MITEN VUOSI 2017 OIKEASTI MENI

2.1.2018

Tosi monessa blogissa on ollut ihania koosteita 2017 vuodesta. Kauniita kuvia, mitä ihanimpien muistojen perään. Minusta olisi ihana tehdä myös tuollainen postaus, mutta minusta itsestäni se tuntuisi hieman feikiltä. Vähän huijaamiselta. Tämä vuosi on nimittäin ollut minulle jokseenkin vaikea. En muista vuotta milloin olisin itkenyt yhtä paljon, kuin viime vuonna. Ei sellaista varmaan ole ollutkaan, koska minä en helposta itke. Alku vuodesta olin ahdistunut. Minua ahdisti. Tuntui, että olin aivan eksyksissä. Minulla oli päässä vain, että halusin kovasti kouluun ja pelko siitä, jos en pääsisi. Kun pääsykoemateriaalit saapuivat oikeasti luin ja luin. En oikeastaan muista hirveästi koko alkuvuodesta tai keväästä. Menin sitä vain eteenpäin. Toki tuonne mahtui monia lukemattomia hyviä hetkiä. Ei viime vuosi mitenkään rintaa kouristavalla tavalla huono ole ollut. Edelleenkin olen parisuhteessa, minulla on ihana koti ja toteutin unelmani kouluun pääsystä. Todella sekainen viime vuosi vain oli. Ei yhtään tasainen. Rakastan rutiineja ja tasaisuutta. Ihan sitä tavallista arkea. Viime vuonna tuo arki tuntui jokseenkin koko ajan rauhattomalta ja suorittamiselta. Koko alkutalvi ja kevät tuntui tuolta ja sitten...

Ja sitten tuli kesä. Kesällä päätin, että nyt on pääsykokeet lusittu ja nyt on aika mennä ja tehdä. Ja niin minä meninkin ja teinkin. Tuli koluttua niin monet kesän hippalot ja pippalot, etten enää edes muista. Tuli elettyä hetkessä. Tehtyä extempore mitä hauskimpia viini iltoja ja käveltyä aamun pikku tunneilla kotiin. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun joku on vinossa ja, vaikka kuinka olisi kivaa niin takaraivossa kummittelee. Tuollainen tunne oli minulla takaraivossa monena kesäiltana. Välillä se tunne, vain hiipi jopa niihin hauskoihin hetkiin mukaan. Kesä oli ihana, mutta olin tavallaan helpottunut, että se loppui. Ei kukaan voi juhlia loputtomiin. Minä en ainakaan. En edes halua, koska niinkuin sanoin minä nautin siitä tuiki tavallisesta arjesta ja rutiineista.

Ilmat viilenivät ja tuli syksy. Syksyllä alkoi koulu ja uudet rutiinit. Ensimmäisestä koulupäivästä asti tunsin olevani takaisin oikeilla raiteilla elämäni kanssa. Sain kaipaamiani rutiineja ja arki alkoi maistua taas mielekkäältä. Monet viikonloput pakertelin tyytyväisenä koulutehtävien parissa. Sain uuden työpaikan ja kaipaamiani uusia haasteita. Oli nautinnollista tehdä töitä uusissa ympyröissä. Oli ihana rakennella aikatauluja koulun ja uuden työpaikan ympärille. Syksyäni kuitenkin painoi yksi asia. Se oli painanut jo oikeastaan suuren osaa vuodesta. Syksyllä se konkretisoitui vain enemmän. Sitä asiaa ei enää oikein päässyt pakoon tai saanut kullattua... 

Ja se yksi asia oli parisuhde. En ollut oikein varma halusinko enää olla tässä suhteessa. Oikeastaan parisuhteessamme tuntui olevan noin hiekkalaatikollinen kiviä molempien kengissä. Ja nuo kivet hiersivät koko ajan. Sitten se kenkä alkoi vielä puristaa ja on tullut tapeltua ja itkettyä niin monta kertaa, että en edes muista. Tosi monta kertaa vuoden aikana koin olevani onnen kukkuloilla, mutta liian monta kertaa koin myös, että mitä jos se matto lakaistaan kohta alta. Olo on siis ollut epävarma tulevasta. Välillä odotin, että mitähän seuraavaksi. Odotin niin aika usein. Ja se jos mikä on inhottava fiilis. Odottaa milloin seuraavaksi jotain pahaa tapahtuu. 

Päivää ennen uutta vuotta en ollut varma tulenko viettämään uuden vuoden yksin vai yhdessä. Olin yksin kotona ja mietin, mitä minä haluan ja olemmeko me muuttuneet ja onko tunteeni muuttunut häntä kohtaan. Olin jo muutama kuukauden kokenut eräänlaista kyllästymisen tunnetta suhteeseemme. Epävarmuuteni suhteemme tulevaisuuteen oli muuttunut yksinkertaisesti kyllästymiseksi. Olin niin kyllästynyt riitelemiseen ja tuohon epävarmuuteen tulevaisuudesta, että mietin, että ero sattuisi varmasti paljon, mutta rakkaan ihmisen kanssa jatkuva yhteen ottaminen sattui myös. Tuo yksi ilta yksin kotona tuona toisiksi viimeisenä tammikuun päivänä oli minulle koko vuoden terapeuttisin päivä. Moni asia loksahteli päässäni paikalleen.  Mietin ihan rehellisesti mitä minä tältä vuodelta haluaisin ja olisiko se mahdollista. Näenkö loppua noille hiertäville kiville vai en? 

Vuoden viimeinen päivä oli osoittautuikin yhdeksi vuoden tärkeimmäksi päiväksi. Minulla oli aivan mahtava uusivuosi hänen kanssaan. Ja tiedättekö mitä kaikki nuo päässäni käydyt keskustelut tulevaisuudesta ja sen epävarmuudesta katosivat. Tunteeni jotenkin vain järjestyivät päässäni. Nyt tiedän, että haluan olla hänen kanssaan. Olen koko vuoden halunnut olla hänen kanssaan ja tunteeni häntä kohtaan eivät ole muuttuneet olivatpa nuo riidat olleet kuinka sydäntä riipaisevia tahansa. En ole ollut missään vaiheessa kyllästynyt häneen ihmisenä. Olin kyllästynyt alituiseen tappelemiseen hänen kanssaan. Uskon, että viime vuosi oli suhteellemme erittäin tärkeä ja opettavainen. En kadu hetkeäkään, vaikka korttitalo sortuisikin. En kyllä usko sen tapahtuvan, koska kaikista kriiseistä huolimatta tässä sitä ollaan vielä yhdessä ja olo on onnellinen.  Ollaan opittu toisistamme enemmän kuin koskaan ja se jos mikä on hyvä asia.

Itseasiassa koko uudesta vuodesta lähtien minut on vallannut erittäin onnellinen olo. Rauhallinen olo. Tuntuu vähän hassulta sanoa, että vuoden paras päivä oli eilen, vaikka tuon päivän suurilta osin makasinkin sängyn pohjalla potien dagen efteriä. Silti olo oli vain niin hyvä ja tasapainoinen. Sai vain olla rakkaan sylissä ja pitää toista lähellä. Tuntui hyvältä olla lähellä, sai tuntea hyvää oloa ja olo ei ollut lainkaan epävarma. Tuota oloa olin kaivannutkin.

Tuli jotenkin todella helpottunut olo kirjoittaa tämä postaus. Monia tosi hyviä muistoja ja vuoden kohokohtia pulpahteli mieleeni samalla, kun tätä kirjoitin. Hassua, koska tätä tekstiä ei ollut helppo kirjoittaa. Viime vuosi oli erittäin opettavainen ja kokemusrikas vuosi. Lisäksi opin tänä vuonna  paljon omasta kehostani, mutta siitä kirjoittelen teille toisen kerran. 

12 kommenttia

  1. Harmi että vuosi oli tuollainen, mutta hyvä että viimoinen päivä oli kuitenkin se paras ja asiat loksahteli sun päässä paikalleen. Mä taisin kokea nuita samoja fiiliksiä entisessä suhteessa, tylsistymistä tai muuta sellaista ? Se lopahtikin sitten nopeasti vaikka yhteistä matkaa oli neljä vuotta takana. Onneksi teillä kävi parhain päin:) Tai siis olen itsekin onnellinen että näin kävi mulla, koska se vaan taisi olla parempi jatkaa erillään:D Varmasti oli hyvin tärkeä ja opettavainen vuosi teidän suhteessa. Ihanan rohkea kirjoitus<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen ollut aikaisemminkin tylsistynyt aikaisemmissa suhteissa (valitettavasti). Silloin siihen kumppaniin ja oikeasti en nähnyt muuta ratkaisua kuin eron. Nyt tylsistyminen johtui riidoista, koska omaamme molemmat aika kovan luonteen ja temperamentin. Onneksi nuo fiilikset tuntuivat jäävän vuoteen 2017. :)
      Nyt vain uutta vuotta kehiin ja kohti uusia tuulia. :)<3

      Poista
  2. Rehellinen postaus taas, vaikka piti ahmia se kerralla nopeasti loppuun, kun mietin eroatteko te! Onneksi, ette!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei erottu! "Loppu hyvin ja kaikki hyvin". :)<3

      Poista
  3. Hyvä postaus! Mun mielestä on hienoa, että kirjoitetaan välillä myös siitä, ettei kaikki ole aina vaan täydellistä... Ihana kuitenkin kuulla, että olet saanut ajatukset taas järjestykseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit. :) Blogi näyttää kuitenkin lukijalle vain sen puolen minkä kirjoittaja näyttää. Itselle olisi ollut hassua listata vain hyviä juttuja. Välillä on vuodet vaikeampia, mutta se ei ole huono asia, koska kaikesta oppii! :) Ihana kommentti.<3

      Poista
  4. Oli kiva lukea sun vuodesta! :) Kirjoitit niin rehellisesti. Onneksi saitte puhuttua asioista ja oot onnellinen! <3 Toivon, että tämä vuosi on parempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ihan varmasti kaikki järjestyy. Kyllä se puhuminen aina auttaa, vaikka välillä se tuskallista olisikin.. :)
      Ihan varmasti on.<3 Tuli ainakin opittua viime vuodesta niin paljon. :D

      Poista
  5. Kiva että asiat päätyivät kuitenkin kaikki parhain päin! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä ne asiat aina järjestyy. Ja olen huomannut, että vaikka kuinka vaikeaa joskus olisikin niin aina se valo sinne risukasaan joskus paistaa! :D

      Poista
  6. ihana lukea, että palaset loksahtivat kuitenkin lopulta paikalleen!:) Itse vietin vuoden samojen asioiden kanssa, meillä tosin päätös oli yhteinen ja että parempi jatkaa ystävinä, mutta nyt tuntuu pitkästä aikaa silti että voi taas hengittää paremmin, joten uskon että päätös oli oikea, mutta samoja tunteita täällä myös käyty läpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä ja varmasti teitte oikean päätöksen, jos tuolta nyt tuntuu. Onneksi vuosi vaihtui olo on tuntunut itsestä kaikinpuolin siltä, että voi hengittää paremmin! :)

      Poista

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]