KUN ITSEKRIITTISYYS MENEE YLI

19.7.2018


Moikka ja halusin kirjoitella teille tänään itsekriittisyydestä. Oikeastaan mun itsekriittisyydestä ja siitä, kun itsekriittisyys menee yli. Itsekriittisyyden oon saanut jo äidin maidossa, mut on kasvatettu itsekriittiseksi. Mun mielestä itsekriittisyys on ollut osa tervettä järkeä. Oon vasta viime aikoina tajunnut, kuinka salakalavasti olenkin todella yli itsekriittinen ja, kuinka oikeastaan mun itsekriittisyys välillä menee yli. Mä oon sinut mun painon kanssa. Oon sinut mun iän kanssa. Oon onnellinen mun elämän tilanteesta ja voin rehellisesti sanoa, että monessa asiassa koen ylpeyttä. Olen ylpeä itsestäni ja pääosin tosi onnellinen muikkeli kaikin puolin. Silti ajoittain ajan itseni tilanteisiin, että ahdistaa ja on jotenkin vaikea olla. Yli mietin ja yli analysoin asioita. Koen ahdistusta ja yhtäkkiä mieleni saattaa vallata epävarmuus. Se jos jokin on minulle todella kummalista. Olen aina ollut tosi itsevarma. Uskon, että itsevarmuuteni takana on pala itsekriittisyyttä. Olen hyväksynyt omat huonot puoleni ja sen, että kaikessa ei tarvitse olla hyvä, kuitenkin sorrun välillä äärinmäiseen itsekriittisyyteen.

Reilu viikko sitten koin samanlaista ahdistusta, saamattomuutta. Soitin hyvälle ystävälleni tunnin mittaisen ahdistus puhelun. Itkin ja pohdin ääneen asioita. Ystäväni sanoi hyvin rauhallisesti: "Siiri älä ole noin itsekriittinen" ja jatkoi "Sä aina ajat itses ahdinkoon omalla itsekriittisyydellä". Olin ihan hiljaa ja itku lakkasi. Mietin miten voisin puolustella, että "Enpäs ole". Paitsi, että mähän oon ja ihanaa, että ystäväni avasi silmäni. Ehkä tämän kesän paras oivallus itsestäni on ollut oman itsekriittisyyden tiedostaminen. Uskon, että jatkuvalla itsekriittisyydellä olen aiheuttanut kehossani stressireaktioita. En ole nimittäin ikinä kokenut olevani masentunut, mutta välillä olen huomannut itsessäni masennukseen taipuvia piirteitä.

En ole ikinä ajatellut itsestäni: "Olen tyhmä", "Olenpa ruma" tai "Enpä aloita, kun en osaa kuitenkaan".  Uskon, että itsekriittisyyttäkin on erilaista ja eritasoista. Minä en ole suoranaisesti ajatellut itseäni huonona. Olen ajatellut, "Hei muija sä pystyt parempaan!". Saattaa kuulostaa terveeltä itsensä kannustamiselta ja pääosin sitä hän se onkin. Nurja puoli tuleekin vastaan, kun ei osaa sanoa enää itselle ei ja kaikkeen on pystyttävä. Viime talvi oli minulle hyvä esimerkki tästä. Kävin hoitamassa mummaa Kurikassa koko talven. Arvatkaapa missä nyt muuten olen, kun tätä postausta naputan...? Ahnehdin töitä, vaikka tiesin, että koulukursseissakin on tekemistä. Mietin, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja kaikkea enemmän. Koko ajan päässäni oli ajatus: "Hei sä pystyt tehdä enemmän".

Liika itsekriittisyys ei johda mihinkään hyvään. Se on varma tapa polttaa itsensä loppuun. Tosiaan kirjoittelen tätä postausta Kurikasta Mumman luota. Kyllä on ihana olla täällä, mutta jos olen rehellinen itselleni en olisi jaksanut tulla tänne nyt. Olen ollut koko ajan menossa jossakin. Olisin kaivannut omaa aikaa ja omaa tilaa itselleni. Kukaan ei myöskään pakottanut minua tänne. Ihan itse taas ajattelin, että kyllä nyt on pakko jaksaa tulla. Ensi kerralla koitan kuunnella sisintäni ja mitä oikeasti haluan, enkä omaa itsekriittisyyden ääntäni "Tee sitä ja tee tätä".




Oletko sinä itsekriittinen? Onko jotain asiaa, missä sinulla itsekriittisyys on mennyt yli?

4 kommenttia

  1. No samoja tuntemuksia löytyy kyllä täältäkin! Mulla se vaikuttaa eniten työssä, kun jotenkin haluaisin hioa asioita liikaakin välillä... Olen kyllä oppinut onneksi myös sitä, että nykyään osaan tavoitella olosuhteisiin nähden ns. parasta mahdollista, enkä välttämättä täydellistä lopputulosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli kanssa toi ennen töissä ja mietin kotonakin työjuttuja. Onneksi pääsin siitä eroon eikä se ole tullut takaisin. Ehkä eniten itselläni on vapaa aika ja sen priorisoiminen. Tiedän, että tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta sitten kuitenkin päädyn täyttämään sen muilla jutuilla. :D

      Poista
  2. Mä oon aika samanlainen kuin sä :D Tai oikeastaan olin.. Kyllä edellään vaadin itseltäni kokoajan enemmän ja kokoajan parempaa. Mutta osaan myös ottaa joskus rennostikkin :) Se on tärkeä taito!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah no sit sä ymmärrät! Mä tavallaan arvostan tota puolta itsestäni, mutta se puoli pitää niin sanotusti pitää kurissa. "tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä" mentaalilla. :D

      Poista

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]