UUSIVUOSI

31.12.2017

Hyvää Uutta Vuotta kaikki rakkaat blogin seurailijat! Hetkeksi hätkähdin, että oliko viimeisin kirjoitukseni blogiin joulun toivotukset ja nyt tulisi taas toivotuksia. Onneksi huomasin, että sentään yhden postauksen olen joulun ja uuden vuoden välissä saanut aikaiseksi. Täällä toivutaan selvästi joulu ähkystä tai tästä loppu vuodesta.

Tämä vuosi on tuntunut hurjan pitkältä ja samalla mennyt tosi nopeasti. Tämän vuoden aikana olen saanut paljon hyviä uusia ystäviä ja menettänyt yhden vanhan ja tärkeän sellaisen. Tänä vuonna kohtasin pelkoni monessakin asiassa ja huomasin, että selvisin niistä kaikista pelosta huolimatta. Tämä vuosi on ollut kuin pala toffeeta. Olen jauhanut ja jauhanut tuota toffeeta. Välillä olen meinannut tukehtua siihen, mutta nyt tuntuu, että sain vihdoin nielaistua sen. Vuosi on maistunut  makealta, mutta sitkeältä. Ehkä pala tuota toffeeta jatkaa hampaan kolossani vielä ensi vuodelle. Taitaa olla minusta itsestäni kiinni kaivanko toffeen jämät hammastikulla hampaan kolosta pois vai toivonko, että se hiljalleen sulaa hampaan kolosta pois. 

Kaikesta huolimatta tämä vuosi on ollut minulle tärkeä ja olen oppinut tästä vuodesta hurjan paljon. Olen oppinut itsestäni todella paljon ja hei sieltä koulustakin tarttui oppeja päähän! En ala nyt jaaritella sen enempää tästä vuodesta, vaan toivottelen teille kaikille ihan mahtavaa ja ihanaa uutta vuotta! Ja haluaisin kiittää teitä kaikkia, jotka luette mun raapustuksia ja pistää kommenttia. Ootte ihania. <3

SULLA NÄKYY TISSI

28.12.2017


Mikä siinä on, että monien naisten täytyy kommentoida tai nälviä toisten pukeutumista ja tyyliä?  Ja tarkoitan nyt kommentoimista ja palautetta joka annetaan toiselle suoraan päin naamaa. Jokaisella on se oma tyyli. Tyyli voi olla sillisalaatti ja vaihdella mielialan mukaan tai olla tarkoin hiottu kokonaisuus. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja makuun. Olenkin usein miettinyt onko sitä mielipidettä sitten aina pakko kertoa toiselle? Etenkin jos se mielipide on negatiivinen ja, sillä tietää loukkaavansa toista. Tai, jos kommentti on vain sellainen tarpeeton minkä voisi jättää sanomattakin niin miksi sitä ei voi sitten jättää sanomatta? Aina eivät tällaiset kommentit edes loukkaa toista, mutta varmasti jollain tasolla ärsyttävät. Varmasti jokainen tietää, minkälainen kommentti loukkaa tai ärsyttää toista. Aina kommentin ei tarvitse edes olla suoraan negatiivinen. Se voi olla kysymys, jolla kommentin esittäjä selkeästi tuo esille sen, että hän on erimieltä asiasta, asiasta joka on nyt toisessa osapuolessa on vialla. 

Sain kuulla sellaisen kommentin vähän aikaa sitten, ja kommentti meni näin "Sulla näkyy tissi". "Sulla näkyy tissi" ja siihen perään osoittelua ja naurua. Oikeastaan niin, että kommentti "Sulla näkyy tissi" ei varmasti olisi jäänyt keneltäkään isossa porukassa kuulematta. Ei mitenkään oikeastaan minusta edes ilkeä kommentti, mutta kommentti, jolla selvästi kommentoija yritti saada minut loistamaan negatiivisessa valossa.

Nainen on naiselle susi niinhän sitä sanotaan, mutta en usko asian olevan näin. Minä olen saanut paljon kehuja ihan tuntemattomilta naissukupuolen edustajilta esimerkiksi omasta tyylistäni. En epäile sekunttiakaan myöskään kehua toista naista oli se sitten tuiki tuntematon kaupan myyjä tai työkaveri. Minä rakastan pukeutua ja pidän omasta tyylistäni. Osaan aika nopeasti kaupasta spotata vaatteet, jotka kuvastavat minun tyyliäni. Tyyliäni kuvailisin naiselliseksi, klassikseksi pienellä twistillä. Minun tyylini sopii mielestäni minulle oikein hyvin eikä minun tarvitse pukeutumisellani miellyttää muita, kuin itseäni. Minusta jokainen on kaunis omanlaisenaan. Jokaisella on myöskin oikeus olla oma tyyli ja jokainen saa pukeutua niinkuin haluaa. 



Miksi sitten on näitä ihmisiä, joiden täytyy aina kommentoida toisten pukeutumisia? Minä olen saanut viime aikoina eräältä ihmiseltä, vaikka kuinka monta kommenttia pukeutumisestani. Kommentit näin luettuna eivät kuulosta kovin inhottavilta, mutta ne sanottiin kyllä varsin ivallisiin sävyyn. Kommentteja mm. "Onpa avonainen paita!", "Onpa sulla paljon meikkiä?", "Ai pitääkö sulla aina olla korot jalassa?" ja viimeisenä oikein riemu voittoinen kommentti  "Sulla näkyy tissi". By the way ei edes näkynyt. :D Miksi pitää sanoa sellaisia kommentteja, jolla halutaan vain lytätä toisen itsetuntoa tai saada toisen olo epämukavaksi ja epävarmaksi. On eri asia, että ystävä sanoo vitsillä tai asiasta, vaikka "Sulla näkyy tissi", kun joku ivallisesti tekee asiasta  suuren numeron ja yrittää saada toisen olon tuntumaan kiusalliselta isossa porukassa. Jos, vaikka se tissi olisikin näkynyt. Olisko ehkä hienovaraisempaa, vain ilmoittaa toiselle "psssst korjaa vähän paitaa", kuin toitottaa koko maailmalle kovaan ääneen "Sulla näkyy tissi".

En usko, että kukaan haluaa, että omaa ulkonäköä kommentoidaan negatiiviseen sävyyn. Oma ulkonäkö on kuitenkin se uniikki oma geneettinen yhdistelmä, mutta myös taas yhdistelmä omaa tyyliä. Asioita joihin voi vaikuttaa ja asioita joihin on hyvin vaikea vaikuttaa.

En ole jaksanut nostaa kissaa pöydälle ja kysyä tältä henkilöltä suoraan, miksi häntä niin kovasti kiinnostaa minun pukeutumiseni. Tai olenko tehnyt jotain hänelle tai miksi minulla on olo, että hän yrittää tavallaan kiusata minua? Haluaisiko tämä henkilö, että joku muu, vaikka kailottaisi kovaan ääneen hänen ulkonäöstään kommentteja esimerkiksi "Onko sulla finni leuassa?" tai "Sulla näkyy tissi!". Uskon ettei tämä minulle kommentoija edes kestäisi jos kommentoisin hänelle niin sanotusti samalla mitalla takaisin. Ei kyllä ikinä tulisi mieleenkään toimia noin, koska selvästi ulkonäöstäni on nimittäin muodostunut jonkinlainen ongelma. Ongelma hänelle. Ei minulle. Minä tulen jatkossakin pukeutumaan niinkuin haluan. Joko sitten pieniin paljastaviin bodyihin ja kuljen kadulla niissä tissit vilkkuen tai yli suurin neuleisiin, salivaatteisiin tai kumisaappaisiin. Minua ei paljon hetkauta jos joku kommentoi tyyliäni. Blogin myötä kuoreni on varmasti vain kovettunut entisestään. En ole ennen blogin perustamistakaan miettinyt miellyttääkö tyylini muita. Enkä taatusti tule miettimään sitä jatkossakaan.
Kunhan minulla on itse ollut mukava olla vaatteissani. Jos jollekin toiselle ei minun pukeutumiseni sovi niin voi harmi. Ja tottakai on tilanteita missä pitää pukeutua tietyllä tavalla. En minäkään menisi hautajaisiin, siskoni rippijuhliin tai häihin paljastavaan asuun pukeutuneena.

Minkä takia halusin kirjoittaa tästä näin avoimesti blogiini onkin, että minusta kenenkään ei pitäisi antaa ikävien tai ivallisten kommenttien antaa vaikuttaa omaan pukeutumiseen ja omaan tyyliin. Jokainen saa laittaa päälle mitä ikinä haluaa. Eikä se todellakaan ole keneltäkään toiselta pois. Olen jo pitkään miettinyt mistä tällainen "kauhistelu tai suoraan päin naamaa toiselle (kettuilu) kommentointi toisen pukeutumisesta juontaa oikein juurensa? Olen miettinyt onko se kommentoijan omaa epävarmuutta ja kateutta, jota yritetään tuolla tavoin ja kommentin voimin siirtää kommentin kohteeseen.

Olen tottunut tällaiseen käytökseen, sillä olen kokenut sitä usein aikasemminkin. Varmasti aika moni muukin nainen on. En tiedä edelleenkään johtuuko tälläinen käytös näiden kommenttien huutelijan omasta epävarmuudesta, kateudesta vai mistä? Onko toisilla vain tarve tuoda omia mielipiteitä aina joka asiassa esiin. Kyllähän minäkin tuon monia mielipiteitäni blogin kautta esiin. Eivätkä minun mielipiteeni tai tyylini tosiaan aina miellytä kaikkia. Pidän sitä silti vähän eri asiana, koska en sano mitään kenellekään päin naamaa eikä mielipiteitäni ole osoitettu kenellekään. Enkä minä blogissanikaan arvostele kenenkään ulkonäköä eikä minulle tulisi ikinä pieneen mieleenkään kommentoida esimerkiksi kaverin housuja "Miten sä voit käyttää tuollaisia housuja" asenteella. Jokainen pukeutukoon niinkuin haluaa ja annetaan kaikille mahdollisuus siihen. Pitäisi myös muistaa, että jotkut meistä ovat herkempiä, kuin toiset. Toista voi oikeasti satuttaa ikävä kommentti ja häneltä mennä ilta kokonaan pilalle. Haluaisitko sinä, että jonkun kommentti pilaisi sinun illan? Keneltäkään ei ole pois jos toinen pukeutuu eritavalla kuin sinä. Ja sehän on juuri parasta, muuten me näyttäisimme kaikki ihan samoilta. Ei siis anneta toisten epävarmuuden muuttua omaksi epävarmuudeksi.


IHANAA JOULUA

24.12.2017



Halusin tulla toivottamaan kaikille blogin seuraajille ihanaa Joulua! Me heräiltiin aamulla ja rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että pakkailin vielä aamulla muutamia lahjoja pakettiin. Sitten oikeastaan suoraan hyppäsimme autoon ja lähdimme Mr.Bearin äidin luokse Joulua viettämään. Joulu aamun kruunasi mieletön auringonpaiste ja kunnon joulufiilis hiipi tämänkin kiireisen mimmin mieleen. Koko joulukuu nimittäin meni niin nopeasti, että vähän piti tänään ihmetellä tuliko se joulu jo nyt? Eilenkin olin koko päivän töissä ja, kun viimein pääsin kotiin kokkailin itselleni juhla Mama kasvisnuudeli aterian, jonka kruunasi omenalimonadi ja etikka sipsit. Sytytin kynttilät ja makasin peiton alla sohvalla sipseistä nauttien. 


Mun jouluaatto asu oli päivällä tehty uusista ihastuksista nimittäin näistä Mangon ruutupöksyistä. Viehätyn ruuduista jo syksyllä, mutta en löytänyt mieleistäni vaatekappaletta. Toissa päivänä ihania ruutu vaatteita löysin Mangon aleista peräti kaksin kappalein. Nämä housut ja ihana A-linjainen mekko. Toivottavasti saisin teille niistä asukuvia mahdollisimman pian. Kuvan neule on vanha luotto neuleeni H&M :stä ja se on näkynyt blogissa aikaisemminkin. Pidän sen kristallein koristellusta teksistä "Honey it's cold outside". Tämä on minun virallinen jouluneuleeni.

Nyt saunan jäljiltä tukka on vedetty tumman punaisella sametti donitsilla kiinni ja housut ovat vaihtuneet punaruudullisiin flanelli yöpaidan housuihin ja kohta neulekin vaihtuu saman sarjan flanelli paitaan. Suuressa joulukuusessa valot ja koristeet kimaltaa kilpaa Mr. Bearin äidin tuhannen eri tuikku viritelmän kanssa. Keittiöstä leijailee hyviä tuoksuja ja käsi käy nappaamassa joulukaramellin kulhosta. Joulufiilis alkaakin olla ihan joulukuusi/viisi.

Ihanaa Joulua! <3

RENTO ASU

22.12.2017

Pari viikonloppua sitten käytiin Mr. Bearin kanssa pyörähtämässä Sellossa. Lähdettiin sinne hetken mielijohteesta syömään aamupalaa, kun kotona jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Vedin kirjaimellisesti ensimmäiset vaatekaapista vastaan tulevat mukavat vaatteet päälle. Päälle päätyi leveälahkeiset trikoohousut, löysä collegepaita ja beige lentäjän takki. Ulkona tuuli mielettömän paljon ja Mr. Bear nappasi nämä kuvat alle puolessa minuutissa. Enempää kuvia ei herunut, koska nälkäisellä karhulla siinsi silmissä aamupala. 
Ihanaa kohta mäkin saan käsiini järjestelmäkameran ja kuvan laatu blogissa paranee. Kuulin nimittäin huhupuheita, että olisin saamassa lahjakorttia kamerakauppaan. Iiik ihanaa, sillä näissäkin kuvissa kuvanlaatu häiritsee itseäni. Näihin kuviin ei kyllä muutenkaan käytetty paljon aikaa, mutta halusin julkaista nämä, koska kiva näyttää blogissa rennompaakin tyyliä. Sellaista asua, mitä ei ole tarkalleen harkittu, mutta jossa viihdyn oikein hyvin. Tukkakin on kuvissa miten sattuu, mutta oikeasti ulkona tuuli niin paljon, että varmaan tiukalla ponnarillakin se olisi sojottanut joka suuntaan. Ja näytän näissä kuvissa mega lyhyeltä, mutta hei mähän oon mega lyhyt oikeastikin. Pitää muuten alkaa miettiä, miten tuota kuvaajaa voisi lahjoa vähän pidempään kameran takana viihtymään. 

takki - Zara
 collegepaita - Zara
trikoohousut - Gina tricot
kengät - ?



Meillä on epävirallinen tapa käydä viikonloppuisin aamupalalla yhdessä. Siitä on muodostunut kiva tapa aloittaa viikonloppu ja viettää aikaa yhdessä. Yleensä nimittäin aamupalalta suuntaamme omiin suunnitelmiimme, mutta silti on kiva päästä aloittamaan yhdessä päivä tällaisella pienellä luksuksella.
Tosiaan nää kuvat on otettu pari viikkoa (vai viikko) sitten ja lunta ei edelleenkään näy maassa. Ainakaan se ei ole pysynyt siellä, vaan sulanut aina sataessaan samantien pois. Missä lumi? Mä haluan valkoisen Joulun ja siihen on enää kaksi päivää!

JALKAFETISSI

21.12.2017


Jalkafetissi. Tuo sana tai asia tuli mun päähän tällä viikolla. Miksi? No multa kysyttiin viime viikolla onko mulla jalkafetissi. Multa on viime aikoina kyselty vähän kaikenlaista jalkafetissistä kukkaruukkuun. Ajattelin listata erilaisia kysymyksiä, mitä multa on viime aikoina kysytty. Nämä kaikki on vähän erilaisia kysymyksiä. Osa ihan normaaleja ja osa hieman erilaisempia. Kaikki nämä kysymykset on huvittanut mua kuitenkin tosi paljon, joten lukekaa näitä huumorilla. 



Onko sulla jalkafetissi, kun sulla on Instagramissa paljon jaloista kuvia?

Mikset et käytä sukkia? (Tää alkaa olemaan jo aika vakkari kysymys. :D)

Miltä noi housut tuoksuu? (kuvaan kommentti, missä minulla päällä vinyylihousut...)

Mikä toi hattu on? (Huutonaurua perään)

Onko sulla Haribon joulukalenteri?

Onko sun mies ollut linnassa, kun sen kasvoja ei näy blogissa?

Eikö sun mies sano mitään, kun sun kädet on aina tommosen näköiset?







Milloin sä lopetat nauramisen?

Miksi ostit shortsit talvella?

Miksi käytät shortseja Joulukuussa?

Miksi et värjää hiuksia ollenkaan?

Käytätkö keltaisia kumihanskoja, kun peset sohvaasi?

Onko sulla marsuja kotona?










Ja onko mulla jalkafetissiä? Ei, minulla ei ole jalkafetissiä. On vain kiva kuvata jalkoja ja sitä, missä ne sattuu milloinkin olemaan, mutta se ei tarkoita, että minulla olisi jalkafetissi. En ole joutunut leipomaan kakkua, missä olisi viila sisällä. Eli ei, mies ole ollut vankilassa ja toivottavasti ei ole tulevaisuudessakaan. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että repisin niin paljon hupia irti erilaisista ilmauksista, mitä voisin silloin käyttää. "Missä sun mies on?", "Kiven sisässä." Mutta painotan, vielä erikseeen, että ei ole vankilassa ja ei ole tulevaisuudessakaan. En tiedä mikä Jodelin juoru tämäkin oli ? Ja iik shortsit talvella. Suomessa ei ole kauheasti shortsikelejä kesälläkään, joten miksipä ei nahkashortseja sukkahousujen ja pitkän takin kanssa voisi pitää nytkin, kun ei vielä ole pakkasiakaan näkynyt. Oon erityisen laiska lakkaamaan kynsiä ja mun kädet on muutenkin aika pienet ja näyttää nyt ihan lapsen käsiltä.  Ja lopuksi isoin pettymus. Ei minulla ei ole marsuja. Nyyh, sillä marsuja haluaisin. No en nyt ehkä oikeasti, mutta aika symppiksiä pikku otuksia ovat. Ja  hei lämpimät suosittelut Haribon joulukalenterille. Ihan 6/5 joulukalenteri!

AUTATKO VAI IGNOORAATKO?

20.12.2017


Muutama lauantai sitten... Oli aamupäivä ja olin kotona lähdössä bloggarien pikkujouluille. Kirjoittelin kaikessa rauhassa teille blogipostausta ja nautin myöhäistä aamupalaa sohvalla lojuen. Mies oli lähtenyt kahvittelemaan ja minulla oli hetki omaa aikaa. Havahduin, kun jostain päin alkoi kuulumaan meteliä. Ensiksi en kiinnittänyt siihen kovinkaan paljon huomiota. Kerrostalossa, kun asun niin on luonnollista, että joskus niitä elämisen ääniä kuuluu muualtakin, kuin omien neliöiden sisältä. Ääni kuitenkin vain voimistui. Aloin kiinnittämään siihen enemmän huomioita. Kuului huutoa, meteliä ja pauketta. Ihan niinkuin jotakin heiteltäisiin pitkin kämppää. Kuullosti siltä, että jollakin oli hätä. Oikea hätä. 

Niinpä tein valinnan ja soitin hätänumeroon. Ajattelin, että jos minä joskus olisin hädässä ja kukaan ei tekisi mitään niin se olisi kamalaa. Päivän kysymys pyörikin minulla koko loppupäivän päässä: "Autatko vai ignooraatko?".  Teetkö jotain jos tuntemattomalla on hätä vai annatko olla? Minua välillä ahdistaa kuulla tarinoita siitä, että joku on ryöstetty keskellä päivää tai jotakin pahoinpidelty eikä kukaan  sivullisista ole tehnyt mitään? Miettivätkö nämä ihmiset, jotka eivät tee mitään, että mitä jos he itse olisivat hädässä niin miltä tuntuisi jos kukaan ei auttaisi. 

Me asumme rauhallisessa taloyhtiössä. En ole nähnyt täällä poliiseja, mutta se ei tarkoita, etteikö ikinä mitään pahaa voisi joskus tapahtua. Ja mitä jos joskus se paha sattuisikin omalle kohdalle? Auttaisiko  joku minua vai ignooraisivatko kaikki? Minäkin kuuntelin tuota meteliä tovin ennen kuin rohkenin soittaa hätänumeroon. Päässäni pyöri erilaisia ajatuksia. Mitä jos tuo meteli onkin jonkun lapsen kiukkukohtaus? Mitä jos kyseessä ei olekaan oikea hätä? Mietin jopa koituuko minulle jotain seurauksia siitä, että soitan apua. Kuulostaa tyhmältä näin jälkeenpäin, mutta niin minä tuolloin  tuona hetkenä mietin.  Päätin kuitenkin, että minä soitan apua. 

Ja apu tuli todella nopeasti. Tuo kamala huuto ja meteli loppui samantien, kun poliisit juoksivat ilmeisesti kyseiseen kotiin sisälle. Näin poliisit nopeasti, koska olin menossa avaamaan heille rapun ovea. Tiesin heti, että tein oikean valinnan.
Mietin kuitenkin, että mistä johtui, ettei kukaan muu naapureistani isossa taloyhtiössä tehnyt samaa valintaa? Avun soittamisessa ei kestänyt edes minuuttia? Olinko tosiaan ainoa joka kuuli tuon metelin vai ignoorasivatko kaikki muut nuo äänet? Eikö kukaan muu tosiaankaan halunnut auttaa? Rehellisyyden nimissä minäkin ensin varovaisesti laitoin taloyhtiömme Facebook ryhmään viestin kuuliko kukaan muu näitä riipiviä ääniä ja osaisiko joku paikantaa mistä nämä äänet tulivat. Sain useita vastauksia facebook viestiini saman rapun asukkailta, että he olivat kuulleet äänet ja miettineet, mikä on hätänä?



En yritä nyt seuraavalla lauseella nostaa itseäni jalustalle ja väittää itseäni paremmaksi, mutta miten voi olla, ettei kukaan saman rapun asiakkaista soittanut apua tai käynyt ovella koputtamassa? Jos kerran moni oli tullut siihen tulokseen, että joku on hätänä niin miksi kukaan ei tehnyt mitään? Äänet varmasti kuuluivat sinne vielä paremmin, kuin naapurirappuun, josta minä soitin apua. Ymmärrän, että jos on iäkäs ei halua / uskalla sekaantua muiden asioihin soittamalla apua, mutta en minäkään missään seniori talossa asu. Oli kirkas päivä. Kello ei tainnut olla edes yhtä. Varmasti joku muukin oli kotona, kuin iäkkäämmät ihmiset. Silti kukaan ei soittanut apua.

Puhelimen voi myöskin ottaa ihan kuka tahansa iästä riippumatta esiin ja soittaa. Eivätkä poliisit esimerkiksi sano väkivaltaisesti käyttäytyvälle henkilölle, jota he tulivat hakemaan että: "Tuolta se naapurin blondi. Olikohan Kiviharju nimeltään kutsui meidät paikalle." Soittaja pysyy turvassa,  vaikka auttaisi ja soittaisi apua.
Poliiseille ollaan herkästi soittamassa heti varsin pienemmistä asioista, kuten kovasta musiikista tai väärin pysäköidystä autoista. Pieni teko, jolla voi oikeasti olla hyvinkin suuri vaikutus on soittaa myöskin apua täysin tuntemattomalle. Minun soittaessani apua, kun poliisit saapuivat paikalle ja sattumalta heihin törmätessäni ulkona  heti ensimmäinen asia minkä he sanoivat oli "Kiitos, kun soitit apua". 

Haluaisinkin sanoa, että älä sinä mieti "Autatko vai ignooraatko?". Älä seuraa vierestä tai ignooraa. Pieni teko voi oikeasti pelastaa jonkun toisen hengen. Ikinä elämässä ei voi myöskään tietää jos joskus itse tarvitset apua. Jos joskus olet ignoorannut älä tee sitä enää. Auta, jos näet jonkun kaatuvan maassa. Älä kävele ohitse. Auta jos näet, että jotain lasta kiusataan. Puutu asiaan. Soita apua, jos tunnet, että sitä joku oikeasti tarvitsee. Ensi kerralla jos kuulen jonkun tarvitsevan apua en jää aikailemaan ja miettimään turhuuksia, vaan hankin sitä apua heti.

Suljetko sinä silmäsi vai autatko, kun toinen tarvitsee apua?

ASIAT, JOITA EN TEHNYT ENNEN JOULUA

19.12.2017


To do before Christmas kuulostaa minusta paljon mielekkäämältä, kuin esimeriksi asiat, jotka täytyy hoitaa ennen joulua. Sanamuodosta huolimatta nämä asiat kuitenkin minun täytyy hoitaa ennen joulua olivatpa ne asiat sitten kivoja tai ei. Joten olkaapa hyvä, minun "to do before Christmas" listani!

To do before Christmas!

Pestä sohva. Meidän kuuden hengen valkoinen nahkasohva on ihana, mutta, jotta se pysyy ihanana jatkossakin sitä pitää hoitaa hyvin. Hoidolla tarkoitan perusteellista nahan kuurausta ja rasvausta.

Pakottaa Mr. Bear talvitakki kaupoille. Tämä on listan ehdottomasti haasteellisin ja vaativin kohta.
Mr. Bear täytti juuri vuosia ja hänestä on alkanut tulla enemmän ja enemmän vanha jäärä!

Karsia omia talvitakkeja... Perustelen takki määräni, sillä, että Suomessa on hyvä olla paljon erilaisia takkeja vaihtuviin sääolosuhteisiin... mutta talvitakkeja on kertynyt silti aika paljon. Kauheaa, kun kaksi takki himotusta vahvasti palaa mielessä, mutta jostain on luovuttava ennen kuin ostan yhtäkään talvitakkia!

Puristaa viimeiset koulujutut kunnialla pakettiin. Onneksi voiton puolella ollaan!

A lot of work! Ja tarkoitan nyt ihan oikeita töitä, koska kuuden viikon joululoma antaa opiskelijalle ihanan mahdollisuuden tienata vähän rahaa.

Ostaa uusi meikkivoide. Mulla on tällä hetkellä kolme meikkivoidetta, jotka on ihan loppumaisillaan ja, joita joka aamu kaavin vuoron perään naamaan. En pidä meikkivoiteen ostamisesta, sillä en ole ikinä löytänyt sitä minulle täysin sopivaa meikkivoidetta. Sellaista meikkivoidetta, josta olisin saanut ahaa elämyksiä!

Lähettää joulukortit ajoissa tai ylipäänsä muistaa lähettää ne. Mummalle olen aina muistanut lähettää, mutta olisi kiva muutamalle muullekin iäkkäämmälle sukulaiselle muistaa laittaa kortti. Ja äidille ihan vain siksi, koska se ei muuten usko, että olen saanut aikaiseksi kortteja lähettää.

Ainiin ja hei joululahjat tietysti pitää muistaa hankkia!



EDIT: Kirjoitin tämän listan viikko sitten ja voin rehellisesti jo nyt kertoa, että sohvan pesu jää ensivuodella. Mr. Bearia on yritetty patistaa talvitakkikaupoille päivittäin. Pässi mikä pässi. Kävelkööt, vaikka ilman paitaa kaduilla sitten. Luovutan. Koulujutut sain pakettiin. Aika viime tipassa, mutta kuitenkin paketissa on! Töitä on ollut kivasti ja se selittääkin blogi hiljaisuutta. Meikkivoiteen hain eilen. Sitä ennen huitelin Garnierin BB-voide testereillä, jotka tekivät kauniin läikikkään ja oranssin lopputuloksen. Joulukortit niin kaunis ajatus, mutta taas jäi ensi vuoteen. Ehkä tää joulukorttien ei lähettäminen on joku mun oma jouluperinne? Tätä on jatkunut siitä asti, kun muutin pois kotoa. Joululahjat on puoliksi hankittu ja isken vielä huomenna kaupoille ja hankin ne viimeisetkin. 
Kun tänään  tämän postauksen luonnoksen löysin niin aluksi mietin, että apua a) ahdistaa, kun niin paljon tekemättömiä asioita ja b) ei tätä kehtaa julkaista. 

Kuitenkin monelle joulu on juuri kasa stressiä ja tekemättömiä asioita. Yritetään valmistella sitä täydellistä Joulua ja stressataan hullun lailla. Lopuksi Joulusta ei edes muisteta mitään tai vaan toivotaan, että olisipa se jo ohi. Unohdetaan Joulun merkitys. Mä odotan Joulua tänä vuonna tosi paljon. Jouluna mennään Mr. Bearin äidin ja isäpuolen luokse. Odotan, että pääsen vain olemaan ja syömään. Tiedän, että Mr. Bearin äidin luona on suuri joulukuusi, miljoona kynttilää joka paikassa, joulusauna ja aivan ihanaa ruokaa. Kuitenkin, vaikka siellä ei olisi mitään näistä olisi se minulle ihana Joulu, koska tältä Joululta odotan vain rentoutumista ja läheisten kansa yhdessäoloa. 
Ehkä tämä minun ei toteutunut To do before Christmas listani osoittaa, ettei aina tarvitse jaksaa ja joskus pitää valita mihin keskittyy. Toivon, että jokainen voisi nauttia Joulusta eikä tarvisi miettiä olenpa huono, kun en saanut tätäkään aikaan. 

SHORTSIT TALVELLA

16.12.2017

Shortsien käyttö talvella jakaa varmasti monia mielipiteitä ja aluksia itsekin mielin sen jotenkin hassuksi. Bongasin kuitenkin nämä coolit nahkashortsit Mangosta Black fridayna ja ne oli pakko kiikuttaa kotiin. Oikeastaan sukkahousujen kanssa ne eivät juuri eroa hameen käytöstä vai mitä mieltä olette? No ovathan nämä shortsit mega lyhyet, mutta pitkän takin, paksujen sukkahousujen ja neuleen kanssa minulle ei tullut edes kylmä. Kovien pakkasten asu tämä ei tietenkää ole, mutta näin lämpötilan lähennellessä nollaa tällä asulla pärjäsi hyvin, vaikka olikin jalassa shortsit talvella. Toinen uusi muoti hairahdukseni on tämä veturin kuljettajan lakki. Taas tyylitaituri Kiviharju heräsi hieman perässä tähänkin villitykseen. Tätä heräämistä ennen oli kovasti vannottu, että ei koskaan. No nyt veturinkuljettajan hattu on ollut päässäni kuin liimattu.


 



Ja pitkästä aikaa asukuvia. Mulla on vaan ollut jotenkin sellainen kirjoitusmoodi päällä, että tekisi koko ajan mieli a) höpötellä niitä näitä tai b) ottaa kantaa, joka asiaan. Nyt laitan kuitenkin läppärin pois ja alan nauttia lauantai illasta. Piti julkaista tämä postaus jo aamulla, mutta se jäi pahasti kesken, kun tuli kiire töihin. Ihanaa viikonloppua!

Mitä mieltä olette voiko shortsit talvella jalassa olla vai onko shortsit vain kesän juttu? 

IHMISET NAUTTII DRAAMASTA JA HUOMIOSTA

14.12.2017


Ihmiset tai ainakin suurin osa meistä nauttii draamasta ja huomiosta. Ainakin jollain tasolla. Se on minun mielestä ihan luonnollista, mutta aika monen on vaikea myöntää sitä. Moni tykkää seurata toisten draamoja, vaikka ei niitä itse haluaisikaan luoda. Miksi esimerkiksi Kardashianit sarja on niin suosittu? No draaman takia tietysti. Siinä sarjassa sattuu ja tapahtuu koko ajan. Mielettömän paljon draamaa ja ties mistä aiheesta. Mies haluaa muuttua naiseksi, pettämistä, sekoilua ja kaiken maailman catfighteja koko ajan. Toisena esimerkkinä annan käsikirjoitetut draamasarjat, kuten Kauniit ja rohkeat tai Emmerdale. Ne pyörivät vuosi toisensa perään eikä loppua näy. Niiden katsojien keski ikä on varmasti huomattavasti korkeampi, kuin Kardashianit sarjan seuraajien. Katsokaas draama käy kaupaksi myös vanhemmille sukupolville eikä ole vain nuorempien hupi.

Jokaisella on minusta luonnollista haluta saada huomioita. Eri asia sitten millä keinoin sitä huomiota yritetään saavuttaa tai hakea. Toiset nauttivat draamasta myös omassa elämässään. En tiedä tuodaanko sillä jännitystä niihin sohva arki iltoihin vai mitä? Joku laittaa Instagramiin kuvia, toinen haluaa mennä Temptation Islandiin. Onhan tämä bloginkin pitäminen huomion hakemista omilta osin. En tätä kirjoittaisi tätä tai ainakin kyllästyisin hyvin nopeasti jos tätä kukaan ei lukisi eikä olisi minkäänlaista vuorovaikutusta lukioiden kanssa. Kirjoitan tätä blogia nimenomaan teille, koska minusta on ihanaa, että kirjoitukseni saattavat ilahduttaa, herättää keskustelua tai antaa jotain iloa jonkun elämään. 

Bloggareita pidetään yleensäkin huomionhakuisina. En kiistä tätä väitettä, sillä minusta sitähän tämä omalla naamalla lifestyle bloggaaminen nimenomaan on. Mutta kyllä meistä jokainen sitä huomiota jollain tapaa kaipaa. Moni varmasti tietää sen kivan fiiliksen, kun hyvännäköinen mies tai nainen katsoo sinun perään kaupungilla. Tai kun töissä pomo kehuu juuri sinun työn jälkeäsi ja voit miettiä omassa päässäsi, että hei kerrankin se huomasi, että hoidan duunini hyvin! 

Kirjoitin teille viime postauksessa parisuhteesta ja mitä se minulle merkitsee. Sain postaukseen kommentin, jossa anonyymi kommentoija oli varma, ettei postauksen kuvassa olisi Mr. Bear. Postauksen ja kuvan pääset katsomaan täältä. Sain myöhemmin myös samalta kommentoijalta sähköpostiviestin liittyen kuva spekulaatioon. Kommentoija myöskin ylpeästi ilmoitti sähköpostissaan minun hakevan huomioita ja draamaa. 

Huomion haun voin tunnustaa. Olen syyllinen! Joka kerta, kun joku jaksaa nähdä vaivaa ja kommentoida postauksiini minulle tulee hyvä mieli. Pidän keskustelun herättämisestä ja välillä kirjoittelen omin kärkkäin mielipitein asioista minun näkökulmastani ja minun mielipiteiden perusteella. (Kenen muuten mielipiteillä tässä pitäisi kirjoittaa, kun omaa blogia pidän? :D). Pidän erittäin paljon pukeutumisesta ja minusta on ihanaa jos vaatetustani kommentoidaan esimerkiksi kehumalla asu valintaani. Ajattelen, että en ikinä voisi osallistua johonkin tosi tv-ohjelmaan.  Ahdistuisin varmasti jos oma nimeni pyörisi Seiskan sivuilla. Siltä en kyllä tuomitse ketään, joka haluaa kokeilla esimerkiksi tosi tv ohjelmia. Mikäs siinä. Ja joidenkin nimet siellä Seiskassahan on on pakko pyöriä, että draaman nälkäiset ja uteliaat kansalaiset saavat halunsa tyydytetyksi. Toivottavasti ei vain minun nimeni siellä tule pyörimään.

Draaman hakua en kyllä voi allekirjoittaa enkä myönnä. Minun ei ole tarkoitus tieten tahtoen pahoittaa kenenkään mieltä jos jostain aiheesta kirjoittelen tai aiheuttaa sitä draamaa. Harmi vain, sitä kuitenkin tapahtuu, koska jokaisella on ne omat, mielipiteet, heikot kohdat tai asiat, jotka ärsyttävät ja saavat savun nousemaan korvista. Silloin on helppo suuttua, loukkaantua ja ajatella jonkun synnyttävän draamaa. Se on luonnollista. Minullakin on omat heikot kohtani, jotka saavat sappeni kiehumaan. Rakkaan Mummani takia otan monet vanhuksiin liittyvät uutiset  välillä todella henkilökohtaisesti. Esimerkiksi uutinen vanhuksen kaltoin kohtelusta saa hetkessä tämänkin muijan suun mutrulle ja mielipiteeni asiasta lentämään. Jotkut pahoittivat mielensä postauksesta, missä kirjoitin, että en halua lapsia. Postauksen ja kommentit siihen liittyen voit lukea tästä. Aihe oli varmasti kommentoijille juuri arka ja herätti tunteita tai he kokivat asian eri tavalla. En näe silti draaman hakuisuutena kirjoittaa vaikeistakin aiheista. Se voi olla minun tapa miettiä, pohtia ja käsitellä joitain asioita. Muutenhan kaikki poliitikotkin olisivat vain huomion ja draaman takia politiikassa mukana ja vaikuttamassa asioista. En tosiaankaan usko, että näin on. 

Onko muutenkaan draaman hakuista julkaista kuva  missä makasin sängyllä oman mieheni kanssa? Moni vanhoillinen voisi jopa ajatella kuvan olevan hyväksyttävämpi, koska mieheni tatuoinnit eivät paista kuvasta. Tämä vain tällaisena toteamuksena. Kuvassa ei näy paljasta pintaa, se ei minusta ole mitenkään seksuaalis sävytteinen. Tottakai tämänkin  moni kokee eri tavalla ja joku voi pitää kuvaa liian intiiminä julkaista muiden silmien alle. Kuvaus tilanteesta voin kertoa, että toivoisin tuosta kuvasta välittyvän äänet. Mr. Bear näyttää kuvassa hyvin rauhalliselta, mutta totuudessa hän kuorsasi kuin viimeistä päivää, kun tuon kuvan nappasin!  

Ainiin ja kyllä kuvassa oli tosiaan mieheni eikä kukaan muu. Minusta vähän tuntuu, että anonyymi kommentoija tiesi sen. Oli vain kiva saada omalle kommentille vähän huomioita ja yrittää kehittää draamaa oman kommentin ympärille. ;)



Olis ihana saada just sun huomio ja tietää, minkälaisia fiiliksiä kirjoitukseni herätti! :)

MITÄ PARISUHDE ON

11.12.2017


Oon viime aikoina miettinyt paljon parisuhdetta. Mitä se parisuhde on? Millaisessa parisuhteessa on hyvä olla. Millaisessa parisuhteessa on minun hyvä olla? Mitä tarkoittaa minulle parisuhde? Erilaisia parisuhteita on varmasti yhtä paljon, kuin on parisuhteessa oleviakin. Minusta on turha sanoa, mikä on se oikea hyvä parisuhde ja mitä parisuhteen kuuluu olla. Jokainen määrittää itse mitä parisuhde on ja minkälaisessa parisuhteessa haluaa olla. Mitä se parisuhde on minulle sitten on?


Minulle parisuhde on...

Arkea
Aina ei ole juhlaa. Suurimmaksi osaksi parisuhde on osana arkea. Siinä, kun saa mennä toisen viereen nukkumaan ja herätä sen toisen vierestä joka aamu. Välillä kirota, kun toinen syö puoli jääkaappia iltapalaksi, mutta samalla iloita, kun toinen arvostaa ruuanlaittotaitojani.

Turvaa
Aina on se toinen, joka kuuntelee murheet ja, jonka syliin voi vuodattaa kyyneleitä. Toinen, jolle aina voi soittaa kellon ajasta huolimatta.

Luottamusta
Ilman luottamusta minulla ei ole parisuhdetta. On toki hetkiä milloin se luottamus voi olla kovillakin, mutta silti sitä luottamusta pitäisi löytyä.

Ystävyyttä
Minulle poikaystävä tai edes se aviomies ei korvaa niitä omia ystäviä, mutta silti minun mieheni on poikaystävä tittelin lisäksi on minun ystäväni. Paras ystäväni siinä missä omat muut parhaat ystäväni, mutta tottakai hieman eri tavalla.

Sitoutumista
Voin suoraan sanoa, että avioliitto ja, jopa kihlat ovat ajatuksena minusta vielä kaukaisuudessa. En haluaisi vielä mennä naimisiin. Parisuhde on minulle, silti korkea merkki sitoutumisesta.

Tulevaisuutta
Yhteisen sellaisen rakentamista. Eikä se aina tarvitse olla sitä avioliiton tai tulevan lapsilukumäärän suunnittelua. Meille se on esimerkiksi lomamatkojen suunnittelua ja yhteisen isomman kodin haaveilua.

Kärsivällisyyttä
Välillä se koettelee tunteita. Välillä toista ei ymmärrä tai ajatukset eivät mene yhteen. Minunkin äkkipikainen ja temperamenttinen luonteeni on hioutunut yhdessä olomme aikana.

Avoimuutta
Tukahdun jos en pysty puhumaan. Minusta myöskin melkein kaikesta pitäisi pystyä puhumaan. 

Epävarmuutta
Välillä se on kysymyksiä ja epävarmuutta. Minusta ei ole väärin sanoa sitä ääneen, vaikka monet varmasti pitävät tätä negatiivisena asiana. Moni myöskin varmasti sanoisi, että silloin en ole oikean ihmisen kanssa. En usko, että se kuitenkaan niin. Minulle tuo on luonnollinen ei pelottava tunne.

Hyväksyntää
Toisen hyväksymistä juuri sellaisena, kuin toinen on vikoineen päivineen. Kukaan ei ole täydellinen. Minusta toisen huonoja puolia ei tarvitse rakastaa, mutta ne pitää hyväksyä.

Kunnioitusta
Toisen kunnioittamista. Toisen arvon ja rajojen kunnioittamista. 

Rakkautta
Saa rakastaa toista ja tuntea olevansa rakastettu ja kuulla ne kolme ihmeellistä sanaa päivittäin.

Yllätyskukkia perjantailta. <3 Mitä parisuhde sinulle on?

SUOMALAISUUS

7.12.2017


Suomalaisuus, mitä se tarkoittaa minulle? Miten suomalaisuus näkyyn mun arjessa? Eilen juhlittiin satavuotiasta Suomea ja väkisinkin sitä alkoi miettimään mitä se suomalaisuus on? Mikä minussa näkyy suomalaisuutena muille? Listasin asioita miten suomalaisuus näkyy omasta mielestäni minussa. Lopuksi löysin kuitenkin paljon asioita, jotka eivät minusta ole tyypillisiä suomalaisuuden piirteitä. Halusin listata myös nämä ei niin tyypilliset suomalaisuuden piirteeni.

Minussa suomalaisuus näkyy varmasti

Suoruutena ja suorasanaisuutena. Sanon mitä ajattelen. En kiertele asioita.

Sisuna ja periksiantamattomuutena. En helposti lannistu vastoinkäymisistä.

Ulkonäkönä. Vaaleat hiukset, vaalea iho ja siniset silmät.

Luonnon läheisyytenä. Rakastan luontoa! Merta tai järvi näkymää ei voita mikään.

Rehellisyytenä. En voi sietää kieroilua tai valehtelua.

Suomalainen musiikki. Vanhat iki klassikot (etenkin Juhannuksena).

Rakastan suomalaisia herkkuja, karjalanpiirakka, perunamuusi, Fazerin sininen...




Mikä on minussa varsin epäsuomalaista?

Olen todella sosiaalinen ja en yhtään varautunut edes uusien ihmisten seurassa.

Olen rohkea ja en pelkää olla erilainen. 

Tyylini. Rakastan korkeita korkoja, kaikkea kiiltävää, turkista ja nahkaa.

Tietyn lainen avoimuus. En tarvitse alkoholia kertoakseni syntyjä syviä.

Harrastan paljon "small talk"ia. Rakastan ulkomailla jutella kaikkien kanssa, kun vastaukseksi ei saa kiusaantunutta ilmettä ja huokailua.

En pidä saunomista. Joulusauna kerran vuodessa riittää.

Tuon itseäni ja omia mielipiteitä rohkeasti esiin.


Ja tulipahan taas blogitauko. Olen kirjoittanut teille postausta lauantai aamupäivästä asti, mutta juttu keskeytyi niin pahasti, että yritin sunnuntaina jatkaa kirjoitusta. Keskeytys sai minut ajattelemaan ihan muita asioita ja kirjoitan varmasti aiheesta ihan omassa postauksessa. Tuo postauksen alku lähti suoraan roskakoriin ja halusin kirjoitella teille suomalaisuudesta ja tulla kertomaan vähän kuulumisia.  Minulle kuuluu tosi hyvää ja olen yrittänyt keskittää ajatukseni viimeisiin kokeisiin, jotka ovat ensi viikolla. Sitten alkaakin joululoma, jota odotan innolla. Eniten odotan sitä, että pääsen näkemään ystäviäni, koska nyt koulu ja työ ovat vieneet melkein kaiken vapaa aikani. Tosin viime lauantaina minut oli kutsuttu bloggaajien pikkujouluille missä tutustuin kivoihin mimmeihin. Minusta oli tosi kiva mennä juhliin, josta en tuntenut yhtään ketään. Tämä on varmasti taas yksi epäsuomalainen piirre, koska moni juhlija kertoi olevansa epämukavuus alueensa ulkopuolella, kuin juhliin saapui. Nyt kuitenkin alan raapustamaan asupostausta ensimmäisen kuvan asusta. Ihanaa torstai iltaa ja toivottavasti kaikilla oli mahtava Suomi 100 päivä eilen! <3

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]