EN HALUA NÄHDÄ MIESTÄNI PÄIVITTÄIN

10.8.2018


Ootte nyt lukenut kaksi postausta peräkkäin siitä, kun oon ollut ihan siirrappisen rakastunut Mr. Beariin. Ollaan kyllä oikeasti viimeiset kaksi viikkoa oltu todella tiiviisti yhdessä ja vietetty paljon aikaa yhdessä päivittäin. Käyty syömässä, istuttu terassilla, nähty ystäviä, käyty juhlimassa ja hengattu kotona. Tietysti tehty ihan arkisia asioita, kuten käyty ruokakaupassa. Oltu yhdessä tosi paljon. Monelle seurustelevalle tämä kuulostaa ihan normaalilta. Esimerkiksi ruokakaupassa käynti poikaystävän kanssa ei kuulosta mitenkään erikoiselta vai mitä? Tiedättekö meille se on. Me käytiin puolitoista viikkoa sitten yhdessä ruokakaupassa ja vasta kaupassa se iski: "Me ei olla ikinä käyty arkena yhdessä ruokakaupassa!!!

Tiedättekö miltä noin pieni asia tuntui? No todella erikoiselta ja luksukselta. Meillä on todella erilaiset vuorokausirytmit mieheni kanssa ja sen takia niin pieni asia, kuin ruokakaupassa käynti tapahtuu aina niin, että toinen tekee ruuan ja käy kaupassa. Kyllä me iltaisin ollaan yhdessä ajeltu hakemaan, vaikka leffaeväitä, mutta tämmöinen: "Hei kulta, mennäänkö yhdessä kauppaan ja mietitään mitä syödään" on meille ihan uusi juttu. Nyt tämä luksus tapahtui sen takia, että Mr. Bear nauttii parhaillaan kesälomasta ja sentakia oltiin samaan aikaan arkena kotona.  Nyt sitten oikeastaan ollaan nautittu kaikesta tästä luksuksesta eli yhteisestä ajasta. Tämä on näkynyt esimerkiksi bloggaus tahdin hiljentymisellä, mutta ei huolta rakkaat lukijat. Tätä Mr. Bearin lomaa on jäljellä muutama viikko, jolloin taas käytän omaa aikaani koneella istumiseen. 

Omasta ajasta puheen ollen ja karuun "En halua nähdä miestäni päivittäin" otsikkoon viitaten mennäänpä syvemmälle tuohon kultaiseen yhteiseen aikaan. Parisuhteessahan yhteistä aikaa pitää olla ja ainakin omalla kohdallani toimiva parisuhde sitä yhteistä aikaa vaatii. Mä oon ollut aina tosi itsenäinen ja en helposti päästä ihmisiä lähelleni. Tämä kuulostaa varmasti hassulta, koska esimerkiksi blogiin kirjoitan vaikeistakin aiheista hyvin avoimesti. Oon aikaisemminkin kirjoitellut, että oon tosi sosiaalinen ja puhelias, mutta tarvitsen vastapainoksi tuohon tosi paljon omaa aikaa. Jollekin kuulostaa tosi karulta sanoa, ettei halua nähdä omaa miestään päivittäin. Mä voin sanoa, että musta tuntuu usein tuolta. Eikä se johdu siitä, ettei mieheni olisi "se oikea". Totta himputissa on ja rakastan häntä yli kaiken. Minusta tuntuu, että hän on se oikea ja hän, jopa ymmärtää minusta tämän puolen. Hän ymmärtää, että rakkauteni ei vähene tai katoa, vaikka emme joka päivä näkisikään. Hän osaa antaa minulle omaa aikaa ja vapautta.

Mr. Bear ja minä asutaan saman katon alla, joten kyllä me kirjaimellisesti nähdään päivittäin. Se on silti aika erilaista näkemistä. Toinen lähtee aamulla kukon laulun aikaan töihin ja toinen jää nukkumaan. Toinen tulee töistä kotiin, kun on jo toisen nukkumaanmenoaika. Ei siinä paljon arkena tehdä yhdessä tai nähdä sitä toista. Tai nähdään, kun toinen nukkuu. :D Saatteko kiinni mitä tarkoitan? Monelle tuo kuulostaa todella ankealta järjestelyltä, että suurimmaksi osaksi arkena vain syödään ja nukutaan yhdessä. Minulle se ei ole. En tiedä saisiko näin edes kirjoittaa, mutta kyllä mä nautin siitä. Nautin, että saan olla yksin, nähdä omia ystäviä, tehdä omia juttuja tai olla tekemättä yhtään mitään eli katsoa omia hömppäsarjoja. Nautin siitä, että "en näe miestäni päivittäin".

Suhteemme alkuaikoina... Aika, kun haluaisi nähdä toista joka päivä ja puhelinta pitää vilkuilla koko ajan viestin varalta. Romanttista ja ihanaa... Öö minusta suoraan sanottuna aika raskasta aikaa. Tosi raskasta aikaa. Joku aina haikailee alku aikojen perään niin ei tämä tyttö. Minua suoraan sanottuna ärsytti, kun joku tuli "hajottamaan" rutiinini. Aamulenkille piti lähteä hiippailen, ettei toinen herää. Nyt tuo ajatus tuntuu, jopa vähän hassulta ajatukselta. Miksi sinne aamulenkille piti edes lähteä, kun kerta toinen oli tullut luokseni yöksi toisesta kaupungista? En tiedä. Varmaankin sen oman ajan takia ja sen takia, että, vaikka toisen läsnäolo oli samalla ihanaa oli se samalla myös hieman ahdistavaa.

Minun rakkauteni ei muutu, jos en näe miestäni päivittäin. Olen huomannut, että rakkauteni syvenee, kun, sille antaa tilaa. Uskon vahvasti, että vaikka vielä "en halua nähdä miestäni päivittäin" aka luoda yhteneviä arkirytmejä toisen kanssa niin tulevaisuudessa haluan. Minua rehellisesti sanottuna otti hieman vatsasta, kun tajusin, että toinen on kuukauden kesälomalla ja siitä suurimman osan kotona. Mietin, että alkaakohan kotona pinnani kiristymään? Alkaako äidin tyhjä kämppä naapurissa kutsumaan? Arvatkaa mitä?! Ei ole nuppia kiristänyt kertaakaan ja edes kuumuutta en ole lähtenyt naapuriin äidin luokse pakoon. Siksi uskonkin, että ajan kanssa myös minä muutun. Olenhan jo muuttunut. Haluan hankkia sen yhteisen koiran, ostaa yhdessä asunnon ja viettää sen toisen kanssa aikaa päivittäin.



10 kommenttia

  1. Ymmärrän sun pointin tässä hyvin! Mekin asutaan yhdessä ja nähdään tietty siis aina kun vaan molemmat ollaan kotona, mutta oon sen verran erakko, että mun mielestä on ihanaa olla just ihan yksinkin välillä. Ja miehen työmatkat on mun mielestä vaan ihan kivaa vaihtelua, kun sit saa just rauhassa itsekseen puuhailla mitä huvittaa. Toki sit jos olis koko ajan jossain reissussa ei varmaan olis niin kiva, mutta tällanen muutama päivä kuukaudessa on oikeesti ihan kiva saada olla yksikseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään mitään jatkuvaa kaukosuhdetta halua, mutta juuri välillä työmatka ei kyllä haittaa tai ylipäänsä erilainen vuorokausirytmi! : D

      Poista
  2. Tosi hyvä postaus ja hyvästä aiheesta! Mä oon aina ajatellut, että oon jotenkin tunnevammainen kun ahdistun herkästi liiasta yhdessäolosta esim tapailun alussa. Noi aamulenkin toisen nukkuessa, been there done that :D Ajatus parisuhteestakin ahdistaa aina välillä, kun ajattelee että saako sitä enää omaa aikaa tarpeeksi :) Semmonen piirre kumppanissa tulevaisuudessa on kyllä tärkeä, että saa sitä tilaa tarvittaessa itelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No et ole... tai sit ollaan tunnevammaisia yhdessä! :D<3 Mä en usko, että olisin päätynyt seurustelemaan ja rauhoittumaan, jos en olisi löytänyt sellaista ihmistä, joka ymmärtää oman tilan kaipuuni! :)

      Poista
  3. Olin just yhden yön keikkareissulla ja mietin jo valmiiks, että kuinka mies pärjää koiran kanssa kotona yksin ja tavallaan panikoin omaa pärjäämistäni toisella puolella Suomea. Ollaan oltu viime aikoina tosi paljon yhdessä, kun mies oli kans just lomalla ja ollaan samassa työpaikassa(eri osastoilla tosin, kaikilla ei toimis, mut meillä toimii).. Totesin, että teki oikeesti ihan hyvää olla välillä "erossa" toisesta. Tavallaan odotan jo valmiiks, että parin viikon päästä jään kotiin, kun mies menee reissuun pariks päiväks, kun kyllä sitä omaakin aikaa tarvitsee. Ei parisuhde toimi, jos ollaan kokoajan ihan kiinni toisessa, ainakaan meillä. Aiemmin mentiin kans ihan ristiin, kun olin vuorotyössä, mutta nyt kun rytmi on sama, niin elämä on vakiintunut aika kivasti. Toki tässä kohtaa, kun toisen on tuntenut sen 10 vuotta ei nyt ihan hirveesti ylläreitä voikaan enää tulla, haha!:D

    Tietysti parisuhteet on erilaisia, mutta me ainaki tarvitaan omaa tilaa välillä. Mä tarvin aikaa koneella blogin kanssa ja neulomisessa ja mies tarvii aikaa harraste-autojen kanssa hallilla. Se tekee vaan hyvää, ni sit jaksaa taas olla yhdessä kotona, töissä ja lenkillä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun ootte tuntenut 10 vuotta! <3 Mä oon aina tarvinut tosi paljon omaa tilaa suhteessa. Uskon, että nuorempana en tajunnut sitä ja halusin hengata rakkauden huumassa 24/7, kunnes tuli kyllästyminen ja suhteet aina kaatui siihen, että mä kyllästyin... Tosin nää oli näitä juuri 10 vuoden takaisia juttuja. Nyt olen oivaltanut, että oma aika on se mun juttu ja mulle on parasta ainakin nyt, kun suhteessa rytmit ei ihan mukaile kumppanin rytmiä.

      Uskon kuitenkin, että jos joskus ne rytmit tulevat samankaltaisiksi niin sitten ehkä tarvitsen juuri omia harrastuksia tai isomman kodin, jossa voin sulkeutua, vaikkapa omaan työhuoneeseen tekemään töitä ja omia juttuja. Tai kuka tietää, se saattaa tuntua sitten luonnolliselta ja, jopa toivotulta muutokselta! :)

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus, se on vähän mielestäni ihan tervettäkin haluta omaa aikaa. Kyllä ainakin itse kaipaan omaa rauhaa, varsinkin yhdessäasuminen voi välillä ahdistaa jos on kylki kyljessä kiinni. Meillä aina käydään välillä yhdessä kaupassa, mutta se on noin kerran kuukaudessa. Aikalailla itsenäisesti ne ruokajutut on onneksi vaan sutjatuneet. Mutta tunnen tämän fiiliksen mistä kyllä kerrot! Vaikka aina välillä saakin ja pitääkin olla lähekkäin ei se tarkoita että kokoajan, kyllä pitääkin olla omat rutiinit ja elämä eikä elää vain toisessa kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä asuminen voi kyllä niin välillä olla hermoja kiristävää, mutta en kuitenkaan vaihtaisi sitä yksin asumiseen. Mulla kaikki ahdistus ja ärsytykset aina katoaa, kun saan sitä omaa aikaa. Välillä unohdan sen ja sitten niitä riitoja tai eri mielisyyksiä saattaa himassa helpommin puhjeta. :D

      Poista
  5. Meillä on aika samalla tavalla kuin teilläkin :) Ennen nähtiin vielä vähemmän, kun oli niin paljon koulua ja töitä kokoajan. Nyt onneksi paremmin saanut suunniteltua arjen. Mulle on tärkeää se aika toisen kanssa, mutta haluan ja tarvitsen myös omaa aikaa. Haluan nähdä ystäviä ja perhettä sekä tehdä omia juttuja myös :) Tosi mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasapaino on kaiken a ja o. Se on varmasti jokaisessa suhteessa omanlaisensa. Mullekin yhteinen aika on tosi tärkeää, vaikka omaa aikaa vaalinkin. Nyt odotan kuumeisesti yhteistä lomaa. Saa viettää kokonaisen viikon, vain sen rakkaimman kanssa.<3 Kiitos kommentista. :)

      Poista

Latest Instagrams

© SIIRI KIVIHARJU. Design by FCD.
RewriteCond %{HTTP_HOST} ^www\.example\.com$ RewriteRule ^/?$ "http\:\/\/example\.com\/" [R=301,L]