet päältäni pois ja hamuan Mr. Bearin kaapilta ekan ison mukavan t-paidan. Niitä t-paitoja käytän mekkoina tai yhdistelen tyylikkäästi kulahtaneisiin Addun verkkareihin. Lookin kruunaa sotku nuttura ja talvisin eri pari sukat. 

Olen jo pitkään kaivannut jotain mukavaa, mutta ei niin homsuista koti asua. Lisäksi viime aikoina kylmyys on vaihtanut t-paidat Mr. Bearin college paitoihin, joka on tehnyt kotityylistäni entistäkin spurgumman. Ja mitä väliä miltä kotona näyttää, eikö niin? Ja kyllähän se oma mies tietää mitä sen vaatekasan alta löytyy, mutta silti. Välillä olisi kiva olla astetta tyylikkäimpiä, mutta mukavia kotiasuja. Niinpä olin innoissani, kun bongasin tämän setin BikBokista puoleen hintaan. 



Pörröiset hima hiuksetkin näyttävät astetta paremmalta, kun kotivaatetus on kohdillaan. ; )



Tunnistatko itsestäsi enemmän kotiasuhifistelijän vai toimiiko täysin vapaa ja rento look? :)




MADEIRAN MERIVESIALTAAT

21.10.2017


Ottakaa kiinni tuolistanne, sillä aikakone lähti nyt käyntiin ja palaa takaisin kesään ja Madeiran matkaamme. Madeira eroaa perinteisistä rantalomakohteistaan aika merkittävällä tavalla sillä, että hiekkarantojen perässä ei sinne kannata lähteä. Madeiralla on hiekkarantoja jossain päin saarta, mutta nekin ovat oikeastaan laavakivirantoja, jossa hiekka on pientä laavakivi mursketta. Madeirasta löytääkin paljon merivesialtaita, joissa niin paikalliset, kuin turistitkin voivat viettää päivää. En ollut aikasemmin kokenut tälläistä merivesiallas konseptia, mutta minusta merivesialtaat olivat ihania. Ja halusinkin tehdä niistä postauksen. Huomaa edellisen lauseen mennyt muoto, sillä tämäkin postaus on majailut luonnoksissani jo aika pitkän aikaa...

No en ala soimaamaan itseäni saamattomuudesta, vaan asiaan! Nämä kuvat ovat kunnalliselta merivesialtaalta. Sinne pääsi siis kuka vain 7 euron pääsymaksua vastaa. Tuolla 7 eurolla sai löhöillä, vaikka koko päivän ja nauttia altaista. Merivesialtailla on siis mahdollista pulahtaa suoraan meren tyrskyihin tai mennä uimaan uima altaisiin, jotka ovat täytetty merivedellä.

Ensimmäisessä kuvassa on kuva Madeiran laavakivirannalta. Tästä lähikuvasta näkee kuinka suuria rannan kivet olivat. Oikeasti paksupohjaisilla Niken Air Max :lla oli välillä todella vaikea kävellä näiden kivien päällä. Kävelinkin rannalla vain sen verran, että sain napsittua nämä kuvat.






Minusta merivesi altailla oli ihanaa ensin nauttia auringon paahteesta ja sitten käydä pulahtamassa viileään mereen. Merivesiallas alue oli suuri ja itse pystyi valitsemaan halusiko rantatuolille keskellä kaikkea aurinkoisimpaan kohtaan vai hieman syrjempään viettämään päivää. Tottakai parhaat paikat vietiin jo aamupäivästä ja merivesialtailla kävikin melkoinen kuhina koko päivän. Tunnelma oli ihan samanlainen, kuin olisi ollut rannalla. Kauvemmas merelle oli laitettu ponttooneja joihin oli kiva uida ja siellä paistatella päivää hetken ennen kuin ui takaisin rantatuolille rentoutumaan. 

Merivesialtailla oli erikseen lapsille tarkoitettuja matalempia altaita liukumäkineen ja lapset oli  minusta huomioitu tosi hyvin. Joka puolella oli paljon uimavalvojia, jotka tosiaankin seurasivat katsellaan jokaista tilannetta. Mikä oli hyvä, sillä merenkäynti oli välillä yllättävän kovaa. Itse olen kokenut uimari, mutta oikeasti välillä aallot olivat suuria ja voimakkaita. Aaltojen kovasta voimasta kertoi myös se, että merivesialtaiden kivisille portaille löi aaltoja niin kovaa, ettei kukaan käyttänyt niitä ja ihmiset menivät mieluummin mereen tikkaita pitkin.



Ylemmässä kuvassa oli alue, joka oli kokonaan otettu pois käytöstä liian voimakkaiden aaltojen takia.   Alue oli aidattu suurin rautaisin ketjuin ja varoitus kyltein. Tämä kuvan alue näytti siltä, että se olisi ollut poissa käytöstä jo jonkin aikaa. 

Mikä minulle jäi eniten merivesialtaista mieleen oli ehkä se niiden eksottisuus. En ollut aikaisemmin törmännyt niihin ja ne olivat mukava tapa viettää päivää. Merivesi allas alue muistutti kuin tavallista uima stadioinia. Oli pukuhuoneita, kaappeja, suihkuja, vessoja, kahviloita ja baareja. Kaikki tulivatkin sinne iästä tai sukupuolesta riippumatta viettämään päivää. Oli niin lapsiperheitä, nuoria, kuin vanhuksiakin. Otimme aina mukaan vesipulloja, hedelmiä, musiikkia ja lukemista ja niin se päivä vain hujahti nopeasti ohi. 

Näihin maisemiin on vielä ehdottomasti palattava uudelleen :)

THROWBACK

20.10.2017

Ekaa kertaa mun elämässä toivoisin ettei olisi perjantai, koska iik matikan koe lähestyy. Olo on edelleen flunssainen, mutta kuume on hellittänyt. Huomenna haluan kyllä mennä töihin. Koko viikonloppu on pyhitetty toivottavasti töille ja matikalle. 
Oli niin ihana eilen tulla kirjoittelemaan blogiin niin oli pakko tänäänkin blogin pariin. 

Nämä kuvat ovat kesän Madeiran reissulta ja itseasiassa löysin paljon kuvia Madeiran reissulta, jotka eivät ole blogiin päätyneet. Reisulla tuli otettua niin paljon kuvia, että siirsin osan kuvista koneelle ja sinne olin ne unohtanutkin. Nyt säät ovat kylmenneet ja matkapostaukset tuntuvat kaukaiselta toiveajattelulta, mutta ajattelin silti jossain vaiheessa niitä tänne blogin puolelle laittaa. Madeirahan on loistava matkakohde talvellakin. Siispä kesän Madeira throwback kehiin kuvien ja ajatusten kera.


kengät - Zara
mekko - Seppälä
farkkutakki - H&M
laukku - Louis Vuitton



Eilen puhuin täysin reisille menneestä ostolakosta, mutta arvatkaapa mitä tekisi mieli myös ostella? Matka... Jonnekin lämpöiseen. Olisi ihana karata talvella matkalle. En ole ikinä lähtenyt talvea pakoon minnekään lämpöön. 

Entisessä elämässäni minulla oli mies, joka aina karkasi talvella jonnekin eksoottiseen paikkaan talvisin. Ensimmäisen kerran, kun kohtasimme otti hän seuraavana päivänä suunnaksi Thaimaan ja viipyi siellä kolme kuukautta. Tapasimme kuitenkin uudelleen tuon matkan jälkeen. Me emme ikinä seurustelleet ja meillä ei ikinä ollut mitään seurustelusuhdetta, vaikka tapasimme parin vuoden ajan. Joka syksy ilmojen viiletessä ja talven tullessa hänellä oli uusi eksoottisempi kohde mihin hän lähti reppureissaamaan. Hän oli kuin muumien Nuuskamuikkunen. 

Minä en tuolloin reissannut. Säästin vain sinnikkäästi omaa asuntoa varten. Nyt kuitenkin voisi olla oikea aika lähteä pienelle talven reissulle. Ei minusta ole moneksi kuukaudeksi reppureissaajaksi Thaimaaseen, mutta jonnekin lämpöön olisi ihana lähteä ja tietysti yhdessä Mr. Bearin kanssa.

Ihanaa viikonloppua ! <3

SYYS"LOMA"

19.10.2017


Vitsi mua ärsyttää, kun aika on ollut niin kortilla, että en ole ehtinyt blogin pariin. Oon niin monena iltana napannut läppärin ja syliin avatakseni blogin, mutta huono omatunto on iskenyt. Mun nimittäin on pitänyt tehdä jotain ihan muuta, kuin bloggailla nimittäin opiskella. Opiskella matikkaa. Iso jee tähän väliin. En päässyt matikan kokeesta läpi (onneksi en ollut ainoa ja tuntuu, että puoli luokkaa on lisäkseni uusinnassa :D). Ja kokeen uusinta on ensi viikon keskiviikkona. 
Viime viikko oli ihan älyttömän kiireinen, kun olin töissä koulun päälle joka ilta Stockmannin Hulluilla päivillä. Kaikki, jotka on joskus Hulluilla päivillä töissä tietää millaista hulinaa se on. Oikeastaan itseasiassa tosi kivaa, kun työpäivät menevät hujauksessa ohi ja asiakkaita riittää. Samalla kuitenkin aika uuvuttavaa, kun puhut ja juokset koko päivän ympäriinsä, kuin hullu. Niin viime viikko valahti oikeastaan koulussa ja töissä. 

Tämä viikko on ollut koulusta syyslomaa, mutta täytyy sanoa, että kaipaan jo nyt tästä lomasta koulun penkille. Otin töitä koko viikoksi ja vitsi kun ei vähään aikaan ole ollut töissä niin pidempi työputki oikeasti tuntuu. On kyllä ollut kivaa olla töissäkin, vaikka onkin väsyttänyt. 

Tämä ja viime viikko ovat olleet tosi moni sävyisiä muutenkin. Paljon kaikkea ihanaa on tapahtunut. Joku ehkä muistaa, että olen haaveilut pienestä keittiöremontista. Mr. Bear otti töistä syyslomaa ja uudisti keittiömme uuteen uskoon ja loppu tulos on ihana. Eilen opiskelin matikkaakin keittiössä, koska keittiö on vain nyt niin ihana. <3



Lisäksi vähän lisää höpinöitä töistä. Kävin viime viikolla työhaastattelussa uuteen työpaikkaan. Sain eilen puhelun, että olin saanut paikan! Olen uusista töistä super innoissani, koska työpaikka vaikuttaa juuri täydelliseltä tähän elämäntilanteeseen. Odotan ensimmäistä työpäivää oikeasti tosi innoissani niin ihana päästä oppimaan uutta. 

Päädyin nyt avaamaan läppärin, sillä tekosyyllä, että valitettavasti joku tyhmä flunssapöpö iski ja makaan tällä hetkellä sängyssä. Kävin päivällä lääkärissä ja syyslomani, muuttui kerta heitolla sairaslomaksi. Joka tapauksessa olen aina ollut sitä mieltä, että lomasta pitää aina ottaa ilo irti oli se millainen tahansa. Pääsinpä vihdoinkin blogin pariinkin kirjoittelemaan!

Joku kyselikin olenko lopettamassa blogini? En todellakaan ole. Harmittaa, kun tästä on viime aikoina muodostunut enemmänkin päiväkirja, kuin blogi. Joka päivä tällä ja viime viikolla on tehnyt mieli kuvata ja kirjoittaa, mutta, koska bloggailuni on vielä harraste pohjalla on pakko valita mihin sitä kuluttaa päivästä aikaa. Koulu tulee nyt aikalailla ensin. Tein kovan työn päästäkseni kouluun ja saadakseni haluamani koulutuksen on minun tehtävä koulussa töitä. Sentakia tämä ja ensi viikon alku on pyhitetty matikalle ja niille töille.

Minulla oli kovat suunnitelmat syyslomalle tehdä, kouluhommia blogipostauksia varastoon, nähdä kavereita ja tehdä suursiivous kotona. No olen toteuttanut listastani ensimmäistä kohtaa. En voi edes kehua auttaneeni keittiöremontissa, koska Mr. Bear toteutti sen aivan yksin. En saanut edes lähteä Ikeaan mukaan ja remontin ajaksi minut laitettiin kirjastoon opiskelemaan ja salille. Hieno tapa muuten välttää remonttiriidat parisuhteessa ja vahvistaa luottamusta. Pakko vain luottaa, kun ei tiedä mitä kotona tapahtuu ja, mitä siellä nikkaroidaan...

Mistäs vielä höpöttelisin teille ja mitä on ollut mun mielellä viime aikoina? Ainakin rahankäyttö on riistäynyt käsistä. Syksy on siitä "kamalaa aikaa", että samalla, kuin kaupat pursuavat kaikkia ihania  uusia syksyvaatemallistoja ja samalla kesän jäljiltä alesta voi tehdä löytöjä. Arvatkaa kumpiin olen sortunut viimeaikoina? No molempiin tietysti. Löysin omasta mielestäni tosi coolit farkut H&M :stä mielipiteitä herättävään Kylie Jenner tyyliin. Muistatteko, kun kesällä tuunasin vanhat farkkuni samaan tyyliin? Lisäksi nyt keittiön uuden ilmeen myötä tekisi mieli uusia keittiön kodinkoneita uuteen ilmeeseen sopivaksi. Onneksi, vaikka ne ovatkin hintavampia investointeja niihin ei tunnu pahalta laittaa rahaa. Uutta uunia tai jääkaappia kuitenkin käyttää joka päivä ja ne olivat muutenkin olleet jo ostoslistalla. Nyt suuri kysymys onkin maltanko olla esittelemättä uutta keittiötä ennen uusia kodinkoneita. En usko, että olen niitä kuitenkaan ihan heti ostelemassa.

Kuun alussa aloitimme ystäväni kanssa ostolakon. Jokaisesta lankeamuksesta kaupoille tulisi tarjota toiselle lasiviiniä. Tulimme tänään siihen tulokseen, että molemmat ovat shoppailleet vain entistä enemmän. Olemme molemmat toisillemme valkoviini pönikät velkaa... Aloitamme opiskelijaristeilyn jälkeen uuden lakon. :D

Tässä postauksessa ei valitettavasti ollut mitään punaista lankaa. Oli vain pakko päästä kirjoittelemaan ja tyhjentämään päätä. Tämä ja viime viikko ovat sisältäneet, vaikka ja mitä, vaikka kaikkea en halunnutkaan kirjoittaa. Tästä postauksesta olisi tullut pieni romaani muutoin. Olkaa kuulolla säännöllisen epäsäännöllisestä postaustahdista huolimatta, sillä uusi yhteistyökumppanikin on tarttunut minulle matkaan. Tästä lisää myöhemmin. Kauniita unia. <3




Kuvat kesältä, koska hengailen tällä hetkellä peittokasan alla miehen t-paidassa kuumemittari kainalossa ja olo ei ole mitä mahtavin. 

LEARN TO LOVE YOUR BODY

13.10.2017


Learn to love your body kuulosti korvaani mukavemmalta kuin sama suomeksi kirjoitettuna. Otsikko kertoo jo kaiken, mistä aion nyt kirjoitella. Oikeasti seuraava lause kannattaa ottaa onkeen: rakasta kehoasi. Jos et rakasta ja päivät tekisi mieli viettää jenkkakahvoja puristellen niin ota onkeen seuraavasta, opettele rakastamaan kehoasi. 

Oikeasti mäkin oon viettänyt varmasti useita tunteja peilin edessä puristellen omia kylkiä ja miettien miltä kapeammat reidet näyttäisivät. Nyt viime aikoina olen puhunut blogissani siitä, kuinka olen yrittänyt siistiä ruokavaliota ja sulatella muutamia kesällä kertyneitä kiloja. Minusta dieeteissä ei ole mitään vikaa. Minusta ei ole mitään vikaa tavoitella sitä omaa unelma vartaloa, mutta monesti unohdamme mihin se oma kehomme on oikeasti tarkoitettu. 

Kehomme pää tarkoitus on pitää meidät hengissä. Sen sijaan, että miettisimme koko ajan pitäisikö laihtua muutama kilo tai miten voisimme  kasvattaa peppua voisimme olla tyytyväisiä terveydestä. Olisi hyvä muistaa, että kehomme pää tarkoitus on kuitenkin toimia kunnolla. Jalkojen liikuttaa meitä eteenpäin ja lihasten tukea elimistöämme. Pitäisi olla iloinen siitä, että on terve. Terveyttä usein ei osata arvostaa kunnolla. Niin monta kertaa olen kuullut sanottavan "en osannut arvostaa terveyttä, ennen kuin sairastuin." Välillä pidän itsekin hyvää terveyttä itsestään selvyytenä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Sentakia olisi välillä hyvä muistaa se oman terveyden tärkeys. Olla tyytyväisiä siitä, että ylipäänsä pystyy lähtemään aamulla lenkille. Nauttia siitä juoksulenkistä ja arvostaa sitä, että ylipäänsä pystyy juosta. Ei miettiä vain poltettuja kaloreita. 

On hyvä asettaa omia tavoitteita. Minäkin asetan niitä. Kerranhan tässä vaan eletään, miksi eläisin ainoan elämäni miettimällä asioita, mitä haluan, kun voin tehdä töitä omien tavoitteiden eteen ja saavuttaa ne. Jos se pyöreämpi peppu tai litteämpi vatsa miellyttää omaa silmää niin ehdottomasti niitä tulisi tavoitella! Olisi kuitenkin hyvä muistaa muukin elämä ja kuinka pieni asia loppupeleissä ne vatsamakkarat ovat.

Haluan olla tyytyväinen jo nyt omaan kehooni ja rakastaa sitä tällaisena. En rakastaa kehoani vasta sitten, kun "viisi kiloa on pudotettu". Jokaisen tulisi olla tyytyväinen omaan kehoon, sillä jokainen keho on uniikki ja juuri sinua varten rakennettu. On sinusta kiinni miten sitä muokkaat, mutta joka tapauksessa arvosta sitä mitä sinulla on. Kenellekään muulla ei nimittäin ole sitä ja se juuri tekee sinusta uniikin. 

Learn to love your body <3

MITÄ ET TIENNYT MINUSTA

11.10.2017

Valitettavasti kuva on kesän matkalta ja kirjoittelin postauksen kotisohvalta enkä rantatuolilta. :D

Pidän ketutus päiväkirjaa.
Tämä päiväkirjani on vain minua itseäni varten ja en ikinä lue edes itse myöhemmin, mitä olen sinne kirjoitellut. Nyt seuraakin syy miksi, koska se on täynnä vain negatiivisia asioita. Sydänsuruja, riitoja ja kaiken maailman ärsytyksiä niin parisuhteessa kuin muissakin ihmis-suhteissakin. Välillä on hyvä vain kirjoittaa tuohtuneet ajatukset ylös sen sijaan, että kiihtyneenä laittaisi niitä esimerkiksi tekstiviestillä toiselle.
Olen löytänyt tämän kullanarvoiseksi keinoksi käsitellä omia tunteita varsinkin jos omaa temperamenttisen ja äkkiä kiihtyvän luonteen.En muista miten tästä täysin tuli tapa. Aloitin varmaan kirjoittamaan ajatuksiani kalenteriin, mutta päätin alkaa kirjoittamaan tunteitani omaan paikkaan. Muistan ainakin kerran kun kalenteri oli auki ja mies oli vilkaissut nopeasti kalenteriani ja, siellä luki kissan kokoisin kirjaimin hänestä "MYÖHÄSSÄ TUNNIN, EI HELVETTI!!!". Hupsista.

Politiikka kiehtoo minua. Amerikan presidentin vaalit olivat minusta parasta viidettä ja olisi ollut niin mielenkiintoista olla vaalivalvojaisten aikana New Yorkissa! On ollut myös erittäin mielenkiintoista seurata Amerikan tilannetta vaalien jälkeen.

En juo kahvia. En sitten missään tilanteessa. Olen huomannut, että varsinkin Etelä-Pohjanmaalla missä kahvipöytä tiikerikakkuineen on melkein kirkko alttariakin pyhempi, on välillä erittäin kiusallista ja loukkaavan tuntuista kieltäytyä kahvikupista. Monet sukulaiseni odottavatkin, että "Milloin kasvan aikuiseksi ja alan juomaan kahvia." Sitä odotellessa... T. Siiri 24 v...

Elän ilman sähköä. No ei, mutta en ihmettele, vaikka joku päivä niin kävisikin...
Olen äärinmäisen tarkka taloudestani. Maksan aina laskut ajallaan ja laitan rahaa säästöön pahan päivän varalle, mutta sähkölasku (paperinen sellainen), kun kilahtaa postiluukustani on sen maksaminen erittäin vaikeaa. Ensiksi siirrän laskun jollekin tasolle, miltä se seikkailee usein toiselle tasolle, mistä se tipahtaa jonnekin piiloon. Tyhmintä on, että sähkölaskuni on ehdottomasti pienin laskuni, joten luulisi, että se olisi helppo maksaa samantien pois. Viime (muistutus) sähkölaskustani oppineena vihdoin sain aikaiseksi siirtää sähkölaskun E-laskuksi!

Minulla on kotona tankotanssitanko. Tämän kyllä joku saattaakin tietää, jos on bongannut tangon jostain kuvasta... :)

Tällaisia juttuja tällä kertaa. Oli ihan pakko laittaa tekstiin kuva matkalta, koska järkytyin aamulla kouluun lähtiessäni kuinka pimeää oli. Toivottavasti tätä viikkoa piinannut sade loppuisi kohta!

KUULUMISIA

9.10.2017

Taas mennyt pari päivää huomaamattani ja tästä muidusta ei oo blogin puolella kuulunu pihaustakaan. Rakastan syksyä, kun aina palaan omiin rutiineihini ja saan jotenkin kaikista asioista kiinni. Nyt olen saanut kaikesta muusta kiinni paitsi blogin päivittelystä. On ollut jotenkin tosi vaikea sopia asukuvatreffejä, kun joka päivä on ollut tekemistä iltaan asti. Ja nyt kun tuota valoa ei enää kovinkaan paljon ole iltaan mennessä. Sääli sillä viime aikoina pukeutuminen on ollut minusta ihanaa ja olen löytänyt paljon kivoja asu komboja. Pari uutta vaatekappalettakin on tullut kaupoista kotiutettua ja 3+1 päivillä lähti ihan käsistä ja uusia hiustuotteita löysi tien kotiini.

Mun viime viikko meni rehellisesti salilla ja koulussa. Viime viikkoon mahtui kuudet salitreenit ja meitsi on ollut yhtä hymyä. Saan vaan niin paljon energiaa salilta. Sali on mulle niin omaa nollausaikaa ja just sitä omaa aikaa myös. Lauantaina eksyin töihin pitkästä aikaa ja vitsi oli kiva olla töissä. Nautin kyllä siltä enemmän nyt koulusta, mutta oli ihana nähdä vanhoja työkavereita. 





Lauantaina ollessani töissä Mr. Bear laittoi viestiä, että lähdettäisiinkö extempore kaverin mökille. Ja olinkin salaa haaveillut mökkiviikonlopusta niin mökillehän lähdettiin. En käynyt edes kotona töiden jälkeen, vaan Mr. Bear pakkasi mökkiviikonloppukamat mukaan ja haki minut suoraan töistä ja sitten kurvasimme kohti Heinolaa. Niinpä sitä korkkarit ja työvaatteet vaihtuivat verkkareihin ja lenkkareihin alta aika yksikön. Mökki irrottelu tuli tarpeeseen kiireisen viikon jälkeen ja eilinen menikin autokaista ruokaa syödessä ja peiton alta leffoja kurkkien. 


Viime viikkoon kaiken kaikkiaan mahtui:

- Koulua, koulua, koulua ja tietysti läksyjä.

- Kuudet salireenit.

- Pitkä parin tunnin lenkki ystävän kanssa.

- Kissan hoitaminen ja väliaikainen pikamuutto kisun omaan kotiin.

- Reittioppaan kaatuminen ja avuttomuuden tunne, kun on vieraassa paikassa eikä kyseisestä paikasta osannut aluksi pois ilman reittiopasta. Tuntui aika hassulta olla jumissa lähellä, mutta kaukana samaan aikaan! :D

- Itsensä palkitseminen aivan yli hintaisella Stockkan sushilla. Kuvan annos maksoi Pepsi Maxin kanssa yli 9€. Eikä ollut edes niin hyvää, kuin muistin.

- Töihin meneminen tauon jälkeen. 

- Shoppailumanian iskeminen. Nyt on tullut ostettua kahdet uudet kengät, kahdet housut, neule ja takki lyhyen ajan sisällä.

- 3+1 päivillä hullaantuminen. Päädyin sinne ihan vahingossa, kun kulutin aikaa ennen bussin lähtöä. Menin seuraavalla bussivuorolla ja 65€ köyhempänä.

- Nurin kurisen kuulloista, kun olen kertonut ensin tuhlailleeni.., mutta silti säästörutiinit ovat palailleet ja olen tietoinen omasta rahankäytöstäni. Esimerkiksi shampoo ja hoitoaine olivat molemmat yhtä käyttökertaa vaille finaalissa ja olin ajatellut Hulluilta päiviltä täydentävän varastoja joka tapauksessa. Ja kaikki edeltä mainitut vaatteetkin olivat alennuksessa. 
Olenkin pyöritellyt yhtä postaus ideaa nimenomaan alennus shoppailuun liittyen... : )

- Kaljaasin fiilistelyä. Ensimmäinen opiskelijaristeily starttaa Marraskuun alussa ja ainakin oman hyttini mimmiporukalla (itseni mukaan lukien) on jonkilaista asukriisiä ilmassa.

- Lihahimojen herääminen. Tykkään yleensä aika kevyestä ruuasta, mutta yksi päivä vedin sekä lounaaksi, että päivälliseksi 200 gramman naudan pihvin.

- Uuden (eli vanhan) unirytmin palauttaminen. Aikaisempia herätyksiä, aikaisemmin nukkumaan ja kokonaisvaltaisesti enemmän unta. 

- Yhden yön mökkireissun.

- Saunomista ja järvessä pulahtamista.

- Matikan kokeesta stressaamista.

Sellainen oli mun viikko ja tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Nyt ikävä kyllä palaan vielä tuohon listan vikaan kohtaan ja kertailen vielä matikkaa ennen nukkumaan menoa. Kauniita unia. <3









HUOMAAN, ETTÄ ON SYKSY...

4.10.2017

Koska, hamstraan kotiini paljon viherkasveja. En ollut aikaisemmin itse kiinnittänyt tähän huomiota, kunnes Mr. Bear mainitsi huolen aiheensa siitä, että kotimme alkaa näyttää viidakolta. Hänen täytyy nyt vain elää toivossa siitä, että läheiselle rannalla ei huuhtoudu matkalaukkua täynnä erilaisia siemeniä ja viidakon odottavan häntä kotiin palatessaan niinkuin muumeissa kävi.
Viimeisen kahden viikon aikana nimittäin meille on nimittäin muuttanut yksi Bonzai puu, Mehikasvi ja kaktus.

Himoitsen kotiimme lisävalaistusta ja tunnelma valoa. Yhdet pienet valopallot olenkin ostanut ja ripustin ne sänkyjä reunustaviin verhoihin. Lisäksi palaneen yövalon lampun tilalle oli pakko saada astetta kirkkaampi uusi lamppu.



Alan käyttää huulipunia. Olen huulikiilto ihminen, mutta syksy saa minut himoitsemaan tummia huulipunia ja uusia huulimeikkejä. Toivon tosiaan, ettei Nyx olisi tullut Suomeen, koska heidän tuotteet vetävät minua erityisen vahvasti puoleensa.

Haluan mennä elokuviin. Elokuvissa on aina kiva käydä, mutta syksy tuo minusta niihin oman tunnelmansa. Haluan mennä katsomaan hyistä trilleriä ja jännittää elokuvateatterin muhkeassa penkissä karkkipussin ja kaverin kanssa. Ainakin katselulistalla on seuraavaksi Jennifer Lawrencen tähdittämä Mother!

Kiinnostun ihan eri tavalla ulkonäöstä ja ulkoisesta habituksesta. Esimerkiksi nyt aloitin kynsien kasvatusprojektin. Ja voitteko uskoa, olen lakannut kynsiäni viime aikoina ahkerasti ja uusinut lakkaa reippaaseen tahtiin. Minut kun yleensä tunnistaa käsistä kolme viikkoa sitten lakatulla ja kuluneesta kynsilakasta. Muutenkin alan miettiä: Kaipaavatko hiukset kampaajaa? Pitäisikö kokeilla jotain uutta hiusmallia? Onko vyötärölle kertynyt ylimääräistä?



Ja sitten, jotta pysytään tasapainossa... Mun alkaa tehdä mieli jäätelöä. Kesähän on tunnetusti jätskittelyn aikaa, mutta syön enemmän jäätelöä syksyisin ja talvisin, kuin kesällä. En tiedä miksi? Tämähän tuntuu hieman nurinkuriselta, kun ilmat kylmenevät, mutta silti mikään ei voita sohvaa ja peiton alle sujahtamista jäätelökulhon kanssa.

Vietän enemmän aikaa perheen kanssa. Kesällä taisin nähdä äitiäni kaksi tai kolme kertaa (asuu 5min kävelymatkan päässä). Jotenkin olin vain koko ajan menossa tai olimme eri aikoihin Pohjanmaalla Mumman luona. Noistakin kerroista yksi näkeminen tapahtui Kurikassa... Nyt olen käynyt vanhemmillani useasti ja viime lauantainkin vietin heidän kanssaan ja kävimme markkinoilla.



Innostun myös enemmän arkkivihollisestani eli ruuanlaitosta. En ole ikinä ollut mikään himokokkailija. Ruuanalaitto on ihan ok... mutta jos jostain saisi laitteen, mikä valmistaisi mielessäsi olevan ruuan nappia painamalla niin olisin varmasti teltan kanssa jonottamassa tätä ihme laitetta.
Nyt olen kuitenkin innostunut leipomaan piirakkaa ja panostamaan enemmän kotikokkauksiin.

Villasukat eksyvät kotona jalkaani. Minähän en siis käyty sukkia muuten laisinkaan. Lenkillä lähden aina ilman sukkia, koska mikään ei häiritse juoksua enempää, kuin rullaantuva sukka! Uudet nilkkuritkin ovat saaneet täydet pisteet, koska ne ovat mukavat ilman sukkia.

Ja pakko fiilistellä... Ihana istua kotona ja näpytellä blogia, kun ulkona sataa kaatamalla vettä. Mikään ei oo kotoisampaa, kuin sadepisaroiden ropina. :)

TERVEELLINEN OMENAPIIRAKKA

3.10.2017

Kenelle syksy tarkoittaa lisääntyneitä omenapiirakkahimoja, mutta samalla olisi kiva keventää ulkomuotoa kesän herkkujen jäljiltä? Jos vastasit edes molempiin kohtiin kyllä tai olet muuten vain omenapiirakan ystävä niin tässä tulisi terveellisen omenapiirakan resepti! Lupaan, että et tunne oloasi huijatuksi, kun maistat tätä herkku omenapiirakkaa.

Piirakkaan tarvitset:

2 scooppia (60g) vaniljan makuista heraproteiinia
2,5 dl kaurahiutaleita
1 reilu teelusikka kanelia
1 tl leivinjauhetta
1tl kanelia
1/4 tl suolaa

4 kananmunan valkuaista
2 kpl banaania
1/2 dl vettä
1/2 dl maitorahkaa

ja päälle 3-4 omenaa omenien koosta riippuen

Laita uuni päälle 175 asteeseen. Muussaa banaanit ja sekoita siihen sekoitetut märät aineet keskeään. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja lisää märkien aineiden kansssa ja sekoita kaikki keskenään. Paista lohkottuja omena paljona tilkassa öljyä pannulla niin, että ne saavat vähän väriä pintaa. Kaada taikinaseos vadille ja asettele paloitellut omenat päälle.  Paista piirakkaa puolisen tuntia uunissa. Ripottele valmiin piirakan päälle kanelia ja halutessasi sokeria.

Yhdessä 1/10 piirakan palassa on noin 95 kaloria, joten tätä piirakkaa voi hyvällä omalla tunnolla syödä useamman palan tai lorauttaa päälle vaniljakastiketta!


Omena piirakan kuva on ensimmäisestä versiostani tätä piirakkaa joskus pari vuotta sitten. Ohjeen olen saanut joskus hyvältä ystävältäni. Tein omenapiirakkaa pari päivää sitten, mutta unohdin paistaa omenat pannulla. Ohje onnistuu niinkin, mutta piirakka on paljon mehevämpi ja kauniimpi, kun omenat käyttää pannulla. Lopputulos ei ole niin kuivan näköinen, vaikka maistui piirakka taivaalliselta silti. Nopeaan makean himoon voi kyllä omena lohkohkojen paisto vaiheen ohittaa...

KRIISI

2.10.2017

Ilon aihe: ihana syksy ja uudet nilkkurit, jotka maksoivat alennuksen jälkeen 12 euroa. 
Blogissa on taas venähtänyt tauko. Aina kun blogissa on ollu tauko on ollut yleensä takana jotain vaikeampaa. Ollut huolia läheisestä tai parisuhteessa on kuohunut. No mikäs kriisi piilee täällä ruudun toisella puolella tällä kertaa?

Sellainen kriisi, ettei ole mitään kriisiä. Olen puhunut aikaisemmin blogissani haaveista ja pettymyksistäni. Se, etten tullut ensimmäisellä kerralla kouluun valituksi oli ehdottomasti minulle suuri pettymys. Viime viikolla jotenkin havahduin, että nyt siellä koulussa ollaan ja kuinka sujuvasti on uusi arki lähtenyt käyntiin. Olen ollut viime aikoina todella onnellinen. 

Kirjoitin viime postauksen aiheesta, kun oma peilikuva ei miellytä (klick). Sain instagramissa viestinkin johtuuko katoamistemppuni heikentyneestä itsetunnosta. Ehei täällä on tuohonkin keksitty lääke nimeltä sali! Ja salille olenkin palannut ja treenimäärät palautuneet ennalleen. Aika rauhallisesti olen lähtenyt liikkeelle ja mitään turhia paineita en ole treeneistä ottanut. Olen vain nauttinut niistä ja on ollut erittäin kannustavaa huomata kuinka ne vanhat painomäärätkin ovat lähteneet nousuun.

Arki on siis rullannut mutkattomasti eteenpäin. Viime viikolla sain myös ihanan mummani ja hänen parhaan ystävänsä Kurikasta kylään. Viime viikon kaiken extra ajan käytinkin mumman luona rampaten, koska he majoittuivat äitini luokse. 

Viikon paras ateria. Erittäin nälkäisenä nautittu äidin tekemä ateria suoraan kuljetus purkista nautittuna Gilmore tyttöjen pyörimässä takana.


Vaikea oikeastaan edes selittää miksi blogi on pysynyt kiinni. Ei siis kriisiä, ei inspiraation puutetta ehkä vähän ajan puutetta, mutta ei sitäkään nyt radikaalimmin. Ehkä olen nyt oikeasti tämän viikon nauttinut tästä kriisittömyydestä ja elämästä sen sijaan, että olisin keskittynyt kirjoittaman kuinka ihanaa, kamalaa tai mitä ikinä se elämä nyt välillä onkaan?
Olen ollut äärettömän onnellinen, että olen viime aikoina saanut huomata kliseiden pitävän paikkansa. "Palaset ovat loksahtaneet paikallaan" ja niin edelleen.

Viime viikkona puhelimeenkin on kertynyt tosi arkisia kuvia ja halusinkin jakaa näitä kuvia ja fiiliksiä niiden takaa. Aina ei tarvitse olla mitenkään ihmeellistä, että voisi mennä hyvin. 
Olen aina ollut arki ihminen. Minut on kasvatettu nauttimaan myös arjesta. Tiedän paljon ihmisiä, jotka elävät niin sanotusti vain viikonlopuille. Itselle tuo on ollut aina todella vieras lähtökohta elämään. Aina ei voi olla hauskaa ja joskus se arki voi painaa musertavastikin päälle. Itse asiassa tajuan vasta nyt kuinka tyytymätön itsekin olin omaan arkeeni ennen koulun alkua. Arki oli suorittamista eteenpäin eikä edes oikeasti hirveästi huvittanut pysähtyä arjessa, koska kaikki vaikutti osittain aika harmaalta.

Viikon freesein hetki lauantai aamupäivä kampaajan jälkeen. Menin kampaajalle  aamulla hampputukalla ja kiireessä en ehtinyt edes meikata.


Yritän aina olla mahdollisimman realisti, mutta kuitenkin aina löytää kaikesta jotain positiivista. Sentakia en välttämättä jotenkin sisäistä esimerkiksi hetkien pahaa oloa tai ankeutta, kuin vasta myöhemmin, kun tilanteet ovat muuttuneet positiivisella tavalla. 
Mukaudun helposti tilanteisiin ja näen tämän omana vahvuutena ja hyvä esimerkki tästä on, kun säästin asuntoon ja tein välillä kahtakin työtä samaan aikaan. En tiedostanut, että arki olisi ollut harmaata tai, että olisin ollut erityisen väsynyt. Vasta, kun aikaa kului ja asunto oli ostettu niin eräänä päivänä havahduin, että "Hei onpa elämässä yhtäkkiä paljon aikaa ja onpas elämä erityisen ihanaa". 

Nyt olen siis havahtunut kuinka mutkatonta ja kriisitöntä arki onkaan. Kuinka tuleva ei pelota ja jotenkin alkaa enemmän ja enemmän tuntua siltä, että olen matkalla elämässä kohti oikeaa suuntaa.
Olo on inspiroiva ja päättäväinen. On suuria suunnitelmia, mutta niissä on sekoitus maltillisuutta ja kärsivällisyyttä. 
Tämä on minulle ehkä aivan uusi iän tuoma piirre. Äkkipikainen, kaikki mulle heti ja nyt luonteeni on alkanut saamaan hieman kärsivällisyyttä. Voisin jopa sanoa kasvaneeni ihmisenä, vaikka kyllähän ne vahvat perustat noista luonteenpiirteistäni ovat edelleenkin siellä. Silti huomaan, että järkeä on tähän päähän jostain putkahtanut ja jotain mystistä taikajuomaa nimeltä kärsivällisyys olen nauttinut viime aikoina vähän enemmän. Varmaan Mr. Bear on tilannut Ebay:sta jotain Afrikan norsujen nukutuslääkettä ja vaikutukset johtuvat siitä... :D

Tulipas pitkä postaus, jossa nyt tahattomasti tuli kirjoitettua aika henkilökohtaisiakin asioita. Elossa siis ollaan ja hyvin hyvin onnellisena nykyhetkestä. Koulu maistunut ja ilo liikuntaan löydetty, mitä kautta myös oma peilikuva alkanut taas miellyttää. Ja ikuinen meitsin tyyli eli kenen kynsilakat ovat eniten kuluneet... on löytänyt uuden super edullisen ja kestävän ratkaisun tähän tyyliin! Siitä kerroin teille myöhemmin. 

Tää mimmi lähtee nyt salille heiluttelemaan painoja, haistelemaan syksyn kirpeän raikasta ilmaa ja nauttimaan päivästä. 

Viime ajan paras ja kummallisin kokkailu. Kyllä! Kuvassa on banaania ja kalaa. Kiireessä ja nälässä ruokakuvat unohtuivat, mutta odotelkaahan tämän syksyin kummallisinta ruokaresepti postausta.





Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]