KALAA BANAANILLA

31.1.2018

Kalaa banaanilla, kyllä luitte oikein. Madeiran erikoisuus, jota sai varmasti melkein saaren jokaisesta ravintolasta. Tuo erikoisherkku kalaa banaanilla oli niin hyvää, että halusin valmistaa sitä kotonakin. Viimeksi, kun paistelin kalaa ja banaania pannulla päätin, että jaan reseptin tänne blogin puolelle kummasteltavaksi. Alkuperäinen Maderailainen herkku valmistetaan espada kalasta, mutta koska tuota meren pelottavimman näköistä kalaa (oikeasti, googlatkaa) ei suomen kalatiskillä ole tarjolla niin luonnollisesti jouduin soveltamaan. Kalatiskillä kerroin kreiseistä kalaa banaanilla suunnitelmistani ja kalatiskin mies suositteli minulle kolja lajista kalaa. Kolja kala osoittautui oivaksi valinnaksi ja muistutti paljon alkuperäistä espada kalaa. 

Kalaa me suomalaiset usein syömme liian vähän ja itselle tulee myös kausia, jolloin kalaa voisi syödä enemmänkin. Lisäksi usein kaupasta tulee ostettua perinteistä lohta, joka on ajoittain aika kallistakin. Senkin takia minusta oli mielenkiintoista ostaa minulle vieraampaa kalaa. En muista tarkkaan kolja fileiden hintaa, mutta kahden annoksen kalat taisivat olla luokkaa 3-5 euroa. Olen myös kokeillut käyttää kuhaa, mikä on loistava kala, mutta minusta kolja muistuttaa maultaan enemmän alkuperäisversion espadaa ja toimii maultaan paremmin banaanin kanssa.
Tässäpä teille kreisin kalabanaanin reseptiä, joka on muuten törkeän hyvää!

KALAA BANAANILLA ÁLA SIIRI

Suolaa ja mausta kala pippurilla. Paista kala kuumalla pannulla voissa molemmin puolin, kunnes kala on keskeltä kypsää. Laita kokonainen kuorittu banaani pannulle ja paista voissa molemmin puolin. Banaani on valmis, kun pinta on kauniin kullan ruskea. Tarjoile salaatin tai muun lisukkeen kera. Tällä kertaa tein lisukkeeksi "mökkiperunoita" eli raa´asta perunasta viipaloidaan mahdollisimman ohuita suikaleita, jotka paistetaan pannulla ruskeaksi. Hyviä ja helppoja. 
Tässä siis kokeilun haluiselle: edullinen ja terveellinen resepti! 










Maukasta keskiviikkoa! <3

LOPETIN SALILLA KÄYNNIN

30.1.2018


Kyllä entinen salikissa Kiviharju on lopettanut salilla käynnin. Lopullisesti. No eipäs nyt liioitella, mutta tosiaan lopetin salilla käynnin noin kolme kuukautta sitten. Apua onko siitä jo niin kauan? Kyllä siitä on. Onko kiloja pääsyt kertymään vyötärölle salilla käynnin lopettamisen myötä? Miten se on vaikuttanut hyvinvointiini? Hyvin, minä nimittäin voin todella hyvin! Olen myöskin kokenut päätä mullistavia ajatelmia noina salittomina aikoina. Jaan ne nyt teille, koska oikeasti nyt seuraavaksi on luvassa mullistavaa tekstiä! 

Ensiksi siihen ei kuole, jos ei siellä salilla ravaa koko ajan. KAH BOOM sanovat aivosoluni nyt.  Salilla käynnin lopettaminen ei ole myöskään tehnyt minusta läskiä. Kyllä kroppani on varmasti pehmeäpi, kuin silloin, kun kävin säännöllisesti salilla. Varmasti tuosta vyötäröstä saa paremman otteen nyt, kuin siitä puristaa. Vaaka varmasti näyttää 2-3 kiloa painon noususta. En voi silti tuosta muutamasta kilosta syyttää sitä, että en ole käynyt salilla, vaan sitä, mitä olen suuhuni pistänyt. Tottakai salilla olisin kuluttanut niitä kaloreita ja varmasti painon nousua ei välttämättä olisi tapahtunut. Uskon kuitenkin, että jos olisin syönyt normaalisti näinä salittomina kuukausina en olisi kerryttänyt varteeni kilon kiloa. 

Tästä tullaankin seuraavaan maailmaa rockkaavaan havahtumiseeni! Liikuntaa voi harrastaa muuallakin, kuin salilla. Kävelylenkki tai juoksulenkki ovat ihan yhtälailla liikuntaa, kuin crossarin polkeminen salilla. Lihaskuntoa voi harjoittaa kotonakin. 

Salilla käynti voi olla myös epäterveellistä. Voiko sali muka olla epäterveellistä? Liikuntahan on terveellistä. No kyllä se voi, jos suunnittelet menot täysin sen mukaan ja hermot ovat kireällä treenien jäädessä väliin. Koet huonoa omaatuntoa, kun et pääse salille. Normaalia salilla käyntiä? Eipä taida olla.  Salista on silloin tullut pakkomielle. Pakkomielle ei enää kuulostakaan niin terveelliseltä. Vai mitä?

Toisin sanoen minulle tämä salitauko on tehnyt todella hyvää. Aluksi se alkoi tahattomasti, kuin minun piti vaihtaa salia, mutta koeviikko sekoitti pakkani ja huomasinkin olevani ilman salia. Ensiksi tauko närkästytti ja sitten oloni oli helpottunut. Tiesin, että joulukuu olisi minulle joka tapauksessa täynnä tenttejä ja töitä eikä minulla olisi oikein aikaakaan mennä sinne salille. Tai olisihan sitä aikaa ollut. Tein vaan valinnan, että nyt olisi aika keskittyä toisiin asioihin eikä luoda siitä salista vain lisä stressiä ja polttaa itseäni loppuun. Niinpä salilla käynnin lopettaminen on ollut yksi viime vuoden fiksuimmista päätöksistäni. 

Olen oppinut viime kuukausina arvostamaan omaa kroppaani. Olen löytänyt kehoni ihan uudella tavalla. Mikä tärkeintä olen oppinut kuuntelemaan omaa kehoani. Aina ei tarvitse jaksaa ja joskus on hyvä höllätä. Minä olen käynyt monta vuotta orjallisesti salilla. Monta kertaa viikossa ja pitänyt salitreeneistäni kiinni, vaikka olisinkin syönyt miten sattuu. Monet menot olen skipannut salin takia. Joskus se on ollut sen arvoista. Joskus ei. Sali on aina tuonut minulle hyvää oloa. Rakastan urheilun jälkeen tulevaa hyvää oloa. Sali on myös auttanut minua tavoitteissani ja ollut minulle hyvä harrastus. Se on tuonut minulle hyvää fyysistä vahvuutta, kuin antanut henkistäkin vahvuutta. 

Liikunnan harrastaminen oli laji sitten hyvänsä on minusta aina hyvä asia. Mikään ei ole kuitenkaan minusta hyvä jos asiasta tulee pakkomielle. Minulle salilla käynnin lopettaminen oli opetus itselleni. Opetus terveestä järjestä ja, kuinka noina salilla käytettyjen vuosien aikana se oli päässyt  minulla sumentumaan. Hyvästä saliharrastuksestani oli tullut minulle ahdistava ja stressin luoja. En syytä tästä salia. Syytän tästä täysin itseäni. Välillä pitää kaivella sitä omaa tervettä järkeä. Minä kaivelin sitä marras- ja joulukuun. Tämä vuosi on lähtenyt loistavasti liikkeelle ja osittain juuri noiden omien oivalluksieni takia liittyen hyvinvointiin.

Nyt fiilikseni salista ovat mahtavat! En malta odottaa, kun pääsen salille treenaamaan. Menenkin salille pian, sillä hain uuden salikortin. Alunperin salitaukoni piti loppua tammikuussa, mutta päätin jatkaa sitä koko tammikuun. Olen todella tyytyväinen, että kuuntelin itseäni ja pidin tauon. Nyt olen löytänyt liikunnan ilon uudelleen. Ja mikä parasta onnistunut karistamaan nurinkurisia ajatuksiani kuntosalista. Nyt voin jälleen nauttia salilla käymisestä ja toivon tosiaankin, että muistan nämä ahaa elämykseni, jotta tulevaisuudessa vältyn suden kuopilta! Ja mitä tulee noihin muutamaan kertyneeseen kilooni niin ajatus niistä ei ahdista laisinkaan (tarkkaa lukua en edes tiedä, koska en ole vaa´alla käynyt). Muutama kilo on pieni hinta kullan arvoisista oivalluksistani hyvinvointiin liittyen!




HUULTEN TÄYTTÖ, PIIKITELKÄÄ VAAN

28.1.2018


Huulten täyttö asia, joka herättää aina keskustelua. Niin positiivista, kuin negatiivistakin keskustelua. Aina, kun joku bloggari kertoo käyneensä ottamassa huuliinsa täytettä siitä seuraa piikittelyä. Piikittelyä bloggaria kohtaan. Eikä tarvitse edes olla bloggari. Varmasti huulten täyttö herättää   keskustelua aina. Sentakia siitä ei varmasti moni haluakaan puhua tai tuoda huulten täyttöä esiin. Minäkin sain edelliseen huulten täyttö postaukseeni kaikenlaisia kommentteja. Ne eivät tulleet minulle mitenkään yllätyksenä ja olin varautunut kaksijakoiseen vastaanottoon. Minua ei haittaa jos jonkun muun mielestä lopputulos on ruma tai hänen mielestään näytän nyt bimbolta. Mitkään kommentit eivät saa muuttamaan mieltäni siitä, että itse pidän lopputuloksesta. 


Minä olen myös tehnyt tietoisen valinnan, että sallin anonyymit kommentit blogissani. Tulen sallimaan ne jatkossakin, vaikka sinne negatiivisia kommentteja eksyisikin. Minusta on kiva, että jos kirjoitan arkaluontoisesta asiasta on teillä lukijoilla mahdollisuus tulla kommentoimaan anonyymisti. Olitte sitten samaa mieltä kanssasi tai, ette. Eivätkä kaikki anonyymit kommentit aina negatiivisia ole. Siellä on joukossa paljon anonyymeja kommentoijia, jotka kirjoittavat ihania kommentteja! Minun kommenttini myös näkyvät teille heti enkä tarkistuta tai erikseen seulo niitä läpi. Jos joku haluaa kirjoittaa jotain törkyä blogini kommenttiboxiin niin siellä se näkyy ja antaa näkyä.

Voin kertoa, että minua ei haittaa, että nyt minusta "tuli bimbo" huulten täytön myötä. Jos joku haluaa ajatella, että olenpa bimbo niin ajatelkoon! Siitä vaan! Jotakin kommentoijaa myös ihmetytti, kuinka ristiriitainen olen? Siinäpä vasta kysymys onkin. Miten joku voi olla hoitamassa omaa mummaa ja tuo sama ihminen ottaa huuliinsa täytettä. Tervetuloa sinä, anonyymi kommentoija, 2000-luvulle. Täällä rikotaan streotypioiden rajoja oikein kunnolla. Tämä mimmi nimittäin samalla rakastaa syvästi 84-vuotiasta mummaansa ja käy häntä yksin pitkiäkin aikoja hoitamassa ja samalla hän on "pinnallinen bimbo", joka meni ja otti huuliinsa täytettä. Aion muuten tehdä molempia jatkossakin. Olla "ristiriitainen"  eli mennä hoitamaan mummaani ja varmasti menen Susanna Hanhinevalle myös huulten täyttöön. 

Kaikki nuo kaiken kirjavat kommentit saivat minut, vain oikeastaan ylpeäksi. Ylpeäksi omasta paksusta nahastani. Minä tulin iloiseksi positiivisista kommenteista ja olin kiitollinen neutraaleista kommenteista, koska minusta on aina jännittävää, mitä mieltä te siellä ruudun toisella puolella olette. Negatiivista kommenteista voin sanoa sen, että ne inspiroivat minua kirjoittamaan tämän postauksen! Hyvää siis niistäkin seurasi! 
Moni läheiseni lähetti screenshotteja noista huulten täyttö postaukseen tulleista anonyymeista kommenteista ja oli selvästi vihainen. Vihainen minun puolestani. Jotkut kommentit olivat, jopa menneet heidän ihonsa alle. Tämä saikin minut miettimään ja tämä ei ole nyt ohje tai pyyntö  anonyymeille kommentoijille, mutta välillä kannattaisi vähän miettiä. Miettiä, mitä kirjoittaa. Miettiä miltä tuntuisi, jos joku kommentoisi omalle hyvälle ystävälle tai omalle lapselle noin. Haluaisitko sinä, että jotain sinulle tärkeää läheistä henkilöä haukuttaisiin julkisesti huoraksi tai bimboksi? Epäilenpä. 

Lapsena muistan, silloisen asuinpaikkamme taloyhtiön saunan pukuhuoneessa olevan ilmoituksen: "Jätä sauna siihen kuntoon, kun sen itse toivoisit seuraavalla kerralla olevan." Tuo on ehkä yksi parhaita ohjeita mitä voi elämässä noudattaa ja minusta sitä voi soveltaa moneen. Esimerkiksi kommentoimiseen: "Kommentoi sellaisella tavalla, kun itse toivoisit sinulle kommentoitavan". 
On eri asia sanoa, ettei pidä huulten täytöstä tai pitää sitä turhana. Tai jopa, että alkuperäinen tulos oli kauniimpi, kuin lopputulos. Tottakai sen voi sanoa. Meillä on oikeus olla erimieltä. On minusta, jopa hyvä, että ihmiset ovat erimieltä asioista. Nuo mielipiteet nimittäin tekevät juuri sinut! :) 
On silti eri sanoa/todeta olevansa erimieltä, kuin, että haukkuu jotakin ihmisenä. Jotakin se tyhmä pieni kommentti: "huora" voi oikeasti loukata. Eikä se kommentti välttämättä loukkaa edes itse bloggaria, mutta jotain hänen läheistään se voi loukata.

Minä olen onneksi aikuinen, itsevarma ja kovakuorinen sellainen. Minua ei negatiiviset kommentit kaada, mutta mietin, koska nyt bloggaus ja vloggaus ovat yhä nuorempien harrastuksia niin toivon, etteivät nuoremmat sosiaalisen median tekijät joudu tuollaisia kommentteja lukemaan. Kaikki aikuisetkaan eivät välttämättä ole niin paksupäitä, kuin meitsi ja joitakin ilkeät kommentit oikeasti nakertavat. Pienellä negatiivisella kommentilla voi olla ikävät jälkivaikutukset sen takia olisi hyvä muistaa, että aina kaikkea ei tarvitse aina sanoa "ääneen". Jos sitten oikeasti tuntuu siltä, että joku ilkeä kommentti vain pyörii siellä sydämellä. Ei tule yöllä edes uni, kuin tuo kommentti vaatii päästä sammakkona loikkien suusta ulos niin kommentoi se. Varoitan ja lupaan kuitenkin sinulle, että ei kommentin sanomisesta tule sinulle yhtään sen parempi mieli, eikä se muuta sinun elämäntilannettasi suuntaan tai toiseen tai lievitä surujasi. 




 Jos sinulla heräsi kysymyksiä huulten täytöstä niin laita rohkeasti kommenttia! 
Olen suunnitellut toista postausta huulten täytöstä ja vastaan kysymyksiin siinä. :)

HUULTENTÄYTTÖ SUSANNA HANHINEVALLA

25.1.2018


Olin jo pitkään miettinyt huulten täyttöä. Mietin uskallanko vai enkö uskalla? Tuleeko huuliin pahkuroita? Jääkö huuliin pistojälkiä. Kuinka paljon huultentäyttö sattuu? Millaista täyteainetta huuliin laitetaan? Millainen on lopputulos? Pidänkö muhkeammasta lopputuloksesta ja saanko kauniit huulet? Googlettelin pitkään erilaisia kokemuksia huulten täytöstä ennen, kuin uskaltauduin varaamaan itselleni aikaa. Internetin syövereistähän paljastui vaikka ja mitä. Google on kiva kaveri eikö? Kaikki varmasti tietävät sen fiiliksen, kun yrittää googlata, vaikka oman vähän pitkittyneemmän flunssan oireita ja syytä. Google antaa vastaukseksi kaikkea muuta, kuin flunssan oireita. Loppujen lopuksi pelottelet itseäsi jonkin sortin kurkkusyövällä. Mutta mitä se google kertoili minulle huulten täytöstä?  Jollekin oli tullut muhkuroita huuliin. Toisen huultentäyttö aine oli huvennut huulista muutamissa viikoissa. Yksi oli saanut väärennettyä ainetta huuliin ja lopulta tuo aine oli pitänyt kirurgisesti poistaa. Varmasti moni teistäkin on törmännyt kaikenlaisiin "huulikohuihin".

Google tosiaankin paljasti kaikenlaista ja hetkellisesti jo hautasinkin ajatukseni huultentäytöstä. Muhkeammat huulet kuitenkin kummittelivat mielessäni. Huultentäyttö on tänä päivänä yleistymässä hurjaa vauhtia. Hollywoodissa punaisen maton kaunottarista varmasti useampikin on tarttunut tuohon ehostus keinoon. Voihan niitä kauniita, muhkeita ja luonnollisen näköisiä huulia bongata Suomestakin! Niinpä minä fiksuna tyttönä laskin päässäni, että jos valitsen alan ammattilaisen ja hyvää palautetta saaneen tekijän olisivat pelkoni pahkuroista ja jämähtäneistä aineista turhat. Halusin tekijän, jonka työn jälkeä olen nähnyt aikaisemmin. Halusin alan ammattilaisen ja siistin paikan, jonne mennä. Huulten ulkonäkö ja lopputulos olivat tietysti tärkein asia mielessäni, mutta myös yhtä lailla turvallisuus.  Enhän ikinä ennen ensimmäistä huultentäyttöä olisi voinut tietää jos olisin ollut vaikkapa allerginen täyteaineelle. 



Pitkän harkinnan ja itse pohdiskelun jälkeen päätin ottaa yhteyttä Susanna Hanhinevaan. Valitsin Susanna Hanhinevan, koska olin nähnyt aikaisemmin hänen töitään tunnettujen vloggaajien videoilla ja olin kuullut hänestä paljon positiivista palautetta. Jos muuten harkitset huulten täyttöä suosittelen katsomaan noita Youtube videoita, missä Susanna Hanhineva itse esiintyy, koska videoissa avataan monia huulten täyttöön liittyviä kysymyksiä, jotka askarruttivat minuakin. 

Tartuin puhelimeen ja soitin Susanna Hanhinevan Esteettiselle klinikalle. Ilokseni Susanna vastasi puhelimeen itse ja sain kysellä heti ennen ajan varaamista kysymyksiä itse toimeenpiteestä. Puhelun jälkeen minulle jäi todella positiivinen ja varma olo, että olisin menossa oikeaan paikkaan huulten muotoiluun. Minua nimittäin jännitti jo pelkkä puhelu tulevasta toimeenpiteestä. Olin miettinyt huulten täyttöä jo niin pitkään ja halusin olla varma, että lopputuloksesta tulisi hyvä. Puhelun jälkeen minulle jäi mukava fiilis ja oikeastaan jännitys laski. Tuli olo, että olin menossa alan ammattilaiselle, joka tietää mitä tekee. 

Esteettinen Klinikka Susanna Hanhineva sijaitsee Helsingin Töölössä aivan vanhojen kotinurkkieni lähellä. Heillä on myös toimipisteitä Oulussa ja Tampereella. Perillä minua odotti kaunis, avara ja vaalea vastaanotto. Ensivaikutelmalla on minulle tälläisissä asioissa suuri merkitys, koska ensivaikutelma kielii minusta paikan hyvästä hygieenitasosta ja ammattimaisuudesta. Olin ajatellut, että jännitys, joka oli minulla varatessani aikaa Susannalle ja, (tuo sama jännitys, joka myös katosi yhteisen keskustelumme jälkeen) olisi viimeistään tässä vaiheessa palannut. Nimittäin voin rehellisesti tunnustaa, että olen juuri se henkilö, joka kammoaa neuloja ja pyörtyilee jo pelkässä verikokeessa. Oloni oli kuitenkin erittäin luottava ja innostunut. Susanna otti minut iloisesti ja rennosti vastaan. Mikä oli mukavaa, koska pystyin itsekin olla rento ja minua ei alkanut jännittämään missään vaiheessa.

Ennen huulten täyttöä keskustelimme perusteellisesti erilaisista huulten muotuilu aineista. Olin yllättänyt kuinka moni  sellainen asia nousi esiin, mitä en ollut edes ajatellut, vaikka olin tehnyt laajaa omaa taustatutkimusta aiheesta.

Kävimme läpi perusteellisesti käytännön asioita mitä jokaisen, joka on huultentäyttöön menossa (oli paikka sitten minä hyvänsä) tulisi huomioida. Esimerkiksi asiakkaan tulisi aina nähdä, kun huultentäytön laittaja avaa avaamattoman ainepaketin. Tällä voi varmistaa, että paketti on varmasti avaamaton ja juuri sitä ainetta, mistä on asiakkaan ja hoitajan välillä keskusteltu. Valitettavasti nimittäin, jopa täällä meillä koti Suomessa väärennettyjä huultentäyttöaineita ja kaikenlaisia tekijöitä on paljon liikkeellä. On tietysti tärkeä varmistaa, että täyteaineenlaittajalla on laittoon tarvittava koulutus. Huultentäytön laittajalla olisi hyvä olla sairaanhoitajan tai lääkärin koulutus. Miksi tämä on erittäin tärkeää ja mitä en itse edes ollut tullut ajatelleeksi on, että laittajalla tulisi olla myös kyky poistaa kyseinen aine. Tämä on erittäin tärkeää, koska enhän minäkään voinut tietää, jos olisin ollut esimerkiksi allerginen laitettavalle aineelle. Sen takia on äärinmäisen tärkeää, että laittajalla on koulutus takana, jotta hän osaa toimia oikein, jos aine pitää poistaa huulista. On tärkeä myös huomata, että vain alan ammattilainen voi myös saada toiminnalleen vakuutukset.

Keskustelumme jälkeen asetuin hoitopöydälle makaamaan ja huulten täyttö aloitettiin. Susanna kertoi koko ajan mitä oli tekemässä ja mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tämä on ainakin itselleni tärkeää ja se teki oloni rennoksi, kun sitten Susanna alkoi töihin ja pistämään huuliani. Huulten laitto tuntui pieniltä pistoksilta aina siellä täällä mistä kohtaa neula pisti. Olin odottanut huultentäytöltä suurta kipua ja olin varma, että helposti vuotavat silmäni olisivat vuotaneet. Silmäni eivät vuotaneet tippakaan ja laitto ei tuntunut yhtään kivuliaalta. Oikeastaan ei oikein miltään, mitä nyt välillä pieniä neulan pistoja lukuunottamatta. Olin yllättynyt, kuinka kivuton kokemus oikeastaan olo ja, kuinka nopeasti koko pistäminen tapahtui. Pistämisen välissä Susanna hieroi huuliani. Tämä hierominen ja painelu on erittäin tärkeää, jotta aine saadaan huuliin tasaisesti ja juuri niitä muhkuroita ei syntyisi. Välillä sain katsoa itse peilistä miltä huuleni näyttivät ja sitten jatkettiin täyttämistä.

Huulet ennen muotoilua


Minulle laitettiin Juvéderm merkkistä hyaluronihappo ainetta. Hyalurinihappo on sokerimolekyyli ja hyalurinihappoa on luontaisesti omissa kudoksissamme. Juvéderm aine itsestään sisältää puuduttavia ainesosia. Aine siis itse puuduttaa huulia ja tämän takia huultentäyttöni olikin niin kivuton. Aineen laitoin jälkeen sain kylmän "levyn" suuhuni, joka tuntui miellyttävältä ja laski huulten laitosta johtuvaa turvotusta. Viileä tuntui miellyttävältä huulia vasten ja huulet eivät tuntuneet laiton jälkeen aroilta. Sitten sain katsoa peilistä loppu tuloksen. Susanna varoitteli, että huulet ovat aluksi turvonneet ja, että lopullisen tuloksen näkisi noin viikon jälkeen.  Sain selvät kotihoito ohjeet ja minun tuli laitoin jälkeen vältellä seuraavat kaksi tuntia syömistä ja juomista. Laitoin jälkeen huulille ei voi laittaa huulipunaa, kiiltoa tai edes huulirasvaa tule levittää huulten laitoin jälkeen, koska pistoreikien kautta voi päästä bakteereja.

Seuraavana aamuna huulet olivat hieman jäykän tuntuiset ja hieman turvonneet, mutta tästäkin Susanna oli varoittanut minua ja kertonut sen kuuluvan asiaan. Huulet silti tuntuivat ihan normaaleilta. Muutama mustelma oli noussut mitä osasinkin odottaa, koska olen erityisen herkkä muutenkin samaan mustelmia. Olin odottanut suuria mustelmia, mutta mustelmani olivat pienet ja  huomaamattomat. Kävin ottamassa huulet päivää ennen, kuin lähdin Kurikkaan. En ollut kertonut huulien muotoilusta mummalle ja en ole kertonut siitä vieläkään. Mumma ei siis huomannut noita  pieniä laitoin jälkiä tai koko laittoa, vaikka en käyttänyt siellä ollessani juurikaan meikkiä muutenkaan. Pelko siitä, että huulten täytön jälkeen ei voisi seuraavana päivänä mennä kouluun tai töihin on turha. Uskonkin, että valitsemalla alan ammattilaisen hän osaa tehdä mahdollisimman tarkkaa ja huolellista työtä, jolloin pistojäljet ja mahdolliset mustelmat ovat mahdollisimman huomaamattomat. Monille ei edes laitosta tule mustelmia! 



Nyt huulten muotoilusta on kulunut noin kaksi viikkoa ja olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen! Halusin huulten muotoilulla volyymia huuliin ja korjata huulieni epäsymmetrisyyttä.  Sain juuri haluamani lopputuloksen: huuleni saivat lisää volyymia ja ne ovat muodoltaan symmetriset. Ennen muotoilua huulissani oli aika syviä poimuja ja nyt ne ovat paljon sileämmän näköiset. Olen viihtynyt ilman huulimeikkiäkin, koska pidän huulteni tasaisuudesta. Huulet tuntuvat ja näyttävät ihan omilta. Kerroin toimenpiteestä vain lähimmille ystävilleni ja kaikki ovat ihastelleet muhkeampia huuliani, jotka näyttävät kuitenkin todella luonnolliselta. Ne kenelle en ole kertonut eivät ole huomanneet muutosta ja se onkin ollut tärkeää minulle. Minä huomaan muutoksen ja minusta huuleni ovat kauniit. Minä en myöskään ole löytänyt huulistani ainuttakaan pistojälkeä, vaikka olen niitä etsimällä etsinyt. 

Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin siihen ja kuka mahdollisti unelma pusuhuuleni oli, että kaiken jahkailun jälkeen varasin ajan Susanna Hanhinevalle. Hän teki loistavaa työtä ja tulen varmasti jatkossakin käyttämään hänen palveluitaan. Minulle jäi asiakkaana olo, että olin osaavissa käsissä.  Minua kohdeltiin ihmisenä! 
Tiedättekö sen fiiliksen, kun on ostanut jonkun tuotteen tai käynyt, vaikkapa kampaajalla, kun myyjästä tai palvelun tarjoasta huokuu sellainen "tämä on vaan mun työ ja rahat pois" asenne. Lähtiessäni Esteettiseltä klinikalta minulle jäi turvallinen olo ja se on minulle erityisen tärkeää. Sain huulten muotoilulla huuliin kaipaamani volyymia ja symmetrisyyttä. Juvéderm aineen vaikutus on yksilöllistä, mutta sen kestoksi luvataan kuudesta kuukaudesta jopa yhdeksän kuukautta. Aineen keston vaikutus on kuitenkin kaikilla yksilöllistä. Tulen varmasti myöhemmin uusimaan huulten täytön, koska rakastan näitä näyttävämpiä huulia. 

Jos joku siellä ruudun toisella puolella on samanlainen jahkailija, kuin minä ja on haaveillut huulten täytöstä niin suosittelen varaamaan ajan Susannalle. Voin lämpimästi suositella häntä ja hänen käden jälkeään.  

Postaus toteutettu yhteistyössä Susanna Hanhinevan kanssa.







Susanna Hanhinevalle voit varata ajan heidän kotisivuiltaan
Kotisivuilta löytyvät tarkemmat hinta- ja sijantitiedot.

ÄLÄ KÄVELE ONNESI OHI

23.1.2018

Tämä vuosi on lähtenyt rullaamaan erinomaisesti eteenpäin. Olen kokenut itseni tosi onnelliseksi. Vuosi vaihtui ja on tuntunut kevyeltä. Voiko oikeasti vuoden vaihtuminen vaikuttaa näin paljon? Loppu peleissähän se on, vain päivän vaihtuminen. Isompi on muutos on mielestäni kesän ja syksyn vaihtumisella, silloin maisemakin muuttuu. Onko vuoden vaihtumisessa jotain taikaa, vai olenko vain itse alkanut kiinnittämään huomioita, vain onnellisiin tapahtumiin. Aloin miettimään mistä asioista itse olen onnellinen juuri nyt. Minusta on hyvä sanonta, ettei pidä kävellä oman onnensa ohi. Moni ajattelee tuon sanonnan, että kävellään jonkun  suuremman onnellisen tapahtuman tai ihmissuhteen ohi, koska ei osata arvostaa sitä sillä hetkellä tarpeeksi. Minusta oman onnen ohi voi kävellä ihan, koska vain. Eikä sen onnen tarvitse pulputa mistään suuremmasta asiasta. Arjen keskellä usein suoritetaan sitä arkea eteenpäin. Herätys, aamupala, koulu/työ, ruoka, sali, ruoka ja kotiin. Kotona telkkari päälle tai kirja auki ja nukkumaan. Seuraavana päivänä sama kuvio ja odotetaan viikonloppua. Minäkin harrastan tuota, mutta olen aina karsastanut ajatusta, että "eläisin vain viikonloppuisin", joten pyrin myös nauttimaan arjesta! Löytämään arjesta onnen hetkiä. Minulle onni syntyy aika pienistä asioista. En halua kävellä onneni. Älä kävele sinäkään onnesi ohitse. 

Minä tunnen oloni onnelliseksi ja onnekkaaksi tällä hetkellä, koska...

Mr. Bear herättää minut joka aamu ennen, kuin hän lähtee töihin

Saan nukkua pidempään, koska uudessa koulun lukujärjestyksessäni ei ole yhtään kahdeksan tai yhdeksän aamua. 

Saan viettää pitkiä aamuja, sillä oikeasti en nuku pidempään, vaan heräilen kuuden seitsemän aikaan ja aloitan aamuni omalla ajalla.  

Vihdoin  on satanu lunta ja maisema on muuttunut valkoiseksi myös pääkaupunkiseudulla





Voin lähteä extempore ystävän kanssa kahvittelemaan tai iltalenkille

Kaapissa on vielä laatikollinen Pandan juhlapöydän konvehteja

On ystävä, joka suostuu napsimaan minusta kuvia keskellä lumimyrskyä

Minulla on fiilis, että ensi kesästä tulee mahtava

Ennen kesää on paljon mahtavia juttuja ja hyviä hetkiä edessä

Olen selättänyt ennen Joulua vaivanneen väsyneen olotilan

Löysin kauniin ja sievän alusvaatesetin Lindexiltä




Olen oppinut hyväksymään omat heikkouteni

Olen löytänyt selkeämmin omat vahvuuteni

Olen löytänyt tasapainon syömiseen

Koen oloni hyvinvoivaksi

Oloni turvallinen ja rakastetuksi

Elän ihanaa aikaa, jossa kaikki ovet ovat avoinna

Mitkä pienet tai suuret asiat tekevät sinut tällä hetkellä onnelliseksi? Ihanaa tiistaita <3

PERJANTAIFIILIS

19.1.2018

Perjantai ja kunnon perjantaifiilis on tällä mimmillä! Heräsin jo ennen kuutta, kun Mr. Bear lähti töihin. Oon viettänyt ihanan laiskan aamun sängyssä. Tein hyvät aamupalaleivät ja keitin kupin kaakaota. Söin aamupalan tietysti sängyssä. Netflixistä sarja pyörimään ja oon korjaillu blogin teknisiä ongelmia ja kirjoitellut pari postausta. Nyt taas alasivun Instagram kuvat pyörivät normaalisti, jes! Kävin aamulenkillä ja vitsi miten virkeä fiilis lenkistä tuli. Oli ihana tarpoa hangessa ja ihailla peltomaisemia. Peltomaisemia Espoossa ei Kurikassa. ;) 
Tässä olis asukuvia viime viikonlopulta ja mun mies kollegan ottamat kuvat. Yhdistin saman uus vanhan pitsipaidan suoriin mustiin housuihin. Ja pidän tästäkin asukokonaisuudesta, vaikka pitsipaidalla olisi voinut vähän silitysrautaa aamulla näyttääkin. Inhoan silittämistä, löytyykö sieltä sielun siskoja? 

Minulla on erityisen hyvä perjantaifiilis, koska tänään on Mr.Bearin kanssa treffipäivä. Minä vien Mr. Bearin ravintola Groteskiin. Tämä on tavallaan hänen syntymäpäivä illallinen, koska emme marraskuussa tai joulukuussa ennättäneet syömään yhdessä.. Sovimme jo marraskuussa, että suosiolla siirrämme syömisen tammikuulle. Lahjan hän sai jo sentään marraskuussa.



Bloggaaja kollegan blogissa oli ihan mahtava tavoite vuodelle 2018! Tähän tavoitteeseen ainakin itse aion tarttua, vaikka lupailinkin, että en lupaa mitään tälle vuodelle. Tuo tavoite oli, että jokaiselle kuukaudelle järjestetään treffit kumppanin kanssa. Kannattaa lukea postaus tästä. Minusta tämä oli ihan loistava tavoite ja suloinen idea, miten saada sitä yhteistä aikaa rakkaan kanssa. Jokainenhan voi myös päättää treffien laadun itse. Helmikuussa me voisimme mennä, vaikka leffaan. Tammikuun treffit kuitataan tällä perjantailla!

Onkos siellä iskenyt perjantaifiilis ja mitä viikonloppusuunnitelmia teillä on? 
Ihanaa viikonloppua : *

HIUSTENLÄHTÖ

18.1.2018


Viime aikoina mua on riivannut hiustenlähtö. Ensin en edes huomannut koko hiustenlähtöä. Ehkä vähän enemmän hiuksia oli jäänyt kampaani kiinni. Ensiksi hiustenlähdön huomasivat työkaverit.  Hiuksia lähti ennen Joulua niin paljon, että kaverien talven hitti harrastukseksi muodostui vaaleiden hiusteni metsästämisen minun vaatteista. Eikä hiuksia tarvinut hirveästi metsästää, sillä hiuksia oli joka puolella. Viime aikoina minulta on lähtenyt ihan hälyyttävä määrä hiuksia päästä. Oikeasti paljon hiuksia. Hiustenlähdön järkyttävin huippu oli, kun kävin suihkussa kylpyammeessamme  ja viemäri meni tukkoon omista hiuksistani kesken suihkun. Ammeen pohjalle  koreili iso kasa rakkaita hiuksiani kiemurassa.

En tiedä mistä tämä yhtäkkinen hiustenlähtö johtuu? Onko kyse stressistä, epäsäännööllisistä elämäntavoista, puutteellisesta ruokavaliosta vai vuoden ajasta? Irronneiden hiusten määrästä päätellen voisi hyvinkin päätellä, että näistä kaikista... Olen joskus lukenut, että monella odottavalla äidillä lähtee raskauden myötä paljon hiuksia päästä. Ihan rehellisesti sanottuna, että jos joku kertoisi, että hiuksia lähtee näin paljon päästä, kuin viime aikoina  jää tältä muijalta lapsentekohommat välistä.  Niin järkyttynyt olen ollut oman pääni hiustenlähdöstäni.

Viime vuodet olen hoitanut hiuksiani todella huolellisesti, koska olen monen vuoden ajan kasvatellut hiuksiani. Hiustenkasvuprojektin myötä olen lopettanut suoristusraudan ja kihartimen käytön melkein kokonaan, syön monipuolisesti, aktivoin säännöllisesti päänahkaa, juon vettä, käytän kampaamotuotteita jne. Joulu- ja marraskuussa tuli stressattua tavallista enemmän ja syötyä huonommin ja voihan se olla, että nyt tuo kostautuu minulle lattialle putoavilla hiuksilla.

Oli syy mikä hyvänsä aion tarttua tuumasta toimeen enkä jää odottelemaan seuraavaa tukkiutunutta amme episodia. Onko muuten mitään kuvottavampaa kuin hiukset viemärissä... 
Nyt olen aloittanut syömään Evonia merkkistä hiusten lisäravinnetta ja kiinnittämään entistä enemmän huomiota omiin elämäntapoihin. Kokeilun haluisena (lue epätoivoisena) otin vielä Nioxin hiustenhoitosarjan käyttöön. Nioxin oli minulle brändinä entuudestaan tuntematon ja Nioxin ehdottomasti ansaitsee oman postauksensa, koska niin mielenkiintoisesta tuoteperheestä on mielestäni kyse.
Hiusten kasvatusprojekti vinkkejä tästä.

Jos täydellinen hiusten kylmyyden ylläpitäjä puuttuu klikkaa tästä.

Ja kaikki vinkit ja kokemukset hiustenlähdöstä voi kirjoitella kommettiboksiin <3

PITSIPAITA

17.1.2018

Pitkästä aikaa asukuvia, jotka on rehellisyyden nimissä viime vuodelta... Ajattelinkin kuitenkin julkaista kuvat, koska pidän tästä asusta tosi paljon. Koko musta on aina toimiva ja tyylikäs kokonaisuus. Erittäin ihastunut olen tuohon pitsiseen paitaan, josta onkin tullut yksi suosikki vaatekappaleistani. Paitaa voi yhdistää niin housujen, kuin hameidenkin kanssa. Viime viikolla yhdistin pitsipaidan housujen kanssa ja sain mies kollegalta vuolaasti kehuja paidasta ja mikä parasta tuo samainen mies kollega nappasi nopeasti minusta asukuvatkin, mutta ne esittelen teille myöhemmin. Ennen sitä olkaapa hyvät: viime vuoden viimeiset asukuvat ja samalla tämän vuoden ensimmäiset asukuvat.



takki - Zara
hame - Zara
paita - Mango
panta - BikBok
kengät - Nelly


Ihanaa keskiviikkoa ja iiik, kun tämä vuosi on lähtenyt nopeasti liikenteeseen. <3

LUMENE CC TÄYDELLINEN MEIKKIVOIDE

16.1.2018


Vielä mun koko 24 vuoden ikään en ollut löytänyt sitä oikeaa ja täydellistä meikkivoidetta. Tai oikeastaan enää en voi sanoa näin, mutta vielä muutama viikko sitten olisin voinut. Minulla on ollut ihan kelpo meikkivoiteita, mutta mikään niistä ei ole säväyttänyt. Nyt olen vihdoin löytänyt sen täydellisen meikkivoiteen juuri minulle. Hassua, että edes olen kokenut tyytymättömyyttä meikkivoiteen osalta elämässäni, sillä en tunnustaudu juurikaan meikkihifistelijäksi ja omaan aika helpon ja kivan ihon. Helpolla ja kivalla iholla tarkoitan sitä, että meikkivoiteelta en vaadi juurikaan paljon. Ihoni on luonnostaan suhteellisen tasainen ja hyväkuntoinen. Eikä se tarvi paljoakaan kikkailuja. Kiiressä saataan sutia iholleni vain irtopuuteria ja sipaista peitevoidetta  silmien alle. 

Muutama vuosi sitten olin innokkaampi kosmetiikkakuluttaja ja ostin surutta kalliimpiakin meikkivoiteita sen kummemmin rahan menoa miettimättä. On tullut kokeiltua niin Dioria, Lancomea, Armania ja Mac:in meikkivoiteita. Ihan hyviä meikkivoiteita nekin olivat, mutta en ikinä kokenut mitään "Wow" efektiä. Niinpä vaihdoin aina merkistä toiseen ja odotin, että seuraava putelli olisi se oikea.

Kahdenkymmenen kahden vuoden iässä saituruus kuitenkin iski ja aloinkin kokeilemaan markettikosmetiikan meikkivoiteita. Mietin miksi maksaa meikkivoiteesta maltaita, jos niiden markettien siskot ajavat saman asian? Kokeilin erilaisia edullisempia meikkivoiteita ja totesin, että ne toivat iholleni ihan saman lopputuloksen. Pitkään käytin Lorealin True Match meikkivoidetta. Se olikin ihan kelpo kapistus, mutta niinkuin sanotaan kaikkeen kyllästyy ja kesällä palasin "vanhoihin kaavoihin" ja ostin Clarinssin meikkivoiteen. Tuo meikkivoide oli samettista ihollani, juuri oikean sävyinen ja pysyi kauniina kasvoilla koko päivän! Luulin jo löytäväni sen oikean, mutta ei. Tuo meikkivoide itsestään oli ihanaa ja itse meikkivoiteesta en löydä mitään pahaa sanottavaa, mutta pakkauksesta kyllä.

Clarinssin meikkivoiteen pumppupullo nimitäin falskasi ja pahasti. Joka kerta, kun kannoin meikkivoidetta meikkipussissani niin meikkivoidepullon avatestani karu totuus paljastui. Meikkivoidetta oli vuotanut ympäri pulloa. Meikkivoidetta ei ikinä tarvinnut pumpata pullosta, kun sitä oli jo valmiiksi ympäri pulloa, vaatteilla ja vessan lavuaarissa. Varmasti kyseessä oli joku maanantai kappale, mutta sen kerran, kun meikkivoiteesta maksaa melkein 50€ niin kyllä se vähän kismittää. Meikkivoide myös loppui tuon falskaamisen takia ennätys nopeasti ja onneksi vanha meikkivoide kaapista pelasti. 

Kun nuo vanhat meikkivoiteen jämätkin loppuivat oli aika alkaa etsiä uutta meikkivoidetta. En tiedä miksi edes päädyin Lumenen pisteelle, mutta jokin minua veti sinne ja myyjä selvästi huomasi neidon hädässä, koska riensi heti palvelemaan minua. Kerroin myyjälle mitä halusin. Kevyen meikkivoiteen, joka kuitenkin peittää ja tasoittaa joskus punoittavaa ihoani. Hän istutti minut penkkiin ja sipaisi iholleni Lumenen CC voidetta. Sävy näytti olevan oikea ja marssin meikkivoiteen kanssa kassalle sen suurempia miettimättä. En tiennyt vielä silloin kuinka helmeksi Lumenen CC eli color correcting meikkivoide osoittautuisi. 

Nyt olen nimittäin täysin rakastunut ja olen vihdoin löytänyt sen täydellisen meikkivoiteen. Olen löytänyt sen oikean. Rakastan Lumenen CC voiteen juoksevaa koostumusta, jota on helppo levittää sormin kasvoille. Minulla ennen jopa päivittäisessä käytössä ollut Beauty Blender on jäänyt kaappiin pölyttymään, koska meikkivoidetta on niin helppo levittää suoraan kasvoille kauniin  ja tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Meikkivoide on ihanan kevyt ja, vaikka sitä kerrostaisikin peittävämmän lopputuloksen saamiseksi se tuntuu iholla kuin kasvoille tarkoitetulta seerumilta. Meikkivoide pysyy kauniina koko päivän  näyttäen  luonnolliselta, mutta huolitellulta.  Se myös auttaa peittämään  ihon punaisuutta, johon minunkin ihollani on välillä taipumusta.

Mikä parasta Lumenen CC meikkivoiteen hinta ei päätä huimaa. Lisäksi meikkivoide on pakattu tuubiin, josta sitä on helppo annostella! Pisaraakaan ei siis mene hukkaan. Ja onpa kiva ajatus, että samalla tuen kotimaista yritystä tällä omalla pienellä valinnallani. 



Minun täydellinen meikkivoiteeni on Lumenen CC meikkivoide. Mikä on sinun?

MITÄ MULLE KUULUU

10.1.2018


No hellou. Ajattelin kertoa vähän mun kuulumisia, kun jotenkin mun "Miten vuosi 2017 oikeasti meni" postaus oli tyypilliseen tapaani todella rehellinen ja kaunistelematon. Ja jokunen saattoikin  jäädä miettimään onko kaikki mulla hyvin varsinkin kun tähän väliin iski pieni blogihiljaisuus.  Eilen päivitin pitkästä aikaa blogia (tai ainakin minusta viikon postaustauko tuntui pitkältä) ja kerroin teille omista "uuden vuoden lupauksistani". Minähän en luvannut mitään ja ajattelin jatkaa tälläistä "rappiollista elämää" alkoholin ja herkkujen kera. Tuon saman postauksen lopussa mainitsin etten ole kotona ja en olekaan. Istun tällä hetkellä puuhellan lämpössä Kurikassa. Lähdin tänne mummaa hetkeksi taas auttelemaan ja hoitamaan. Ettei kenellekään nyt jäänyt sellainen kuva, että olen karannut pois kotoa ja parisuhde on palasina... 

Ja jos jäi niin se on vääränlainen kuva olotilastani, sillä fiilis on nyt niin jees! Palaset oikeasti loksahteli paikalleen tuon paremman osapuolen kanssa kotona. Tiedän oikeastaan täysin miksi ne loksahtelivat paikalleen. Tai nyt tiedän. Olin miettinyt erästä asiaa jo pitkän aikaa suhteessamme. Se oli vaivannut minua. Vasta päivää ennen uutta vuotta otin härkää sarvista ja selvitin tuon asian. En oikeastaan olisi uskonut, kuinka suuret vaikutukset tuon asian selviämisellä olisi ollut. Olo on ollut ihan erilainen. Olen ollut vapautunut ja varmaankin jopa rentoutunut? Uskon, että myös oma uusi erilainen fiilis on vaikuttanut tuohon toiseen puoliskoon, sillä niin hyvin ja onnellisessa merkeissä on tämä vuosi lähtenyt liikenteeseen. Minusta on oikeastaan tuntunut viime aikoina samalta, kuin alkuaikoina. Niitä kuuluisia perhosia on lennellyt vatsassa.

Nämä fiilikset on ollut ihania, koska kevään perhosia saa varmasti vielä odotella pitkään. Silti olen vain niin onnellinen, että monien ystävieni Snappchat tai Whatsapp ovat välillä pursunneet hehkutustani. Ja hei saahan sitä olla onnellinen! Ja miksi en olisi. Niinkuin tuossa postauksessa vähän availinkin olotilaani, että olin kokenut kyllästymisen tunnetta. Ja kyllästymisen tunnetta meidän suhteemme tilaan ja tappeluihin, en missään tapauksessa Mr. Beariin. 



Oikeastaan heti tuon postauksen julkaisemisen jälkeen jokin iso kivi vierähti rinnaltani ja kaikkia ihania asioita pulpahti mieleeni. Niitä viime vuoden parhaimpia hetkiä! Ja täytyy kyllä sanoa, että oon niin onnekas, kun mulla on niin mielettömiä ystäviä ympärillä. Sain viime vuonna vielä koulustakin erään mielettömän ihanan ja samanhenkisen ystävän. Se fiilis, kun vaan löytää ihmisen, joka ajattelee samalla tavalla elämästä ja näkee elämää melkein samalla tavalla, kuin sinä. Se on mieletön fiilis ja uskonkin, että tämän uuden ystävän kanssa tulemme pitämään yhteyttä hautaan asti. Myöskin ne vanhat ystävät ovat olleet läsnä ja monenkin kohdalla on viime vuosi ollut sellainen ystävyys suhteen lujitus vuosi. En siis ole ollut ainoa, jolle viime vuosi oli hankala ja monimutkikas vuosi. Onneksi on niitä ystäviä, joita saa tukea ja, jotka tukevat sinua hädän hetkellä. 

Menetin myös sen yhden tärkeän ystävän. Se sattui ja olin hajalla, mutta kaikkia ystävyys suhteita ei ole tarkoitettu kestämään hautaan saakka. Joskus on parempi päästä irti. Ja irti päästäminen ei silti tarkoita, etteikö tuota ihmistä ja yhteisiä muistoja voisi muistella lämmöllä. Tiesin, että tässäkin suhteessa tein oikean päätöksen, koska vaikka oloni oli aluksi surullinen niin aika pian se suru muuttui huojentumisen tunteeksi.

Mitä mulle siis kuuluu? No mulle kuuluu siis erittäin hyvää. Oon viettänyt aikaa ystävien ja Mr. Bearin kanssa. Nyt olen viettämässä aikaa mulle kaikista rakkaimman kanssa. Nimittäin mummani kanssa. Olen niin onnellinen tästä elämäntilanteesta, että opiskelu mahdollistaa minulle pitkät lomat ja pystyn tulla tänne mummaa auttamaan. Olen aina käynyt täällä muutenkin paljon jo ennen koulua, mutta kyllä se tuo mielenrauhaa, että jos nyt mummalle tulisi jokin hätä niin voisin melkeinpä heti tulla tänne. Varsinkin kun viime talvena mummaan iski flunssa ja olin tuolloin vielä päivittäisessä töissä vaati lähtö joustoa ja järjestelyä myös työnkin puolesta. Onneksi kuitenkin viime talvena pääsin lähtemään, sillä täällä oltiin kyllä todella heikossa hapessa. Nyt onkin ollut tosi ihanaa, kun mumma on voinut paremmin ja voin myös paremmalla mielellä lähteä täältä kotiin. 

En ole myöskään mitenkään tarkoituksellisesti vaihtanut postaus aikaa puoleen yöhön. Täällä vain päivät menevät aikalailla mumman ehdoilla ja erilaisia askareita touhuten niin yleensä olen kaivanut läppärin esiin vasta mumman mennessä nukkumaan. Halusin tulla höpöttelemään tänne virtuaalipäiväkirjaani kuulumisia ja nyt jatkan elokuvan parissa vähän aikaa ennen kuin painan silmät kiinni. Huomenna on aikainen herätys, sillä päivän ohjelmistossa ovat mumman Marevan kokeet ja kauppareissu Halpa  Halliin. Oikeasti tämä on luksusta, sillä en ole edes tämän päivän reilun tunnin mittaisella päivälenkillä onnistunut törmäämään yhteenkään ihmiseen, ainoastaan kolmeen autoon ja rusakkoon.   Myöskään Snappchat ei paikanna koko Kurikkaa, vaan väittää minun olevan Seinäjoella. Kuitenkin Seinäjoen suuri metropoli on melkein tunnin ajomatkan päässä täältä, joten joo ihan maalla taas ollaan. 

Mulle kuuluu hyvää, mutta mitä sulle kuuluu? Miten sun vuosi on lähtenyt käyntiin? <3

MITÄ EN LUPAA TÄNÄ VUONNA

9.1.2018


Uuden vuoden lupauksia? Sen sijaan, että listaisin teille mitä aion luvata tällä uudelle vuodelle niin ajattelin tehdä listan mitä en ainakaan lupaa tälle vuodelle! Näistä "en lupaa" lupauksista on helpompi pitää kiinni. Eikä muuten tarvitse kokea morkkista helmikuussa, kun tipaton tammikuu oli tipallinen tammikuu, rahansäästö lupauksista ainoa säästö on, ettei tarvitse ostaa roskapusseja, kun H&M muovikassit käyvät myös tähän tarkoitukseen tai jos niin sanottu "parempi elämä" onkin ihan oikeasti aloitettu parempana elämänä syömällä kuutena kertana viikossa ulkona. Mutta hei asiaan...

Minä en lupaa aloittaa tipatonta tammikuuta enkä oikeastaan edes lupaa vähentäväni alkoholin käyttöä. Alkoholin käyttöni on ihan kohtuullisella tasolla. Lasillisesta tai jopa pullollisesta viiniä hyvän ystävän kanssa illan vietossa on enemmän hyviä seurauksia, kuin huonoja.

Minä en lupaa vähentää kulutustani ja vaatteiden shoppailua ainakaan tammikuussa, koska hei nythän on mitä paras aika shoppailla, kun joka puolella on alet! 

Minä en lupaa meneväni salille kertaakaan tammikuun aikana. En ole löytänyt vieläkään uutta salia ja  olen huomannut, kuinka ihmeitä tällainen salitauko on pääkopalle tehnyt, joten en aio ottaa salista mitään paineita. 

Minä en myöskään lupaa ettenkö menisi takaisin salille myöhemmin. Sali on minulle tärkeä ja rakas harrastus. Helmikuu voisi olla uuden sali etsinnän paikka. 

Minä en lupaa kieltäytyä herkuista tai aloittaa herkkulakkoa. Olen aloittanut herkkulakon viime vuonna ja se meni suoraan sanottuna aivan pyllylleen. Kestikö peräti viikon? Mutta olen sitä mieltä, että jos syö muuten terveellisesti ja välillä tekee mieli herkkuja niin voi aivan hyvin herkutella eikä siitä todellakaan kannata kokea huonoa omatuntoa!

Minä en lupaa tänä vuonna, että ikäkriisi ei iske. Nimittäin 25-vuotta pamahtaa mittariin 3.3.2018 ja eihän se ole ikä tai mikään. Itseasiassa olen todella onnellinen tämän hetken iästäni ja en ole koskaan kokenut olevani yhtä sujut niin ulkonäköni kuin elämäntilanteeni kanssa. Lyön kuitenkin vetoa, että kun H hetki lähestyy niin ikäkriisiä pukkaa! :D

Minä en lupaa etten ottaisi stressiä koulusta. Ihan pakostakin välillä ne deadlinet iskee päälle. Turha stressata tosin niistä erikseen tai stressata jo valmiiksi aiheesta "stressaan tulevia stressejä". Kyllä niistä kouluhommista selviää, vaikka päätä välillä kiristäisikin ja stressi iskisikin.

Minä en lupaa lukea kirjoja enemmän. Kirjojen lukeminen on oikeasti tosi terapeuttista ja varsin rentouttavaa. Rakastan lukemista ja luen todella paljon päivittäin. Ainoa miinuspuoli omassa lukuharrastuksessani on, että se on siirtynyt kirjoista koneen ja kännykän näytöltä lukemiseen. Mikä on varmasti huono asia esimerkiksi silmille, mutta pääasia, että luen. Minusta kiehtovaa luettavaa on yhteiskunnalliset, poliittiset, avaruus, luonto ja etenkin meri aiheiset artikkelit.

Minä en lupaa lopettaa Bubble manian pelaamista, vaikka olenkin jäänyt ihan koukkuun. 
Kotona on ihan perus näky, että minä ja Mr. Bear istumme ihan hiljaa vierekkäin sohvalla ja pelaamme tuota peliä... 

Huomenna naputtelen teille perinteistä kuulumis postausta ja kerron missä itseasiassa olen tälläkin hetkellä!  Olen nimittäin ihan muissa maisemissa, kuin kotona nyt. Mun alkaneesta uudesta vuodesta lisää huomenna. Ja hei jos sä oot tehnyt jonkun uuden vuoden lupauksen niin olis hauska tietää minkä ja miksi? Ehkä otan jostain hyvästä lupauksesta, jossain vaiheessa mallia tai äh mitään en lupaa!

MITEN VUOSI 2017 OIKEASTI MENI

2.1.2018

Tosi monessa blogissa on ollut ihania koosteita 2017 vuodesta. Kauniita kuvia, mitä ihanimpien muistojen perään. Minusta olisi ihana tehdä myös tuollainen postaus, mutta minusta itsestäni se tuntuisi hieman feikiltä. Vähän huijaamiselta. Tämä vuosi on nimittäin ollut minulle jokseenkin vaikea. En muista vuotta milloin olisin itkenyt yhtä paljon, kuin viime vuonna. Ei sellaista varmaan ole ollutkaan, koska minä en helposta itke. Alku vuodesta olin ahdistunut. Minua ahdisti. Tuntui, että olin aivan eksyksissä. Minulla oli päässä vain, että halusin kovasti kouluun ja pelko siitä, jos en pääsisi. Kun pääsykoemateriaalit saapuivat oikeasti luin ja luin. En oikeastaan muista hirveästi koko alkuvuodesta tai keväästä. Menin sitä vain eteenpäin. Toki tuonne mahtui monia lukemattomia hyviä hetkiä. Ei viime vuosi mitenkään rintaa kouristavalla tavalla huono ole ollut. Edelleenkin olen parisuhteessa, minulla on ihana koti ja toteutin unelmani kouluun pääsystä. Todella sekainen viime vuosi vain oli. Ei yhtään tasainen. Rakastan rutiineja ja tasaisuutta. Ihan sitä tavallista arkea. Viime vuonna tuo arki tuntui jokseenkin koko ajan rauhattomalta ja suorittamiselta. Koko alkutalvi ja kevät tuntui tuolta ja sitten...

Ja sitten tuli kesä. Kesällä päätin, että nyt on pääsykokeet lusittu ja nyt on aika mennä ja tehdä. Ja niin minä meninkin ja teinkin. Tuli koluttua niin monet kesän hippalot ja pippalot, etten enää edes muista. Tuli elettyä hetkessä. Tehtyä extempore mitä hauskimpia viini iltoja ja käveltyä aamun pikku tunneilla kotiin. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun joku on vinossa ja, vaikka kuinka olisi kivaa niin takaraivossa kummittelee. Tuollainen tunne oli minulla takaraivossa monena kesäiltana. Välillä se tunne, vain hiipi jopa niihin hauskoihin hetkiin mukaan. Kesä oli ihana, mutta olin tavallaan helpottunut, että se loppui. Ei kukaan voi juhlia loputtomiin. Minä en ainakaan. En edes halua, koska niinkuin sanoin minä nautin siitä tuiki tavallisesta arjesta ja rutiineista.

Ilmat viilenivät ja tuli syksy. Syksyllä alkoi koulu ja uudet rutiinit. Ensimmäisestä koulupäivästä asti tunsin olevani takaisin oikeilla raiteilla elämäni kanssa. Sain kaipaamiani rutiineja ja arki alkoi maistua taas mielekkäältä. Monet viikonloput pakertelin tyytyväisenä koulutehtävien parissa. Sain uuden työpaikan ja kaipaamiani uusia haasteita. Oli nautinnollista tehdä töitä uusissa ympyröissä. Oli ihana rakennella aikatauluja koulun ja uuden työpaikan ympärille. Syksyäni kuitenkin painoi yksi asia. Se oli painanut jo oikeastaan suuren osaa vuodesta. Syksyllä se konkretisoitui vain enemmän. Sitä asiaa ei enää oikein päässyt pakoon tai saanut kullattua... 

Ja se yksi asia oli parisuhde. En ollut oikein varma halusinko enää olla tässä suhteessa. Oikeastaan parisuhteessamme tuntui olevan noin hiekkalaatikollinen kiviä molempien kengissä. Ja nuo kivet hiersivät koko ajan. Sitten se kenkä alkoi vielä puristaa ja on tullut tapeltua ja itkettyä niin monta kertaa, että en edes muista. Tosi monta kertaa vuoden aikana koin olevani onnen kukkuloilla, mutta liian monta kertaa koin myös, että mitä jos se matto lakaistaan kohta alta. Olo on siis ollut epävarma tulevasta. Välillä odotin, että mitähän seuraavaksi. Odotin niin aika usein. Ja se jos mikä on inhottava fiilis. Odottaa milloin seuraavaksi jotain pahaa tapahtuu. 

Päivää ennen uutta vuotta en ollut varma tulenko viettämään uuden vuoden yksin vai yhdessä. Olin yksin kotona ja mietin, mitä minä haluan ja olemmeko me muuttuneet ja onko tunteeni muuttunut häntä kohtaan. Olin jo muutama kuukauden kokenut eräänlaista kyllästymisen tunnetta suhteeseemme. Epävarmuuteni suhteemme tulevaisuuteen oli muuttunut yksinkertaisesti kyllästymiseksi. Olin niin kyllästynyt riitelemiseen ja tuohon epävarmuuteen tulevaisuudesta, että mietin, että ero sattuisi varmasti paljon, mutta rakkaan ihmisen kanssa jatkuva yhteen ottaminen sattui myös. Tuo yksi ilta yksin kotona tuona toisiksi viimeisenä tammikuun päivänä oli minulle koko vuoden terapeuttisin päivä. Moni asia loksahteli päässäni paikalleen.  Mietin ihan rehellisesti mitä minä tältä vuodelta haluaisin ja olisiko se mahdollista. Näenkö loppua noille hiertäville kiville vai en? 

Vuoden viimeinen päivä oli osoittautuikin yhdeksi vuoden tärkeimmäksi päiväksi. Minulla oli aivan mahtava uusivuosi hänen kanssaan. Ja tiedättekö mitä kaikki nuo päässäni käydyt keskustelut tulevaisuudesta ja sen epävarmuudesta katosivat. Tunteeni jotenkin vain järjestyivät päässäni. Nyt tiedän, että haluan olla hänen kanssaan. Olen koko vuoden halunnut olla hänen kanssaan ja tunteeni häntä kohtaan eivät ole muuttuneet olivatpa nuo riidat olleet kuinka sydäntä riipaisevia tahansa. En ole ollut missään vaiheessa kyllästynyt häneen ihmisenä. Olin kyllästynyt alituiseen tappelemiseen hänen kanssaan. Uskon, että viime vuosi oli suhteellemme erittäin tärkeä ja opettavainen. En kadu hetkeäkään, vaikka korttitalo sortuisikin. En kyllä usko sen tapahtuvan, koska kaikista kriiseistä huolimatta tässä sitä ollaan vielä yhdessä ja olo on onnellinen.  Ollaan opittu toisistamme enemmän kuin koskaan ja se jos mikä on hyvä asia.

Itseasiassa koko uudesta vuodesta lähtien minut on vallannut erittäin onnellinen olo. Rauhallinen olo. Tuntuu vähän hassulta sanoa, että vuoden paras päivä oli eilen, vaikka tuon päivän suurilta osin makasinkin sängyn pohjalla potien dagen efteriä. Silti olo oli vain niin hyvä ja tasapainoinen. Sai vain olla rakkaan sylissä ja pitää toista lähellä. Tuntui hyvältä olla lähellä, sai tuntea hyvää oloa ja olo ei ollut lainkaan epävarma. Tuota oloa olin kaivannutkin.

Tuli jotenkin todella helpottunut olo kirjoittaa tämä postaus. Monia tosi hyviä muistoja ja vuoden kohokohtia pulpahteli mieleeni samalla, kun tätä kirjoitin. Hassua, koska tätä tekstiä ei ollut helppo kirjoittaa. Viime vuosi oli erittäin opettavainen ja kokemusrikas vuosi. Lisäksi opin tänä vuonna  paljon omasta kehostani, mutta siitä kirjoittelen teille toisen kerran. 

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]