VINKKEJÄ HUONON PÄIVÄN PELASTUKSEEN

30.11.2017

When life gives you lemons make a Margarita vai miten se nyt menikään? Huhheli hei tänään oikeasti koko syksynä ensimmäistä kertaa tuntui, että nyt ei vaan jaksa nousta sängystä. Koulusta pukkaa deadlinea joka suuntaan, töitäkin olisi enemmän, kuin jaksan tehdä, parisuhteessa on kuohunut ja yksi tärkeä ihminen on hyvästelty. Kyyneleitä on vuodatettu ja varmaan muutama hiuskin on harmaantunut. Välillä tuntuu, että kaikki on huonosti. Varmasti jokainen tietää sen tuntee, kun tuntuu, että kaikki menee pieleen. Olo tuntuu olevan eksynyt ja kaikki edessä oleva tuntuu   vain paksulta sumulta. Ei tiedä mitä mitäisi tehdä ja minne kääntyä. 

Välillä tekee oikeasti hyvää itkeä oikein kunnolla ja romahtaa. Tai ainakin mulla teki. Monesti sanotaan, että elämässä ei "ei itku auta". Ei autakaan ja ei se muuta todellisuutta, mutta itselle teki hyvää päästää tuo itku ulos. Päästää ne tunteet ulos. Itse aina kriisin iskiessä tunnen olevani voimaton ja hetkellisesti täysin kykenemätön pääsemään pois tuosta tunnetilasta. Aina siitä kuitenkin pääsen pois ja yleensä aika nopeastikin. En ole tottunut rypemään surussa. Mieluummin keskityn iloisiin asioihin. Kehittelen uusia suunnitelmia ja kuvioita ja en muistele niitä, mitkä menivät piloille. Tänään oli aamulla suoraan sanottuna hirveä päivä. Sen sijaan, että listaisin teille valitukseni niin ajattelin listata teille omat vinkkini, miten kamalasta päivästä voi tehdä paremman!

1. Hemmottele itseäsi
Älä ainakaan tee sitä Margaritaa. Alkoholi usein parantaa surullista oloa, mutta osta jotain lempi herkkuasi. Itse ostin tänään Starbucksin vuohenjuusto ciabattaleivän.

2. Anna itsellesi aikaa
Aina ei tarvi jaksaa. Anna itsellesi aikaa päästä vaikeuksien yli. Raivaa omaa aikaa, jolloin voit keskittyä itseesi.

3. Nuku hyvin
Liittyy vähän edelliseen kohtaan, mutta oikeasti, jos itse skippaan vielä nukkumisen niin päivät vaikuttavat entistä vaikeammilta. Nuku päiväunet ja nauti kunnon pitkistä yöunista. 

4. Älä pakota itseäsi 
Huono päivä, pitäisi mennä salille? Vaikka liikunta usein piristääkin mieltä ei sinne salille tai lenkille ole pakko mennä jos ei ole yhtään fiilistä. Et myöskään kuole, jos siirrät imurointia päivällä tai parilla.

5. Älä lyö kaikkea läskiksi
Jos epäonnistut jossain älä lannistu ja lyö kaikkea läskiksi, vaikka mieli olisikin musta. Kasaat itsellesi sillä vain ongelmia. Yritä suoriutua haasteistasi, mutta anna itsellesi vähän armoa. Jokaisesta kokeesta ei ole pakko saada sitä parhainta arvosanaa. Eikä jokaista työ asiaa tarvitse murehtia kotona.

6. Palkitse itsesi
Keksi itsellesi porkkana, jonka saat, kun olet suorittanut ei niin mielekkään tehtävän. Se voi olla uudet kengät, naistenlehti tai, vaikka koti spa-hetken pitäminen.

7. Puhu
Vaikeista asioista lähimmälle avautuminen on yleensä auttaa. Jos et halua puhua niin älä puhu, mutta älä ole yksin. Mene näkemään kavereita ja vietä sinulle tärkeiden ihmisten kanssa aikaa.

8. Laita asiat tärkeys järjestykseen
Jos ihan oikeasti ahdistaa ja aika on kortilla niin priorisoi mikä on sinulle tärkeintä. Esimerkiksi valitsin tänään aamulla pidemmät unet ja rennomman lookin, kuin hiusten pesun ja ehostautumisen.

9. Keskity itseesi
Jos tuntuu, että oma lautanen on täynnä huolia ja murheita niin ole itsekäs ja älä ala huolehtimaan myös muiden murheista. Selvitä ensin oma pääsi ja auta sitten muita. 

10. Suunnittele
Minulle tämä on ehkä näistä kohdista tärkeimpiä, jotta saan mieleni pois negatiivisista ajatuksista. Alan suunnitella uusia kivoja juttuja ja tavoitteita. Pakostakin mieli muuttuu paremmaksi, kun keskityt kunnolla haaveilemaan ja miettimään uusia juttuja. Ikävissäkin kokemuksissa on se hyvä puoli, että ne aina avaavat tilaisuuden uusiin mahdollisuuksiin, kokemuksiin tai ihmisten kohtaamiseen.



Onko sulla hyvää vinkkiä huonon päivän pelastamiseen? <3

STALKKERI

27.11.2017


Käyt katsomassa mun Instagram tarinoita aina, kun niitä lisäilen. Et kuitenkaan seuraa mua Instagramissa. Sulla on varmasti musta paljon mielipiteitä. Hassua, sillä mä en tunne sua. Oot stalkannut mua musta aika pitkään. Joku nelisen kuukautta sitten edes huomasin koko asian. En vaan ollut huomannut sun instagram nimimerkkiä mun instagram tarinoissa aikaisemmin. Mä en edes olis pistänyt asiaa merkille ennen, kuin sinä stalkkeri olit varmaan vahingossa tykännyt mun kuvasta ja poistanut tuon tykkäyksen. Jäit kiinni. Mä näin sen ilmoituksen. Se oli keskellä yötä kolmen aikaan. Mua ei haittaa, jos sä haluat olla mun stalkkeri. Mietin vaan, että miksi? Mietin, että oonko tosiaan niin iso osa sun elämää, että käyt tuijottelemassa mun kuvia keskellä yötä.  Sä et stalkkaa mua nimittäin mun blogin takia, mikä olisi musta jo varsin imartelevaa. Koska kyllä mäkin katselen Instagramissa inspiroivia tilejä ja seurailen toisia bloggaajia. Sä et kyllä tee sitä, jos sun pitää poistaa sun niin sanotut vahinko tykkäykset mun kuvista. 

Sä oot nyt stalkkeroinut mua aika pitkään. Oon oikeasti miettinyt, että miksi. Mä en tunne sua. Mä sanoisin, ettei olla ikinä edes tavattu, mutta sattumalta kohdattiin yhteisissä juhlissa pari viikkoa sitten. Tavattiin siis ensimmäistä kertaa. Mä olin sulle kohtelias, esittäydyin ja juttelin. Leikin, että en oo huomannut sun stalkkaamista. Ajattelin, että se on nykypäivänä ihan normaalia. En yrittänyt tutustua sen enempää  suhun, koska susta houkui, että sä et pidä musta. Ajattelin ensin, että vaan itse ajattelen nyt vähän yli, koska kyllähän se vaikuttaa, että mä tiedän. Mä tiedän, että sä oot mun stalkkeri. Mutta ei, sä et oikeasti pitänyt musta. Mä olin vessassa noissa juhlissa, kun mä kuulin oven läpi, kun sä puhuit musta pahaa toiselle mulle tuntemattomalle tytölle. Kyllä mä kuulin, vaikka tulinkin vessasta iloisena ulos ja vain heitin teille jotain small talkkia vessan ulkopuolella. Ja näytin siltä, etten olisi kuullut mitään. Sä haukuit mun ulkonäköä. Selvästi sulla on paljon mielipiteitä musta.

Olin ihmeissäni. En halunnut kysyä sulta, että mitä mä oon tehnyt sulle. Ajattelin, että se olis ollu sulle noloa. En halunnut nolata sua, koska mua vähän säälittää sun puolesta. Mä tiedän, että mä en oo tehnyt sulle mitään. Mä tiedän sen. Mä en tunne sua. Mä asun täysin eri paikkakunnalla. Meillä ei ole yhteisiä ystäviä eikä me pyöritä samoissa piireissä. Noi juhlatkin oli sattuman kauppaa. Me ollaan tavattu tasan kerran viikko sitten. Mä en edes tiennyt susta mitään, ennen kuin vain aloin miettimään, että kuka mahdat olla, koska sun nimi pomppasi niin monta kertaa esiin. Meidän ensi kohtaamisesta on nyt kulunut pari viikkoa, mutta silti mä näytän olevan sun mielessä. Olit sitten eilen vahingossa lisännyt mut facebook kaveriksi. Olit sitten poistanut sen kaveripyynnön. Ei sillä, että mä edes haluaisin stalkkeria mun kaveriksi.

Mua ei haittaa. Anna mennä ja oo mun stalkkeri. Stalkkaa mun kuvia ja lähettele jatkossakin vahingossa Facebook kaveripyyntöjä. Mä en stalkkaa onko sun nimi jatkossakin aina mun Instagram tarinoiden katsojissa. Mä en ala sun stalkkeriksi. Enkä mä jaksa miettiä miksi sä oot mun stalkkeri.  Ehkä mun ulkonäkö ärsyttää sua, ehkä sä oot ollut joskus vuosia sitten ihastunut mun mieheen tai ehkä mun naama vain ärsyttää sua? Se on ihan ymmärrettävää. Kaikista ei musta tarvitse tykätä. 

Minkä takia mä halusin kirjoittaa tästä, koska mä en aijo alistua tälläiselle käytökselle. Minusta ei kenenkään pitäisi. Jos itselle tulee epämukava olo tai kuulee tuntemattomien puhuvan itsestään pahaa niin kai sitä saa kysyä miksi? Mä en aijo enää kokea mun stalkkeria kohtaan myötätuntoa ja sääliä. Mä en enää aijo miettiä koko asiaa.

Tänä päivänä toisten kyyläys tuntuu olevan aika yleistä, koska moni jakaakin paljon elämästään sosiaalisessa mediassa. Toiset ovat käyttäneet tätä hyväkseen ja kehittäneet siitä itselleen ammatin.   On eri asia kuitenkin seurata jotain, kuin stalkata jotain. Minusta seuraaminen on positiivista ja stalkkaamisen takana yleensä negatiivisia asioita. Halutaan puhua pahaa toisesta, aiheuttaa toiselle harmia tai ehkä salaa toivotaan, että stalkkaamisella löydetään jotain negatiivista toisesta.  Itse en ole  päässyt stalkkaamiseen sisään. Seuraamiseen kyllä. Seuraan paljon blogeja, tubettajia ja ystävien, tuttujen ja tuntemattomien Instagram tilejä. Seurailen ja inspiroiduin heidän sosiaalisen median tileistään. Minulle jää inspiroitunut olo kauniista Instagram kuvasta tai mielenkiintoisesta tunteita herättävästä blogikirjoituksesta. Minulle jää seuraamisesta itselleni positiivisia kokemuksia.

En tuomitse stalkkaamista. Stalkkaamisesta voi kuitenkin jossain tapauksissa kehittyä vainoamista. Ihminen on luonnostaan utelias, joten minusta stalkkaaminenkin on tavallaan luonnollinen piirre ihmisessä vähän niinkuin mustasukkaisuus. Mutta niinkuin liiallisesta mustasukkaisuudesta voi stalkkaamisestakin koitua ongelma. Ja ongelma on nimenomaan stalkkerilla ei edes kohteella, joka ei välttämättä edes tiedä koko asiasta. Tuntuu, että stalkaaminen on tosi yleistä nykyään. Stalkataan eksää tai eksän uutta seurustelukumppania. Stalkataan vanhaa ystävää, jonka kanssa on sukset  jossain vaiheessa mennyt ristiin. Tälläinen stalkkaaminen yleensä aiheuttaa vaan pahaa oloa itse stalkkerille. Itse ole aina ajatellut, että jos joku ihminen niin sanotusti poistuu mun elämästä niin unohdan hänet. En halua aloittaa stalkkaamista. Koen sen turhana. En halua itse aiheuttaa itselleni pahaa oloa. Jos se tieto vanhan ex-ystävän tai puolison uusista ystävistä tai kuvioista satuttaa. Niin kannattako sitten mennä kurkkimaan, miltä hän näyttää tai, mitä hänelle kuuluu? Stalkkaamistakin on erilaista. Jokainen varmasti osaa eroittaa millaisesta stalkkaamisesta tulee itselle pahamieli. 

VINYYLIHOUSUT

20.11.2017

Hellou tulipa pieni blogihiljaisuus. Mulla on ollut koko vuoden paras viikonloppu takana. Sanon vaan lyhyesti, että taas ne palaset loksahti paikalleen. Nyt asiaan eli vinyylihousuihin. Kuka muu on koukussa tän hetken trendiin eli vinyylihousuihin? Mä kotiutin omat vinyylihousut Bikbokista ja oon kyllä ollut näihin enemmän kuin tyytyväinen. Bikbokin vinyylihousut istui heti mulle kuin hansikas! Ihan vain vinkkinä, että jos omaat vähän kurvikkaamman vartalon ja oot miettinyt vinyylihousuja niin kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa näitä Bikbokin versioita. Mun housut on kokoa xs ja, vaikka kuvissa ne näyttävätkin tiukkaakin tiukemmilta niin  ne ovat todellisuudessa, jopa hieman väljät. Viime aikoina olen jäänyt ihan koukkuun vinyylihousuihin ja olen yhdistellyt niitä eri tavoin niin koulu, treffi kuin vapaa-ajan asuihin.


Lauantaina näin pitkästä aikaa vaimoa, joka nappasi nämä kuvatkin. Tällä kertaa yhdistin kiiltävät vinyylihousut muhkeaan neuleeseen, korkoihin ja puffer takkiin. Omaan silmään tykkään todella paljon tästä asukokonaisuudesta. Tykkään yhdistellä hieman rohkeampia elementtejä klassisiin elementteihin. Helmissä on minusta aina konservatiivinen vivahde ja vinyylihousut ovat jotenkin ihanan roisit ja rohkeat. Toistensa vastakohdat. Pidän niiden yhdistelmästä, pidän vastakohtien yhdistelmästä. Lisäksi korkeat naiselliset korot ja rento puffer takki tuovat taas asuun lisää vastakohtia. Olen vastakohtien ihminen niin vaatevalinnoissa, kuin ihmissuhteissakin.

vinyylihousut - BikBok
neule - Zara
kengät - H&M
laukku - Zara

Ovatko vinyylihousut kolahtaneet teihin ja mitä pidätte asusta? :)

BVLGARI OMNIA PARAIBA

14.11.2017




Olen vihdoin löytänyt sen oman luotto tuoksun nimittäin Bvlgari Omnia Paraiba. Pitkään se oma tuoksuni oli Miss Dior Blooming bouquet. Monta pulloa tuota tuoksua menikin ja vieläkin kylpyhuonettani koristaa pieni tippa Miss Dioria omassa pullossaan. Vanhassa luotto tuoksussani ei ollut mitään vikaa ja vieläkin se tuoksuu minusta ihanalta. Ongelma onkin, että moni muukin nainen tuntuu ihastuneen tuohon tuoksuun. Tuoksusta tuli liian suosittu ja en halunnut tuoksua samalta, kun joka toinen vastaantulija. Tiedättekö sen miesten hajuveden missä pullo muistuttaa miehen vartaloa? Jean Paul Gartier merkkinen tuoksu? Se on ehdottomasti miesten vastaava versio Miss Diorista. Joka toinen mies nimittäin tuoksuu juuri tuolta. Viime risteilylläni nauratti, kun miesten ostoskoreissa oli poikkeuksetta nuuskaa, kaljaa ja tietenkin tuo tuttu turkoosi miesvartaloinen lasinen hajuvesipullo. 


Blvgari Omnia Paraiba tuoksuu minusta aivan samalta, kuin näyttääkin. Nimittäin turkoosilta. Ihastuin tähän tuoksuun viime kesänä ja tämä taitaakin olla itseasiassa kesätuoksu. Itse viehätyn kevyistä tuoksuista ja talvellakin monesti käytän näitä niin sanottuja kesätuoksuja. Ne vaan monesti iskevät minuun paremmin tuoksu maailmaltaan, kuin vahvemmat tuoksut. Blvgari Omnia Paraibassa tuoksu vaan kolahti kovaa jo ensi nuuhkaisulta. Omnia Paraiban pullon ulkomuoto tuo sininen lenkki ei aluksi miellyttänyt ollenkaan, mutta nyt olen tykästynyt tuoksun pulloonkin. Minulle ainakin tuoksun pullo on tärkeässä roolissa, kun tuoksua valitsen. Hassua, sillä eihän pullon ulkonäöllä ole mitään tekemistä itse hajuveden tuoksun kanssa. En silti ikinä ostaisi hajuvettä joka tulisi rumassa pullossa. 



Bvlgari Omnia Paraiba tuoksuu mainoslauseidensa mukaan Brasilian kukilta ja passion hedelmältä.  Alkutuoksussa on pomeranssia, passionhedelmää. Sydäntuoksussa on passionkukka ja gardenia kukkaistuoksua. Lopuksi pohjatuoksussa kaakaopapujen, kookoksen ja vetiver ruohon tuoksua. Minun piti oikein googletella, mitä oikein vetiver onkaan. Sain vastaukseksi, että se on hieman miehinen tuoksu, jota voi verrata santelipuun tuoksuun. Oli mitä oli minulle Bvlgarin Omnia Paraiba tuoksuu täydelliseltä, ei yhtään miehiseltä... ja minulle tärkein kriteeri miltä Omnia Paraiba tuoksuu  on uniikilta. En ollut ikinä aikaisemmin tuoksuttanut mitään vastaavan tuoksuista tuoksua aikaisemmin.

Mikä on sun "Omnia Paraiba"? Onko sulla yksi vai useita luotto tuoksuja? :)

ESPOOLAINEN KERMAPERSE

13.11.2017


Vuosien varrella oon tutustunut moniin ihmisiin. Tiedätte varmasti, kun tapaatte ihmisen ensimmäistä kertaa niin  saatte heti tuosta ihmisestä ensivaikutelman. Myöhemmin saatatte ajatella, et "Ei hitto kuinka olinkaan väärässä!". En tiedä, mistä sain päähäni, mutta minusta oli hauska listata teille näitä eri kommentteja, mitä sitten myöhemmin olen saanut kuulla. Niitähän löytyy muuten laidasta laitaan ja suhtautukaa näihin nyt sitten huumorilla! :D

Espoolainen kermaperse
Tinder match vol.9999 kertoi myöhemmin tapailumme edetessä, että luuli minun ensin olevan se "stereotyyppinen Espoolainen" eli Espoolainen kermaperse tietysti. Säästin omaan asuntoon, kun tapailimme ja mainitsin oman asunnon hankkimisen yhtenä omana unelmana, kun hän niitä minulta kysyi.  Hän tietenkin otti puheeni tyylillä "säästää asuntoon eli Pappa betalar". En tiedä tuliko hänelle karvas pettymys, kun perheelläni ei ollutkaan uima allasta pihalla vai miksi juttumme lopahti. Haahaa! :D

Hiljainen ja ujo
Tämä oli itseasiassa Mr. Bearin ensivaikutelma minusta. Sain kuulla tästä mielipiteestä aika pian ja naurettiin tälle yhdessä. Minut kuka tahansa tavannut tietää, että olen kaikkea muuta kuin ujo. Mr. Bear nauroikin, että totuus selvisi hänelle kyllä hyvin nopeasti, että en ole yhtään hiljainen tai ujo.

Pelottava ja koulukiusaaja
Olin ylä-asteella se kova ääninen ja luokan pelle, joka tunsi kaikki. Ihminen, joka näin ajatteli (nykyinen sydän ystäväni) tuli eri paikkakunnalta kouluumme ja hän ei tiennyt, että koko luokkamme tunsi toisensa jo ekalta luokalta tai ala-asteelta. Minä olin aina sanavalmis ja tulin hyvin luokan poikienkin kanssa toimeen niin hän ajatteli minun olevan jonkin sortin kovis. Muistan aina, kun kysyin ystävääni ensimmäisen kerran hengailemaan koulun jälkeen. Hänen ilmeensä oli hyvin hämmentynyt ja hän kertoi myöhemmin, että hän luuli, etten pitänyt hänestä. Meistä tuli heti tuon ensi kahden keskisen ajan jälkeen erottamaton parivaljakko! Nykyään ystävyytemme on nähnyt niin teini ajan jaetut sydänsurut, kuin aikuisten kiperät ongelmat ja aina ollaan tuettu toisiamme.

Mega outo
Tapasin heidät rippikoulussa ja rehellisesti sanottuna he pitivät minua outona ja minä pidin heitä varmaan vieläkin oudompana. :D Ystävyytemme ei syttynyt rippikoulussa (emme puhuneet siellä varmaan kertaakaan...), vaan se sai alkunsa lukiosta. Lukio oli koulu, jossa en ekaa kertaa tuntenut kuin muutaman ihmisen etukäteen. Lukiosta se sitten lähti! Molemmat ovat vieläkin ystäviäni, vaikka porukkamme (kolmen kopla) onkin lähtenyt erilleen.

AD/HD
Eräässä vanhan vanhassa työssäni työpaikallani oli maine olla töykeitä vartijoille tai heitä ei oikeastaan hirveästi noteerattu. Minusta oli (on yhäkin) mukava jutella uusien ihmisten kanssa ja aina esittäydyin kädestä pitäen ja puhua papatin oli kyseessä kuka tahansa. Eräs vartija myöhemmin paljasti, kun meistä tuli ystäviä, että luuli aluksi minulla olevan AD/HD. En ikinä istunut töissä kun (muut kollegat aina istuivat) ja aina juttelin iloisena uusienkin naamojen kanssa menemään. Hän oli hämmästynyt, kun tunsin kaikki talon putkimiehestä ovimattojen vaihtajaan. Hän ei käsittänyt miksi olin niin rohkea ja sosiaalinen, vaikka olinkin tuolloin vasta 19-vuotias. Hän oli ihan varma, että minulla oli AD/HD, koska kontrasti paljon vanhempiin työntekijöihin, jotka olivat no... tympeitä oli niin suuri.

Ihan hirveä
Yksi vanhimmista ystävistäni inhosi minua (olimme ekalla luokalla :D) ja hänen äitinsä pakotti hänet kutsumaan myös minut hänen syntymäpäivilleen vieraaksi. Aloitin myöhemmin kuvataidekoulun, jota ystävänikin kävi ja siitä meidän yhteinen taival alkoikin. Ystävä, jota nykyään näen liian harvoin (ikävä sua muruli, valmistu nopeasti ja tuu takas Suomeen<3).  Nykyään hän on ystävä, jonka takia piti pari kyyneltäkin vuodattaa, kun lähti toiseen maahan opiskelemaan.

Onnenonkija
Hyvä uudempi ystäväni piti minua uhkana ja jotenkin ylimielisenä ennenkuin tutustuimme. Hän oli luullut, että olen joku tyhjäpää blondi, joka vie kaikkien miehet. Hän sanoi, että kuuli myöhemmin yhteiseltä ystävältämme, että seurustelen ja sai siitä rohkeutta tulla minulle baarissa juttelemaan. Siitä ystävyytemme tavallaan alkoi ja vieläkin hän jaksaa päivitellä omia ennakkoluulojaan minua kohtaan.

9 X HUONOA TAPAANI

12.11.2017





- Meillä on käytössä pyykkitupa. Pyykkipäivänä pesen kerralla monta koneellista pyykkiä. Pyykkipäivänä energiani loppuu siihen, kun pyykit pitäisi viikata kaappeihin. Viikkaan aina heti puhtaat pyyhkeet, liinavaatteet ja Mr. Bearin vaatteet kaappiin. Sen sijaan omat vaatteeni saattavat jäädä palloksi lattialle pyörimään useiden päivien ajaksi.

- Kuolaan aina nukkuessani ja paljon. Kerran matkustaessamme lentokoneella Mr. Bearin kanssa nukuin puoliksi hänen sylissään ja heräsin vasta koneen laskeuduttua. Olin kuolannut hänen housuilleen läntin ja näytti ihan siltä, kun Mr. Bearille olisi käynyt vahinko.. Hups. :D

- Jätän aina teepusseja lojumaan ties minne keittiöön. En ikinä muuten käytä tee pussia toista kertaa, joten en tiedä mistä tapani on saanut alkunsa. Ehkä lapsuuden ilo, eli keskiviikon Aku Ankan lukeminen koulun jälkeen on aiheuttanut jonkun samaistumisen Roope Ankkaan.

- Nenäliinat. En ole mitenkään säästeliäs paperin käyttäjä. Pyyhin melkein päivittäin kotona pintoja talouspaperilla, mutta.. Nenäliinat niitä ei vaan voi heittää roskiin. Niistän ja sullon nenäliinan laukun- tai takin taskuun tai kotona aina yöpöydän laatikkoon. Siivous päivänä yleensä tyhjennän laatikon nenäliinoistani. Viime siivouspäivänä niitä taisi olla löytyä yöpöydän laatikosta 8kpl...



- Toinen vähän samantapainen juttu on minulla meikinpoistolaput. Minusta tuntuu tuhlaukselta käyttää niitä vain kerran niin hyvin usein minut voi bongata iltaisin pyyhkimästä jotain pikku kulmaa käyttämättömällä meikinpoistoaine lapun kulmalla. Esim. saippua annostelijaa tai hajuvesipulloa.

- Vihaan tiskaamista. Olen muuten todella siisti ja pedantti ihminen, mutta tiskaaminen on minulle erittäin vasten mielistä. Ei ole ensimmäinen eikä edes toinen kerta, kun kotimme on muuten putipudas ja, kuin kuvalehdestä ja samalla keittiössä piilee suuren suuri tiskipino.

- Tämä tavallaan liittyy edelliseen asiaan, koska vihaan tiskaamista yritän minimoida tiskejä... Eli juon samasta vesilasista monta kertaa. Tämä usein kostautuu minulle säännöllisesti, kun kaadaan vahingossa vettä entiseen maitolasiin. Voiko maailmassa olla mitään ällöttävämpää, kuin vesi, jossa lilluu maidon palasia..?

- Kännykän akun liiallinen seuraaminen. Lataan kännykkää aina, kun siihen on mahdollisuus. Varsinkin jos olen lähdössä ulos niin pelkään hysteerisesti, että kännykän akku loppuu.
Esimerkiksi viiden minuutin bussimatkalla isken kännykän heti lataukseen bussissa (jos siihen on mahdollisuus) ja laitan kännykän lentokonetilaan (koska lataa nopeammin).

- Laitan ruokaa liian pienille lautasille. En tykkää suurista lautasista ja harvoin käytän esimerkiksi normaali kokoisia ruokalautasia. Syön kaikki ruokani pienemmistä kulhoista ja lautasista. Tämä ei ole niinkään huono tapa, vaan huono tapa piilee siinä, että välillä olisi hyvä valita se isompi lautanen. Ruoka nimittäin pysyy paremmin oikean kokoisella lautasella...





TÄMÄN HETKEN FIILIS

10.11.2017


Istun sohvalla. Gilmoren tytöt pyörii ja uunissa paistuu joulutortut. I know joulutorttuja jo nyt, mutta mun teki niitä mieli ja ajattelin ettei Mr. Bear myöskään pistä pahaksi itse tehtyjä leivonnaisia työpäivän jälkeen. Oli pakko avata blogi ja tulla kirjoittelemaan ajatuksia ja päästämään ulos tämän hetken fiilistä. Koko päivän olo on ollut niin inspiroitunut ja onnellinen. Rakastan tätä elämänvaihetta mitä elän nyt. Koulua, uusia kavereita, uutta työtä ja uusia haasteita. Tämän hetken fiilis on siis onnellinen.

Tänään meillä oli koulussa luento ulkomaille vaihtoon lähdöstä. Pari vuotta sitten en olisi ollut aiheesta yhtään innostunut. Vaihtoon lähtö olisi tuntunut jopa vähän pelottavalta ajatukselta. Nyt tänään luentosalissa istuessani mietin, että totta hemmetti haluan lähteä vaihtoon. Kuinka ihanaa olisi tutustua uuteen kulttuuriin ja mahdollisesti oppia uusi kieli. Tavata uusia ihmisiä ja nähdä niin paljon kaikkea uutta. Ulkomaille vaihtoon lähtö ei tuntunutkaan enää pelottavalta, vaan suurelta mahdollisuudelta.


Koulusta kotiin lähtiessäni istuin bussissa ja mietin kuinka hyvin asiat nyt ovatkaan ja, kuinka nopeasti oikeasti aika menee. Muistan, kun muutin Töölöön ensimmäiseen kotiini 37,5 neliöiseen kaksioon ja olin haltioissani elämästä. Tuolloin vannoin, etten ikinä muuttaisi takaisin Espooseen. Tammikuussa tulee tasan kaksi vuotta Espoossa asumista ja vitsi aika on mennyt nopeasti. Alunperin jopa ajattelin muuttavani täältä heti pois, kun tuo kaksi vuotta asumista tulee täyteen. Omistus asuntoa, kun ei saa vuokrata ennen kuin asunnossa on asuttu kaksi vuotta. En usko, että olemme kuitenkaan muuttamassa tammikuussa pois, mutta kiva, että nyt on mahdollista muuttaa jos niin haluamme. Töölöön muuttaessani tuntui, että koko elämä on edessä ja tiedättekö mitä? Nyt vasta tuntuukin siltä.

En tiedä vielä ihan mitä haluan tehdä isona, mutta minulla on suuria unelmia sen suhteen. Vähän se kuva on jo alkanut hahmottua. Voihan se kuva vielä moneen kertaan muuttuakin, mutta ei se haittaa. Uskon, että jokaisella asialla on jonkinlainen tarkoitus. Olen myös oppinut rakastamaan omaa kehoani ja olemaan ylpeä omasta vartalostani. Lopettanut itseni kiusaamisen vaa´alla (tästä aiheesta vielä syvällisempää postausta erikseen). Muutenkin oppinut rakastamaan niitä omia virheitäni ja saanut hurjan paljon enemmän itseluottamusta.

Tottakai elämässäni on uusia vaikeuksia ja ainahan on jotain esteitä matkalla, mutta elämä tuntuu silti nyt aika varmalta. Sellaiselta, että mitä haasteita nyt edestäni löydänkään niin varmasti selviän niistä. Minusta ei tunnu siltä, että olen löytänyt paikkani elämässä, mutta minusta tuntuu, että olen matkalla omaan paikkaani. Minun ei vielä edes tarvitse löytää sitä lopullista paikkaani elämässä, koska en vielä tiedä millainen se paikka on. Haluan pitää vielä kaikki ovet avoinna mahdollisuuksille ja elämän uusille seikkailuille. Minua ei ahdista tuleva, odotan sitä, mutta ennen kaikkea haluan nauttia nykyisyydestä. Tästä hetkestä ja varmuuden tunteesta. Tämän hetken fiiliksestä.

Kuvat viime talvelta. Olisipa nyt yhtä paljon lunta! 

MUSTISSA

Laitetaan nyt toiset asukuvat tulemaan peräkkäin, kun niitä ei ole vähään aikaan blogissa näkynyt. Tämä asu on maanantailta, kun suuntasimme Tukhomaan shoppailemaan. Aika mustissa lähdin liikkeelle, mutta halusin päälleni jotain mukavaa, mutta tyylikästä. Tykkään tästä asusta valtavasti ja, vaikka jalassani olivatkin arkiset Ginan trikoiset housut niin sopivat ne minusta tyylikkäästi tähän asuun. Ehkä muuten yksiä vuoden parhaita ostoksiani, koska paksut trikoiset housut ovat mukavat, mutta leveät lahkeet tekevät niistä siistit. Näitä housuja olen pitänyt koulussa, kotona ja kaupungilla. Pari vuotta sitten vannoin, etten käyttäisi leveitä lahkeita ja nyt omistan useammat leveälahkeiset housut. Niin se mieli vaan muuttuu. Toinen asia, missä mieleni on muuttunut radikaalisti on hiusdonitsit! Tätä en olisi koskaan uskonut ja olenkin ollut sinkkuelämän Carrien kannalla jo pitkään samaa mieltä, että hiusdonitseja ei pidetä kaupungilla ja ne eivät ole osa tyylikkään kaupunkinaisen lookkia... Tämä samettinen hiusdonitsi oli kuitenkin vastustamaton ja uskalsin ensimmäistä kertaa yhdistää sen asuun joka näkyisi muuallakin kuin kotona tai lähikaupassa. Ja pakko sanoa love it.

Oon muuten löytänyt huulipunat ihan uudestaan. Tämä täydellisen vaalea pinkki huulipuna löytyi Kiksistä. Oikean sävyinen huulipuna muuttaa heti lookkia ja minusta tämän huulipunan pinkki sävy tuo kauniisti esiin sinisiä silmiäni. Ja vaikka olenkin näin mustissa niin asuun pelkkä huulipunan tuo kivasti väriä ja jotain extraa.

paita - Gina tricot
housut - Gina tricot
takki - Zara
takin vyö - BikBok
kengät - H&M

Mitäs tykkäätte asusta ja hius donitsista?  Ihanaa perjantaita kaikille! <3

KOTONA

9.11.2017

Risteilyltä kotona. Itseasiassa risteilyltä palasin jo tiistaina. Rojahdin suoraan sänkyyn kotiin päästyäni. Söin vähän ruisleipää ja laitoin Gilmoren tytöt pyörimään. Nukahdin ja heräsin, kun aurinko oli jo laskenut ja kotona oli ihan pilkko pimeää. Tiistai meni lähinnä nukkuessa ja Mr. Bearin kainalossa. Keskiviikko oli paluu kouluarkeen ja eilen parsittiin erästä kouluprojektia puoleen yöhön asti kasaan. Emme olleet jättäneet sitä viime tippaan, vaan tavoitteemme olivat korkealla. Viime yönä minulle nousi kuume ja nyt kirjoitankin tätä postausta peiton alta ja kotoa. Ehkä vilustuin risteilyllä tai toivottavasti tämä on jotain pientä, sillä nyt pitäisi puristaa loppu kouluhommat ennen jo häämöttävää joululomaa.

Tämä postaus on nyt sekalainen soppa kuulumisia ja kaikkea mitä minulla on mielen päällä. Aloitetaan risteilystä ja vitsi oli kyllä tosi kivaa! Oon niin onnellinen, että mulle on sattunut ihana luokallinen hyviä tyyppejä. Erityisen onnellinen oon, että oon löytänyt tosi ihanan uuden ystävän luokaltani. Sellainen, jonka kanssa ajatukset ja arvot ovat samanlaiset. Hänen kanssaan voin olla ihan oma itseni ja hänen kanssaan on aina ihana viettää aikaa niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. Jotenkin sen oman henkisen ihmisen löytäminen koulusta tekee koulusta ja kaikista näistä opiskelijaristeilyistä sun muista riennoista entistä merkityksellisempää.

Kävimme pyörähtämässä Tukholmassa ja ostin sieltä tekonahkaiset super korkean housut, joista olen tosin innoissani. Lisäksi ostin toiset vähän siistimmät, mutta super mukavat mustat housut. Molemmat haluan esitellä blogissa mahdollisimman pian. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme myöskin Sephoran ja sieltä lähti myös pari juttua mukaan. Isänpäivä lahjakin tuli löydettyä laivalta.  Ehdottomasti omia koko kohtia risteilyltä oli Tukholmassa pyörähtäminen, buffetissa pitkään istuminen tyttöjen juttuja höpötellen (vaikka buffetin valkoviini maistuukin lähinnä tärpätiltä) ja hengailu omien luokkalaisten kanssa. Tuntui, että taas vähän paremmin pääsi tutustumaan.




Ja mitäs vielä mulla oli mielen päällä? 
No, että tää bloggaaminen on vaan alkanut tuntua enemmän ja  enemmän omalta jutulta. Niinpä olenkin tehnyt valinnan minkälaisen oikean kameran tulen ostamaan ja tulen sen hankkimaan pika puoliin. Itseä ainakin on jo pitkään nyppineet nämä heikkolaatuiset kuvat. Lisäksi yhä enemmän minua on alkanut kiinnostamaan blogin ohella vloggaaminen. Meillä oli koulussa viikko sitten perjantaina loistava puhuja Valtteri Sandberg, joka ainakin teki minuun suuren vaikutuksen. Koin aikamoisia ahaa elämyksiä hänen puheensa jälkeen ja tästä eteenpäin aion tavoitella omia unelmiani entistä enemmän ja muiden mielipiteistä välittämättä.

Tässä kuitenkin asukuvat asusta, joka oli minulla päällä ensimmäisenä risteilypäivänä ja toimi illallisasuna. Ihastuin tähän BikBokin kietaisupaitaan, kun näin sen myyjällä päällä ja minun oli pakko sovittaa sitä myös. Paita on ihana ja juhlavan satiinipinnan puolesta muuttuu kauniiksi hienommaksi paidaksi juhlaan tai toimii rennon tyyllikkäästi farkkujen kanssa! Nappi ostos siis. 
Olen muuten vihdoin löytänyt yhteisen sävelen hiuksieni kanssa ja monta vuotta kestänyt hiusten helliminen ja hoitaminen on alkanut tuottaa tulosta! Vielä kun ne jaksaisivat kasvaa viitisen senttiä niin ne olisivat omiin silmiini täydelliset. 

Pahoittelut myös viivästyneestä kommenttien vastailusta. Risteilyillä minulla ei ollut edes nettiä käytössä ja eilinen meni kouluhommien parissa. Vastailen kommentteihin tänään myöhemmin. Ihana olla kotona. Toivon, ettei viikonloppu mene kuumeessa, koska kaikenlaisia projekteja olisi satapäin kesken. Ihanaa torstaita!

kietaisupaita - BikBok
housut- Gina tricot
laukku - Louis Vuitton
sock boots - Mango 

SEKSIKÄS OLO

5.11.2017

Body - BikBok TV Lauren

Niinkuin olen  kirjoittanut viime aikoina olen ollut tosi väsynyt. Olen näyttänyt tosi väsyneeltä ja en ole oikeastaan kiinnittänyt ulkonäkööni hirveästi huomiota. Tukka on saanut olla pesemättä ponnarilla ja verkkarit ovat eksyneet useasti jalkaan. Olo ei ole ollut yhtään hehkeä saati sitten seksikäs. Minulle seksiksyys lähtee sisältä. Luontainen olemus on joillakin vain tosi seksikäs, vaikka he olisivat ilman meikkiä tai ihan sama missä vaatteissa. Viime aikoina en ole tuntenut oloani seksikääksi, koska olen laiminlyönyt omia kauneuden hoitorutiinejani ja peilistä on katsoneet väsyneet silmät.  Ei ole ollut seksikäs olo, ei sitten tippaakaan.

Eilen pitkästä aikaa meikkasin normaalisti. En siis kiireessä pruutannut meikkivoidetta seinään tai piirtänyt vahingossa kulmavärillä viiksiä... Viime aikoina on muuten tapahtunut paljon meikkivahinkoja kotonani. Ikuisen kivipuuterin käyttäjä myös siirtyi irtopuuteriin, koska sehän on jo valmiiksi jauhoa eikä sitä voi rikkoa. Toisin kuin kivipuuterini, jotka ovat muuttuneet lattialta annosteltaviksi irtopuutereiksi... Toissa iltana olin kuorinut ihon suihkussa ja levittänyt iholle kestosuosikkiani Doven Derma Spa Summer Revived. Pitäisi tehdä päivitetty postaus Doven päivettävästä voiteesta, koska se on edelleen vain toimii! Nyt takaisin tarinaan! 

Yleensä meikki ja ihon kuoriminen tekee jo ihmeitä ja saan, sillä sen seksikkään olon takaisin. Nyt sitä ei ollut missään, vaan peilistä katsoi harmaa peikko. Sovittelin kotona risteilylle pakkaamia vaatteitani, mutta mikään ei oikein miellyttänyt minua. Tuntui, ettei mikään istunut tai näyttänyt hyvältä.

Olisi siis pakko lähteä kauppakeskukseen vielä pyörimään ja paniikki shoppailemaan risteily vaatteita. Kiersin kauppoja, mutta oikein mikään ei tuntunut sopivalta. Sitten menin BikBokkiin ja sovitin kuvan bodya. Mietin onpa seksikäs olo. Seksikäs olo, jota en ollut tuntenut vähään aikaan palasi, kuin taika iskusta. Tämän postauksen nimi olisi voinut olla yhtä hyvin taika body, koska heti näin itseni uudelleen. Iho näytti kauniilta, meikki korosti kivasti omia kasvojen piirteitäni ja, jopa monta päivää pesemätön tukka asettui kivasti, koska taika body sitoi koko paketin yhteen. Kiikutin onnellisena tuon maagisen taika bodyn kassalle. 

Kun tulin kauppakeskuksesta kotiin niin aloin uudelleen sovitella jo sovitettuja risteilyvaatteita. Yhtäkkiä kaikki samat vaatteet alkoivat näyttää hyvältä ja istua päälle. Oliko tämä taikaa vai saiko taika bodyni tämän aikaan?

Seksikkyys  tai seksikäs olo ei ole minulla koskaan lähtenyt vaatteista, mutta välillä vaateiden avulla on kiva boostata omaa seksikkyyttä tai löytää niiden avulla oma seksikkyys uudestaan. Saatan kokea oloni todella seksikkääksi Mr. Bearin t-paidassa kotona liihottaessani. Joskus sitä saattaa olla niin ajatuksissa tai väsynyt, että unohtaa oman seksikkyyden tai sen miten seksikäs olo palautetaan takaisin. Välillä on hyvä löytää se oma taika body tai, vaikka istuvat farkut, joissa olo tuntuu seksikkäältä. 


Nyt alan hoitaa loppu pakkailuja ja tää mimmi olis valmis Kaljaasiin! :)

HOT MESS

4.11.2017

Olenko yksin ajatusteni kanssa vai onko tänä päivänä trendikästä olla sekaisin? Hyvä, että mielenterveys ongelmista puhutaan, mutta tuntuu, että joka toisella on joku ongelma. Ollaanko me tosiaan niin sekaisin kaikki vai onko sekin yksi trendi tähän kaikkien päälle? Käytän nyt tästä ilmiöistä itsestäni kuvaavaa käsitystä hot mess. Mielenterveys ongelmista puhuminen on oikeasti tärkeä asia ja minusta on hyvä, että niistä nykyään voi puhua avoimesti. Ihmistä ei enää välttämättä suljeta pois sosiaalisista ympyröistä, jos mielenterveysongelmat, syömishäiriöt tai alkoholinkäyttö tai huumeiden käyttö tulee esiin. Mielenterveysongelmat ovat oikeasti lisääntyneet viime vuosien aikana ja etenkin nuorilla, joten jotain todellista perää tässä hot mess ilmiöissä on takana. Eivätkä kaikki ole niin sanottuja hot mess tyyppejä, vaan ihan oikeasti sairastavat jotain sairautta.

Uskon vakaasti, että Suomessa on monia nuoria ja aikuisia, jotka kärsivät mielenterveyshäiriöistä, syömishäiriöstä ja ovat koukussa päihteisiin. Tuntuu vain, että näistä termeistä on tullut liian yleisiä sanoja ja välillä unohdetaankin mitä nuo sanat tarkoittavat oikeasti, kun niistä puhutaan. Vaikka minä kirjoitan blogia julkisesti olen oikeasti aika yksityisyyttä arvostava ihminen. Mietin blogin perustamista oikeasti vuosia ennen kuin sen perustin. Suurin syy tähän oli pelko yksityisyyden menettämisestä. Olen myöskin aika ylpeä ihminen niin hyvässä kuin huonossa. Jos minulla olisi, vaikka syömishäiriö en tosiaankaan huutelisi siitä tuolla, vaan puhuisin siitä ehkä lähimpien ystävieni kanssa. Minusta on loistavaa, jos pystyy puhumaan omista ongelmistaan avoimesti. Puhuminen tunnetusti auttaa moneen ongelmaan ja ongelman hyväksymiseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sanoista bulimia, anoreksia, alkoholisti, skitsofreenikko tai nisti on tullut yleissanoja. Minusta tuntuu, että moni käyttää noita sanoja hyväkseen esimerkiksi asioista lintsaamisen takia. Varmasti jokainen tietää jonkun tutun edes, joka on jäänyt esimerkiksi töistä pois "masennuksen" takia, mutta tiedät, että se sairasloma käytettiin juhlien ja masennuksesta ei ollut tietoakaan.



Sana migreeni oli minulle vielä neljä vuotta sitten aika tuntematon sana. Tiesin mitä se tarkoittaa, mutta en esimerkiksi tuntenut ketään, jolla olisi ollut migreeni. Siis migreeni ei mikään päideongelma, vaan yksinkertainen migreeni. Nyt tuota migreeniä kuulee joka puolelta. Kaikilla on migreeeni. Osaan luetella migreenin oireitakin pitkän liudan, vain sentakia, että olen kuullut siitä niin paljon. Migreeni on uusi trendi. Minulla ei ole ikinä ollut migreeniä, mutta se on varmasti kamala kokemus. Välillä säälittää niiden puolesta, jotka oikeasti kärsivät esimerkiksi tuosta migreenistä niin heidän voi olla vaikea saada oikeasti apua tai lääkärin ottaa heittää tosissaan, kun päivän muista potilaista jo 10 muulla on ollut migreeni. Ihan samoja ajatuksia nuo muut sanat herättävät. Joku ei ole nisti, jos hän yökerhossa päättää kokeilla huumeita. Minun entisessä elämän lähipiirissäni oli nisti. En paljasta kuka hän oli, mutta hän myöskin näytti siltä. Eikä huumausaineisiin addiktoituneen tarvitse tosiaankaan näyttää nistiltä ollakseen huumeisiin koukussa, mutta kerran kokeilu ei tee kenestäkään nistiä. Enkä missään nimessä koe kokeilua hyväksyttävänä asiana, vaan minusta pitäisi vain vähän miettiä sanojen käyttöä.



Suomessa pienet ovat piirit ja sanat kantautuvat pitkälle. Jokaisen olisi syytä miettiä itse noiden sanojen käyttöä. En ymmärrä miksi joku haluaa leimautua esimerkiksi bulimikoksi jos ei oikeaa ongelmaa oikeasti ole? Se on varmasti merkki jonkinlaisesta hätähuudosta, mutta oikeasti monissa tapauksissa tuntuu huomion haku (hot mess) olevan se pää syy.  

Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja en ala tuomitsemaan kenenkään töistä poissaoloa tai syitä siihen, mutta välillä kannattaisi miettiä millaisen kuvan itsestään muille antaa. Uskon, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joskus tulevaisuudessa saatat hakea sitä unelmatyöpaikkaa niin joku tuttu uudesta työpaikasta voikin muistaa sinut "masentuneena" tai "ongelmaisena" ja saattaa mainita tästä eteenpäin. Valitettavasti ihmiset herkemmin myös muistavat ja tarttuvat negatiivisiin asioihin, kuin positiivisiin. Välttämättä se hot mess ei ole se kriteeri, jonka takia yritys haluaa palkata sinut töihin.

Tällaisia ajatuksia klo. 5.30 lauantai aamuna. Väsymys näköjään selätetty ja paras lääke siihen oli aikaisin nukkumaan meno! :D Olisi kiva kuulla sinun mielipiteitä tästä Hot mess ilmiöstä. Vai onko teistä edes koko ilmiöitä olemassa ja ovatko vain esimerkiksi mielenterveysongelmat  vain reilusti  kasvaneet? 

VÄSYNYT

3.11.2017


Kuluneen viikon fiilis: väsynyt. Tosi väsynyt. Väsynyt, mutta onnellinen. Ollut niin kiireisiä viikkoja monta peräkkäin, että olin ihan ihmeissäni, että tänään on perjantai. Vihdoin. Perjantai ja ei töitä. Vapaa viikonloppu! Sunnuntaina olisi lähtö Kaljaasiin, opiskelijaristeilylle. Tänään ja huomenna on vielä viimeinen rutistus ja yritän saada kaikki keskeneräiset kouluhommat loppuun. Sunnuntaina voi sitten lähteä hyvillä mielin Kaljaasiin. Nämä kuvatkin koulukaveri nappasi minusta kesken koulupäivän. Näytän näissä kuvissa tosi väsyneeltä. Mietin, että viitsinkö näitä edes julkaista, mutta asukuvia ei ole hetkeen vilahtanutkaan blogin puolella niin päätin, että miksipä ei. Tykkään tästä asusta nimittäin tosi paljon. Korkeat pitkävartiset saappaat, hame, neule, pitkä villakangastakki ja suuri muhkea huivi ovat oma syksyn ja talven luottoasuni.


Koko viikkoon en ole jaksanut hirveästi meikkailla ja kuvissa tukkakin on miten sattuu, koska kuvaustilanteessa tuuli todella paljon. Valmiiksi pörröiset hiukseni olivat ihan vallattomat. Tuntuu, että stressi ja kylmä ilma ovat vaikuttaneet viime viikkoina ihoni kuntoon. Ihoni on ollut viimeaikoina todella kuiva, mutta onneksi kuivuus oli minun tapauksessani nopeasti selätetty kuorinnalla ja teho kosteutuksella. Sain blogin kautta testiin minulle uusia MayBeauty kasvonaamioita. Tänään voisin kokeilla uutta naamiota ja vielä teho hoitaa ihoani, jotta kasvojen iho olisi mahdollisimman kunnossa risteilyllä. Hyvin voivaa ihoa on huomattavasti helpompi meikatakin, kuin kuivaa hilseilevää ihoa. Voi olla, että opiskelijan risteilyn jälkeen olo ainakin hetkellisesti vielä väsyneempi niin ainakin sitten iho on kirkas. Postailen teille kokemuksia naamioista, kun olen ehtinyt kokeilla niitä vähän enemmän. Tällä hetkellä fiilis on väsynyt, mutta helpottunut. Ihanaa, kun on viikonloppu ja pääsee lataamaan akkuja. Kaikesta väsymyksestä huolimatta olo on ollut onnellinen, tuntuu, että asiat ovat mallillaan.

Ihanaa viikonloppua! :)

PAREMPI BLOGI

1.11.2017

Moni ehkä huomasikin pieniä muutoksia blogissani. Nyt teillä olisi hieman parempi blogi luettavana. Nämä muutokset olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, kun uudistin blogini ulkoasun. Ovathan nämä pikku muutokset osa tuota uudistusta ja parantavat lukemis kokemusta. Mutta, koska minulle ajatusteni purkaminen ja kirjoittaminen tyhjälle tekstipohjalle on paljon mielekkäämpää, kuin blogipohjan koodailu niin siihen se sitten jäi. Olen viimeisten viikkojen aikona elänyt yhtä varmaan elämäni tähän asti kiireisintä aikaa aivoilleni.   Viimeiset kolme viikkoa on ollut ihan täydellistä pyöritystä niin vanhan työn, uuden työn ja koulun kannalta. Tiedättekö niin paljon sisäistettävää ja kaikkea uutta.

Joten onkin täysin loogista, että toissa yönä siinä puolen yön jälkeen aloin korjailemaan näitä  blogini pikku virheitä ja tekemään niille muutoksia. Valvoin lopuksi kahteen, mutta on ylpeä ja samaan aikaan häpeissäni, kun tässä on kestänyt näin kauan. Itseäni on kuitenkin ärsyttänyt ja ahdistanut  jo pidemmän aikaa keskeneräiseltä vaikuttavat blogisivuni. Tällä blogin ulkoasuun pureutumisella oli kyllä yllättäviäkin positiivisia vaikutuksia, vaikka varsin yllättäviä sellaisia. Muutakin kuin parempi blogi.

Seuraavana aamuna (noin neljän tunnin yöunien jälkeen) ennen kouluun lähtöä kertasin vähän matikkaa ja vaikealta tuntuneet matikan tehtävät alkoivat sujua. Siis todella eriskummallista, että ylipäänsä neljän tunnin yöunilla mikään sujuu. Ehkä pääni oli tarvinnut totaalista keskittymistä johonkin muuhun, että se sai prosessoida matikan yhtälöitä ja diskonttaamisia. Matikan maailmasta kuitenkin takaisin blogin muutoksiin.


Suurin muutos blogissani on, että nyt ylhäältä valikosta löytyvät tutut home, about me, follow, contact, categories ja uutena join reader, mistä voit klikkailla itsesi lukijaksi. Jos muuten, jollain on jotain fiksumpaa tapaa ilmaista tuo "liity lukijaksi" englanniksi. Kertokaa. Minusta se on vähän tönkkö ja en suoraan sanottuna tiedä, voinko noin edes sitä kieliopin mukaan ilmaista? :D
Vähensin ja siistin blogin sivupalkkia kaikesta turhasta ja nyt se on minusta paljon selkeämpi. Mitään suuria muutoksia ei siis tapahtunut, vain hienosäätöä. Tosin nyt, kun vie hiiren categoriaan sieltä aukeaa useampi eri osio, kuin ennen sieltä tuli vain muutama. Sieltä voit helposti selata kaikki tietyn aihepiirin postaukset. Myöskin vasemmassa laidassa on vanha "haku" kohta, jossa wish sanan tilalle voit kirjoittaa hakusanan ja etsiä suoraan blogista mieleistäsi luettavaa.

Minusta ulkoasua on nyt helpompi käyttää ja kaikki oleellinen on helposti saatavilla. Vielä minulta puuttuu muutama asia, mutta blogini ei varmasti tule koskaan hipomaan täydellisyyttä (niinkuin en minäkään.)

Se missä haluaisin panostaa, vaikka heti olisi kuvan laatu. Heti, kun minulta löytyy ylimääräistä aikaa tutustua järjestelmäkameroihin niin sen teen. Olen silti pohtinut, olisko minun ensin panostettava hyvään puhelimeen, jossa olisi parempi kamera (nykyinen puhelimen on halkeamassa kahtia) vai kunnon kameran ostoon? Kerralla en tule noita investointeja tekemään, koska en ajatellut laittaa opintolainaani haisemaan. Eikä minun muutenkaan kannata suin päin kamera tai puhelin kaupoille rynnätä, koska tarvitsen vielä paljon selvitystä ja vertailua tuotteiden välillä. Hyviä vinkkejä puhelin mallista, jossa olisi killeri kamera tai hyvästä järjestelmä kamerasta otetaan vastaan, koska molemmat hankinnat ovat edessä! Haluaisin panostaa enemmän asukuviin, koska nautin pukeutumisesta ja minusta on ihanaa jos joku kuvaa minua.




Nyt olen päivitellyt blogia ahkerammin ja se on minusta oikeastaan suurin syy, miksi koen, että blogini on nyt parempi blogi. Minusta ei ole vielä tullut hakukone optimoinnin jumalaa tai koodaaja mestaria. Intohimoisempi ja ahkerampi kirjoittaja kylläkin. Kirjoituksessa yritän panostaa oikein kirjoitukseen. Lukihäiriöin takia se tulee varmasti aina olemaan yksi suuri haasteeni Enkä ole tarttunut jokaiseen kaupalliseen yhteistyöpostaukseen, mitä on minulle tarjottu.

Välillä jopa vähän ahdistaa kaikki blogien kaupallisuus. Tai ei siinä kaupallisuudessa ole mitään vikaa, mutta minusta lukijoille tulisi olla rehellinen. En minä ala mainostamaan mitään tuotetta, jota en itse ostaisi tai olisi tyytyväinen kokeiluun. Viime aikoina blogeissa on ollut paljon puhetta blogien kaupallisuudesta ja jotkut bloggaajat ovat sanoneet inspiroituvansa eniten kaupallisista postauksista. En ihmettele tätä komenttia yhtään, jos testattu tuote tai asia on ollut oikeasti hyvä. Mikä sen parempaa, kun voi kirjoitella kivasta tuotteesta, joka on ehkä jopa helpottanut elämää. Mutta valitettavan monesta blogista paistaa kaupallisuus läpi ja moniin tarjouksiin on suostuttu pelkän rahan takia.



Hyvä esimerkki, että bloggaaja mainostaa uutta meikkivoidetta, jota kehuu luottomeikkivoiteekseen. No pari postausta myöhemmin kuitenkin saattaa, vaikka listauksessa "10 x luottotuotetta" olla joku ihan muu meikkivoide listoilla. Ja tottakai jokaisella on oikeus vaihtaa mielipidettä. On vain minusta vähän hassua, kun ensiksi kehutaan jotain tuotetta vuolaasti maasta taivaisiin ja nopeasti koko tuote unohtuu. Minulle lukijana tulisi hyvin petetty olo. Miksi monelle tuntuu olevan niin vaikeaa pitää  kiinni siitä omasta äänestään ja kirjoittaa, rehellinen mielipide meikkivoiteesta. Sen sijaan, että räikeästi hehkutetaan jotain tuotetta, kuinka paras ikinä tuote on ja sitten tuotteesta ei ikinä enää kuulla.

Jokainen bloggaaja tekee omat valintansa. Minulle parempi blogi tarkoittaa selkeää ja tyylikästä ulkoasua, kivoja kuvia ja mielenkiintoista luettavaa. Nämä kaikki mainitsemani kohdathan ovat makuasioita ja minun mielestäni tyylikäs ja voi olla toisen mielestä aikansa nähnyt. Tai minun mielestä kiinnostava teksti voi olla toisen mielestä aivan tylsä. Onneksi blogeja on joka lähtöön ja varmasti jokaiselle maulle. Ja jos ei omalle maulle löydy blogia niin ainahan sellaisen itse voi pistää alulle. Minulla on blogin pidosta vielä paljon opeteltavaa, mutta se tästä harrastuksesta onkin tehnyt varsin koukuttavan, että tässä kehittyy nopeasti.  Minusta blogini on huomattavasti parempi blogi, kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten.

Piti tulla vain infoamaan blogin muutoksista, mutta taas jäin pohtimaan syvällisemmin asiaa... Nyt laitan koneen kiinni ja alan harjoittelemaan excel tenttiin. Ja hei matikan koe meni läpi!!! :D



Uimapuku - River Island
shortsit - Cubus
aurinkolasit - Gina tricot
sandaalit - Halonen

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]