CROP TOP AND MATCHING PANTS

29.8.2018


Tämän kesän yksi suosikki asu eli crop top ja siihen matchaavat housut. Tässä asussa on viiletetty  kesän alussa pitkin Tamperetta kaverin polttareita juhlistaen ja tämä asu on napattu lukuisina kesä iltoina päälle.  Kuvat ovat viikon takaiselta Kreetan matkalta, jolloin luottoasu oli viimeksi päälläni ja nyt on sen aika myös päästä näyttäytymään blogissa. Nämä kuvat otettu illalla, kun olimme matkalla syömään Mr. Bearin kanssa. Illan hämärä valo hieman vääristävät asun väriä, sillä luonnossa kangas on vaalean punainen eikä noin beigen värinen, mitä kuvassa. Asun yhdistin rentoihin kiilakorkoihin, jotka ovat super mukavat jalassa korkeasta korosta huolimatta. Simppeli, mutta näyttävä asu, joka oli täydellinen Suomen ja Etelän helteisiin!


crop top - Nelly
housut - Nelly
kengät - Zara




ONNELLINEN SYKSYSTÄ

28.8.2018

Hellou, mihin tää muikkeli on kadonnnut? No ei minnekään! Tai kävin ja Kreetalla Mr. Bearin kanssa viikon verran lomailemassa. Ai, että loma teki hyvää! Mulle itselle, miehelle ja meidän parisuhteella. Otin läppärin mukaan ja mulla oli ajatuksena päivitellä blogia lomalta käsin, mutta nyt kyllä loma vei mennessään. Loma oli kaikin puolin onnistunut ja oon vieläkin ihan fiiliksissä reissusta, vaikka jo viime torstaina palattiin Suomeen takaisin. Perjantaina tein kämppään suursiivouksen isolla S:llä ja siivosin seitsemän tuntia. Niin paljon turhaa kamaa lensi roskiin ja vaatteita lähti kierrätykseen ettei tosikaan. Oon ollut jotenkin tosi innostunut turhan tavaran karsimisesta ja ehkä vähän hurahtanut minimalismiin Virven blogin innoittamana. Kotona oli tapahtunut jonkin sortin välien selvittely lipaston ja Mr. Bearin välillä, jonka johdosta lipaston laatikon pohja tippui ja halkesi. No ei ollut mikään välien selvittely, vaan oikeasti lipasto oli niin täynnä kamaa, että pohja tippui ja taittui rikki. Nyt koko lipasto sai lähteä ja tavarat sen sisältä karsittu sellaisiin, joita oikeasti tarvitsen. Suuri lipasto veti sisäänsä paljon kaikenlaista ja olikin aika yllättävää, että karsimisprojektin myötä kaikki tavarat kuitenkin mahtuivat muualle, koska niin lipaston sisältä, kuin muualtakin kodista sai karsittua niin paljon tavaraa... Työpäivän mittaisen siivouspäivän jälkeen olo oli, kuin uudesti syntyneeltä. Aion ehdottomasti jatkaa karsimistyötä ja katsoa, kuinka paljon vielä turhaa kamaa nurkista löytyykään pyörimästä. Eikä täällä nyt sentään asuta ilman sänkyä eikä minimalismini tule varmasti koskaan kunnolla iskemään vaatekaappiin. Karsin vaatteitakin isolla kädellä, mutta pidän tuosta minimalismin ajatusmallista "Jos se tuo iloa, pidä se". Vaatteet tuovat minulle iloa niin tottakai en ole niitä karsimasta. Turhat ja vähän käytetyt vaatteet saavat jatkaa matkaa kierrätykseen eiväthän ne tuo minulle iloakaan. Enkä halua hankkia uutta lipastoa rikki menneen tilalle, koska en halua alkaa jemmailemaan sinne uutta tavaraa lisää.

On jotenkin ihanaa aloittaa syksy suursiivouksen jälkeen. Ja syksy on tosiaankin täällä. Tuntuu, että viikon matkan aikana Suomeen tuli syksy kerta rysäyksellä. Ensimmäistä kertaa minua, jopa ahdisti syksyn tuleminen, koska kesä 2018 oli mahtava. Nyt kun syksy tulikin näin salakavalasti kerta rysäyksellä niin olen innoissani, että syksy on täällä. Eilen minulla oli ensimmäinen koulupäivä. Oli aika absurdia herätä aamulla kouluun, kun on ollut niin pitkä "loma" koulusta takana ja jotenkin tottunut lähtemään aamuisin töihin. Oli kyllä kiva olla koulussakin pitkästä aikaa ja jotenkin syksy tuntuu nyt tulevan oikeaan kohtaan. Kesällä on tullut rallateltua ja mentyä niin paljon, että nyt rutiinit tuntuvat oikealta. Aamulenkki, sali, koulu ja läksyt... Tulkaa olen valmis! Katsotaan mielipidettäni sitten kuukauden päästä ja odotanko innolla sitten jo joululomaa... En usko, sillä rakastan syksyä. Jos kesä 2018 oli paras kesä ikinä niin voisiko syksy 2018 olla paras syksy ikinä? Mulla on vahva fiilis, että voisi olla. Ainakin olo on sellainen. Tosi, tosi onnellinen. Koska onnellisuus on nyt ollut niin vahva tunnetila jo pitkään ajattelin kirjoitella omia ajatuksiani onnellisuudesta ihan toisen kerran. Kirjoittelen tätä postausta flunssassa, mutta ei edes flunssa saa fiiliksiäni laskemaan. Hyvä kirja ja reissu apteekkiin niin eiköhän se flunssa ole, sillä taputeltu.

Ihanaa tiistaita! <3


SEITSEMÄN SYNTIÄ

14.8.2018




Aikoja sitten blogeissa pyöri "haaste" nimeltä seitsemän syntiä. Ajattelin, että olisi hauska kertoa teille omat seitsemän syntiäni. Pitääkö olla huolissaan, jos seitsemän syntiä oli erittäin helppo keksiä. No jottei tämä tiistai mene ihan synnilliseksi niin tässä tulee minun seitsemän syntiä eikä seitsemäntoista syntiä, mitkä aivan varmasti olisin saanut listattua... Taitaapi olla, että matkan jälkeen voisi aloittaa jonkin sortin paremman ja synnittömän elämän.


Herkuttelusyntini... 

Vihersmoothie ja raakakakku... No ei, olisikin. Keksit, pullat, karkit, sipsit ja jäätelöt vuoden ajasta vaihdellen. Ystäväni sanoi, että kun hän on vanhentunut niin hänelle ei maistu enää karkit ja hänen makunsa on "aikuistunut. "Juustolautanen karkkien sijaan." Vielä vuosi sitten vihasin juustoja, nyt juustolautanenkin on kiva kaveri karkkikulhon kera tietysti. :D

Ihonhoitosyntini...

Meikkien peseminen pois. Kyllä hyi minä, ällöttävää. Pesen arkena aina meikkini pois, mutta jos ilta on viikonloppuna venähtänyt niin saatan mennä meikkien kera nukkumaan. Älkää ottako mallia, seuraavan aamun entistä "freshimpi look" on taattu.

Siivoussyntini...

Imurointi. Vihaan kaikkea siinä. Imurin kampeamista eteisen kaapista, imurin ääntä ja koko prosessia. Naurettavinta on se, että imuroimisessa ei tosiaankaan pikku kodissamme kestä kauan. Minulta menee kaksi päivää imuroinnin aloittamiseen ja korkeintaan 20minuuttia itse imurointiin...

Hiussyntini...

Sorrun välillä kampaajaleikkeihin kotona mitkä ensin tuntuvat hyvältä ajatukselta, mutta loppupeleissä aina muistan miksi sinne kampaajalle kannattaisi mennä. Tämä on huono tapa, koska aina juurikasvun esiin pilkottaessa kadun kokeilujani.

Pukeutumissyntini...

Menen lähikauppaan usein yövaatteissa. Tarkennan en pienissä pitsihepeneissä, vaan usein Mr. Bearin ylisuuressa paidassa ja esimerkiksi ensimmäiseksi nappaamissani shortseissa.  Talvella lähikaupan tuttu kassa nauroi, kun muhkean turkistakin alta vilkkui ruudullisen pyjaman housut yhdistettynä Uggeihin. Sexy I know.

Ystävyyssyntini...

Unohdan välillä vastata Whatsapp viesteihin. Kiireessä avaan viestit ja, koska vähänkin pidemmät viestit haluan lukea ajan kanssa niin jätän vastaamisen myöhemmäksi, kun en ole kiireen keskellä esimerkiksi töissä. No aina en kyllä muista niihin vastata ja saatan havahtua pari päivää myöhemmin, että mitäs sille Sannille pitikään vastata.

Parisuhdesyntini...

Kännykän ja tietokoneen jatkuva räpeltäminen kotona. Katsotaan yhdessä leffaa ja minulla on aina joku muu projekti samaan aikaan menossa. Onneksi Mr. Bear tietää, että tämä on vain minun tapani rentoutua, koska en ikinä muutenkaan katso vain tv sarjaa tai elokuvaa. Teen aina siinä samalla jotain muuta. Kirjoittelen kalenteriin, maalaan tai teen jotain koneella.

HALPAVAATTEEN TODELLINEN HINTA

13.8.2018




Hellekesän pelastukseksi osoittautuivat nämä ainakin kolme vuotta sitten Zarasta ostetut leopardikuvioiset liehuvat housut. Minun piti kirjoitella teille kevyttä päivän asupostausta, mutta aamulla netissä surffailessani silmiini osui järkyttävä kirjoitus: "Harva tietää halpavaatteen todellisen hinnan:  Pikamuoti saastuttaa enemmän, kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämää." Suosittelen lukaisemaan alkuperäisen kirjoituksen tästä. Itse ostan vaatteita usein. En voi sanoa, että ajattelen ekologisia näkökulmia tai kestävää kehitystä, kun vaatekaupoille rynnistän. Mukaan tarttuu ties mitä rytkyä ja rättiä. Nykyään olen tarkempi shoppailija, kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten, mutta kyllä minullekin niitä hutiostoksia tulee ja kaapeissani majailee varmasti useita vaatekappaleita, joille käyttökertoja on kertynyt muutama. Pyrin kuitenkin olemaan tarkka ostoksissani ja välttämään huti ostoksia. Lähinnä siksi, että en kuluta niihin turhaan rahaa. Nyt kuitenkin sain tuosta halpavaatteen todellisen hinnan kirjoituksesta uutta pontta miksi ei aina kannata kantaa kotiin sitä ale rättiä, vaikka se maksaisi, "vain 5€". Se nimittäin kuluttaa aivan järkyttävästi luontoa! 

En ole ollut aivan sinisilmäinen ja ajatellut, että Zara tai H&M ihan pelkkää hyvän tahtoisuuttaan painaa alas hintoja, jotta minun olisi mukava ostaa uusi trikootoppi aina uudelleen kerran vuodessa vanhan mennessä pilalle. Olen ajatellut tuotantojen olevan suuria ja työvoiman palkkojen olevan pieniä. Mikä on aika karu ajattelutapa, mutta varmasti jokainen käsittää sen, että ei työntekijöille voida maksaa 11€ tunnissa, jos tuotteet itse maksavat muutaman hassun euron ja valmistusmaana komeilee Kiina tai Bangladesh. Mitä en ollut kuitenkaan koskaan ajatellut sen suuremmin, kuinka paljon loppujen lopuksi itse vaatteiden valmistus luontoa kuluttaa! 



Tässä otteita ylen kirjoituksesta: "Nykypäivän tekstiiliteollisuus perustuu vanhanaikaiseen ja suunnattoman saastuttavaan valmista, ota ja hävitä malliin". "Maailmanlaajuisesti kaikista valmistetuista vaatteista jopa 73 prosenttia päätyy kaatopaikalle tai poltettaviksi sen sijaan, että niiden materiaali käytettäisiin uudelleen. Siis miettikää 73% se on todella paljon! Jos ajattelen, kuinka moni omista vaatteistani näkee yli kolmea vuotta niin varmasti tuo prosenttiluku pitäisi paikkaansa omienkin vaatteiden kohdalla. Minä ostan vaatteita idelogialla, että voin yhdistää niitä toisiin vaatteisiin ja, että ne palvelisivat minua mahdollisimman monikäyttöisesti. Ideologiani ei kuitenkaan pääse toteutumaan... Tästä hyvä esimerkki on, että viime vuonna ostin pari trikoista bodya, joita käytin viime kesänä paljon. Tänä kesänä niitä ei ole tullut hirveästi käytettyä, koska valitettavasti molempien bodyjen kangas on nukkaantuneen ja nuhjaantuneen näköinen. Näitä vaatteita en ole edes pitänyt ympäri vuoden, vaan tosiaan kesällä ahkerammin ja talvella huomattavasti harvemmin neuleiden ja jakkujen alla. Suoraan sanottuna ostohetkellä en ajatellutkaan niiden olevan mitään ikuisia vaatteita, mutta silti onhan alle vuoden käyttöikä paidalle järkyttävän lyhyt! Mitä minä voin tehdä noille bodyille? Heitänkö roskiin? Ne ovat nukkaa täynnä ja kulahtaneita. 

Sitten jos ajatellaan, mitä tuon paidan valmistukseen on kulunut muutenkin niin ei enää alle vuoden käyttöikä nauratakaan. "Vaatteet saastuttavat ympäristöä koko elinkaarensa ajan, materiaalikuitujen valmistuksesta vaatteen hävittämiseen saakka." "Puuvillanviljelyn vuoksi vaatetuotanto on resurssisyöppö veden ja maa-alan käytössä." "Yhden puuvillapaidan valmistaminen kuluttaa 2 700 litraa vettä. Se on yhtä paljon kuin ihminen juo keskimäärin kahdessa ja puolessa vuodessa." En varmaan edes osaisi laskea, kuinka paljon oma vaihtuva vaatevarastoni on kuluttanut vettä. Varmaan aika monelle afrikan lapselle olisi ollut siitä vuoden vesi annokset. 





Järkyttävää oli myös lukea, kuinka esimerkiksi: "Myös luksustuotteista tunnettu brittiläinen muotitalo Burberry poltti hiljattain kymmenien miljoonien edestä myymättömiä vaatteita, jotta niitä ei myytäisi halvalla." On ihmisiä, joilla ei ole vaatteita ollenkaan ja sitten samaan aikaan vaatteita roihuaa, jottei luksus brändien arvo romahtaisi. 

Kuluttaja on aika muotiteollisuuden armoilla. Ostaako sitten Zarasta sen paidan, jonka käyttöikä saattaa olla 1-2 vuotta vai ostaako "parempi laatuisena" pidetyn Burberryn paidan, joka maksaa moninkertaisesti enemmän, mutta yhtälailla saastuttaa luontoa. Eikä muuten välttämättä kestä yhtään sen paremmin, kun se Zaran paita. Puhumattakaan, että "vaateteollisuus päästää meriin mikrokuituja vuosittain määrän, joka vastaa 50 miljardia muovipulloa." "Mikromuovit ovat vaarallisia mereneläville, mutta niitä voi päätyä kala- ja linturuoan mukana myös ihmisen elimistöön." Kun eläke ikä itselläni koittaa niin ovatkohan meret muuttuneet pallomeriksi, jossa pallo ovat pieniä mikromuovin palasia. Toivottavasti eivät!

Minä en voi kulutustottumuksillani jeesustella, mutta aika karvat pystyyn nostattavaa tekstiä: "Harva tietää halpavaatteen todellisen hinnan:  Pikamuoti saastuttaa enemmän, kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämää." teksti oli. Ehkä minunkin on aika alkaa miettimään toisen, kolmannen ja miksei neljännenkin kerran, kun seuraavan kerran H&M:n paitaa ostaessani mietin "tarvitsenko tätä", koska kuka sen hännän nostaa, jos kissa ei itse! Aivan varmasti tulen jatkossakin tulen kotiin Zaran pussit kahisten, silti toivon, että jatkossa niissä olisi yhäkin vähemmän hutiostoksia! Lähden ensi torstaina matkalle ja aivan varmasti tulen shoppailemaan matkallakin, mutta ehkä mietinkin nyt vielä tarkemmin "tarvitsenko" todella jonkun vaatteen ja tuleeko sille varmasti käyttöä. Onko se paita kaiken tämän arvoinen.

Asusta sen verran, että kuvassa on tosiaan monta vuotta vanhat Zaran housut, jotka varmasti palvelevat minua vielä tulevina seuraavina kesinä. Aina myöskään massamuoti ei siis tarkoita heikkolaatuisia vaatteita! Kengät ovat H&M viime kesän alelöytö, jotka ovat palvelleet kaksi kesää paremmin, kuin hyvin hintaansa nähden... Laukku on tänä kesänä Zarasta ostettu ja se on valmistettu aidosta nahasta. Toivon laukun palvelevan minua pitkään, koska se on kokonsa ja mallinsa puolesta osoittautunut erittäin monikäyttöiseksi.

Lopuksi haluan korostaa, että tekstin tummennetut osat ovat suoraan lainauksia Ylen Jaro Asiakaisen kirjoituksesta. Alkuperäisen lähteen löydät tästä linkistä ja suosittelen lämpimästi lukaisemaan koko kirjoituksen!








Mitä ajatuksia sinussa kirjoitus herätti? Oletko ikinä ajatellut, mikä on halpavaatteen todellinen hinta? Uskotko sinä muuttavasi kulutustottumuksiasi vai oletko jo muuttanut niitä? Kuulisin mielelläni teidän mielipiteitä asian tiimoilta. :)


2018 KESÄ, JOKA MUUTTI KAIKEN

12.8.2018



Tää on näitä postauksia, mitä oon yrittänyt alkaa kirjoittamaan koko päivän, mutta kirjoittamisesta ei meinaa tulla yhtään mitään. Sen sijaan, että kirjoittaisin nyt jotain nasevaa ja hauskaa niinkuin yleensä mulla on tapana niin ajattelin kirjoittaa miltä musta tällä hetkellä tuntuu. Tämä postaus saattaa tuntua aluksi surumieliseltä tai haikealta, mutta oikeastaan tämä on todella tärkeä ja onnellinen postaus minulle itselleni. Tämä on postaus tästä kesästä. Kesästä, joka muutti kaiken. 

Aamupäivällä kävelin kauppaan ja vatsaan kouraisi, kun näin kellastuneita puiden lehtiä maassa. Syksyn merkkejä. Kesä on kohta ohitse. Minulle kesä alkaa kesäkuusta ja loppuu syyskuusta. Tänä vuonna kesä jo tosin alkoi toukokuussa ja kesä on tuntunut jatkuvan pienen ikuisuuden, kun ilmat ovat olleet niin loistavia. Olen nauttinut tästä kesästä enemmän, kuin mistään aikaisemmasta kesästä ikinä. Tämä kesä on valehtelematta ollut paras kesäni koskaan. Tämä kesä on oikeasti muuttanut minua paljon. Olen tänä kesänä oppinut itsestäni hurjan paljon. Tämä kesä on kasvattanut minua niin paljon, että en voi edes sitä miltein sanoin kuvailla. Tämä kesä 2018 on, kuin ollut maailman pehmein ja täydellisin murrosikä minulle. Sellainen, että huomaat kasvaneesi naiseksi yhdessä yössä ilman kasvukivun häivääkään! Huomaisit vain eräänä päivänä, että luokan komein poika haluaisi juuri sinut tyttöystäväksesi. Sinulla olisi ihania ystäviä ja cool mimmiporukka, joille voisit uskoutua, mistä vain. Oma kroppa olisi muotoutunut juuri sellaiseksi, kuin haluaisit. Tulevaisuus ei pelottaisi tippaakaan, koska tulevaisuuden suunnitelmat olisivat jo selvät. Tai sitten olisit, vaan niin hemmetin toiveikas ja itsevarma tulevaisuuden suhteen, että asenteesi olisi "ihan sama, mitä tulevaisuus heittää eteen, koska kaikesta selviää." Elämä maistuisi makealta ja jännittävältä! 


Tuolta minusta on tuntunut koko kesän. Olokin on ollut, kuin ihastuneella teinitytöllä. Olen suorastaan juopunut elämästä ja kesän seikkailuista. Tuntuu surullisesta ja haikealta hyvästellä näin ihana kesä, vaikka tuleehan se kesä ensi vuonna uudestaan. Enkä usko, että kesällä itsellään on tekemistä onnellisten fiiliksieni kanssa. Nyt vain moni palanen on loksahtanut kohdalleen ja nautin täysin tästä elämäntilanteesta ja ajanjaksosta elämässäni. Minulla ei ole yhtäkään ajatusta päässäni esimerkiksi: "Voi kunpa valmistuisin jo!" tai "Olisinpa sitä tai tätä". Kaikki asiat ovat super hyvin! Uskon kuitenkin, että tämä kesä on muuttanut jotain minussa pysyvästi. Tänä kesänä olen kasvanut henkisesti todella paljon. Eikä tätä  kesää tai kesän tuomaa onnea voi jatkua ikuisesti. Aina tulee elämässä tilanteita, kun koko elämä tuntuu kääntyvän päälaelleen. Toivon silloin, että muistan: "Hei kesä 2018, muutti kaiken!".

Sinä, jonka kesä ei ole välttämättä mennyt nappiin niin muista yhtälailla syksy, voi muuttaa kaiken paremmaksi. Kesä on, vain kesä. Aina tulee uusia kesiä, syksyjä, talvia ja keväitä. Aina seuraava päivä voikin olla parempi ja se käänteen tekevä päivä, jolloin sinä huomaat, että nyt on sinun aikasi loistaa ja toteuttaa itseäsi ja omia unelmiasi.


Ihanaa loppukesää just sinulle! <3

PINNALLISET ASIAT, JOISTA ILOITSEN

11.8.2018




Tuuletin! Oi joi malja sille, joka keksi tuulettimen. Ilman tuuletinta oltaisiin varmaan jo Mr. Bearin kanssa kuolla kupsahdettu pieneen kotiimme kuumuuden johdosta.

Wohoo vihdoin mun hiukset on kasvanut pituutta niin paljon, että ne ylettää nännien yli! Hiukseni eivät koskaan ole ollut näin pitkät ja olen koko aikuisikäni kasvatellut hiuksiani. Olo on, kuin lottovoittajalla!

Kynnet kasvaa kohisten. Onko se tää kesä ja aurinko, että kynnetkin on alkanut kasvamaan kohisten? Mulla oli pitkästä aikaa tosi pitkät kynnet. Tosin kaksi niistä katkesi ja oli pakko leikata ne kaikki... Jos silti vielä onnistuisin kasvattamaan ne yhtä pitkiksi uudelleen.

Palkka. Kaikkien opiskelijoiden herkkua on kesätyöt ja niistä saatu palkka. Käyn opiskelujen ohella töissä, mutta onhan se nyt ihan eri saada kunnon palkka versus, kun palkka muutamista työvuoroista vuoroista.

Kesäalet. Ah mun sisäinen alennushaukka on saanut tyydytystä kaikista alelöydöistä. Mähän olen tarkan markan muikkeli ja ostan varmasti 80% vaatteistani aina alelapulla varustettuna.








huppari - Cubus
farkut - Levis
 kengät - Air Max
                                                                  
Uimapuvut. "Vatsa sisään ja rinta ulos". Haa eipähän tarvitse, kun vatsan voi piilottaa uimapukuun. "So simple!", niinkuin lukion matematiikan opettajani aina hoki. :D

Sandaalit. Rakastan korkeita korkoja, mutta tänä kesänä olen ollut innostunut myös sandaaleista. Niillä on niin helppo ja mukava läpsytellä menemään.

Sorbetit. Jäätelö maistuu myös, mutta tänä kesänä olen ollut erityisen ihastunut sorbetteihin. Paras sitruunasorbetti löytyy Lidlistä.

Itseruskettavat. Nyt minun kohdaltani on auringossa kylpeminen loppunut! Tai ei ihan loppunut, mutta varustaudun auringon ottoon korkeilla aurinkovoiteiden suojakertoimilla ja en kalvahda aurinkovarjoakaan. Päivettynyt iho on mitä kaunein, mutta tänä kesänä oma päivetykseni saattaa pääosin tulla purkista.

Belt bag! Puhun usein muuten vyölaukuista niiden englanninkielisella sanalla "belt bag", kunnes Mr. Bear huomautti asiasta: "Yritätkö saada vyölaukusta hienomman kuuloista ja vähemmän nolompaa?". Busted! Kiinni jäin.., mutta minulle tulee vyölaukusta mieleen noin viisikymppinen mies Suonenjoen mansikkafestarereilta myymässä mansikoita torilla ja kaivelemassa vaihtorahaa vanhasta nuhjuisesta vyölaukusta... Vyölaukku, belt bag... Ihan sama, koska oli pakko kiikuttaa sellainen Zarasta kotiin.


Olisi hauska lukea, mistä pinnallisista asioista sinä iloitset tällä hetkellä? 


EN HALUA NÄHDÄ MIESTÄNI PÄIVITTÄIN

10.8.2018


Ootte nyt lukenut kaksi postausta peräkkäin siitä, kun oon ollut ihan siirrappisen rakastunut Mr. Beariin. Ollaan kyllä oikeasti viimeiset kaksi viikkoa oltu todella tiiviisti yhdessä ja vietetty paljon aikaa yhdessä päivittäin. Käyty syömässä, istuttu terassilla, nähty ystäviä, käyty juhlimassa ja hengattu kotona. Tietysti tehty ihan arkisia asioita, kuten käyty ruokakaupassa. Oltu yhdessä tosi paljon. Monelle seurustelevalle tämä kuulostaa ihan normaalilta. Esimerkiksi ruokakaupassa käynti poikaystävän kanssa ei kuulosta mitenkään erikoiselta vai mitä? Tiedättekö meille se on. Me käytiin puolitoista viikkoa sitten yhdessä ruokakaupassa ja vasta kaupassa se iski: "Me ei olla ikinä käyty arkena yhdessä ruokakaupassa!!!

Tiedättekö miltä noin pieni asia tuntui? No todella erikoiselta ja luksukselta. Meillä on todella erilaiset vuorokausirytmit mieheni kanssa ja sen takia niin pieni asia, kuin ruokakaupassa käynti tapahtuu aina niin, että toinen tekee ruuan ja käy kaupassa. Kyllä me iltaisin ollaan yhdessä ajeltu hakemaan, vaikka leffaeväitä, mutta tämmöinen: "Hei kulta, mennäänkö yhdessä kauppaan ja mietitään mitä syödään" on meille ihan uusi juttu. Nyt tämä luksus tapahtui sen takia, että Mr. Bear nauttii parhaillaan kesälomasta ja sentakia oltiin samaan aikaan arkena kotona.  Nyt sitten oikeastaan ollaan nautittu kaikesta tästä luksuksesta eli yhteisestä ajasta. Tämä on näkynyt esimerkiksi bloggaus tahdin hiljentymisellä, mutta ei huolta rakkaat lukijat. Tätä Mr. Bearin lomaa on jäljellä muutama viikko, jolloin taas käytän omaa aikaani koneella istumiseen. 

Omasta ajasta puheen ollen ja karuun "En halua nähdä miestäni päivittäin" otsikkoon viitaten mennäänpä syvemmälle tuohon kultaiseen yhteiseen aikaan. Parisuhteessahan yhteistä aikaa pitää olla ja ainakin omalla kohdallani toimiva parisuhde sitä yhteistä aikaa vaatii. Mä oon ollut aina tosi itsenäinen ja en helposti päästä ihmisiä lähelleni. Tämä kuulostaa varmasti hassulta, koska esimerkiksi blogiin kirjoitan vaikeistakin aiheista hyvin avoimesti. Oon aikaisemminkin kirjoitellut, että oon tosi sosiaalinen ja puhelias, mutta tarvitsen vastapainoksi tuohon tosi paljon omaa aikaa. Jollekin kuulostaa tosi karulta sanoa, ettei halua nähdä omaa miestään päivittäin. Mä voin sanoa, että musta tuntuu usein tuolta. Eikä se johdu siitä, ettei mieheni olisi "se oikea". Totta himputissa on ja rakastan häntä yli kaiken. Minusta tuntuu, että hän on se oikea ja hän, jopa ymmärtää minusta tämän puolen. Hän ymmärtää, että rakkauteni ei vähene tai katoa, vaikka emme joka päivä näkisikään. Hän osaa antaa minulle omaa aikaa ja vapautta.

Mr. Bear ja minä asutaan saman katon alla, joten kyllä me kirjaimellisesti nähdään päivittäin. Se on silti aika erilaista näkemistä. Toinen lähtee aamulla kukon laulun aikaan töihin ja toinen jää nukkumaan. Toinen tulee töistä kotiin, kun on jo toisen nukkumaanmenoaika. Ei siinä paljon arkena tehdä yhdessä tai nähdä sitä toista. Tai nähdään, kun toinen nukkuu. :D Saatteko kiinni mitä tarkoitan? Monelle tuo kuulostaa todella ankealta järjestelyltä, että suurimmaksi osaksi arkena vain syödään ja nukutaan yhdessä. Minulle se ei ole. En tiedä saisiko näin edes kirjoittaa, mutta kyllä mä nautin siitä. Nautin, että saan olla yksin, nähdä omia ystäviä, tehdä omia juttuja tai olla tekemättä yhtään mitään eli katsoa omia hömppäsarjoja. Nautin siitä, että "en näe miestäni päivittäin".

Suhteemme alkuaikoina... Aika, kun haluaisi nähdä toista joka päivä ja puhelinta pitää vilkuilla koko ajan viestin varalta. Romanttista ja ihanaa... Öö minusta suoraan sanottuna aika raskasta aikaa. Tosi raskasta aikaa. Joku aina haikailee alku aikojen perään niin ei tämä tyttö. Minua suoraan sanottuna ärsytti, kun joku tuli "hajottamaan" rutiinini. Aamulenkille piti lähteä hiippailen, ettei toinen herää. Nyt tuo ajatus tuntuu, jopa vähän hassulta ajatukselta. Miksi sinne aamulenkille piti edes lähteä, kun kerta toinen oli tullut luokseni yöksi toisesta kaupungista? En tiedä. Varmaankin sen oman ajan takia ja sen takia, että, vaikka toisen läsnäolo oli samalla ihanaa oli se samalla myös hieman ahdistavaa.

Minun rakkauteni ei muutu, jos en näe miestäni päivittäin. Olen huomannut, että rakkauteni syvenee, kun, sille antaa tilaa. Uskon vahvasti, että vaikka vielä "en halua nähdä miestäni päivittäin" aka luoda yhteneviä arkirytmejä toisen kanssa niin tulevaisuudessa haluan. Minua rehellisesti sanottuna otti hieman vatsasta, kun tajusin, että toinen on kuukauden kesälomalla ja siitä suurimman osan kotona. Mietin, että alkaakohan kotona pinnani kiristymään? Alkaako äidin tyhjä kämppä naapurissa kutsumaan? Arvatkaa mitä?! Ei ole nuppia kiristänyt kertaakaan ja edes kuumuutta en ole lähtenyt naapuriin äidin luokse pakoon. Siksi uskonkin, että ajan kanssa myös minä muutun. Olenhan jo muuttunut. Haluan hankkia sen yhteisen koiran, ostaa yhdessä asunnon ja viettää sen toisen kanssa aikaa päivittäin.



PUNAINEN KESÄPAITA

8.8.2018


Huono bloggaaja taas täällä terve. Mulla olis materiaalia, vaikka kuinka ja paljon, mutta edelleenkin on havaittavissa perhosia vatsassa.  Oon viettänyt tosi paljon aikaa Mr. Bearin kanssa. Nytkin olen kirjoittanut tätä postausta tunnin ja kyllä olen saanut aikaiseksi kaksi lausetta. Kuulostaa aika ällöttävän rakastuneelta touhulta homma täällä. Pakko kai se on myöntää, että osittain sitä se onkin, mutta kyllä jutussa on muitakin muuttujia mukana. Ajattelin kirjoitella noista muuttuvista muuttujista ihan oman postauksen. Ei olekaan vähään aikaan tullut kirjoiteltua mitään suhteisiin liittyvää! Ennen sitä palataan päivän/illan aiheeseen eli punaiseen kesäpaitaan! Tämä paita tarttui extempore kaupasta mukaan ja on ollut helteillä oikea pelastaja. Viileä materiaali ja liehuvat hihat takaavat myös kainalojen tuuletuksen! Eikä tuttuun tyyliini tässäkään paidassa ole liikaa kangasta käytetty. ;D Ihan yksi tämän kesän lempivaatteistani ja näyttäähän tää paita nyt kuosiltaankin ihan kesäpaidalta! 

Tänä kesänä en ole ollut yhdilläkään festareilla ja tänä kesänä festarisaldoksi taitaa tulla pyöreä nolla. Asuni on kuitenkin kuivasta festarikaudesta huolimatta saanut paljon vaikutteita festareista. Vai mitä mieltä olette? Eikö kangasreppuni, shortsit ja kukallinen kesäpaitani ole sellaisia vaatteita, mitä voisi vetää festareille päälle? 




kesäpaita - Bikbok
shortsit - Gina tricot
reppu - Zara
kengät - Zara
kaulakoru - Glitter
rannekoru - Mulberry






 2,5 tuntia meni tämän postauksen kirjoittamiseen... Palataan suhdepostauksella... haluaisin sanoa huomenna, mutta ainakin viimeistään perjantaina. 


PERHOSET VATSASSA ESTÄÄ BLOGGAAMISEN

4.8.2018


Yleensä, kun pidän taukoa kirjoittamisesta voitte rakkaat seuraajani aavistella, että nyt tällä muikkelilla on jonkin sortin kriisi. Rakkauden kriisi, huolta lähipiirissä tai jonkin sortin burn out. Nyt vierähti monta päivää kirjoittamatta. Ei ole kriisiä! Oon vaan ollut ihan järjettömän rakastunut ja onnellinen. Oon nähnyt paljon ystäviä, viettänyt aikaa Mr. Bearin kanssa ja istunut ihan laittoman paljon terasseilla. Instagram tarinoita oon päivitellyt ahkeraan, joten lisätkää mut Instagramissa seurantaan. Blogia tulen päivittelemään ahkerammin ja varmaan viidet asukuvat odottaa julkaisua. Puhumattakaan kaikista aiheista ja postauksista ihmissuhteisiin liittyen mistä haluan avata omia ajatuksiani. Halusin tulla kirjoittelemaan pikamoit tänne blogin puolelle ja ilmoittaa, etten ole suunnitellut pidempää katoamistemppua. Nyt on, vain ollut niin ihania tapahtumia toisensa perään, että konetta ei ole tullut avattua. On ollut aivan mahtava ja ikimuistoinen kesä ja vielä on kaikkea ihanaa jäljellä. Odotan kovasti, kun lähdemme Mr. Bearin kanssa matkalle muutaman viikon päästä ja sitä ennen päästään vielä juhlimaan koulukaverin häitä! 

Ja mitä otsikkoon tulee, kyllä perhoset vatsassa on estänyt bloggaamisen. Oon ollut jotenkin järjettömän onnellinen kaikesta. Olo on ollut, kuin ihastuneella teinillä. Mihin mä sitten olen ollut niin ihastunut? No elämään, ystäviin, kesään ja kotoa löytyvään mieheen. Eikö se oo aika hyvä syy olla muutama päivä bloggaamatta, jos perhoset vatsassa estää keskittymisen? Nyt ennen, kuin intoudun kirjoittamaan romaania kaikesta ihanasta, rakkaudesta ja kesästä niin tämä muikkeli alkaa  sutia tukkaa kuntoon ja meikkiä nassuun. Muutaman tunnin päästä olisi illallinen parhaan ystävän kanssa ja ehkä ne terassit kutsuvat jälleen. 

Ihanaa lauantaita. <3

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]