10 X TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA

14.7.2018

Minusta on kiva lukea muiden blogeista random nippelitietoja bloggaajasta, joten  mennään suoraan asiaan... Tätä, et tiennyt minusta.

Sain ensi pusuni ollessani 13-vuotias. Muistan edelleen sen hetken ja ajatukset päässäni "Apua onks tää nyt se hetki, kun mua pussataan". "Osaankohan suudella?". Mitä ilmeisemmin osasin. Muistan edelleen tuon tilanteen ja, mitä minulla oli päälläni tuolloin (fudiskamat).

Pelasin nuorempana monta vuotta jalkapalloa. Jalkapalloa tulee edelleenkin katsottua tv:stä ja nyt MM kisoista olenkin ollut aika innoissani kotona. Kannatan Saksaa, vaikka kyllä Islannin joukkue lämmittää myös sydäntäni. Vuodatin pari kyyneleltä, kun Saksa putosi. Ehkä tosin kuukauden ajan kohdalla ja Saksan huonolla jalkapallolla saattoi olla jotain tekemistä kyyneliini. ; D

Olen valmistunut aikuislukiosta. Aloitin opiskelut tavallisessa lukiossa, mutta lukion vuosikurssiltamme taisi lopettaa oikeasti yli 30% aloittaneista. Ei mennä syihin sen enempää, mutta päätimme parhaan ystäväni kanssa vaihtaa aikuislukioon. Valmistuin Eiran Aikuislukiosta ihan ajallaan ja minulla on aikuislukiosta, vain hyvää sanottavaa. Yksi fiksumpia omia päätöksiäni nuorempana oli vaihtaa aikuislukioon.

Minulla oli teininä pakkomielle oman kissan ottamisesta. Halusin ehdottomasti oman Norjalaisen metsäkissan. Onneksi äitini piti pintansa ja katti jäi saamatta. Kissat ovat ihania, mutta se kissa olisi jäänyt kuitenkin vanhemmille hoidettavaksi.

En pidä auringon ottamisesta. Ennen palvoin väkipakolla aurinkoa, jotta saisin kauniin ruskettuneen värin. Näin myöhemmin olen todennut, että sen värin saa iholle purkistakin. Ja tulevalla Etelän reissullemme pakkaan suosiolla megakertoimet mukaan ja nautin auringosta viileämmässä varjon alla.

En syö sianlihaa. En, vain pidä sen mausta. Pitkästä aikaa maistoin viime Jouluna joulukinkkua, mutta ei, kun ei mene alas niin ei mene. 

Olen todella itsenäinen ja valmistaudun aina pahan päivän varalle. Välillä havahdun, että on kulunut pitkä aika, kun olen esimerkiksi ollut yhteydessä perheeseeni. Toisinaan minua myös kutkuttaa ajatus, että jos jäisin työttömäksi, miten sitä pärjäisi ja, miten sitä käyttäisi rahaa. En tosiaankaan toivo tätä, mutta en mahda ajatusleikilleni mitään.

En pidä ruuanlaitosta. Kerran yksi ex tapailemani henkilö totesi, että naisen paikka on keittiössä ja, se riittikin omaan kiinnostuksen lopahtamiseen kyseistä henkilöä kohtaan. :D

En haikaile vanhoja aikoja. Monesti ihmiset kaipailevat elävänsä hetkiä uudestaan tai kaipaavat aikoja, kun olivat tietyn ikäinen. Olen aina elänyt hetkessä ja nauttinut siitä. Vanhat hyvät muistot ovat ihania ja niitä on mukava muistella, mutta minulle riittää muistelu enkä koe, että haluaisin elää niitä uudelleen.

Tätä et tiennyt minusta vai tiesitkö? Yllättikö joku? :)



HUONO LAPSI

12.7.2018

Kesäkuussa juhlittiin uusia ylioppilaita ja kouluista valmistuvia. Iltalehdessä oli tuolloin artikkeli, mikä käsitteli aihetta, minkälaista häpeää seuraa siitä, kun oma lapsi ei valmistu. Luin artikkelin haastatteluja, missä yksi vanhempi kertoi suvussa aiheutuneen välirikkoja, kun lapsi ei valmistunut ja toinen vanhempi häpesi, kun oma lapsi ei päässyt ylioppilaaksi. Sitten olisi se kommentti, joka särähti korviini. "Kamala, kun minun lapseni on huono lapsi, kun ei valmistunut ajoissa. Minusta jotenkin tuntuu käsittämättömältä, että joku kuvaili lastaan huonoksi lapseksi, koska tämä ei valmistunut ajallaan ylioppilaaksi. Tekeekö se huonon lapsen, jos koulu venähtää vuodella tai? Tai mitä jos tuo valkolakki jää kokonaan ponnisteluista huolimatta saamatta? Onko tämä nuori sitten huono lapsi? Minusta ei todellakaan. Jokainen ihminen on erilainen ja jokaisella lapsellakin on omat vahvuutensa. Kylmä fakta on, että kaikki eivät ole hyviä koulussa ja jokaisesta ei voi tulla lääkäriä tai ylioppilaita, mutta ei ylioppilas papereiden puute kenestäkään huonoa lasta tee. Jos äitini olisi minulle ylioppilas kirjoituksiin mennessä kertonut kokevansa häpeää, jos en läpäise kokeita niin olisin varmaan jättänyt tahallisesti ylioppilaskirjoitukset väliin... Ilmeisesti tällaisia "huonon lapsen" ajatuksia nämäkin.

No se siitä iltalehden mieltä ylistävässä kirjoituksesta ja palataanpa otsikkoon huono lapsi. Minä koin pari kolme viikkoa sitten olevani huono lapsi. En, että siitä kukaan perheenjäsenistäni olisi minulle  siitä maininnut, vaan itselleni tuli sellainen olo. Muutin aika nuorena pois omilleni ja olen aina arvostanut omaa tilaa ja itsenäisyyttäni. Onnistun myöskin usein täyttämään kalenterini pitkälle ja syventymään omiin asioihini. Perheeni on minulle todella tärkeä, mutta näen heitä loppujen lopuksi aika harvoin. Toisaalta näen mummaani suhteellisen paljon ja vietän hänen kanssaan paljon aikaa, mutta oikeasti välillä hävettää myöntää kuinka vähän näen esimerkiksi äitiäni. Omaa äitiäni, joka asuu viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Äitienpäivänä olen aina käynyt kotona. Tänä vuonna oli ensimmäinen äitienpäivä, kun en päässyt kotiin käymään. Olin kipeä. Lupasin viedä äidin myöhemmin syömään. Kävimme syömässä, mutta arvatkaa mitä tajusin. En ollut nähnyt omaa äitiäni kahdestaan varmaan seitsemään vuoteen. Kyllä olen käynyt kotona ja nähnyt perhettäni eli siinä samalla äitiäni. Viime vuonna äiti mursi jalkansa ja kävin kotona kerran viikossa auttamassa, siivoilemassa ja viihdyttämässä äitiä, mutta jos rehellisiä ollaan olisiko tuolloin tullut mentyä niin usein kotiin, jos äidin jalka ei olisi ollut poikki?  



Minulla on hyvät välit äitini kanssa, laitamme silloin tällöin viestiä. Silloin tällöin on hyvä sanavalinta, koska olemme molemmat meneviä ja tuhat rautaa tulessa tyyppejä. Eipä ole se kuuluisa omena kauas ole puusta pudonnut. Aina voin äidille soittaa, jos siltä tuntuu. Olen silti itse laiminlyönyt häntä ja en ole viettänyt hänen kanssaan kahden keskistä aikaa. Olen suoraan sanottuna ollut huono lapsi. Vuodessa käyn monta kertaa Kurikassa mumman luona, joka asuu 5-6 tunnin ajomatkan päässä. Miten voi siis olla niin hankalaa nähdä omaa äitiä, joka asuu viiden minuutin kävelymatkan päässä. Again, huono lapsi.

En ikinä sanoisi lastani huonoksi lapseksi, jos hän ei loistaisi koulussa tai, vaikka hän lähtisi maailmalle aka viiden minuutin matkan päähän eikä tulisi kylään usein. Minulle ei äiti ole, koskaan sanonut, että olisin ollut huono lapsi. Koin tämän tunteen ihan itse, koska nautin äitini seurasta ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä syömässä. Se oli hyvä muistutus, että jatkossa näen äitiäkin useammin ja yritän olla hieman parempi lapsi. En ehkä olisi tajunnut kahden keskisen ajan tärkeyttä, jos joku olisi muistutellut minulle: "Oletpa huono lapsi, kun et käy kotona." Onneksi minulla on rakastava ja ymmärtävä äiti, joka on antanut minulle kaipaamani tilaa, silloin, kuin olen sitä kaivannut. Hän on antanut minun elää omaa elämääni, tehdä omia päätöksiäni, tukenut, kun olen tehnyt virheitä ja myös antanut minun rauhassa olla välillä se "huono lapsi". Hänelle en ole ikinä ollut se huono lapsi ja se vasta on jotain, mistä olen kiitollinen. <3


KUIVAN IHON PELASTUS CLINIQUEN KOSTEUSTIIVISTE

10.7.2018

Clinique Moisture Surge Hydrating Supercharged Concentrate on ihoa tehokkaasti kosteuttava tiiviste, jonka vesigeelikoostumus kosteuttaa ihoa välittömästi intensiivisesti. Kevyeltä tuntuva tuote auttaa täyttämään ihon kosteusvarastot jopa 24 tunnin ajaksi. Ainutlaatuinen Liquid-Sphere-teknologia yhdistää kosteutta sitovat ainesosat kapseloituihin antioksidantteihin, jotka yhdessä auttavat taistelemaan ihon kuivuutta ja ulkoisia rasitteita vastaan ehkäisten ihon ennenaikaista ikääntymistä. Edeltävä teksti lainattu suoraan Elevenin sivuilta, koska en vain osannut kuvailla tuotetta itse paremmin. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta kosteustiivisteistä, mutta tähän olen ollut todella tyytyväinen. Aluksi luulin, että Clinique Moisture Surge Hydrating Supercharged Concentrate (ei sitten lyhyempää nimeä keksitty) on seerumi. Tuote on kuitenkin paksumpaa, kuin seerumi, vaikka se levittyy iholle yhtä vaivattomasti, kuin seerumi. Googlatessani tuotetta minulle selvisi, että se on kosteustiiviste! Rakenteeltaan tuote muistuttaa kiisseliä. Sain tämän kauniin ihme kiisselin hyvältä ystävältäni ja vitsi olen ollut koukussa siihen siitä asti.  Se on ollut oikea kuivan ihon pelastus! Oma ihoni on hyvä, mutta ajoittain todella kuiva. Iholleni saattaa tulla hilseileviä kausia oli sitten kesä tai talvi. Ihoni on, kuin ahne huonekasvi, jota pitää kastella koko ajan. 

Tämä kosteustiiviste on tosiaankin auttanut pitämään oman ihoni kuivuuden kurissa. Tuote on riittoisaa ja maaliskuussa saatu purkki ei ole vielä kulunut edes puoleen väliin. En käytä tuotetta päivittäin, mutta ainakin 2-3 kertaa viikossa. Pidän kosteuttavista tuotteista, mutta usein niiden pitää antaa kuivua iholla jonkin aikaa ennen meikkivoiteen levitystä. Clinique Moisture Surge Hydrating Supercharged Concentrate kuitenkin imeytyy iholle välittömästi jättäen iholle raikkaan fiiliksen.   Kiisselin seassa olevat rakeet eivät tunnu iholta miltään ja tuote vain sulaa iholle. Lisäksi purkki on kaunis ja se onkin ainoa kosmetiikka tuote, jonka olen kelpuuttanut hajuvesipullojeni kaveriksi hyllylle. Jos kärsit kuivasta ihosta niin suosittelen kokeilemaan Cliniquen kosteustiivistettä. Elevenin sivuilta tuotteen hinta näyttäisi olevan 27.30€, mikä ei ollenkaan ole paha hinta pitkäkestoisesta ja oikeasti toimivasta tuotteesta. Minulle tämä Cliniquen kosteustiiviste on ollut kuivan ihon pelastus!


*Kyseessä ei ole maksettu mainos, vaan loistavan tuotteen vilpitön suositus. :)



56 KG

9.7.2018


Saan välillä kysymyksiä koskien painooni, koska naiseltahan ei saisi kysyä painoa niin ajattelin kertoa sen teille itse. Painan 56kg. Mitä tuo 56kg lukema merkitsee minulle? Mitä paino on aikaisemmin merkinnyt minulle? Halusin hieman avata ajatuksiani liittyen painoon. Olen aikaisemminkin pohtinut naisen painoa ja sen merkitystä. Valehtelisin jos kirjoittaisin, että minulle on ihan sama paljonko painan. Ei ole, mutta enää vaa´an lukema ei määritä onko minulla hyvä päivä ei. Varmasti moni on kokenut sen fiiliksen, kun aamulla menee vaa´alle. Vaaka  sitten näyttää kilon tai pari enemmän, kuin normaalisti ja päässä alkaa henkinen "Olen lihonut, olen lihavarumba". Yhtäkkiä mikään vaate ei tunnukaan istuvan ja sitä omaa painoa alkaa stressaamaan. 

Teininä en stressannut painoa. En ollut ikinä se luokan hoikin tyttö, mutta olin tyytyväinen omaan kehooni. Harrastin liikuntaa ja söin mitä huvittaa. Kaverin kanssa välillä karkkilakkoiltiin, mutta senkin ainoa syy oli se, että rahaa säästettiin shoppailemiseen tai johonkin reissuun. Karkkilakot aina päättyivät siihen, että lakon päätyttyä mentiin shoppailemaan ja käytiin Spice Ice :ssa vetämässä, kunnon jäätelöannokset. Karkkilakoilla ei ollut mitään tekemistä laihtumisen kanssa. Lukiossa aloin kiinnittää huomiota painooni ensimmäisen kerran. Silti vaaka ei aiheuttanut mitään stressiä. En edes muista, mitä olen lukiossa painanut. Jos olo tuntui tukevalta niin jätin herkut vähemmälle ja harrastin enemmän liikuntaa. Aika loogista ja fiksua ajattelua? Miten sitten myöhemmin kehitin vaa`asta ongelman? En tosiaankaan tiedä. Usko, että sosiaalisella medialla ja mainoksilla on tässä osansa. Joka puolelta näytetään sitä täydellistä "naisen kroppaa". Täydellisen kropan piti olla rasvaton ja treenattu. Varmasti omaan päähän iskostui, että näin sen täytyy olla. 

Siitä alkoi painosta huolehtiminen ja stressaaminen. Nuorempana varsinkin stressasin painoa ja pidin ihannepainona 52kg. En tiedä mistä tuo lukema oli tullut päähäni, mutta 52kg se oli. Nelisen vuotta sitten laihdutin hullun lailla, jotta pääsisin tuohon maagiseen 52kg lukemaan. Liikuin hullun lailla ja salille oli aivan pakko päästä polttamaan kaloreita. Suuret liikunta määrät tietysti yhdistettiin todella vähiin kaloreihin. Vaa`alla kävin päivittäin ja aijai, jos vaaka näytti edes muutaman gramman enemmän, kuin edellisenä päivänä niin lenkille oli lähdettävä. Ei ollut väliä, mistä se 52kg koostui, kunhan se vaaka näytti tuota maagista lukua 52kg. Suhteeni painoon muuttui ja, vaikka sanotaankin, että vanhetessa viisastuu niin painon tarkkailun kohdalla ei itselläni käynyt näin. Jos lukiossa suhtauduin kevyin mielin painoon ja hiffasin, että hei syö vähemmän herkkuja ja liiku enemmän niin oli ajatukseni tuolloin nelisen vuotta sitten kärjistetysti "liiku mahdollisimman paljon ja elä pyhällä hengellä".



Käännekohta tuli, kun tapasin Mr. Bearin. Hän kiinnitti heti huomioita, kuinka vähän tuolloin söin ja, kuinka paljon treenasin. Onneksi hän takoi järkeä päähäni. Siitä pienin askelin omassa päässäni alkoi ajatukset ensin laihduttamiseen ja sitten painoon muuttua. Onneksi hän takoi järkeä kovaan kaaliini. Muuten olisin varmasti ollut muutaman askeleen päässä syömishäiriöstä. 

Tänä päivänä vaa´an lukema ei määritä elämääni. Seuraan silti painoani, mutta painon tarkkailuni ei ole pakonomaista. Edellinen vaakani meni rikki. Se alkoi näyttämään hyvin kummallisia lukuja esimerkiksi 95kg. Lyön vetoa, että ei muuten olisi, silloin laihduttaessa naurattanut. Nyt nauratti ja vaaka lensi roskiin. Olin pitkän ajan ilman koko vaakaa. Pari kuukautta sitten ostin uuden vaa´an, koska ihan mielenkiinnosta halusin tietää paljonko painan. Nyt asenteeni vaakaa kohtaan on muuttunut. Asenteeni vaa´an lukuja kohtaan on muuttunut. Painanko aamulla 56kg tai 57kg ei vaikuta siihen, miten näen itseni peilistä. Koenko itseni seksikkääksi tai itsevarmaksi. Vaaka ei ole enää se paholainen, joka saattoi pilata koko päivän. En saa pienemmästä vaakalukemasta mitään hirveitä kiksejä: "Jes olen laihtunut!'. Olen tyytyväinen itseeni juuri tällaisena. Hämmästyttävää ja hirvittävää, kuinka paljon joskus pelkkä vaa´an lukema vaikuttikin päivään tai jopa viikon kulkuun!

Olen onnellinen, että olen päässyt tuosta pienen vaaka lukeman ihannoimisesta eroon. Tavoitteiden asettaminen on ihan ok. Timmin ja terveen kropan haluaminen on hyvä asia, mutta jos puolen kilon  painon heitto sinne tai tänne pilaa päivän ja vaa´alla käyminen alkaa olla pakonomaista olisi hyvä miettiä suhtautumista lukuihin. Loppu peleissä ne ovat, vain numeroita. Mikään vaa´an lukema ei määritä sitä, miten koet itsesi ja kuinka kaunis sinä olet.

Minun 56 kg :n mahtuu niin treenillä tehtyä lihasta, kuin herkuilla kerrytettyä pehmeyttä eli ihan sitä itseään läskiä. Minulle on nykyään tärkeämpää mistä painoni muodostuu oli se sitten 56kg tai 60kg. En ihannoi sitä, että vaaka näyttää mahdollisimman pientä lukemaa. Itsevarmuuteni ei muodostu 56kg :sta tai, mistään muustakaan vaa`an lukemasta. Elämässä on muutakin, kuin painon vahtiminen. Onneksi itse havahduin, että vaa`an kyttääminen alkoi mennä, silloin vuosia sitten yli. Olen kirjoittanut aikaisemmin postauksen, Miten saada bikinivartalo heti ja olen edelleenkin samaa mieltä. Laittamalla ne  bikinit päälle!

Nainen: 56kg paino, 161cm pituus. Paino onnellisuuden mittari? Ei tosiaankaan. 


NUDE DRESS

7.7.2018


Olin jo päättänyt, etten julkaise näitä asukuvia Mr. Bearin ystävien häistä. Kuitenkin nyt niin monilla on kesällä häitä tulossa, että ajattelin miksipä ei. Nämä häät olivat Mr. Bearin vanhojen nuoruuden ystävien häät. Olin tavannut hääparin ainoastaan pari kertaa ennen häitä. Mr. Bear oli häissä bestmanin roolissa, joten hieman jännitti mennä näihin tavallaan yksin. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja löysin nopeasti muista häävieraista itselleni seuraa siksi aikaa, kun Mr. Bear suoritti bestmanin tehtäviään. Häät olivat kauniit ja minulla oli oikein hauska ilta. 
Tilasin tämän mekon Nellyltä ja se oli huikeassa alennuksessa. Taisin maksaa mekosta 17 euroa! Halusin mekon, joka sopisi viime kesän häiden asusteisiin eli paljettilaukkuun ja kiiltäviin kenkiin. Voit kurkkia ainakin kengät paremmin tästä viime kesän mitä päälle häihin postauksesta. 



Meikin halusin pitää raikkaana, joten meikkasin oikeastaan tavallisen arkimeikkini hieman huolellisemmin. Hiukset kiharsin, letitin edestä muutamat suortuvat kiinni ja laitoin ne pinneillä kiinni. Laitoin  valkoisia kukkakoristeita hiuksia koristamaan ja kukat samalla kätevästi peittivät hiuspinnit. Minusta lopputuloksesta tuli hyvin huoleton ja rento.





Mitäs pidätte häävieras lookistani? :)


NÄIN VALEHTELEN SOMESSA

5.7.2018



Jodel on varmasti täynnä keskusteluja siitä, kuinka joku bloggari on "valehdellut somessa". Bloggareita monesti syytetään elämän kiillottamisesta. Toisia siitä, että viikon lopun juhlinnan jälkeisestä iskemisestä Mäkkäriin ei ole mainintaa somessa. Toisten parisuhde statusta pohditaan ja , vaikka ja mitä. Minusta se on ihan luonnollista, koska tietysti seuraajia kiinnostaa millainen bloggari on oikeasti. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että välillä nautittu Mäkkäri ateria ei tee kenestäkään varsinaisesti epäterveellisesti elävää oli fitnes bloggari tai ei. Välttämättä kaikkia hetkiä ei kukaan haluakaan jakaa sosiaaliseen mediaan. Pitäähän sitä olla muutakin elämään, kuin Instan päivittäminen ja some! Minusta jokainen saa päättä minkälaista somea tekee ja, mitä sinne someen haluaa jakaa. Siitä olen kuitenkin, vain yhtä mieltä, että seuraajille tulee olla aina rehellinen! Pidän törkeänä esimerkiksi tuotteiden mainostaminen, josta itse ei kuitenkaan olla vakuuttuneita.
Aiheeseen liittyen löysin alunperin postaus idean Johannan blogista ja minusta se oli niin hyvä, että halusin toteuttaa sen myös itse! Näin minä valehtelen somessa, vai valehtelenko?

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Menen niihin hotelleihin, mitkä Mr. Bear valitsee. Matkan ja hotellin valitsemisessa minulle on tärkeää matkakohde ja hotellin sijainti. Me haluamme lomaltamme samoja asioita. Pääosin, että kaikki olisi  hyvien etäisyyksien päässä ja itse hotelli siisti. En ole sellainen, joka jaksaa käyttää paljoa aikaa matkan varaamiseen. Usein päätämme budjetin ja varaamme matkan. En ole ollut ikinä kova selailemaan tai vertailemaan. Luen korkeintaan hotelli arvostelut ja luotan niihin. Jos mietimme muutaman eri paikan välillä niin annan Mr. Bearin päättää lopullisen paikan. Luotan hänen makuunsa ja siihen, että ajatuksemme loman suhteen ovat samanlaisia ja, koska itseäni ei tosiaan vertailu suuresti kiinnosta niin helppo jättää tämä työ hänelle. Jokaisessa paikassa on varmasti kivoja kuvauspaikkoja, joten ne eivät määritä matkaani millään tavalla. 

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia. 

Pidän siististä ja laitetusta kodista. Se on minulle tärkeä asia oli blogia tai ei. En silti koe tarvetta, vaikka päivittää sisustustani useammin, koska somessa näkyisi samat huonekalut tai verhot. Ostan mielelläni laadukkaita huonekaluja, jotka kestävät aikaa ja miellyttävät silmääni pitkään. Pidän ruuan asettelusta lautaselle. Minusta on mukavempi syödä kauniisti laitettu annos, kuin kasa ruokaa lautasella. Nappaisin sitten kuvan annoksesta tai en. Mietin kyllä tarkemmin, mitä laitan päälle jos näen ystävää tai olemme lähdössä ulos. Minulla ei ole asukuvaajaa erikseen, joten mieluusti käytän tilanteen hyväksi ja pukeudun kivasti, jotta voin käyttää mahdollisen asukuvaamis hetken hyödyksi.  Minulla on onneksi ihania ystäviä, jotka suostuvat nappaamaan minusta asukuvia. Tämä ei ole kuitenkaan aina ja saatan nähdä ystäviäni verkkareissa ja tukka sotkussa.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Voisin ottaa ihan hyvin. Pidän kasvoistani ilman meikkiä ja meikittömät kuvat ovat ihanan raikkaan näköisiä. Jos nyt kuitenkin joku jäätävä näppylä on ilmestynyt naamaani niin kyllä minä sen ennemmin peitevoiteella piilotan, kun annan kuvissa näkyä. 


Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Tosi ja epätosi. En koe, että minulla olisi vielä mitenkään vahva brändi. Mutta tottakai sitä korostaa asioita, joista ajattelee lukioiden olevan kiinnostunut tai niiden asioiden takia seuraavan sinua. Itselläni se näkyy tällä hetkellä siinä, että päivittelen Insta stories videoita useammin, koska ajattelen, että on kiva näyttää lukijoille jotain sillä hetkellä tapahtuvaa. Luohan se erilaista pintaakin bloggaajaan, kun pääsee kurkistamaan hieman syvemmälle heidän elämään. 


Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

Käsittelen kaikki kuvani niin, että korjaan valoja ja varjoja, korjaan kontrastia, syvennän värejä ja rajaan kuvia. En koe tarvetta esimerkiksi muuttaa kasvojeni piirteitä suurentamalla silmiä, kaventamalla nenää sun muuta. Eihän kuvan tyyppi olisi enää minä, vaan paranneltu versio minusta. Uskon siihen, että epätäydellisyys on kaunista ja haluan tuoda sen myös omassa somessani esiin.



Kadun joitakin blogiyhteistöitäni. 

En kadu. Lähden vain sellaisiin yhteistöihin mukaan, jotka oikeasti kiinnostavat minua. Arvostan myöskin omaa työtäni enkä lähde sellaisiin yhteistöihin mukaan, mistä en koe saavani ansaitsemaani korvausta. Kuka sitä omaa työtä arvostaa, jos en minä itse! Muutamat yhteistyökuviot olen jättänyt sentakia pois, koska ensiksi on luvattu toista ja sitten ehdotettu toista. Jos yritys antaa epäluotettavan kuvan minulle niin miten voin luottaa siihen, että yritys toimii muutenkaan luotettavasti esimerkiksi lukijoitani kohtaan, kun he tilaavat heidän tuotteitaan?


Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

En todellakaan. Kauniista paikoista ja kauniista jutuista on ihana ottaa kuvia, mutta minulle tärkeissä hetkissä osaan erottaa ajan milloin puhelimen kamera tai kamera pysyvät poissa. Hetkistä pitää nauttia ja elää niitä oikeasti eikä vain Instagram tilin kautta. Muistot hetkistä pysyvät ikuisesti mielessä, mutta Instagram kuva hukkuu sinne muiden kuvien sekaan.


Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

Jodelia minulla ei ole enkä sitä seuraa. Kerran oli kyllä huvittavaa, kun kaveri lähetti kuvan Jodel keskustelusta, jossa pohdittiin onko mieheni ollut vankilassa. Tai pikemminkin siellä oli "varmaa tietoa" asiasta. Tuosta kyllä olen saanut niin monet inside vitsit kotona väännettyä ettei mitään rajaa. :D


Silottelen elämääni somessa.

En mielestäni. Käyn töissä ja opiskelen niinkuin moni muukin nuori enkä pidä sitä salassa. Varmasti kohtaan  samanlaisia ongelmia, kuin kuka tahansa muukin. Välillä on huono päivä ja en pelkää tuoda sitä esiin. En pelkää kirjoittaa siitä, että minulla olisi paha olla. Kirjoittaminen on minulle, kuin terapiaa.


Bloggaajien elämä on glamourista.

Uskon, että jokaisella ihmisellä on omat vaikeutensa ja omat ristinsä kannettavana, vaikka Chanel roikkuisikin olalla ja some täyttyisi pelkistä ulkomaanmatkan kuvista. 



Valehteletko sinä somessa ja, mitä sinä pidät valehteluna somessa?

KÄVELLEN KIINTEÄKSI

4.7.2018

Fiilis sovituskopissa, kun vedät tutun kokoiset ja malliset farkut jalkaan ja ne ovat löysät. Haet pienemmät kokoiset farkut ja ne tuntuvat löysiltä! Haet vielä kokoa pienemmän kokoiset farkut ja mietit päässäsi, että näihin et ainakaan mahdu. Mitä vielä farkut sujahtavat jalkaan ja ovat löysät. Oletko laihtunut? Vaaka kuitenkin näyttää tuttuja lukemia. Mitä on tapahtunut? Olet kiinteytynyt. Yhä useampi nainen tavoittelee kiinteää kroppaa ja on sitä tullut itsekin ongittua tietoa: "Miten  saada kiinteämpi kroppa?", "Kiinteytys ohjelma" ja "Kuinka saada kiinteämmät reidet? Halusin tulla kertomaan omat kokemukseni kävelystä ja sen vaikutuksista kiinteytymiseen. Kirjoitin alkuvuodesta postauksen päätöksestäni lopettaa salilla käynti. Voit lukea koko postauksen tästä. Salilla käynti oli alkanut tuntua tylsältä ja yksitoikkoiselta. Liikuntaa en kuitenkaan lopettanut ja aloitinkin tuolloin säännöllisen epäsäännöllisesti käymään lenkillä. Kävelylenkillä, välillä hölkäten välillä juosten, mutta useinmiten kävellen. Kerroin teille eilen täydellisestä farkkuhameesta, minkä löysin Carlingista. Mitä en kertonut oli, että kun menin sovittamaan hametta vein ensiksi tutun kokoisen hameen sovituskopille sovitukseen. Farkkuhame oli minulle suuri. Kävin hakemassa kokoa pienemmän ja siitä vielä kokoa pienemmän hameen. Hameet olivat molemmat minulle suuria! Loppujen lopuksi hain vielä yhtä kokoa pienemmän ja se istui, kuin nakutettu. En ajatellut asiaa sen kummemmin, ostin hameen. Viikkoja siitä sovitin farkkuja ja taas tuttua vanhaa kokoani, kunnes älysin, että hei pitäisi varmaan ottaa pienempi koko. Kun on vuosia ostanut samaa tuuma kokoa olevia farkkuja on aika hätkähdyttävää, että yhtäkkiä tarvitsee pari kokoa pienemmät. Olen aina ostanut tuumakooltaan 29-28 kokoisia farkkuja ja nyt kokoni on 25-26. 

Moni varmaan ajattelisi, että nyt painoni on pudonnut ja olen laihtunut? Näin ajattelin minäkin. Se tuntui vähän hassulta ajatukselta, kun en ole tarkkailut syömisiäni tai käynyt vieläkään siellä salilla. Menin vaa´alle. Vaaka näytti melkein tismalleen samaa lukua, kuin talvella. En siis ollut laihtunut. Olin kiinteytynyt, mutta miten ihmeessä olen kiinteytynyt? En ole käynyt salilla. Olen kävellyt itseni kiinteämmäksi.



Paljastinkin jo, että en edelleenkään ole käynyt salilla. Toukokuussa aloin ikävöimään salia, mutta niin lämpimillä ilmoilla tuntui tuhlaukselta mennä sisätiloihin treenaamaan. Päätin, että menen salille, kun hyvät ilmat ovat ohi ja suurin ulkotreeni into katoaa. Kävely on mitä parasta liikuntaa. Rakastan kävelyä. Kropan kiinteytys on, vain yksi syy rakastaa kävelyä lisää. Yksin kävellessä ajatukset nollaantuvat tai uusia ideoita tulee mieleen. Käyn usein ystävien kanssa pitkillä kävelylenkillä illalla tai vähän lyhyemmillä aamulenkeillä ennen töitä. Kävellessä voi vaihtaa kuulumiset ja aika menee itsestään. Saa raitista ulkoilmaa. Illalla uni tulee iltalenkin jälkeen nopeammin. Kävely polttaa kaloreita siinä missä muutkin liikuntamuodot. Kävely on ilmaista ja ei aikatauluun sidottua. Missä vain voi myös mennä lenkille. Jos tavoittelet kiinteytymistä ja kuntosali ei inspaa kokeile kävelyä!

Kiinteytymistä tavoitellessa asia ei ole niin yksi selitteinen. Tottakai salilla lihaskunnon harjoittelu kuormittaa enemmän lihaksia ja lihaksikkaampi kroppa polttaa enemmän kaloreita. Mikä auttaa kiinteytymisessä. Kuntosaliharjoittelu on erinomainen liikuntamuoto. Itse kävin salilla viisi vuotta. En ole mikään fitnes asiantuntija, vaan ihan tavallinen kotitreenaaja, kun sille päälle satun. Kiinteytymiseen vaikuttaa toki moni muukin asia, kuin pelkkä liikunta. Avain on tottakai oikeanlainen ruokavalio. Itse syön pääosin aivan tavallista kotiruokaa. Välillä käyn ulkona syömässä ja välillä ostan suklaalevyn kotiin. En tavoittele mitään rasvatonta kroppaa ja olen tyytyväinen omaan kroppaani. Olin silti positiivisesti yllättynyt tästä muutoksesta kropassani. Kukapa nyt ei haluaisi olla kiinteämpi?

Kirjoitan tämän tekstin nyt teille, jotka haluaisivat kiinteämpää kroppaa, mutta eivät löydä aikaa tai mieltä lähteä sinne salille. Liikuntaa voi harrastaa muuallakin, kuin salilla. Eikä kiinteytyminen vaadi pelkän maitorahkan puputtamista aamusta iltaan. Pienillä muutoksilla on mahdollista saada aikaan isojakin tuloksia. Haluan tällä kirjoituksella kannustaa enemmän ihmisiä kävelemään. Tiedän, että monella on iso kynnys lähteä sinne kuntosalille. Mietitään, mitä toiset mahtavat ajatella omasta kunnosta tai ulkonäöstä. Kävely on helppo liikuntamuoto. Se on terveellistä ja kiinteyttävää. Niinkuin esimerkiksi minulle kävi enkä edes ollut huomannut koko kiinteytymistä. Kävely on helppo tapa aloittaa liikunta, jos ei pitkään aikaan ole liikuntaa harrastanut. Kukaan ei ole katsomassa miltä lenkkipolulla näytät. Kävelylle voit lähteä yksin tai kaverin kanssa. Kävelyyn voi oman tahdin mukaan lisätä hölkkäämistä, juoksua tai erilaisia askelkyykkyjä ja hyppyjä. Kävelyn aloittaminen on aika vaivaton elämäntapamuutos. Sopii itsensä kanssa käydä lenkillä muutaman kerran viikossa. Se ei hirveästi vaadi mitään, kuin hieman päättäväisyyttä. Oma kiinteytys ohjelmani: normaaliruokavalio, välillä herkkuja ja kävelyä, kävelyä.

Onko siellä muita kävelijöitä? Oletko sinä huomannut tämän hetkisen kiinteytys boomin?

FARKKUHAME MUODOKKAALLE KROPALLE

3.7.2018

Mikä tuskien taival oli löytää istuva farkkuhame. Valehtelematta olen kokeillut varmaan kymmeniä eri farkkuhameita Kaikissa kokeilemissani farkkuhameissa iskostui samat ongelmat. Peppu litistyi. Isompaa kokoa sovittaessani vyötärölle jäi paljon tilaa, mutta  hame istui pepusta. En olisi ikinä uskonut, että olisi ollut näin vaikeaa löytää farkkuhame muodokkaalle kropalle! Tiedätte varmaan sen tunteen, kun yhtäkkiä päähän iskostuu kuva vaatteesta, joka on vain pakko saada. Päähän iskostunut kuva vaatteesta on niin tarkka, että tiedätte minkä värinen, pituinen ja millaisilla yksityiskohdilla vaate pitää löytyä. Minulle viime aikainen pakkomielle on ollut farkkuhame. The farkkuhame, täydellinen farkkuhame. Juuri sopivan pitkä, korkealla vyötäröllä ja nappirivistöllä höystettynä. Sellainen farkkuhame, joka istuisi täydellisesti minun muodokkaalle kropalle. Täydellistä farkkuhametta ei vaan aluksi tahtonut löytyä mistään. Etsin sitä kissojen ja koirien kanssa.  Olin jo aivan luovuttanut farkkuhame missiossani kanssa, kunnes Carlingsista bongasin tämän Leviksen farkkuhameen. Kiikutin sen epäluuloisena sovituskoppiin ja voi sitä materiaali onnea, kun huomasin, että tässä se nyt on. Farkkuhame, joka ei purista, kiristä, latista kroppaani. Rohkenenkin julistaa, että tässä on täydellinen farkkuhame muodokkaalle kropalle!

Tätä farkkuhametta olen yhdistänyt rentoihin illanvietto asuihin korkkarien ja erilaisen bodyjen kanssa. Tai näin rennommin bodyn tai valkoisen t-paidan ja lenkkarien kanssa. En tiedä olenko  täysin humaltanut kyseisestä hameesta, koska jopa harmaan hupparin kanssa se näytti minusta kivalta. Saanko vielä hehkuttaa teille farkkuhameen hintaa? Vain 54,90€! Eikä se nyt halvin hame tosiaankaan ole, mutta Leviksen hame tuntuu hitusen laadukkaammalta, kuin esimerkiksi Zaran tai H&M :n farkkuhameet... Tai sanotaanko suoraan? Samaa farkkua ketjuliikkeiden farkkuhameet ovat, mutta onhan Levis nyt aina Levis! Ilmeisesti EU:n komissio tietää sen myös.




farkkuhame - Levis
body - Bikbok
kengät - Nike 

"Ilmeeni, kun täydellinen farkkuhame on löytynyt" :D


HYVÄT ASIAT TEKEVÄT HYVÄN ELÄMÄN

2.7.2018


Keskity hyvään äläkä päivien huonoihin hetkiin. Jokaisella on elämässä vaikeita hetkiä. Vaikeita elämäntilanteita tulee välillä ihan väistämättä. Keskittymällä surun/vaikeuksien keskellä noihin hyviin asioihin tai hetkiin (pieniin tai suuriin) niin ne auttavat jaksamaan pääsemään vaikeista hetkistä elämässä eteenpäin. Tiedän, että tuota neuvoa on välillä vaikea noudattaa, mutta kannattaa edes yrittää. Minä olen selvinnyt elämäni vaikeimmista koettelemuksista ja ehkä se on, jopa lyhentänyt suruaikaani niiden vaikeiden asioiden hyväksymisessä. Elämäni hobittina blogin Esmeralda heitti minulle blogihaasteen, jossa listataan juuri niitä elämän hyviä asioita. Joten täältä pesee!

Kolme hyvää asiaa päivässäni:

Vapaapäivä. Sai nukkua pitkään ilman kellon herätystä!

Puhdas ja siisti koti. Ah mikään ei ole parempaa.

Kesäfiilis. Oon vaan niin onnellinen tällä hetkellä, että on kesä. Tänään ilma on ollut pilvinen ja viileä, mutta silti, kesä on aina kesä.


Kolme hyvää asiaa minussa:

Olen oppinut kärsivällisyyttä. Aina ei tarvitse voittaa tappeluja ja aina ei tarvitse sanoa sitä viimeistä sanaa. Olen ollut tästä todella tyytyväinen, sillä loppupeleissä sellainen pakkomielteinen minun kantani on yksi oikea ja inttäminen hamaan tappiin asti on aika lapsellista. :D

Mun peppu.

Huumori. Huumori on parasta mitä tiedän. Pidän itsestäni siitä, että omista vaikeistakin asioista voin heittää läppää. Huumorilla selviän vaikeistakin tilanteista, koska melkein kaikesta saa oikeastaan revittyä vitsiä.

Kolme hyvää asiaa elämässäni:

Ystävät. Ei vitsi olen onnekas kaikista vanhoista ja uusista ystävistäni, mitä elämääni olen saanut.

Koti. Joka päivä kiitän omaa sisuani, että säästin omaan asuntoon. Rakastan omaa kotiani, kun voin laittaa sitä, miten itse haluan. Lisäksi se tuo minulle hurjasti turvaa. On aina koti ja oma paikka mihin palata reissusta tai raskaasta työpäivästä.

Opiskelu. Olen niin onnellinen, että pääsin vuosi sitten kouluun. Ihanaa, että voin kehittää itseäni kohti uusia haasteita.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna:

Vapaa aika. Koulu ja töiden vähentäminen ovat antaneet ihan eri tavalla vapaa aikaa. Kaipaan tosi paljon omaa aikaa ja olenkin ollut innoissani, kun sitä on ollut nyt tarjolla ihan eri tavalla.

Blogi oon taas löytänyt blogin pariin samalla innolla, kuin ennen. Vitsi mä nautin kirjoittamisesta ja oon niin tyytyväinen, että olen löytänyt tällaisen tavan ilmaista itseäni.

Vanhan ystävän paluu elämään. Ihan parasta.

Kolme hyvää asiaa blogissani

Avoimuus. Pidän siitä, että voin käsitellä ja nostaa vaikeitakin asioita blogissani esiin.

Huumori ja sarkasmi. Eli kaikki ne huonot vitsit, jota saan blogissani viljellä. :D

Ihmiset. Eli te, jotka jaksatte lukea ja kommentoida juttujani. Ja tyypit joihin olen blogin kautta tutustunut. Eihän niin olisi välttämättä käynyt, jos tätä blogia ei olisi ollut olemassa.

Heitänpä seuraavaksi haasteen "kolme hyvää haasteen" More or less blogin Katrille, Where to next blogin Niinalle  ja Timanttikenkätytölle eli Anelle. :)

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]