SPORTTINEN JA NAISELLINEN

30.7.2018

Tunnen oloni kaikkein mukavimmaksi ja seksikkäimmäksi treenivaatteissa. En tiedä mikä siinä on, mutta treenitrikoissa, vain on sitä jotain. Käytän treenitrikoita paljon. Saatan mennä ne päällä näkemään ystävää tai lähteä niissä kouluun. Treenitrikoot ovat mukavat. Tunnen olon niissä mukavaksi, joten miksipä ei trikoita jalkaan sujauttaisi? Tyylini on  usein hyvin sporttinen ja naisellinen. Minulle on tärkeää pitää tyylistäni kiinni, vaikka sitten lenkille tai salille lähtiessäni. Väline urheilua tai ei, mitä väliä, jos siitä saa liikkumiseen lisä boostia! Olin niin innoissani, kun bongasin tämän takin Guessilta. Tässä takissa yhdistyvät kaikki mistä pidän eli sporttisuus ja naisellisuus. Guessin sporttinen pitsitakki istuu tyyliini, kuin nakutettu. Se on rento, mutta samalla tyylikäs. Takin pitsireunus tuo naisellisuutta, vaikka takki on muuten materiaaliltaan ja muodoltaan, kuin tuulitakki.



pitsitakki - Guess
trikoot - Nelly
toppi - H&M
Kengät - ?
kello - Suunto


Iskeekö teihin sporttinen tyyli ja onko pitsitakki jo liikaa koreilua? :)


MUUTTUNUT SUHDE PERJANTAIHIN

27.7.2018

Suomi
Selasin vanhoja postauksiani taaksepäin ja silmiin pisti, kuinka monessa blogipostauksessa kerroin tulevasta viikonlopusta ja viikonlopun suunnitelmista. Moni postaus oli vähän niinkuin perjantaipostauksia: "wohoo viikonloppu olet täällä", "vihdoin on perjantai!". En tiedä miksi mun perjantaipostaukset on jäänyt unholaan. Kolme vuotta sitten, kun aloitin blogin pitämisen niin olin 22-vuotias. Tottakai perjantait ja koko viikonlopppu tarkoitti juhlimista ja ulkona käymistä. Onko musta tullut vanha, kun perjantai ei ole niin kova juttu? No henkisesti ei ole. Totuuden nimissä musta tuntuu, että tänä vuonna on tullut biletettyä melkein rankemmalla kädellä, kuin tuolloin. Olen ollut joka viikonloppu jossain. Enkä vain näin kesän korvilla. Tänäkin viikonloppuna tulee ehkä yksi tai kaksi lasia viiniä juotua. Hyvä ystäväni täytti eilen 25-vuotta ja järjestää sen kunniaksi mafia aiheiset synttärijuhlat. Juhlittua tulee siis edelleen niin miksi suhteeni perjantaihin on muuttunut? Eikö minulle tule sellaista perjantaifiilistä, kuin ennen? 

18-vuotiaana elin perjantaille. Hyvän ystävän kanssa suunniteltiin joka perjantai jo seuraavan viikon perjantain suunnitelmat. Rakastan edelleen perjantaita. Ehkä perjantaifiilis on osittain hiipunut, koska usein lauantaina saattaa olla työpäivä. En usko, että se on kyllä mikään pääsyy, sillä töissä olen käynyt täysipäiväisesti jo tuolloin. Suurimmaksi syyksi veikkaan omaa muuttunutta suhdetta perjantaihin. En enää elä vain viikonlopuille. Nautin arjesta tosi paljon! Vaikka viime aikoina on tullutkin istuttua tosi paljon terassilla viinillä, bailattua kavereiden kanssa ja ylipäänsä vietettyä railakasta sosiaalista elämää. Nautin sosiaalisista hetkistä ja rakastan nähdä ystäviäni, mutta viikon kohokohta ei ole se perjantai taikka viikonloppu. Nautin ihan yhtä paljon siitä, kun vietän vapaapäivää käymällä lounaalla ystävän kanssa, katsomalla Netflixiä sohvalla Mr. Bearin kainalossa tai olemalla ihan vain yksin, jotta voin tehdä omia juttuja. Ystäväni käyttää tästä termiä "Siireillä". 

Nyt seuraakin järkyttävä paljastus. Nautin kaikista eniten arjesta ja tosi paljon yksinolosta. Olen  todella sosiaalinen ja vietän paljon aikaa ystävieni kanssa, mutta  kaikista eniten nautin yksin olosta ja kotona olemisesta. Parisuhteessakin tarvitsen tosi paljon aikaa olla vain yksin, jotta saan aikaa omille jutuilleni. Meillä on mieheni kanssa tosi erilainen työrytmi ja myyjän työn takia minulla usein vapaapäivät ovatkin osittain arkena. Saan olla yksin ja tehdä niitä omia juttuja. Nauttiakseni ystävien kanssa sosiaalisista hetkistä tarvitsen vastapainoksi tosi paljon omaa aikaa. Parisuhteessa rakastan sitä, että saa mennä toisen viereen nukkumaan ja joku odottaa sinua kotiin. Yhtä paljon nautin niistä vapaista hetkistä, jotka ovat vain minua varten. Ulkoa päin minusta saa tosi sosiaalisen kuvan ja sitä olenkin. Olen todella sosiaalinen, mutta samalla todella omissa oloissa viihtyvä. Näin on aina ollut. Sosiaalisuuden vastapainoksi tarvitsen omaa aikaa ja hiljaisuutta, kun päässäni hurisevat, vain omat ajatukset.

Tänä perjantaina odotan kovasti huomisia ystävän syntymäpäivä juhlia ja sunnuntaita, kun näen pitkästä aikaa yhtä toista tärkeää ystävääni. Samalla odotan jo ensi viikkoa ja, mitä se tuo tullessaan. Enää maanantai ei ole viikon ahdistavin päivä se voi olla, jopa viikon paras päivä. Minulla on tosiaankin muuttunut suhde perjantaihin ja se on ihanaa. Nautin, että jokainen viikonpäivä on niin sanotusti saman arvoinen eikä tule "elettyä" vain viikonloppuisin. Minulla ei ole muuttunut suhde perjantaihin. Minulla on muuttunut suhde koko viikkoon. Jokainen päivä voi olla perjantai ja aivan yhtä ihana ja arvokas!  
Ihanaa perjantaita ja viikonloppua kaikille! <3

10 VINKKIÄ MITEN KOULUTTAA POIKAYSTÄVÄSTÄ ASUKUVAAJA

26.7.2018

Monella ei ole varaa palkata ammattivalokuvaajaa, joten miksipä ei kouluttaa omasta poikaystävästä asukuvaajaa? Poikaystävä on aina saatavilla ja melkein ilmaista työvoimaa. Näillä vinkein saat omasta ukostasi kaiken hyödyn irti asukuvaamisen saralta! Tässä tulisi omat 10 vinkkiä miten kouluttaa poikaystävästä asukuvaaja.


Miten kouluttaa poikaystävästä asukuvaaja:

- Vetoa tunteisiin. Ensimmäisinä kertoina mies voi panna hanttiin tai kieltäytyä kuvaushommasta täysin. On hyvä vedota miehen tunteisiin, kuinka rakas ja tärkeä sinä hänelle olet. 

- Vetoa järkeen. Kuka hoitaa teillä kotiaskareet, kuka siivoaa eniten? Muutama kuva valmiista ruuasta kotona ei ole loppujen lopuksi iso homma. (Miehelle ei tarvitse kertoa, että muutama tarkoittaa 100 kuvaa.)

- Anoppi. Anopin pelko on monelle kova. Eikö kuvia tee mieli ottaa? "Ei haittaa rakas, mennäänkö huomenna porukoille käymään." 

- Vihjaile seksikkäistä mies valokuvaajista. Kyllä se vaan monen miehen kohdalla on, ettei vieras mies saa omaa naista valokuvailla. 

- Valmista mies tilanteeseen. Treffi ilta tulossa? Täydellinen aika ikuistaa oma kaunis treffi look. Ilmoita jo kotona, että sinusta pitää ottaa kuvia ennen ravintolaan menoa. 

- Luo kuvaustilanteesta mukava hetki. "Haluatko kulta röökin (omassa meillä sikarin) suuhun? 

- Kehu ja kannusta. Moni mies suostuu kuvaamaan, mutta asun ikuistaminen tarkoittaa 3 kuvaa, joista jonkun on vain oltava hyvä. Kun mies on saatu ottamaan kuvia, kehu kuinka hyviä niistä tulee ja vetoa siihen, että on pakko ottaa muutama lisäkuva. Näin saat helposti extra kuvia!

- Leiki kuuroa. "Ei tässä voi keskellä katua kuvata..." "Eikä tuolta tulee ihmisiä..." Kaikki kommentit kannattaa vain unohtaa ja keskittyä omaan kuvaus flowhun. Leiki ettet kuule ja välillä huudahtele "Ai mitä?"

- Palkitse kuvaamisesta. Jokainen voi miettiä, mistä se oma mies tykkää. Älä anna kuitenkaan ensimmäisillä kuvaukerroilla koko kättä. Aloita karkkipussilla. Etene kylmään kaljaan palkkiona pidemmästä kuvaus sessiosta. Ja niin edelleen. 

-Kovat keinot ovat sallittuja. Kiristä, uhkaile ja lahjo. Nehän ovat tunnettuja lasten kasvatus konsteja niin miksi niitä ei voisi soveltaa poikaystävään? 


body - Bikbok
farkut - Bikbok
kengät - Nike Air Max
kello - Suunto fitnes 3




*Postaus kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Ajatus postaukseen lähti näistä "asukuvista". Mr. Bear otti tasan yhdeksän kuvaa ja näistä nämä kolme kuvaa olivat julkaisukelpoisia. :D



10 X MITEN SAADA PAREMPI ITSETUNTO

25.7.2018



Hyvä itsetunto tarkoittaa mielestäni myönteistä realismia omista mahdollisuuksista ja rajoitteista. Se ei tarkoita itsensä näkemistä yltiöpositiivisessa valossa tai itsensä korottamista muiden yläpuolelle.   Itsetunto on myönteinen, mutta totuudenmukainen arvio itsestä. Osaa nähdä itsensä hyvät ja huonot puolet. Ei pelkää niitä omia huonoja puoliaan. Hyväksyy omat hyvät ja huonot puolensa. Haluaa kehittää niitä huonoja puoliaan, missä kokee voivansa kehittyä. Hyväksyy samalla itsensä sellaisena kun on. Tiedostaa, että kaikkia huonoja puolia ei välttämättä ole mahdollista tai edes tarvetta kehittää. 

Hyvä itsetunto helpottaa elämää. Heikko itsetunto on koetaan usein negatiivisena asiana. Haluaisin nyt sanoa teille, että heikko itsetunto ei tarkoita epäonnistumista elämässä. Heikonkin itsetunnon kanssa voi opetella tulemaan toimeen, ja sitä on mahdollista myös kohentaa. Heikkoa itsetuntoa on mahdollista kehittää. Heikon itsetunnon voi kääntää omaksi vahvuudeksi. Moni kokee ulkonäölliset asiat liitettävän itsetuntoon. Minusta ulkonäölliset asiat kuuluvat enemmän itsevarmuuteen. Eikä itsevarmuus tosiaankaan lähde ulkonäöstä, mutta jotenkin koen, että ne ovat sidoksissa enemmän toisiinsa. Itsetunto on jotain enemmän henkistä. Jotain mikä kumpuaa pelkästään meistä sisältä. Minusta itsetunto ja itsevarmuus ovat eri asioita, mutta kuitenkin liittyvät toisiinsa. Olen myös huomannut, että itsetunto muuttuu elämänvaiheiden ja iän myötä. Itse koen, että mitä vanhemmaksi olen tullut ja, mitä vaikeampia elämänvaiheita kohdannut sitä paremmaksi itsetuntoni on kehittynyt.

Koen, että hyvä itsetunto auttaa jaksamaan arjessa ja selviämään elämän vastoinkäymisistä. Moni varmasti miettii. Miten voi saada paremman itsetunnon? Miten nopeasti voi itsetuntoon saada vahvistusta? Miten itsetuntoa voisi kehittää? Se on täysin sinusta itsestäsi kiinni. Minulla ei aina ole ollut hyvä itsetunto ja minäkin olen työstänyt itsetuntoani paremmaksi. Halusinkin jakaa omat vinkkini parempaan itsetuntoon. 

10 X PAREMPI ITSETUNTO

1. Älä vertaile itseäsi muihin
Tämä on minun mielestäni yksi tärkeimmistä oivalluksistani parempaan itsetuntoon. Lopeta vertailu ja älä häpeile puutteitasi. Menestyäkseen ei tarvitse olla paras tai lahjakkain. Menestyjä uskoo itseensä puutteistaan huolimatta.

2. Ole toiveikas
Ole toiveikas, oli elämäntilanteesi mikä tahansa tai kuinka vaikea tahansa. Sisälläsi on kaikki, mitä tarvitset parempaan itsetuntoon tai parempaan elämään.

3. Opettele pääsemään yli pettymyksistä
Kaikille tulee pettymyksiä elämässä. Opettele pääsemään niistä ylitse. Se, että teit jonkin asian huonosti ei tarkoita, että olet huono!

4. Sinulla on lupa olla epävarma
On hyvä olla vähä epävarma ja huolissaan tulevasta. Epävarmuus ja siihen reagoiminen voi auttaa sinua välttämään tulevaisuuden kinkkiset tilanteet.

5. Korosta omia onnistumisia
Ole ylpeä omista saavutuksistasi ja korosta mielessäsi omia onnistumisia.

6. Katso itseäsi sinulle tärkeiden ihmisten silmin
Kumppani tai hyvä ystävä osaa varmisti kertoa juuri sinun hyviä puoliasi. Ota kehut vastaan ja nauti kehuista. Ajattele, että olen hyvä!

7. Karsi negatiiviset ihmiset
Karsi ne ihmiset elämästäsi, jotka vetävät sinua alaspäin tai kohtelevat sinua huonosti. Unohda vaikeat tyypit ja tee heille selväksi miltä heidän käytös sinusta tuntuu.

8. Unohda mittayksiköt ja numerot
Vaa´an lukema ei kerro, kuinka kaunis olet. Ystävien määrä ei kerro, kuinka rakastettu olet. Pankkitilin lukema ei kerro, mitä voit saavuttaa tulevaisuudessa.

9. Opettele sanomaan EI
Kiltteys on hyvä asia, mutta monet käyttävät sitä hyväksi. Älä aina suostu kaikkeen, vaan opettele kuuntelemaan itseäsi, mitä oikeasti haluat. 

10. Älä tavoittele täydellisyyttä
Kenestäkään ei tule täydellistä eikä kukaan ole täydellinen. Iloitse, että olet juuri sinä, etkä kukaan muu.


Mitä itsetunto sinulle merkitsee? Mikä sinusta erottaa itsevarmuuden ja itsetunnon?

MOM JEANS AND LACE BODY

24.7.2018

Onneksi tuli tämä helteet, sillä muuten nämä mom jeanssit olisi jo puhki kulutettu. Näistä farkuista  on tullut ihan mun lempifarkut! Tässä on nimittäin yksi mun kesän suosikki asu. Tosin farkkuja en ole vetänyt jalkaan moneen viikkoon, koska on ollut niin kuuma! Nämä asukuvat on napattu jo alkukesästä, mutta en tiedä miksi olen jättänyt ne munimaan. Pitsinen body, joka on kaunis ja seksikäs saa särmää kivipestyistä rennoista mammafarkuista. Viitta on muutaman vuoden takainen alelöytö Zarasta ja jalassa korkeat korot tietysti. Hiukset jätin huolettomasti auki. Mulla on aika oikukkaat hiukset ja niillä on taipumusta luonnonkiharaan. Ei sellaiseen käkkärään, vaan laineisiin. Hiukset eivät jaksa enää kihartua niin paljon, kun latvaan on tullut pituutta lisää. Välillä hiuksillani on päiviä, että ne on täydellisen suorat ja sileät, mutta useinmiten ne ovat tällaiset karheat ja pörröiset. Mun hiukset on, kuin Suomen kesä eikä niistä oikein ikinä tiedä millä päällä ne on. Nyt, kun pituutta on alkanut tulla  hiuksiin enemmän huomaan kyllä, että elämä niiden kanssa on helpompaa. Tänä kesänä hiukset on kasvanut ja aurinko paistanut. Toivottavasti ensi kesänä tukka saisi vielä 5cm pituutta lisää ja kesä olisi yhtä kaunis!

mom jeans - Bikbok
pitsi body - Zara
viitta - Zara
kengät - H&M
kello - Suunto fitnes 3

Iskeekö asu ja Suomen helteet? :)

PYLLYSSÄ MUHKUROITA - MITÄ SITTEN

23.7.2018


Muokkasin kuvia puhelimellani postausta varten, kun ystäväni kanssa katsoimme samalla Netflixiä. Ystäväni yhtäkkiä totesi "Vitsi sä oot rohkea." Mietin päässäni oho mitäköhän multa meni ohi? Ystäväni jatkoi: "Mä en ikinä pystyis julkaista kuvia pyllystäni". "Ahdistaisi oman pyllyn muhkurat."  "Millä ohjelmalla silotat sun pyllyn?" Katsoin puhelimen näytöstä kuvaa omasta perberistäni. Joo täytyy myöntää eihän se mikään silein pylly ole. Onhan pyllyssäni vähän muhkuroita, mutta hei MITÄ SITTEN? Moni syyttää bloggaajia ja Instagram tähtösiä kauneusihanteiden paineiden luomisesta. Näytetään, vain niitä täydellisiä kuvia pepuista, joissa ei ole muhkuran muhkuraa. Voiko heitä syyttää, jos monella oletus onkin, että kropan pitää näyttää täydelliseltä? Kritiikki myös muhkuroista voi olla armotonta. Ainoa vatsa mikä on julkaisu kelpoista kuvamateriaalia on pyykkilautavatsa, hiukset pitää olla aina tiptop ja rennolta näyttävä "messy bun" on rakennettu kahdessa tunnissa. Puhumattakaan siitä, että pylly pitää silottaa eikä kuvaa pepusta, jossa on muhkuroita voi edes julkaista?

En sano, että meillä kaikilla on selluliittiä. Tosiaankin on niitä onnellisia, joilla selluliittiä ei ole! Itse en kuulu näiden onnekkaiden kerhoon. Selluliittiä ei ole mitenkään mahdottoman paljon, mutta kyllä sitä on. Selluliitistä kärsii todella moni nainen. Onhan Jutta Gustastfdberg julistanut, että selluliitistä on mahdollista päästä eroon! Mitä sitten jos ei halua päästä siitä eroon ja onko siitä selluliitista pakko kärsiä? Mitä jos ei rakasta omaa selluliittiä, mutta ei se omaa silmää häiritse tai aiheuta oikein mitään tunnetta? Mä oon useasti sanonut, että muokkaan kuviani, vain valoja ja varjoja muuttamalla , kontrastia lisäämällä ja niin edelleen. Radikaalimmat kuvan muokkaukset jätän niille, ketkä niitä haluavat tehdä. Itse en halua enkä koe sitä tarpeelliseksi. En aio jatkossakaan silottaa peppuani tai piilottaa sitä peittävämpiin uikkareihin muiden ihmisten takia. Mä nautin omasta kropastani ja olen hemmetin ylpeä omasta pepustani. Mä koen itseni super seksikääksi, vaikka pyllyssä olisi muutama muhkura. Tuntuu myös, että naiset ovat överi kriittisiä omasta kropastaan. Allekirjoitan monessa ulkonäköön liittyvässä asiassa tämän itsekin. Kuitenkin voin kertoa, että yksikään mies ei ole, kuin kehunut peppuani. Eikä yksikään mies ole kiinnittänyt huomioita "muhkuroihin". Mä otan mieluummin muhkean pepun muhkuroilla ja itsevarmuudella varustettuna, kuin sileän silkkipepun ja ajatukset "mitä ei saa syödä, jotta selluliitti ei vain pääse iskemään!" Lisää peppua ylistävää tekstiä voit lukea tästä. 

Kunnioittakaa naiset sitä omaa kroppaa ja opetelkaa rakastamaan sitä, sille se on sinun ja yksikään muhkura tai "epäkohta" ei määritä seksikyyttäsi. <3

TESTISSÄ L'ORÉAL PARIS SMOOTH SUGAR CLEARING SCRUB

21.7.2018


Teen harvoin heräteostoksia ja sitä harvemmin heräteostoksia ihon hoidon saralta. Kuitenkin L'Oréal Paris smooth sugar clearing scrub näytti niin syötävän hyvältä, että se oli pakko napata mukaan. L'Oréal Paris smooth sugars scrub -kuorinnat sisältävät kolmea sokerilaatua (ruskeaa, valkoista ja vaaleaa), jotka ovat 100 % luonnollista alkuperää. Kuorintoja on kolmea erilaista: Glow Scrub - samealle iholle,  Caring Scrub - kuivalle iholle ja tämä Clearing Scrub, joka auttaa vähentämään mustapäitä. Valitsin kuorinnoista (tottakai) tämän vihreän mömmön, koska se näytti hauskimmalta.  En osaa tehdä järkeviä päätöksiä, jos joku tuote muistuttaa neon vihreää Slimea. Ihon hoitoni on aika huoletonta, mutta säännöllisestä kasvojen ihon kuorinnasta en luovu. Tunnen ihoni todella tunkkaiseksi ja elottomaksi, jos en ole kuorinut ihoa neljään päivään.

Clearing Scrubin koostumus lupaa rauhoittaa ihoa, vähentää epäpuhtauksia ja tekee ihosta puhtaan, raikkaan ja silkinpehmeän. Kuorintaa käytetään kasvoille, mutta sitä voi käyttää, jopa huulille. Tästä olin erittäin innostunut, koska kuorin huuliani usein. Olen siis oikeasti kuorinta friikki. 


Ihanan vihreä kuorinta mömmö oli miellyttävän tuntuinen iholla. Ei tuntunut Slimelta, vaikka olikin hyvin rentouttavan tuntuinen. Clearing Scrub tuntui kevyeltä, mutta tehokkaalta kuorinnalta, joka jätti ihon todella sileäksi. Sokeri rakeet eivät tuntuneet liian isoilta ja kuorivilta. Lopputulos oli tehokas, mutta hellävarainen. Kiivin siemenet olivat sinänsä minulle mysteeri koko tuotteessa, koska ne eivät tuntuneet kuorivan ihoani lainkaan ja lähinnä vain pyörivät iholla kuorintageelin mukana. Joka tapauksessa ihan loistava ja riittoisa tuote. Ostan varmasti Cleanring Scrub kuorintoja uudestaan, kun kiivi kuorintani on loppunut. Ehkä seuraavalla kerralla tosi pidän sisäisen lapseni kurissa ja ostan kuivalle iholle tarkoitetun Caring Scrubin, joka ehkä olisi antanut vielä enemmän iholleni hyötyä. Lämpimät suosittelut Loreal Parisin kasvojen toimivalle ja edulliselle kasvojen kuorinnalle!

EDIT: 23.7.2018 Eilen illalla repäisin purkin takaalta tarran pois, minkä alta paljastui teksti "varo tuotteen joutumista huulille". Sokoksen sivuilla Smoot Sugars Clearing Scrub - sokerikuorinnasta oikein erikseen mainitaan "Voidaan käyttää huulilla". L'Oréalin sivuilla malli pitää erehdyttävästi sormea suussa niinkuin maistaisi kuorintaa, mistä voi taas saada myös kuvan, että tuotetta voisi käyttää huulilla. Itse en suosittele tuotetta käytettävän huulilla ja jokainen tehkööt kotikokeilut omalla vastuulla! 

Oletko sinä kokeillut L'Oréal Paris smooth sugar clearing scrube kuorintoja? 

KUN ITSEKRIITTISYYS MENEE YLI

19.7.2018


Moikka ja halusin kirjoitella teille tänään itsekriittisyydestä. Oikeastaan mun itsekriittisyydestä ja siitä, kun itsekriittisyys menee yli. Itsekriittisyyden oon saanut jo äidin maidossa, mut on kasvatettu itsekriittiseksi. Mun mielestä itsekriittisyys on ollut osa tervettä järkeä. Oon vasta viime aikoina tajunnut, kuinka salakalavasti olenkin todella yli itsekriittinen ja, kuinka oikeastaan mun itsekriittisyys välillä menee yli. Mä oon sinut mun painon kanssa. Oon sinut mun iän kanssa. Oon onnellinen mun elämän tilanteesta ja voin rehellisesti sanoa, että monessa asiassa koen ylpeyttä. Olen ylpeä itsestäni ja pääosin tosi onnellinen muikkeli kaikin puolin. Silti ajoittain ajan itseni tilanteisiin, että ahdistaa ja on jotenkin vaikea olla. Yli mietin ja yli analysoin asioita. Koen ahdistusta ja yhtäkkiä mieleni saattaa vallata epävarmuus. Se jos jokin on minulle todella kummalista. Olen aina ollut tosi itsevarma. Uskon, että itsevarmuuteni takana on pala itsekriittisyyttä. Olen hyväksynyt omat huonot puoleni ja sen, että kaikessa ei tarvitse olla hyvä, kuitenkin sorrun välillä äärinmäiseen itsekriittisyyteen.

Reilu viikko sitten koin samanlaista ahdistusta, saamattomuutta. Soitin hyvälle ystävälleni tunnin mittaisen ahdistus puhelun. Itkin ja pohdin ääneen asioita. Ystäväni sanoi hyvin rauhallisesti: "Siiri älä ole noin itsekriittinen" ja jatkoi "Sä aina ajat itses ahdinkoon omalla itsekriittisyydellä". Olin ihan hiljaa ja itku lakkasi. Mietin miten voisin puolustella, että "Enpäs ole". Paitsi, että mähän oon ja ihanaa, että ystäväni avasi silmäni. Ehkä tämän kesän paras oivallus itsestäni on ollut oman itsekriittisyyden tiedostaminen. Uskon, että jatkuvalla itsekriittisyydellä olen aiheuttanut kehossani stressireaktioita. En ole nimittäin ikinä kokenut olevani masentunut, mutta välillä olen huomannut itsessäni masennukseen taipuvia piirteitä.

En ole ikinä ajatellut itsestäni: "Olen tyhmä", "Olenpa ruma" tai "Enpä aloita, kun en osaa kuitenkaan".  Uskon, että itsekriittisyyttäkin on erilaista ja eritasoista. Minä en ole suoranaisesti ajatellut itseäni huonona. Olen ajatellut, "Hei muija sä pystyt parempaan!". Saattaa kuulostaa terveeltä itsensä kannustamiselta ja pääosin sitä hän se onkin. Nurja puoli tuleekin vastaan, kun ei osaa sanoa enää itselle ei ja kaikkeen on pystyttävä. Viime talvi oli minulle hyvä esimerkki tästä. Kävin hoitamassa mummaa Kurikassa koko talven. Arvatkaapa missä nyt muuten olen, kun tätä postausta naputan...? Ahnehdin töitä, vaikka tiesin, että koulukursseissakin on tekemistä. Mietin, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja kaikkea enemmän. Koko ajan päässäni oli ajatus: "Hei sä pystyt tehdä enemmän".

Liika itsekriittisyys ei johda mihinkään hyvään. Se on varma tapa polttaa itsensä loppuun. Tosiaan kirjoittelen tätä postausta Kurikasta Mumman luota. Kyllä on ihana olla täällä, mutta jos olen rehellinen itselleni en olisi jaksanut tulla tänne nyt. Olen ollut koko ajan menossa jossakin. Olisin kaivannut omaa aikaa ja omaa tilaa itselleni. Kukaan ei myöskään pakottanut minua tänne. Ihan itse taas ajattelin, että kyllä nyt on pakko jaksaa tulla. Ensi kerralla koitan kuunnella sisintäni ja mitä oikeasti haluan, enkä omaa itsekriittisyyden ääntäni "Tee sitä ja tee tätä".




Oletko sinä itsekriittinen? Onko jotain asiaa, missä sinulla itsekriittisyys on mennyt yli?

LÄSKI EN LÄHDE SUNKAA ULOS

18.7.2018

Onneksi Mr. Bear lähti "läskinkaa" ulos. :D

Oletko koskaan kieltäytynyt treffipyynnöstä? Miten olet sen tehnyt? Kierrellyt ja kaarrellut, kunnes toinen sen tajuaa vai sanonut suoraan, ettei sinua kiinnosta. Miten toinen osapuoli on se ottanut? Onko hän ollut pettynyt ja ilmaissut tunteensa pettymyksestä? Mitä jos vastaukseksi olisit saanut: "En mä oliskaan lähtenyt läskinkaa treffeille". Instagram viestittely erään miehen kanssa meni jotakuinkin näin...

Mies: "Lähdetkö kahville?"
Meitsi: "En. Kiitos kutsusta, mutta minulla on poikaystävä."
Mies: "Mä oon kuumempi, kuin sun mies. Kannattais lähteä!" 
Minä: "Kiitos kutsusta, mutta vanhassa vara parempi."
Mies: "En mä oliskaan lähtenyt läskinkaa treffeille." 

Tässä kohtaa mua alkoi naurattamaan. Moni fiksumpi, kuin minä olisi antanut olla, mutta minä heitin bensaa liekkeihin. Miksi? Se selviää postauksessa myöhemmin.

Minä: "Voi harmi, että sulla on noin huono itsetunto tai paha olla, että pitää sitä muihin purkaa."
Mies: "Kukaan ei halua tollasta läskiä muijaa."
Minä: "Paitsi sinä, just äsken, kuin laitoit mulle viestiä (oikein kahteen otteeseen).
Mies: "En halua lähteä läskin kanssa ulos. Se on vaan fakta, ettei kukaan halua pluskoon mallia. (Tässä kohtaa koin suurta tyytyväisyyttä, että joku pitää mua mallina. :D)
Minä: Paitsi näköjään sun kaltaiset huonolla itsetunnolla varustetut miehet haluaa tällaista "läskiä muijaa". Johon jatkoin: "Vai onko sulla niin pieni, että itsetunto riittää juuri tähän?"
Mies: Poisti ja esti minut Instagramista.

Totean heti alkuun, että on erittäin lapsellista viitata miehen pieneen penikseen. Faktahan on, että sille munan koolle ei kukaan mitään voi. Se on silti yhtä loukkaavaa, kun mikä tahansa muu kommentti naisen ulkonäöstä. Olen pyöritellyt asian tiimoilta postausta liittyen miehen ja naisten ulkonäön arvosteluun. Saa nähdä nääkeekö se postaus ikinä päivän valoa.  Tiedostan, että vajosin aivan yhtä alhaiselle tasolle, kuin suuttunut treffeille pyytelijä. Faktana muuten, että treffeille minua pyytänyt mies oli yli kolmekymmentä vuotias. Olin aika järkyttynyt juuri hänen iän takia hänen vastauksistaan.

Kuitenkin asiaan! Tämän postauksen pointti onkin, että miksi nätisti treffeistä kieltäytyvää naista saa alkaa parjaamaan? Ei ole nimittäin ensimmäinen eikä toinen kertakaan, kuin näin on minulle on käynyt. Baarissakin moni mies kokee asiakseen alkaa huudella naisten perään loukkauksia, jos tämä ei lämpene tanssi yrityksille. Monesti illalla kadulla kävellessäni kohtaan ikävän ilmiön. Perääni vihellellään ja kohtaan varsin painostavia kysyviä katseita. Jos esitän, etten kuule viheltämistä tai mukamas näe minuun kohdistuvaa tuijotusta niin monesti se tuntuu lietsovan miehiä vain lisää. Jos en jaksaa vastata: "Mihin matka kysymykseen" tai vastaan siihen "Kotiin" saatan saada vastaukseksi vähättelyä, nimittelyä tai ilkeitä sanoja.

Moni varmaan pitää minua lapsellisena ja typeränä, kun lähdin tuollaisiin lapsellisen miehen viesteihin edes vastaamaan. En edes tiedä miksi lähdin. Ehkä siksi, että toivoin, että hän tietäisi miltä nuo turhat viestit voivat tuntua. Kuinka ärsyttävää ja lapsellista tuollainen käytös on. Minua "läski" viestit huvittivat, mutta toiselle naiselle ne voivat laukaista syömishäiriön. Ne voivat oikeasti vaikuttaa jonkun päivän suuntaan tai, jopa elämän kulkuun. Minulla on vahva itsetunto, kaikilla ei ole. Oli vahva itsetunto tai heikko itsetunto, kenenkään ei tulisi saada kokea tuollaista käytöstä!

Suurin syy miksi halusin kirjoittaa aiheesta on se, että olen huolissani, että jos minä 25-vuotiaana aikuisena naisena koen tuollaisen käytöksen ahdistavaksi niin, miltä minusta 10 vuotta nuorempi teinityttö mahtaa ajatella kadulla kulkiessaan ja huuteluita osaksi saadessaan. Sosiaalinen media mahdollistaa kaikenlaisen ilkeilyn ja tekee siitä erittäin helppoa. Voiko kuitenkin olla niin, että jos tuollaiselle käytökselle annetaan tilaa, vaikkapa Instagramissa niin leviääkö käytös myös sosiaalisesta mediasta muualle. Onko nykyään, jopa hieman hyväksyttävämpää antaa tuollaista "palautetta" naisille, koska se nyt vaan on niin yleistä?

Ei minulle tulisi mieleenkään sanoa miehelle, joka kieltäytyy treffeistä, että "Haista huilu!" tai "Senkin homo!". Tai mitään muutakaan mieltä ylentävää ja lapsellista. Kenenkään ei pitäisi kokea oloaan uhatuksi tai loukatuksi, jos kieltäytyy seurasta. En yleistä, että jokainen mies toimii näin. Ei tosiaankaan toimi. Uskallan silti väittää, että ainakin tuo aggressiivis sävytteinen käytös kielteistä treffipyyntöä tai lähestymisyritystä kohtaan on yleisempää miehillä, kuin naisilla. Monet miehet eivät varmasti ymmärrä tai ajattele, kuinka ahdistavalta tuollainen käytös voi tuntua. Kerran jos toisenkin päähäni on tullut ajatus, jopa raiskauksen uhasta, kun käytös on muuttunut hetkessä niin  agressiiviseksi. Eikä tuollaista käytöstä voi perustella alkoholin runsaalla käytöllä. En minäkään vedä kännejä ja sitten loppu illasta yritä pyydellä miehiä väkipakolla treffeille. Kieltäytyville treffiseuralaisille ala heiluttelemaan etälamautinta ja kertomaan, kuinka minä olen parempi, kuin kotoa löytyvä puoliso. Mitä ulkonäön kommentoimiseen tulee on minusta aina toisten ulkonäön kommentointi todella alhaista ja tarpeetonta. Voi sen pettymyksen esittää muutenkin, kuin toista loukkaamalla. Ja jos nyt kuulet sanat: "Läski en lähde sunkaan ulos" niin muista, että nuo sanat kertovat henkilön omasta epävarmuudesta eikä niille kannata antaa mitään painoarvoa.

Oletko sinä törmännyt tällaiseen käytökseen, kun olet kieltäytynyt treffipyynnöstä?

POLKA DOTS DRESS - IHAN MINNIHIIRENÄ

17.7.2018

Saanko esitellä kesän käytetyin mekkoni suoraan Minnihiiren vaatekaapilta eikun Bikbokin aleista: "My very own polka dots dress!" Tämän kesän varmaan googletetuimpia sanoja ovat itselläni ollut "jeans skirt" ja "polka dots dress". Täydellisen farkkuhameeen tiedättekin jo minun löytäneen ja nyt olisi aika esitellä toinen oma kesän "must" tuote. Tämä Minnihiiren mekko on vain vienyt sydämeni ja osoittautunut oikein moni käyttöiseksi vaatteeksi. Mekko on eksynyt ainakin kerran viikossa päälle, kun sen ostin.  Arvostan mukavia ja tyylikkäitä vaatteita. Tässä mekossa yhdistyvät molemmat. Mekon materiaali on ihanan viileää kuumille helteille, se ei rypisty ja mekon sisällä oleva alusmekko vastaa vilautusvaarasta! Yhdistin tässä asussa pilkullisen mekkoni, rusettikenkiin, lyhyeen nahkatakkiin ja hiukset huitaisin ponnarille. Saako kukaan muu tästä asusta Minnihiiri fiboja? Itsestä ainakin tuntui, että olin liikenteessä ihan Minnihiirenä.

 

polka dots dress - Bikbok
kengät - Zara
nahkatakki - Zara 



Iskeekö teihin Minnihiiri look ja oletteko hurahtanut pilkkuihin? 

10 X TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA

14.7.2018

Minusta on kiva lukea muiden blogeista random nippelitietoja bloggaajasta, joten  mennään suoraan asiaan... Tätä, et tiennyt minusta.

Sain ensi pusuni ollessani 13-vuotias. Muistan edelleen sen hetken ja ajatukset päässäni "Apua onks tää nyt se hetki, kun mua pussataan". "Osaankohan suudella?". Mitä ilmeisemmin osasin. Muistan edelleen tuon tilanteen ja, mitä minulla oli päälläni tuolloin (fudiskamat).

Pelasin nuorempana monta vuotta jalkapalloa. Jalkapalloa tulee edelleenkin katsottua tv:stä ja nyt MM kisoista olenkin ollut aika innoissani kotona. Kannatan Saksaa, vaikka kyllä Islannin joukkue lämmittää myös sydäntäni. Vuodatin pari kyyneleltä, kun Saksa putosi. Ehkä tosin kuukauden ajan kohdalla ja Saksan huonolla jalkapallolla saattoi olla jotain tekemistä kyyneliini. ; D

Olen valmistunut aikuislukiosta. Aloitin opiskelut tavallisessa lukiossa, mutta lukion vuosikurssiltamme taisi lopettaa oikeasti yli 30% aloittaneista. Ei mennä syihin sen enempää, mutta päätimme parhaan ystäväni kanssa vaihtaa aikuislukioon. Valmistuin Eiran Aikuislukiosta ihan ajallaan ja minulla on aikuislukiosta, vain hyvää sanottavaa. Yksi fiksumpia omia päätöksiäni nuorempana oli vaihtaa aikuislukioon.

Minulla oli teininä pakkomielle oman kissan ottamisesta. Halusin ehdottomasti oman Norjalaisen metsäkissan. Onneksi äitini piti pintansa ja katti jäi saamatta. Kissat ovat ihania, mutta se kissa olisi jäänyt kuitenkin vanhemmille hoidettavaksi.

En pidä auringon ottamisesta. Ennen palvoin väkipakolla aurinkoa, jotta saisin kauniin ruskettuneen värin. Näin myöhemmin olen todennut, että sen värin saa iholle purkistakin. Ja tulevalla Etelän reissullemme pakkaan suosiolla megakertoimet mukaan ja nautin auringosta viileämmässä varjon alla.

En syö sianlihaa. En, vain pidä sen mausta. Pitkästä aikaa maistoin viime Jouluna joulukinkkua, mutta ei, kun ei mene alas niin ei mene. 

Olen todella itsenäinen ja valmistaudun aina pahan päivän varalle. Välillä havahdun, että on kulunut pitkä aika, kun olen esimerkiksi ollut yhteydessä perheeseeni. Toisinaan minua myös kutkuttaa ajatus, että jos jäisin työttömäksi, miten sitä pärjäisi ja, miten sitä käyttäisi rahaa. En tosiaankaan toivo tätä, mutta en mahda ajatusleikilleni mitään.

En pidä ruuanlaitosta. Kerran yksi ex tapailemani henkilö totesi, että naisen paikka on keittiössä ja, se riittikin omaan kiinnostuksen lopahtamiseen kyseistä henkilöä kohtaan. :D

En haikaile vanhoja aikoja. Monesti ihmiset kaipailevat elävänsä hetkiä uudestaan tai kaipaavat aikoja, kun olivat tietyn ikäinen. Olen aina elänyt hetkessä ja nauttinut siitä. Vanhat hyvät muistot ovat ihania ja niitä on mukava muistella, mutta minulle riittää muistelu enkä koe, että haluaisin elää niitä uudelleen.

Tätä et tiennyt minusta vai tiesitkö? Yllättikö joku? :)



HUONO LAPSI

12.7.2018

Kesäkuussa juhlittiin uusia ylioppilaita ja kouluista valmistuvia. Iltalehdessä oli tuolloin artikkeli, mikä käsitteli aihetta, minkälaista häpeää seuraa siitä, kun oma lapsi ei valmistu. Luin artikkelin haastatteluja, missä yksi vanhempi kertoi suvussa aiheutuneen välirikkoja, kun lapsi ei valmistunut ja toinen vanhempi häpesi, kun oma lapsi ei päässyt ylioppilaaksi. Sitten olisi se kommentti, joka särähti korviini. "Kamala, kun minun lapseni on huono lapsi, kun ei valmistunut ajoissa. Minusta jotenkin tuntuu käsittämättömältä, että joku kuvaili lastaan huonoksi lapseksi, koska tämä ei valmistunut ajallaan ylioppilaaksi. Tekeekö se huonon lapsen, jos koulu venähtää vuodella tai? Tai mitä jos tuo valkolakki jää kokonaan ponnisteluista huolimatta saamatta? Onko tämä nuori sitten huono lapsi? Minusta ei todellakaan. Jokainen ihminen on erilainen ja jokaisella lapsellakin on omat vahvuutensa. Kylmä fakta on, että kaikki eivät ole hyviä koulussa ja jokaisesta ei voi tulla lääkäriä tai ylioppilaita, mutta ei ylioppilas papereiden puute kenestäkään huonoa lasta tee. Jos äitini olisi minulle ylioppilas kirjoituksiin mennessä kertonut kokevansa häpeää, jos en läpäise kokeita niin olisin varmaan jättänyt tahallisesti ylioppilaskirjoitukset väliin... Ilmeisesti tällaisia "huonon lapsen" ajatuksia nämäkin.

No se siitä iltalehden mieltä ylistävässä kirjoituksesta ja palataanpa otsikkoon huono lapsi. Minä koin pari kolme viikkoa sitten olevani huono lapsi. En, että siitä kukaan perheenjäsenistäni olisi minulle  siitä maininnut, vaan itselleni tuli sellainen olo. Muutin aika nuorena pois omilleni ja olen aina arvostanut omaa tilaa ja itsenäisyyttäni. Onnistun myöskin usein täyttämään kalenterini pitkälle ja syventymään omiin asioihini. Perheeni on minulle todella tärkeä, mutta näen heitä loppujen lopuksi aika harvoin. Toisaalta näen mummaani suhteellisen paljon ja vietän hänen kanssaan paljon aikaa, mutta oikeasti välillä hävettää myöntää kuinka vähän näen esimerkiksi äitiäni. Omaa äitiäni, joka asuu viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Äitienpäivänä olen aina käynyt kotona. Tänä vuonna oli ensimmäinen äitienpäivä, kun en päässyt kotiin käymään. Olin kipeä. Lupasin viedä äidin myöhemmin syömään. Kävimme syömässä, mutta arvatkaa mitä tajusin. En ollut nähnyt omaa äitiäni kahdestaan varmaan seitsemään vuoteen. Kyllä olen käynyt kotona ja nähnyt perhettäni eli siinä samalla äitiäni. Viime vuonna äiti mursi jalkansa ja kävin kotona kerran viikossa auttamassa, siivoilemassa ja viihdyttämässä äitiä, mutta jos rehellisiä ollaan olisiko tuolloin tullut mentyä niin usein kotiin, jos äidin jalka ei olisi ollut poikki?  



Minulla on hyvät välit äitini kanssa, laitamme silloin tällöin viestiä. Silloin tällöin on hyvä sanavalinta, koska olemme molemmat meneviä ja tuhat rautaa tulessa tyyppejä. Eipä ole se kuuluisa omena kauas ole puusta pudonnut. Aina voin äidille soittaa, jos siltä tuntuu. Olen silti itse laiminlyönyt häntä ja en ole viettänyt hänen kanssaan kahden keskistä aikaa. Olen suoraan sanottuna ollut huono lapsi. Vuodessa käyn monta kertaa Kurikassa mumman luona, joka asuu 5-6 tunnin ajomatkan päässä. Miten voi siis olla niin hankalaa nähdä omaa äitiä, joka asuu viiden minuutin kävelymatkan päässä. Again, huono lapsi.

En ikinä sanoisi lastani huonoksi lapseksi, jos hän ei loistaisi koulussa tai, vaikka hän lähtisi maailmalle aka viiden minuutin matkan päähän eikä tulisi kylään usein. Minulle ei äiti ole, koskaan sanonut, että olisin ollut huono lapsi. Koin tämän tunteen ihan itse, koska nautin äitini seurasta ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä syömässä. Se oli hyvä muistutus, että jatkossa näen äitiäkin useammin ja yritän olla hieman parempi lapsi. En ehkä olisi tajunnut kahden keskisen ajan tärkeyttä, jos joku olisi muistutellut minulle: "Oletpa huono lapsi, kun et käy kotona." Onneksi minulla on rakastava ja ymmärtävä äiti, joka on antanut minulle kaipaamani tilaa, silloin, kuin olen sitä kaivannut. Hän on antanut minun elää omaa elämääni, tehdä omia päätöksiäni, tukenut, kun olen tehnyt virheitä ja myös antanut minun rauhassa olla välillä se "huono lapsi". Hänelle en ole ikinä ollut se huono lapsi ja se vasta on jotain, mistä olen kiitollinen. <3


KUIVAN IHON PELASTUS CLINIQUEN KOSTEUSTIIVISTE

10.7.2018

Clinique Moisture Surge Hydrating Supercharged Concentrate on ihoa tehokkaasti kosteuttava tiiviste, jonka vesigeelikoostumus kosteuttaa ihoa välittömästi intensiivisesti. Kevyeltä tuntuva tuote auttaa täyttämään ihon kosteusvarastot jopa 24 tunnin ajaksi. Ainutlaatuinen Liquid-Sphere-teknologia yhdistää kosteutta sitovat ainesosat kapseloituihin antioksidantteihin, jotka yhdessä auttavat taistelemaan ihon kuivuutta ja ulkoisia rasitteita vastaan ehkäisten ihon ennenaikaista ikääntymistä. Edeltävä teksti lainattu suoraan Elevenin sivuilta, koska en vain osannut kuvailla tuotetta itse paremmin. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta kosteustiivisteistä, mutta tähän olen ollut todella tyytyväinen. Aluksi luulin, että Clinique Moisture Surge Hydrating Supercharged Concentrate (ei sitten lyhyempää nimeä keksitty) on seerumi. Tuote on kuitenkin paksumpaa, kuin seerumi, vaikka se levittyy iholle yhtä vaivattomasti, kuin seerumi. Googlatessani tuotetta minulle selvisi, että se on kosteustiiviste! Rakenteeltaan tuote muistuttaa kiisseliä. Sain tämän kauniin ihme kiisselin hyvältä ystävältäni ja vitsi olen ollut koukussa siihen siitä asti.  Se on ollut oikea kuivan ihon pelastus! Oma ihoni on hyvä, mutta ajoittain todella kuiva. Iholleni saattaa tulla hilseileviä kausia oli sitten kesä tai talvi. Ihoni on, kuin ahne huonekasvi, jota pitää kastella koko ajan. 

Tämä kosteustiiviste on tosiaankin auttanut pitämään oman ihoni kuivuuden kurissa. Tuote on riittoisaa ja maaliskuussa saatu purkki ei ole vielä kulunut edes puoleen väliin. En käytä tuotetta päivittäin, mutta ainakin 2-3 kertaa viikossa. Pidän kosteuttavista tuotteista, mutta usein niiden pitää antaa kuivua iholla jonkin aikaa ennen meikkivoiteen levitystä. Clinique Moisture Surge Hydrating Supercharged Concentrate kuitenkin imeytyy iholle välittömästi jättäen iholle raikkaan fiiliksen.   Kiisselin seassa olevat rakeet eivät tunnu iholta miltään ja tuote vain sulaa iholle. Lisäksi purkki on kaunis ja se onkin ainoa kosmetiikka tuote, jonka olen kelpuuttanut hajuvesipullojeni kaveriksi hyllylle. Jos kärsit kuivasta ihosta niin suosittelen kokeilemaan Cliniquen kosteustiivistettä. Elevenin sivuilta tuotteen hinta näyttäisi olevan 27.30€, mikä ei ollenkaan ole paha hinta pitkäkestoisesta ja oikeasti toimivasta tuotteesta. Minulle tämä Cliniquen kosteustiiviste on ollut kuivan ihon pelastus!


*Kyseessä ei ole maksettu mainos, vaan loistavan tuotteen vilpitön suositus. :)



56 KG

9.7.2018


Saan välillä kysymyksiä koskien painooni, koska naiseltahan ei saisi kysyä painoa niin ajattelin kertoa sen teille itse. Painan 56kg. Mitä tuo 56kg lukema merkitsee minulle? Mitä paino on aikaisemmin merkinnyt minulle? Halusin hieman avata ajatuksiani liittyen painoon. Olen aikaisemminkin pohtinut naisen painoa ja sen merkitystä. Valehtelisin jos kirjoittaisin, että minulle on ihan sama paljonko painan. Ei ole, mutta enää vaa´an lukema ei määritä onko minulla hyvä päivä ei. Varmasti moni on kokenut sen fiiliksen, kun aamulla menee vaa´alle. Vaaka  sitten näyttää kilon tai pari enemmän, kuin normaalisti ja päässä alkaa henkinen "Olen lihonut, olen lihavarumba". Yhtäkkiä mikään vaate ei tunnukaan istuvan ja sitä omaa painoa alkaa stressaamaan. 

Teininä en stressannut painoa. En ollut ikinä se luokan hoikin tyttö, mutta olin tyytyväinen omaan kehooni. Harrastin liikuntaa ja söin mitä huvittaa. Kaverin kanssa välillä karkkilakkoiltiin, mutta senkin ainoa syy oli se, että rahaa säästettiin shoppailemiseen tai johonkin reissuun. Karkkilakot aina päättyivät siihen, että lakon päätyttyä mentiin shoppailemaan ja käytiin Spice Ice :ssa vetämässä, kunnon jäätelöannokset. Karkkilakoilla ei ollut mitään tekemistä laihtumisen kanssa. Lukiossa aloin kiinnittää huomiota painooni ensimmäisen kerran. Silti vaaka ei aiheuttanut mitään stressiä. En edes muista, mitä olen lukiossa painanut. Jos olo tuntui tukevalta niin jätin herkut vähemmälle ja harrastin enemmän liikuntaa. Aika loogista ja fiksua ajattelua? Miten sitten myöhemmin kehitin vaa`asta ongelman? En tosiaankaan tiedä. Usko, että sosiaalisella medialla ja mainoksilla on tässä osansa. Joka puolelta näytetään sitä täydellistä "naisen kroppaa". Täydellisen kropan piti olla rasvaton ja treenattu. Varmasti omaan päähän iskostui, että näin sen täytyy olla. 

Siitä alkoi painosta huolehtiminen ja stressaaminen. Nuorempana varsinkin stressasin painoa ja pidin ihannepainona 52kg. En tiedä mistä tuo lukema oli tullut päähäni, mutta 52kg se oli. Nelisen vuotta sitten laihdutin hullun lailla, jotta pääsisin tuohon maagiseen 52kg lukemaan. Liikuin hullun lailla ja salille oli aivan pakko päästä polttamaan kaloreita. Suuret liikunta määrät tietysti yhdistettiin todella vähiin kaloreihin. Vaa`alla kävin päivittäin ja aijai, jos vaaka näytti edes muutaman gramman enemmän, kuin edellisenä päivänä niin lenkille oli lähdettävä. Ei ollut väliä, mistä se 52kg koostui, kunhan se vaaka näytti tuota maagista lukua 52kg. Suhteeni painoon muuttui ja, vaikka sanotaankin, että vanhetessa viisastuu niin painon tarkkailun kohdalla ei itselläni käynyt näin. Jos lukiossa suhtauduin kevyin mielin painoon ja hiffasin, että hei syö vähemmän herkkuja ja liiku enemmän niin oli ajatukseni tuolloin nelisen vuotta sitten kärjistetysti "liiku mahdollisimman paljon ja elä pyhällä hengellä".



Käännekohta tuli, kun tapasin Mr. Bearin. Hän kiinnitti heti huomioita, kuinka vähän tuolloin söin ja, kuinka paljon treenasin. Onneksi hän takoi järkeä päähäni. Siitä pienin askelin omassa päässäni alkoi ajatukset ensin laihduttamiseen ja sitten painoon muuttua. Onneksi hän takoi järkeä kovaan kaaliini. Muuten olisin varmasti ollut muutaman askeleen päässä syömishäiriöstä. 

Tänä päivänä vaa´an lukema ei määritä elämääni. Seuraan silti painoani, mutta painon tarkkailuni ei ole pakonomaista. Edellinen vaakani meni rikki. Se alkoi näyttämään hyvin kummallisia lukuja esimerkiksi 95kg. Lyön vetoa, että ei muuten olisi, silloin laihduttaessa naurattanut. Nyt nauratti ja vaaka lensi roskiin. Olin pitkän ajan ilman koko vaakaa. Pari kuukautta sitten ostin uuden vaa´an, koska ihan mielenkiinnosta halusin tietää paljonko painan. Nyt asenteeni vaakaa kohtaan on muuttunut. Asenteeni vaa´an lukuja kohtaan on muuttunut. Painanko aamulla 56kg tai 57kg ei vaikuta siihen, miten näen itseni peilistä. Koenko itseni seksikkääksi tai itsevarmaksi. Vaaka ei ole enää se paholainen, joka saattoi pilata koko päivän. En saa pienemmästä vaakalukemasta mitään hirveitä kiksejä: "Jes olen laihtunut!'. Olen tyytyväinen itseeni juuri tällaisena. Hämmästyttävää ja hirvittävää, kuinka paljon joskus pelkkä vaa´an lukema vaikuttikin päivään tai jopa viikon kulkuun!

Olen onnellinen, että olen päässyt tuosta pienen vaaka lukeman ihannoimisesta eroon. Tavoitteiden asettaminen on ihan ok. Timmin ja terveen kropan haluaminen on hyvä asia, mutta jos puolen kilon  painon heitto sinne tai tänne pilaa päivän ja vaa´alla käyminen alkaa olla pakonomaista olisi hyvä miettiä suhtautumista lukuihin. Loppu peleissä ne ovat, vain numeroita. Mikään vaa´an lukema ei määritä sitä, miten koet itsesi ja kuinka kaunis sinä olet.

Minun 56 kg :n mahtuu niin treenillä tehtyä lihasta, kuin herkuilla kerrytettyä pehmeyttä eli ihan sitä itseään läskiä. Minulle on nykyään tärkeämpää mistä painoni muodostuu oli se sitten 56kg tai 60kg. En ihannoi sitä, että vaaka näyttää mahdollisimman pientä lukemaa. Itsevarmuuteni ei muodostu 56kg :sta tai, mistään muustakaan vaa`an lukemasta. Elämässä on muutakin, kuin painon vahtiminen. Onneksi itse havahduin, että vaa`an kyttääminen alkoi mennä, silloin vuosia sitten yli. Olen kirjoittanut aikaisemmin postauksen, Miten saada bikinivartalo heti ja olen edelleenkin samaa mieltä. Laittamalla ne  bikinit päälle!

Nainen: 56kg paino, 161cm pituus. Paino onnellisuuden mittari? Ei tosiaankaan. 


Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]