FARKKUTYTTÖ

28.6.2018

Farkkutyttö olen ollut aina henkeen ja vereen. Muutama vuosi sitten farkkuni olivat sitä mahdollisimman matalaa mallia. Niin matalia, että nyt, kun katson vanhoja farkkujani mietin, mitä virkaa on 3cm vetoketjulla oikeastaan on... Farkkujen lahkeet piti olla aina mahdollisimman pillit. Niin pillit, että joka kerta tullessani baarissa yön pikkutunneilla kotiin oli seuraavana aamuna mysteeri miten olin kamppailut housuistani hiprakassa ulos. Paljon on muuttunut farkkumakuni muutamassa vuodessa. Nyt haluan farkut mahdollisimman korkealla vyötäröllä eikä se suora lahjekaan tunnu enää niin vieraalta. Yhdet, kunnon leveä lahkeiset farkutkin olen kaappiini hyväksynyt. Hyvin istuvia farkkuja ei voi mielestäni ikinä olla liikaa vai ajatteleeko näin vain sisäinen farkkutyttöni?

Tässä asussa halusin yhdistää omat tämän hetkiset lempparifarkut vanhaan farkkupaitaan ja lenkkareihin. Lisää rentoutta asuun toi niken urheilutoppi ja lenkkarit. Mukavuuden haluisena käytän usein arkena urheilutoppeja rintaliivien sijaan. Miksi? No, koska ne ovat niin mukavia päällä. Lämpiminä kesä iltoina voi farkkupaidan vain kietaista päälle ilman, että näyttäisi kulkevan alusvaatteissa kadulla.










Bikbok - farkut
Zara - farkkupaita
Nike - lenkkarit
Nike - urheilutoppi


Mitäs pidätte asusta? Onko asussa liikaa farkkua?

SUGARBEARHAIR

27.6.2018


Sugarbearhair jihuu en edes muista, milloin olisin ollut näin innoissani jostakin tuotteista. Kyllä mainoksen uhri myönnetään, mutta nämä vaalean siniset nallet sulattivat, jopa tämän ikuisen skeptikon sydämen! En ole ainoa, joka on ollut innoissaan sugarbearhair nalleroista! Jopa Kylie Jenner ja Khloé Kardashian ovat hehkuttaneet sugarbearhairin tehonalleja. Itselle pitkien hiuksen tavoittelusta on jo muodostunut tietynlainen elämäntapa niin tottakai näitä piti päästä testaamaan.

Aloitetaanpa ensiksi mitä sugarbearhairit edes ovat, koska ne kuulostavat ihan jenkkien uudelta Haribon nallekarkkien lanseerauksilta. 
Sugarbearhair siniset nallet ovat hiusvitamiineja. Sugarbearhair vitamiinit ovat soijattomia ja gluteenittomia ja gelatiinittomia. Hiusvitamiinit sisältävät runsaasti biotiinia, foolihappoa ja C-vitamiinia ja muita hiusten kuntoon vaikuttavia ainesosia. Ne edistävät hiustenkasvua ja vahvistavat hiuksia. Jotkut ovat huomanneet myös  sugarbearhair vitamiinien edistävän kynsien ja ripsien kasvua.  Niinpä oli pakko metsästää oma nallepurkki Sokos emotionista.



Olen kokeillut niin Priorinia ja Evonia ravintolisiä, joten voitte arvata kuinka innostunut olin Sugarbearhair hiusvitamiineistakin. Monissa hiusravinteissa olen omalla kohdallani havainnut yhden ongelman. Riusravinteet pitää tarkasti ajoittaa ruokailun yhteyteen, koska ainakin tyhjään vatsaan otettuna tai, jopa kevyen aamupalan jälkeen ne tulevat minulta aina ylös. Kerran jopa kuumottelin olevani raskaana, kun en ensiksi ollut tajunnut tätä yhteyttä "aamupahoinvointiini"... 

Ajatus hyvän makuisista ravintolisistä houkutti. Sugarbearhair hiusvitamiineja otetaan kaksi nallea päivittäin hyvin pureskellen. Tuloksia luvataan tulevan nopeasti ja jotkut ovat huomanneet eron jo kahden viikon käytön jälkeen. 

Minun oli ensiksi tarkoitus laittaa kuva blogiin ennen ja jälkeen yhden kuukauden Sugarbearhair hiusvitamiinien käytön jälkeen. Sitten tajusin, että olin varannut kampaajan viikon päähän vitamiinien aloituksesta, joten ennen ja jälkeen kuvat eivät olisi realistisia. Käytin koko purkin hiusnalleja ja en itse vielä voi sanoa huomanneeni eroa hiuksissani. Kuitenkin en ole aikaisemminkaan huomannut hiusten ravintolisien vaikutuksia, kuin vasta muutaman kuukauden käytön jälkeen. Aion siis ehdottomasti napata seuraavan Sugarhairbear purkin, kun omani loppuu. Yhdestä Sugarhairbear purkista riittää nalleja noin kuukaudeksi. Vaikka en ole vielä hiuksissa muutosta huomannutkaan olen ollut myyty näille nalleille. 






Pidin sugarbearhair nalleista juuri niiden maun takia, koska ne oikeasti maistuvat hyvältä. Sugarbearhair hiusvitamiinit maistuvat oikeasti aivan karkilta. Eivät ehkä lemppari irtokarkkimakeista voita, mutta sellaisilta karkeilta, jota voisi juuri muutaman napata irtokarkkivalikoimasta omaan pussiin. Moni on valitellut teollista makua, mutta hei jos katsoo näitä kirkkaan vaaleansinisiä nalleroita "silmiin" niin voiko muuta olettaakaan? Minusta maku on yhtä teollinen, kuin nappaisi oikean nallekarkin eli ne maistuvat teolliselta karkilta. Myöskin pakkaus ja brändi ovat tehty minusta suloisen tyylikkääksi. Ainoa tavallaan miinus on, että näihin on lisätty sokeria. Mielenkiinnosta katsoin myös näiden ravintosisällön ja kaksi nallea sisältää 17 kaloria, että ei sitä sokeria nyt hirveästi tule päivittäin ylimääräisenä popsittua.

Kiinnostavin osuus: huomasinko hiusten kasvamisessa eroa ? No ensiksi en ollenkaan, MUTTA oikeastaan kuukausi sitten tein erittäin kiinnostavan havainnoin. Oma unelma tukkani on rintojen alle ulottuvat pitkät hiukset. Hiukseni ovat olleet pitkät jo muutaman vuoden, mutta tuntuneet jämähtävän samaan mittaan. No kuulkaas vihdoin tämä letti on kasvanut ja peittää jo omat nännini, joten toivoa on kasvattaa se yli rintojen ulottuvaksi! 

EDIT: Postaus on kirjoitettu kuukausia sitten ennen blogitaukoa. Hiukset ovat siis uusimmissa postauksissa luonnollisesti paljon pidemmän näköiset ja, jopa eri väriset. Nyt Sugarbearhair hiusvitamiineja ei saa enää Sokoksilta. Enkä saanut käsiini ikinä toista purkkia, koska ne olivat jo vedetty pois myynnistä. Pienen googlettelun jälkeen löysin tämän artikkelin asiasta, joka ainakin paljastaa syyt miksi varmasti Sokos luopui vitamiineista. Artikkeliin pääset tästä.

Summasummarum: Oikeasti olin yllättynyt, että vihdoin hiukseni kasvoivat yli nännien, koska monta vuotta pituus on tuntunut junnaavan paikoillaan. Söin kuitenkin vain yhden purkin hiusvitamiineja loppu kevät talvella ja vaikutukset huomasin vasta kuukausi sitten, joten en ehkä kuitenkaan usko hiustenkasvun johtuvan Sugarbearhair nalleista. Lisäksi, vaikka ensin vannoin ostavani toisen purkin ja olinkin tilaamassa niitä Ruotsista niin lukemani artikkeli sai minut muuttamaan mieleni. Pitkät hiukset ovat ihanat, mutta en halua saada niitä hinnalla millä hyvänsä ja riski Sugarbearhairin yhdistämisestä sydänsairauksiin ainakin pelästytti minut. 




Onko sinulla kokemuksia Sugarbearhairista? Millaisia tuntemuksia linkkaamani artikkeli herättää? Pitääkö pitkät hiukset saada hinnalla millä hyvänsä? :D

PEPUSTA TULI POP

26.6.2018

Teininä aina katsoin Huippumallihaussa ohjelmaa, missä Tyra Banks etsi seuraavaa Amerikan huippumallia. Tuolloin kauneusihanne oli olla langanlaiha niinkuin huippumallit. Minua, jopa kiusattiin tai oikeastaan yritettiin kiusata ylä-asteella juuri peppuni takia. Nyt Kardashanien myötä pepusta on tullut pop. Itselläni on aina ollut muodokas peppu. Kuitenkin nämä muuttuvat kauneusihanteet saivat mieleni raksuttamaan mitä sitten, kun isompi peppu ei olekaan enää pop? Tavoitellaanko taas langanlaihaa mallin kroppaa vai mikä mahtaakin olla seuraava kauneusihanne kymmenen vuoden päästä? Kauneusihanteet muuttuvat koko ajan. Minusta jokaisen tulisi löytää ne omat hyvät asiat omassa kropassa, joista pitää olivatpa ne kauneusihanteet mitkä hyvänsä silloin. Tuolloin teininä laihoja huippumalleja ihaillessani olin silti tyytyväinen omasta kehostani ja juuri tuosta omasta isommasta pepustani. Se, että olin tyytyväinen omaan kroppaani teininä on auttanut minua luomaan hyvän itsetuntoni. Eikä se hyvä itsetunto lähde minullakaan perseestä (Pardon my French), vaan oman kropan hyväksymisestä. Itsetunto lähtee sisältä ja, siitä miten näet itsesi. 



farkut - Bikbok
body - Bikbok
takki - Zara
kengät - H&M



Ja mitä sitten, kun peppu ei olekaan enää pop? No ei se haittaa oma peppuni on aina pop minun silmissäni. Jokainen voi määrittää mikä itsellä on pop. Oli se sitten pyöreä peppu, hyvä iho tai, vaikka pitkät hiukset. 



Mikä on sinulle pop ja mistä olet erityisen ylpeä omassa kropassasi? :)

PALJASTAVA PUKEUTUMINEN

18.6.2018


Paljastava pukeutuminen luonnollisesti herättää paljon huomioita ja sitäkin enemmän mielipiteitä. Monesti paljastavasti pukeutuvat naiset leimataan kevyt kenkäisiksi, halvoiksi tai huomion kipeiksi. Itse tykkään pukeutua paljastavasti. En aina, en tosiaankaan joka päivä, mutta välillä. Itse en kiinnitä siihen huomiota millään tavalla enkä päässäni ajattele, että laitanpa jotain mahdollisimman pientä päälle, jotta saisin mahdollisimman paljon huomiota. Sanotaanko näin, että pukeudun niinkuin siltä hetkeltä tuntuu ja asuun, jossa minulla on mukava olla. Suosin yleensä korkeita kenkiä ja lenkkarinikin ovat Niken Airmaxit, sillä paksulla kumipohjalla. Pidän korkeista kengistä, koska olen aika lyhyt. Pidän tiukoista ja ihonmyötäisistä housuista tai farkuista, koska minusta ne saavat minut näyttävään hoikemmalta ja tuovat kurvini hyvin esiin. En ole ikinä kavahtanut näyttää paljasta pintaa ja usein käytän syvä kaula-aukkoisia bodeja ja paitoja. Miksi? No, koska mä tykkään. Minusta jokaisella on oikeus käyttää juuri sellaisia vaatteita, missä oma olo tuntuu mukavalta ja olo itsevarmalta. Itsevarmuuteni ei lähde vaatteista ja kotona voin tuntea oloni yhtä itsevarmaksi ja seksikkääksi verkkareissa ja tukka sotkussa.

On tilanteita mihin paljastava pukeutuminen ei kuulu. En ikinä laittaisi hautajaisiin tai, vaikka työhaastatteluun paljastavia vaatteita. Minusta on tärkeää kunnioittaa etikettiä. En minä alasti kadulla kulje pyllyn posket paljaana vilkkuen tai töissä pidä napaan asti uurettua kaula aukollista paitaa. Minusta kuitenkin paljastavassa pukeutumisessa ei ole mitään vikaa jos se niin sanotusti "toteutetaan hyvällä maulla". Enkä minä tiedä onko minun hyvä makuni, jonkun toisen hyvä maku, mutta varmasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Olen ylpeä omasta kehostani ja rakastan pukeutumista. Tyyleillä leikittely ja pukeutuminen ovat minun tapani ilmaista itseäni. Ei ole muilta pois, jos pukeudun niinkuin haluan. Tiedostan, että paljastavasti pukeutuminen herättää huomioita usein myös negatiivisessa mielessä. En jaksa edes miettiä onko ilkeiden kommenttien taustalla kateus, oma epävarmuus vai puhdas inho pukeutumistani kohtaan. Ihan sama, jokainen saa pukeutua niinkuin haluaa. Minä olen ylpeä omasta kehostani ja pidän omasta tyylistäni. 

Minulle ihon näyttäminen on luonnollista ja pidän paljasta ihoa kauniina. Inspiroidun paljon kauniista bikinikuvista ja minulle ne eivät ole mitenkään "pornoa". Seuraan Mimi Alénia Instagramissa (mimijasmin_official) ja hänestä oli otettu todella kauniita alaston kuvia ilman rihman kiertämää päällä. Nuo kuvat olivat mielestäni kauniita eivätkä mitenkään pornografisia. Tottakai joku muu voi nähdä nuo kuvat toisin tai, vaikka pitää omia kuviani liian paljastavina. Onko se kuitenkaan minun ongelmani? Ei ole, minusta jokaisella on oikeus toteuttaa itseään niinkuin haluaa ja pukeutua niinkuin haluaa. En minäkään tuomitse toisten pukeutumisia. Jokaisella on oikeus pukeutua niinkuin haluaa näyttäisipä se vaaka 50kg tai, vaikka 100kg. Kenenkään ei tulisi häpeillä omaa pukeutumista ja omaa tyyliä. Kaikilla on oikeus laittaa ne bikinit rannalle päälle ja napata itsestään kuva. Jokaisella on myös oikeus laittaa baariin se pidempi hame, löysä neule ja lenkkarit jalkaan. Jokaisella on oikeus määrittää missä menee omat mukavuuden rajat pukeutumisen suhteen.

Iän kertymisen yksi hyvä puoli on, että en enää, koskaan mieti voinko käyttää tällaisia vaatteita tai, "Mitäköhän muut mahtavat ajatella." Haluaisin rohkaista just sua siellä pukeutumaan niinkuin itse haluat ja unohtamaan kaiken maailman pukeutumis säännöt "Omenavartalo ei saa käyttää sitä ja tätä". Jokainen saa pukeutua juuri siihen väriin, kuosiin tai leikkaukseen niinkuin haluaa ja kuinka paljastavasti, kuin haluaa. Jos jollakulla on ongelma sinun pukeutumisesi kanssa niin muista se ongelma on hänellä ei sinulla! Lyhempi crop top sun muu paljastava pukeutuminen ei tee minusta huoraa eikä rennompi peitellympi look tee kenestäkään tylsää. Toisten tuomitseminen ja muottiin laittaminen tekee minusta ihmisestä tylsän ja epäkiinnostavan. Ei kenenkään tyyli tai ulkonäkö määritä millainen hän ihmisenä on.





LIIKAA LAUTASELLA

8.6.2018



Hellou, mistäs sitä oikein aloittaisi. Eipä oo tullut blogia avattua muutamaan kuukauteen. Paljon on päässyt tapahtumaan. Tauosta tuli tahattoman pitkä. Jos, vaikka aloittaisin kertomalla teille, miksi pidin rakkaasta harrastuksestani taukoa. Palataanpa ajassa muutama kuukausi taaksepäin...

Oli synkkä ja myrskyinen yö... No ei ollut, mutta oli ollut aika monta unetonta yötä peräkkäin ja monta rautaa tulessa siitä huolimatta. Minä joka yleensä nukahdan maksimissaan viisi minuttia siitä, kun olen pääni tyynyyn painanut en enää saanutkaan unta. Tiedätkö sen tunteen, kun väsyttää, mutta uni ei tule? Ehkä maailman ärsyttävin fiilis. Alat päässäsi stressaamaan, kuinka monta tuntia saat nukuttua ennen kuin pitää herätä uudestaan. No minulle kävi noin oikeastaan melkein kahden kuukauden jokaisena yönä. Olin väsynyt ja stressaantunut jo valmiiksi. Mistä sitte olin niin stressaantunut? Minä joka yleensä aika rennolla asenteella vetelen tätä elämää eteenpäin sen suuremmin huolista murehtimatta ja piruja seinille maalaamatta. Koko tämä vuosi on ollut aika stressaava. En tuntenut olevani alkuvuodesta mitenkään väsynyt ja suoritin velvollisuuksiani, sillä asenteella, että tämä on nyt vain tällainen elämänvaihe, että kaikkea tulee ja kaikki on nyt vain suoritettava. Olin alkuvuodesta todella paljon mumman luona. Mumma sairasteli ja tarvitsi minua. Ravasin Kurikassa alkuvuodesta kerran kuukaudessa hoitamassa häntä ja auttelemassa minkä kerkesin. Moni voi ajatella, että ihanaa, kun voi pitää vapaata ja lähteä maaseudun rauhaan tuulettumaan. Ja onhan se, ihanaa, kun pystyin olemaan tukena ja apuna. Olen kiitollinen, että pääsin auttamaan häntä. Helppoa se ei kuitenkaan ollut, kun on tässä omakin elämä. Parisuhde, ystävät, koulu, työt ja arki askareet. Oma elämä ja omat murheet ja sitten siihen päälle hirveä huoli rakkaasta mummasta. Vapaa aikana yritin pitää huolta sosiaalisesta elämästä, hoitaa koulutehtäviä ja sumplia milloin pääsen taas Kurikkaan mumman luokse. Suoritin ja suoritin.

Unettomat yöt jatkuivat. Olin joka päivä todella väsynyt. Huomasin silmissäni ensimmäiset silmärypyt ja ajattelin, että tätä tämä vanhentuminen on. Nyt rypytkin tulivat. Toistin samaa kaavaa. Koulu, työt, blogi, parisuhde, ystävät ja laskin päiviä, milloin voisin taas mennä Kurikkaan mumman luokse. Näin paljon ystäviä, koska en halunnut jäädä kotiin, koska kerrankin oli, vaikka yksi ilta aikaa nähdä ystäviä. Väsymys painoi. Joka ilta menin sänkyyn ja uni ei tullut. Makasin hiljaa sängyssä. Saatoin saada unta vasta aamu neljältä ja herätä juuri ennen kouluun lähtöä kouluun. Minä joka nautin aikaisin heräämisestä ja hitaista aamuista olin saanut uudet rytmit. Heräsin vasta juuri ennen kuin oli pakko, skippasin usein aamupalan, jotta saisin vain nukkua aamulla muutaman minuutin pitempään. Ja sama toistui uudestaan ja uudestaan. Olin todella neuvoton ja väsynyt. En oikein tiennyt, miten korjaisin asian. Ei auttanut mennä aikaisin nukkumaan, kun uni ei tullut. Kokeilin olla räpläämättä puhelinta, nukkua ikkuna auki tai väsyttää itseni iltalenkillä, jotta uni tulisi. Uni ei tullut ja päässä pyöri entistä enemmän stressaavia ajatuksia.

Eräänä päivänä olin koulussa ja tulin kotiin. Minulle tuli kotimatkalla aivan järkyttävän huono olo. Sydäntä puristi, huimasi. Ei auttanut, kun tilata taksi päivystykseen. Lääkärissä minulla todettiin olevan sydämen rytmihäiriöitä. Lääkäri epäili niiden johtuvan puhtaasti väsymyksestä ja stressistä. Silloin tajusin, että nyt on liikaa lautasella. Nyt on karsittava jostain pois ja on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. Ei ole varmasti vaikea arvata, mikä se järjestys minulla on ja mikä tulisi ensimmäiseksi? Tietysti mumma. Päätin, että nyt pidän taukoa blogista, keskityn kouluun ja otan omaa aikaa itselleni. Ensiksi se oli todella vaikeaa. Teki mieli tulla blogiin kirjoittelemaan ja koin velvollisuutta  tulla julkaisemaan postauksia. Päätin kuitenkin, että nyt on aika karsia jostain ja en voisi jatkaa näin. Niinpä pidin tauon.

Kaiken kiireiden keskellä olin jotenkin unohtanut itseni ja, mitä minä tarvitsin. Nimittäin omaa aikaa. Olen sellainen ihminen, että vaikka tykkään olla menossa ja nähdä ystäviä niin tarvitsen omaa aikaa. Tarvitsen aikaa käydä lenkillä ja tehdä omia juttuja yksikseni. Huomasin, että kotinikin oli aikamoisessa kaaoksessa ollut pidemmän aikaa, mutta minulla ei ollut kiinnostusta tehdä asialle mitään. Minä, jolle sotkuisuus tarkoittaa sukkia lojumassa lattialla tai pientä pölyä olin elänyt monta viikkoa puolet vaatekaapista lattialla vaatekasojen keskellä syöden Knorrin snack potteja, kun ruokaakaan ei ollut kiinnostusta laittaa.

Ensiksi oli hassua istuskella kotona ja, vain katsoa telkkaria. Mr. Bear jopa huomautti, että onpas outoa, että vain maltoin istua kotona ja katsoa leffaa hänen kanssaan, kun yleensä puuhastelin kaikkea muuta samalla. Peilistä katsoi, kuin toinen ihminen. Väsynyt ja loppuun ajatettu tyyppi. En ollut edes tajunnut tuota ensiksi, kun blogitauosta päätin. Ensimmäinen blogitauko kuukausi meni vielä puhtaasti vain mummaan ja kouluun keskittyessä. En edes silloin tajunnut olevani niin väsynyt, että se näkyisi muillekin. Mumman olo tasani ja koheni ja ajattelin, että nyt olisi taas aikaa avata blogi kevein mielin. Sitten tuo samainen sydämen puristus alkoi ja taas jouduin lääkärin pakeille. Rytmihäiriö oli iskenyt uudestaan. Enkä ihmettele, koska unettomat yöt olivat olleet läsnä koko ajan. Ei suoraan sanottuna tehnyt mieli avata blogia. Ei tuntunut olo omalta itseltäni. Peilistä katsoi joku muu Pirkko ei Siiri.

Koko tekstin pätkäni saa tähän asti elämäni kuulostamaan pelkältä työltä ja velvollisuuksilta, mutta ei. On tässä tullut elettyä. Olen nähnyt spontaanisti ystäviäni, viettänyt mahtavia iltoja ja nauttinut näistä upeista toukokuun helteistä. Olen nimenomaan viime aikoina keskittynyt elämään ja olo on ollut mahtava. Ja arvatkaa mitä... Mä oon nukkunut! Ihan melkein kokonaiset kaksi viikkoa normaalisti. Uni on tullut ja aamulla olen herännyt virkeänä. Kyllä se uni on vaan niin tärkeää. En ole ikinä oikein ymmärtänyt, kun toiset ovat valittaneet nukkuneensa huonosti tai kärsineensä uni ongelmista. No enpä ollut niistä itse kärsinyt aikaisemmin ja nyt tosiaankin tiedän, miltä tuntuu, kun ei saa unta. Aivan kamalta. Olo on ollut, kuin uudesti syntyneellä, kun olen saanut nukuttua. Olen myöskin löytänyt nuoruuden lähteen. Kerron sen nyt teille: uni. Nuo ilmestyneet silmärypytkin ovat tasoittuneet ja kadonneet. Ja kyllä niitä ryppyjä varmasti vielä tulee sehän nyt päivän selvä, mutta otan mieluummin ryppyiset ja iloiset silmät, kuin ryppyiset ja väsyneet silmät. 

Aina ei elämä ole ruusuilla tanssimista. On töitä, koulua, ero kumppanista, riitaa ystävyyssuhteissa tai huolta läheisistä. Tai pahimmillaan noita kaikkia yhdessä. Oikeasti suosittelen silloin miettimään onko liikaa lautasella ja voiko jotain karsia. Aina ei tarvitse mennä tukka putkella ja suorittaa elämää eteenpäin. Pitää muistaa myös elää eikä vain suorittaa. Ja jos heräät samaan todellisuuteen, kuin minä, että peilistä katsoo toinen ihminen eikä tuttuja kasvoja niin ole armollinen itsellesi. Älä soimaa itseäsi, vaikka olisit lihonut muutaman kilon, koulu aineen tenttisi menee uusintaan, tai et jaksakaan nähdä ketään tai lähteä sinne salille. Ota omaa aikaa ja keskity, mitä sinun pitäisi tehdä, jotta saisit oman flown päälle ja elämän kulkemaan kepeämmin. Kaikessa ei tarvitse olla täydellinen ja, silti aina voi parantaa. Tarkoitan edellisellä lauseella sitä, että sinä päätät milloin olet täydellinen ja, vain sinä voit myöskin vaikuttaa, jos haluat jotain muuta. Tärkeintä kuitenkin on, että sinun ei tarvitse miellyttää, kuin itseäsi. Silloin, kun elämässä tuntuu olevan liikaa lautasella niin vähennä asioita. Tekee myös mieli antaa neuvoksi, että puhu läheisillesi tuntemuksistasi ja siitä, että nyt on liikaa lautasella. Itsehän en jälkimmäistä neuvoa ole kovin hyvä noudattamaan, mutta eikös tähän ole sanonta "älä tee niinkuin minä teen, vaan tehkää niinkuin, minä sanon" paikallaan. ;)

Ja nyt, kun on blogihiljaisuus murrettu blogi tulee taas päivittymään entiseen malliin. Kiitos kaikille, jotka olette laittaneet viestiä ja kaipailleet minua blogin ääreen. Jokainen viesti on lämmittänyt mieltäni super paljon. <3


Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]