KAUPUNGIN VALOT

28.3.2018

Tässä olis asukuvia viime lauantailta, jotka mun hyvä ystävä nappasi ennen yhteistä illan viettoamme. Lasipalatsin edusta ei ole minusta kuvauspaikkana ehkä se kaunein, mutta pidän näistä kuvista. Pidän noista kaupungin valoista. Asu on juuri minua. Tässä asussa on tullut kerta jos toinenkin käytyä ulkona. Jos muuten etsit mega korkeita mustia farkkuja niin suuntaa Bikbokkiin. Nämä super higher flex malliset ovat omat suosikkini, sillä ne todellakin ovat korkeat ja joustavat! Mukavuudesta puhuttumattakaan. Vitsi en tiedä johtuuko se orastavasta keväästä vai mistä, mutta minulla on ollut niin ikävä Helsinkiin. Minulla on ikävä kaupungin valoja. Sporan ujellusta. Minulla on ikävä Helsinkiä! Olen salaa vilkuillut asuntoja Helsingistä, vaikka muutto ei ole vielä juuri nyt ajankohtainen. Olemme kuitenkin puhuneet Mr. Bearin kanssa, että tämän vuoden loppu vuodesta alamme etsiä kotia tosi tarkoituksella. 



 korvakorut - Bikbok
mesh paita - Bikbok
toppi - Mango
korkeat farkut - Bikbok
kengät - H&M
 takki -Bikbok

Mitäs pidät asusta? :)

HUULTEN TÄYTTÖ

27.3.2018



Kerroin teille, että kävin Susanna Hanhinevalla täyttämässä huuliani. Tein asiasta kattavan postauksen, joten jos huulten täyttö kiinnostaa enemmän lukaise tämä postaus. Tein huulten täytöstä myös toisen postauksen, koska luonnollisesti huulten täyttö herätti teissä paljon mielipiteitä ja kysymyksiä. Postauksen lopussa lupasin tehdä teille postauksen kaikista kysymyksistä, mitä teillä heräsi huulten täyttöön liittyen. Tässä olisi kysymyksenne, koskien huulten täyttöä. 

Missä kävit ottamassa huulet?
Susanna Hanhinevalla. Susanna on ihana. Voin suositella häntä lämpimästi!

Mitä ainetta sinulle laitettiin? 
Juvedérm ultra smilea.

Sattuiko huulten täyttö?
Minulle laitettiin Juvedérm nimistä ainetta, joka on itsestään puuduttavaa niin kyllähän se tuntui, mutta paljon vähemmän mitä olisin ajatellut. Verikoe on minusta epämiellyttävämpi toimenpide. 

 Jäikö huulten laitoista jälkiä?
Aluksi huulet turposivat ja tuli mustelmia. Nyt huulissa ei mitään jälkiä täytöstä.

Huomaako mies huulten täytön?
Riippuu varmasti miehestä ja kuinka paljon ainetta kerralla laitetaan. Minä itse en kertonut miehelleni ja kerroin vasta, kun menimme nukkumaan. Hän sanoi ihmetelleensä miksi näytin erilaiselta.  Mutta niinkuin sanoin riippuu miehestä. Huuliin voi tulla huulten täytöstä mustelmia ja ne yleensä turpoavat seuraavana päivänä. Ainakin oma mies olisi huomannut viimeistään silloin. ;D

Tuntuvatko huulet erilaiselta täytön jälkeen?
Aluksi kyllä ja seuraavan päivänä, kun ovat turvonneet niin kyllä. Itse en tunne omissani eroa entiseen. Ehkä kuvailisin niitä hivenen napakamman tuntuisiksi?

Millaiset huulet sinulla oli ennen täyttöä?
Käy katsomassa ensimmäisestä huulipostauksesta eli tästä.

Montako kertaa olet käynyt ottamassa täytettä?
Kolme kertaa. Minun huuleni turpoavat, joka pisto kerralla niin laitamme aina suhteellisen vähän kerrallaan täytettä. Tästäkin syystä olen iloinen, että menin ammattilaiselle huulten täyttöön.

Tuliko huulista epäluonnolliset?
Minusta ei, mutta sehän on makuasia jonkun toisen mielestä huuleni voivat olla luonnottomat. Jokainen saa olla minusta niistä mitä mieltä haluaa. Itse olen erittäin tyytyväinen.

Otatko huuliisi lisää täytettä?
Varmasti otan tulevaisuudessa.

Pelkäätkö, että huulten täyttö menee yli?
En usko. Pitää tehdä asioita mikä tekee itsensä tyytyväiseksi. Jos jonkun mielestä se menee minulla yli niin miettiköön niin. Pääasia, että olen itse tyytyväinen ja tottakai toivon, että en sokaistu lopputulokselle. 

Ja viimeisenä ei en ota seuraavaksi peppu implantteja, kun jotakin kommentoijaa se huoletti. :D

MUN SUURIN PELKO

22.3.2018



Mä kerron nyt teillä mun suurimman pelon. Blogia pitkään seuranneille tämä pelko ei varmasti tule yllätyksenä. Mun suurin pelko eskaloituu sinä päivänä, kun mumma nukkuu pois. Mumman menettäminen on mun suurin pelko. Ehdottomasti suurin. On hassua, kuinka paljon se pelottaa mua. Mulla on valitettavasti aika paljon läheisiä ehtinyt jo nukkua pois. Vuosi sitten oli vaihe, kun kerran vuodessa oli hautajaiset. Kolmet hautajaiset 3-4 neljässä vuodessa. Mä kestin ne. En murtunut yhdissäkään. En ollut töistä poissa päivääkään, vaikka yhdet noista hautajaisista olivat oman isäni. Ajattelin, että sitä se aikuistuminen on, että jengiä alkaa niin sanotusti tippumaan eikä sille voi mitään. Surin, mutta olin kova ja menin eteenpäin.

Tällä hetkellä mun olo on tosi onnellinen. Oon onnellinen mun parisuhteesta, ystävistä ja ylipäänsä mun elämästä. Kaikki menee tosi kivasti ja olo on odottava ja valoisa tulevaisuuden suhteen. 

Mä muistan, kun kerran olin myös hyvin onnellinen. Ennen, kuin tapasin Mr.Bearin eli muutama vuosi sitten. Rakastin mun silloista kotia Töölössä, mulla oli ihana työpaikka ja johonkin keikalle tai festareille just liput plakkarissa. Elämä tuntui, silloin erityisen makealta ja kevyeltä. Yksi puhelin soitto juuri ennen töihin lähtöä muutti kaiken. Mun isä oli kuollut. Olihan se kova paikka, mutta siitä selvisin. Oikeastaan tosi hyvinkin. Olin jotenkin äärimmäisen realisti asian suhteen. Oon yleensä äärimmäisen realisti kaikkien ikävien asioiden suhteen. Se on mun tapa käsitellä asioita. Surin, ajattelin realistisesti ja menin eteenpäin.

Tämä mun suurin pelko on kuitenkin sellainen, että mun on ollut tosi vaikea edes ajatella koko asiaa, että mitäs sitten. Ja miten se elämä jatkuu? En ole yhtään taika uskoinen, mutta, jopa tätä postausta kirjoittaessani mietin, että pitäisi varmaan mennä koputtelemaan kaikki lähimetsän puiden rungot läpi. Niin iso pelko mumman menettäminen on. 



#EDIT. Noin kirjoitin joskus kuukausi sitten. En ikinä julkaissut postausta. Ajattelin vain kirjoittaa pelkoni itselleni ylös. Vähän niinkuin omaksi terapiakseni. En ikinä jatkanut postauksen kirjoittamista, koska en voinut vastata omiin kysymyksiini. Omiin kysymyksiin, mitä tuo pelko herätti. Toissa viikonloppu näytti varmasti yhtä juhlalta sosiaalisen median kanavissani ja olihan se sitä. Perjantaista lauantaihin festareilla juhlien ja tanssien. Mitä ei kuitenkaan sosiaalisen median kanavissa näkynyt, että äitini soitti minulle perjantaina, että mummani oli huonossa kunnossa. Mumma oli niin huonossa kunnossa, että oli tilannut itselleen ambulanssin ja vietti koko viikonlopun sairaalassa. Mumman terveyden tilasta sen enempää kertomatta tilanne on nyt ok ja on nyt jo päässyt takaisin kotiin. Tuo viikonlopun perjantaina osasin käsitellä asiaa vielä loogisesti, mutta tottakai huoli mummasta oli kova. Lauantaina puhuin mumman kanssa puhelimessa ja itkuhan siinä tuli, vaikka mumma vakuutteli olevansa kunnossa. Sunnuntaina puhuimme puhelimessa kolme kertaa ja itku tuli joka kerta. Mumma sanoi olevansa kunnossa, mutta pelko siitä, että menettää sen rakkaimman ja tärkeimmän oli läsnä. Sunnuntai meni itkiessä Mr. Bearin kainalossa ja järjestäessä kalenteria, että pääsen mahdollisimman pian mumman luokse viettämään hänen kanssaan aikaa.   

Viime viikonloppuna sairastuin flunssaan ja olen itse asiassa edelleenkin kipeä. Ei ole huvittanut edes avata pariin päivään blogia, vaikka ilmoituksia ihanista kommenteista on tullut. Pahoittelut, etten ole vastannut niihin. Tämä viikko ja viime viikonloppu on mennyt flunssassa. En edes muista milloin viimeksi olisin sairastanut näin inhottavaa flunssaa. Oon vaan nukkunut ja yrittänyt parantua.  Lisäksi olen ollut todella huolissani mummasta. Arki on tuntunut erityisen painavalta. Koulussa tehtävät ovat painaneet ja keskittyminen on ollut jossain ihan muualla. Eilen suututti, kun koe johon olin lukenut ja valmistautunut meni huonosti. 

En ole ollut oma muutenkaan oma itseni. Olen ollut herkkä, hauras ja osittain sisäänpäin kääntynyt. Kyyneleet ovat valuneet matkalla kouluun, koska olen vain miettinyt mummaa.  Sain myös hirveän itku kohtauksen, kun söin Fazerin kettu karkkeja. Miksi? No, koska ne ovat mumman lempikarkkeja. Kotona olen ollut omissa maailmoissani. En ole jaksanut tehdä oikein mitään. Tottakai tämä on osittain johtunut flunssastakin, mutta huoli on saanut minut entistä enemmän toimettomaksi.

Minulle mumman menettäminen on suurin pelkoni. Moni läheiseni tai ystäväni ei tunnu oikein käsittävän kuinka iso pelko se minulle on. Kuinka tärkeä mumma minulle on. Eikä tarvitsekaan. Minulle on vasta itsellekin tällä viikolla konkretisoitunut kuin suuri pelko se minulle on.  En minä tahallaan peru suunniteltuja menoja ja riennä Kurikkaan. Jos joku nyt vielä oikeasti luulee, että olen siellä rentoutumassa ja lomailemassa niin en ole. Olen siellä auttamassa mummaa. Oikeasti joka minuutti Kurikassa muistuttaa mua mun suuresta pelosta enemmän ja, kuinka lähellä se on. Mumma ei  kuitenkaan elä ikuisesti ja mä haluan auttaa sitä niin paljon, kuin vaan voin. Kyllä minäkin viettäisin mieluummin koulusta ja töistä olevia lomapäiviäni lähtemällä risteilylle ja istumalla kaiken maailman kissan ristiäisissä.  Voisin, vaikka tältä istumalta lähteä Ruotsiin, mutta, kun mä en voi. Nyt mun pitää keskittyä siihen mikä on itselleni tärkeää. Mumman auttaminen ja tämän vuoden loppu opintojen suorittaminen loppuun.

Suoraan sanottuna voin myöntää, että on se kova paikka mullekin, että yhtäkkiä itsevarma ja kovan luontoinen tyttönen on hauras ja epävarma. Peloissaan tulevasta.


Tänään olo oli aamulla vieläkin tosi flunssainen, mutta mieli oli astetta rauhallisempi. Varmasti jokainen on kokenut samanlaisia huonoja hetkiä, kuin minä tällä viikolla. Ne hetket eivät välttämättä johdu peloista, ne voivat olla pettymyksiä ihmissuhteissa, ero parisuhteesta, epätietoisuus tulevasta tai mikä vain mieltä painava asia. Silloin on ihan suotavaa ajatella vain itseään ja mikä on itselle parasta. Tehdä omia ratkaisuja, jotta itsellä on hyvä olla, jotta oman mielen saisi balanssiin. 

KAMPAAJA PILASI HIUKSENI

19.3.2018


Monesti olen törmännyt kampaaja pilasi hiukseni blogiotsikkoon (niinkuin omani nyt) ya
tai keskustelupalstoilla tai facebookissa kirjoitettuun avautumiseen, joka käsittelee kampaajalla käyntiä. Minun piti kirjoitella mitä siellä minun kampaamoreissuillani tapahtui? Tyttö, joka ei ollut värjännyt hiuksia moneen vuoteen istui yhtäkkiä kaksi kertaa viikon aikana kampaajan penkkiin. Pilasiko kampaaja hiukseni? No ei todellakaan, mutta innoitti minut tähän kirjoitukseen. 

Blogin lukijani tietävät, että en tosiaankaan ollut värjännyt hiuksiani moneen vuoteen, kunnes päätin kokeilla kotona kevyt värejä. Hiuksistani tuli kivasti haluamani, mutta pienen muutoksen jälkeen kaipasin kuitenkin isompaa muutosta. Lisää vaaleutta hiuksiini. Varasin ajan luotto kampaajalleni. Olen käynyt luottokampaajallani jo kohta kolme vuotta. ertaakaan en ole lähtenyt pettyneenä hänen penkistään kotiin. Istuin kampaajan penkkiin. Tunnustin tietysti ensiksi kampaajalle kotona väreillä leikkimisen ja kerroin haluavani vieläkin vaaleampaa muutosta. Tässä välissä on hyvä painottaa, etten siis tosiaankaan ollut kertaakaan värjännyt hiuksiani hänellä tai kenelläkään koko asiakkuuteni aikana. Ihana kampaajani alkoi tuumasta toimeen ja raidottoittamaan hiuksiani. Luotin hänen käden jälkeensä täysin, koska aikaisemminkin olin saanut erinomaista palvelua ja olin aina ollut tyytyväinen hiuksiini.

Kampaajani laittoi raidat, antoi niiden vaikuttaa ja pesi värin pois. Toimi niinkuin kuuluikin. Hiusten ollessa pestyinä aloin jo tuumimaan, että en oikein nähnyt niissä muutosta. Ajattelin, että märkinä muutosta on vaikea nähdä. Kampaaja föönäsi hiukseni ja en vieläkään huomannut muutosta. Tai huomasin pienen muutoksen, mutta en haluamaani lopputulosta. Olo oli vähän harmistunut, koska olin ottanut,  että a) pitkästä aikaa värjäsin hiukset ja b) hiukseni näyttivät melkein samalta. Nousin siis raivon valtaan ja huusin "Kampaaja pilasi hiukseni" niin, että koko liike raikui! No ei. Tämä oli huono vitsi.



Kampaajani kysyi mitä mieltä olin lopputuloksesta ja sanoin, että hiukset ovat kauniit, mutta olisin toivonut selkeämpää muutosta. Kampaajani oitis totesi ystävällisesti, että menie kotiin ja mieti, jos haluan enemmän muutosta ja vaalennusta niin varataan uusi aika. Minä menin kotiin ja mietin ensiksi olenkohan ihan turhamainen ja olivathan hiukseni kuitenkin aika kivat. Kuitenkin asia häiritsi, koska olin laittanut kampaajaan kerrankin rahaa niin päätin rohkeasti soittaa ja varata uuden ajan omalle kampaajalleni. Ajattelin myös kampaajani näkökulmasta, että on hän aina käsitellyt hiuksiani niiden ollessaan omassa luonnon värissään ilman suurempia muutostöitä, että hän oli ehkä varovainen muutoksen suhteen juuri sen takia.

Soitin kampaajalleni ja sain uuden ajan samalle viikolle. Menin kampaamoon uudestaan hieman nolostunein ja hermostunein fiiliksin. Kampaajani ensimmäiset sanat minut nähdessään olivat: "Onneksi soitit, on kauhea miettiä miksi asiakkaasta ei enää kuulu, ja saada myöhemmin kuulla kommenttia "kampaaja pilasi hiukseni." Kampaajani sanoi suoraan, että pelkäsi tekevänsä liian radikaalin muutoksen minun makuuni ja halusi aloittaa mieluummin miedolla muutoksella. Raitojahan voi aina lisätä, mutta eri juttu on ottaa ne hiuksista pois. Sain juuri unelmieni hiukset toisen kampaamo käynnin jälkeen ja samaan hintaan. Kampaajani on ihana ja hän teki huolellista työtä, jotta en voisi sanoa: "Kampaaja pilasi hiukseni". Kampaajani ei pilannut hiuksiani hän oli ammattitaitoinen ja varmisti, että olisin varmasti tyytyväinen.

Monesti kampaajia haukutaan Facebook sivuilla nimien kera ihan avoimesti. Minusta on ok kertoa oma mielipiteensä jos lopputulos on ollut huono. Kuinka moni silti menee korjaamaan hiuksensa toiselle kampaajalle eikä edes saa sanottua omalle kampaajalle, että koki kampaajan pilaavan hiuksensa? Kyllä tuolla on varmasti ammattitaidottomia tai osaamattomia kampaajia, mutta välillä voi olla kyse ihan inhimillisestä virheestä. Me kaikki teemme virheitä. Se on inhimillistä. Kukaan ei voi korjata virhettä, jos virheestä ei kerrota. Sanonta asiakas on aina oikeassa ei minusta pidä paikkaansa ainakaan kampaamoissa. Välillä asiakkaassa voi olla vikaa esimerkiksi halutaan asioita, mitä ei pystytä ainakaan yhdellä kampaamo käynnillä toteuttamaan. Olen kuullut, kuinka monet huonon leikkauksen tai värjäyksen takia vaihtavat heti kampaajaa. Tottakai ihan luonnollista, mutta kuinka moni uskaltaa sanoa, että hei nyt meni pieleen. Todella moni tuttukin nurisee aina kotona lopputulosta. Kysyn monesti nurisijalta: "Kerroitko kampaajalle"? Vastaus on melkein aina "En".

Ei olla uskallettu tai kehdattu kertoa suoraan mitä oltiin mieltä. Ymmärrän sen täysin, koska itsellänikin oli hieman vaikeuksia sanoa suoraan, että nyt ei tullut mitä halusin. Vielä vaikeampaa oli soittaa ja kertoa se puhelimessa. Kannattaa kuitenkin soittaa. Itsellä kävi jo mielessä, että vedän itse kotona pari lisä raitaa hiuksiin. Mitäköhän siitä olisi tullut? Itku pitkästä ilosta...

Kuitenkin pitäisi uskaltaa sanoa, jos kampaajalla leikkaus tai värjäys meni metsään. Monelle naiselle itseni mukaan lukien hiusten ulkonäkö on osa identtiteettiä. Hiuksia on vaalittu ja hoidettu pitkään. Kampaaja on sellainen paikka missä monesta naisesta tulee monsteri. Hiukset herättävät niin vahvoja tunteita ja, kun ne on kerran pilattu niin moni hiljainen hissukkakin kerää rohkeutensa ja antaa palautetta. Palautetta saa aina antaa, mutta mietin vain, kuinka moni on a) menettänyt hermonsa kampaajalla tai b) itkenyt kampaajan jälkeen? Ihan rehellisesti voin kertoa, että minä olen tehnyt molemmat.


Muistan ikuisesti, kuin olin täyttämässä 18-vuotta. Menin eräälle toiselle kampaajalle tasoittamaan latvojani. Silloin kampaaja pilasi hiukseni. Siis oikeasti. Pitkään kasvatellusta tukasta lähti lattialle yli 6cm. Mitä tein asialle? En mitään. Kampaajalla olin järkyttynyt. Ehkä hieman shokissa. Maksoin mukisematta leikkauksen ja mietin päässäni, kuinka kampaaja pilasi hiukseni ja tänne en palaisi koskaan. Kyllä siinä muutama kyynelkin tuli kotona vuodatettua. Kyllä hiuksien takia. Hiukset on kyllä monelle naiselle niin herkkä paikka. Ainakin voin ihan suoraan sanoa, että itselle on. Loppujen lopuksi, jopa soitin kampaajalle ja kerroin pettymykseni (niinkuin asialle olisi nyt enää jotain voinut tehdä :D). Meni hermot eikä muuten puhelimessa purkautuminen kampaajalle kasvattanut hiuksia yhtään sen nopeampaa takaisin.

Niin monta kertaa olen saanut kuulla tarinoita, kuinka kampaaja on pilannut hiukset. Hiukset on naisen kruunu. Oikeasti minä ihailen niitä naisia, jotka uskaltavat ajaa päänsä jonkun aatteen vuoksi. Voin sanoa, etten ikinä pystyisi siihen. Ei tulisi minulla kuulonkaan. Mikä tämän tekstin pointti oli? No avatkaa suu kampaajalla, jos näyttää menevän mönkään. Reklamoikaa rohkeasti, jos et pidä loppu tuloksesta. Reklamoikaa asiallisesti. Kukaan kampaaja ei varmasti tahallisesti halua pilata asiakkaidensa hiuksia. Jos joudut tilanteeseen missä tuntuu, että kampaaja pilasi hiuksesi niin mieti voiko niitä yrittää korjata samassa paikassa. Monesti kampaajan vaihto ei auta, koska uusi kampaaja ei tiedä, mitä edellinen kampaaja on hiuksiisi pistänyt. Hiuskriisistä voi aiheutua hiuskatastrofi. Ennen kuin haukut kampaajan maan rakoon, aloitat facebook päivittelyn kampaajan omalla nimellä ja manaat, että kampaaja pilasi hiuksesi. Vedä syvään henkeä ja muista, että me kaikki olemme vain ihmisiä. Facebookissa tai keskustelupalstoilla kampaajan haukkuminen ei myöskään tuo omia hiuksiasi takaisin.

Onko sulla ollut tukka onnea vai oletko joutunut tukkanuottasille kampaajan kanssa? 
Mitä mieltä oot saako huonosta palautteesta kirjoittaa julkisesti yrittäjän/tekijän nimellä?

GROTESK RAVINTOLA MIEHEN MAKUUN

17.3.2018


Kävimme useita viikonloppuja sitten viettämässä Mr. Bearin kanssa deitti-iltaa. Olin varannut meille pöydän Groteskista. Olimme molemmat käyneet Groteskissa aikaisemmin drinkeillä, mutta kumpikaan meistä ei ollut käynyt siellä syömässä. Groteskissa on kesäisin todella kiva tunnelmallinen  terrassi, joka on täydellinen kesäillan viettopaikka. Groteskin maistuville drinkeille iso peukku.

Grotesk oli loistava kokemus myös ravintolana! Halusin tulla kirjoittelemaan oman kokemukseni kyseisestä ravintolasta ja vinkkaamaan täydellistä lauantai illan treffipaikkaa. Tässä on nimittäin ravintola miehen makuun! Käymme Mr. Bearin kanssa ehkä muutaman kerran kuussa syömässä. Välillä tulee käytyä enemmän ja välillä vähemmän. Mitä olen huomannut, että valitettavasti Helsinkiläisissä vähän tasokkaimmissa ravintoloissa usein ruoka on onnistunutta, mutta palvelu tökkii. Huono palvelu on ainakin minulle yksi tärkeä kriteeri onnistuneessa ravintolakokemuksessa. Harvoin palaan ruuan takia minnekään, jos palvelu on ollut kehnoa.

Me söimme Groteskissa pitkän kaavan mukaan eli alku, pää ja jälkiruuat kahveineen ja konjakkeineen. Laskumme pyöri siinä karvan alle 200 eurossa tippeineen päivineen. Minusta hyvästä ravintolasta, maukkaasta ruuasta ja kivasta pienestä elämyksestä se ei ollut ollenkaan paha hinta. Groteskin ruoka oli erinomaista! Maut olivat kekseliäitä, rikkaita ja omaperäisiä. Jokaisessa annoksessa oli rutkasti makua. Mainittakoon vielä, että söin ehkä elämäni maukkaimman keiton. Mitä palveluun tulee... Se oli erinomaista. Tarjoilijoilla valitsi rento tunnelma. He pitivät koko ajan pientä pelisilmää yllä. Vesilasi täyttyi itsestään, ruuat lipuivat sujuvasti keittiöstä ilman suurempia odotteluita. Tarjoilivat olivat rentoja ja erittäin hyväntuulisia. Ravintolan tunnelma oli iloinen. Miljöö mukavan moderni ja rento. Kaikin puolin joka pennin arvoinen kokemus ja ravintola, jonne varmasti palaamme uudelleen. Tälläisestä palvelusta ja onnistuneesta illasta tippasi illan päätteeksi oikein mielellään! 






Groteskin tavaramerkki on liha ja lihaa saikin erilaisin vaihtoehdoin. Mr. Bear söi tietysti alkuun   raakakypsytettyä naudanliha carpaccion, kimchivinaigrette & pikkelöityä kyssäkaalia. Alkupala oli kuulemma erinomainen. Minä söin alkuun tosiaankin ehkä maailman maukkaimman rapukeiton. Pääruuaksi Mr. Bear söi tietysti lisää lihaa, koska eihän karhu salaatilla pärjää. Mr. Bearin valinta pääruuaksi oli Grassfed Angus sisäfilettä, joka tarjoiltiin ranskalaisten ja vihersalaatin kanssa. Minä söin burgerin, joka oli virhe ainoastaan sen takia, että jo keitto alkuun oli aika täyttävä itselleni pieniruokaiselle tyypille. Söin, vain puolet grillatusta Black Angus burgeristani, joka tarjoiltiin Dingley Dell -pekonin, brie-juuston ja karamellisoidun sipulin kera. Burger oli herkullinen. Näin jälkikäteen harmittaa, etten poiminut listalta kevyempää vaihtoehtoa esimerkiksi punajuuririsottoa, raitajuuren ja pähkinän kera! 





Jälkiruuaksi Mr. Bear söi: "Churroa, omenahilloketta ja siideri-sabayon" ja minä söin tummasuklaa-ganachen, punaviinikirsikkasorbetillla. Omasta jälkiruuastani sen verran, että en pidä erityisesti punaviinistä, kirsikoista ja suklaankin syön mieluummin vaaleana. Jälkiruokani oli loistava ja maut  täydellisessä balansissa. 

Halusin tulla jakamaan oman Groteski kokemukseni teille. Grotesk on ehdottomasti ravintola, jonne miehen voi viedä yllätyksenä syömään. Mr. Bear antoi täydet pisteet Groteskille. Kannattaa ehdottomasti pistäytyä vierailulle Groteskissa. Grostek löytyy kätevästi Helsingin ytimestä osoitteesta Ludviginkatu 10 ja viikonlopuille suosittelen varaamaan pöydän, koska ravintolan ovi kävi todella tiuhaan.


VOIMA ASU

16.3.2018


Jokaisella naisella on se. Jos ei ole niin hop hop kaupoille mimmit! Voima asu. Asu, jossa tunnet olosi mukavaksi ja seksikkääksi. Asu, jossa sinun on mukava olla. Asu, joka on, kuin toinen ihosi, oma salaisuutesi. Oma voima asusi. Minun talven voima asu on tässä. Korkeat nilkkurit, korkeat nahkahousut, istuva cashmere poolo yhdistettyinä lempi nahkahousuihini ja luotto talviturkkiini. Asu, jossa tunnen oloni voimakkaaksi ja seksikkääksi, mutta turvalliseksi. Voin vain piiloutua runsaan turkkini alle ja kipitellä kaduilla menemään.

Tiedän, että mun piti kirjoitella teille, mitä tapahtui kampaajalla. Voitteko uskoa mua alkoi häiritä julkaista kaksi samaa aihepiiriä koskevaa postausta peräkkäin? Oho nyt blogi taitaa mennä ihan uudelle tasolle, koska oon niin inspiraation pohjalta toimiva ihminen, kuin vain olla ja voi. Etenkin mitä tulee blogiin. Katsotaan kauanko tätä loogisuutta kestää vai löydänkö itseni ensiviikolla julkaisemassa pelkkiä kosmetiikka postauksia? Joka tapauksessa postaus kampaajareissusta on valmiina. Julkaisen sen sunnuntaina, koska lauantaina täytyy jakaa mahtava ravintolavinkki kanssanne. Eilen yöllä päädyin tekemään muutoksia ja pieniä fiksailuja blogiini. Miksi mun inspiraatio iskee aina puolen yön jälkeen?

Halusin tulla jakamaan tämän asun teille, koska nämä kuvat löytyvät nyt muualtakin blogistani. Lisäksi muutin yhden hakemiston kategorian suomenkieliseksi en tiedä miksi siellä oli "travel" suomen kielisten sanojen joukossa. Älkää kysykö multa, sillä en tiedä. Suurin osa blogin ulko asun otsikoista on englanniksi. En koe suomenkielisten hakemiston sekoittavan sitä. Onhan se vähän hassua, mutta monet asiat pystyy ilmaisemaan niin helposti ja napakasti englanniksi. Esimerkiksi "about" tai "contact". Lisäksi minulla on paljon kävijöitä Venäjältä, Saksasta ja Espanjasta niin minusta on kiva pitää perus jutut englannin kielisenä, jotta ei suomenkielisenkin olisi helppo käyttää blogiani.




Toivottavasti teillä on kivoja viikonloppu suunnitelmia. Itse sairastuin flunssaan muutama päivä sitten ja en edes muista milloin viimeksi kurkkuni olisi ollut näin kipeä. Aion kyllä selättää tämän flunssan tänään, koska  olimme suunnitelleet lauantaille Mr. Bearin kanssa treffi iltaa ravintola illallisen merkeissä! Tämä on nimittäin jo kolmas täysin meikitön päiväni yövaatteissa. Lauantaina olisi ihana vetää vähän meikkiä naamariin ja tuntea olonsa taas astetta huolitellummaksi. Ehkä laitan oman voima asuni päälle lauantain deiteille. Olisi hauska kuulla millaisia voima asuja tai viikonloppu suunnitelmia teillä on siellä ruudun toisella puolella? Ihanaa viikonloppua!




NIOXIN KOKEMUKSIA

15.3.2018

Kirjoitanpa teille taas hiusjuttuja ja omaa lempi aihettani eli hiustenkasvatus juttuja! Saanko esitellä uusin villitykseni Nioxin. Olin lukenut muutamasta blogista positiivisia Nioxin kokemuksia.  Nioxin hiustuotteet herättivät minussa paljon tunteita. Tehän tiedätte, että olen kasvatellut hiuksiani jo monien vuosien ajan ja yhä, vain pidemmät ja pidemmät hiukset houkuttelevat. Nioxin kolmivaiheisen hiusten pesun luvataan edistävän hiustenkasvua, voimistavan hiuksia auttaen hiuksia auttaen hiuksia kasvamaan paksumpina ja elinvoimaisempina. Kovia lupauksia? Olin miettinyt pitkään Nioxinin ostoa, mutta mietin, että voisiko se oikeasti toimia? Onneksi Nioxinista on pienempiä paketteja tarjolla. Itse pesen hiuksiani joka neljäs päivä, joten pienemmätkin 150ml shampoo- ja hoito ainepullot riittävät itselleni pitkäksi aikaa. 

Olen nyt käyttänyt Nioxin hiuskuuria kolmen kuukauden ajan ja kerron nyt teille omia Nioxin kokemuksia. Ensiksi kerron miten Nioxinia käytetään, koska sen käyttöön otto muutti hiustenpesu rutiinejani. Aluksi kosteisiin hiuksiin ja päänahkaan hierotaan Nioxin Cleanser shampoota. Homma muuttui ainakin minulle jännittäväksi hoito-aineen kohdalla. Nioxin Scalp therapy revitalizing hoito-ainetta nimittäin levitetään päänahkaan ja hiusten latvoihin. Itse olen aina levittänyt hiusten hoito-ainetta korkeintaan korvista alaspäin! Pelkäsin hiuksistani jäävän raskaat ja likaisen tuntuiset pesun jälkeen, mutta puhtaiksi ne jäivät. Shampoo ja hoitoaine myös tuntuivat päähän hierottuna viilentävältä ja varsin miellyttäviltä. Tuo viilentävä tunne jatkui pesun jälkeenkin.

Hiusten pesun jälkeen hiusten juuriin hierotaan Nioxin & Scalp hair treatmenttia. Scalp hair treatment on kuin kevyttä hyvin hyvin ilmavaa vaahtoa. En ollut ikinä käyttänyt vastaavanlaista hiusten hoitotuotetta, vaikka kaiken maailman hiusöljyjä ja seerumeja on tullut testailtua. Myöskään tämä suoraan päänahkaan laitettava Nioxin hoitotuote ei rasvoittanut hiuksiani. Ostin omat Nioxinit Stockmannilta. Myyjä valitsi minulle oikean Nioxin tuotepaketin ja neuvoi käyttämään niitä kuuriluontoisesti. Itse olen tottunut venyttämään hiusten pesupäiviä jopa neljän tai viiden päivän päähän, mutta myyjä neuvoi käyttämään näitä joka toinen tai viimeistään joka kolmas päivä.



Mitäs positiivisia kokemuksia minulle Nioxin herätti? Nopeutuiko hiustenkasvu? Paksuuntuivatko hiukseni? Valitettavasti en varsinaisesti kokenut mitään mullistavia muutoksia hiuksistani Nioxin käytöstä johtuen. Pidin erittäin paljon Nioxin Scalp therapy hoitoaineen jälki tunteesta minkä se jätti päänahkaan, koska jopa 20 minuuttia suihkun jälkeen päänahka tuntui hassulta sitä ikäänkuin kihelmöi. Hiukseni ovat kasvaneet pituutta viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaikka olen käynyt kampaajalla tässä välissä tasoittamassa latvoja. En silti usko Nioxinilla olevan suurta vaikutusta asiaan.

Entäs tuntuvatko  hiukset paksummilta? En ihan rehellisesti osaa sanoa. Hiusten kasvun en usko nopeutuneen, mutta uskon, että Nioxin käyttö sai minut kiinnittämään huomioita päänahan stimulointiin ja näin ollen osittaen nopeuttaneen hiusten kasvua. Hieroin nimittäin kaikki tuotteet kunnolla päänahkaani ja kiinnitin muutoinkin huomioita päänahan stimuloimiseen. Pidin paljon hoitoaineen stimuloivasta effektistä ja päänahalle tarkoitetusta vaahdosta. Koen kuitenkin, että saman asian ajaa ihan vain tavallinen päänahan hieronta, koska hoitovaahto ei muuten kosteuttanut päänahkaani. Hiukseni alkoivat rasvoittumaan nopeampaan tahtiin, kun pesukertoja piti tihentää ja tämän itse koin vaivalloiseksi ja negatiiviseksi puoleksi. Kävin raidoittamassa hiukseni kampaajalla ja nyt käytän Nioxineita, joka toinen pesukerta ja yritän muistaa käyttää jätettävää hoitoainevaahtoa joka kerralla.

Itse alunperin ostin Nioxinit käyttöön, koska kärsin hiustenlähdöstä. Voit lukea postauksen hiustenlähdöstä tästä. Olin kuullut paljon positiivista palautetta Nioxineista. Pitkiä ja paksuja hiuksia ei kuitenkaan kasvatella kikkakonsteilla, vaan pitkäjänteisyydellä. Olen itse huomannut oikean ruuan ja terveellisten elämäntapojen vaikuttavan eniten hiusteni kuntoon. Käytän omat Nioxinit loppuun, mutta tuskin tulen ostamaan uusia tuotteita kotiin. Pidin Nioxineista paljon, mutta koen itselleni enemmän kosteuttavat tuotteet paremmiksi välineiksi omiin hiuksiini. Etenkin nyt  kun, hiukseni ovat raidoitettu haluan helliä niitä mahdollisimman hoitavilla ja kosteuttavilla tuotteilla. Uskon, että Nioxin vaikutuksien huomaaminen on helpompaa lyhyissä hiuksissa. Jos kärsii hiuksen ohenemisesta niin suosittelen kokeilemaan olisiko Nioxin hiustuotteista lisä apua hiustenkasvatuksessa.

Onko sinulla kokemuksia Nioxin hiustuotteista? Huomenna pikkuisen lisää hiusjuttuja ja kerron teille, mitä oikein siellä kampaajalla tapahtui. :D

INSPIRAATIOTULVA

13.3.2018


Mulle on iskenyt ihan järjetön inspiraatiotulva. Tämähän on tietysti ihana asia, koska Bloggerin blogipohja näyttää kovin tylsältä, jos siihen ei mitään kirjoita. Ongelma onkin, että minulla on jonossa postauksia mitä olen kirjoitellut ja, joita haluan julkaista ennen kuin ne ns. vanhentuvat. Esimerkiksi mielipidepostaukset haluan julkaista aina aika pian niiden kirjoittamisen jälkeen, koska aihe on mielessäni tuore ja postauksen vastaanotto ja kommentit saattavat herättää uusia mielekkäitä postausideoita. Asukuvat olisi kiva julkaista mahdollisimman pian niiden oton jälkeen. Kuka sitä haluaisi keväällä inspiroitua turkistakista ja villahousuista? Viime aikoina olen myös saanut kasan mielenkiintoisia tuotteita, joista olen ollut enemmän, kuin innoissani. Onhan se ihanaa, kun on mistä kirjoittaa! Mieluummin inspiraatiotulva, kuin ei inspiraatiota.

Olen kuitenkin vähän noidankehässä oman inspiraatiotulvan kanssani. Kirjoitanhan nytkin tästä inspiraation määrästä enkä esimerkiksi julkaise muita jonossa odottavia postauksia. Jonossa  on ihmissuhdepostauksia, reseptejä, kasa mielipide kirjoituksia ja postaus siitä mitä tapahtui stalkkerille. Päässäni pyörii niin kaikenlaista suloista hömppä pömppää liittyen meikkituotteisiin, kuin taas vakavempaa aihetta. Eilen en saanut nukuttua, kun mietin pitäisikö toiseen asteen koulutus muuttaa täysin ilmaiseksi. Tottakai oli pakko kirjoittaa siitäkin. Nappasin postaus jonostani asukuvat tähän, että saisin edes ne jonosta pois julkaistua. Toiseksi eihän blogissa ole vähään aikaan asukuvia näkynyt.






Bloggaaminen on vienyt minut viime aikoina mennessään ja olen saanut tästä niin paljon irti. Aamen vaimolleni eli hyvälle ystävälleni, joka keskustelumme päätteeksi totesi Kreikan rannalla, että ala blogata ja kannusti minua siihen! Myös Mr. Bear on sulattanut ajatuksia bloggaamisesta. Hän ei ole ikinä ollut bloggaamista vastaan, mutta ei ole oikein ymmärtänyt sen päälle. Hän on kuitenkin viime aikoina ollut erityisen kannustava sen suhteen. Olen aina ollut taiteellinen ja blogi on minun tapani ilmaista itseäni. On ollut kiva huomata kuinka paljon olen blogistani saanut irti ja, kuinka paljon blogi on minulle antanut. Tulipa tänne yksi ilta tippa linssissä kirjoiteltua omista peloistakin.

Itse asusta lyhyesti. Päälläni on yksi tämän talven lemppari takeistani eli Zaran puffer takki, Zaran nyöritetty rento collegepaita, jalassa luotto nilkkurit H&M stä ja Bikbokin super high farkut. Rentoa mukavaa, mutta kuitenkin ripaus naisellisuutta.

Olisi kiva tietää mitä te tykkäätte eniten lukea? 
Onko jotakin aihetta, mistä toivoisitte, että postailisin? 

WATERLAND LOOK

12.3.2018



Hellou se olis waterlandit jorailtu läpi! Mun hyvä ystävä kuvaili mun illan lookin ja halusin tulla jakamaan sen teille. Mulle osa festari iltaa on ehdottomasti festareille laittautuminen. Tykkään laittautua ja  panostaa festari lookkiin. En lähtisi siis rannalle yhdistämään bikineitä glitteriin ja tekoripsiin. Enpä kyllä ihmettelisi jos sekin päivä joskus tulisi, sillä välillä on kiva vetää ihan överiksi, vaikka 95% ajasta huitelenkin menemään mun 15 minuutin meikillä. Waterlandeissa ei tänä vuonna ollut mitään tiettyä teemaa ja tänä vuonna panostaminen jäikin aivan viime tippaan. Kävin nappaamassa nämä bikinit festaripäivänä New Yorkerista. Löysin sattumalla Cybershopista keltaista luomiväriä ja glitteriä alennuksesta, joten nappasin ne mukaan. Korvakorut olivat löyty Bikbokilta ja ne eivät ole yhtään minun tyyliset, mutta sopivat bikinien kanssa, joten otin ne. En olisi ikinä ajattelut vetäväni keltaista luomiväriä, mutta luomiväri oli uv hohtoista niin pakkohan sitä oli testata ja se  oikeasti hohti pimeässä. Leikki tatuoinnit olivat jämiä viime Waterlandeista. Ensimmäiselle illalle laitoin vain yhden otsaan. Lauantain lookkiin liimasin niitä sinne tänne, koska Waterlandeihin   laittautumis mottoni on enemmän on aina enemmän. Waterlandeissa saa leikkiä tyyleillä mauttomuuteen asti ja ihan luvan kanssa.





Sellainen look ensimmäiselle Waterland perjantain festari illalle. Mitäs pidätte? Haluatteko nähdä myös lauantain Waterland lookin?

EIKÖ TÄSSÄ MAAILMASSA SAA OLLA NAINEN

9.3.2018

On naisia, on miehiä. Ehkä oman sukupuolen määrittely tuottaa vaikeuksia tai sitä ei haluakaan määrittää. Minä en ole perehtynyt siihen, miltä tuntuu syntyä ilman sukupuolta tai jos mies, vain haluaa pukeutua naiseksi, mutta kokee olevansa mies. En ole tuosta aiheesta sanomaan mitään muuta, kuin oman mielipiteeni. Eikö tässä maailmassa saa olla nainen? Tai toisinpäin eikö tässä maailmassa saa olla mies? Jos ei halua määritellä sukupuoltaan niin annettakoon sitten oikeus niille, jotka eivät halua sitä määritellä. En osaa ottaa kantaa miten esimerkiksi passin kanssa pitäisi toimia tai muiden niin sanottujen virallisten dokumenttien kanssa. Mitä niihin pitäisi merkitä. Uskon, että koska me elämme varsin kehittyneessä yhteiskunnassa ei tuollaisten esteiden ylittäminen ole mahdotonta. Jos auto on saatu kehitettyä jo siihen pisteeseen, että se osaa itse ajaa itseään niin miksi tulevaisuudessa ei voisi olla passia, jossa ei ole sukupuolta. Ei oikeasti voi olla ylitsepääsemätön asia?

Pointtini ei ole nyt katsoa asiaa tieteellisestä näkökulmasta, koska minä en ole mikään tiedemies, vaan ihan tavallinen nainen. Olen nainen ja täytyy sanoa, että on aika mahtavaa olla nainen. Miksi ei sitten yhteiskunnassa anneta mahdollisuuksia kaikille olla naisia ketkä sitä haluavat olla. Ja yhtälailla toisinpäin. Naisten olla miehiä. Tai jos joku haluaa ajatella, että on puoliksi kumpaakin niin antaa hänen olla. Tai jos joku ei halua määritellä koko sukupuolta niin antakoon hänen olla määrittelemättä. Keneltäkään toiselta ei ole pois toisen ihmisen sukupuoli identtiteetti tai sen puuttuvuus. Pahoittelen, jos käytän hassuja termejä niinkuin sanoin asia on minulle vieras ja tämä on, vain mielipiteeni asiasta.

Olen aina ajatellut, että antaa kaikkien kukkien kukkia ja niin ajattelen myös tästäkin asiasta. Minä olen aina kokenut sukupuoleni naiseksi ja rakastanut naisena oloa. Minun on hyvin vaikea ymmärtää miltä tuntuu ihmisestä, joka ei tunne itseään oikein kummaksikaan. Silti, vaikka en täysin aina ymmärtäisikään voin yrittää ymmärtää eikä minun tosiaankaan tarvitse tuomita!
Jokainen saa minusta olla mitä haluaa. Otetaan vaikka näinkin räikeä esimerkki, että joku haluaa mennä naimisiin Eiffel tornin kanssa niin siitä vaan. Oikeasti go for it! Minä saatan pitää ajatusta hassuna ja itselle varsin vieraana, mutta ei minun tarvitse kyseiselle henkilölle mennä ilkeilemään tai häntä haukkumaan.

Harvoin tulen vihaiseksi kommenteista, mutta Facebookissa oli tyrmäävä kuva Henry Harjusolasta. Joku nainen kommentoi kuvaan "pelottava". Näin naisena häpesin silloin kaikkien naisten puolesta. Olen aina halunnut ajatella, että me naiset ollaan fiksumpia, kuin miehet. No eipäs tällä kertaa oltu. Mikä siinä kuvassa nyt pelotti, kommentoija ei kertonut, mutta oli selvää, että kommentti oli tuomitseva ja ilkeä. Ainut pelottava asia oli kommentoijan ahdasmielisyys. Mietin vain, että miksi tuollaista piti edes kirjoittaa. Eikö tässä maailmassa saa olla nainen? Tai näyttää naiselta? Olenko minä sitten myös pelottavan näköinen?  Eikö tässä maailmassa saa kokea olevansa sukupuoleton? Pitääkö aina jonkun tuomita. 

Kaikki saavat ajatella mikä on heidän mielestään normaalia ja "oikein". Jokaisella on oikeus ajatella ja olla eri mieltä asioista. Toista ei silti tarvitse kritisoida ja yrittää mollata oli sitten nainen, mies tai mitä hyvänsä. Minä koen naiseuden hienona asiana. Nautin korkeista koroista, meikkaamisesta ja laittautumisesta. Pidän myös miehisyydestä. Ihailen miehessäni, kun hän osaa korjata kaiken ja kantaa, vaikka kokonaisen sängyn yksin kotiin. Ihailen myös hänen miehisiä luonteenpiirteitään. Näen naiseudessa ja naisena olemisessa paljon hyviä puolia, niinkuin näen miehenäkin olemisessa. En ihmettele, jos joku haluaisi olla puoliksi molempia.  Ymmärrän varsin hyvin miksi joku ei halua lokeroida itseään kummaksikaan. Me kaikki olemme loppujen lopuksi vain, luuta, nahkaa ja lihaksia. Tärkeintä ei ole olemmeko me naisia tai miehiä, vaan millaisia ihmisiä me loppujen lopuksi olemme. Miten me muita kohtelemme. Minä olen mieluummin hyvä ihminen, kuin tuomitseva nainen. 

Toivottavasti saitte ajatuksistani kiinni. Minun piti postailla teille naisena olemisen hyvistä puolista, mutta tämä teksti tuli nyt ulos. Ihanaa viikonloppua kaikille. <3

WATERLAND

7.3.2018


Waterland vesipuistofestivaali on täällä taas. Viime vuonnahan Waterlandia ei pidetty ollenkaan, kuin toissa vuonna se pidettiin peräti kaksi kertaa. Itse olen käynyt Waterlandeissa useamman kerran ja tottakai tänä vuonnakin oli päästävä Serenaan bilettämään. Olen tehnyt Waterlandeista aikaisemmin muutaman postauksen. Huomasin, että Waterland postaukset ovat aiheuttaneet viime aikoina paljon kävijöitä blogiin. Ajattelin jakaa omat kokemukseni Waterlandeista. Plus vastata muutamiin sellaisiin kysymyksiin, joita itse mietin, kun ensi kertaa suuntasin Waterlandiin.

Waterlandit ovat Serenassa järjestettävät bikinifestarit. Waterlandeissa soi konemusa. Itse odotan tänä vuonna muun muassa Mark Nightin soittamista. Moni ajattelee, että koko Waterlandeihin ei voi lähteä, jos ei vähintääkin vatsapalikat erotu. Tämä on ehkä turhin ajatusmalli, sillä paikalla on kaiken näköistä ja kokoista juhlakansaa. Paikalla on ainakin aikaisempina vuosina raha vaihdettu poletteihin, joilla pystyy ostamaan juomia. Tarjolla on myös jotain ruokakojuja, mutta suosittelen syömään kunnolla ennen festareita. Paikalle ei kannata ottaa mitään omia ruokia tai juomia mukaan, koska ainakin minulta viime vuonna heitettiin banaani roskiin.

Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan, että ovilla on turvatarkastus niinkuin yleensäkin festareilla. Tapahtumaan kannattaa tulla ajoissa niin välttää jonotuksen ja mikä parasta ehtii napata oman lokeron pukuhuoneesta. Lokeroita on jäljellä, vain rajattu määrä ja ilman lokeroa joudut viemään tavarasi narikkaan. Waterlandeista ja varsinkin niistä ensimmäisistä, kun tapahtuma kulki viellä nimellä Pacifique oli kaikenlaista juttua lehdet pullollaan. Oman kokemukseni mukaan Waterlandin festarikansa ei ole yhtään sen enempää huonossa kunnossa, kuin Summer Soundeilla tai Weekend festivaaleilla. Minkä olen pannut, joka vuosi merkille on, että minusta porukka osaa käyttäytyä todella kohteliaasti toisia kohtaan. Kaikki tiedostavat olevansa uimavaatteissa. Minua ei ole tultu kähmimään ahdistavasti. Olen kokenut vähemmän kaikenlaista seksuaalista häirintää Waterlandeissa, kuin muilla käymilläni festareilla. 

Waterlandeissa on aina joku teema ja tänä vuonna se on "Land of Dreams". Joka vuosi olemme ystäväni kanssa panostaneet Waterland festarilookkeihimme, joten saa nähdä mitä tänä vuonna keksitään! On vedetty uv maalia naamaan ja leikki tatuointeja iholle. Jos aikaisemmat Waterland lookkini kiinnostavat käy Instagrammin puolelta vakoilemassa. Ota minut myös seurantaan niin näet uusimman Waterland lookkini!

Kaiken kaikkiaan minusta Waterlandit ovat kivan erilaiset bileet. Sellaisen varoituksen sanan annan, että jos ei missään tapauksessa konemusiikista pidä niin silloin ei ehkä kannata tulla paikalla. Joka vuosi nimittäin kuule valitusta, että musiikki ei vastannut odotuksia ja petyttiin, kun ei radiohitit soineet. Waterlandit on konemusafestarit ja itse menen ainakin juuri sen takia sinne, että siellä ei soi sama musa, mitä 90% Suomen baareissa soi!

Onko siellä joku tulossa Waterlandiin? :)

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]