ANONYYMI TULIKO HYVÄ MIELI, KUN PÄÄSIT HUORITTELEMAAN

28.2.2018


Julkaisin eilen postauksen missä pohdin miksi epävarmat naiset yrittävät kaataa omaa epävarmuuttaan toisiin naisiin. Lue postaus tästä ja tunne olosi vapaaksi kommentoida aihetta. Postaus selvästi kiinnosti teitä ja postausta luettiinkin eilen huimat yli 5000 tuhatta kertaa! Postaus poiki paljon kommentteja. Suurin osa kommenteista oli anonyymien kommentteja. Olen aikaisemmin puhunut paljon blogissani anonyymeista kommentoijista ja siitä miksi haluan hyväksyä anonyymit kommentit blogissani. Lyhyesti sanottuna kaikki anonyymit kommentit eivät ole ilkeiltä tai inhottavia.  Eiliseenkin postauksen anonyymeista kommenteista suurin osa oli ruusuja risujen sijaan ja moni uskalsi paljastaa omia kokemuksiaan aiheeseen liittyen. 

Anonyymeissa kommenteissa on ainakin itselläni on ollut koko pienen blogihistoriani aikana paljon  enemmän positiivisia ja neutraalin sävyisiä kommentteja, kuin niitä negatiivisia. Neutraalilla kommentilla tarkoitan, että kirjoittaja on kanssani eri mieltä, mutta hän vain esittää oman kantansa asiasta. Ne vasta muuten mielenkiintoisia kommentteja onkin ja aina tervetulleita.
Minulle yksi tärkeimpiä blogin pitämisen kannustimia on vuorovaikutus teidän kanssa. Olen aidosti iloinen jokaisesta kommentista, jopa niistä negatiivisistakin. Myös negatiivisen kommentin kirjoittaja nimittäin luki postaukseni ja vietti aikaa blogissani. Ehkä jopa joskus palaa takaisin ja toteaa eri aiheesta, että tästähän voi olla samaa mieltä kansani. Tai, vaikka tuo anonyymi kommentoija ei olisi ikinä kanssani samaa mieltä ja kokisi minut tyhmänä ihmisenä niin ilmeisesti, kuitenkin kirjoitan niin kiinnostavaa blogin sisältöä, että jokin saa hänet aina palaamaan uudelleen blogiini. 

Monesti otan blogissani kantaa minulle tärkeisiin asioihin ja arkaluontoisiin asioihin. Moni ei halua julkisesti omalla nimellään kommentoida arkaluontoisiin asioihin. Sentakia haluan antaa myös niille ujommille tai yksityisyydestään kiinni pitäville mahdollisuuden kommentoida anonyymisti. Kertoa  ja jakaa minulle omia kokemuksia ja näkökulmia. Minusta on aina erittäin mielenkiintoista nimittäin lukea teidän omia  kokemuksia ja ajatuksia. 



Tämä ei ole postaus siitä, että yhyy anonyymi kommentoija haukkui minua huoraksi. Siinähän haukkuu! Se ei aiheuta minussa oikeastaan mitään tunteita. Eilen kyllä vähän hymyilytti, että kuinka lapsellinen tai pieni toisen maailma voi olla. Tuli onnellinen olo, että ompas asiat itselläni hyvin. Jos minä kohtaan toisen, joka ajattelee toisin ei minulle ekaksi tule mieleen sanoa/kommentoida hänelle "huora". Voin sanoa, ettei tulisi pieneen mieleenikään.

Minä en ole huora, vaikka sinä kommentoisit niin. Minä en pukeudu myöskään huoramaisesti. Täytyy kyllä rehellisesti todeta, ettei minulla ole hajua miten huorat pukeutuvat. Leikitään ajatusleikkiä, että vaikka pukeutuisinkin niinkuin huorat niin tekeekö se minusta huoran? No ei tee. En ottanut Mr. Bearilta maksua viime yöstä enkä ota jatkossakaan. Vai pitäisikö? Nyt kun näin opiskelijana rahat on tiukilla niin pitäisikö laittaa miehelle makuuhuoneeseen hinnasto? Tämä oli sitten vitsi, että ei tarvitse kenenkään vetää hernepussia nenään. Ehkä Mr. Bear laittaa minulle hinnaston tästä läpästä, sitten on kuulkaa vitsit tällä mimmillä vähissä. Hah. 

Olen saanut aikaisemminkin lukea kommenttiboksistani huora kommenttia joihinkin postauksiin. Olen aina miettinyt, mitä anonyymi kommentoija saa tuosta, että haukkuu minua huoraksi?  Huoraksi haukkuminen on kuitenkin todella alhaista. Harva uskaltaisikaan omalla nimellä tulla kommentoimaan toisen blogiin julkisesti toista huoraksi. 

Sinulle anonyymi, joka kommentoit "huoramaisia kuvia" tahdon sanoa, että sinulle taitaa olla huorat paljon tutumpia, kuin minulle. Mikä sinä olet ketään huoraksi haukkumaan! Toivottavasti, et käytä tuota naista alentavaa sanaa ja ainakaan sano sitä kenellekään muulle päin naamaa. Hyvä jos sinulle tuli hyvä mieli, kun sait tuon kommentin kirjoitettua. Minulle tuli, kuin luin sen. Naureskelin sitä kotona ääneen, että kuinka pikku sieluisia ihmisiä onkaan. Onneksi minulla on näin helppo elämä, kuin ei tarvitse muita kadehtia ja voin olla tyytyväinen itseeni. Ei tarvitse purkaa omaa pahaa oloa muihin. Tiedätkö vähän niinkuin osoitit kirjoittaneeni postaukseni juuri naulan kantaan, kun laitoit tuon kommentin. Sinun piti purkaa omaa pahaa oloasi ja epävarmuuttasi minuun. Ihan niinkuin joidenki naisten pitää purkaa epävarmuutta toisiin. Juuri sitä, mistä kirjoitin!
Vinkki vitonen loppuun sinulle anonyymi, joka jatkat huorittelua. Tarkista se oikein kirjoitus, jos kommentti on ensin "huomaisia kuvia" ja korjattuna perään "*huora" niin eihän tuota kommenttia voi Erkkikään tosissaan ottaa. :D


EPÄVARMA NAINEN, PURATKO OMAA EPÄVARMUUTTASI MUIHIN

27.2.2018


Morjesta pöytään mimmit sanoin pari viikonloppua sitten tuiki tuntemattomille, koska heidän puoli baari iltaansa oli mennyt minun ulkonäköäni ja asuvalintaani pohtien. Minua ei yleensä kiinnosta juuri lainkaan mitä muut minusta tai ulkonäöstäni ajattelevat. Itse olen tyytyväinen ja onnellinen  omasta ulkonäöstäni. Lähinnä saan tuijottelusta lisää pontta kantaa itseni entistä enemmän rinta rottingilla ja ylpeydellä. Tällä kertaa puutuin asiaan, koska seurassani oli hyvä ystäväni (mielettömän upea ja näyttävä sellainen), mutta häntä tämä käytös häiritsi. Kaikki eivät ole niin itsevarmoja, kuin minä, vaikka ulkoapäin he näyttäisivät tyrmääviltä. Niinpä marssin korkeissa koroissani, tiukoissa farkuissa ja avoinaisessa paidassani kysymään kohteliaasti noilta mimmeiltä, mikä siinä minun tai ystäväni pukeutumisessa oli nyt niin ihmeellistä. Meni muuten muijilta drinkit väärään kurkkuun ja vastaukseksi sain silmien pyörittelyä ja hiljaista mutinaa. He eivät olleet ajatelleet, että puheensa olivat kuuluneet meidän pöytään asti.

Mikä siinä on, että monien epävarmojen naisten pitää yrittää sitä omaa epävarmuuttaan kaataa muiden niskaan? Koska itse ei uskalleta pukea avonaista paitaa, laittautua näyttävästi niin sitten jauhetaan paskaa ja ylen katsotaan toisten pukeutumista? Omaa epävarmuutta puretaan muihin. Ja, koska itsellä on epävarma olo niin se on ihan sallittua? Vai onko kyse siitä, että,  jos joku pukeutuu vaikkapa avonaiseen paitaan niin häntä saa arvostella ja haukkua julkisesti. Onko se, jopa avonaiseen paitaan pukeutuneen mimmin oma vika, koska hän on selvästi pukeutumisellaan halunnut herättää huomiota niin on häntä oikeus yrittää nolata julkisesti?

Ja tämä on ihan naisten juttu. Jos äijäporukassa on epävarmempi mies niin en ole huomannut, että tuon epävarmemman miehen pitäisi muiden ulkonäöllisiin seikkoihin vedoten yrittää saada toisia tuntemaan olonsa epävarmaksi. Mutta aijai, kun ollaan naisporukalla liikenteessä niin johan saadaan, vaikka minkälaisia kommentteja muille aikaiseksi. Ihan kaveriporukankin kesken tai sitten toista naislaumaa kohden! Epävarmoilla naisilla monesti tuntuu olevan sellainen ajatusmaailma, että näyttävän ja laittautuvan naisen baari illan agenda on vokotella jonkun varatun naisen mies. Jos muuten näin pääsisikin käymään niin eihän siitä ensimmäiseksi voi syyttää sitä naista, vaan tässä kohtaa tulisi kyseenalaistaa sen oman rakkaan miehen aikeet. 

Jos itsellä on epävarma olo omista rinnoista, ihon kunnosta, hiuksista tai, vaikka vatsamakkaroista niin poistaako toisen naisen haukkuminen nämä ongelmat? Ei poista. Kenellekään ei kasva tissit toisten avonaista kaula aukkoa tuijottamalla ja heittämällä hänestä alentavia kommentteja. Toisen anorektikoksi haukkuminen ei myöskään lihota tai laihduta sinua grammaakaan. Tai jos, jollain on mielestäsi kauheat piikitellyt ankkahuulet niin ei huolta eivät ne tartu! Ne pitää ihan itse käydä hankkimassa.



Kaikkien ei tarvitse olla itsevarmoja, kaikista ei myöskään niitä ikinä tulekaan. Eikä tarvitsekaan, mutta miksi sitä omaa epävarmuutta pitää yrittää kaataa muille? Onneksi kaikki epävarmat naiset eivät tee tätä ja he vasta itsevarmoja naisia oikeasti ovatkin! Vaikka heistä ei ehkä itseltä tunnu siltä. Sama juttu, kuin flunssassa oleva räkisi työkollegoiden kahvikuppeihin. Siitäs saatte muutkin flunssan, kun minäkin joudun olla kipeä! Miltä kuulostaa? Tosi kivalta. Kaikki epävarmat naiset eivät tee näin, mutta aika moni nainen käyttäytymällä näin paljastaa samalla oman epävarmuutensa muille. Ja ennen kaikkea paljastaa palan luonnettaan eikä todellakaan sitä hyvää puolta siitä. 

Monet naiset myös ajattelet, että jos joku pukeutuu rohkeammin hänelle voi myös sanoa mitä tahansa. Täytyyhän tuon naisen nyt kestää kritiikki, kun itse pukeutuu noin. Pari tosi elämän hyvää kommenttia tai kysymystä mitä minullekin on sanottu. Ja tottakai nämä kommentit pitää aina esittää isossa porukassa, että jokainen varmasti ne kuulee. Voin rehellisesti kertoa, että joka kerta tälläiset kommentit aiheuttavat minussa niin hyvää itsevarmuuden boostia, että ei mikään. Mietin aina, että onneksi olen ylpeä omasta ulkonäöstäni, ettei minun tarvitse tällaisia kommentteja muille heitellä saadakseni piiloteltua omaa epävarmuuttani. Tällaisia epävarmojen naisten kommentteja ja mukaviksi jutusteluksi naamioituja kommentteja minun nolaamisekseni ovat olleet esimerkiksi:

"Kävit täyttämässä huulia!"

Kommentti esitetty juhlissa isossa porukassa ja kommentin sanojasta huokui sellainen fiilis "Katsos nyt minun Mattini (keksitty poikaystävän nimi) eivät nuo muhkeat huulet ole aidot!" Ja mitä tähän odotettiin vastausta, kun oli luettu blogistani postaus huultentäytöstä. Joo kävin? Eikö se nyt tullut jo selväksi? Mitään kuitenkaan muuta huultentäytöstä ei kyselty.
Piti vain selvästi saada kailottaa koko juhlaporukalle, että minulla on huulitäytettä. 

"Siirilläkin on silarit."

Tämä kommentti esitettiin kesämökin pihalla pöydän ympärillä ison porukan läsnä ollessa ja juuri sinä hetkenä, kun olin poistunut. Piti selventää selvästi kaikille miespuolisille mökillä olijoille, että joo Siirillä on silarit ja sentakia isommat tissit. Tästä huomaa taas kommentin kysyjän oman epävarmuuden, koska piti yrittää nolata toinen. Vai haluaisikohan hän itse puhua puoliksi tuntemattomille ihmisille omista tisseistään? Tai, että toiset puivat hänen tissejään hänen ei ollessa paikalla, mutta kuitenkin kuulo etäisyyden päässä keskustelusta.

Molempien ja monien muiden samanlaisten kommenttien kohdalla olen aina päässäni ajatellut, että mitä jos minä olisin taltunut samalle typeryyden ja epävarmuuden tasolle? Olisko ollut esimerkiksi kivaa keskustelua, jos minä olisin kysynyt esimerkiksi suureen ääneen: "

"Hei sun finnit on kadonnut ja se paha akne vihdoin loppunut."

"Tai mäkin haluisin tollasen super pienen ja muodottoman kropan, ihan niinkuin malleilla."

"Maijalla on hiustenpidennykset. Ei noi ole aidot hiukset!"

Minun mielestä ainakin nuo  keskustelun kommentit eivät ole yhtään mukavaa kuunneltavaa. Miksi minä haluaisin julkisesti kertoa muille, että jollakin on ollut akne. Itselläni on aina ollut hyvä iho, mutta ei se tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. Vai saako niistä epävarmuuksista sitten keskustella ja toitottaa kaikille, jos ne ovat korjaantuneet?  Tai miksi minun pitäisi esittää kommenttia niin, että siitä ei tiedä onko se kehu vai kehun varjoon piilotettu ilkeily. Olen aina ajatellut, että jos minulla on jotain hyvää sanottavaa niin sanon, jos ei ole niin pidän suuni supussa. Tai jos joku asia ei ole minun asiani kertoa eteenpäin niin en kerro.



Onko kukaan miettinyt, että jokaisella on ne omat epävarmuutensa. Myös minullakin omani. Joku voi tuollaisella käytöksellä oikeasti loukata toisen mieltä. Minun ystäväni baari ilta meni osittain pilalle noiden tuntemattomien naisten takia ja noiden ilkeiden kommenttien takia. Niinkuin sanoin, kaikki eivät ole itsevarmoja ja kaikkien ei tarvitsekaan olla.  

Ehkä minä en halua käydä julkista keskustelua baarissa tai mökillä rinnoistani. Tarkoittaako se, että minun pitäisi piilottaa ne? Tai, että en saisi  olla rinnoistani ja omista muodoistani ylpeä? Tai, koska mulla sattuu tissit olemaan ja pidän naisellisesta ja rohkeasta pukeutumisesta niin minulle saa heittää kaiken maailman kommenttia. Voin kuvitella, mikä paskamyrsky alkaisi jos minä tekisin noin. Miksi monilla on sellainen ajatusmaailma, että pieni rintainen saa haukkua isorintaista, mutta ei toisinpäin. Laiha ei saa haukkua ketään läskiksi, mutta ylipainoinen saa arvostella jotain anorektikoksi. Minusta kenenkään ei pitäisi keskittyä, kuin omaan ulkonäköön. Kukaan ei saisi haukkua toisen ulkonäköä riippumatta siltä miltä itse näyttää.

Hyvänä esimerkkinä vielä, että vaikka kirjoitin blogissa avoimesti huulten täytöstäni en ehkä aina haluaisi keskustella siitä. Tai sanotaanko näin, että kirjoitin aiheesta aika kattavan postauksen itse toimenpiteestä ja omista kokemuksistani. Postauksesta voi lukea selvästi oman kantani ja omat kokemukseni huulten täytöstä. Jos sinulla on jotain kysyttävää kysy ihmeessä ja varmasti vastaan, mutta pitääkö aihe aina ottaa esiin, jos sinulla ei ole siitä mitään sanottavaa? 

Vielä loppuun kovia totuuden sanoja. Itse uskon, että moni muukin naisellisia vaatteita käyttävä ja omaan ulkonäköön huomiota kiinnittävä nainen pukeutuu ja laittautuu itseään varten. Voin rehellisesti sanoa, että kotona minunkin huulitäytöistäni ei mies ollut kovinkaan riemuissaan ja hän varmasti pitää sitä kovin turhana. Minä en täytäkään huuliani häntä varten, en myöskään, että voisin päästä toisen naisen Matin pöksyin, vaan koska itse pidän muhkeammista huulista!
Jos sun oma miehesi tuijottaa jonkun tiukempaa peppua vika ei ole pepun kantajassa, vaan se on siinä miehessä. Helppoja vaihtoehtoja on joko vaihtaa miestä, kestää tuijottelu tai aloittaa terveellä järjellä ajattelu: Miehetkin osaa olla fiksuja ja arvostaa just sun niitä hyviä piirteitä eikä tuskin ole edes ajatellut vaihtaa sinua toiseen naiseen. Jättäisitkö sinä oman miehesi heti, kun ns "paremman näköinen tulee vastaan?" Minusta on oman miehen aliarvioimista ja tyhmänä pitämistä, jos joudut joka baarireissulla pelkäämään, että kenen mirkun selkään hän haluaisi tällä kertaa kiivetä. Valitettavasti kyllä niitäkin seurustelevia miehiä tuolla liikenteessä löytyy, jotka lankeavat siihen hyvännäköiseen naiseen, mutta hei jätä se mies sitten. Olethan sä nyt paremman miehen arvoinen! 


Älä anna kenenkään purkaa omaa epävarmuuttaan sinuun!

KERMAINEN PINAATTILOHIKEITTO

26.2.2018

Viime aikoina olen fiilistellyt paljon erilaisia keittoja. Jaon teille hiljattain maailman helpoimman tomaattikeiton reseptin ja tässä tulisi toista keitto reseptiä. Tällä kertaa ihan perinteistä lohikeittoa pienellä twistillä nimittäin pinaatilla. Pinaatti ei  suinkaan muuta kovinkaan paljon  perinteisen lohikeiton makua, mutta  se tuo lohikeittoon kivasti ruokaisuutta. Itse pidän keitoista, mutta monesti keitto ei välttämättä ole paras ruoka pitämään nälkää pitkään. Kermainen lohikeitto pinaatilla pitää nälän pitkään ja on terveellinen arkiruoka. Pinaatti myös kuuluu niihin harvoihin kasviksiin, jotka ovat terveellisempiä keitetettynä tai höyrytettynä kuin raakana. Tämä johtuu siitä, että lämmittäminen vähentää pinaatin sisältämän oksaalihapon määrää. Oksaalihappo on taas luonnollinen happo, jonka taas tiedetään heikentävän kalsiumin ja raudan kaltaisten ravintoaineiden imeytymistä kehoon. Pinaatti on yksi maailman K-vitamiinipitoisimpia ruokia. K-vitamiini on erittäin tärkeä veren hyytymisen edistäjä. Keitetyssä pinaatissa on myös paljon C- ja E-vitamiineja, folaatteja, kalsiumia, magnesiumia, kaliumia ja mangaania. Hyvin moni meistä ei saa näitä kaikkia tärkeitä mineraaleja tarpeeksi arki ravinnosta! Kermainen pinaattilohikeitto valmistuu nopeasti ja keitosta riittää moneksi päiväksi terveellistä, mutta maistuvaa arkiruokaa.

Kermaiseen pinaattilohikeittoon tarvitset:

6 kpl perunaa
2 kpl porkkanaa
2 kpl sipulia
8 dl
vettä
1 1/2 tl
suolaa
1/2 tl
maustepippuria (kokonaisia)
1 kpl laakerinlehteä
400 g lohifileetä
2 dl kuohukermaa
1 rkl tilliä (kuivattua)
2dl pakaste pinaattia

Valmistus:

Aloita pesemällä ja kuorimalla kasvikset. Paloittele perunat, viipaloi porkkanat ja hienonna sipulit.

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää mausteet, sipulit ja porkkanat. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla 5 minuuttia. Lisää perunapalat ja keitä 15 minuuttia.

Poista lohifileestä nahka ja ruodot. Leikkaa kala reiluiksi kuutioiksi.


Lisää keittoon kala, kerma, suola ja pakaste pinaatit. Kuumenna lohikeitto kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 5 minuuttia. Mausta kermainen pinaattilohikeitto kuivatulla tillillä. Suosittelen käyttämään kuivattua tilillä, koska tillin maku on miedompi ja se, antaa pinaatin maulle "enemmän tilaa".

Vinkki vitonen! Kaikki tällaiset yksinkertaiset ja maistuvat arkiruoat löytyvät nyt myös "helppoa arkiruokaa" tagin alta. Eli sieltä etsimään, joskus pää lyö tyhjää ja vatsa kurnii. :)

EIKÖ BAARISSA VOI OLLA SELVINPÄIN

25.2.2018

Mitä etkö sä juo? Mitä miksi sä et juo? On varmaan hirveää olla baarissa selvinpäin? Eikö Baarissa sitten voi olla selvinpäin? Mitä mieltä olette voiko olla? Baarissa selvinpäin oleminen varmasti jakaa ihmisten mielipiteitä. Tiedän monta tyyppiä, jotka eivät edes maksusta lähtisi baariin ilman, että alkoholia olisi nautittu illan aikana. Se on ihan ymmärrettävää, jos ei halua lähteä selvinpäin baariin kuuntelemaan känniläisten jorinoita ja jonottelemaan vessaan. Jos siis asian näkee niin. :) Jokainen saa valita miten viikonloppunsa viettää. Miksi kuitenkin tosi monella on suoraan sanottuna negatiivinen asenne sitä kohtaan, jos joku on päättänyt lähteä juhlimaan, mutta ei halua juoda. 

Lauantaina iltana palasin Kurikasta takaisin kaupunkiin ja ensimmäisenä olo oli, että olisi kiva päästä vähän ihmisten ilmoille. Mumman luona tuli oikeasti, vain vietettyä sitä kahden keskistä aikaa. Mumma myös asuu sen verran syrjässä, että vaikka kävimme lenkillä niin ihmiskontaktit jäivät aika minimiin. Laskinkin, että noina Kurikassa vietettyinä päivinä näin mummaa, mumman veljeä, mumman ystävää ja  kerran ruokapalvelun ruokien kuljettajaa. Tein yksin pidempiä lenkkejä ja minua tuli vastaan reilun tunnin lenkeillä pari lenkkeilijää, muutama hassu auto ja kulkukissa. Hauskaa kyllä oli se, että jokainen ventovieras vastaantulija aina moikkasi reippaasti ja nosti kättä auton kyydistä. Mukava ero siihen, että kaupungissa välillä omia naapureitakin moikatessa saa hyvin kysyviä katseita tai mulkoiluja tervehdykseen takaisin. 

No mutta asiaan! Saavuttuani kotiin olo oli uupunut melkein seitsemän tunnin bussissa istumisesta, mutta jotenkin olo oli sellainen, että olisipa kiva lähteä ihmisten ilmoille. Pistin viestiä hyvälle ystävälleni, että lähdettäisiinkö ulos? Ja niin sitä lähdettiin. Ystävä tuli luokseni, laittauduttiin ja lähdettiin matkaan. Ja pitää nyt erikseen mainita, vaikka otsikostakin sen voi varmasti päätellä,  että pisaraakaan alkoholia ei oltu juotu. Suunnaksemme otimme Apollo Live Clubin. Haimme juomat, minä Mohiton (kyllä alkoholin kera) ja ystäväni, otti energiajuoman jäillä. Baarissa joimme juomiamme, juttelimme omia juttujamme ja kävimme tanssimassa. Haimme toiset juomat ja siirryin Coca Cola linjalle ja sama meno jatkui. Joimme juomiamme, juttelimme, kävimme tanssimassa, bongailimme tuttuja ja juttelimme tuntemattomille, jotka saman pöydän ääreen istuivat. Meillä oli tosi kiva ilta ja olimme siis täysin selvinpäin. Okei itse join sen yhden Mohiton, mutta siitä nyt ei miksikään tullut ja olisin voinut jättää senkin väliin ja juoda vain, Coca Colaa. Minun teki kuitenkin mieli Mohitoa ja sen tilasin. 

Meillä oli tosi onnistunut ilta ja se ei oikeastaan eronnut millään tavalla illastani, jossa olisin juonut alkoholia. Illan (oikeastaan yön) päättyessä ihan mäkkärin kautta mentiin kotiin tälläkin kertaa. :D Paljon tuttuja tuli illan aikana vastaan ja moni tuttu ja tuntematon kyseenalaisti selvinpäin olemisemme: "Mitä ootteko selvinpäin?", "Kuka tulee selvinpäin baariin?" tai "Eihän baarissa voi olla selvinpäin?". Minua eivät kyseenalaistamiset haittaa. Suomen vahvan alkoholikulttuurin mukaan lukien eihän se ole suuri ihmekään. Varmaan yhtä suuri ihme, jos Italialainen sanoo, ettei syö pastaa. Sitä minä kuitenkin vähän ihmettelen, että kuinka negatiivinen suhtautuminen monella oli siihen, että olimme baarissa selvinpäin. Miksi? Eihän se tarkoita, että jos minä en juo niin sinun pitää lopettaa juominen baarissa. Jos minä haluan olla selvinpäin ei minua haittaa, jos sinä et ole. En minä ilkeile sinulle, kun sinä juot, joten miksi sinun pitäisi ilkeillä minulle juomattomuudestani?

Ystäväni, jonka kanssa olin lauantaina liikenteessä on siitä hieno ystävä, että olemme aina osanneet pitää hauskaa yhdessä. Oli alkoholia tai ei, oli paikka, mikä hyvänsä. Meidän yhteisiä iltoja ei myöskään ole koskaan haitannut se, että jos toinen meistä on halunnut juoda ja toinen on halunnut olla juomatta. Olemme olleet ulkona monta kertaa, kun minä en ole halunnut syystä tai toisesta juoda edes sitä yhtä lasillista viiniä, mutta ystäväni on juonut. Pari viikonloppua sitten minä ja sama ystäväni lähdimme mieheni ystävien kanssa ulos. Silloin minä  yhtään kaunistelematta huitaisin melkein viinipullon yksin naamaan ja ystäväni ei juonut tippaakaan alkoholia. Meillä oli silti hauska ilta. Oikeasti tosi hauska ilta. Meillä oli oikein hauska ilta eilenkin, vaikka tippaakaan alkoholia ei nautittu. 

Miksi monella on niin negatiivinen suhtautuminen ihmisiin, jotka ovat selvinpäin baarissa tai eivät halua juoda? Mitä se on keneltäkään pois, jos toinen ei halua juoda? Ymmärtäisin ärsytyksen, jos tekisimme suuren numeron selvinpäin olemisesta ja tuomitsisimme ympärillämme alkoholia nauttineet ihmiset. 

Silloin, kun säästin asuntoon olin paljon ulkona ja 90% :sti aina selvinpäin tai korkeintaan kaksi siideriä nautittuna. Tuostahan on jo vuosia aikaa, mutta 18 vuotiaana minusta oli jotenkin paljon selvempää, että ikäiseni ihmettelivät välillä kovinkin sanoin sitä, että joku oli selvinpäin baarissa. Ymmärrän tuon ihmettelyn ja ivailun 18 vuotiaalta, mutta melkein 30 vuotta täyttäneiltä oikeasti jo aikuisilta ihmisiltä tuo on outoa. Ihan oikeasti, mikä siinä voi olla niin outoa ja ihmeellistä, että asiasta pitää alkaa tekemään suurta numeroa? Vai onko se ansaittu kosto, kun on kerta lähtenyt selvinpäin baariin? Eikö baarissa voi olla selvinpäin?

MUMMAT JA PAPAT TARVITSEVAT SINUA

23.2.2018


Täällä taas Kurikassa mumman luona. Itse asiassa lähdin tänne jo alkuviikosta mummaa katsomaan. Blogia pitkään lukeneet tietävätkin, että vietän vuodessa aika paljon aikaa täällä mumman luona. Nyt, kun olen koulussa olen pystynyt viettämään täällä enemmän aikaa, koska koulusta on paljon lomaa. Ymmärrän, että kaikki eivät pääse samalla tavalla monta kertaa vuodessa omaa mummaa tai pappaa katsomaan. Etäisyydet isovanhempien luokse ovat pitkiä, arki hektistä ja vapaa aika kortilla. Olisi minullakin ollut kotona sata hommaa  tehtävänä. Suoraan sanottuna olisin mieluummin jäänyt kotiin, kun matkustanut tänne kuuden tunnin bussimatkoja edes takaisin muutaman hassun päivän takia. Mumma on kuitenkin vanha ja hän tarvitsee minua täällä. Hän asuu yksin puulämmitteisessä talossa keskellä metsää eikä se elämä varsinkaan näin kovilla talvipakkasilla ole täällä kovin kasevaa. Päivät kuluvat taloa lämmittäessä ja koti askareita suorittaen. 

Minulla ja mummallani on erityinen suhde. Hän on minulle kaikki. Hän on aina tukenut ja auttanut minua elämässäni. Nyt on minun vuoroni auttaa häntä. Puhun aina, että mummani on kasvattanut minut, koska olen viettänyt täällä niin monta kesälomaa, syyslomaa, talvilomaa, Joulua ja vapaita viikkoja, kuin vain muistan. Tottakai koen myös osittain velvollisuudeksi tulla tänne. Kaikilla ei ole varmastikaan yhtä läheiset suhteet isovanhempiensa kanssa, kuin minulla. Sentakia voi edes sunnuntai kahville lähteminen tuntua vaivalloiselta. Silti tuolla on monta pappaa ja mummoa, jotka varmasti kaipaisivat niitä sukulaisia tai lapsenlapsia kylään. Eikä se mumman ja papan muistaminen tarvitse olla aina kylään menemistä. Se voi olla puhelinsoitto tai kortin lähettäminen. Hyvinkin pieni asia, joka on tuolle vanhukselle suuri asia. Tuo pieni muistaminen, joka lämmittää hänen mieltään voi olla, jopa päivän kohokohta. 



Isän puolen isovanhempiin minulla ei ole ikinä ollut näin läheisiä välejä. Silti heitäkin tuli nähtyä muutaman kerran vuodessa, silloin kun he vielä elivät. Vaikka näinkin heitä vähemmän yritin muistaa heitä korteilla ja puhelinsoitoilla. Silloin, kun me näimme he aina jaksoivat muistaa jokaisen kortin tai kirjeen minkä heille olin lähettänyt. Niin pienillä asioilla, kuin joulu tai pääsiäiskorteilla oli heille suuri merkitys. 

Moni vanhus on masentunut ja suoraan sanottuna odottaa sitä viimeistä päivää. Olo on yksinäinen ja elämän ilo hiipunut. Silloin tuo pienet muistamiset tai vierailut ovat kultaakin kalliimpaa. 

Ymmärrän, että monilla on suuri kynnys mennä vierailemaan isovanhempiensa luona. Varsinkin, jos edellisestä kerrasta on kulunut aikaa. Minulla ei ole kynnystä tulla Mumman luokse. Mumman koti on aina ollut minulle, kuin oma koti. Itseasiassa miellän, että täällä on kotini. Tänne myös voin tulla ilmoittamatta ja, vaikka ottaa kasan kavereita mukaan. Mumma ottaisi minut aina lämmöllä vastaan. Itsekään en ole täydellinen ja, vaikka äitini asuu kirjaimellisesti naapurissa saatan viettää täällä keskimäärin enemmän vuodessa aikaa, kun äitini luona. Vielä, kun asuin Helsingissä oli paljon hetkiä, kun olimme mumman kanssa lähes päivittäin tekemisissä ja äitini kuulumiset kuulin mummalta puhelimen välityksellä. Nyt olenkin skarpannut koittanut raahata peppuani myös tuonne naapuriin perhettäni katsomaan. Onneksi on whatsapp, jonka avulla voi nopeasti ja helposti vaihtaa kuulumisia.

Minun on helppo tulla Kurikkaan mumman luokse, mutta rehellisesti sanottuna eihän täällä aina sitä kivointa aikaa vietetä. Ei ole helppoa,  kun näet sinulle rakkaan ihmisen kärsivän vaivoista ja välillä on itkukin tullut kurkkuun niin mummalla, kuin minullakin. Silloin, kun olin vielä kokopäiväisessä töissä oli vielä hankalempaa löytää aikaa tänne tulemiselle. Kyllä sitä aikaa kuitenkin aina löysi, jos vain halusi. Kyllä minunkin on tehnyt monesti mieli varata, vaikka pieni kaupunkilomamatka eikä tulla tänne. Eilenkin koko päivä kului mattoja tampaten, imuroiden, lattioita pesten ja puutöitä tehden. Ajattelen aina, että kyse on vain muutamasta päivästä ja mumma saa sellaisen olon, että häntä ei ole unohdettu tänne mökkiin. Hän saa apua ja mikä tärkeintä hän saa seuraa. Hän saa jutella, muistella vanhoja ja purkaa sydäntä. Hänellä on edes sen hetken täysin turvallinen olo ja, että joku oikeasti huolehtii ja välittää, kun olen täällä. 

Suomessa on ikävä kulttuuri, että vanhukset säilötään vanhainkoteihin ja unohdetaan sinne oman onnensa nojaan. Vanhainkodeissa on paljon hyvääkin, mutta myös vanhainkodissa asuvaa mummoa tai pappaa voisi välillä käydä katsomassa. Pieni vaiva sinulle, iso merkitys hänelle. Arvostan suuresti kaikkia vanhuksien kanssa työtä tekeviä ja omaishoitajia. Se ei todellakaan ole se helpoin työ. Monelle vanhukselle se vanhainkodin hoitaja voi olla ainoa läheinen. 

Samat tarinat minäkin olen kuullut täällä. Kuullut kaikki vaivat ja porotukset. Kuullut, kuinka maailma oli ennen parempi paikka ja päivittelyt mihin tämä maailma on menossa. Toivottavasti saan kuulla nuo samat tarinat vielä monta kertaa uudelleen.<3


EI TUNNELUKKOJA

22.2.2018

Tunnelukko mitä se tarkoittaa? Paljon on ollut tekstejä "Tunne lukkosi". Minulle tunnelukko oli aika uusi termi. Olen aikaisemmin lukenut paljon mielenkiintoisia kirjoituksia tunnelukoista. Silti minulle ei ihan suoraan ollut avautunut, mitä niillä tunnelukoilla tarkoitetaan. Niinpä ihan googlasin, mitä tunnelukoilla tarkoitetaan. Seuraava pätkä on napattu tunnelukkosi.fi sivustolta.

"Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Kun tunnelukko nykypäivänä aktivoituu, meissä virittyy lapsuutemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti. Tunteemme eivät ole varsinainen ongelma, vaan se, miten ne pakottavat meidät toimimaan lapsuuden keinoin. Tunnelukot saavat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään kohtaamissamme tilanteissa. Nämä keinot ovat aikuisiällä haitallisia ja toimivat itseämme vastaan.

Asia selvä, kuulostaa loogiselta. Vasta seuraava kappale herätti minussa enemmän ajatuksia ja mietteitä erilaisista tunnelukoista.

"Jokaisella on tunnelukkoja. Ne saavat meidät uhrautumaan läheisissä ihmissuhteissamme, koska haluamme välttää syyllisyyttä, alistumaan vaativien ihmisen kanssa, koska pelkäämme ikäviä seuraamuksia tai mukautumaan ryhmätilanteissa, jottemme jäisi ulkopuoliseksi. Ne saavat meidät vaatimaan itseltämme kohtuuttomasti hyviä suorituksia tai välttelemään haasteisiin tarttumista epäonnistumisten pelossa. Ne saavat meidät ponnistelemaan aina uusien tavoitteiden kanssa niin ettemme koskaan saavuta mielenrauhaa. Tunnelukkojemme vuoksi koemme syyllisyyttä virheistämme ja murehdimme menneitä. Niiden vuoksi koemme itsemme epäonnistuneiksi, huonoiksi, tyhmiksi, itsekkäiksi ja tunnemme häpeää ja arvottomuutta, vaikka siihen ei ole tarvetta."

Jokaisella on siis tunnelukkoja? Minä en ole, koskaan kokenut, että minulla olisi tunnelukkoja. En koe tunnelukkoja mitenkään häpeällisenä asiana tai yksityisenä, mistä en voisi tänne blogiin kirjoitella. En silti koe tuntevani, että minulla olisi tunnelukkoja. Onneksi internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi tunnelukkotesti! Testi on ihan mielenkiintoinen ja suosittelen sen tekemään, vaikka ei olisikaan koko tunnelukoista kiinnostunut. 

Tunnelukkotestissä on 50 erilaista väittämää. Jokaiseen väittämään vastataan sen perusteella, miten tarkkaan jokin asia kuvaa sinua. Eilen illalla vastailin noihin kaikkiin 50 erilaiseen kysymykseen ja sain vastaamisen jälkeen sain vastauksen omista tunnelukoistani. Vastaukseen oli suoraan luokiteltu eri elämän osa alueita ja minkätasoinen tunnelukko niissä olisi. Itse sain kaikkiin kohtiin vastauksen ei tunnelukkoa. 

Huomatkaa kuitenkin, että tunnelukkotesti on eri nettisivuilta, kuin aikaisemmin liittämäni tekstit. Tunnelukoista löytyy hyvinkin erilaista tietoa. Tottakai tunnelukkotestitulokset ovat suuntaa antavia ja aina nettitesteihin tulisi suhtautua kriittisesti. Minusta kuitenkin tunnelukkotesti ja kaikki netistä ammentamani tieto tunnelukoista oli äärinmäisen mielenkiintoista. Olen joskus aikaisemmin tehnyt erilaisen testin tunnelukoista. En valitettavasti googlettelun jälkeen löytänyt sitä tähän linkattavaksi.  Minusta tällaisten omien heikkouksien ja vahvuuksien löytäminen on todella tärkeää. Ehkä se auttaakin uusien tunnelukkojen ehkäisemisessä? Tai jos tunnelukkoja pitää hölynpöynä niin ehkä se auttaa omien vahvuuksien löytämisessä ja omien heikkouksien havainnoinnissa.

Uskon, että moni voi löytää paljon apua omien tunnelukkojen löytämisestä. Saada paljon vastauksia omista toimintamalleista. Minulle vastaus: ei tunnelukkoja oli selvä vastaus omasta hyvin realistisesta asenteestani elämää kohtaan. Olen hyvin realistinen niin hyvistä, kuin huonoista puolistani ja ehkä sen takia ei tunnelukkoja löytynyt. Vaikka tunnelukkojen synty liitetään lapsuuteen uskon, että tunnelukkoja voi syntyä myös aikuisiällä. Minähän en ole mikään tunnelukkojen expertti pienen internetistä vietetyn ajan perusteella. Uskon silti, että omien vahvuuksien ja heikkouksien hyväksymisellä voi tunnelukkojen syntymistä ehkäistä jatkossakin. Tai, jos tunnelukot eivät vieläkään avautuneet ja koko homma tuntuu hölynpölyltä niin tunnelukkoihin liitetyn informaation avulla saada mielenkiintoista tietoa itsestään.

Minullakin on varmasti omia heikkouksia ja lapsuudesta opittuja malleja, jotka joku voi mieltää tunnelukoiksi. Minä en kuitenkaan miellä niitä tunnelukoksi, koska ne eivät haittaa minua elämässä päin vastoin minusta ne ovat osa luonnettani ja tekevät minusta juuri minut. Minulla ei ole tunnelukkoja. Enkä usko, että tulen jatkossa enää aiheeseen perehtymään nyt, kun sain tiedon janoni tyydytettyä. Skeptisyyteni tunnelukkoja kohtaan lähinnä liittyy monien sivustojen erilaisiin väittämiin tunnelukoista. Se, että minä en koe tunnelukkojen selvittelyä tarpeelliseksi, ei tarkoita, etteikö se jollekin toiselle olisi arvokas ja hyödyllistä. En halua kirjoituksellani sanoa, että minä olisin parempi, koska minulla ei ole tunnelukkoja. Päinvastoin minä en vain löytänyt itseltäni tunnelukkoja ja koe tunnelukkojen selvittelyä itselleni tarpeelliseksi. Tunnelukkojen selvittely voi silti olla monella hyödyllistä tai, vaikka ihan vain mielenkiintoista. 

Omien tunnelukkojen tunnistaminen voi opettaa toimimaan toisin. Minä en ajattele, että tunnelukot olisivat hölynpölyä. En vain itse koe niiden selvittelyä itselleni sen kummemmin tarpeelliseksi, koska koen, että minulla ei ole tunnelukkoja.

Tässä vielä 18 tunnelukkoa;

1. Alistuminen
2. Emotionaalinen estyneisyys
3. Epäonnistuminen
4. Hylkääminen
5. Hyväksynnän haku
6. Kaltoin kohtelu
7. Kietoutuneisuus
8. Oikeutus
9. Pessimistisyys
10. Rankaisevuus
11. Riippuvuus
12. Riittämätön itsekontrolli
13. Suojattomuus
14. Tunnevaje
15. Uhrautuminen
16. Ulkopuolisuus
17. Vaativuus
18. Vajavuus

Minkälaisia ajatuksia tunnelukot sinussa herättävät? :)

ILTASATU

21.2.2018


Olipa kerran tyttö, joka oli oikeasti lähempänä naista, kuin tyttöä, mutta ehdottomasti koki itsensä enemmän tytöksi, kuin naiseksi. Tyttö oli onnellinen. Tyttö ei ollut mikään prinsessa, mutta ehdottomasti hän tunsi olonsa oman elämänsä kuningattareksi. Kuningattareksi, joka uskalsi olla oma itsensä, pukeutua näyttäviin vaatteisiin ja kulkea elämässä omaa itse raivattua tietään. Tie ei ollut aina se suorin tai helpoin, mutta onneksi tyttö oli löytänyt elämäänsä coolin miehen. Prinssiksi tuota miestä ei voisi  kutsua, kuin loukkaukseksi. Tuo mies ei ollut mikään prinssi paremmin oman elämänsä kuningas. Täydellinen kumppani tuolle tytölle. Yhdessä se asuivat kodissa, jossa kaikki oli valkoista. Koti ei ollut alueen suurin eikä kallein, mutta se tuntui kodilta. Se oli hyvä koti heille. Hyvä ensimmäinen koti, josta  he voisivat haaveilla seuraavia yhteisiä koteja. Koti oli sisustettu lukuisin peilein, valkoisin verhoin ja viherkasvein. Se oli tytön oma salainen turvapaikka.

Koti oli tytölle tärkeä paikka, jossa pystyi rauhoittumaan ja haaveilemaan kiireen keskellä. Tyttö rakasti haaveilua. Välillä tyttö haaveili niin paljon, että jotkut arjen asiat jäivät hoitamatta. Ei se ollut onneksi vakavaa. Kyllä tyttö aina lopulta muisti ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa kaikki velvollisuutensa. 

Tyttö oli todella onnellinen elämäänsä. Vihdoin tytöstä tuntui, että kaikki palaset olivat loksahtaneet  oikeille paikoilleen. Elämä hymyili, joka elämän osa alueelle. Silti tuo tyttö haaveili ja haaveili. Tyttö oli päättänyt, että tänä vuonna asiat muuttuisivat ja osa haaveilusta olisi aika toteuttaa todeksi.  Olisi aika saavuttaa lisää tytölle tärkeitä asioita. Tyttö oli päättänyt pistää tuulemaan. Läheiset eivät ole vielä huomanneet onko jokin tytössä muuttunut. Eikä moni muukaan tuntunut ymmärtävän tytön jatkuvaa haaveilua. Tytölle sillä, ei ollut merkitystä. Jos hän jotain haluaisi, hänen ei tarvinnut haaveiluihinsa muiden hyväksyntää tai kannustusta niiden toteuttamiseen. Tyttö oli aina luottanut itseensä ja uskonut omiin kykyihinsä. 

Tästä vuodesta tulisi mahtava, mutta kuinka mahtava? Se olisi täysin tytöstä itsestään kiinni...  

HIUSKUULUMISIA

20.2.2018


Ajattelin höpistä teille nyt kuulumisia tai no oikeastaan hiuskuulumisia. Varasin kampaajalle ajan hiusten raidoitukseen! Nyt lähteä vaaleampaa raitaa kehiin ja odotan kampaajaa innolla. En voi enää sanoa, että en ole värjännyt hiuksiani moneen vuoteen, koska kaverin kanssa leikittiin jokunen viikko sitten keskiyön kampaajaleikkejä. Lopputuloksesta tuli hitusen kirkkaampi, asteen vaaleampi ja tasaisempi väri. Nyt kuitenkin haluan oikeasti vaaleammat tukat ja luottokampaajani lupasi te minulle taikoa. 
Jouduin mainoksen uhriksi pari päivää sitten ja ostin Sugarbearhair vitamiineja. Näitä sugar hair bear vitamineeneja on myös Kylie Jenner hehkuttanut. Nuo Sugarbearhairin siniset nallet ovat sen verran kiinnostava tuote, että postaan teille pian oman postauksen. Kerroin teille myös ostaneeni Nixonin hiustenhoitopaketin, joka on myös varsin kiinnostava tuote pitkistä hiuksista haaveilevalle. Molemmista tuotteista postaukset tulossa, kun olen niitä kunnolla testaillut. 

Sitä ennen voin hehkuttaa teille hiusdonitseja! Ah tätä hiusdonitsi rakkautta. Huono hiuspäivä on heti pelastettu tuon pehmeän rinkelin avulla. Parhaat hiusdonitsit olen ehdottomasti löytänyt Bikbokista tai Glitteristä, mutta Gina tricotkin näyttää kunnostautuneen oikeaksi hiusdonitsi paratiisiksi. Taisinpa leikkailla yhden vanhan paidankin, koska keksin, että hiusdonitsin voi tehdä kätevästi kotona. En ehkä olisi muuten ryhtynyt tähän projektiin, mutta hei kaikkea sitä keksii, kun pitäisi tulevaan tenttiin lukea...

Mun hiukset on vihdoinkin kasvanut melkein haluamaani mittaan ja monta vuotta tässä kestikin. Omat hiukseni ovat ihanan kamalat pohjoismaalaisten hiusten perikuvat eli ohuet ja lasimaiset. Pitkäjänteisyydellä ja jatkuvalla hiusten hellimisellä tässä kuitenkin aletaan jo olla voittajia hiusten kasvatus projektissa. Talvi on hieman päässyt kuivattamaan hiuksiani, mutta muuten hiuksille kuuluu oikein hyvää. Hiuksiani vaivannut hiustenlähtö onneksi loppui yhtä nopeasti, kuin alkoikin! Nyt uusi hiusprojektini on opetella tekemään erilaisia lettejä niin hiustyyliin saisi vaihtelua ja pesupäiviä venytettyä. Mutta se niistä mun hiuksista, mitäs teille tai teidän hiuksille kuuluu? :)



VIIDEN MINUUTIN TOMAATTIKEITTO

17.2.2018


Viiden minuutin tomaattikeitto on vanhalta miespuoliselta kollegalta ja ystävältä peruja. Usein viikonlopun kynnyksellä hän kutsui minut kylään ja halusi laittaa minulle ruokaa. Lähes poikkeuksetta hän valmisti minulle tätä keittoa. Tämän tomaattikeiton äärellä on parannettu maailmaa, naurettu vatsalihakset kipeäksi ja välillä juotu liian monta lonkeroa. Pitkästä aikaa koulusta kotiin nälkäisenä raahauduttuani halusin jotain nopeaa, helppoa, mutta maistuvaa. Mikäs olisikaan ollut sen parempi, kuin tämä viiden minuutin tomaattikeitto? Tämä on jälleen kerran niin tyhmän helppo, mutta maistuva resepti, että halusin jakaa tämän teille. 

MAXIN VIIDEN MINUUTIN TOMAATTIKEITTO

1 pussi valmista Knorrin Italian Chunky tomato souppia
3-4 tomaattia
tuoretta chiliä
0,5dl ruokakermaa

Valmistus: Kaada kattilaan Knorrin valmiskeitto. Anna keiton kuumentua kattilassa, sillä aikaa, kuin pilkot tomaatit paloiksi ja chilin silpuksi. Lisää tomaatin palat ja chilisilppu kattilaan. Kaada kerma joukkoon ja kiehauta keitto. Tarjoile keitto lautaselta ja voit leikkiä hetken vuoden Australian mastercheffiä taiteilemalla kermalla tomaattikeiton päälle koristeen. Viimeisen silauksen keiton päälle tekee yrttitarhasta (lähi Alepasta) poimitut basilikanlehdet. Basilikanlehdet olivat valitettavasti tällä kertaa päässeet yrttitarhasta loppumaan, mutta tämä viiden minuutin tomaattikeitto maistuu loistavalta ilmankin!



Ennen sitä lähdettiin viikonloppuna keitolle ihan eri merkityksessä. 
Onneksi viiden minuutin soppa on myös varsin krapulaton. 
Tomaattikeitto maistuu erityisesti pakkassäässä tarvotun lenkin jälkeen. 
Ihanaa viikonloppua! <3

ONNELLINEN VANHUS

16.2.2018


Ollessani hoitamassa mummaa Kurikassa tuli päähäni väkisinkin ajatuksia vanhuudesta ja mitä se vanhuus oikein tarkoittaa? Mikä tekee vanhana onnelliseksi? Mitkä ovat niitä vanhuuden merkkejä? Miten se oma ajatusmaailma muuttuu, kun tulee vanhaksi? Vai muuttuuko se ylipäätään? Muuttuuko oikeastaan vain ympäristö ympärillämme niin nopeaan tahtiin, että oma ajatusmaailma pysyy samana, mutta ympäristö jatkaa muuttumista? Ja loppujen lopuksi tuo ympäristö on niin vieras ja eri paikka, kun muisto siitä ympäristöstä, jossa itse on kasvettu niin saa tuo kaikki tuntemaan olomme vanhaksi.

Noina mumman kanssa viettettyinä päivinä olen huomannut, että oikeastaan mitä vanhemmaksi tulemme sitä pienemmäksi elämämme menee.  Elinympäristö pienenee, ystävät vähenevät, ruokahalu vähenee ja ylipäänsä kiinnostus asioita kohtaan pienenee. Kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa. Toisista voi tuo kuulostaa ahdistavalta, mutta minusta aika levolliselta ajatukselta. Kaikki turha oikeastaan karsiutuu pois. Jäljelle jäävät ne tärkeät asiat. Kuitenkin minusta vanhetessa kiitollisuus elämää kohtaan ja arvostus asioita kohtaan kasvaa. Osataan olla kiitollisia niistä oikeista asioista. Ollaan onnellisia niistä oikeista asioista.

Aina mumman kanssa aikaa viettäessäni mieleeni hiipii kiitollisuus. Osaan aina miettiä omaakin elämää eri tavalla ja osaan arvostaa niitä oikeita asioita. Ja kyllä minä niitä asioita arvostan aina, mutta välillä ne vaan tuntuvat hautautuvan vähäpätöistemmän asioiden alle. Välillä päässä pyörii jotain lopulta todella vähäpätöisiä ajatuksia niinkuin "Bileet, jotka jäävät "x syyn" takia väliin.", "Haluamani takki on loppuun myyty" tai "Pitäisikö hiukset vaalentaa vai ei (tämäkin on asia, jonka pohtimiseen olen käyttänyt lukemattoman paljon aikaa...) Asioita, jotka varmasti ärsyttävät ja ovat omalla tavallaan tärkeitä, mutta ovat lopulta todella todella pieniä ja aika pinnallisia juttuja. Pinnallisuus ei ole ikinä ole ollut minusta pahasta ja myönnän olevani itsekin aika pinnallinen. Esimerkiksi pidän huolitellusta ulkonäöstä ja matchaavista vaatteista. Käytän ulkonäköni miettimiseen aikaa. Tai jos bileiden väliin jääminen harmittaa niin saahan sitä harmitella, mutta noita asioita ei kannata turhaan päätä puhki miettiä.

Mumma ei valita värjäämättömistä hiuksista ja juurikasvusta, vaikka kyllä hänellekin huoliteltu ulkonäkö on tärkeä asia. Kivoja menoja voi jäädä, vaikka kuinka paljon väliin, mutta osataan olla kiitollisia terveydestä ja niistä menoista mihin kyetään menemään. Eikä välttämättä  se olo edes tunnu kovin terveeltä, kun on sata eri vaivaa ja jokaiseen eri pilleri, mutta silti osataan olla tyytyväisiä elämään. Osataan olla onnellisia.

Olen huomannut, että mitä enemmän ikää mittariin tulee sitä käytännön läheiseksi omakin ajattelutapa on muuttunut. Vielä en ole varmasti moniin vuosiin mumman tasolla, että, mutta ajatus vanhentumisesta ei pelota. Minäkin haluan olla tulevaisuudessa onnellinen vanhus.

PARAS MARKETTI KASVOVESI PINTAKUIVALLE IHOLLE

14.2.2018


Garnier skin active smoothing botanical cleansing toner. Uutuus Garnierin kasvovesi valikoimassa, joka on erityisesti tarkoitettu kuivalle ja herkälle iholle. Kasvovesi sisältää ruusuista valmistettua kukkaisvettä ja se lupaa poistaa tehokkaasti, mutta hellävaraisesti viimeisetkin meikin jäämät kasvoilta. Nappasin Garnierin skin active smoothing botanical cleansing tonerin (ai kamala, mikä sana hirviö) kaupan hyllyltä purkin kauniin vaalean punaisen sävyn viettelemänä. 

Minulle kasvovesi on tärkeä osa meikin puhdistusta. Koen ahdistuksen tunnetta aina, kun kasvopesi purkki vetelee viimeisiään. Olen käyttänyt markettikosmetiikkaa, kuin esimerkiksi kalliimpia
Biothermin kasvon puhdistustuotteita. En kuitenkaan koskaan ole huomannut mitään mullistavaa eroa hieman kalliimpien putsareiden ja marketti putsarien välillä. Olen kerta toisensa kokeilujen jälkeen aina palannut markettituotteiden käyttäjäksi. Monien vuosien testailujen osalta olenkin sitä mieltä, että tässä on ehkä tämän hetken paras marketti kasvovesi!
Ihoni on aika tasainen, mutta pintakuivaan taipuva. En kuvailisi ihoani herkkänä, mutta käytän mielelläni herkälle iholle tarkoitettuja kasvojen puhdistustuotteita. Etenkin kasvovettä, koska kerran teininä erehdyin kokeilemaan hieman tujumpaa Clearasilin kasvovettä. Kuvailisin Clearasilin kasvovettä sanalla tehokas, koska se varmasti puhdistaa kasvojen lisäksi, kylpyhuoneen kaakelin saumat ja pinttyneen uunin...

Garnierin skin active kokoelmasta minulla on ollut aikaisemminkin kasvovesiä käytössä, joista olen pitänyt. Ne ovat olleet perus hyviä tuotteita, joissa hintalaatusuhde kohtaa. Olen välillä ostanut niitä ja välillä muita marketti kasvovesiä. Garnierin skin active smoothing cleansing toner teki minuun jo ensi kokeilulla kuitenkin syvän vaikutuksen. Eikä pelkästään söpön värisen purkin vuoksi! Kasvovesi nimittäin oikeasti puhdistaa tehokkaasti meikin jäämät kasvoilta. Kasvoveden käytön jälkeen iho jää raikkaaksi ja jotenkin kosteutetun tuntuiseksi. Yleensä kasvoveden käytön jälkeen ihoni on kireän tuntuinen ja huutaa kosteusvoidetta. Olen siis ollut erityisen ihastunut tuohon kosteutetun ihon tunteeseen minkä kasvovesi iholle jättäää. Iho ei ole yhtään kireän tuntuinen, mutta se on silti putipuhdas! 

Garnierin skin active maksaa noin 6 euroa, joten edulliseksi tuotteeksi se on osoittanut ihan ykköseksi. Uskallankin huudella, että tämä Garnierin skin active smoothing botanical cleansing toner on tämän hetken paras marketti kasvovesi pintakuivalle iholle!



HELMIFARKUT

12.2.2018

Mun sisäinen harakka on löytänyt uuden rakkauden eli helmifarkut. Onhan tuo helmifarkku trendi pyörinytkin jo aika pitkään, mutta itselle ei ole vielä täydellistä farkkuparia tullut vastaan. Haluaisin vaaleat farkut, ehkä hieman kulutettuina ja helmillä höystettynä. Miellän kuitenkin tuon yhdistelmän niin kesäiseksi ja keväiseksi, että en ole hirveästi edes aikaani kuluttanut etsimällä sitä täydellistä helmifarkkuparia. Olin innoissani, kun Zaran joulualeista löysin nämä tummat farkut helmi kirjailulla! Nämä helmifarkut ovat mielestäni täydelliset juuri talveen! 

farkut - Zara
kengät - Zara
paita - Bikbok
pörrötakki - Gina tricot
turkki - Sagafur

Pahoittelut kuvien vaihtuvasta valosta. Pikkusisko nappasi nämä kuvat minusta hänen synttärilounaan aikana ja otimme kuvat kahdessa eri osassa. Itse fiilistelen kovasti tätä asu yhdistelmää ja etenkin noita kirjailtuja farkkuja! Ainoa miinuspuoli noissa farkuissa on, että ostin housut koossa S ja ne ovat väljät vyötäröltä. Eli farkkuja saa olla koko ajan nostelemassa.  
Itse tarvitsen farkut, joissa on reilusti tilaa pepulle, mutta vyötärön pitää olla malliltaan korkea, mutta tarpeeksi kapea. Välillä onkin ollut ongelmallista löytää täydellisesti istuvia farkkuja. Viime viikolla  ostin kahdet uudet farkut! Olenkin löytänyt todella hyvän vaateliikkeen mistä löytää farkkuja kurvikkaammalle vartalolle. Siitä vinkkaa teille myöhemmin. 

Mitäs tykkäätte asusta? Onko helmifarkkutrendi uponnut teihin? :)

EPÄSUOSITTUJA MIELIPITEITÄ OSA 2

9.2.2018


Blogin suosituimmissa teksteissä roikkuu kuukaudesta toiseen postaus, jossa julkaisin omia niin sanottuja epäsuosittuja mielipiteitäni. Ensimmäiset epäsuositut mielipiteeni voit lukea tästä. Mullahan tunnetusti mielipiteitä riittää... Niin ajattelin julkaista teille liudan niitä epäsuositumpia sellaisia. Epäsuosittuja mielipiteitä osa 2 olkaa hyvät!

Pariskunnat, jotka pussailevat kaveriporukassa. Käytän nyt termiä "nuolevat", jotta ymmärrätte, etten nyt tarkoita mitään pikku pusujen vaihtoa. Jos kerta ollaan kaveriporukalla liikenteessä niin minusta, silloin ne kaksin keskiset kiihkeät nuolemiset voi odottaa sitä, kun päästään kotiin. Se on aina vähintääkin kiusallista kavereille. Onneksi omaan lähipiiriini ei kuulu tällaisia pariskuntia, sillä ala aste Siiri varmaan ottaisi minusta vallan ja suustani saattaa päästä viisaita "Hankkikaa huone" kommentteja. :D

"Eksien" perään ruikuttajat. Niitä mimmejä tekisi mieli välillä oikein ravistella, jotka jaksavat stalkata loputtomiin jotain random tyyppiä, jonka kanssa ollaan käyty pari kertaa kahvilla ja ehkä kerran jos toisenkin bylsimässä. Antakaa olla, jos kerta se jätkä oli "niin kusipää" niin älkää nyt herran jumala käyttäkö omaa aikaanne hänen loputtomaan stalkkeroimiseen. 

Tutustumisleikit. Tututustumisleikkejä oli Amk:n ensimmäisillä päivillä ja, kun ne alkoivat mietin hetken olenkohan ihan oikeassa paikassa. Tutustumisleikit on aina ollut musta ihan hirveitä ja varmasti tutustumisleikkien takia mulla on hyvin negatiiviset muistot rippileiristäkin. 

Julkinen röyhtäily ja piereskely. Tämä on nyt aika inhimillinen asia ja "vahinkoja sattuu", mutta sitten on niitä, jotka oikein mässäilevät, sillä että saavat mahdollisimman suuren äänen kuuluviin. Siis apua en vaan voi sietää sitä. Ja valitettavasti tässä asiassa olen vielä niin anti feministi, kuin vaan voi olla, mutta varsinkin naisten tällainen käytös on minusta vielä tuhat kertaa tuomittavampaa ja ällöttävämpää. 

Ihmisten heikko median lukutaito. Eli luetaan, vaikka iltalehden klikki otsikko ja vaahdotaan suuren ääneen asiasta, kuin alaan monta vuotta perehtyneenä professorina. Ja lopuksi paljastuukin, että on,  vain luettu, joko jutun otsikko tai koko juttu huonosti ja lukijalla ei ole mitään käsitystä, mitä aihetta juttu oikeasti käsitteli.

Somen täyttäminen oman vauvan kuvilla. Korostan, että jokaisella äidillä on oikeus näin tehdä, mutta tällä hetkellä itseäni ei kiinnosta esimerkiksi neljä eri vauva aiheista Instagram julkaisua päivässä. Vauvat näyttävät minusta aina ihan samalta, joka kuvassa. Se on minulle sama, kuin itse julkaisisin samalla ilmeellä otettuja Instagram seffieitä neljä kertaa päivässä. Ja itse tykkään katsoa ystävien pienten lasten Ig storyja, ne on musta ihan söpöjä. Mutta joka päivä uusi vauvakuva Ig :ssä tai facessa niin menee jo mun kyllästymis rajan ylitse.

Ruokavalion tuputtajat. Jos olet dieetillä älä ajattele, että kaikki muut ympärilläsi haluaisivat myös olla dieetillä. Tai, jos maidoton ja hiilihydraatiton ruokavalio toimii sinulla se ei välttämättä tarkoita, että se toimii parhaalla ystävälläsi. Toiset myös nauttivat syödä leipää, vaikka siitä turpoaisikin. Lisä huomiona vielä: ehkä ystäväsi vatsa ei turpoa leivästä niinkuin sinun vatsasi tai häntä ei voisi pätkääkään kiinnostaa, vaikka turpoaisikin.

Talvesta jatkuva valittaminen. Kyllä se talvi on kylmä, luminen ja pimeä, mutta tuliko tämä nyt uutena asiana Suomessa asuvalle ihmiselle? Kyllä minunkin on kylmä ja saatan sanoa, että onpa kylmä, mutta sellainen jatkuva "äää tulis jo kevä, Suomi on perseestä, talvi on perseestä renkutus on rasittavaa...

Samaistutteko vai vihaistutteko? :D

KESKIYÖN KAMPAAJALEIKIT

6.2.2018


Mitä leikitään parhaan ystävän kanssa, kun mies on sauna-illassa toisessa kaupungissa? No kampaajaa tietysti. Oon ollut neljä ehkä, jopa viisi vuotta värjäämättä hiuksiani lainkaan. Ei raidan raitaa tai sävyn kirkastusta ole tähän päähän pistetty tuona aikana. Viime aikoina olen kaipaillut kirkkaampia hiuksia ja hetken mielijohteesta päätin, että tänään muuten värjätään hiukset. Tottakai tuon värjäyksen piti tapahtua, sillä samalla sekunnilla, joten eikun mars kauppaan hiusväripurkkeja ihmettelemään. 

Onneksi iän myötä ainakin jotankin realistisuutta kampaajan taitooni on tullut. Olenkin oppinut kantapään kautta, mitä niille hiuksille kannattaa tehdä kotona ja mitä ei. Suuri kiitos myös kuuluu kauneus bloggaaja Saara Sarvaksen blogille, josta hiusväritietoa on ammennettu sienen lailla muutamat vuodet. Suosittelen lukaisemaan Saaran postauksen kaupan hiusväreistä. Sieltä voi löytää moni vastauksia hiusten kotivärjäilyn polttaviin kysymyksiin. Postauksen voit lukea tästä.

Saaran tekstistä tiivistettynä kotona hiusten värjäily on ihan okei, jos hiukset on hyväkuntoiset ja haettu lopputulos ei ole kovin radikaali muutos. Minä halusin hiuksiini hieman kirkkautta. Etenkin hiuksien juuriin, jotka olivat tummemman sävyiset, kuin auringon vaalentamat latvat. Valitsin hiusväriksi Loreal Casting kevytvärin sävyssä iced blonde. Kevyt värit ovat nimensä mukaisesti kevyempiä eli hellävaraisempia hiuksille. Halusin sävyn kirkastuvan en oikeastaan vaalenevan paljoakaan. Loreal Casting kevyt väri lupaa vaalentaa hiusta 1-2 astetta alkuperäisestä.

Hiukset ennen värjäystä
Niinpä siinä ilta kymmenen aikaan löi niin sanottu h hetki ja tartuimme tuumasta toimeen. Ystäväni levitti hiusvärin päähän ja annoin sen vaikuttaa ohjeiden mukaisesti 20 minuuttia, kunnes pesin sen pois. Hiukset tosiaankin vaalenivat ja saivat upean kiillon. Hiusten väri ei muuttunut radikaalisti, mutta hiusten sävy kirkastui ja tasoittui. Hiusten juurista huomaa muutoksen parhaiten. Hiusten sävy tasoittui näyttämättä epäluonnolliselta. Moni läheiseni ei ole huomannut/tajunnut kysyä olenko värjännyt hiukseni, mutta viime aikoina olen saanut harvinaisen paljon kehuja kiiltävästä ja vaaleasta tukasta. ;)

Itse tykästyin lopputulokseen ja sain haluamaani kirkkautta hiuksiin. Kuvista ero näkyy aika pienesti ja keskiyö ei ole ehkä paras aika kuvausleikkeihin. Hius värileikkeihin keskiyö soveltui oikein hyvin ! Nauroimme ystäväni kanssa, että kylläpäs piti virike keksiä viikonlopun vietolle, ettemme vaan  sortuisi lähtemään ulos. Emme lähtenee ja hiuksetkin jäi päähän, vaikka aika monia hysteerinaurukohtauksia saimmekin. Olisi kiva kokeilla pitkästä aikaa vieläkin vaaleampaa tukkaa, mutta sen muutoksen saa sitten kyllä ihan oikea kampaaja hoitaa! :D





ELINTARVIKKEET, JOITA ILMAN EN VOISI ELÄÄ

5.2.2018


Minusta on ihan äärettömän mielenkiintoista kurkkia ruokakaupassa toisten ostoskoreihin ja kassalla seurata, minkä näköinen ihminen ostaa mitäkin. On jännittävää miettiä, mitä he mahtavat kokkailla kotona ja miksi he valitsevat juuri ne tietyt elintarvikkeet ostoskoreihinsa. Miksi sitten minua kiinnostaa, mitä muut kotonansa puputtavat? No siksi, että olen äärinmäisen kaavoihin kangistunut ja valitsen kaupasta aina niitä samoja juttuja. Välillä tekisi mieli astella kauppaan ja asettaa ehto ettei mitään tuttua ruokaa tai elintarviketta, jota on syönyt viimeisen kolmen kuukauden aikana saisi ostaa kaupasta.  
Sitten on niitä elintarvikkeita, joita ilman en voisi elää ja joihin en koskaan kyllästy!

Vesimeloni
Vesimeloni on säilynyt lapsuudesta asti yhtenä suurimpana herkkuna. Löydän vielä joku kerta itseni tullista kiinalaisten seasta, koska olen pakannut meloonin ulkomaan matkalta matkalaukkuun. Kuka muu on jäänyt koukuun tv sarjaan Austraalian rajalla?


Hunaja 
Lorautan hunajaa melkein päivittäin teen sekaan. Käytän hunajaa tuorepuuron päällä, salaateissa balsamicon kanssa. Hunaja toimii monessa makeuttajana ja hunajan takia meiltä kotoa ei löydy perinteistä sokeria ollenkaan.

Salaatti
En voisi elää ilman salaatteja. Salaatteja voi tuunailla  lisäämällä täytteitä niin pieneen, kuin suureenkin nälkään. 






Naudan liha
Moni on alkanut kasvisyöjäksi, mutta minä en usko, koskaan luopuvani naudan lihasta. Tai jos luovun joudun varmaan alkamaan selaamaan Tinderiä, koska Mr. Bearille se voisi olla kova paikka... Porsaan lihaa en syö.
Ruisleipä
Ulkomailla ollessani alan aina ikävöimään oikean kunnon tummaa ruisleipää. Tällä hetkellä Vaasan ruispalojen ohuen ohut herkku on suosikkini.

Kaurahiutaleet
Kaurahiutaleet kaapissa tuovat minulle turvaa, kuin raha pankissa. Puuro on nopea ja täyttävä ruoka, joka muuntautuu moneksi.

Maito
Meillä juodaan maitoa. Lapsena join maitoa todella paljon. Nykyään en juo maitoa enää niin paljon, mutta silti juon maitoa paljon ruokajuomana. Minä teen usein aamupuuronkin maitoon. 

Vihreä tee
En juo kahvia ollenkaan, mutta teestä minä pidän. Vihreä tee tai sitruuna tee ovat suosikkejani. Tee hetkini on oma arjen pieni rauhoittumishetki.




Paprika
Paprika on ykkös herkkuni leivän päälle, salaatissa, tortillan välissä, kastikkeissa ja ruoan lisukkeena. Rakastan paprikan rapeaa koostumusta ja sen monikäyttöisyyttä.

Lohi
Yritän syödä kerran viikossa kalaa usein miten se on lohta. 

Banaani
Banaani on niin herkullista ja helppo eväs napata, vaikka kouluun mukaan. Banaani taipuu minusta moneen, jopa kalan lisukkeeksi.

Peruna
Maalla mumman luona on aina syöty paljon perunaa, koska mummalla oli oma peruna maa. Peruna syötiin keitettynä, muusina tai uuniperunana. Ei ranskalaisina. Peruna on minusta mielettömän moni käyttöinen elintarvike, josta saa kokkailtua terveellistä ruokaa. Monet välttelevät perunaa sen hiilihydraattipitoisuuden vuoksi, mutta minusta on loistava hiilihydraattien lähde.

Pavut 
Naudan lihasta ja kalasta huolimatta syön kuitenkin eniten arkena kasvisruokaa. Pavut ja kikherneet ovat loistava ja maukas proteiinin lähde.

Tuorejuustot
Käytän paljon tuorejuustoja ruuanlaitossa. Ne sopivat minusta loistavasti myös kalan, lihan tai jopa leivän päälle. Tuorejuustot ovat usein kevyempiä ja vähäkalorisempia, kuin esimerkiksi Oivariini leivän päällä.




Siinä oli suurin osa mun lempi elintarvikkeista, joita ilman en voisi elää. Suurin osa näistä onkin aika perus elintarvikkeita. Kuitenkin voi omista ruokailutottumuksistani laittaa sen merkille, että en noudata, mitään ruokavaliota. En voisi kuvitellakaan esimerkiksi ulkonäöllisistä syistä tarttuvan ihmedieettiin, jossa pitäisi karsia viljatuotteet pois. Ei siis gluteeniton, maidoton tai viljaton ruokavaliota minulle! Ja tottakai erityisherkkyydet ovat asia erikseen ja jokaisen kroppa toimii eri tavalla.


HURRAW!

3.2.2018

Uusi huulirasva rakkaus on nyt syttynyt ja palavasti. Talvisin huuleni tarvitsevat erityisen paljon kosteutta ja kannan aina huulirasvaa mukani. Huulirasvan unohtuessa kotiin muutun huulirasva lokiksi. Lokiksi, joka odottaa, kun joku lähistöllä on kaivamassa huulirasvaa esiin ja isken häikäilemättä heti ensimmäiseksi sitä pummimaan. Tämän Hurraw! huulirasvan sain bloggareiden pikkujoulu goodiebagissa ja olen ollut aivan ihastunut tuotteeseen. Aiemmin Hurraw! huulirasvat ovat tulleet minulle tutuksi, kun olen juuri pummaillut hyvältä ystävältäni huulirasvaa...

Hurraw! huulirasvat sisältävät 100% luonnollisia raaka-aineita, jotka säilyttävät raaka-aineiden kaikki parhaat ominaisuudet, koska mitään tuotteiden raaka-aineista ei ole valmistusprosessissa kuumennettu yli 47 asteen. Hurraw! huulirasvat  ovat täysin vegaanisia ja eläinkokeenittomia. Aika siistiä minusta! Oman Hurraw! huulirasvan sain banaanin maussa ja huulirasvan maku ja tuoksu oikeasti muistuttavat banaania. Aitoa tuoretta banaania eikä keinotekoista imelää banaanin tuoksua. Kun oma banaani Hurraw! kuluu loppuu aion ehdottomasti tilata heidän sivuiltaan lakritsin, vihreän teen tai appelsiinin makuista huulirasvaa. En edes vielä tiedä minkä makuista, koska herkullisen kuuloisia makuja on niin  monia erilaisia tarjolla. Hurraw! huulirasvoja voi käydä testailemassa esimerkiksi Kiksissä. 

Hurraw! huulirasvat maksavat heidän nettisivuillaan noin 5.50€-5.90€ luokkaa. Mikä on minusta varsin edullinen hinta riittoisasta ja huulet unelmapehmeiksi tekevästä huulirasvasta. Huulirasvan masssa on tarpeeksi tiivistä ja huulirasva ei sula pehmeäksi. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin sulanut huulirasva, jota laittaessa puoli naamaa on huulirasvassa. Pidän erityisesti huulirasvapurtilon soikeasta muodosta, josta huulirasvaa on helppo annostella. Plussaa vielä ehdottomasti Hurraw! huulirasvan pirteästä ja suloisesta pakkauksesta! 

Hip hip Hurraw! :)

LONDON BABY

2.2.2018


Mun Baby (ehei en aio sanoa näin enää koskaan Baby tai Bae ei oo mun juttu), eli Mr. Bear vei mut viime synttärilahjaksi Lontooseen keväällä katsomaan Eric Prydziä. Tuo reissu oli ihan mahtava, jota varmasti tulen muistelemaan vielä kiikkustuolissa, jos mulla muisti vielä silloin pelaa. Nämä Lontoon kuvat nimittäin olin, vain unohtanut koneelle... Perjantain kunniaksi halusin päästää nämä kuvat päivän valoon blogin puolelle ja tulla kirjoittelemaan teille kuulumisia. Täytyy tunnustaa, että pienellä matkakuumeen poikasella voi myös olla osuutta asiaan.
Täytyy kyllä sanoa, että matkakuume on mulle harvinainen tauti. Asuntokuume, koulukuume ja  erilaiset liikuntakuumeen muunnelmat ovat  paljon tutumpia. Ehkä nyt, kun tuo koulukuume sai lääkkeensä kouluun pääsemisestä on matkakuumeelle jäänyt tilaa ja se on alkanut oireilemaan.

Kuumeista puheenollen viime keskiviikko yönä ihan oikea kuumekin iski! Otin koulussa jäykkäkouristusrokotteen ja kouluterveyden hoitaja varoittelin, että joskus rokotteesta saattaa seurata sivu oireena flunssan oireita. Mistään vakavasta ei siis ollut kyse ja kuume katosi torstai iltaan mennessä. Mulla on aina ollut vähän huonoa tuuria rokotteiden kanssa, sillä viimeksi otin rokotteen sikainfluenssaa vastaan ja kävi sama juttu. Silloin minulle nousi todella korkea kuume ja olin sängyn oma monta päivää. Nyt tämä oli pientä verrattuna siihen.






Ihanaa se olisi perjantai ja oon viettänyt todella rauhallista vapaapäivää, koska tämän päivän tunnit oli peruttu lakon takia. Olo on jotenkin tosi onnellinen ja rauhallinen. Oon miettinyt tosi paljon tulevaisuutta ja, sitä mikä musta tulee isona. En tiedä vielä vastausta tuohon kysymykseen, mutta olo on tosi odottava ja valoisa tulevaisuuden suhteen. Huomenna tulee tasan kuukausi mun synttäreihin ja täytän 25 vuotta! Voin rehellisesti sanoa, että minulla ei ole ikäkriisin häivääkään tällä hetkellä. Tämä on minusta kummallista jos ajattelen viime vuotta. Viime vuonna, kun mittariin tuli 24 vuotta niin ikäkriisiä kyllä pukkasi ovista ja ikkunoista. 

Hassua miten paljon asiat voivat muuttua yhdessä vuodessa? Oikeastaan hassua, kuinka paljon asiat voi muuttua yhdessä viikossa tai päivässä. Tällä hetkellä olo on onnellinen ja aion nauttia tästä onnellisuuden ja rauhan tunteesta. Tekisi mieli lisätä tuohon loppuun, koska ikinä ei voi tietää, koska se vaikeampi päivä tulee taas vastaan... Pessimisti ei pety niinhän sitä sanotaan. En koe olevani kuitenkaan pessimisti olen realisti, joka realistisuudella luo itselleen turvaa. Olen aina ollut sellainen ja se on osa luonnettani. Minulle luo turvaa ja vakautta myös käsitellä ja tiedostaa ne elämän nurjat puolet.

Tänään meillä on Mr. Bearin kanssa deitti-ilta ja menemme illalla katsomaan elokuviin Idän pikajunan arvoitusta. Vannoin viikolla, että tänä viikonloppuna lähden pitkästä viihteelle tuulettumaan, mutta saa nähdä. Ihanaa, kun ei ole sen suurempia suunnitelmia luotuna ja voi tehdä ihan mitä huvittaa. Sunnuntaina me suuntaamme perheen kanssa ravintolaan juhlimaan pikku siskon 15v synttäreitä. Missä ajassa pikkusisko on mennyt kasvamaan noin isoksi tytöksi. Varsinkin, kun isosisko ei ole vanhentunut päivääkään...

Aika kyllä juoksee niin nopeasti ja koko tammikuu vilahti vain ohitse. Meillä on koulusta muutaman viikon päästä jo ensimmäinen lomaviikkokin edessä. Minulla on aika varmasti suuntana Kurikka ja ajatuksena taas päästä viettämään mumman kanssa laatuaikaa kahdestaan. Mumma on onneksi voinut hyvin, mutta silti haluan mennä hänen luokseen käymään. Nyt minulla on mahdollista viettää hänen kanssaan paljon aikaa ja aion viettääkin. Ikinä ei voi tietää milloin se päivä tulee, kun yhteinen aikamme loppuu. Ajatuskin mumman menetyksestä on tuskallinen, mutta se ei muuta totuutta. Niin se elämä vaan menee. Olen joka päivä kiitollinen jokaisesta yhteisestä hetkestämme ja kaikesta, mitä hän on minulle opettanut. <3


Nyt tämä mimmi laittaa läppärin kiinni ja suuntaa ulos lenkkeilemään. Onneksi eilinen lumimyrsky lähti pois yhtä nopeasti, kun tulikin. Eilen oli jotenkin niin epätodellinen olo, kun lunta vaan satoi ja satoi eikä, sille näkynyt loppua. Mr. Bearin autokaan ei mahtunut kunnolla parkkipaikalle lumen takia! Onneksi luova karhu keksi keinot ja konstit.

Toivottavasti piditte postauksen Lontooreissumme kuvista ja teistä oli kiva lukea tällaisia kuulumisia/pieniä pohdintojani. Nyt vedän kengät jalkaan, pipon korviin ja lähden ulos!


Ihanaa viikonloppua! <3

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]